Browsing by Title
Now showing items 2666-2685 of 32625
-
(2022)Tutkimuksessani Brittiyhteisön elämä 1920-luvun Irakissa tarkastelen Irakin mandaattiaikana maassa vaikuttanutta brittiyhteisöä. Tutkin sitä, miten tämä yhteisö maahan muodostui, millainen se oli luonteeltaan ja keitä siihen kuului. Tärkeässä osassa on yhteisön arkisen elämän kuvailu. Erinäisten esimerkkien avulla havainnollistan sitä, millaista brittien elämä aivan käytännössä oli Irakissa sata vuotta sitten. Kaksi Irakissa tuona aikana julkaistua sanomalehteä, Baghdad Times ja Times of Mesopotamia, toimivat tutkimukseni perustana. Näissä lehdissä on paljon hyödyllistä sisältöä, joiden vaikutuksesta tämä muuten vähänlaisesti tutkittu aihe aukenee aivan uudella tavalla. Pystynkin sanomalehtiaineistoni avulla muodostamaan Irakin brittiyhteisön elämästä hyvin kokonaisvaltaisen kuvan. Tutkimusteni perusteella Irakin brittiyhteisön elämä oli varsin mielenkiintoista. Yhteisön jäsenet saapuivat keskelle kuumaa erämaata, jonka paikallisväestön tavat ja tottumukset poikkesivat suuresti heidän omistaan. Silti he pystyivät säilyttämään omat elintapansa ja arvomaailmansa. Englantilaisen elämän ideaalia mallia kaikkine perinteineen pyrittiin noudattelemaan niin pitkälle kuin vain mahdollista, mikä heijastuu hyvin sanomalehtien sisällöistä. Paikallisiin brittiyhteisö piti etäisyyttä ja eli pitkälti omassa kuplassaan.
-
(2020)Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Hufvudstadsbladetin Tanskaan liittyvää kulttuuriuutisointia toisen maailmansodan alussa. Tutkielmassa tarkastellaan lehden välittämää kuvaa tanskalaisten suhtautumisesta Suomen tilanteeseen sekä kuvaa tanskalaisista ja tanskalaisesta yhteiskunnasta. Lisäksi tarkastellaan, miten maiden molemminpuoliset kulttuuriyhteydet ja -yhteistyö näkyivät lehdessä. Tutkimusmetodina on historiallis-kvalitatiivinen lehdistötutkimus. Tutkimuksen aineistona on tarkasteluajanjaksolla Hufvudstadsbladetissa julkaistut noin tuhat Tanskaa käsittelevää uutista, joista erityisesti keskitytään noin 70 kulttuuriuutiseen. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään Suomen Kööpenhaminan lähettilään Paavo Pajulan samalla ajanjaksolla Suomeen lähettämiä raportteja. Hufvudstadsbladetin Tanskaan liittyvä kulttuurikirjoittelu oli tarkastelujaksolla vilkasta. Kirjoitukset loivat molemminpuolista yhteyttä maiden välille välittäen kuvaa sekä tanskalaisten kiinnostuksesta Suomen tilanteeseen, suomalaisten kiinnostuksesta Tanskaan ja tanskalaisiin sekä monipuolisesta kulttuuriyhteistyöstä. Talvisodan aikana kulttuuriyhteistyön kautta pystyttiin ylläpitämään ja edistämään Suomen ja Tanskan välisiä suhteita helpommin kuin virallisella valtiollisella tasolla Tanskan valtion pitäytyessä tarkasti puolueettomana. Suomalaisista sanomalehdistä Hufvudstadsbladetilla oli todennäköisesti ruotsinkielisen lukijakunnan takia suurin intressi pohjoismaisten suhteiden vahvistamiseen, mutta myös parhaat mahdollisuudet siihen. Tanskalaisten suhtautuminen Suomen tilanteeseen oli Hufvudstadsbladetin kirjoittelun valossa pääosin myötätuntoista Tanskan kommunisteja lukuun ottamatta. Tanskalaiset itse näyttäytyvät kirjoituksissa edistyksellisinä ja vapaamielisinä. He vaalivat imagoaan pyöräilijöinä ja tuulesta nauttivana kansana. Huoltovarmuuden haasteista huolimatta Tanskan yhteiskunnallinen tilanne näyttäytyi Hufvudstadsbladetin sivuilla rauhallisena. Maiden välinen yhteistyö tapahtui pääosin yhteispohjoismaisessa kontekstissa, mutta myös kahdenvälistä kulttuurivaihtoa tapahtui. Tärkein väylä Suomen ja Tanskan keskinäisille suhteille olivat maiden Norden-yhdistykset, joiden toiminnasta Hufvudstadsbladet uutisoi runsaasti.
