Browsing by Title

Syanobakteerit tuottavat bioaktiivisia sekundääri- eli erikoismetabolian tuotteita. Syanobakteerien bioaktiivisia yhdisteitä on rakenteiltaan lukuisia erilaisia ja ne voidaan jakaa pääryhmiin peptidit, polyketidit, alkaloidit ja lipopolysakkaridit. Yhdisteistä on löydetty muun muassa antibakteerisia, antifungaalisia ja antiviraalisia ominaisuuksia. Lisäksi näihin bioaktiivisiin aineisiin kuuluu terveysriskin aiheuttavia toksisia yhdisteitä. Planktiset syanobakteerit ovat saaneet runsaasti huomiota niiden muodostamien massaesiintymien vuoksi, mutta myös benttiset eli sedimentissä tai erilaisilla pinnoilla elävät syanobakteerit voivat aiheuttaa terveysriskin. Benttisillä syanobakteereilla on myös potentiaalia uusien bioaktiivisten yhdisteiden löytymisessä biotekniikan tai lääketeollisuuden tarkoituksiin. Tutkimuksessa seulottiin Itämeren ja järven benttisten syanobakteerien tuottamia bioaktiivisia yhdisteitä. Syanobakteerikannat tunnistettiin 16S rRNA geenin avulla ja niiden bioaktiivisuutta tarkasteltiin maljadiffuusiomenetelmän avulla, PCR:n avulla etsittiin tunnettuja biosynteesigeenejä. Bioaktiivisia yhdisteitä pyrittiin tunnistamaan LC/MS-menetelmällä. Tunnistetut syanobakteerit muodostivat monipuolisen benttisille syanobakteereille tyypillisen lajikirjon, jossa bioaktiivisia ominaisuuksia havaittiin 24 % tutkituista kannoista. Bioaktiivisia ominaisuuksia löydettiin niin meri- kuin järviympäristöistä eristetyiltä kannoilta. Useita bioaktiivisuuksia esiintyi muun muassa Nostoc- ja Anabaena-syanobakteereilla. Benttiset syanobakteerit tuottivat antifungaalisia yhdisteitä, kuten hassallidiinia ja skytofysiiniä sekä sytotoksista anabaenolysiiniä. Lisäksi löydettiin useita syanobaktiinien biosynteesigeenejä. Benttisiltä syanobakteereilta ei havaittu mikrokystiinin tai anatoksiini-a:n biosynteesigeenejä. Antimikrobisia ominaisuuksia löydettiin kahdesta syanobakteerikannasta, joiden tuottamia bioaktiivisia yhdisteitä ei vielä tunnistettu. Benttiset syanobakteerit tuottavat siis useita tunnettuja bioaktiivisia yhdisteitä ja ovat myös potentiaalinen uusien bioaktiivisten yhdisteiden lähde.

