Browsing by Title

The human gastrointestinal track is populated by gut microbiota that consist of viruses, bacteria, archaea, fungi and micro-eukaryotes. The gut microbiota is beneficial for the host in many ways, including synthesis of short chain fatty acids and vitamins, and supporting the maturation and normal functions of the immune system. A healthy gut microbiota provides colonization resistance by preventing the attachment and growth of pathogenic microorganisms in the intestines. The use of antibiotics is a common cause of intestinal microbiota disturbation and weakened colonization resistance, which can lead to intestinal infection after antibiotic treatment. The leading cause of antibiotic-associated diarrhea is infection caused by bacterium Clostridioides difficile. C. difficile infection is generally treated with vancomycin or metronidazole, but in approximately 20 % of the patients the infection renewed. In these cases, the infection is referred to as a recurrent C. difficile infection. A recurrent C. difficile infection is treated with a repeated course of antibiotics or a fecal microbiota transplantation (FMT). FMT is a medical procedure in which feces of a healthy pre-screened donor is infused into a patient’s intestine in order to restore a healthy gut microbiota. FMT is an effective treatment for recurrent Clostridioides difficile infections, and its efficacy to treat other diseases linked with intestinal dysbiosis is being studied. Rectal bacteriotherapy, in which a transplant consists of specific intestinal bacterial strains, is used similarly to FMT, has been studied as a substitute for FMT to further reduce possible risks of fecal transplant such as transferring yet-unknown pathogens into patients. The gut microbiota is a favorable ecosystem for enrichment of antibiotic resistant genes through horizontal gene transfer between bacteria. From individuals carrying C. difficile bacteria not everyone will develop C. difficile infection after antibiotic treatment, and not all C. difficile infections lead to recurrent C. difficile infections. The reason for this might be the colonization resistance against C. difficile provided by the antibiotic resistant microbes that weren’t affected by the antibiotic treatment. Antibiotic resistant commensal bacteria living in the intestine may have an important role in maintaining the colonization resistance during and after antibiotic treatment. Since vancomycin is used as a treatment for C. difficile infections, introduction of non-pathogenic vancomycin resistant bacteria in form of bacteriotherapy could provide a better colonization resistance during the antibiotic treatment. The aim of this study was to examine the incidence of vancomycin resistance gene vanB in the microbiota of three FMT donors and 13 recipients, and to study culturable vancomycin resistant gut bacteria isolated from FMT donors. The vanB gene carriage of FMT donors and patients before and after FMT was studied. Furthermore, a total of 68 vancomycin resistant bacterial isolates were cultivated and purified from FMT donors, and the taxonomical identification of isolates was performed based on their 16S rRNA gene. Whether the vancomycin resistance of the isolates resulted from vanB gene was assessed using a PCR method. The results showed that all the FMT donors carried a vanB gene in their microbiota. The gene was present in the patients’ intestinal microbiota one month after FMT and half of the patients carried the gene still after 8 or 12 months after FMT. The vanB gene wasn’t found in the samples collected from patients before FMT. It is likely that the vanB gene had transferred from donors to patients via FMT. However, vanB gene couldn’t be detected in any of the cultivated bacterial isolates, and thus the bacterial strains carrying the gene were left unidentified. The isolates represented 21 different bacterial species. Donors differed from each other with respect to overall species distribution, which supports the previous findings of individual specific microbiotas. All three donors carried species from the genus Bacteroides and lately reclassified genus Lactobacillus, but none of the species was found in all three donors. The isolates found in this study might be candidate strains for rectal bacteriotherapy, but further studies are required to determine the effectiveness and safety of these isolates.