-
(2017)Tämän maisterintutkielman tavoitteena oli selvittää eroja viiden kaupallisen broilerihybridin kävelykyvyssä ja aktiivisuudessa. Hypoteesina oli, että broilerihybridien väliset erot näkyvät kävelytestin ja muunnellun latency to lie- eli LTL-testin tuloksissa, videomateriaalissa ja tuotantotuloksissa. Kukkoja oli viittä kaupallista, yleisesti käytettyä broilerihybridiä, joista yksi oli hitaampikasvuinen, luomu- ja free range -tuotantoon käytetty hybridi. Sukupuolilajitellut 350 kukkoa (65-75 lintua/hybridi) jaettiin satunnaisesti 25 numeroituun karsinaan hybrideittäin (5 karsinaa/hybridi). Lintujen rehunkulutusta ja kasvua seurattiin koko kokeen ajan viikottain. Lintujen kävelykyky arvioitiin teuraspäivinä kävelytestillä ja muunnellulla LTL-testillä (koepäivät 15, 19, 22, 32, 36, 43 ja 49). Kaikille linnuille tehtiin ylimääräinen kävelytesti myös päivinä 27 ja 40. Lintujen käyttäytymistä videoitiin koepäivinä 12, 17, 25, 34 ja 41. Tarkkailtaviksi valittiin satunnaisesti kuusi värjättyä lintua per hybridi (yhteensä 30 lintua). Videoista analysoitiin jokaiselta päivältä kaksi 10 minuutin pituista jaksoa, joista kirjattiin ylös muutokset lintujen aktiivisuudessa (lintujen ryömintä- ja kävelysummat, seisoma- ja makuufrekvenssit ja kokonaismakuu- ja seisoma-aika). Lintujen tuotantotulosten ja kävelykyvyn väliset yhteydet testattiin Kendallin korrelaatiolla. Hybridillä oli erittäin merkitsevä vaikutus kävelykykyyn mitattuna kävelytestillä (p= 0,001). Hybridillä ei ollut merkitsevää vaikutusta lintujen muunnellun LTL-testin tuloksiin (p=0,394). Erittäin merkitsevä negatiivinen korrelaatio LTL-testitulokseen oli elopainolla (p=0,000) ja kävelytestin arvosanalla (p=0,000). Hybridillä oli erittäin merkitsevä vaikutus lintujen elopainoon (p=0,000). Hybridillä ei ollut merkitsevää vaikutusta lintujen videoista mitattuun aktiivisuuteen. Lintujen aktiivisuus korreloi negatiivisesti tarkkailupäivän ja kävelytestin arvosanan kanssa. Lintujen suurempi rintalihasten paino (p=0,001), elopaino (p=0,008) ja rintalihassaanto (p=0,008) huononsivat lintujen kävelytestin arvosanaa.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2003)Kirjallisuuskatsauksessa tutustutaan ionoforisista kokkidiostaateista saatavilla olevaan tietoon, etenkin niiden farmakokinetiikkaan, hajoamiseen ympäristössä ja ympäristövaikutuksiin. Lisäksi työn kirjallisuusosuudessa selvitetään ionoforisten kokkidiostaattien rakennetta, kokkidiostaattien käyttöä rehuissa ja käyttöön hyväksymistä Suomessa. Broilertalouden rakennetta Suomessa ja erilaisia broilerinlannan käsittelymenetelmiä käsitellään myös lyhyesti. Tutkimusosuuden tarkoitus oli selvittää kvantitatiivisesti Suomessa broilereiden ruokinnassa käytettävien kokkidiostaattien, narasiinin ja salinomysiinin, erittymismääriä lantaan ja niiden hajoamisnopeutta eri lannankäsittelyprosesseissa. Tutkimuksessa kerättiin näytteitä kuivikelannasta lintujen teurastuspäivänä sekä aumavarastoinnin, kompostoinnin ja teollisen kuivauskäsittelyn aikana. Lantanäytteistä tutkittiin narasiinin tai salinomysiinin pitoisuuden lisäksi kuiva-ainepitoisuus ja kokonaistyppipitoisuus. Kokkidiostattianalyysit suoritettiin Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen laboratoriossa, kuiva-aineanalyysit Biolan Oy:n sisäisessä laboratoriossa ja typpimääritykset Viljavuuspalvelun laboratoriossa. Narasiinin määrä lannassa oli 135 tai 145 g/15000 broilerin lantaerä. Kompostointikäsittelyssä narasiinin määrä väheni 87 vrk aikana 4,1%:iin, samanpituisessa aumavarastoinnissa 59,3%:iin ja 20 minuutin kuivauksessa 78,5%:iin. Salinomysiinin määrä lannassa oli alkuhetkellä 86 grammaa. Kompostoinnin jälkeen lannassa oli salinomysiiniä jäljellä 10,5%, aumasäilytyksen jälkeen 69,8% ja kuivauksen jälkeen 48,8%. 15000 broilerin erä saa rehun mukana noin 2650 grammaa kokkidiostaattia. Lannan kokonaiskuiva-aineen ja kokonaistypen määrää mitattiin sekä kompostoinnin että aumavarastoinnin aikana. Kuiva-ainepitoisuus väheni kakissa prosesseissa. Väheneminen oli voimakkaampaa kompostoinnin aikana (27-28 %) kuin aumassa (3-4 %). Kokonaistypen määrä väheni kompostoinnin aikana n. 26-35 %. Aumavarastoinnin aikana kokonaistypen määrä sen sijaan lisääntyi n. 5-10 %. Typen määrää jo ennestään erittäin typpipitoisessa lannassa aumavarastoinnin aikana lisäävät ilmeisesti ilmakehän typpeä sitovat mikrobit. Kompostointi oli selvästi tehokkaampi tapa hajottaa kokkidiostaatteja lannassa kuin aumavarastointi. Molempien käsittelyjen pituus oli 87 vuorokautta. Myös 20 minuutin kestävällä teollisella kuivauksella ja rakeistuksella saatiin kokkidiostaatien määrät vähenemään (jäljellä 21-51 %). Kaikkien käsittelyjen jälkeen lannassa oli vielä mitattavissa olevia pitoisuuksia narasiinia ja salinomysiininatriumia. Kokkidiostaattien hajoamisesta lannassa ja ympäristössä tarvittaisiin lisää tietoa. Tutkimuksessa käytetty menetelmä ionoforisten kokkidiostaattien määrittämiseksi broilerin lannasta on käyttökelpoinen tarkoitukseen. Tämän tutkimuksen perusteella ionoforiset kokkidiostaatit hajoavat melko tehokkaasti nykyisin eniten käytetyssä aumauksessa – n. 2-3 % jäljellä 3 kuukauden kuluttua. Maaperän eliöille ja ihmisille turvallista kokkidiostaattipitoisuutta on kuitenkin vaikea arvioida ekosysteemin monimutkaisuuden ja käytettävissä olevan tiedon niukkuuden vuoksi.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2000)Clostridium perfringens on Gram-positiivinen, anaerobinen, itiöitä muodostava sauvabakteeri. Sitä esiintyy yleisesti ihmisten ja eläinten suolistossa sekä maaperässä. C. perfringens on yksi merkittävimmistä ruokamyrkystä aiheuttavista bakteereista. Sen aiheuttamat ruokamyrkytykset liittyvät yleensä joukkoruokailussa tarjotuun liharuokaan. Kaikkia C. perfringensin aiheuttamia ruokamyrkytyksiä ei diagnosoida, koska terveillä ihmisillä oireet menevät ohi muutamassa päivässä ilman hoitoa. Tyypillisimmin oireisiin kuuluu ripuli ja pahoinvointi, harvemmin oksentelu ja kuume. Ruokamyrkytyksen aiheuttaa C. perfringensin tyyppi A:n enterotoksiiniposiitiviset kannat. Eläinperäisistä C. perfringens-kannoista vain pienellä osalla on enterotoksiinia koodaava cpe-geeni. Enterotoksiinigeenin pystyy osoittamaan PCR-tekniikallaC. perfringensin varastona eli reservuaarina on pidetty eläimiä, koska sen aiheuttamiin ruokamyrkytyksiin liittyy liha tai lihatuotteet. Esiintyminen eri eläinlajeilla on vaihdellut paljon tutkimuksesta toiseen. C. perfringensin esiintymistä on tutkittu sekä uloste- että lihanäytteistä. C. perfringensin esiintymistä suomalaisissa tuotantoeläimissä ei ole tutkittu. Tämä tutkimus on osa elintarvike- ja ympäristöhygienian laitoksen C. perfringensin epidemiologiaa selvittävää tutkimusprojektia. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää esiintyykö broilerin ulosteessa enterotoksiinipositiivisia kantoja, sekä tutkia vaikuttaako 15 minuuttia kestävä kuumennus 70 °C:ssa ja 100 °C:ssa cpe-positiivisten kantojen esiintymiseen. Tutkimuksen kohteeksi valitsimme broilerin ulosteen, koska kirjallisuudessa C. perfringensin prevalenssi on ollut suurin broilerilla. C. perfringens eristettiin ja varmistettiin pohjoismaisen elintarvikkeiden metodiikkakomitean eli PEMK:n menetelmäehdotuksen mukaan, joka on tehty C. perfringensin määrittämiselle elintarvikkeista. Eristettyjen kantojen enterotoksiinisuus tutkittiin PCR-menetelmällä kahdella alukeparilla. Jokaisessa 11 tutkitussa broilerin ulostenäytteessä kasvoi C. perfringensiä. C. perfringens-kantoja eristettiin 161 kappaletta. Jokainen eristetty kanta oli molemmilla alukepareilla enterotoksiininegatiivinen. Kuumennuksen vaikutusta enterotoksiinipositiivisten kantojen esiintymiseen ei pystytty arvioimaan.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2007)Bronkoalveolaarihuuhtelua (BAL) käytetään alempien hengitysteiden sairauksien diagnosoimiseen. BAL:n tarkoituksena on kerätä keuhkoepiteeliä vuoraavaa nestettä, ELF:ä (epithelial lining fluid). Keuhkohuuhtelunestenäyte, BALF (bronchoalveolar lavage fluid) koostuu huuhtelunesteen ja ELF:n sekoituksesta. ELF:n laimenemiskertoimen laskemiseen käytetään sekä ulkoisia että sisäisiä merkkiaineita. Toistaiseksi ei ole löydetty täydellistä merkkiainetta, joka täyttäisi hyvälle merkkiaineelle asetetut vaatimukset. Kunnes täydellinen merkkiaine kehitetään, BAL-tekniikka tulisi standardoida muilta osa-alueiltaan (mm. potilaan asento, huuhtelunestemäärä, huuhdeltu keuhkoalue, takaisinimuun käytetty paine, huuhtelun kesto ja näytteen käsittely ja varastointi), jotta mahdolliset virhelähteet minimoitaisiin ja BALF-tulokset olisivat mahdollisimman vertailukelpoisia keskenään. Tämän tutkielman tarkoituksena oli verrata koiran painoon suhteutettua ja vakiovolyymistä huuhtelunestemäärää sekä selvittää kummalla menetelmällä saadaan BALF-näytteitä, joissa ELF:n prosenttiosuuksissa on mahdollisimman vähän vaihtelua. Työ toteutettiin osana ELL Marika Melamiehen väitöskirjatutkimuksen I osatyötä "Canine chronic bronchopulmonary inflammation with special reference to pharmacological aspects". Tutkielman kokeellisessa osiossa kolmelletoista terveelle beagle-rotuiselle koiralle suoritettiin BAL kumpaankin pallealohkoon. Jokaisen koiran toiseen keuhkopuoliskoon ruiskutettiin huuhtelunestettä 2 ml/kg ja toiseen 50 ml huuhtelunestettä jaettuina kahteen huuhtelukertaan. Huuhteluneste imettiin välittömästi takaisin. Huuhtelun kesto mitattiin ensimmäisen huuhteluerän alusta toisen erän takaisinimemisen loppumiseen. Huuhtelunestenäytteestä mitattiin ureapitoisuus, jota vertaamalla veren ureapitoisuuteen voitiin laskea ELF:n prosentuaalinen määrä keuhkohuuhtelunäytteessä. Prosentuaalisissa ELF-määrissä todettiin tilastollisesti merkittävä ero: käytettäessä painoon suhteutettua huuhtelunestemäärää saatiin tasaisempi tulos verrattuna vakionestemäärällä huuhdeltuihin. Huuhtelun kestoajalla ei ollut vaikutusta BALF:n ureapitoisuuksiin. Kirjallisuuskatsaus käsittelee koirien tähystys- ja BAL-tekniikkaa sekä BALF:n tulosten tulkintaa.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1992)Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää bronkoalveolaarinen huuhtelun suorittamista ja näytteiden laboratoriotekniikkaa sekä vertailla saatuja tuloksia keuhkobiopsioista saatuihin histopatologisiin muutoksiin. Keuhkonäytteet (28 kpl) kerättiin syksyllä 1991 Helsingin kaupungin teurastamolta. Bronkoalveolaarinen huuhtelu suoritettiin yleensä noin yhden tunnin sisällä hevosen teurastuksen jälkeen ja huuhtelunäytteistä määriteltiin totaalisolut ja solujen differentiaalilaskenta. Kenhkobiopsioita otettiin kuudesta eri kohdasta keuhkoista ja lisäksi näytteeksi otettiin yksi keuhkopala. Histopatologisten muutosten perusteella aineisto jaettiin neljään eri ryhmään, joiden sisällä analysoitiin em. totaalisolut ja solujen differentiaalilaskenta (tulokset%). Saatuja tuloksia vertailtiin Studentin t-testillä. Tällöin ei saatu tilastollisesti merkitseviä eroja (merkitsevyysraja 95 %) eri ryhmien välille. Lisäksi aineistoa käsiteltiin frekvenssianalyysilla, jolloin havaittiin neutrofiilien nousu ryhmissä II ja III 2/3-osassa näytteistä. Tämä löydös tukee aikaisempien tutkimusten tuloksia, joissa on havaittu neutrofiilien määrän nousua kroonisissa obstruktiivisissa keuhkosairauksissa (Vrins et al, 1991, Derksen et al. 1986).;Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää bronkoalveolaarinen huuhtelun suorittamista ja näytteiden laboratoriotekniikkaa sekä vertailla saatuja tuloksia keuhkobiopsioista saatuihin histopatologisiin muutoksiin. Keuhkonäytteet (28 kpl) kerättiin syksyllä 1991 Helsingin kaupungin teurastamolta. Bronkoalveolaarinen huuhtelu suoritettiin yleensä noin yhden tunnin sisällä hevosen teurastuksen jälkeen ja huuhtelunäytteistä määriteltiin totaalisolut ja solujen differentiaalilaskenta. Kenhkobiopsioita otettiin kuudesta eri kohdasta keuhkoista ja lisäksi näytteeksi otettiin yksi keuhkopala. Histopatologisten muutosten perusteella aineisto jaettiin neljään eri ryhmään, joiden sisällä analysoitiin em. totaalisolut ja solujen differentiaalilaskenta (tulokset%). Saatuja tuloksia vertailtiin Studentin t-testillä. Tällöin ei saatu tilastollisesti merkitseviä eroja (merkitsevyysraja 95 %) eri ryhmien välille. Lisäksi aineistoa käsiteltiin frekvenssianalyysilla, jolloin havaittiin neutrofiilien nousu ryhmissä II ja III 2/3-osassa näytteistä. Tämä löydös tukee aikaisempien tutkimusten tuloksia, joissa on havaittu neutrofiilien määrän nousua kroonisissa obstruktiivisissa keuhkosairauksissa (Vrins et al, 1991, Derksen et al. 1986).