Kansainvälinen vero-oikeus on ala, jota ei ole harmonisoitu valtioiden välillä. Esimerkiksi EU:ssa ei ole harmonisoitu EU-valtioiden välitöntä verotusta koskevia lainsäädäntöjä. Myöskään sisällöllisesti laajat, monen valtion väliset multilateraaliset sopimukset eivät ole verotuksen alalla yleisiä. Kansainvälisen vero-oikeudellisen järjestelmän koordinoimattomuus voi toimia sekä esteenä kansainväliselle kaupankäynnille aiheuttaessaan kahdenkertaista juridista verotusta, että mahdollisuutena kansainväliselle veropaolle. Kansainvälisellä veropaolla tarkoitetaan verovelvollisen pyrkimyksiä hyödyntää eri valtioiden erilaisia verojärjestelmiä verotaakkansa lieventämiseksi. Valtioiden veropohjien turvaaminen ja veropaon estäminen ovat tällä hetkellä vahvasti esillä sekä EU:n että OECD:n toimissa. OECD:n Addressing Base Erosion and Profit Shifting -hankkeen (BEPS) tarkoituksena on puuttua veropohjan rapautumiseen ja voitonsiirtoon. BEPS-hankkeessa on ehdotettu useita toimenpiteitä, joiden implementoimisella on tarkoitus varmistaa, että taloudellista voittoa verotetaan siellä, missä taloudellinen toiminta todellisuudessa tapahtuu ja arvoa luodaan. Lisäksi EU:n komissio on julkaissut veronkiertämisen vastaisen paketin, jonka yhteydessä komissio esittää veron kiertämisen estämistä koskevan direktiivin säätämistä. Direktiiviehdotuksen lisäksi komissio on julkaissut verosopimuksia koskevan suosituksen. Suositus sisältää muotoilun verosopimuksiin sisällytettäväksi yleiseksi veronkiertonormiksi, jota jäsenvaltioita kannustetaan käyttämään, mikäli ne sisällyttävät veronkiertonormin solmimiinsa verosopimuksiin. Komission toimenpide-ehdotuksilla on tarkoitus implementoida osa BEPS-hankkeessa esitetyistä toimenpiteistä koordinoidusti unionin tasolla. OECD:n BEPS-projektin yhteydessä on esitetty, että veropaon estäminen vaatii muutoksia OECD:n malliverosopimukseen ja olemassa oleviin kahdenvälisiin verosopimuksiin. BEPS-hankkeen yhteydessä on ehdotettu multilateraalisen sopimuksen kehittämistä olemassa olevien kahdenvälisten verosopimusten muuttamiseksi. Tällä multilateraalisella sopimuksella olisi tarkoitus muun muassa lisätä olemassa oleviin verosopimuksiin verosopimuskeinottelua ja veronkiertoa koskevia sopimusmääräyksiä. Ehdotetut veronkiertoa koskevat sopimusmääräykset ovat etuja rajoittava lauseke, eli ns. limitation on benefits -lauseke sekä yleinen veronkiertoa koskeva lauseke, ns. principle purpose test -lauseke. Limitation on benefits -lausekkeen avulla pyritään estämään verosopimuskeinottelua. Lausekkeen perusteella voidaan evätä verosopimuksen mukaisen edun saaminen tilanteessa, jossa verovelvollisen omistajat ja todellista päätäntävaltaa käyttävät henkilöt ovat kolmannen valtion asukkaita. Principle purpose test -lausekkeella taas on tarkoitus estää verosopimuksen mukaisen veroedun myöntäminen oikeustoimissa, joiden yhtenä päätarkoituksena on verosopimuksen mukaisen edun saaminen. Tässä tutkielmassa tarkastellaan kyseisten ehdotettujen sopimusmääräysten yhteensopivuutta EU:n perussopimusten takaamiin perusvapauksiin nähden. Vaikka välillistä verotusta ei EU:n tasolla ole harmonisoitu, on EU-oikeus etusijaperiaatteensa vuoksi otettava huomioon myös kyseisellä alalla jäsenvaltioiden käyttäessä niille kuuluvaa toimivaltaa. Jäsenvaltiot eivät esimerkiksi ole toimivaltaisia solmimaan verosopimuksia, jotka ovat ristiriidassa EU-oikeuden kanssa. OECD:n ehdottama limitation on benefits -lauseke voi olla ongelmallinen esimerkiksi SEUT:n takaamien vapaan sijoittautumisoikeuden ja pääomien vapaan liikkuvuuden kannalta, sillä se saattaa heikentää valtioiden rajat ylittävien investointien kiinnostavuutta. Lisäksi OECD:n ehdottama principle purpose test -lauseke voi olla ongelmallinen EU:n oikeuden kannalta, sillä EU-tuomioistuin on linjannut, että veroedun epääminen veronkiertonormien perusteella on EU-valtioiden rajat ylittävissä tilanteissa sallittua vain, kun verovelvollisen oikeustoimi on täysin keinotekoinen ja sen määräävänä tarkoituksena on veroedun saaminen. Tässä tutkielmassa analysoidaan EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntöä sen selvittämiseksi, ovatko BEPS-sopimuksen ehdotetut veronkiertoa koskevat sopimusmääräykset EU-oikeuden mukaisia. Lisäksi tutkitaan OECD:n ehdottamien veronkiertoa koskevien sopimusmääräysten suhdetta EU-komission esittämiin toimenpide-ehdotuksiin. Lopuksi tarkastellaan, miten sopimusmääräyksiä koskevat johtopäätökset vaikuttavat mahdollisuuksiin saada aikaiseksi laaja, kaikki OECD-valtiot kattava BEPS-sopimus.