Tutkielmassa tarkastellaan sitä kirkkoa ja uskontoa koskevaa kriittistä kirjoittelua, jota esiintyi valituissa suomalaisissa vasemmistolaisissa nuorisolehdissä vuosina 1921 1930. Lehdet ovat sosiaalidemokraattinen Työläisnuoriso sekä kommunistiset Nuori Työläinen ja Kaunokirjallinen viikkolehti Liekki. Tutkittu materiaali, noin 1200 juttua, muodostui ajankohtaisartikkeleista, valistusteksteistä, novelleista, runoista, vitseistä, aforismeista sekä pilapiirroksista. Nuorisolehdet kirjoittivat säännöllisesti esiin nousseista teemoista kuten uskonnonvapauslaista, Raamatun ja uskontojen tieteellisyydestä, papiston ja kirkon asemasta sekä sosialismista uskonnon vaihtoehtona. Vasemmistolaisissa nuorisolehdissä näkyvä kirkon ja uskonnon kritiikki lähti puolueiden ideologioista ja noudatti liikkeiden propagandakieltä. Kritiikin kirjo ja voimakkuus muuttuivat vasemmistoradikalismin muutosten myötä, ja samalla ne heijastivat poliittisia ja yhteiskunnallisia muutoksia. Sosiaalidemokraattisessa kirjoittelussa näkyi yksilökristillistä ja liberaalia ateismia heijastava kritiikki, kommunistisissa lehdissä ajettiin valtio- tai yhteiskunnallisen ateismin ajatusta. Lehdet pyrkivät legitimoimaan vasemmiston ja työväenluokan vallan kyseenalaistamalla porvarilliset instituutiot ja valtarakenteet. Kirkko oli työväenluokan vihollinen, porvarillisen Suomen kulmakivi, ja uskonto luokkataistelun väline. Harhaan johtavien uskonnollisten ajatusten tilalle tarjottiin sosialistista maailmankuvaa, jonka ylivoimaisuutta kristinuskoon nähden perusteltiin tieteellisin argumentein. Sosialismi nähtiin työväenluokan vapahtajana. Vaikutteet Neuvostoliitossa harjoitetusta uskontopolitiikasta kulkeutuivat ilmeisesti rajan takaisesta Karjalasta saatujen kiertoartikkeleiden kautta. Lehdet kuvasivat pappeja yleensä karrikoidusti. Papiston asenne työväenluokkaa kohtaan nähtiin kielteisenä. Papit edustivat vanhoillista ja militaristista, paikoilleen pysähtynyttä luokkayhteiskuntaa. Sisällissodan tapahtumista kertoviin juttuihin liitettiin usein kuvaus tekopyhästä ja tunteettomasta papista. Lehtien yhtenä tavoitteena oli Raamattuun sisältyvien ristiriitaisuuksien, oppien yleishistoriallisen alkuperän sekä kirkon ajan myötä muotoutuneiden erikoisten perinteiden julkituominen. 1920-luvulla kristillinen ajattelu läpäisi kaikki yhteiskuntakerrokset ja lehdissä julkaistiin etenkin ennen joulua ja pääsiäistä sekä uskontokriittisiä että avoimen uskonnollisia kirjoituksia. Kristillisten juhlien tilalle haluttiin työväenluokan juhlia kuten uskonnon vastaisen valistuksen hengessä vietettävää Marianpäivää. Uskontokirjoittelulla pyrittiin myös mielikuvien luomiseen. Kristillinen symboliikka ja kieli näkyivät useissa artikkeleissa, ja varsinkin otsikoissa käytettiin iskeviä raamatunlauseita. Myös visuaalisesti vahvat pilakuvat vahvistivat kirkkoa ja uskontoa koskevia ennakkokäsityksiä. 1920-luvun loppua kohti mentäessä lehtien kieli arkipäiväistyi ja värikkäät ilmaisut laimenivat. Uskonnon ja kirkon kritisoinnin sijasta kirjoittelu suunnattiin militarismin ja oikeistoradikalismin arvosteluun. Toisaalta lehdet tunsivat kasvavaa huolta uskonnollisen elämäntavan yleistymisestä. Kirjoittelun jyrkkyydessä tai argumentaatiossa ei ole havaittavissa suuria eroja sosiaalidemokraattisen tai kommunistisen suunnan lehtien välillä.