-
(2020)Suomessa ei ole julkaistua tietoa bronkoalveolaaristen huuhtelunäytteiden (BAL-näytteiden) otto- ja käsittelytapojen eroista. Tässä tutkimuksessa kartoitettiin BAL-näytteiden ottoon ja käsittelyyn liittyviä yksityiskohtia HYKS erityisvastuualueella HUSLABiin tulevien näytteiden osalta. Aineistona käytettiin keuhkolääkäreille lähetettyä kyselyä näytteenottoa koskien ja patologian tietojärjestelmästä kerättyä retrospektiivistä potilasaineistoa vuosilta 2013-2018, josta tarkasteltiin laatuun vaikuttavia tunnusmerkkejä. Näytteitä vertailtiin lähettävien yksiköiden ja patologian laboratorioiden välillä. Kyselytulosten perusteella todettiin, että näytteenottokäytännöt mukana olevissa yksiköissä ovat varsin yhdenmukaisia eikä tämän suhteen kehittämistarvetta ole. Retrospektiivisestä aineistosta havaittiin, että lähettävissä yksiköissä olisi syytä tarkentaa BAL-lähetetekstien kirjaamista. Kaikkiaan 7% lähetteistä potilasta koskevat esitiedot puuttuivat kokonaan ja tieto potilaan tupakointistatuksesta, joka on olennainen näytteen tulkinnan kannalta, puuttui 51 % lähetteistä. Tämän aineiston perusteella HUSLABiin tulevien näytteiden laatu epiteeli- ja punasolukontaminaation suhteen on hyvällä tasolla ja epäonnistuneiden näytteiden osuus aineistossa oli pieni, 1.5 % kaikista näytteistä, mutta yksikkökohtaiset erot olivat suuria. Laboratorioiden välisessä vertailussa kävi ilmi, että yksiköiden välillä on ollut aiemmin merkittäviä eroja tuloksien kirjaamistavoissa ja kirjaamisen täsmällisyydessä. Tuloksista laadittiin nykytilaa kuvaava raportti, tehtiin ehdotuksia lähetetietojen parantamiseksi ja suositeltiin näytteen käsittelyyn liittyvän ohjeistuksen täsmentämistä näytteiden pilaantumisen ehkäisemiseksi. Tutkimuksen toteutuksen aikana HUSLAB patologialla otettiin käyttöön uusi tietojärjestelmä, tässä yhteydessä kirjaaminen muuttui yhdenmukaiseksi toimipisteiden välillä ja kirjaamistavat muutettiin mukaisesti vastaamaan kirjallisuutta. Raporttia voidaan käyttää pohjana kansalliselle BAL-näytteiden kehitysprojektille.
-
(2014)Tehdyssä Pro Gradu-tutkielmassa perehdyttiin Brønsted-happamien ioniliuottimien käyttöön happokatalyytteinä synteettisessä kemiassa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Brønsted-happoioniliuottimien käyttösovellukset katalyytteinä erityyppisissä orgaanisen kemian reaktioissa ja selvittää niiden happamuudet, happamuuden määritystavat sekä ioniliuottimen rakenteen vaikutus happamuuteen. Brønsted-happoioniliuottimien käyttö katalyytteinä syntetiikassa on ollut viime vuosien aikana kasvavan mielenkiinnon kohde. Tämä johtuu Brønsted-happoioniliuottimien yleisesti hyvästä katalyyttisesta tehokkuudesta, reaktiotuotteiden helposta eristyksestä sekä käytetyn ioniliuottimen kierrätettävyydestä. Yleisimpänä esimerkkinä Brønsted-happoioniliuottimen katalysoimasta orgaanisen kemian reaktiosta ovat erityyppiset esteröintireaktiot, mutta happamia ioniliuottimia voidaan käyttää katalyytteinä myös monissa muissa orgaanisen kemian reaktioissa, kuten Prins-reaktiot, nitrausreaktiot, Diels-Alder-reaktiot sekä monikomponenttireaktiot. Pro Gradun kokeellisessa osuudessa valmistettiin ensin useita erilaisia Brønsted-happoioniliuottimia, jonka jälkeen niiden katalyyttista tehokkuutta testattiin erilaisilla Fischer-esteröintireaktioilla. Parhaiten katalyytteinä toimineet ioniliuottimet valittiin katalysoimaan muutamaa oseltamiviirin synteesissä esiintyvää reaktiota.
-
(2019)The purpose of this thesis is to present some dimension theory of separable metric spaces, and with the theory developed, prove Brouwer’s Theorem on the Invariance of Domain. This theorem states, that if we embed a subset of the n-dimensional Euclidean space into the aforementioned space, this embedding is an open map. We begin by revising some elementary theory of point-set topology, that should be familiar to any graduate student in mathematics. Drawing from these rudiments, we move on to the concept of dimension. The dimension theory presented is based on the notion of the small inductive dimension. We define this dimension function for regular spaces and state and prove various results that hold for this function. Although this dimension function is defined on regular spaces, we mainly focus on separable metric spaces. Among other things, we prove that the small inductive dimension of the Euclidean n-space is exactly n. This proof makes use of the famous Brouwer Fixed-Point Theorem, which we naturally also prove. We give a combinatorial proof of the Fixed-Point Theorem, which relies on Sperner’s lemma. We move on to develop some theory regarding the extensions of functions. These various results on extensions allow us to finally prove the theorem that lent its name to this thesis: Brouwer’s Theorem on the Invariance of Domain.
