Browsing by Title

Tässä tutkielmassa näytetään, miten ryhmä voidaan elegantisti ja kompaktisti esittää virittäjien ja relaatioiden avulla. Sitä ennen kuitenkin kerrataan luvussa 2 teoriaa muun muassa ryhmän virittämisen osalta. Luvussa 3 tarkastellaan uusia käsitteitä sana ja vapaa ryhmä. Olkoon joukko S. Muodostetaan siitä erillinen joukko S siten, että jokaista joukon S alkiota a vastaa joukossa S täsmälleen yksi alkio a *. Merkitään näiden joukkojen yhdistettä T. Muodostetaan äärellisiä jonoja (a_1, ..., a_n), joissa jokainen alkio a_i kuuluu joukkoon T. Merkitään jonoa lyhyesti a_1...a_n ja kutsutaan sitä sanaksi joukon T yli. Mikäli lähtökohtana on ryhmä G ja sen osajoukko S, niin joukko S koostuu joukon S alkioiden a käänteisalkioista a^-1 ryhmässä G, jolloin voidaan merkitä a = a^-1 ja S = S^-1. Vapaalle ryhmälle on kaksi erilaista määritelmää: epäformaali ja formaali. Epäformaalin määritelmän mukaan ryhmä F on vapaa joukon S suhteen, jos ryhmä F koostuu sellaisista sanoista joukon T yli, että kaikki osasanat aa * ja a* a ovat supistettu pois. Tällaisia sanoja kutsutaan supistetuiksi. Formaalin määritelmän mukaan puolestaan ryhmä F on vapaa joukon S suhteen, mikäli mikä tahansa kuvaus joukolta S mielivaltaiselle ryhmälle G laajenee yksikäsitteisesti homomorfismiksi ryhmältä F ryhmälle G. Alaluvun 3.1 lopussa tutkitaan näiden kahden määritelmän yhteyttä toisiinsa. Alaluvussa 3.2 osoitetaan vielä Nilsenin–Shreierin lause, jonka mukaan jokaisen vapaan ryhmän aliryhmä on myös vapaa. Näiden myötä siirrytään käsittelemään ryhmän esitystä. Ryhmän G esitys koostuu kahdesta joukosta: virittäjäjoukosta S ja relaattorijoukosta R. Relaattorijoukon alkiot ovat supistettuja sanoja joukon T yli, eli relaattorijoukko on virittäjäjoukon S suhteen vapaan ryhmän F osajoukko. Ryhmä G saadaan siten, että vapaan ryhmän F alkioista supistetaan pois kaikki osasanat, jotka kuuluvat relaattorijoukon normaaliin sulkeumaan R. Luvussa 4 annetaan ryhmän esityksen määritelmä ja alaluvussa 4.2 annetaan esimerkkejä erilaisten ryhmien esityksistä. Relaattorijoukon olemassaolosta seuraa, että ryhmän G sanoilla ei välttämättä ole yksikäsitteinen esitys. Sen sijaan vapaassa ryhmässä, jossa ylimääräisiä relaatioita ei ole, kullakin sanalla on yksikäsitteinen esitys. Yleisessä tapauksessa vapaa ryhmä ei siis ole vaihdannainen eli Abelin ryhmä. Voidaan kuitenkin määritellä myös vapaan Abelin ryhmän käsite. Sen määritelmä esitetään alaluvussa 4.3. Luvussa 5 käsitellään niin kutsuttuja Cayley-verkkoja, joiden avulla ryhmä voidaan esittää virittäjien ja relaatioiden avulla myös graafisesti. Verkot voivat muun muassa auttaa löytämään uusia relaatioita, jotka pätevät esitetyssä ryhmässä. Vaikka ryhmän esittäminen virittäjien ja relaatioiden avulla on hyvin kompakti tapa, niin joskus esityksen avulla voi olla monimutkaista sanoa edes, ovatko kaksi ryhmän G sanaa w_1 ja w_2 oikeastaan sama sana. Lopuksi viimeisessä luvussa tutustutaankin Max Dehnin vuonna 1911 esittämiin ryhmän esitykseen liittyviin kolmeen avoimeen ongelmaan: sanaongelma, konjugaattiongelma ja isomorfismiongelma.