Ultraäänikuvantamisen lääketieteellinen käyttö lisääntyy jatkuvasti tarvittavan laitteiston ja sen saatavuuden kehittymisen myötä. Aiemmissa tutkimuksissa lääketieteellisen kuvantamisen integrointi anatomian opetukseen on havaittu monin tavoin hyödylliseksi. Se asettaa opiskelun kliiniseen viitekehykseen, voi parantaa ymmärrystä rakenteiden keskinäisestä suhteesta ja lisätä kiinnostusta anatomian opiskelua kohtaan. Helsingin lääketieteellisessä tiedekunnassa liitettiin vuonna 2014 ultraäänitutkimukseen perustuva harjoitus osaksi ensimmäisen opiskeluvuoden elävän anatomian opetusta. Tutkimuksessa selvitettiin kyselyllä opiskelijoiden kokemuksia opetuksesta. 203 opiskelijasta 172 vastasi kyselyyn helmikuun 2017 aikana. Lähes kaikki pitivät opetusta hyödyllisenä (94%), kiinnostusta lisäävänä (93%) ja toivoivat radiologiaa hyödynnettävän anatomian opetuksessa aiempaa enemmän (91%). Vastanneista 79% koki integroidun ultraääniopetuksen tukevan oppimista. Erityisesti opetuksesta vaikuttivat hyötyvän aktiivisia opetusmenetelmiä suosivat opiskelijat. Tutkimuksen perusteella ultraääniharjoitus vaikuttaa olevan hyödyllinen lisä anatomian perusopetukseen. Se voi lisätä opiskelumotivaatiota ja innostaa anatomian opiskeluun havainnollistamalla sen tärkeyttä kliinisessä viitekehyksessä. Jatkossa tulisi perehdytystä kehittää edelleen ja harkita opetusmenetelmän tutkimista todellista oppimista kuvaavin mittarein.

Akuutti kiveskipu, ”akuutti skrotum”, on tavallinen pienten lasten sekä teini-ikäisten poikien vaiva. Oirekuvaan kuuluu kivespussin alueelle paikantuva kipu ja turvotus. Oireena voi olla myös virtsaamisoireita sekä yleisoireita, kuten kuumetta, pahoinvointia ja oksentelua. Oireiden alku voi olla äkillinen tai hiljalleen tuntien ja päivien aikana kehittynyt. Syitä akuutille kiveskivulle on lukuisia ja diagnoosi perustuu kliiniseen tutkimukseen sekä kaksoiskaikukuvaukseen. Ongelmallisin aiheuttaja on kiveksen kiertymä, joka löytyy n. 10–30 % akuutin kiveskivun taustalta. Kiertyessään akselinsa ympäri kiveksen verenkierto salpautuu. Kyseessä on kirurginen hätätilanne, sillä iskemiaa kärsivä kives nekrotisoituu ilman pikaista kirurgista interventiota. Tavoitteena oli tarkastella ultraäänitutkimuksen osuvuutta ja aiheellisuutta akuutin skrotumin ja erityisesti kiveksen kiertymän diagnostiikassa. Toisena tavoitteena oli pohtia kliinisen työn tueksi keinoja, joilla löydettäisiin tarkemmin ne potilaat, jotka hyötyvät ultraäänitutkimuksesta näin ollen vähentäen kuvantamisyksiköiden työkuormaa sekä nopeuttaen diagnostiikkaa. Tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena ja aihealue on rajattu akuuttiin kiveskipuun ja ultraäänitutkimukseen, minkä lisäksi sivutaan vaihtoehtoisia tutkimusmenetelmiä. Katsauksen perusteella ultraäänitutkimus on ansainnut paikkansa akuutin kiveskivun standarditutkimuksena. Kiveksen kiertymän osoittamisessa ultraäänitutkimuksen herkkyys ja tarkkuus ovat vaikuttavia ja teknologian yleistyttyä eksploratiivisen kirurgian tarve on vähentynyt ratkaisevasti. Käytännön työssä realistisesti ja laajalti toteutettavissa olevaa vaihtoehtoista kuvantamismenetelmää ei ole. Diagnostiikan tueksi on kehitetty kliiniseen tutkimukseen perustuva riskipisteytysjärjestelmä, jolla pyritään löytämään ultraäänitutkimuksesta hyötyvä potilasjoukko. Kirjallisuuskatsauksen perusteella tämä on osoittautunut teoriassa lupaavaksi, mutta lisää dokumentaatiota kliinisestä käytöstä tarvitaan. Tutkielman perusteella selkeitä parannusehdotuksia nykykäytänteisiin ei löytynyt. Noninvasiivinen happisaturaation määritys kiveksen verenkierrosta vaikuttaa lupaavalta kehittyvältä menetelmältä.