Den här pro gradu-avhandlingen granskar hur mammor som använt rusmedel under graviditeten konstruerar identitet i sina livsberättelser, och vilka betydelser beroende och moderskap får i berättelserna. Undersökningsmaterialet består av fyra livsberättelser. Avhandlingen har sina teoretiska rötter i kvalitativ rusmedelsforskning och kritisk föräldraforskning. Ur en metodologisk-teoretisk synvinkel placerar sig avhandlingen inom den sociala konstruktionismen, närmare bestämt den narrativa konstruktionismen. Avhandlingen granskar identitet ur en narrativ synvinkel. Analysen granskar berättarens individuella identitetskonstruktion och hur större kulturella modellberättelser sammanvävs och används för att skapa mening kring berättarens upplevelser. I avhandlingen kategoriseras de fyra livsberättelserna som progressiva berättelser där huvudpersonen går igenom svårigheter och prövningar för att till slut växa som människa. I sina berättelser konstruerade kvinnorna flera identiteter, varav identiteten som en moralisk aktör är den mest framträdande. Kvinnorna konstruerar sina identiteter utgående från olika dikotomier, som till exempel en tudelning mellan ett 'drogjag' och ett 'verkligt jag', och mellan 'drogvärlden' och 'vanliga' världen. Funktionen av denna tudelning är att bereda väg för en ny identitet som mamma. Livsberättelserna följer kulturella narrativ om att tillfriskna från ett beroende. Beroende konstrueras som en berättigad reaktion på en svår barndom och som en splittrande händelse som styrt kvinnornas liv in på nya banor. Moderskapet har en central ställning i berättelserna, och barnet och moderskapet konstrueras som den främsta motiveringen till att bli nykter. I förhållande till moderskapet och det nya livet framsteg livet i drogvärlden som problematiskt och mindre värt. Identiteten som mamma kretsar kring att vara vanlig, vilket tolkas som ett sätt att särskilja det egna jaget från en stigmatiserad grupp. Tillsammans kan de fyra narrativen betraktas som en motberättelse mot de kulturella narrativ som definierar kvinnornas moderskap som dömt att misslyckas.