Tässä tutkielmassa selvitän luomukeruualueiden ryhmäsertifioinnin mahdollisuuksia ja kannattavuutta lainsäädännön ja byrokratian näkökulmat huomioiden. Luonnontuoteala on kehittyvä ja Suomessa melko hyödyntämätön alue yksityisten metsänomistajien keskuudessa. Luomusertifioidut keruualueet painottuvat Pohjois- ja Itä-Suomeen, missä on runsaasti valtion maita. Etelä-Suomen metsistä valtaosa on yksityisomistuksessa. Keruualueiden luomusertifiointi on ollut mahdollista toteuttaa perus- ja selvittäjämallilla. Keruualueiden ryhmäsertifioiminen tuli mahdolliseksi vuoden 2022 alussa luomulain uudistuksen myötä. Siitä on toivottu keinoa lisätä luomusertifioitujen keruualueiden pinta-alaa. Työ on tehty yhteistyössä Metsäkeskuksen ja Ruokaviraston kanssa osana Luomua metsäluonnosta -hanketta. Työssäni sivuan luonnonmukaisen tuotannon narratiivia metsäympäristössä sekä luonnonmukaisen tuotannon lähtökohtia ja sitä, miten luomustatus nähdään keruutuotteissa. Toimijaryhmä rakentuu yhteisen markkinointijärjestelmän ympärille, joten tarkastelen myös markkinointijärjestelmän toteutusmahdollisuuksia osuuskunnan ja yhdistyksen kautta. Säännöstö on kehitetty ohjaamaan tuotannon eri vaiheita sekä yhdenmukaistamaan prosesseja. Työn tavoitteena on selvittää, miten ryhmäsertifiointia voidaan soveltaa keruuluomutuotannossa ja kuinka sen soveltamisen keinot vaikuttavat toiminnan kannattavuuteen. Keskeisimpiä luomulainsäädäntöä ohjaavia asetuksia ja lakeja ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/848 ja kansallinen luomulaki (Laki luonnonmukaisesta tuotannosta 1330/2021) sekä näitä täsmentävät asetukset ja säädökset. Ne yhdessä antavat ohjenuoran ryhmäsertifioinnille sekä reunaehdot mahdollisuuksille soveltaa ryhmäsertifiointia keruualueiden luomusertifioinnissa. Työssä tarkastelen lainsäädäntöä laintulkintaperusteita kolmen ulottuvuuden kautta, jota ovat kielellinen, systemaattinen ja tavoitteellinen tulkinta. Tulkinnan lähtökohtana on luetun ymmärtäminen sekä kulloinkin voimassa oleva ja toisiaan tukeva lainsäädäntö, mutta tulkintaan vaikuttavat myös lainsäätäjän tavoitteet. Tavoitteet on määritelty lakien ja asetusten esiselvityksissä. Lainsäädännön reunaehtojen sekä valvonnan kulujen kautta koostan spekulatiiviset laskelmat ryhmäsertifioinnin kuluista ja vertaan näitä laskennalliseen tuotto-odotukseen. Kannattavuuslaskelmat painottuvat viranomaiskustannuksiin ja niiden osuuteen liikevaihdosta. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/848 on määritelty raja-arvoksi viranomaiskustannuksille 2 % osuus liiketoiminnan liikevaihdosta. Ryhmäsertifioinnissa liikevaihdon yläraja luomuliiketoiminnan osalta on 25 000 euroa, jolloin viranomaiskustannusten raja-arvoksi voidaan katsoa 500 euroa. Perusmallin viranomaiskustannukset ovat keskimäärin 600 euroa vuodessa. Lainsäädäntö antaa mahdollisuuden soveltaa ryhmäsertifiointia luomusertifioinnissa, mutta menettely ei vähennä sertifioitavaan tilaan kohdistuvaa byrokratiaa, vaan siirtää valvontavastuuta viranomaisilta toimijaryhmälle. Näin ollen ryhmäsertifioinnilla on mahdollista pienentää toimijaryhmän jäsenelle kohdistuvien viranomaismaksujen määrää. Ryhmäsertifiointi kuitenkin lisää toiminnan sisäistä valvontaa ja voi näin ollen lisätä sertifioinnin kokonaiskuluja. Kokonaiskulut ovat suuria suhteessa luonnontuotteista saatavaan liikevaihtoon ainakin pienillä jäsenmäärillä, jolloin sertifioinnin kulutkin voivat nousta perusmallia korkeammaksi. Ne kuitenkin näyttäisivät vähenevän toimijaryhmän jäsenmäärän kasvaessa ja vakiintuvat alle 280 euroon jäsenmäärän ylittäessä 100 jäsentä. Ryhmäsertifiointi on siis kannattavampaa isoilla toimijaryhmillä, joissa kulut jakautuvat suurelle toimijajoukolle. Luomusertifiointi on tällöinkin huomattavasti kalliimpaa kuin metsäsertifiointi, joten luomusertifioinnin houkuttavuuden lisääntymistä metsänomistajien keskuudessa ei ryhmäsertifioinnilla välttämättä saavuteta. Ryhmäsertifioinnin etuna voitaneen kuitenkin pitää toimijaryhmän yhteisen markkinointijärjestelmän kehittämistä, jolla voidaan parantaa luonnontuotteiden tuotantoketjua sekä menekkiä, ja näin ollen lisätä luonnontuotteiden tilakohtaista liikevaihtoa.