Maisterintutkintoni aiheena on japanilaisessa kouluopetuksessa ennen toista maailmansotaa, ja sen aikana, vallinnut nationalistisuus ja siitä luopuminen toisessa maailmansodassa koetun tappion myötä. 1800-luvun lopulla alkanut Japanin sisäinen nationalismin ja militarismin nousu kärjistyi maailmansotien aikana, ja tämä näkyi myös kouluopetuksessa. Toisen maailmansodan jälkeen, liittoutuneita edustanut Yhdysvaltojen valvontakomissio käynnisti muiden uudistusten ohella myös kattavan koulutusjärjestelmän uudistuksen, Japanin kouluopetuksesta alettiin karsia pois kaikkea vanhaa nationalistista linjaa edustanut opetus. Vaikka kouluopetus uudistuikin päällisin puolin nopeasti ja tehokkaasti, on muutoksessa silti ollut ongelmansa ja niistä on herännyt jopa valtioiden välillä kiistaa. Tutkimuskysymykseni ovat: miten vanhemmissa lähteissäni näkyy Japanin vanha, nationalistinen narratiivi, sekä onko tästä kerronnasta merkkejä nähtävissä myöhemmissä, sodan jälkeen ilmestyneissä lähteissä. Tutkimuslähteinäni minulla on japanilaisia koulujen oppikirjoja eri vuosikymmeniltä. Japanissa oli ennen toista maailmansotaa kehittynyt voimakkaasti nationalistinen militarismi. Ulkopolittikassa tämä näkyi esimerkiksi Japanin aggressiivisessa imperialismissa. Maan sisällä tämä oli nähtävissä esimerkiksi historianopetuksessa, josta oli kielletty kokonaan maailmanhistorianopetus. Tutkin myös, miten tätä toimintaa perusteltiin Japanissa. Pohdin esimerkiksi mikä oli uskonnon suhde muun yhteiskunnan ja politiikan ottamaan suuntaan ja sen oikeutukseen. Oppikirjat, joita tutkin käsittelevät pääasiassa historian kuvauksia, keskittyen erityisesti Japanin ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Käytän hyväkseni myös aiempaa aiheeseen liittyvää tutkimusta, nationalismiin liittyvää tutkimusta, sekä aiheeseen liittyvää muuta mediaa, kuten uutisartikkeleita. Tutkimusmetodina vertaan oppikirjojen historiantapahtumakuvauksia tutkimuskirjallisuuden tarjoamaan ennakko-oletukseen. Tutkimuslähteissäni oleva vanhin oppikirja 1920-luvulta sisältää selvästi ajalle tyypillistä kansallismielistä kuvausta historiallisista tapahtumista. Esimerkiksi Korean liittäminen Japaniin oli tuolloin vielä melko tuore poliittinen tapahtuma ja tämä näkyy myös sen kuvauksessa. Uudemmissa tutkimissani kirjoissa 1990-luvulta ei sen sijaan ollut nähtävissä samanlaista selvää nationalismista narratiivia. Tein kuitenkin havaintoja kirjojen vaihtelevista narratiiveista ja pohdin omaa teoriaani kirjoen sisältöön vaikuttavista tekijöistä. Pohdin tutkimuksen lopuksi myös yleisemmällä tasolla historiallisten tapahtumien painotaakkaa, sekä tunnustamisen ja anteeksipyytämisen politiikkaa, käyttäen kuitenkin Japania tapausesimerkkinä.