Pitkärannan kaivokselle Laatokan Karjalaan saapui vuonna 1880 24 ruotsalaista vuorimiestä perheineen käynnistääkseen sen uudella teholla, tekemään siitä modernin ja johtamaan sen toimintaa. Heidät oli rekrytoinut sinne pietarilainen kansainvälisten liikemiesten omistama pankki suomalaisen vuoriteollisuuden asiantuntijan Hjalmar Furuhjelmin avulla. Pankki oli hankkinut lupaavalla malmialueella sijainneen kaivoksen omistukseensa muutamaa vuotta aikaisemmin. Ruotsalaisten saapumisesta käynnistyi 25 vuotta jatkunut ketjusiirtolaisuus Ruotsin vuoriteollisuuden keskusalueelta Bergslagenista Pitkärantaan, mikä oli pituutensa ja toimintansa vuoksi merkittävä. Vaikka Pitkäranta sijaitsi periferiassa, oli se hyvin kansainvälinen paikka, jossa oli myös muutamia muunmaalaisia työntekijöitä. Pitkäranta eli ruotsalaisten johdossa teollisen kultakautensa. Sieltä louhittiin pääasiassa kuparia, mutta loppuaikoina toiminta keskittyi rautamalmiin, jota rikastettiin. Kaivoksen yhteydessä toimi eri aikoina myös muuta teollisuutta kuten pullotehdas. Monet Pitkärannan ruotsalaisista olivat siirtolaisina perheensä kanssa. Naimattomista muutamat solmivat avioliiton suomalaisen kanssa ja kaksi kaivoksen saksalaisen johtajan O. G. Trüstedtin tyttärien kanssa. Ruotsalaiset siirtolaiset olivat Pitkärannassa johtavassa asemassa niin tehtäviensä pohjalta kuin sosiaalisestikin. Pitkärannan ruotsalaiset eivät pääsaantöisesti integroituneet Suomeen, vaan säilyttivät ruotsalaisen identiteettinsä ja palasivat jossain vaiheessa takaisin Ruotsiin - jopa sellaiset, jotka olivat Suomessa yli kymmenen vuotta. Vain muutama ruotsalainen vuorimies jäi Suomeen. Ruotsalaiset loivat Pitkärannassa ollessaan tiiviin suhdeverkon, johon kuului keskeisesti myös Trüstedtien perhe. Verkosto toimi tiiviisti muutama vuosi Pitkärannan jälkeen perustetun Outokummun kaivoksen alkutaipaleen aikana. Pitkärannan ruotsalaiset liittyivät vielä Petsamon nikkelinkin löytymiseen. Pitkärannan ruotsalaisuus kuului kolmeen historialliseen kontekstiin. Taustalla oli vuosisatoja Ruotsista Suomeen jatkunut vuoriammattilaisten siirtolaisuus, joka ei ollut loppunut, vaikka maiden valtiollinen side oli päättynyt vuonna 1809. Tästä syytä rekrytoijien kannalta Ruotsi oli luonnollinen kohde. Rekrytoidut taas elivät Ruotsin suurinta siirtolaisuusaaltoa, jolloin suuret siirtolaisvirrat suuntautuivat Pohjois-Amerikkaan ja siirtolaisuus kosketti lähes jokaista ruotsalaista. Kolmas taustalla vaikuttanut historiallinen kehitys oli Pietarin nopea kasvu ja kansainvälistyminen sekä sen imussa tapahtunut vaikutusalueiden ja koko Suomen teollistuminen. Pitkärannan kaivos oli Pietarin kansainvälisten liikemiesten omistama ja sen tuotanto palveli täysin Pietaria, jonka laajaan vaikutusalueeseen Pitkäranta kuului hyvin voimakkaasti. Monessa mielessä ruotsalaisten vuorimiesten siirtolaisuus Pitkärantaan olikin enemmän siirtolaisuutta Pietarin vaikutusalueelle kuin Suomeen. Pitkärannan side Suomeen oli lähinnä vain sen fyysinen sijainti, muuten sitä täytyy arvioida kiinteästi osana Pietarin vaiheita. Pitkäranta oli Amerikan siirtolaisuuteen ja vähän myöhemmin alkaneeseen Norrbotteniin muuttoon verrattuna vain pieni sivujuonne ruotsalaisessa 1800-luvun lopun siirtolaisuudessa. Suomeen ja Venäjälle tapahtuneen ruotsalaissiirtolaisuuden joukossa se oli kuitenkin aikanaan merkittävä, monimuotoinen ja kauaskantoinen tapahtuma.

