Browsing by Title

Syyskuussa 2001 New Yorkin terrori-isku järisytti maailmaa. Pian tämän jälkeen Yhdysvallat julisti sodan terrorismia vastaan ja aloitti mittavat sotatoimet Afganistanissa. Myöhemmin Yhdysvallat laajensi terrorisminvastaisen sodan myös Irakiin. Nämä sodat herättivät valtavasti keskustelua Yhdysvalloissa niin poliittisella kuin uskonnollisella kentällä. Oma tutkimukseni keskittyy siihen, millaisen kannan katolilaiset sekä uusevankelisista herätyskristillisistä ryhmistä muodostuvat evankelikaalit ottivat näihin kahteen sotaan 2001–2004. Tässä pro gradu-tutkielmassani selvitän näiden kahden osapuolen kannan lisäksi sen, millä argumenteilla he perustelivat omat myönteiset tai kielteiset kantansa sotiin, ja miten liberaalimpien ja konservatiivisempien katolilaisten mielipiteet mahdollisesti erosivat toisistaan. Tutkin myös sitä, olivatko katolilaisten mielipiteet linjassa demokraattisen puolueen kanssa, ja evankelikaalien kanta linjassa republikaanisen puoleen kanssa. Lisäksi selvitän, mikä oli molempien osapuolien kanta oikeutettuun sotaan. Tutkin myös sitä oliko paavin omalla kannalla mahdollisesti vaikutusta katolilaisten mielipiteisiin. Päälähteitäni ovat yhdysvaltalainen evankelikaalien johtava lehti Christianity Today sekä kaksi yhdysvaltalaista katolilaista lehteä National Catholic Reporter ja National Catholic Register, joiden avulla vertailen myös konservatiivisempien ja liberaalimpien katolilaisten mielipiteitä. New Yorkin terrori-iskun jälkeen sekä evankelikaalien että katolilaisten keskuudessa käytiin vilkasta keskustelua Afganistanin sodan laillisuudesta ja oikeutuksesta. Irakin sota jakoi mielipiteitä Afganistanin sotaa selvemmin. Yhdysvaltojen suunnittelema ennaltaehkäisevä sota Irakia vastaan sai monet katolilaisista ja evankelikaaleista esittämään argumentteja sodan puolesta ja vastaan. Sodan todellisuus, sodan uhrit, maan ajautuminen kaaokseen sekä sotavankien kohtelut saivat aikaan valtavasti keskustelua evankelikaalien ja katolilaisten keskuudessa. Paavi teki valtavasti työtä rauhan hyväksi ja pettyi syvästi, kun hänen rauhanponnistelunsa eivät tuottaneet tulosta. Paavi teki silti koko ajan työtä, jotta rauha palautuisi. Paavi kritisoi Yhdysvaltojen Irakille asettamia talouspakotteita ja toivoi YK:n ratkaisevan konfliktin. Vatikaani teki korkeantason vierailuja Yhdysvaltoihin tapaamaan presidentti Bushia, jotta rauha säilyisi. Vatikaanin edustaja kävi ennen Irakin sodan alkamista tapaamassa myös Saddam Husseinia. Vatikaanin edustajan mukaan Hussein oli ollut valmis tekemään yhteistyötä ja halusi välttää sodan syttymisen.