Coded signals are widely used in ultrasound microscopy and they can improve signal to noise ratio and imaging quality. However, so far all reported solutions has limited bandwidth under 135 MHz. We present a solution for ultrasonic microscopy that is capable of dealing with coded GHz signals. The ultrasound microscope features a high frequency arbitrary signal source, a solid state switch, a microcontroller trigger device, and a preamplifier. Our signal source based on quadrature I-Q modulator modulates a high frequency signal with low frequency arbitrary signals and produces a high frequency arbitrary signal. This signal source gives more than 200 MHz bandwidth in center frequency range of 0.2 - 1 GHz that can be used for coded signals. For pulse echo operation we use commercial 3 GHz solid state switches that handle 15 Vpp signals and that are controlled by an Atmel microcontroller. The preamplifier is a custom built low noise preamplifier (3.3 dB noise figure) with broadband, 0.01 - 1.2 GHz. Originally the components was developed for wireless networking. We performed electric tests on our devices with several signals whose frequency range was 0.1 - 1.1 GHz. We also validated our device with a custom built ultrasound immersion microscope by imaging a 5 µm tall MEMS step structure using 100 - 300 MHz, 3 µs, 10.5 Vpp linear and non-linear chirp excitation. This device allows one to use high frequency coded signals and it advances the state-of-art of ultrasonic microscopy.

Tiineyden loppuvaiheessa ja laktaatiokauden alussa lypsylehmä käy läpi suuria aineenvaihdunnallisia muutoksia. Lehmän rehun syönti ei suurene riittävän nopeasti maidontuotannon alkaessa ja seurauksena on riittämättömästä energiansaannista johtuva negatiivinen energiatase. Negatiivisen energiataseen takia lehmä joutuu mobilisoimaan rasva- ja valkuaisvarastojaan saadakseen lisää energiaa. Rasvakudosten mobilisointi vapauttaa plasmaan vapaita rasvahappoja (NEFA), joiden pitoisuutta mittaamalla voidaan arvioida lehmien energiatasetta. Plasman NEFA-pitoisuuden liiallinen suureneminen poikimisen aikaan voi johtaa terveysongelmiin, kuten rasvamaksaan ja ketoosiin, jotka voivat aiheuttaa myös taloudellisia menetyksiä. Liiallinen energiansaanti ummessaolokaudella voi pienentää kuiva-aineen syöntiä poikimisen aikaan ja lisätä rasvakudosten mobilisaatiota. Laktaatiokauden alussa märehtijöille on tyypillistä voimistunut insuliiniresistenssi rasvakudoksissa ja lihaksissa, mikä edistää vapaiden rasvahappojen ja aminohappojen mobilisaatiota. Insuliiniresistenssissä haiman tuottaman insuliinin vaikutus on heikentynyt, jolloin insuliinista riippuvaiset kudokset eivät saa riittävästi glukoosia ja lipolyysi lisääntyy. Veren NEFA-pitoisuuden suurentamisen on osoitettu kokeellisesti voimistavan insuliiniresistenssiä ummessaolevilla lypsylehmillä. Ravitsemuksellisilla tekijöillä, kuten rehun kuitupitoisuutta lisäämällä, voidaan pienentää NEFA-pitoisuuden suurenemista ennen poikimista. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ummessaolokauden karkearehun energiapitoisuuden vaikutusta lypsylehmien rasva- ja valkuaisainevarastojen käyttöön. Tutkimuksessa oli mukana 16 vähintään toista kertaa poikivaa ayrshire-lehmää, jotka jaettiin pareihin kuntoluokan ja odotetun poikimapäivän perusteella. Koe suoritettiin täydellisesti satunnaistettuna lohkokokeena, jossa toisen ryhmän lehmät saivat ummessaolokaudella vapaasti säilörehua ja toisen ryhmän lehmät kuitupitoista seosrehua. Poikimisen jälkeen kummankin ryhmän lehmät saivat samaa säilörehua vapaasti ja väkirehuannosta nostettiin asteittain. Tutkimuksen aikana (8vk ennen poikimista – 8 vk poikimisen jälkeen) lehmiä punnittiin, kuntoluokitettiin, niiltä otettiin verinäytteitä, mitattiin selkälihaksen paksuutta ja niille tehtiin glukoosirasituskoe ennen poikimista ja poikimisen jälkeen. Verinäytteistä määritettiin glukoosi-, insuliini-, BHBA- eli b-hydroksivoihappo-, NEFA- ja 3-MH- eli 3-metyylihistidiinipitoisuudet. Tulosten perusteella ummessaolokauden ruokinnan muuttaminen kuitupitoisemmaksi ja energiaköyhemmäksi ei vaikuttanut suuresti plasman parametreihin eikä lehmien kuntoluokkaan. Ummessaolokauden vapaa säilörehuruokinta ei lisännyt rasvavarastojen mobilisaatiota poikimisen jälkeen, kun säilörehu oli sulavuudeltaan enintään keskinkertaista. Tässä tutkimuksessa suurempi energiansaanti näkyi suuremmassa elopainon suurenemisessa, muttei kuntoluokan muutoksessa ennen poikimista. Plasman insuliinipitoisuus ennen poikimista oli suurempi paljon energiaa saaneilla lehmillä, mikä on havaittu aikaisemmissakin tutkimuksissa. Runsaammin energiaa saaneet lehmät saattavat tämän kokeen tulosten perusteella kompensoida kudostensa insuliiniherkkyyden vähenemistä insuliinin eritystä lisäämällä. Rehun kuitupitoisuuden lisääminen esimerkiksi tekemällä seosrehua säilörehusta ja oljesta vaikuttaa olevan toimiva vaihtoehto pienentää ummessaolevan lehmän energiansaantia liian lihomisen välttämiseksi.

