Browsing by Title
Now showing items 26270-26289 of 32623
-
(2020)Tutkielmassani vertailen Ateneumin, Sinebrychoffin ja Turun taidemuseoiden verkkosivustoja tekstilajina käännösviestinnän näkökulmasta. Päätavoitteena on selvittää keskeisimmät erot ja yhtäläisyydet niiden suomen- ja venäjänkielisten versioiden välittämässä viestissä tekstilajianalyysin avulla. Samalla pohdin, mitä sivustoilta käännetään ja mitä jätetään kääntämättä sekä minkälaisia asioita verkkosivujen kääntämisessä tulisi ottaa huomioon. Työni teoreettisessa viitekehyksessä yhdistyvät tekstilajitutkimus käännöstieteen ja kielitieteen näkökulmista sekä sosiosemiotiikkaan pohjautuva multimodaalisuuden tutkimus. Teoriataustassa käsittelen tekstilajin ja sen lähikäsitteiden määritelmiä sekä tekstilajitutkimuksen lähestymistapoja erityisesti käännösviestinnän näkökulmasta. Lisäksi pohdin verkkotekstien yleisiä tekstilajipiirteitä sekä verkkoteksteihin liittyvää viestintätilannetta. Verkkosivustot ovat kokonaisuuksina monimuotoisia, joten vertailen suomen- ja venäjänkielisten versioiden yhteisiä ja erottavia piirteitä eri menetelmin. Kommunikatiivisen tilanteen analyysissa tarkastelen tekstilajin kommunikatiivisia tavoitteita ja kohdeyleisöä. Lisäksi analysoin käytettävyyttä viestintätilanteen osatekijänä persoonien avulla. Rakenneanalyysissa pyrin siirto- ja askelanalyysilla löytämään taidemuseoiden verkkosivustojen prototyyppisen rakenteen ja samalla niiden välittämän viestin ytimen. Lopuksi täydennän tutkimustani multimodaalisen metafunktioanalyysin avulla, jossa vertailen suomen- ja venäjänkielisiä etusivuja multimodaalisina kompositioina. Tutkimuksen perusteella selvisi, että venäjänkielisten versioiden välittämä viesti on lähtökohtaisesti suomenkielistä suppeampi: taidemuseoiden suomenkielisestä sisällöstä tuotetaan venäjäksi vain keskeisin osa. Suomen- ja venäjänkieliset sivustot eroavat toisistaan sekä kommunikatiivisen tilanteen osatekijöiden, käytettävyyden että rakenteen suhteen, mutta siitä huolimatta niiden välittämän viestin olennaisin sisältö säilyy samana. Rakenne- ja metafunktioanalyysin tuloksena havaitsin myös, että taidemuseoiden suomen- ja venäjänkielisiltä verkkosivustoilta välittyy museoista ja niiden toiminnasta hieman erilainen kuva eri kielillä. Analyysissa ilmeni myös, että venäjänkielisten sivujen sisällöissä on toisinaan käytetty referoivaa kääntämistapaa. Mahdollisesti osa teksteistä edustaa useiden tekstien pohjalta tuotettuja uusia tekstejä. Havainnon perusteella voidaan päätellä, että verkkosivujen kääntäjän on erityisen tärkeää tietää, miten ja minkälaisin keinoin verkkotekstejä tuotetaan.
-
(2016)The starting point of this thesis is the question of a probable tension between educational and economic objectives in art museums. I have chosen to approach this question by focusing on gallery education. My primary aim has been to analyse what kind of concepts, goals and values gallery education is founded on. I have also deliberated upon the change in gallery education during the last decades. The data for this thesis was produced by interviewing gallery educators in nine (9) separate interviews. The interviews were partly structured and proceeded according to chosen themes. I have analysed the interviews by using the discursive approach. The main themes and negotiations that arose in the interviews were set between institutional and individual point of views, but also between economic objectives and intrinsic values. As a result of the analysis of these negotiations I have constructed a discursive field of gallery education. On this discursive field gallery education is approached from four points of view – as an experience, as service, as learning, and as an opener of new horizons. On the basis of the discursive field, I conclude that gallery education and its development at the present time has two strong emphases: individual experience and economic interests. These emphases are partly opposite and partly supportive to each other. There is a tendency to underscore the economic objectives and design activity according to these objectives. Sometimes this tendency is opposed and answered by using the concept of experience. By using experience it becomes possible to keep the economic objectives at a distance. On the other hand, the stress on experience shifts activity to more individualistic ways of thinking and sometimes further away from cultural and educational goals. On the basis of this thesis it seems that emphasizing individualism in general is producing a need to strengthen the connection between society and individuals, and anchor the activity back to the society. It also seems that this is done by bringing the focus back to the intrinsic values of the activity by applying the goal of societal effects to gallery education as a separate object.
-
(2015)Tässä tutkielmassa kartoitetaan mentaaliverbien kuvataidekritiikeissä saamia funktioita ja merkityksiä sekä hahmotellaan niiden kielentämien kokemusten piirteitä. Työn tavoitteet tiivistyvät seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1) Minkälaisia mentaaliverbejä kuvataidekritiikeissä esiintyy, ja minkälaisia tunne-, ajattelu- ja katsomiskokemuksia ne kielentävät?, 2) Mitä merkityksiä ja funktioita mentaaliverbit saavat kuvataidekritiikeissä?, 3) Minkälaisia kokijoita ja ärsykkeitä kuvataidekritiikkien mentaaliverbit lauseyhteyksissään saavat? Mihin tai keihin niillä viitataan?, 4) Onko kuvataidekritiikkien mentaaliverbien käytössä huomattavissa jotain säännönmukaisuutta? Tutkielman aineisto koostuu Taide-lehden vuosikertojen 2011 2013 kuvataidekritiikeistä, joista mukaan on valikoitunut 83 näyttelykritiikkiä. Tutkielman teoreettinen lähtökohta on syntaktinen, minkä lisäksi siinä sovelletaan kognitiivista kielinäkemystä. Tutkielman pääasiallinen teoreettinen tuki perustuu aiempaan mentaaliverbien tutkimukseen (Croft 1993, Pajunen 2001, Siiroinen 2001), semanttisten roolien teoriaan (Dowty 1991, Frawley 1992, Nikanne 2001) sekä estetiikan piirissä tehtyyn esteettisen kokemuksen ja taidekritiikin teorioihin (Carroll 2009, Eaton 1994, Heikkinen 2012, Vuorinen 2001). Kuvataidekritiikin tapahtumakehykseksi määrittyi taidenäyttelytapahtuma, jossa keskeisimmät toimijat ovat katsoja ja ärsyke (ts. katsojan katseen kohde). Aineiston mentaaliverbit jakautuvat tunne- ja kognitioverbeihin. Tunneverbit jakautuvat kokijaobjektillisiin ja kokijasubjektillisiin tunneverbeihin, ja lisäksi omaksi luokakseen ovat rajautuneet psykofyysiseen kokemukseen viittaavat verbit. Kognitioverbit jakautuvat ymmärtämis- ja ajatteluverbeihin sekä näköhavaintoverbeihin. Aineiston mentaaliverbien yhteydessä yleisimmät ärsykkeet ovat teos ja näyttelykokonaisuus sekä niiden sisällölliset tekijät. Yleisimpiä kokijoita puolestaan ovat samastumisen paikan tarjoava nollapersoona ja kriitikon subjektiiviseen kokemukseen viittaava yksikön ensimmäisen persoonan pronomini minä. Polyseemisyys on aineiston verbeillä tyypistä, mikä mahdollistaa tunnekokemusten psykofyysisyyden kuvailun sekä katsomis- ja ajattelutapahtumien limittäisyyden. Aineiston verbit kielentävät pääasiassa taiteen katsojassa herättämiä tunteita ja ajatuksia ts. taidekokemuksen keskeisimpiä osia. Tämän lisäksi mentaaliverbeillä kielennetään kriitikon tulkintoja ja vaikutelmia sekä lukijalle tarjottavia tapoja ajatella, katsoja ja tuntea taiteen äärellä. Aineiston kognitioverbit ovat tunneverbejä yleisempiä, mikä viestii ajattelu- ja näkemiskokemusten kielentämisen olevan kuvataidekritiikeissä tunnekokemuksen kielentämistä yleisempää.