This research’s purpose is to find out what four different class teachers are thinking about grouping in school classes and how important does the teachers see the grouping. Grouping is relevant part of class teacher’s job. This research started when I started to think why there is so big difference in behaviour in school classes. I started to think could it be about doing or not to do grouping in school class. That is the reason why I wanted to find out how class teachers which have experience about grouping sees importance of grouping This research is about four class teacher’s thoughts about grouping. I interviewed these teachers because they wanted to participate this research which was about grouping. This research was a case study research. My research’s meaning was to focus in four different class teacher’s thoughts about grouping in school class. I collected the data by interviewing these teachers. I analysed the data and made themes from it. The teachers who participated the research thought that grouping is very important thing in schools. They think that grouping effects on how students feel about themselves in school and as part of a group. The teachers used quite similar methods on grouping and they thought that grouping is more than students just getting to know each others. Grouping is large phenomenon, which effects on students but also to whole school and students free time also. Grouping requires a lot from teacher but when it is done well it makes the teachers job a little easier.

Suomi on perinteinen hyvinvointivaltio, jonka uudelleenjakava politiikka kaventaa kansalaisten tuloeroja. Tässä tutkielmassa keskitytään tuloerojen mittaamisen perusteisiin ja esitetään kritiikkiä suosituimmalle tuloeromittarille, Gini-kertoimelle. Tuloeroja ja niiden kehitystä tarkastellaan vuokra- ja omistusasujien välillä. Lisäksi huomion kohteena ovat ryhmien sisäiset erot. Ryhmätasoinen tarkastelu tuottaa syvemmän näkymän julkisen vallan politiikan vaikutusten arvioinnille. Gini-kerroin on yleisimmin käytetty tuloeromitta, mutta sen käyttöön liittyy useita haasteita. Merkittävin niistä on, että Gini-kerrointa ei voi hajottaa osiin mittaamaan ryhmien välisiä eroja. Tässä tutkielmassa ryhmien välisiä tuloeroja mitataan käyttäen kahta yleisintä yleistettyä entropiamittaa, MLD-mittaa sekä Theilin mittaa. Nämä mittarit ovat dekomponoitavissa. Tutkimusaineistona on käytetty Luxembourg Income Study -tietokannan kotitalousaineistoa Suomesta ajanjaksolta 1987–2016. Aineisto sisältää kattavasti tietoja kotitalouden eri tulolajeista sekä demografisista tekijöistä. Tuloeromittarin tulokäsite on ekvivalentti käytettävissä oleva tulo. Tutkielmassa havaitaan, että vuokra- ja omistusasujien väliset erot selittävät enenevissä määrin kokonaistuloeroja. Omistusasujien keskuudessa tuloerot ovat merkittävässä laskussa. Samaan aikaan vuokra-asujien tuloerokehitys on ollut päinvastaista. Vuokra-asujien sisäisten tuloerojen kasvun lisäksi, ryhmän väestöosuus on kasvanut sekä tulojakauma leventynyt. Tällä tutkielmalla haluan herättää keskustelua Gini-kertoimen käytöstä ja osoittaa ryhmien välisten erojen tarkastelun tärkeyden tuloerojen mittaamisessa.