Tutkielma perehdyttää lukijan Steinin menetelmään normaaliapproksimaatiolle sekä esittää tämän avulla todistuksen Berry-Esseen-lauseelle. Steinin menetelmä on todennäköisyysteorian piiriin kuuluva nykyaikainen ja tehokas tapa tuottaa ylärajoja kahden eri todennäköisyysjakauman väliselle etäisyydelle. Tutkielmassa esitetään todennäköisyysjakaumien etäisyydelle kolme eniten käytettyä mittaa, jotka ovat Total variation, Kolmogorov sekä Wasserstein-mitat. Tämän jälkeen käydään läpi Steinin menetelmä aloittaen Steinin lemmasta, joka karakterisoi normaalijakauman Steinin operaattorin avulla siten, että operaattorin arvon ollessa nolla, on tarkasteltava jakauma normaali. Seuraavaksi esitetään Steinin yhtälöt, joiden ratkaisujen avulla saadaan Steinin rajoitukset jokaiselle käytetylle kolmelle mitalle. Näiden rajoitusten avulla voidaan päätellä asymptoottinen normaalijakautuneisuus myös silloin, kun Steinin operaattorin arvo on lähellä nollaa. Berry-Esseen-lause on keskeinen raja-arvolause, johon on erityisesti lisätty suppenemisnopeus Kolmogorov-etäisyyden suhteen. Tämä suppenemisnopeus todistetaan tutkielmassa käyttäen hyväksi Steinin menetelmää. Lopuksi käsitellään vielä ylimalkaisesti Steinin menetelmää moniulotteisen jakauman tapauksessa. Huomataan sen olevan hyvin paljon samankaltaista kuin yksiulotteisessa tapauksessa.

Avhandlingen innehåller en forskningsdel och en litteraturöversikt som ger insikt i besiktning av häst. En besiktning av häst inför köp och försäljning utförs av en veterinär för att få veta hästens nuvarande hälsotillstånd. Undersökningen görs för att hjälpa den potentiella köparen att fatta beslut. I denna avhandling ges en generell beskrivning i hur en besiktning går till med fokus på ortopediska problem och röntgenundersökning. Mycket få studier har i helhet undersökt en besiktning, där man tagit i beaktande alla fynd både i den kliniska undersökningen och röntgenundersökningen och jämfört dessa med besiktningens slutresultat. Det finns litterära verk som beskriver hur en besiktning skall gå till samt olika studier som behandlar ortopediska problem hos unghästar på fölauktioner. I den retrospektiva undersökningen besiktades 27 hästar av halvblodstyp för att hitta de vanligaste avvikelserna och deras samband. Alla hästar genomgick en klinisk undersökning. Hästarnas nedre extremiteter undersöktes i vila och rörelse samt genom böjprov. Röntgenundersökning gjordes hos 78 % av hästarna. I resultatet kan man se att vid proximalt och distalt böjprov reagerade 70 % av hästarna. Största delen av reaktionerna var milda. De flesta röntgenfynden förekom i hasen och kotleden. Den totala mängden hästar med initialhälta var 33 %. Besiktningarna kategoriserades och 22 % godkändes utan villkor, 41 % godkändes villkorligt och 37 % underkändes. Inget statistisk samband förekom mellan hästar som reagerat på böjprov och olika röntgenfynd. Inte heller mellan initialhälta och böjprov eller ledsvulland och böjprov. I studien hittades en stor del milda fynd, men de förekom lika frekvent hos halta som hos friska hästar. Avvikelserna ledde sällan till underkännande förutom vid initialhälta. I tidigare forskning har man inte funnit korrelation mellan böjprov, röntgenfynd och framtida hältor. Besiktningar är omtivstade eftersom man endast med en undersökning borde förutspå hästens framtida användbarhet. Det krävs stor nogrannhet och yrkesskicklighet för att kunna avgöra avvikelsernas betydelse för hästens framtida hälsa. För att få bättre forskningsresultat borde besiktningsfynden noga dokumenteras och hästen följas upp i framtiden. Alla veterinärer utför besiktningen individuellt, men det finns några generella principer som är bra att känna till. Studien kan vara till nytta speciellt för nyutexaminerade som vill ha en inblick i ämnet.