Umpihoitoja käytetään lypsykarjalla umpeutuksen yhteydessä hoitamaan jo olemassa olevia utaretulehduksia sekä ehkäisemään uusia infektioita. Suomessa käytetään umpeutuksen yhteydessä pitkävaikutteisia mikrobilääkkeitä sisältävien valmisteiden lisäksi vedintulppavalmisteita, jotka mekaanisesti estävät mikrobien kulkeutumista utareeseen. Tämä tutkielma sisältää umpihoitoja ja niiden vaikutuksia käsittelevän kirjallisuuskatsauksen lisäksi tutkimuksen, jolla pyrittiin keräämään tietoa suomalaisten lypsykarjatilojen umpihoitokäytänteistä. Ennakko-oletuksena oli, että suurin osa suomalaisista lypsykarjatiloista käyttää mikrobilääkkeellistä umpihoitoa valikoiden vain tietyille lehmille, eli umpihoitokäytäntö on selektiivinen. Selektiivisessä umpihoitokäytännössä tavoitteena on hoitaa jo olemassa olevat utaretulehdukset. Umpihoitovalmisteet ovat kertahoitoina verrattaen vaivattomia ja edullisia, ja niiden hoitovasteet ovat hyvät. Kirjallisuuden perusteella umpihoidot pienentävät sekä kliinisen että piilevän utaretulehduksen riskiä umpikauden lisäksi myös seuraavalla lypsykaudella. Mikrobilääkkeiden käyttöön liittyy kuitenkin kasvava huoli lisääntyvästä mikrobilääkeresistenssistä, ja antibiootteja sisältävät umpihoidot voivatkin muodostaa merkittävän osan lypsykarjalla käytetyistä mikrobilääkkeistä. Tutkimusten perusteella kaikkien umpeutettavien lehmien hoito mikrobilääkkein ei ole taloudellisesti kannattavampaa kuin selektiivinen umpihoito. Maailmalla useassa maassa, joissa on rutiininomaisesti umpihoidettu lähes kaikki lehmät mikrobilääkkein, pyritäänkin siirtymään selektiiviseen umpihoitokäytäntöön. Suomalaisten lypsykarjojen umpihoitokäytänteisiin liittyvä tutkimus toteutettiin lypsykarjatilallisille suunnattuna kyselytutkimuksena, osana laajempaa umpeutuskäytänteisiin ja vedinsairauksiin liittyvää tutkimuskokonaisuutta. Kyselyyn saatiin 230 vastausta. Vastaajista 77 % kertoi tilan umpihoitokäytännön olevan selektiivinen. Heistä 72 % arvioi hoitavansa antibiootein korkeintaan neljäsosan lehmistä. Kriteerit, joilla selektiivistä umpihoitoa käyttävät vastaajat kertoivat valitsevansa mikrobilääkkein hoidettavat lehmät, olivat pääosin linjassa Helsingin Yliopiston tuotantoeläinsairaalan suositusten kanssa. Vastaajista 6 % kertoi, ettei tilalla käytetä mikrobilääkkeellistä umpihoitoa lainkaan. He perustelivat käytäntöään sillä, ettei umpihoidoille ole nähty tarvetta, tai umpihoidoista ei ole havaittu olevan etua. Vastaajista 17 % taas kertoi hoitavansa kaikki umpeutettavat lehmät mikrobilääkkein. Verrattaessa umpihoitokäytäntöjä tilojen perustietoihin, vaikuttaa siltä että mikrobilääkkeellisiä umpihoitoja käytetään enemmän isoissa kuin pienissä karjoissa. Vedintulppavalmisteita kertoi käyttävänsä 36 % kyselyyn vastanneista tilallisista. Heistä 43 % kertoi käyttävänsä vedintulppavalmisteita kaikille lehmille. Kirjallisuuden perusteella vedintulppavalmisteiden teho utaretulehdusten ennaltaehkäisyssä on selkeä, ilman huolta mikrobilääkeresistenssin lisääntymisestä. Umpihoidot ovat merkittävä osa lypsykarjatilan utareterveyden hallintaa. Tilan olosuhteet ja utareterveystilanteen tunteva eläinlääkäri on tärkeässä roolissa vaikuttamassa tilalla käytössä olevaan umpihoitokäytäntöön. Parhaimmillaan tilallisten ja eläinlääkärin välisenä yhteistyönä pystytään sopimaan kullekin tilalle sopivimmat kriteerit eri tyyppisten umpihoitojen käytölle.