Tässä tutkielmassa tarkasteltiin virtuaalitodellisuuden (VR) tarjoamia mahdollisuuksia ennakkoluulojen ja ryhmien välisten suhteiden parantamisen kannalta. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa käytettiin Allportin (1954) kontaktihypoteesia ja sen pohjalta kehitettyä kontaktiteoriaa sekä aiempaa VR-ennakkoluulotutkimusta. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, voidaanko valmiissa sosiaalisessa VR-sovelluksessa toteuttaa positiivista ulkoryhmäkontaktia hyödyntävä ennakkoluulointerventio, jonka avulla enemmistöryhmän implisiittiset asenteet kontaktoitua ulkoryhmää kohtaan muuttuisivat positiivisemmiksi. Varsinaisen tutkimuskysymyksen lisäksi tutkielmassa tarkasteltiin myös eksploratiivisesti sukupuolen, avatarin vartaloon samaistumisen ja koetun yhteisen läsnäolon tunteen vaikutusta intervention jälkeisiin implisiittisiin asenteisiin. Pyrin tutkielmani avulla täydentämään nykyistä ennakkoluuloihin liittyvää VR-tutkimuksen kenttää toteuttamalla aikaisemmasta tutkimuksesta poiketen ennakkoluulointervention valmiissa sosiaalisessa VR-sovelluksessa nimeltä AltspaceVR. Tutkielman aineisto kerättiin osana laajempaa PREVENT-hanketta, joka keskittyy ennakkoluulojen tutkimiseen virtuaaliympäristöissä. Aineisto kerättiin pääosin syksyllä 2021 ja tutkimukseen osallistui yhteensä 94 koehenkilöä, joista 76 otettiin mukaan analyysiin. Tutkimus koostui esikyselystä, VR-osuudesta ja jälkikyselystä. VR-osuus suoritettiin AltspaceVR-sovelluksessa ja se koostui tutoriaalista, säkinheittopelistä ja odotushuoneesta, joista tässä tutkielmassa keskityttiin vain säkinheittopelin tarkasteluun eli kontaktiin ensisijaisen ulkoryhmän edustajan kanssa. Muutosta koehenkilöiden implisiittisissä asenteissa mitattiin Greenwaldin ja kumppaneiden (1998) kehittämän IAT-testin avulla, joka suoritettiin esikyselyn ja jälkikyselyn aikana. Analyysit toteutettiin R-studiossa käyttämällä yksisuuntaista toistettujen mittausten varianssianalyysia sekä lineaarista regressioanalyysia jatkotestien kohdalla. Tutkielman tuloksena oli, että VR-interventiolla ei ollut vaikutusta koehenkilöiden implisiittisiin asenteisiin eli koe- ja kontrolliryhmän välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa IAT-testin tuloksissa intervention seurauksena. Tutkimukselle asetettu hypoteesi ei siis saanut tukea ja nollahypoteesi jäi voimaan. Jatkotestien tuloksena oli, että sukupuolella ja avatarin vartaloon samaistumisella ei ollut yhteyttä intervention jälkeisiin implisiittisiin asenteisiin. Sen sijaan koetulla yhteisen läsnäolon tunteella oli yhteys intervention jälkeisiin implisiittisiin asenteisiin sekä koe- että kontrolliryhmässä. Vaikka interventiolla ei ollut vaikutusta koehenkilöiden implisiittisiin asenteisiin, tutkielmani lisää ymmärrystä virtuaalitodellisuuden tarjoamista mahdollisuuksista ennakkoluulojen muuttamisen kannalta. Lisäksi tutkielma lisää tietoa koetun yhteisen läsnäolon merkityksestä implisiittisten asenteiden muuttamisen kannalta. Tutkielma tuo myös uutta tietoa valmiiden sosiaalisten VR-sovellusten hyödyntämisestä tutkimuksessa. Jatkotutkimuksen kannalta myös täysin etänä toteutettavien kokeiden mahdollisuutta olisi mielekästä tarkastella.