-
(2014)Growing medium and its properties are an important factor affecting plant growth. One can improve the properties of growing medium with different amendments such as lime, nutrients and wetting agents depending on the requirements of the plant. The objective of this study was to examine a soil amendment called BRT EverGreen powder and its effect on white sphagnum peat and on plant growth. The powder has been created by a Finnish company Biomass Refine Technologies BRT ltd Oy. The powder is synthetically made of ureaformaldehyderesin and phosphoric acid includes added water retention lowering surfactants. In cultivation the goal by using BRT powder is to improve water retention and wetting of the growing medium and increase plant available nutrients. This study consisted of three experiments with three different plants or plant mixtures: Lactuca sativa L. ‘Grand Rapids’, Ligularia × hessei and a mixture of lawn (Festuca rubra L., Poa pratensis L. and Agrostis capillaris L.). These plants were expected to benefit from improved water retention of the growing medium. During the experiments the effect of BRT powder on the properties of white sphagnum peat and the speed, amount and quality of plant growth was measured. All plants got the same amount of water by irrigation. Mild nutrient solution was given to Lactuca and Ligularia with irrigation water three times during the experiments and no fertilizers were applied to the grass. The water retention ability of white sphagnum peat was not improved in plantless short term experiments by adding BRT powder. However the results given by direct moisture measurements from the growing medium implied that the BRT powder increased slightly the moisture content of the medium compared to pure peat. From the three different plant types tested only grass grew faster with BRT though the quality wasn’t as good as in pure peat. The improvement in growth was probably due to nutrients in BRT powder because no nutrients were applied to the grass unlike to Lactuca and Ligularia. There were no differences in the growth or quality of Lactuca. Ligularia did not grow as well with powder as in pure peat. Adding lime decreased the negative effect of BRT powder so the very low pH of the powder presumably hampered growth of Ligularia. BRT powder affects the growth of different plants in different ways. This makes its use in cultivation difficult because one does not know what the effect will be. The use of BRT is not recommendable in container cultivation with Lactuca or Ligularia when using peat. BRT powder can increase the growth of grass if additional fertilization is not applied.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2006)Koirilla esiintyvistä lisääntymisongelmia aiheuttavista infektiivisistä mikrobeista tyypillisimmät ovat Brucella canis ja canine herpes virus-1 (CHV-1). Näiden aiheuttamat ongelmat saattavat muodostua hyvinkin merkittäviksi yksittäisessä kennelissä alentaen syntyvien pentujen määrää huomattavasti vuositasolla. Useissa maissa tehtyjen tutkimusten perusteella on todettu herpeksen olevan enzoottinen virus koirapopulaatioissa. Brucella canista esiintyy harvemmin, mutta sen aiheuttamien vakavien lisääntymisongelmien takia vähäinenkin esiintyvyys on merkittävää. Suomessa ei ole aiemmin tutkittu Brucella canis –bakteerin tai CHV-1:n esiintyvyyttä paikallisessa koirapopulaatiossa. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa näiden mikrobien esiintyvyys Suomessa ja niiden merkitys suomalaisten koirien lisääntymisongelmissa. Tutkimukseen pyydettiin lehti-ilmoituksella mukaan jalostuskoiria, joilla oli ollut lisääntymisongelmia. Näytteitä otettiin myös täysin terveistä koirista verrokkiryhmäksi. Näytteeksi otettiin verta lasiseen seerumiputkeen noin 8 ml. Näytteet kerättiin pääsääntöisesti kenneleissä paikan päällä. Yhteensä näytteitä saatiin 388 kpl. Brucella canis –vasta-aineet tutkittiin kaikista näytteistä EELA:ssa. Yhdestäkään näytteestä ei löytynyt positiiviseksi tulkittavia vasta-ainemääriä. Herpesvasta-ainetutkimusta varten valittiin 40 lisääntymisongelmista kärsivien kenneleiden näytettä sekä 41 näytettä verrokkiryhmäksi ongelmattomista kenneleistä. Herpesvasta-aineet tutkittiin Ruotsissa SVA:n laboratoriossa. Herpesvasta-aineita tutkimuksessa todettiin usealla koiralla. Seroprevalenssi ongelmakenneleiden ryhmässä oli 90%. Verrokkiryhmän kenneleissä seroprevalenssi oli selvästi matalampi, 24%. Vasta-ainetiitterin korkeus todettiin tilastollisesti merkitsevästi riippuvaksi kennelin ongelmastatuksesta ja koiran käytöstä jalostuksessa. Herpesvasta-aineita todettiin enemmän ongelmakennelien koirilla kuin ongelmattomien kenneleiden koirilla. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta herpeksen olevan yksi tärkeimmistä aiheuttajista kennelin lisääntymisongelmissa. Kennelin herpestilanteen selvittäminen tulisikin sisällyttää tutkimuksiin kartoitettaessa syitä kennelin lisääntymisongelmiin.