I denna magisteravhandling har jag granskat hur privata personer beskattas då de är verksamma med virtuella valutor. Syftet med denna avhandling har därmed varit att granska hurdana praktiska hinder de skattskyldiga stöter på då de är verksamma med virtuella valutor. I arbetet har jag även kortfattat granskat hur virtuella valutor beskattas i Sverige samt i vilka situationer som virtuella valutorna anses överlåtna. Den huvudsakliga forskningsfrågan i avhandlingen är om den gällande lagstiftningen är för begränsande i förhållande till användningen av virtuella valutor. Därtill har jag även granskat vad man kunde göra med den finska beskattningslagstiftningen för att tillgodose användningen av virtuella valutor i praktiska sammanhang bättre. Avhandlingen har huvudsakligen baserat sig på rättsdogmatisk forskning. I avhandlingen har jag använt mig av de lege feranda metoden för att diskutera hur lagen kunde ändras och om det partiskt taget är möjligt. Genom denna metod har jag granskat de huvudsakliga forskningsfrågorna för denna avhandling Inkomstskattelagen tar inte direkt ställning till hur virtuella valutor skall beskattas. De noggrannare riktlinjerna har därmed givit i Skatteförvaltningens anvisningar. Som en huvudregel för beskattningen av virtuella valutor kan man konstatera att beskattningen realiseras då den skattskyldiga på ett slutligt sätt överlåter äganderätten av den specifika virtuella valutan till någon annan. Som svar på mina forskningsfrågor har jag konstaterat att den gällande lagstiftningen inte är för begränsande vad gäller beskattningen av virtuella valutor. Hur lagen eventuellt borde ändras beror i stor på hur användningen av virtuella valutor kommer att utvecklas med tiden. Förtillfället tillgodoser därmed den nuvarande lagstiftningen de behov som användningen av virtuella valutor kräver.

Ecometric analysis allows one to identify relationships between traits measured in organisms and conditions measured in the organisms' local environment. In developing an ecometric model, one selects phenotypic features of organisms which potentially are adaptations to local environment, aggregates measures of these features by organismal community, and quantitatively relates these to measures of the environment via statistical modeling, such that organismal traits may be used to predict environmental conditions. Once established, these models may be applied to fossil assemblages, to reconstruct local paleoenvironment using traits preserved in the fossil record. In this ecometrics case study, we addressed a number of related research questions: what bioclimatic and threshold measures of temperature and/or precipitation are most closely correlated with large, herbivorous mammal communities' mean hypsodonty (HYP) in sub-Saharan Africa? Do these correlations differ at differing spatial scales; specifically, do mammal communities in Kenya's national parks and reserves together relate differently to local environment than do communities in the Afrotropics ecoregions? Finally, what do results obtained by ecometric analysis suggest concerning organismal evolution and dispersal in sub-Saharan Africa? In pursuing answers to these questions, we also pursued the case study's primary objective: we developed and implemented a set of best practices for ecometric analysis, based on an assessment of the sensitivity of ecometric models to model-building decisions, and to uncertainty in source datasets. Ecometric analyses frequently make use of raster datasets - continuous coverages of temperature, precipitation, productivity, and other environmental properties - in characterizing local environment at study localities. Thus we primarily asked: are ecometric results dependent on raster resolution or resampling algorithm? Results of these sensitivity analyses are encouraging. Using the recommended mean resampling algorithm, change in linear regression equations with raster resolution is predictable, and not significant until very low resolutions, in which the average raster cell area is an order of magnitude or more greater than the average locality area. Moreover, using the recommended area-weighted averaging in calculating environmental observations at localities ameliorates this predicable trend in derived regressions. In working 'behind the scenes' addressing these methodological questions, we enable more informed interpretation of ecometric results, and allow future researchers to proceed to the real business of ecometrics with a vetted set of analytical methods. Moreover, in promoting better understanding of ecometric results, we promote better understanding of the complex relationships between organisms and environment, essential to understanding the biosphere's past and present, and to protecting it in the future.