Tutkielma tarkastelee EU:n kalastuspolitiikkaa kolmansissa maissa ja erityisesti miten EU:n kalastussopimukset Länsi-Afrikassa ovat vaikuttaneet Senegalin pienkalastajien ruokaturvaan ja elinkeinoon viimeisten vuosikymmenien aikana. Tutkimuksessa tarkastellaan lokaalia tarinaa siitä miten kansainvälinen kalakauppa ja kapitalistiset kalamarkkinat ovat vaikuttaneet Länsi-Afrikan luonnonvaroihin ja tätä myötä myös vaikuttaneet pienkalastajien työllisyyteen ja köyhyyteen paikallistasolla. Tavoitteena on ymmärtää siirtolaisuuden lähtösyitä siirtolaisten omasta näkökulmasta laittomuudella kriminalisoimisen sijaan. Tutkimuksen tekoa ovat ohjanneet jälkikolonialismia, subalternia ja siirtolaisuutta koskevat teoreettiset käsitteet. Laadullisen ja monipaikkaisen etnografisen tutkimuksen keskeinen aineisto on Espanjassa asuvien – aiemmin pienkalastajina toimineiden – paperittomien siirtolaisten, sekä Senegalissa asuvien nykyisten tai työttömäksi joutuneiden pienkalastajien syvähaastattelut. Sisältöanalyysi on tehty luokittelemalla kalastajien keskusteluista nousseita teemoja, joiden perusteella kalastajien elinkeinon ja heidän perheidensä ruokaturvan muutoksia tarkastellaan haastateltavien omiin kokemuksiinsa pohjautuen ja verrataan aikaisempaan akateemiseen tutkimustietoon ja dokumentteihin. Tutkimustulokset osoittavat, että pääsyy kalakantojen heikkenemiseen on sekä Senegalin oma korruptoitunut hallinto että EU:n ylivalta jälkikolonialistisessa kaupankäynnissä. EU:n kalastuspolitiikka tukeutuu kalastustukiin, mikä on johtanut unionin alusten liian suureen kapasiteettiin suhteessa kalakantojen kestävyyteen. Tämä on johtanut liikakalastukseen ensin EU:n omilla aluevesillä, ja sitten myös ulkopuolisilla sopimusalueilla kolmansissa maissa. EU:n kahdenvälisten kalastussopimusten lisäksi Länsi-Afrikassa toimii myös lukuisia muita valtioita, yksityisiä yrityksiä, salaisia ja laittomia kalastajia. EU on kuitenkin alueen suurin ja pitkäaikaisin toimija, ja EU:lla on suurimmat vaikutusmahdollisuudet kestävän kalastuksen muutokseen. Analyysi osoittaa, että ulkopuolinen tehokalastus on vaikuttanut kalastajien elinkeinoon ja ruokaturvaan monin tavoin, kuten esimerkiksi pidentämällä merimatkoja ja täten lisäämällä työhön sijoitettavia kuluja. Tulot ovat tippuneet sekä kasvavien sijoitusten että heikkenevien saaliiden myötä. Samalla kalastajaperheiden ruokaturva ja koulutusmahdollisuudet ovat heikentyneet merkittävästi. Kalakannat alkoivat heiketä tuntuvasti vuodesta 2000 alkaen. Erityisesti tulot tyrehtyivät kalakantojen romahdettua vuonna 2005. Samaan aikaan siirtolaisuus Kanarian saarille moninkertaistui hetkessä juuri Euroopan unionin suurimmista kalastuskohteista Senegalista ja Mauritaniasta. Vain osa siirtolaisista oli työttömiksi jääneitä kalastajia, mutta useimpien paperittomien siirtolaisten kulkuvälineenä toimivat pitkälti työttömien kalastajien käyttämättömiksi jääneet puuveneet. Tutkielman tulokset kertovat EU:n lyhytnäköisestä ja lähinnä kalamarkkinoilla voitontavoitteluun pyrkivästä politiikasta. Jälkikoloniaalinen kaupankäynti hyödyntää kehitysmaan halpoja raaka-aineita ottamatta riittävästi huomioon ympäristönsuojelua saatikka ihmisoikeuksia. Jatkotutkimuksen kannalta olisi hedelmällistä selvittää esimerkiksi miten liikakalastetulla alueella pienkalastajien elintaso, koulutus, syöntitiheys ja eliniänodote esiintyvät inhimillisellä kehityksen indeksillä mitattuna suhteessa muuhun väestöön.