-
(2020)Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani äänen ja musiikin roolia taidepeliksi kutsutussa videopelissä Journey (thatgamecompany 2012). Esittelen kvalitatiivisen tapaustutkimuksen muodossa minkälainen rooli musiikilla ja äänellä on taidepeliksi luonnehditussa videopelissä ja miten se vertautuu laajemmassa kontekstissa suhteessa äänen ja musiikin tiedettyihin rooleihin pelimusiikin tutkimuksen näkökulmasta. Tutkielmani tavoitteena on tuoda uutta tietoa pelin musiikillisen sisällön merkityksestä taidepeleiksi kutsutuissa videopeleissä ja havainnollistaa tapaustutkimuksen avulla musiikin ja äänen roolia tässä kokonaisuudessa. Tarkoitukseni on yhdistää taidepelien ja pelimusiikin tutkimus sekä hahmottaa analyysimenetelmää, joka soveltuu myös muiden taidepeleiksi luonnehdittujen videopelien musiikin ja äänen tarkasteluun. Tutkielmani teoreettinen taustaluku on kaksiosainen: johdattelen lukijan lyhyen pelitutkimuksen historiaa käsittelevän kirjallisuuskatsauksen kautta pelimusiikin tutkimuksen keskeisten aihealueiden ja käsitteiden pariin. Tutkielmani aineistolähtöisen tutkimuskysymyksen takia esittelen aineiston määrittelyn kannalta keskeiset käsitteet, kuten riippumattomuuden pelituotannossa, indiependent-pelin määritelmän, taidepelin käsitteen monitulkintaisuuden ja pelimusiikin hahmottamiseen liittyvät termit, kuten musiikin dynaamisuuden, interaktiivisuuden ja adaptiivisuuden. Lisäksi esittelen lyhyesti taidepelistä käyttämäni määritelmän, jonka puitteissa olen valinnut tutkimusaineistoni. Tutkimusaineiston jäsentämisessä sovellan menetelmää, jonka pohjalta jäsennän tutkimusaineistoni pelin sisäisten musiikillisten lähteiden eli musiikkidatan ja pelin ulkoisten musiikillisten lähteiden eli haastattelujen, arvostelujen, pelinkehittäjän verkkosivujen ja säveltäjän verkkosivujen mukaan. Käyttämäni aineisto rakentuu Journeyn analyyttisesta pelaamisesta, pelin Sounds-kansion musiikkidatan tarkastelusta ja verkkoaineistosta, joka sisältää pelistudion keskeisten henkilöiden haastatteluja, peliarvosteluja sekä muita verkkosivuja, jotka sisältävät tutkimuskysymykseni kannalta olennaista tietoa joko thatgamecompany-pelistudiosta, studion peleistä tai pelien musiikin käytöstä. Verkkolähteistä seitsemän on haastatteluja, joilla on merkittävä rooli tutkimusaineiston kokonaiskuvan hahmottamisessa. Loput ovat aiheen kannalta keskeisiä verkkosivuja, kuten kotisivuja, arvosteluja ja uutisia. Tutkielmani tulokset ovat jaettavissa kahteen päätulokseen: 1) thatgamecompany edustaa peli-autuer -tyyppistä pelistudiota, jossa peli-auteur on studion johtaja Jenova Chen. 2) Chenin johtamaan pelinkehitysprosessiin kuuluu musiikin käyttäminen inspiraation lähteenä pelin ideointivaiheesta aina pelin viimeistelyyn asti ja pelissä itsessään. Thatgamecompany kehittää pelejä, jotka ovat saaneet tunnustusta ja luokitellaan taidepeleiksi, sillä ne toteuttavat Jenova Chenin taiteellista visiota. Musiikki toimii kiintopisteenä, jonka avulla hahmotellaan pelin yleinen tunnelma ja tätä kautta pelinkehittäjien yhtenäinen visio pelin kautta välitettävästä tunnelmasta. Musiikilla on siis merkittävä rooli studion taiteellisen vision tuottamisessa ja yhdenmukaisen vision ylläpitämisessä sekä lopullisen pelin tunnelmaa ja pelikokemusta vahvistavana tekijänä. Lisäksi tutkielmani analyysiosuuden perusteella käy ilmi, että Journeyn musiikki on muodoltaan minimalistista ja se sisältää johtoaiheen, idée fixen. Pelin soundtrackin kappaleet esiintyvät pelin sisällä pienempinä äänifragmentteina osana dynaamista äänikokonaisuutta. Pelissä kuultava äänikokonaisuus muuttuu pelikertojen mukaan pelaajan toiminnan, mahdollisten muiden pelaajien läsnäolon ja musiikin ohjelmointiin liittyvien seikkojen perusteella. Journeyn äänisisältö on selkeä tapausesimerkki pelimusiikille ominaisten piirteiden esiintymisestä ja käyttämisestä toimivan pelikokonaisuuden toteuttamisessa.
-
(2013)Tutkielma käsittelee taideteoksen ja sitä sitä ympäröivän, taiteen esittämiseen varatun tilan vuorovaikutusta Olaf Brzeskin, Maurizio Cattelanin ja Elmgreenin & Dragsetin teoksissa. Tutkielmassa tarkastelen erilaisia taideteoksen ja sen esitystilan rajojen määrittymiseen vaikuttavia tilankäytön keinoja. Työn tavoitteena on selvittää, minkälaisia lähestymistapoja taiteen esittämiskäytäntöihin analysoitavista teoksista voidaan lukea. Työn teoriatausta jakautuu taideteoksen rajoja, taidenäyttelyitä, museo- ja galleriatilaa sekä taiteen esittämiskäytäntöjä käsittelevään taidehistorialliseen ja museologiseen tutkimukseen. Erityisenä teoreettisena viitekehyksenä on valkoiseksi kuutioksi kutsuttua taiteen esitystilaa käsittelevä läkirjallisuus. Tärkeä referenssi tulkinnalle on lisäksi Carol Duncanin ajatus museo- ja galleriatilasta rituaalisena, taiteen mietiskelyyn omistettuna tilana. Analysoimani aineisto koostuu yhteensä yhdestätoista Olaf Brzeskin, Maurizio Cattelanin sekä Elmgreenin & Dragsetin veistoksesta ja installaatiosta vuosilta 1997–2011. Tilankäytön näkökulmasta teokset ovat oivaltavia, hämmentäviä ja yllätyksellisiä. Tulkitsen teoksia suhteessa niitä ympäröivän näyttelytilan fyysiseen muotoon. Teosanalyysejä jäsentävät taideteoksen asemaa, fyysisiä rajoja sekä näyttelytilan häivytettyä ja rituaalista luonnetta eri näkökulmista pohtivat kohtauksellisuuden, banaalin ja murenevan tilan teemat. Keinot, joilla taideteokset kommentoivat taideteoksen ja ja tilan suhdetta, osoittautuvat moninaisiksi. Ne toimivat sekä fyysisellä että käsitteellisellä tasolla tai molemmilla samanaikaisesti. Teokset hämmentävät taideteoksen asemaa ihailun kohteena taiteen esittämiseen omistetussa tilassa muun muassa asettamalla kyseenalaiseksi taideteoksen ja taustan sekä erityisen ja arkisen välisen erottelun. Taideteosten ja niiden taustan välisen rajat osoittautuvat häilyviksi. Tutkielman johtopäätöksissä totean, että kyseenalaistamalla omia rajojaan teokset osallistuvat aktiivisesti keskusteluun nykytaiteen esittämiskäytännöistä. Näiden taiteen autonomiaa koskevasta modernistisesta käsityksestä ammentavien esittämiskäytäntöjen totean puolestaan venyvän valkoisen kuution häivytetyllä luonteella leikittelevän tai sitä pilkkaavan nykytaiteen tarpeisiin. Valkoinen kuutio ei osoittaudu ainoastaan ideaaliksi esittämistilaksi kontemploitavaksi asetettavalle taiteelle, vaan myös lähtökohdaksi nykytaideteosten käsittelemille aiheille.