-
(2012)Pro gradu -tutkielmani käsittelee Kalevalan saksannosten paratekstien tarkoituksia ja tehtäviä. Paratekstejä ovat kaikki ne tekstit, jotka ovat teoksessa varsinaisen kaunokirjallisen osuuden lisäksi, kuten esi- ja jälkipuheet, omistuskirjoitukset sekä erilaiset viitteet ja hakemistot samoin kuin myös mahdolliset teoksen esittelytekstit. Tutkielmassa käsitellään Kalevalan runomuotoisten saksannosten paratekstejä. Yhtä lukuun ottamatta saksannokset koskevat Lönnrotin vuoden 1849 Kalevalaa kokonaisuutena. Useammassa käsiteltävässä saksannoksessa on hyödynnetty aiemman saksantajan käännöstä. Käsiteltävien teosten saksantajina tai aiempien saksannosten muokkaajina ovat toimineet Anton Schiefner (1852), Hermann Paul (1885−1886), Martin Buber (1914), Dagmar Welding (1948), Hans Fromm (1967), Wolfgang Steinitz (1968) ja Gisbert Jänicke (2004). Anton Schiefnerin saksannos julkaistiin vain kolme vuotta Lönnrotin alkuperäisteoksen jälkeen. Se oli samalla ylipäätään ensimmäinen Kalevalan käännös. Viimeisin, Gisbert Jänicken käsialaa oleva saksannos on vuodelta 2004. Kaikissa käsiteltävissä teoksissa kääntäjä itse on kirjoittanut esi- tai jälkipuheen. Paratekstin käsitettä tarkastellaan etupäässä Gérard Genetten Paratexte-teoksen teorian kautta (alkuperäisteos on ilmestynyt ranskaksi nimellä Seuils vuonna 1987). Michael Schreiber ja Harald Kittel ovat käsitelleet erityisesti käännösten paratekstejä, ja myös heidän teoreettisia näkemyksiään hyödynnetään tutkielmassa. Tutkimuksen kohteena on paratekstien tarkoitus ja tehtävät eri saksannoksissa. Tutkielmassa käsitellään, millä tavoin kääntäjä valmistelee ja ohjaa saksankielistä lukijaansa kulttuurisesti, kielellisesti ja ajallisesti vieraan teoksen vastaanottamiseen. Mitä seikkoja paratekstin laatija pitää keskiössä, kun hänellä on mahdollisuus esitellä ja suositella teosta lukijalle? Onko paratekstillä muitakin tarkoitusperiä kuin vain teoksen esitteleminen? Mitä paratekstit kertovat laatijastaan ja teoksen kohdeyleisöstä? Mihin kontekstiin paratekstin laatija eepoksen asettaa, eli miten hän käsittelee Kalevalan kansallista ja kansainvälistä merkitystä? Entä miten kääntäjä arvioi teoksen kaunokirjallista arvoa ja Kalevalan asemaa maailmankirjallisuudessa? Tutkimuksen kohteena on myös, miten kääntäjät kommentoivat Kalevalan kieltä ja kääntämisen haasteita, sekä miten he ottavat kantaa edeltäjiinsä ja perustelevat uuden käännöksensä tarpeellisuuden. Tutkielmassa verrataan saksannosten esipuheita suomenkielisten Kalevalan laitosten esipuheisiin. Nämä esipuheet osoittautuivat hyvin erilaisiksi, mikä juontaa juurensa saksan- ja suomenkielisten lukijoiden erilaisiin lähtökohtiin. Saksannosten esipuheet ovat lukijalleen usein ensimmäinen tietolähde Kalevalaan, kun taas suomalainen lukija omaa jo koulusivistyksensä kautta tietoa kansalliseepoksesta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kalevalan laitoksissa Lönnrotin esipuhe vuodelta 1849 on vielä 2000-luvullakin validi esipuhe, joka ei kaipaa lisäyksiä. Saksannosten esi- ja jälkipuheet kommentoivat Kalevalaa. Vaikka paratekstit ovat keskenään hyvin erilaisia, niitä yhdistää pyrkimys toimia kulttuurisina siltoina teoksen ja lukijan välillä. Saksannosten esi- ja jälkipuheet ovat hyvin tekijänsä näköisiä ja poikkeavat merkittävästi toisistaan. Kääntäjien henkilökohtaiset lähestymistavat Kalevalaan ja heille henkilökohtaisesti tärkeät painotukset tulevat parateksteissä selkeästi ilmi. Juutalaisen hasidismin ja Rudolf Steinerin ajattelun vaikutukset näkyvät eräiden saksantajien parateksteissä. Toisilla saksantajilla pääpaino on alkuperäisteoksen mahdollisimman uskollisessa ja tarkassa toisintamisessa, kun taas toisille saksantajille keskeisintä on edesauttaa saksankielisen lukijan lukukokemusta mahdollisimman paljon.
-
(2014)Det finns inga regler i lagen gällande lagstridiga bevis i beskattningen i Finland. Den här avhandlingens forskningsfråga är huruvida det ändå finns bestämmelser angående denna typ av bevis. Ämnet är aktuellt eftersom information som stulits från en bank i Liechtenstein av en tidigare anställd har använts i Finland som bevis i beskattningen. Det finns tre sätt att införa användarförbud för lagstridigt erhållet bevis i beskattningen. Det första sättet är att beviset får absolut användarförbud. Vid dessa fall finns det gällande regler som anger att beviset inte skall användas. Ifall beviset uppkommit genom att kränka de mänskliga rättigheterna eller genom tortyr får beviset inte användas. Ifall beviset erhållits från en annan process så som från rättshjälp av utlandet för en straffprocess så får beviset inte heller användas i beskattningen. Det andra sättet att införa användarförbud aktualiseras ifall det lagstridigt erhållna beviset leder till att den skattskyldiges rättssäkerhet inte uppnås. Fråga är om den skattskyldige inte har skydd mot övergrepp från samhället och detta leder till orättvisa. Det tredje sättet aktualiseras ifall påföljden för den skattskyldige har straffrättslig karaktär, eftersom då skall principerna inom straffprocessen tillämpas. I straffprocessen skall en avvägning ske mellan privatpersonen och statens intresse. I avvägningen skall skyddsintressena, kränkningen, beviset, förmildrade omständigheter och följder av att beviset används beaktas. Då inget av de tidigare nämnda tillvägagångssätten kan förbjuda användningen av de lagstridigt erhållna bevisen, kan användningen av beviset inte stoppas enligt gällande rätt. Men bevisvärderingen kan påverkas negativt av att beviset erhållits lagstridigt. Bevisvärderingen påverkas negativt då det varit nära att någon av de tidigare förutsättningarna skulle ha uppnåtts. Ifall bevisvärderingen påverkas riktigt mycket blir bevisets värde noll vilket leder till samma resultat som att beviset skulle ha fått användarförbud. I Europa har man varit av olika åsikter angående lagstridigt erhållet bevis i beskattningen. I Sverige, Norge, Tyskland och Storbritannien har det från banken stulna beviset använts i beskattningen. I Danmark och Frankrike har bevisen inte använts eftersom de erhållits lagstridigt.