Lots of protein feeds are imported to Europe. In Finland at most 25 % of all protein feeds used are home-grown. Legumes and single-cell protein are of interest to replace imported protein feeds. The aim of this study was to explore faba bean (Vicia faba) and Spirulina-algae (Spirulina platensis) as protein source for dairy cows. The study design was replicated 4 x 4 Latin square with four diets and four periods of three weeks. The experiment was 2 x 2 factorial. Rapeseed meal and rolled faba bean were compared as protein sources. The partial replacement (half) of rapeseed meal and faba bean protein with Spirulina-algae was also investigated. All the protein supplements were isonitrogenous. In this study, effects of protein supplements on dry matter intake, milk yield and milk composition, production of microbial protein in the rumen, plasma amino acids and mammary uptake of amino acids and nitrogen partitioning were examined. This study was made at the research farm of the University of Helsinki in 21.2.–15.5.2015. There were eight multiparous Finnish ayrshire dairy cows at mid-lactation. The cows were divided in two blocks the other block having rumen fistulated animals. All the total mixed ratios contained grass silage of good quality, barley, sugar pulp and minerals supplemented with different protein sources. Cows were offered total mixed ratios ad libitum. Replacing rapeseed meal and faba bean with Spirulina-algae reduced dry matter intake. The milk yield was 1,4 kg/d greater on rapeseed meal diets compared with faba bean diets. Mixing Spirulina-algae with faba bean increased milk, protein and lactose yields, but when mixed with rapeseed meal decreased them. Both milk urea and rumen ammonia concentrations were higher in faba bean diets than in rapeseed meal diets. The concentration of several essential amino acids in plasma and mammary uptake of histidine and methionine were lower in faba bean diets than in rapeseed meal diets. Replacing faba bean partially with Spirulina increased AV-difference of essential amino acids. Nitrogen balances were positive in all experimental diets. There were no differences in nitrogen intake. Feeding faba beans reduced nitrogen secretion in milk and faeces compared to rapeseed meal diets. Replacing rapeseed meal and faba bean partially with Spirulina increased the proportion of nitrogen secreted in urine and lowered nitrogen balance. According to this study replacing rapeseed meal completely with faba bean seeds reduce milk and protein yields on diets based on grass silage and cereals. Mixing Spirulina with faba bean increased milk, protein and lactose yields, but decreased them when mixed with rapeseed meal. Protein of faba bean and Spirulina probably completed each others. More research is needed with high levels of micro algae on dry matter intake, animal performance and degradability of microalgal protein in rumen.

The aim of supplementary protein feeding of dairy cattle is to increase dry matter intake and milk yield. In Finland, rapeseed (Brassica rapa L. oleifera, Brassica napus L. oleifera) is commonly used protein feed in animal nutrition. However, low self-sufficiency of supplemental protein and a changing climate increase the need to find alternatives for conventional protein feeds. Micro algae might be potential protein feed for dairy cattle. The aim of the study was to evaluate if protein feeding and replacing rapeseed meal by micro algae Spirulina platensis as a protein supplement affect feed intake, milk production and milk fatty acid composition of dairy cows. The study was conducted in the Viikki research farm of the University of Helsinki. Eight multiparous Finnish Ayrshire cows (186 d in milk on average) were used in balanced, replicated 4x4 Latin square with 21-d periods. There were four experimental concentrate feedings (12 kg/d). The control treatment was negative control without a protein supplement. Three other treatments were supplemented isonitrogenously with rapeseed meal, Spirulina or a mixture of rapeseed meal and Spirulina (1:1 on the crude protein basis). Cows were offered 2nd cut grass silage (D-value 656 g/kg dry matter) ad libitum and concentrates were given separately. In the study, protein supplementation tended to increase silage intake compared to control feeding. However, treatment had no effect on total dry matter intake. The substitution of the rapeseed meal by Spirulina decreased concentrate intake and it also tended to decrease milk protein yield. There was no difference in milk, ECM or milk fat yield between the treatments. In milk production, lack of response to protein feeding might be explained by a shortage of energy in the rumen due to low D-value of the silage. Because the diets were low in fat, there were only minor changes in milk fatty acid composition. Changes in milk fatty acid composition reflected the differences in the fatty acid composition of the protein feeds. Substitution of the rapeseed meal by Spirulina decreased stearic acid (end-product of oleic acid ruminal biohydrogenation) but increased palmitic and γ-linolenic acid proportion in milk fat. Spirulina lipid contains γ-linolenic acid more than conventional animal feeds. According to this study, it is possible to replace rapeseed meal by Spirulina partly or completely without a decrease in total dry matter intake or milk yield on separate feeding. However, in this study protein supplementation did not increase dry matter intake or milk yield of dairy cattle in mid-lactation.