Tutkimuksessa paneudutaan siihen, miten ensirakkaus ja rakastuminen ilmenevät eri aikakausina nuoruuttaan eläneiden sukupolvien nuoruuskokemuksissa. Työn lähtökohtana on oletus, että ensirakkaus ja rakastuminen ovat ihmisen elämänkulussa niitä merkittäviä kokemuksia, joiden kautta ihminen muodostaa, ymmärtää sekä säilyttää omaa nuoruuskertomustaan. Tutkimuskysymyksiä lähestytään kolmesta näkökulmasta. Ensin tarkastellaan millaisia merkityksiä ja sisältöjä nuoruusvuosiin ajoittuva rakkausdiskurssi sisältää. Toiseksi kysytään, millaisen kuvan nuoruuskirjoitukset antavat ensirakkaudesta, nuoruuden tunne-elämästä ja nuoruusvuosien seksuaalisuudesta. Kolmanneksi kuvataan, miten eri sukupolvien rakkauskokemukset ja -kertomukset eroavat toisistaan. Tutkielmalla pyritään selvittämään, ovatko nuoruuden rakastumiskokemukset muuttuneet 1900-luvun mittaan aina uusien nuorten myötä vai onko niissä jotain ylisukupolvista ja toistuvaa. Tutkielma pyrkii laajentamaan nuoruuden historian tutkimuksen perinteistä instituutiokeskeistä tutkimustraditiota. Tutkielman tavoitteena on sitoa nuoruus itsenäisenä elämänkulun osana sekä nuori kokevana ja tuntevana yksilönä osaksi tunteiden tutkimusta, nuorisotutkimusta ja suomalaista sosiaalihistoriaa. Tutkimusaineisto koostuu Nuorisotutkimusseuran, Nuorten Voiman Liiton ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuonna 2010 järjestämän Oi nuoruus -kirjoituskilpailun vastauksista. Keruussa kirjoittajia kutsuttiin kirjoittamaan omaelämäkerrallinen teksti omasta nuoruudestaan eilen tai vaihtoehtoisesti tänään. Kokonaisaineisto tuotti 376 vastauskirjoitusta, joista tähän tutkielmaan valikoitui 84 ensirakkautta ja nuoruuden rakastumista käsittelevää omaelämäkertakertomusta. Työn tutkimuksellinen näkökulma on kokemus- ja tunnehistoriallinen, sillä tutkimuksen keskiössä on tavallinen ihminen ja hänen itsensä sanoittamat kokemukset omasta nuoruudestaan. Metodologisesti tutkielma nojaa muistitietotutkimuksen traditioon. Aineistoa analysoidaan kvalitatiivisin sisällönanalyysin menetelmin. Tutkielma pyrkii valottamaan kirjoitusten kerronnallisia yhteneväisyyksiä, sisällöllisiä merkityksiä, ajallisia ja tilallisia tekijöitä sekä sukupolvisia jatkumoita. Analyysin apuna hyödynnetään Atlas.ti -ohjelmaa. Aineiston pohjalta voidaan esittää, että ensirakkaus on nuoruuden kulttuuriseen malliin kuuluva osatekijä. Kokemuksellisesti tarkasteltuna ihastuminen sulautuu osaksi kokonaisvaltaista kehitystä, jossa nuori sosiaalistuu osaksi yhteiskunnan tapakulttuuria ja omaa elämänpiiriään. Samalla ihastuminen muodostuu osaksi yksilön henkilökohtaista kasvuprosessia, identiteettityötä ja elämäntarinaa. Tutkimuksessa saadut tulokset osoittavat, että nuoruuden rakkauspuhetta ja -muistoja sävyttää ylisukupolvinen samuus, jossa tunnistettavat kokemukset ja ensirakkauteen liitetyt muistot, toiveet sekä mielikuvat kulkevat vanhemman sukupolven muistopuheesta senhetkisten nuorten aikalaiskertomuksiin. Aineiston pohjalta on perusteltua todeta, että vaikka yhteiskunta, asenneilmapiiri ja ihmisten välisiä suhteita koskevat rakenteet ovat muuttuneet 1900-luvun saatossa merkittävästi, nuorten välisten suhteiden erilaiset muodot ovat osa ylisukupolvista jatkumoa, jotka periytyvät ja muokkaantuvat aineellisena ja aineettomana pääomana sukupolvelta toiselle. Aineiston kirjoitukset korostavat ensirakkauden erityisyyttä ja kokemuksellista erillisyyttä. Nuoruuskertomusten esittelemä ensirakkaus on jotain muuta kuin aiemmin koetut ihastukset ja perherakkaus, mutta myös jotain erilaista, mitä aikuiselämään liitetty parisuhde- ja kumppanuusrakkaus ovat. Aineiston pohjalta voidaan esittää, että ensirakkaus on syytä käsittää omana erityisenä rakkauden lajinaan. Aineiston pohjalta suomalainen ensirakkaus muodostuu romanttisista unelmista, kiintymyksestä, vetovoimasta ja seksuaalisesta halusta. Lopputuloksena on perusteltua todeta, että ensirakkauden painoarvo on myöhemmille ihmissuhteille eittämätön.