-
(2010)Bruksismi on hereillä tai unessa tapahtuvaa tahdosta riippumatonta hampaiden narskuttelua tai yhteenpuristamista. Bruksismin etiologia on monitekijäinen. Aiemmin pääsyinä pidettiin perifeerisiä morfologisia tekijöitä, mutta nykyään on olemassa vahvaa näyttöä siitä, että keskushermostolla on keskeinen rooli bruksismin säätelyssä. Mm. EEG:ssä havaittavien mikrohavahtumisten, keskushermoston eri välittäjäaineiden ja psykologisten tekijöiden yhteyttä bruksismiin on tutkittu. Valveilla tapahtuvalla bruksismilla ei tiedetä olevan mitään fysiologista merkitystä. Unibruksismi sen sijaan saattaa olla elimistön suojamekanismi riskitekijöitä, kuten uniapneaa, refluksitautia tai suun, nielun ja ruokatorven kudosten liiallista kuivumista, vastaan. Toisaalta bruksismin tiedetään aiheuttavan mm. hampaiston kulumista ja kiputiloja kasvojen alueelle. Mikäli bruksismilla tiedettäisiin olevan elimistöä suojaava merkitys, tulisi se hoitoon esim. stabilisaatiokoiskolla suhtautua kriittisesti. Lisää tutkimuksia tarvitaan, jotta saataisiin selville onko bruksismi normaalin käytöksen variaatio vai patologista käytöstä. Tutkielman tavoitteena on systemaattisia PubMedkirjallisuushakuja käyttäen sekä tieteellisiä julkaisuja tutkien kerätä yhteen tietoa bruksismin fysiologisista ja patofysiologisista yhteyksistä keskushermostoon.
-
(2014)Alkuluvuista on tiedetty tuhansia vuosia, ja jo antiikin aikaan onnistuttiin todistamaan, että alkulukuja on ääretön määrä. Alkulukukaksonen on puolestaan käsitteenä uudempi. Vain osa alkuluvuista on alkukulukukaksosia, mutta alkulukukaksosten lukumäärää ei ole onnistuttu vielä määrittämään. Alkulukukaksosten käänteislukujen summan tiedetään suppenevan ja tämän todistus esitetään tässä työssä. Johdannon ja alkulukujen lyhyen historian jälkeen perehdytään lukuteorian perusteisiin. Ensimmäiseksi käsitellään kokonaislukujen jaollisuutta ja niiden hajottamista alkutekijöihin. Tämän jälkeen todistetaan alkutekijähajotelman yksikäsitteisyys ja se, että alkulukuja on ääretön määrä. Lisäksi määritellään suurin yhteinen tekijä, pienin yhteinen jaettava, sekä kongruenssi ja todistetaan muutamia kongruenssiin liittyviä apulauseita. Kongruenssin käsittelyn jälkeen esitellään ja todistetaan Kiinalainen jäännöslause. Käsitteiden määrittelyn jälkeen tutustutaan Brunin seulaan ja todistetaan sen yksinkertaisin muoto. Tämän lisäksi esitellään kaksi lemmaa, jotka käsittelevät korkeintaan annettua lukua olevien kokonaislukujen (jotka totetuttavat määrätyn kongruenssin) lukumäärää. Tästä siirrytään todistamaan Mertensin kaava. Viimeinen osa työstä käsittelee kahta alkulukukaksosiin liittyvää lausetta. Ensimmäisessä todistetaan yläraja sellaisten alkulukukaksosten lukumäärälle, jotka eivät ole annettua lukua suurempia. Jälkimmäisessä lauseessa todistetaan alkulukukaksosten käänteislukujen summien suppeneminen.
-
(2024)Tutkielma käsittelee koristetaiteilija Bruno Tuukkasen (1891–1979) taidetta ja sen sijoittumista seinä- ja koristemaalaustaiteen perinteeseen. Tarkastelussa on 1920- ja 1930-lukujen arkkitehtuurikoristelu. Erityisenä tutkimuskohteena ovat Tuukkasen Eduskuntataloon tekemät maalaukset ja värisuunnitelmat sekä näiden luonnokset. Tutkielmassa käsitellään myös koristetaiteilijan työtä ja esitellään muita koristetaiteilijoita. 1900-luvun alun seinämaalaustaide kehittyi antiikista ja varhaisrenessanssista innoituksensa saaneen dekoratiivisen taideliikkeen ideoista ja yleistyi monumentaalimaalauksen muodossa. Myös ornamenteissa noudatettiin klassismin ihanteita ja käytettiin mytologiasta haettuja kuva-aiheita. Rakennusten koristelu jatkui 1940-luvulle saakka, josta alkaen arkkitehtuuri pelkistyi ja koristeet vähenivät. Bruno Tuukkanen edustaa tutkielmassa suurta koristemaalareiden joukkoa, joka työskenteli rakennusten maalauskoristeiden parissa. Heidän taideteollinen ja taiteellinen koulutuksensa tarjosi valmiudet monenlaisiin tehtäviin. Tuukkasen Eduskuntataloon maalaamissa kattopalkkikoristeissa näkyy yhtymistä aikaan, 1920-luvun klassismia edustavaan tyylikauteen, jossa eli antiikin perintö symmetrian, harmonian ja motiivien muodossa. Ruokasalin viiden seinämaalauksen kokonaisuudessa Tuukkanen ilmentää dekoratiivisen taidesuuntauksen klassismivaikutteita maalausten kaksiulotteisessa, ajattomassa kuvastossa. Sisustuksen värisuunnitelmissa antiikin perintö näkyy värimaailman rikkaudessa. Tuukkasen periaatteena oli sopeuttaa maalauksensa arkkitehtuuriin ja rakennuksen funktioon. Hänen maalauksensa tukevat arkkitehti J.S. Sirénin Eduskuntataloon luomaa klassismiin pohjautuvaa tyyliä ja ovat osa kokonaistaideteosta.
-
(2021)The ecological crisis is ravaging the planet. Governments and businesses have set carbon neutrality targets as part of a necessary green transformation. One promising negative emission technology is based on biochar, which has created excitement in the voluntary carbon markets. However, the voluntary carbon markets and carbon sequestration with biochar both stand at a crossroads. There is currently no regulation that would govern the markets. Only voluntary standardizations and the sellers and buyers’ conscience provide directions for the quality of offsets and real carbon cuts achieved. In addition, the production of high-quality biochar remains at a low level. This thesis contributes to the research on green transformations by examining critically the expectations and promises related to biochar and voluntary carbon markets. The focus of this study is on the framings and discourses related to the role of biochar and the voluntary carbon markets in low-carbon pathways. The main research question is: What are the different narratives and perspectives on the role of biochar and voluntary carbon markets in sustainable low-carbon pathways? To answer this, I have identified and interviewed the main actors and stakeholders in the supply chain of biochar-based offsets as well as analyzed key policy and research documents that take part in the biochar offset related discourses. The research approach draws from two theoretical frameworks: the sustainable pathways approach developed by Melissa Leach, Ian Scoones, and Andy Stirling and Maarten Hajer’s critical discourse analysis on environmental policy. These frameworks are used to analyze the informant interviews and policy and research documents. It is found out that there are five discursive patterns shaping the discourses related to biochar and the voluntary carbon markets: biochar as a magic bullet, market-led low-carbon pathway, techno-managerialism, traces of more transformative greening, and climate-centrism. Techno-managerialism is the most distinctive feature of the biochar and voluntary carbon market discourse. Together, the five patterns shape the way in which biochar and the voluntary carbon markets are perceived, how policy problems related to them are defined and framed, and finally, what type of policy solutions are formulated.