From the beginning of 2013, the European Commission restricted the use of neonicotinoid based insecticides on honeybee attracting plants, such as Brassica oilseeds. This was done because neonicotinoids were believed to cause the death of honeybees. The initiative for this study came from the need to adapt to the change in insecticide use on oilseed crops. Adaptation had to happen at a time when the environmental effects of chemical control agents are evaluated from all sides. The aim of the study was to investigate if there was a correlation between seedling stage trichome abundance, or seed glucosinolate content, and flea beetle damage in Brassica rapa subsp. oleifera. The usability of trichomes and seed glucosinolates in increasing plant resistance against flea beetles was evaluated according to the results. The significance of seedling stage trichome density on the amount of flea beetle damage was investigated in field assays at Jokioinen 2015, and Loimaa 2016. Total glucosinolate content of different lines was determined from crushed seeds. Leaf trichome density, or seed total glucosinolate content, didn´t have a statistically significant effect on the formation of flea beetle damage. However, there is a multitude of scientific literature repeatedly suggesting that leaf trichomes can decrease flea beetle damage. This raises a question about the purposefulness of the methods used in exploring the phenomenon. Despite of this, the study revealed lines which suffered little beetle damage, because of an unknown reason. In the case of future research focus should be aimed at determining the resistance mechanisms in these lines. The role of glucosinolates, and their various hydrolysis products, as flea beetle repelling agents should be examined one compound at a time. This is because of their varied effects on flea beetle behaviour. Repelling substances are needed especially at the early seedling stage, because plants are most vulnerable to flea beetle damage at this growth stage. To maintain good nutritional and feed value, glucosinolates appearing in the seed should be avoided.

The literature review introduces the rapeseed chemical composition, the rapeseed protein isolate as a novel food ingredient, and protein oxidation. Rapeseed is an economically important oilseed crop since it is one of the largest sources of vegetable oil in the world. Rapeseed expeller is a protein-rich by-product of canola oil extraction. The main use of this protein-rich by-product is animal feed. However, it could be potentially utilized in the food industry, for example, as a source of protein in plant protein products, as a texture-improving ingredient in bakery products or as an alternative for animal proteins. We need more protein for human nutrition, and thus it is important to find new plants that can be used as protein sources. This way we can reduce environmental stress. Because the production process of rapeseed protein expeller already exists, it is a good new potential protein source. Protein and lipid oxidation are significant factors when food and nutrition quality are examined. The objective of this study was to optimize the protein extraction method and to examine the oxidation of rapeseed proteins and the lipid oxidation in two different rapeseed expellers. A few parameters, including extraction solvent (0.1 M and 1 M NaCl), pH (8 and 10), extraction time (4 h and overnight) and the removal of oil, were tested and the parameters that gave the biggest acquisition of soluble proteins were chosen for the experiment. The oxidation of rapeseed protein expeller was measured based on the loss of tryptophan fluorescence and the formation of carbonyls and dityrosine by using fluorescence spectrometry and based on the formation of hexanal by using the headspace gas chromatography method. Protein oxidation was measured in two different ways: in the rapeseed protein expeller during three months and in the extracted protein solution during seven days. The chosen extraction parameters were pH 8, 0.1 M NaCl solution and overnight extraction. The soluble protein amounts of the two rapeseed expeller samples were different after extraction, but this could be explained by the batches’ slightly different chemical compositions, especially their different cruciferin and napin ratios. During both the 7-day and 3-month oxidations, the tryptophan fluorescence decreased. During the 3-month oxidation, the formation of carbonyls increased and no hexanal was detected in any of the rapeseed expeller samples which were measured with headspace gas chromatography. The temperature and preservation time had a considerable effect on the protein oxidation in both the 7-day and 3-month oxidation tests, when only the loss of tryptophan was considered as an oxidation marker. The results revealed that fluorescence spectroscopy is a potential method for investigating the protein oxidation in the rapeseed protein expeller by using the loss of tryptophan and the formation of carbonyls as oxidation markers.