-
(2013)Tässä tutkielmassa tarkastellaan taidetoiminnan diffuusioon (leviäminen) ja institutionalisoitumiseen (juurtuminen) vaikuttavia tekijöitä ikäihmisten asumisyksiköissä. Taidetoiminnan järjestämistä vanhustenhuollon organisaatioissa puoltavat tutkimukset taiteen ja kulttuurin positiivisista vaikutuksista sekä ikäihmisten terveyteen että henkilökunnan työssä jaksamiseen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu aiempiin tutkimuksiin diffuusioon ja institutionalisoitumiseen vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin haastattelemalla neljää henkilökunnan edustajaa kustakin helsinkiläisestä ikäihmisten asumisyksiköistä (3 kpl) puolistrukturoidun teemahaastattelun menetelmin. Saatua haastatteluaineistoa analysoitiin sisällön analyysilla. Yleisimmät taidetoiminnan diffuusioon vaikuttavat tekijät vanhustenhuollon yksiköissä ovat tämän tutkimuksen mukaan työntekijöiden henkilökohtaiset ominaisuudet ja yhteistyö muiden toimijoiden kanssa. Henkilökohtaisten ominaisuuksien nähtiin vaikuttavan diffuusioon positiivisesti, jos henkilökunnalla oli taidetoiminnan omaksumiseen esimerkiksi vaadittavaa tietotaitoa, kiinnostusta ja itsevarmuutta. Yhteistyön mm. taidealan toimijoihin ja taidetta järjestäviin vapaaehtoistyöntekijöihin koettiin vaikuttavan taidetoiminnan leviämiseen positiivisesti. Yleisimmiksi taidetoiminnan institutionalisoitumiseen vaikuttaviksi tekijöiksi nousevat tässä työssä taidetoiminnan vaikuttavuus sekä ulkoinen tuki. Vaikuttavuus liittyi taidetoiminnan positiivisiin vaikutuksiin asukkaissa ja hoitohenkilökunnan työn helpottumiseen, mikäli he hyödynsivät taiteellisia lähestymistapoja työssään - tekijä vaikuttaakin institutionalisoitumiseen positiivisesti. Ulkoinen tuki liittyy mm. taidetoiminnan ja koko vanhustenhuollon rahoitukseen, ja mikäli sitä pidettiin riittämättömänä, tämän nähtiin vaikuttavan institutionalisoitumiseen negatiivisesti. Taidetoiminnan leviämiseen ja juurtumiseen vaikuttavia tekijöitä ei ole ennen tutkittu diffuusion ja institutionalisoitumisen näkökulmista. Tämän tutkimuksen mukaan taidetoiminnan diffuusioon ja institutionali-soitumiseen näyttäisi vaikuttavan suureksi osaksi tekijät, joita esim. Rogers ja Goodman & Dean ovat tuoneet ilmi - riippumatta siitä, että nämä tekijät on todennettu erilaisissa tutkimuskonteksteissa, eikä niiden soveltuvuutta suomalaisen vanhustenhuollon kontekstiin ole ennen tarkasteltu. Tutkimusalueen tuntemattomuudesta aiheutuu tämän tutkimuksen luonne monia yksittäisiä tekijöitä kartoittavana työnä. Koska kartoitettavia tekijöitä oli paljon, tutkimuksen tieto jää paikoin pintapuoliseksi. Se tarjonnee kuitenkin pohjaa aiheesta tehtäville, syvällistä tietoa hakeville jatkotutkimuksille.
-
(2020)/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Humanistinen tiedekunta Tekijä – Författare – Author Susanne Ihatsu-Seppälä Työn nimi – Arbetets titel – Title Taidetta ja taustatyötä – Tiedonhankinta kaunokirjallisuuden kääntäjien työssä Oppiaine – Läroämne – Subject Kääntämisen ja tulkkauksen maisteriohjelma Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu -tutkielma Tiivistelmä – Referat – Abstract Aika – Datum – Month and year Marraskuu 2020 Sivumäärä– Sidoantal – Number of pages 84 + 2 liitettä (24 s.) Tutkin Pro gradu-tutkielmassani kaunokirjallisuuden kääntäjien tiedonhankintaa kääntäjän kompetenssien ja tiedonhankinnan tutkimuksen näkökulmasta. Pyrin selvittämään, miten ja mistä tiedonlähteistä kaunokirjallisuuden kääntäjät hankkivat tietoa, mitkä ovat heidän yleisiä tiedontarpeitaan ja kuinka merkittävä osa käännösprosessia tiedonhankinta heidän työssään on niin ajallisesti kuin työn onnistumisen kannalta. Kääntäjien kompetensseilla tarkoitetaan kääntämiseen vaadittavia tietoja, taitoja ja ominaisuuksia, jotka yhdessä auttavat kääntäjää suoriutumaan käännöstehtävistä. Tutkin aihettani European Masters of Translation -mallin (2017) viitekehyksessä ja vertaan mallia siihen, miten kaunokirjallisuuden kääntäjien tiedonhankinnan kompetenssi näyttäytyy omassa aineistossani. Tiedonhankinnan käsitteet lainaan tiedonhankinnan tutkimuksesta. Tutkielmani on empiirinen deskriptiivinen tutkimus. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella Helsingin yliopiston E-lomakepalvelussa. Kyselyyn vastasi 36 kaunokirjallisuuden suomentajaa, jotka kääntävät kirjallisuutta 13 eri kieliparissa. Lisäksi haastattelin kuutta kaunokirjallisuuden kääntäjää, joista viisi on suomentajia ja yksi kääntää kirjallisuutta suomesta englantiin. Kysely koostui monivalinta- ja avoimista kysymyksistä. Puolistrukturoidut teemahaastattelut pidettiin etäyhteyksien välityksellä. Aineisto analysoitiin teemoittelun ja aineistolähtöisen analyysin avulla kyselyteemoihin ja aineistosta esiin nousseiden ilmiöihin keskittyen. Kyselyn ja haastattelujen perusteella kaunokirjallisuuden kääntäjät käyttävät hyvin monenlaisia tiedonlähteitä työssään. Sähköisten tiedonlähteiden merkitys korostui, mutta myös asiantuntijoihin ollaan usein yhteydessä, kun jokin asia ei muuten selviä. Monen myönteiset tiedonhankintakokemukset liittyvät nimenomaan hetkiin, joissa asiantuntijan kanssa on yhdessä pohdittu käännöstehtävää. Kauno- kirjallisuuden kääntäjät ovat luovia myös tiedonhankinnassaan, ja turvautuvat tarvittaessa niin tunto- haju- kuin makuaistiinsakin, mikäli se auttaa suorittamaan käännöstehtävän paremmin. Lähes kaikille tiedonhankinta on tärkeä tai hyvin tärkeä osa työtä ja he ovat pääosin tyytyväisiä tiedonhankinnan strategioihinsa. Tutkielmani perusteella kaunokirjallisuuden kääntäjien tiedonhankintakompetenssi näyttäytyykin paljon monivivahteisempana kuin se usein tutkimuskirjallisuudessa tai kompetessimalleissa esitetään. Avainsanat – Nyckelord – Keywords kääntäjien tiedonhankinta, kaunokirjallisuuden kääntäminen, kääntäjien kompetenssit, tiedonhankinta, tiedonhaku, suomentaminen, information seeking, translator competence, literary translation Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Keskustakampuksen kirjasto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information
-
(2013)This thesis is a study about art as a constructive element of the society. The aim of this work is to prove the significant and special nature of art as a creator of the future of the society, as well as show how the curiosity of art is a part of social and political research. The scientific argument of the thesis is based on studies by Claude Lévi-Strauss and Victor Turner. The main thread and the basic concept of the work has been to examine the term 'bricoleur', used in Lévi-Strauss`s 'La Pensée Sauvage' to describe a person recreating new by using the surrounding society as his material. The starting point of this thesis is to study and examine the relationship between the bricoleur and art. The key work from Victor Turner has been 'The Forest of Symbols: Aspects of Ndembu Ritual', and also 'The Ritual Process: Structure and Anti-Structure'. The viewpoint of Lévi-Strauss has been extended by using the thoughts and arguments of Turner´s studies about ritual symbolism. By comparing the thoughts of these two anthropologists the intention is to show the diverse and versatile meaning of art as a constructor of the society. The subject has been examined by using artistic examples. The thesis focuses especially on the work and the artistic production of three artists. Diego Rivera and Frida Kahlo are examples of visual artists and Jean Sibelius is an example from the field of music. The study analyzes and examines the artistic repertoire of other artists as well, such as the art work of Pablo Picasso´s. The basis of the selection of the artists has been their great social impact as well as the fact that they lived in the same era on different continents. The structure of the thesis has been divided into four main sections: The first part examines art as a phenomena and focuses on theoretical and historical definition, as well as the relationship between art and society. The chapter is to make the reader understand what the thesis is talking about when it is talking about art. The second part is about the nature of art as a creator of cohesion through the light of artistic examples and social circumstances. Through the examples of Rivera, Kahlo and Sibelius the artistic work shall be seen as an empowering element of the society. The third chapter concentrates on the analysis of the artistic data and proves how the comparison of the artistic work is relevant, even if it was born on two different continents. The aim of the chapter is to show through very concrete examples how it is possible to create the new through art. The fourth section examines the work of Lévi-Strauss and Victor Turner. The chapter looks into the anthropological discussion of the subject. The chapter also intends to show how by studying the ritual context and symbolic meaning of art, as well as the nature of bricoleur, the role of art will be understood as an important and significant element in society. The study argues that art has a unique role as a force that regenerates and recreates the society. It also shows the significance of art as a transformative, intergrative and empowering phenomena.