Various approaches have been applied to explore the populist discourse by Viktor Orbán, the Hungarian Prime Minister. Although many studies define populism as a discourse that pits ‘the people’ against ‘the elite’, they fail to explain how these categories come into being. As a result, they cannot clarify how Orbán has been able to reshape his populist messages consistently and preserve political power. 
To address this gap in the current scholarship, I have analysed how Orbán constructed his populism between March 15, 2010, and March 15, 2018, using his selected National Day Speeches. My inquiry has been informed by Ernesto Laclau’s theory of populism, which focuses on how various components are articulated within political discourse. Additionally, I have drawn on Marina Vulović and Emilia Palonen’s interpretation of Laclau’s perspective, which provides a unique formula for applying Laclau’s theoretical framework. My thesis investigates the populism in Orbán’s National Day speeches by utilising post-foundational discourse analysis and the Laclaudian formula of Vulović and Palonen. Specifically, it centres on the political themes he refers to in his speeches and how his populism is demonstrated based on these themes.
My analysis reveals how Orbán constructed the identity of the Hungarian people by leveraging antagonism against adversaries and employing emotional engagement in the process. My findings contribute to the literature on Orbán’s populism by illustrating the effectiveness of investigating his discourse through Laclau’s outlook.

This thesis is a study of the uncertainties related to the eddy covariance measurement technique on a forest ecosystem that is located in Hyytiälä, Southern Finland. The aim of this study is to analyze carbon dioxide and energy fluxes measured at two vertically displaced eddy covariance set-ups. In particular, to determine if the observed deviations between the set-ups could be linked with micrometeorological or biological variations or if they are resulted just by the stochastic nature of turbulence. The magnitude of uncertainties linked to eddy covariance technique are still under discussion and this thesis attempts to shed a light on these questions. The analysis is done to half hourly mean flux and meteorological data that was measured at the Hyytiälä SMEAR II –site in 2015 at the heights of 23.3 m and 33.0 m. Monthly, diurnal and cumulative variations of the fluxes are analyzed. A footprint model is used to analyze the flux correlation with the underlying vegetation. The flux dependence on atmospheric stability is also determined. The analysis shows that the annual cumulative difference of net ecosystem exchange (CO_2 exchange) between the two measurement heights is estimated to be 49 gC m^(-2) year^(-1) (17 % difference). The annual cumulative evapotranspiration difference is estimated to be 105 mm (29 % difference). There are no significant differences between the sensible heat fluxes. The difference between the measurement heights does not seem to influence significantly the flux estimations made with the eddy covariance method. However, the measurement results for latent heat flux acquired from the 33.0 m set-up are continuously smaller than those of the 23.3 m set-up.