-
(2022)During the time of ecological crisis, it is important to find new approaches on how to produce welfare within planetary and ecological boundaries. Besides focusing on technical and societal changes I state in this thesis that there is a need for focus on human’s spiritual side to solve wide sustainability issues. Immaterial welfare is highlighted with people who are practicing spirituality, in this case meditation with Buddhist background. Enhancing immaterial welfare is important in the world in which overconsumption is dwindling biodiversity and planetary resources. In this master’s thesis I discuss how acknowledging peoples’ inner worlds is an essential part of holistic sustainability transition towards sustainable welfare and society. According to previous research spiritual practices such as meditation and mindfulness can support sustainable behaviour in many ways. People practicing meditation with Buddhist background try to live in a way that reduces their own suffering and suffering of living beings around them. When living in a mindful state it may be easier to make daily choices that are aligning with one’s values. Those who practice meditation may feel stronger connection to nature which can foster ecological behaviour. In this thesis I conducted nine interviews with nine meditation practitioners who are regularly practicing meditation with Buddhist background. I focused on their lifestyle that takes environmental aspects into account and how do they perceive that the meditation practice helps them to live in sustainable way. Central questions in the interviews included connectedness to nature, values and adapting and reacting to ecological crisis. I analysed the interviews using content-guiding theory analysis reflecting previous research. Meditation itself does not transform one to become more environmentally friendly but it can for example help to live by own values. Buddhist philosophy and spiritual lessons based in Buddhism play important roles in the meditation practices of the people I interviewed. Those lessons can motivate them to act respectfully towards all kinds of living beings and reduce their suffering. The people in this study live out environmentally friendly lifestyle in multiple ways. The interviewees highlighted many immaterial factors in their wellbeing from relationships to being in silence. In addition, spiritual practice can support them with difficult emotions that can arise from the news about the environment and climate. Altogether the sustainability science could benefit from considering human’s spiritual sides and the lost connection to self and the surrounding world.
-
(2016)Paul F. Knitter on yhdysvaltalainen teologi, joka on tunnettu pluralistisesta uskontoteologiastaan. Sen lisäksi hän on katolinen kristitty ja buddhalainen munkki. Kirjassaan Withouth Buddha I could Not Be a Christian Knitter rakentaa identiteettiään ja muodostaa teologiaa kahden harjoittamansa uskontoperinteen kautta. Teos on luonteeltaan henkilökohtainen kuvaus, ei tieteellinen puheenvuoro. Tämän tutkimuksen tavoitteena on vastata kysymykseen, mikä on Knitterin uskonnollinen identiteetti ja miten hän muodostaa uskonnollista identiteettiään. Tutkimus liittyy uskontoteologian tutkimusperinteeseen, jossa tarkastellaan muita uskontoja koskevia teologisia käsityksiä sekä teologiaa, jota tehdään yhteydessä toisiin uskontoihin. Knitter itse toteaa identiteettipohdintansa edustaneen ja edustavan vertailevaa teologiaa. Kniter kuvaa pohdintaansa dialogina, jonka lähtökohtana on sisäinen konflikti. Knitter tuo esiin ongelmansa suhteessa kristinuskon tarjoamaan tulkintaan kaikkivaltiaasta ja muuttumattomasta Jumalasta, ihmisen kyvystä ymmärtää Jumalan olemus ja sanoittaa sitä sekä Jeesuksesta Jumalan Poikana ja pelastajana. Buddhalaisuuden avulla hän vertaa, peilaa, etsii vaihtoehtoisia vastauksia ja sanoituksia hänelle ongelmallisiin kristillisen opin kohtiin. Keskeiseksi uudistavaksi käsitteeksi Knitter nostaa buddhalaisen Thich Nhat Hahnin yhteyselämän käsitteen, jonka kautta hän tulkitsee kristinuskon Jumalaa. Yhteyselämä tarkoittaa kaikkien asioiden yhteyttä, läpäisevyyttä ja keskinäistä riippuvuutta. Knitterin teologisen metodin edellytyksenä on usko siihen, että uskonnolliset perinteet voivat syventyä ja rikastua toistensa kautta. Analyysini tukena käytän Hermans & Hermans-Konopkan dialogisen minän teoriaa, joka esittää, identiteetin muuttuvana prosessina. Ympäröivän todellisuuden arvot, uskomukset ja ideat määrittyvät mielessä keskinäisten suhteiden kautta ja luovat identiteettiä. Postmodernissa todellisuudessa globaali lokalisoituu Minässä ja muodostuu osaksi identiteettiä. Uskonnollinen identiteetti ei ole yksiääninen vaan pikemminkin hybridi. Knitterin tietoinen identiteetin rakentamisen prosessi on yritys saada hybridi-identiteetti toimimaan sisäisessä dialogissa – siten, että identiteetin buddhalainen positio ja kristillinen positio kehittyisivät, vahvistuisivat ja syvenisivät toistensa kautta. Rinnakkaisen kahden uskonnon harjoittamisen ja kahden perinteen vastavuoroisen tulkinnan myötä Knitterin identiteettiä voidaan kutsua dialogiseksi identiteetiksi. Knitterin dialogista identiteettiä leimaa avoimuus toista uskontoa kohtaan, uskontojen erilaisuuden näkeminen mahdollisuutena, prosessinomaisuus ja kontekstuaalisuus. Kontekstuaalisuudella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa Knitterin minän kontekstia. Knitterin pohdinta ei tuota radikaalisti uusia teologisia ideoita mutta se tuo esiin identiteetin moninaisuuden ja avaa uusia haasteita kristityn identiteetin teologiselle tarkastelulle. Uskonnollinen identiteetti on ytimeltään moniuskontoinen ja Knitterin kokemuksen mukaan identiteetin asettaminen sisäiseen dialogiin voi vahvistaa samanaikaisesti identiteetin eri puolia.
Now showing items 2666-2685 of 32625