-
(2024)1300-luvulla vaikuttaneen Turun piispa Hemminguksen translaatiojuhlia vietettiin Turun tuomiokirkossa 1514. Hänestä ei koskaan tullut pyhimystä ja Ruotsin kirkko reformoitiin vuoden 1527 jälkeen. Tässä tutkimuksessa osoitan, että Hemminguksen kanonisaatioprosessia ei ollut tarkoitus viedä päätökseen ja lopullinen kanonisaatio eli pyhimykseksi julistaminen ei ollut tavoitteena. Turun hiippakunnan tavoitteena oli saada paavin hyväksyntä vain Hemminguksen ruumiin translaatiolle ja keskeyttää prosessi siihen. Aiempi tutkimus on pitänyt Ruotsin kirkon reformaatiota syynä, että kanonisaatioprosessi on keskeytynyt. Myöhäiskeskiajalla pyhimykseksi julistamiseen johtava prosessi eli kanonisaatioprosessi oli hierarkkinen, aikaa vievä ja kallis projekti. Lopullisen pyhimykseksi julistamisen teki paavi. Taloudelliset haasteet sekä muut ulkoiset tekijät saattoivat olla esteenä viedä pyhimyksen kanonisaatiota loppuun asti, tai edes aloittaa koko prosessia. Hemminguksen kanonisaatioprosessista on säilynyt vain vähän lähteitä, mutta kirjeiden ja muiden dokumenttien avulla voidaan sen etenemisestä tehdä johtopäätöksiä. Hemminguksen kultin katsotaan syntyneen 1416, kun hänen ihmeitään alettiin kirjaamaan. 1490-luvun lopulla paavi antoi luvan Hemminguksen translaatiolle yhdessä kolmen muun ruotsalaisen pyhimysehdokkaan kanssa. Tutkimuksessani osoitan, kuinka ruotsalaisten kirkonmiesten taitavalla diplomatialla saatiin Hemminguksen kanonisaatioprosessi vietyä translaatiojuhlallisuuksiin asti.
-
(2013)Tutkielman aiheena on uskonnollinen kääntymys 1990-luvulla syntyneeseen venäläisperäiseen uususkonnollinen liikkeeseen, Viimeisen testamentin kirkkoon (Tšerkov poslednego zaveta). Kirkon sanoma on apokalyptinen ja tiivistyy ajatukseen käsillä olevasta kriittisestä ajanjaksosta, jonka kuluessa sekä ihmiskunnan että maapallon tulevaisuus ratkeaa. Kääntyneet pitävät kirkon perustajaa, Vissarionia (Sergei Torop) uudestisyntyneenä Jeesuksena, joka on palannut maan päälle opettaakseen ihmisille uudenlaisen, harmonisen tavan elää. Kirkon oppi ja siihen liittyvät käytänteet konkretisoituvat selkeimmin Krasnojarskin alueella sijaitsevassa Siperian-yhteisössä, niin kutsutulla Luvatulla maalla. Paikallisuuden keskeisestä roolista johtuen tutkimus keskittyy tarkastelemaan erityisesti yhteisössä asuvien Vissarionin seuraajien kääntymystä. Keskeisenä tavoitteena on selvittää kääntymyksen eri ulottuvuuksia tilassa ja ajassa. Työ pohtii kääntymyksen kontekstisidonnaisuuksia ja jatkuvuutta suhteessa kääntyjien menneisyyteen ja ajatuksiin tulevaisuudesta. Ennen kaikkea kysytään, miten kääntymys vaikuttaa elämään tässä ja nyt, ja miten suhde ympäröivään maailmaan ja itseen rakentuu kääntymyksen kautta. Analyysissa Vissarionin seuraajien omat narratiivit kulkevat rinnatusten teoreettisten näkökohtien kanssa. Tutkimuskysymyksensä ja näkökulmansa puolesta työ osallistuu kahteen ajankohtaiseen diskurssiin: yhtäältä uskonnollisesta kääntymyksestä käytävään antropologiseen, ja toisaalta uususkonnollisuudesta käytävään yleiseen keskusteluun. Tutkimuksessa käytetty pääasiallinen metodi on vajaan kolmen kuukauden (kesä-elokuu 2011) mittainen kenttätyö Viimeisen testamentin kirkon Siperian-yhteisössä. Aineistoa on kerätty enimmäkseen kahdessa kylässä: yhteisön kulttuurisessa keskuksessa, Petropavlovkassa, sekä sen hengellisessä keskuksessa, Aurinkokaupungissa. Aineisto koostuu pääosin osallistuvan havainnoinnin tuloksista, nauhoitetuista ja kirjallisesti muistiin merkityistä haastatteluista sekä epämuodollisista keskusteluista. Tutkimukseen on haastateltu kirkon virallisten edustajien lisäksi yhteisössä asuvia Vissarionin seuraajia sekä muutamia yhteisön ulkopuolella asuvia uskovia. Aineistona on käytetty myös Viimeisen testamentin kirkon tuottamaa painettua ja audiovisuaalista materiaalia, kirkosta julkaistuja tieteellisiä ja journalistisia artikkeleita sekä kirkon entisten jäsenten kirjoituksia. Aineistoa tarkastellaan vasten laajaa teoreettista kirjallisuutta. Viimeisen testamentin kirkon syntyyn ja apokalyptisen sanoman muodostumiseen ovat vaikuttaneet niin historiaan liittyvät pettymykset kuin tulevaisuuteen liittyvät toiveetkin. Perestroika laukaisi murenevassa Neuvostoliitossa ennennäkemättömän hengellisen etsinnän aallon, jonka vaikutukset näkyvät laajasti Vissarionin seuraajien kääntymyksen taustalla. Yhteiskunnallinen epävarmuus ja toisaalta vapautuminen loivat areenan, josta käsin ihmiset etsivät uutta tapaa rakentaa elämää ja tulevaisuutta. Menneisyys ei kuitenkaan riitä selittämään kääntymyksen jatkuvuutta. Kääntymyksen ylläpitäminen näyttäytyy monisyisenä prosessina. Ajan myötä motivaatioita liikkeeseen sitoutumiseen muotoillaan uudestaan, usein teologisista näkökulmista käsin. Vissarionin seuraajien tapauksessa käytännön elämään liittyvien valintatilanteiden ja paikallisuuden merkitys sitoutumisen ja kääntyjäidentiteetin määrittelijänä korostuu. Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että kääntymys on yhteiskunnalliseen, kulttuuriseen ja henkilökohtaiseen kontekstiinsa vahvasti sidoksissa oleva prosessi. Kääntymys suhteutuu alati muovautuvaan itseymmärrykseen ja käsitykseen todellisuuden luonteesta. Kääntymyksessä on kyse muutoksesta. Pikemminkin kuin alun, keskikohdan ja lopun käsittävänä tapahtumana sitä tulisi tarkastella kehityskulkuna, jolla on taustat, suuntaa luova kulminaatiopiste ja jatkuvuus.