Tutkielmassa tavoitteeni on tutkia aborttioikeuksiin liittyvän tapausesimerkin Dobbs vastaan Jackson Women’s Health Organization kautta uskonnon ja oikeudellisen päätöksenteon suhdetta Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa. Käytän tutkielmassa uuden retoriikan viitekehyksen alle sijoittuvaa retorista analyysimallia. Analyysia ohjaava tutkimuskysymykseni on ”Miten uskonnollisuus näkyy tapauksen Dobbs suullisen kuulemisen ja päätösdokumentin retoriikassa ja argumentoinnin tavoissa”. Retorinen analyysi jakautuu kolmeen vaiheeseen, historiallis-yhteiskunnallista kontekstia ja aineistossa esiintyviä puhujia valottavaan kehystykseen, eksplisiittisiä argumentteja tarkastelevaan argumentoinnin lähilukuun ja aineistosta johdettuja käsitteellisiä linssejä eli tapoja tulkita sosiaalista todellisuutta esittelevään retoriikan aukilukuun. Esittelen argumentoinnin lähiluvussa esiin nousseet eksplisiittiset argumentit aineistossa uskonnollisuuteen liittyvien toistuvien teemojen mukaisesti. Retoriikan aukiluvun vaiheessa olen johtanut argumentoinnin lähiluvun perusteella kolmet käsitteelliset linssit: sikiön elämän suojelua, naisen asemaa, sekä uskonnollisuudesta erottautumista korostavat käsitteelliset linssit. Tulosteni perusteella uskonnollisuus ja toisaalta siitä erottautuminen näkyvät monin tavoin tapauksessa Dobbs. Uskonnollisuus retoriikassa ja argumentoinnin tavoissa ei ole sidottua vain yhteen uskonnolliseen ryhmään tai sen opetuksiin abortista. Uskonnollisuudesta ei puhuta tapauksen käsittelyssä eksplisiittisesti kuin kerran, vaan sen sijaan käytetään käsitteitä kuten arvot ja intressit. Uskonnon ja oikeudellisen päätöksenteon suhde Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa on kompleksinen ja helpompi todeta määrällisessä äänestyskäyttäytymisen tutkimuksessa kuin laadullisessa retorisessa tutkimuksessa. Argumenttien ja retoristen valintojen on haastavaa osoittaa olevan yksiselitteisesti uskonnollisia, sillä korkeimmassa oikeudessa käytettävä kieli ei ole tyypillisesti eksplisiittisesti uskonnollista. Tulkintoja on kuitenkin mahdollista tehdä tämän tapauksen osalta tuntemalla abortti uskonnollisena kysymyksenä ja niiden kautta tehdä uskonnon ja oikeudellisen päätöksenteon suhde moninaisuudessaan näkyväksi.

Matematiikan kiinnostus ja motivaatio ovat laskeneet. Tässä tutkielmassa esitellään kehittämistuotos, jonka tavoitteena oli lisätä motivaatiota ja minäpystyvyyttä matematiikassa. Lisäksi tarkoituksena oli parantaa oppilaiden matematiikan osaamista. Tutkielman matematiikan aiheena oli yhtälönratkaisu. Motivaatiota, minäpystyvyyttä ja matematiikan osaamista pyrittiin kasvattamaan oppiainerajat ylittävällä opetuksella. Opetuksessa käytettiin yhtälönratkaisua fysiikan tunnilla kaavojen käytön yhteydessä. Lisäksi motivaatiota pyrittiin lisäämään kokeellisuudella ja arjen esimerkeillä. Tutkimuksen aineisto on kerätty seitsemäsluokkalaisilta vuonna 2021. Tutkimukseen osallistui yhteensä 16 oppilasta. Tutkimus koostui kolmesta kyselystä, jotka pidettiin sekä tutkimuksen alussa että lopussa. Yksi kyselyistä mittasi matematiikan yhtälönratkaisutaitoja. Loput kaksi kyselyä mittasivat motivaatiota sekä kiinnostusta matematiikassa ja fysiikassa. Tutkimuksessa oli mukana kaksi ryhmää, joista toinen sai kehittämistuotoksen mukaisen opetuksen. Vertaamalla kahden ryhmän vastauksia tutkimuksen kyselyissä saatiin selville lisääntyikö motivaatio tai yhtälönratkaisutaidot tutkimuksen aikana. Tutkimuksessa huomattiin, että kehittämistuotoksen mukainen opetus lisäsi matematiikan osaamista. Lisäksi vaikuttaa siltä, että se vaikutti positiivisesti minäpystyvyyteen. Motivaatiosta ja minäpystyvyydestä on tutkimuksen perusteella vaikea tehdä muita johtopäätöksiä, koska koronapandemian aiheuttama etäopetus vaikutti negatiivisesti oppilaisiin tutkimuksen keskellä. Olisi tärkeää, että jatkossa tutkittaisiin uusia keinoja oppilaiden motivoimiseen. Motivaation ja kiinnostuksen lasku matematiikassa sekä luonnontieteissä tulee ottaa vakavasti ja siihen tulisi etsiä ratkaisukeinoja.