Syventävien opintojeni tutkielma sisältää kirjalliuuskatsauksen sekä osuuden. Opintyöni tarkoitus oli selvittää kestävätkö betaiinia rehussaan saavat porsaat paremmin ripulin aiheuttamaa dehydraatiostressiä (lievemmät ripulivaikutukset, parempi painonkehitys ym.). Betaiini on aminohappojohdannainen, jonka on havaittu toimivan osmoregulaattorina mm. mikrobiendehydraatiostressitiloissa, jolloin selviäminen kuivuudesta on ollut parempaa. Kirjallisuskatsauksessa käsitellään suolen anatomiaa ja fysiologiaa sekä ripulin patofysiologiaa. Ripulimekanismeja käsitellään yleisesti sekä tarkemmin perehdytään bakteeri- ja virusripuleihin. Käytännön kokeessa käytettyjä aineita(betaiini, senna) tarkastellaan myös kirjallisuustietojen perusteella. Kokeellinen osuus suoritettiin EKK:n kotieläinhygienian opetusnavetalla. Kokeessa oli 4 pahnuetta, jaettuna koe- ja kontrolliryhmiin. Kaikille porsaille aiheutettiin keinotekoinen ripuli laksatiivia (senna) käyttäen. Koeryhmät saivat rehun mukana tutkittavaa betaiinia, kontrolliryhmä söi samaa rehua ilman betaiinilisää. Ryhmien painon kehitystä, rehun syöntimääriä ja ripulin tilaa seurattiin. Ripulin voimakkuutta tutkittiin kliinisen tilan ja veriparametrien avulla. Veriparametrien perusteella ei koe- ja kontrolliryhmien välille saatu tilastollisesti merkitsevää eroa, eli betaiini ei vahvistanut porsaita itse ripulia vastaan. Betaiinirehua syöneet porsaat kompensoivat kasvutappion kontrolliryhmää nopeammin, joten palautuminen ripulista normaalitilaan olibetaiinin vuoksi nopeampaa. Betaiinilla oli havaittavissa myös lievä kasvua parantava vaikutus. Betaiinin merkitys dehydraatiotilan osmoregulaattorina voisi olla parempi, jos ripulin voimakkuus saataisiin koejärjestelyissä paremmin vastaamaan käytännön tilannetta sikaloissa. Sennalaksatiivi ei kokeessa saanut aikaan halutun voimakasta ripulia ja mahdollisesti tästä johtuen betaiininoletettu teho ei päässyt oikeuksiinsa.

The weathering of concrete by alkali-aggregate reaction is a process of deterioration recognized also in concrete manufactured in Finland. Alkali-aggregate reactions (AAR) are deleterious reactions between the alkali hydroxides (NaOH and KOH) in cement paste and silicon dioxide in aggregate used in concrete. The alkali hydroxide in cement paste will dissolve the crystal structure of silicon dioxide, and the dissolved silicon dioxide hydroxylates to orthosilicic acid. In the presence of impurities, the orthosilicic acid can form covalent bonds and coagulate to form silica gel. The expansion caused by swelling of highly hygroscopic silica gel will lead to excess of yield stress and thus deleterious cracking of concrete. The atomic features of fracture surfaces in natural aggregates will determine their reactivity in concrete. The surface in reactive mineral has unstable equilibrium and has crystallographic defects or insufficient crystal structure. Practically all natural aggregates used in Finnish concrete are heterogeneous mixtures of silicate minerals. The surface features of silicate minerals are composed in various rock forming geological processes. Rocks that are crystallized by slow cooling have more stable equilibrium than rocks that have undergone a low metamorphosis. The geological features and strength measurements are the base of good quality natural aggregate ratings. On the grounds of observations, even the high quality aggregates can cause deleterious alkali-aggregate reactions. It is recommendable to use aggregates that have stable equilibrium state, a low alkalinity cement and additives such as fly ash, blast-furnace slag or silica fume to concrete structures exposed to moisture.