-
(2020)This study is a case study of Taika Kultsu, the cultural education plan for early childhood education and care in Tuusula. The aim of my thesis is to find out whether the staff feels that the new plan is a useful document and tool in their own work, receiving support for the implementation of cultural and art education in the daycare centre's everyday life. Efforts have been made to make the plan easy to use and concrete. Previous studies by the National Centre for The Evaluation of Education (Karvin) have revealed uneven quality of art education (2019) and the fact that the documents guiding the activities of early childhood education and care remain at a very abstract level (2018). In the framework of this thesis, I aim to describe the multidimensionality of art education, reflecting on art education as part of cultural education, and to highlight the importance of art for the child and the comprehensive development of the child. The concreteness of the guiding documents, its need and level have been considered in several studies. In the theory section, I looked at concreteness from the perspective of the individual's sense of autonomy and, more broadly, the realization of common goals. The data was collected in May 2020 using an electronic questionnaire sent to the entire Tuusulas early childhood education and care staff, approximately 310 persons. 42 responses were received. Like theory-controlled content analysis, the analysis was carried out in combination with the qualitative and quantitative data obtained. Quantitative data were at the level of average and type values, as the small number of respondents did not allow comparison between different groups of respondents using statistical methods. The new plan had received a positive reception and was found useful. It had been used as a support for the brainstorming, planning and evaluation of operations. Taika Kultsu could be judged better as a whole from the perspective of cultural education than from the perspective of an individual art species. There were still few things to develop. This was partly caused by the coronavirus epidemic, which affected the number of respondents and the content of the responses. Taika Kultsu's plan was introduced at the beginning of 2020, and the changed conditions in the spring did not allow us to familiarize yourself with the plan or carry out the activities as desired. The results of this thesis will be taken into account in the development and updating of Taika Kultsu. On the basis of the results, it could be said that concreteness and consideration of locality in the document were considered useful and facilitate ideas, planning, evaluation and diversification. The presentation of the plan is easy to use. The plan clarified the concept and goals of cultural education and presented the possibilities of local cultural offerings. However, setting and implementing common goals requires more debate, as it was not always considered sufficient. The bindingity of this new plan must also be further defined. In municipalities that consider the preparation of their own cultural education plan and its form, the results can be used as user experiences from a document that strives to be very concrete and to put its content into practice.
-
(2020)Tutkimuksessani tarkastelen suomalaisten 1960- ja 1970-luvuilla julkaistuissa säilykkeisiin ja muihin teollisiin elintarvikkeisiin keskittyvien keittokirjojen lukijoilleen esittelemiä kuluttamisen tapoja ja kuinka nämä tavat asettuivat osaksi historiallista suomalaista kuluttamisen oikeuttamisen kontekstia. Säilykkeisiin keskittyvä keittokirjallisuus kertoo paitsi ruokakulttuurin muutoksesta, myös laajemmista yhteiskunnallisista ja taloudellisista muutoksista kohti modernia kulutuskulttuuria. Lähdeaineistoni tärkeimmät keittokirjat ovat Kirsti Rannikon ja Kyllikki Villan Hamsterin keittokirja: vaihtelevia ruokia säilykkeistä sekä Juha Heikinheimon ja Marjaleena Nordlundin Kiireisen keittokirja. Hyödynnän myös muita aikakauden teollisiin elintarvikkeisiin keskittyviä keittokirjoja. Selvyyden vuoksi kutsun näitä keittokirjoja tutkimuksessani yleisnimikkeellä säilykekeittokirjat. Lisäksi käytän Tilastokeskuksen keräämiä Kotitaloustiedusteluja sekä Marttaliiton julkaisemaa Emäntälehteä ja Työtehoseuran Teho-lehteä. Lähestymistavassani hyödynnän sosiologian ja kulutustutkimuksen menetelmiä. Mika Pantzarin teknologian kesyttämisen idean avulla tutkin, miten teollisia elintarvikkeita esitetään käytettäväksi keittokirjoissa. Visa Heinosen ja Minna Aution tutkimien kulutuseetosten perusteella tarkastelen keittokirjojen kulutustapoja vasten erilaisia kuluttamisen moraalisen oikeuttamisen tapoja. Käytän näitä metodeja tukenani pyrkiessäni kontekstoimaan säilykekeittokirjallisuuden osaksi modernin kulutuskulttuurin murrosta. Säilykkeitä kesytetään keittokirjoissa monin eri tavoin. Ruoan valmistuksen rationalisoinnin lisäksi keittokirjoissa vedotaan lukijoiden luovuuteen. Einesten ja puolivalmisteiden “elävöittäminen” esitetään luovana ja palkitsevana prosessina. Luovuuden korostamisesta huolimatta keittokirjojen reseptit ovat jäykkiä aterioiden muodon suhteen: Luovuus rajoittuu teollisten raaka-aineiden hyödyntämiseen. Keittokirjojen käyttöympäristöksi esitellään urbaani lähiöasunto, joissa mieskin saattoi osallistua ruoanvalmistamiseen, vaikka vastuu perheen ruokkimisesta jääkin tyttöystävälle, vaimolle tai äidille. Säilykekeittokirjojen kulutustavat vetoavat suomalaisiin kulutuseetoksiin. Säilykkeiden taloudellinen ja terveellinen käyttö sopii talonpoikaiseen omavaraisuuteen. Keittokirjat sisältävät useita reseptejä keskiluokkaisiin illanistujaisiin. Teollisten elintarvikkeiden käyttö myös mahdollisti kuluttajalle nautinnon kontrolloinnin eksoottisella haaveilulla sekä arjen rutiinien rikkomisella. Vaikka säilykekeittokirjat ovatkin osa laajempaa yhteiskunnan muutosta kulutuskulttuuriksi, eivät keittokirjojen esittämät kuluttamisen tavat vakiintuneet ja säilykkeiden kulutusmäärät pysyivät tutkimanani ajanjaksona suhteellisen pieninä.
-
(2019)Tutkimuksessa tutkitaan tämän päivän suomalaisia lastenoopperoita ja sitä, millaisiin muotoihin ooppera ja sen tyylit taipuvat uusissa lapsille suunnatuissa ja osaksi myös lasten kanssa tehdyissä oopperateoksissa. Tutkimuksessa analysoidaan sisällönanalyysin sekä esitysanalyysin menetelmin kahta teosta: Ihmepoika A (2017) ja Dumma Kungen (2017). Ihmepoika A on Suomen Kansallisoopperan tilaama teos, joka on Timo Hietalan (1960) säveltämä ja jonka libreton on kirjoittanut Karri Miettinen (1978) eli rap-artisti Paleface. Dumma Kungen on taas Musikinstitutet Kungsvägenin tilaama teos, jonka on säveltänyt Cecilia Damström (1988) ja jonka libreton on kirjoittanut satukirjailija Monica Vikström-Jokela (1960). Molemmissa teoksissa mukana lavalla on myös lapsia. Tutkimuksen keskeisiä tavoitteita on havaita, miten oopperan tyylilajin konventiot ilmenevät analysoitavissa oopperoissa, miten niitä hyödynnetään ja miten niitä mahdollisesti murretaan uusissa lapsille suunnatuissa oopperoissa. Tarkoituksena on selventää myös sitä, miten uudet oopperateokset laajentavat oopperan konventioita ja miten nämä perinteet muokkautuvat, kun mukana on ei-ammattilaiset tekijät eli lapset. Tutkimusmenetelminä käytetään sisällönanalyysiä ja esitysanalyysiä avaamaan analysoitavien oopperoiden kytköksiä oopperan lajityypin konventioihin. Sisällönanalyysissä puretaan ja tyypitellään teoksen sisältö ja esitysanalyysissä pyritään tuomaan esille se, mitä esityksessä tapahtuu. Oopperoiden videotallenteet, partituurit sekä libretot toimivat tutkimusaineistona. Havaintojen avulla halutaan vastata tutkimuksessa asetettuihin tutkimuskysymyksiin ja pohtia sitä, millaista oopperaa lapsille nykyään sävelletään, millaisia oopperakonventioita niissä näkyy ja millaisia uusia menetelmiä, kuten esimerkiksi sävellys- ja kirjoitustekniikoita, on käytetty. Dumma Kungenin ja Ihmepoika A:n analyyseissä nousee esille selkeitä ja merkittäviä oopperalle perinteisiä konventioita, kuten libreton, musiikin ja visuaalisuuden käyttötapoja. Samalla molemmat oopperat pyrkivät luomaan jotain uutta oopperan traditioon sekä muuttamaan sitä kuten sekoittamalla musiikillisia tyylilajeja, käyttämällä nuorisokieltä osana kerrontaa ja tuomalla lapset ammattitekijöiden kanssa samalle lavalle. Teosten sisällönanalyysiin pohjaten tutkimuksessa analysoitujen teosten välillä on niin samanlaisuuksia kuin eroavaisuuksiakin. Tutkimuksesta voidaan päätellä, että lapsille suunnattuja oopperoita tehdään oopperakonventioita käyttäen, mutta paljon myös niitä muovaten juuri lapsia huomioiden. Lapsille pyritään tekemään sellaisia teoksia, jotka ovat kiinni tekohetken ajassa. Tutkimus osoittaa myös sen, että suomalainen ooppera elää kukoistuskauttaan ja oopperaa tehdään hyvin paljon, myös erityisesti lapsille suunnatusti.