Suomen yleisimmät ammatit ovat myyjän, tuote-esittelijän ja sihteerin, moottoriajoneuvon kuljettajan, rakennustyöntekijän ja lähi- ja perushoitajan ammatit. Ensiksi mainittuun yleisimpään ammattiryhmään kuuluu sekä miehiä että naisia. Muuten yleisimmät ammatit ovat jakautuneet pääasiassa miesten ja naisten ammatteihin. Kaikkiin näihin ammatteihin yleisin tutkinto on ammatillinen perustutkinto, jonka oppikirjojen yhtälöitä koskevat osuudet ovat tämän tutkielman aiheena. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä oli konseptuaalisen ja proseduraalisen tiedon teoria, ja erityisesti siihen perustuvat neljä näkökulmaa ohjeiden antamiseen. Oppikirjojen tekstiosuuksista etsittiin ensinnäkin käsitteiden määritelmiä, jonka perusteella yleisimpien ammattien väliltä pyrittiin löytämään eroja konseptuaalisen ja proseduraalisen tiedon osalta. Yhtälöitä koskevat luvut luokiteltiin myös sen mukaan, miten paljon niissä esiintyi laskemisen ohjeita, jotka viittaavat proseduraaliseen tietoon, ja abstraktimpaan konseptuaaliseen tietoon viittavaa tekstiä. Oppikirjojen laskutehtävät luokiteltiin ammatillisiksi tehtäviksi, jos niissä oli yleisimpiin ammatteihin liittyvää ammatillista sanastoa. Myös peruslaskutoimituksia koskevat tehtävät määriteltiin yksinkertaisiksi yhtälötehtäviksi. Yhtälötehtävät luokiteltiin ammateittain ja matematiikan osa-alueittain. Matematiikan osa-alueiden luokittelussa pohjana käytettiin ammatillisten perustutkintojen opetussuunnitelmien perusteita. Tutkituista 12 oppikirjasta kaksi oli tekniikan alalta, kaksi lähihoitajien ja neljä merkonomien oppikirjoja sekä neljä kaikille ammatillista perustutkintoa suorittaville suunnattua oppikirjaa. Merkonomin tutkinnon eli myyjien, tuote-esittelijöiden ja sihteerien sekä lähi- ja perushoitajien oppikirjat sisälsivät hieman enemmän konseptuaaliseen tietoon viittaavia käsitteiden määritelmiä. Jälkimmäisiltä edellytetään päässälaskutaitoa, mikä viittaa proseduraaliseen tietoon. Molemmissa ammateissa tarvitaan eniten prosenttilaskentaa. Tekniikan alalta moottoriajoneuvon kuljettajat tarvitsevat eniten peruslaskutoimituksia ja rakennustyöntekijät geometriaa. Erot konseptuaalisessa ja proseduraalisessa tiedossa olivat enemmän oppikirja- kuin ammattikohtaisia. Neljästä ohjeiden antamisen näkökulmasta löytyivät taitojen, konseptuaalinen ja ongelmanratkaisun näkökulmat.