-
(2023)Baking gluten-free oat doughs and evaluating the baking quality is technologically challenging, as the majority of dough research methods have been developed for doughs containing gluten. Oat doughs does not have gluten proteins that form a gluten, which in wheat doughs give the dough a viscoelastic structure, giving it good gas retention properties. Compared to wheat doughs, oat doughs are sticky, which makes their handling challenging. The structure formation of oat doughs is based on starch and hydrocolloids. Hydrocolloids are used to enable the gas bubbles hold together until baking and starch gelatinisation. The dough inflation test is a dough research method that can be used to examine the gas retention properties of the dough by blowing a bubble from the dough sample. Pressure and drum distance are measured from inflation. In addition to these, the results include deformation energy and the relationship between pressure and distance. The purpose of this study was to optimize the dough inflation test used with wheat doughs to be suitable for gluten-free oat doughs and to find out whether the optimized method is suitable for measuring gluten-free oat doughs and predicting the baking quality of the dough. The hypothesis of the research was that the method can be modified to be suitable for oat dough, but as such it is not suitable for oat dough. It was also assumed that the parameters describing wheat dough do not directly describe the baking quality of oat dough. The modified method was assumed to predict the baking quality and gas retention capacity of the dough. The method was optimized to be suitable for oat doughs. After that measurements were performed with oat doughs of different baking quality, whose consistencies and specific volumes were known, so that the connection with baking quality factors could be investigated. In this study, it was concluded that the dough inflation test is suitable for evaluating the consistency of oat doughs, because the study found a connection between the consistency of the dough and the measurement parameters of the dough inflation test. However, no clear connection with baking quality was observed. Based on this, the method can be used to compare possibly small consistency differences with oat dough.
-
(2023)The utilization of solid or semi-solid fats and oils in the contemporary food industry, such as palm oil and partially hydrogenated fats and oils, raise concerns due to their high levels of detrimental trans and saturated fatty acids. While regulations now control trans fatty acid levels in food products, fully hydrogenated oils still contribute to the ongoing issue of saturated fats. Oleogels have emerged as an appealing alternative to traditional fats and oils by converting liquid fats into solid matrices without changing the chemical composition of the underlying oils. However, excessive consumption of oleogels, as a source of oil, can increase the risk of obesity and related diseases. Therefore, it is necessary to explore methods to tailor the caloric content and the digestibility of oleogels. Plant-based biomaterials, such as Epigallocatechin gallate (EGCG) found in green tea leaves and dietary fibers, have been studied for their potential to reduce oil/fat digestion or absorption. In this study, EGCG, along with two types of dietary fibers (wheat dextrin and microcrystalline cellulose), were investigated for their potential to inhibit digestion or absorption and tailor the digestibility of oleogels. The results indicated that the digestibility of oleogels decreased significantly with the increasing content of EGCG. Notably, the greatest reduction in digestibility was achieved when EGCG was added at 80% or higher of the liquid oil mass, while no significant reduction in the effect was found below 16%. However, the addition of both wheat dextrin and microcrystalline cellulose did not demonstrate a reduction in the digestibility of oleogels, and their combination with EGCG did not exhibit any synergistic impact on digestion reduction, allowing them to be used as potential carriers for EGCG delivery. This study provides valuable insights into tailoring the digestibility of oleogels using plant-based biomaterials, paving the way for the development of oleogels with tailorable caloric content and digestibility.
-
(2024)Taimikonhoito on tärkeä osa puuntuotantoon tähtäävää metsätaloutta. Taimikonhoidolla (varhaisperkaus ja taimikonharvennus) pyritään turvaamaan kasvatettavan puuston kehitys. Taimikonhoito parantaa ensiharvennuksen kannattavuutta ja sen vaikutukset näkyvät puuntuotannossa läpi kiertoajan. Varhaisperkauksessa poistetaan tuotantopuuston kasvua häiritsevää muuta puustoa (yleensä lehtipuita) ja vesakkoa. Taimikonharvennuksessa tuotantopuusto harvennetaan kasvatustiheyteen ja samalla poistetaan ylimääräinen puusto. Merkittävin tekijä taimikonhoidon kustannustehokkuuden kannalta on poistettavan puuston määrä ja järeys. Tässä tutkielmassa testattiin Luonnonvarakeskuksen Metsä Groupille kehittämää mallia, joka ennusti taimikonhoidon poistuman määrän (kpl/ha) ja keskiläpimitan (cm) ennustemalliin syötettävien selittävien muuttujien perusteella. Tutkielmaan päätyi yhteensä 78 taimikonhoitokohdetta, joista puolet oli varhaisperkauskohteita ja puolet taimikonharvennuskohteita. Kohteista 53 sijaitsi kangasmailla ja 25 turvekankailla. Tutkimuskohteet sijaitsivat Metsä Groupin Jyväskylän, Kuopion, Tampereen ja Rauman hankintapiireillä. Mallilla luotiin kohteille ennusteet poistuman määrästä ja keskiläpimitasta. Näiltä kohteilta mitattiin poistuman määrä ja keskiläpimitta maastossa. Maastossa mitattujen poistuman määrien ja keskiläpimittojen selittäviä tekijöitä tutkittiin. Tutkitut selittävät tekijät olivat taimikon ikä, metsä-, kitu- sekä joutomaat kangasmaiksi ja suot päätyypeiksi (korpi, räme ja avosuo) jakava alaryhmä, kasvupaikkatyyppi, maanmuokkausmenetelmä, uudistamismenetelmä, pääpuulaji, lämpösumma sekä maaperän kosteutta kuvaavat kosteusindeksit depth-to water (DTW) ja topographic wetness index (TWI). Selittävien muuttujien yhteyttä maastossa mitattuihin poistuman määriin ja keskiläpimittoihin selvitettiin yhden selittäjän regressioanalyyseillä. Lisäksi luotiin usean selittäjän regressiomalleja, joilla selvitettiin taimikon iän ja kasvupaikan olosuhteita kuvaavien selittäjien (kasvupaikan viljavuus, maaperän kosteus ja lämpösumma) vaikutusta maastossa mitattuihin poistuman määriin ja keskiläpimittoihin. Usean selittäjän regressiomallit luotiin erikseen kangasmaille ja turvemaille. Luonnonvarakeskuksen mallin tutkimuskohteille ennustamat poistuman määrät vaihtelivat n. 9000 kpl/ha ja 34000 kpl/ha välillä. Maastossa mitatut poistuman määrät vaihtelivat n. 4000 kpl/ha ja 39000 kpl/ha välillä. Mallin kohteille ennustamat poistuman keskiläpimitat vaihtelivat n. 1,6 senttimetrin ja 3,1 senttimetrin välillä. Maastossa mitatut poistuman keskiläpimitat vaihtelivat n. 0,8 senttimetrin ja 3,7 senttimetrin välillä. Usean selittäjän regressiomallit selittivät ainoastaan osittain maastossa mitatun poistuman määrän ja keskiläpimitan vaihtelua. Varhaisperkauskohteilla usean selittäjän regressiomalli selitti 10,3 % poistuman määrän vaihtelusta kangasmaakohteilla ja turvemaakohteilla regressiomallin selitysosuus oli 27,6 %. Taimikonharvennuskohteilla regressiomalli selitti kangasmaakohteilla 34,6 % poistuman määrän vaihtelusta ja vastaavasti turvemaakohteilla regressiomallin selitysosuus oli 47 %. Molemmat työlajit sisältänyt regressiomalli selitti 16,3 % poistuman määrän vaihtelusta kangasmaakohteilla. Turvemaakohteilla molemmat työlajit sisältäneen regressiomallin selitysosuus oli 43,2 %. Luonnonvarakeskuksen mallin ennustamat poistuman määrät olivat pääsääntöisesti maastossa mitattuja poistuman määriä suurempia, erityisesti varhaisperkauskohteilla. Varsinkin monilla lehtomaisten kankaiden ja tuoreiden kankaiden sekä turvekankaiden kasvupaikkatyyppien varhaisperkauskohteilla mitattiin maastossa alhaisia poistuman määriä. Monilla kohteilla oli runsaasti pintakasvillisuutta, joka saattoi selittää alhaiseksi jäänyttä luontaisen lehtipuuston määrää. Samojen kasvupaikkatyyppien taimikonharvennuskohteilla maastossa mitatut poistuman määrät olivat huomattavasti suurempia. Tämä havainto voi mahdollisesti selittyä sillä, että näillä kasvupaikkatyypeillä lehtipuiden vesominen ja vesojen kehitys on voimakkaampaa ravinteisuuden ja/tai kosteuden ansiosta. Malli myös aliarvioi poistuman määrän osalla kohteista. Maastossa mitatuissa poistuman määrissä oli enemmän vaihtelua kuin mallin ennustamissa poistuman määrissä. Maastossa havaittu poistuman määrien huomattava vaihtelu tukee aiempaa käsitystä siitä, että uudistusalalle luontaisesti syntyvän lehtipuuston määrä vaihtelee, eikä tätä vaihtelua voida selittää hyvin pelkästään kasvupaikan ominaisuuksia kuvaavilla selittäjillä ja kohteen aiemmilla käsittelyillä. Uudistusalalle muodostuvan lehtipuuston määrään vaikuttavat myös sääolosuhteet itämisajankohdan ja taimien varhaiskehityksen aikana sekä reunametsän etäisyys uudistusalasta. Mikäli nämä tiedot olisivat saatavilla, uudistusalalle luontaisesti muodostuvan lehtipuuston määrän ennustaminen voisi tarkentua.
-
(2019)Many of the drained peatland forests in Finland have already reached or soon reaching the regeneration stage and large proportion of the trees growing there are suitable for timber production. New investments of the forest industry have created a pressure to harvest timber also in peatlands. Usually drained peatlands are regenerated by clearcutting and site preparation. Since the amendments to the Forest Act in 2014, uneven-aged management such as canopy gap cuttings has been allowed. The intent of uneven-aged forestry in peatlands is to prevent or reduce the negative environment impacts e.g. greenhouse gas emission and water runoffs or water quality. However, the lack of experience and scientific knowledge are preventing the large-scale use of alternative cutting methods on drained peatlands. The aim of this thesis was to study the usability of forest canopy gap cut method and examine the quality of spruce seedlings and the condition for further development of spruce mire stands in northern Finland. Two field experiments were established in winter 2004-2005. 18 canopy gaps of 15, 20 and 25 m in diameter were cut in Asmonkorpi and 24 canopy gaps of 10, 15 and 20 m in diameter in Lintupirtti. Circular sample plots were created within the gaps and in the surrounding residual stands and the samples were collected in the summer 2018. The one-way analysis of variance (ANOVA) was used to test the significance of gap size and the location of seedlings within the gap on the height and the annual height growth of the seedlings and the number of vigorous and healthy seedlings. Logistic regression was used to evaluate the factors affecting the quality of seedlings. In addition, the linear mixed model was used to simulate the number of seedlings in residual stands. The average number of seedlings within the gaps was 2800 ha-1 in Asmonkorpi and 2400 ha -1 in Lintupirtti and the average height was 116 cm and 102 cm, respectively. The average number of seedlings in residual stands was 2600 ha-1 in Asmonkorpi and 900 ha-1 in Lintupirtti and the average height was 107 cm and 130 cm, respectively. The results showed that the annual height growth of seedlings was higher within the gaps and especially in the larger gaps. The annual height growth of seedlings in the residual stands was approximately better on those closer (5 m from the edge) to the gap edge than on the ones further away (15 m from the edge) in 25 m gaps of Asmonkorpi. The position within the gap was significant only with the number of seedlings in Asmonkorpi 25 m gaps where the number of seedlings was highest in the northern part of the gaps. The number of seedlings within the gaps increased with the rising gap size in both field experiments. Decreasing basal area or increasing distance from the nearest old spruce or gap size 25 m affected the increasing number of seedlings in the residual stands. Approximately 70 % of the seedlings have external defectiveness in both field experiments. Bends and curves in the stems were more commonly detected inside the gaps than in the residual stands. The probability of leader shoot change and decay was lower in the seedlings which were emerged after harvesting. The increasing stem base diameter of seedling, the number of changed leader shoot and the diameter of the nearest old spruce all increased the probability of decay in the seedlings. Based on this research the canopy gap cut method seems to be useful forest regeneration method in spruce mire stands in northern Finland. In addition to the existing undergrowth in residual forest, new seedlings have emerged since the clear cut. The quality of seedlings varied but mainly they had a potential to grow into a size of dominant tree. A surprisingly large proportion of seedlings were affected by decay. Based on the biggest annual height growth and the number of the seedlings, light conditions and root conditions in within the gaps were most favourable in the gaps of 20 m and 25 m.
-
(2016)Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan ääntä kuvaavien onomatopoeettis-deskriptiivisanojen ja kuulohavaintojen käsitteistämisen kannalta semanttisesti ja pragmaattisesti relevanttien ilmaisujen roolia Leena Krohnin romaanissa Tainaron: postia toisesta kaupungista (1985). Työn tavoitteena on selvittää, miten romaanin kirjemuoto, narratiivin asettamat tapahtumatilanteet ja päähenkilön toiseus tainaronilaisiin nähden suhteutuvat kuuloaistimusta kuvaavien ilmausten luonteeseen ja määrään. Tutkielma nojaa tieteidenvälisyyteen: psykoakustiikan, biologian ja kognitiivisen kielitieteen näkökulmasta valaistaan, miten kirjallinen aineisto pystyy lukijassa herättämään kuuloelämyksiä. Aistimus saa aikaan havainnon, sen perusteella luodaan mielikuva, joka on dekoodattava ja jonka voi myöhemmin tietyin ehdoin palauttaa mieleen. Tarkasteltavana ovat keinot, joilla nostetaan esille sekä havaitsijan kokemusten subjektiivisuus että mahdollisuus välittää kuuloelämystä eteenpäin. Työ keskittyy tarkastelemaan, miten päähenkilö-minäkertoja ainoana ihmisenä kuvailee hyönteiskaupungin ääniympäristöä ja minkälaiseksi hän sen kokee. Tutkielma osoittaa, että Tainaronin äänimaailma on vaikuttava ja monella tasolla ristiriitainen. Äänikuvasto on monipuolisen rikas eivätkä äänten kuvailuun käytetyt keinot aina edusta hyönteisille tyypillisiä ääniä. Vaikka vieras tarkkailee uteliaasti ja osoittaa tiedonhalua, hänen muukalaisuutensa ja vieraannuttamisen tunteet korostuvat käyttämällä epäagentiivista kuuloaistihavaintoa kuvaavia havaittavuus- ja havaintoverbejä. Verbivalinnan johdosta hän jää enemmän kokijaksi kuin aktiiviseksi vaikuttajaksi. Esille nostetaan kuulohavaintojen eksistentiaalinen luonne ja muuttuvan tapahtumapaikan erikoisuus ja käsittämättömyys. Vieraan kokemusten subjektiivisuus säilyy kerrontatavassa. Kirjemuoto mahdollistaa lukijan puhuttelemista suoraan ja tarjoaa hänelle vastaanottajan paikan. Vaikka kuuloaisti kuuluu etäaisteihin, joille on ominaista, että kuuloaistiärsykkeen sijasta sopii esittää sen aiheuttaja, Tainaronin päähenkilö kertoo usein pelkistä äänistä. Niiden aiheuttajat jäävät tuntemattomiksi tai tunnistamattomiksi. Teoksen äänimaailman kuvaus kartoittaa päähenkilön sisäistä matkaa. Uuden ja vieraan ympäristön tarkkailu aistien avulla kääntyy itsetarkkailuun ja päähenkilön omien mielialojen muutosten havaitsemiseen. Tutkielma osoittaa, että ääntä ja kuuloelämystä kuvaavia ilmauksia käytetään Tainaronissa enimmäkseen kuvaannollisesti. Ääni tai sen puutteellisuus edesauttavat modernin allegorian rakentumista.
-
(2016)Fenyyliarseeniyhdisteet luokitellaan myrkyllisiksi yhdisteiksi, joilla on voi olla joko syövyttäviä ja/tai pahoinvointia aiheuttavia vaikutuksia. Niitä on kehitetty kemiallisiksi taisteluaineiksi ensimmäisestä maailmansodasta lähtien. Toisen maailmansodan jälkeen arseeniyhdisteiden hävittäminen on tapahtunut hautaamalla niitä mereen ja maaperään. Ajan kuluessa yhdisteet vuotavat säilytysastioistaan ympäristöön aiheuttaen vaaraa ympäristölle. Yhdisteet hapettuvat, metyloituvat ja hydrolysoituvat joutuessaan ympäristöön joko veden, hapen tai maaperän bakteeritoiminnan johdosta. Tässä tutkielmassa käsitellään kemiallisina taisteluaineina käytettyjä fenyyliarseeniyhdisteitä, niiden hajoamistuotteita sekä arseeniyhdisteiden metaboliaa ja toksisuutta. Koska arseeni(III)yhdisteet reagoivat endogeenisten tioliryhmien kanssa, on niiden todettu erittyvän nisäkkäillä sappeen glutationikonjugaatteina. Glutationi on solunsisäinen tripeptidi, jolla on tärkeä rooli solunsisäisissä puolustusmekanismeissa. Se pystyy myös pelkistämään ja konjugoitumaan elimistöön joutuneen vierasaineen kanssa muodostaen vesiliukoisemman yhdisteen, joka pystytään erittämään sappeen. Muodostuneet konjugaatit ovat epästabiileja ja niiden määrittäminen biologisesta materaalista on haastavaa, mutta ei mahdotonta. Määritettäessä biologisesta materiaalista arseeniyhdisteiden konjugaatteja, tarvitaan yhdisteille puhtaita malliaineita sekä sisäisen standardin menetelmä. Tutkielman kokeellinen osio käsittelee fenyyliarseeniyhdisteiden glutationikompleksien valmistusta, puhdistusta ja tunnistusta. Tunnistusmenetelminä on käytetty pääasiassa LC-MSmenetelmiä sekä 1H NMR-spektroskopiaa. Kokeellinen osio käsittelee myös eri vaihtoehtoja sisäisen standardin valmistukseen. Valmistetut kompleksit osoittautuivat epästabiileiksi vesiliuoksessa ja ne alkavat hajota eientsymaattisen hydrolyysin vaikutuksesta nopeasti; kolmen kuukauden säilytyksen jälkeen kaikki kompleksit olivat hajonneet. Kompleksit hajoavat lisäksi LC-analyysin aikana joko kolonnimateriaalin tai käytetyn eluentin vaikutuksesta.
-
(2020)Tutkielma tarkastelee diskurssiverkostojen roolia varhaiskasvatusta säätelevässä poliittisessa päätöksenteossa. Työn taustalla on varhaiskasvatukseen kohdistuneista muutoksista käyty yhteiskunnallinen keskustelu, joka näyttäytyy erityisesti henkilöstön osaamista koskevan argumentoinnin osalta vahvasti jännitteisenä. Tutkielman tavoitteena on tunnistaa varhaiskasvatuksen poliittisissa diskursseissa yhteisesti jaettuja uskomuksia sekä selvittää, millaisia poliittisia toimijoita ne yhdistävät. Lisäksi tavoitteena on lisätä ymmärrystä varhaiskasvatuksen poliittisten toimijoiden välisestä polarisoitumisasteesta poliittisen järjestelmän sisällä. Tutkielma perustuu kannatuskoalitioviitekehyksen mukaiseen oletukseen keskenään kilpailevista poliittisista toimijoista, jotka muodostavat koalitioita jakamiensa uskomusten pohjalta ja, jotka näitä uskomuksia hyödyntäen pyrkivät vaikuttamaan poliittisiin prosesseihin. Tutkimusaineisto koostuu uutta varhaiskasvatuslakia koskevalla lausuntokierroksella annetuista poliittisista lausunnoista, joiden osalta tarkastelu kohdistetaan henkilöstön osaamista koskeviin väittämiin. Diskurssiverkostoanalyysin avulla selvitetään millaiset lausunnoissa esiintyvät uskomukset edistävät koalitioiden muodostumista. Menetelmä mahdollistaa moniulotteisen poliittisen diskurssin tarkastelun verkostollisena kokonaisuutena ja lisää näin ymmärrystä yhteisiä poliittisia diskursseja hyödyntävien poliittisten toimijoiden välisistä suhteista. Tutkielmassa osoitetaan, kuinka erityisesti laatua, asiantuntijuutta ja moniammatillisuutta koskevat uskomukset koskien henkilöstön osaamista jakoivat varhaiskasvatuksen poliittiset toimijat kahteen koalitioon. Pedagogisen asiantuntijuuden ja moniammatillisen osaamisen koalitiot näyttäytyivät voimakkaasti omaa asiantuntijuuttaan puolustavina ja diskurssiverkosto rakentui siten koulutuspoliittisen kiistan ympärille. Uskomuksiin kohdistuvien erimielisyyksiensä rinnalla pedagogisen asiantuntijuuden ja moniammatillisen osaamisen koalitiot myös hyödynsivät niitä niin sanottua hybridisaatioprosessia edistävinä neutraaleina käsitteinä. Keskusteluyhteyttä tukevaa siltaa edusti esimerkiksi neutraalina pidetty laadun käsite, jonka avulla koalitiot pyrkivät kuitenkin perustelemaan lähinnä omien intressiensä oikeellisuutta. Näennäinen samanmielisyys näyttäytyi siten koalitioiden tekeminä strategisina valintoina. Näin ollen tulokset vahvistivat esitettyjä oletuksia ideoiden ja uskomusten merkityksestä poliittista prosessia ohjaavina ja koalitioita muodostavina. Johtopäätöksenä esitetään, että toimijoiden välisten suhteiden ja asemoitumisen lisäksi poliittisten ydinuskomusten varaan rakentuvan ideationaalisen vallan merkitys tulee poliittisessa päätöksenteossa tunnistaa. Koalitioiden asema poliittisella kentällä riippuu uskomusten saamasta statuksesta ja sitä kautta toimijoille tarjoutuneista vaikuttamisen mahdollisuuksista. Diskurssiverkostoanalyysin avulla kyetään tarkastelemaan samanaikaisesti sekä uskomuksien että toimijoiden roolia vaikuttamisen välineinä, mikä avaa uusia mahdollisuuksia poliittisen vallan tutkimukseen. Tutkielma rakentaa samalla uusia avauksia suomalaisen varhaiskasvatuksen yhteiskuntatieteelliselle tutkimukselle, jossa poliittisia diskurssiverkostoja ei olla aiemmin tutkittu.
Now showing items 26270-26289 of 32623