Tässä työssä tutkitaan yhtäsuuruusmerkin esiintymistä matematiikan oppikirjoissa. Tavoitteena on selvittää, vahvistavatko oppimateriaalit yhtäsuuruuden syvällistä ymmärrystä. Lisäksi selvitetään, millaiset määritelmät oppikirjat antavat yhtäsuuruudelle ja yhtälöille sekä millaisia vinkkejä opettajan materiaalit tarjoavat yhtäsuuruuden opetukseen. Työssä esitellään yhtäsuuruudelle ja yhtälöille matemaattiset määritelmät ja tutustutaan erilaisiin yhtälöihin sekä yhtäsuuruusmerkin kaksiin kasvoihin: sen operationaaliseen ja relationaaliseen puoleen. Lisäksi esitellään matemaattisen tiedon oppimiselle olennaiset käsitteet konseptuaalinen ja proseduraalinen tieto sekä tutustutaan David Tallin (2004) matematiikan kolmeen maailmaan. Työn teoriapohjan luovat aiemmat tutkimukset yhtäsuuruuden ja yhtälöiden ymmärtämisestä sekä oppimisvaikeuksista ja virhekäsityksistä. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että yhtäsuuruudesta voi muodostua lapsille virhekäsityksiä jo ennen kouluikää (Carpenter et al., 2003), ja yhtäsuuruusmerkkiin liittyvät virhekäsitykset ovat monesti itsepintaisimpia (Booth et al., 2014). Yhtäsuuruusmerkki esimerkiksi nähdään operaationa ’’anna vastaus’’. Opettajat eivät tunnu kiinnittävän riittävästi huomiota yhtäsuuruusmerkin opettamiseen sen jälkeen, kun se on alakoulussa esitelty (Knuth et al., 2005), eivätkä oppimateriaalit välttämättä tue opettajia sen opettamisessa (Li et al., 2008). Tutkimuksen aineistona toimi yhteensä 2 esiopetuksen, 24 alakoulun, ja 3 yläkoulun oppikirjaa, joita tutkittiin tutkimuksen kahdessa eri osassa. Ensimmäisessä osassa selvitettiin alakoulun oppikirjojen yhtälötyyppejä ja niiden sijoittumista kategorioihin ja toisessa osassa selvitettiin yhtäsuuruuden ja yhtälöiden määritelmiä sekä opettajan oppaiden vinkkejä opetukseen. Tämän tutkimuksen päähavainto oli, että yhtäsuuruuden opettamiseen ei kiinnitetä oppikirjoissa riittävästi huomiota eikä sen tärkeyttä mainita yhdessäkään oppikirjassa. Yhtäsuuruudelle ei esitetä määritelmää, mutta yhtälöiden määritelmät ovat pieniä eroja lukuun ottamatta lähes samanlaiset. Lisäksi tutkimuksessa vahvistettiin aiempien tutkimusten havainto, että yhtälöt esitellään pääasiassa muodossa 1 + 2 = 3, jossa yhtäsuuruusmerkki esiintyy operationaalisena. Tutkimuksen pohjalta luotiin myös täydentävä oppimateriaali yhtäsuuruuden käsitteen sekä yhtäsuuruusmerkin opetukseen esiopetuksesta yläkouluun. Jatkotutkimusaiheita voisivat olla tämän oppimateriaalin testaaminen käytännössä sekä suomalaisten peruskoululaisten yhtäsuuruuden käsitteen ymmärryksen tutkiminen.

The European energy system faces major challenges. The expansion of renewable energy production causes problems that must be solved if this progress is going to continue. Due to instability in the neighborhood, security of supply has been a growing concern. Advancements in technology have opened new ways to improve energy efficiency. The price of electricity still differs greatly between areas, hurting especially the economic vitality of peripheric countries. It is from these starting points that the common energy policy of the European union emerges. It is a compromise between 28 member states, all with their own distinct basis and interests. Traditionally energy policy has belonged to the core of sovereign state politics. Now the aim is to create a common energy market for the EU. The European commission acts as a facilitator. It too has a strong will of its own. This study aims to offer an overview of the field if common energy policy and its agenda. It asks which factors do explain the relevant actors' stance on the common energy policy, and how do these actors affect its course. The actors chosen are the commission and four member states: Germany, Poland, France and Italy. These questions are approached through a constructivist point of view, pondering on the spatial nature of the EU. Great emphasis is given to the difference in the perceived realities of the actors involved. Other key concepts include political entrepreneurship and the energy trilemma, which illustrates the balancing between sustainable, affordable and reliable energy. The research material contains previous studies, news analysis, commission papers, and information published by organizations included in the formulation and execution of common energy policies. The challenges of renewable energy production, and the limitations in the energy imports of certain states explain the most the need for a common energy market. Actors' stance is partly explained by the spatial scale of their perceived realities, which greatly differs between the commission and member states. The energy trilemma and physical geography have explanatory power in certain context-specific cases. Also crucial is member states' impression of their own vulnerability. It is interesting to note that domestic politics and a will to control markets explains the member states' stances much better than a traditional will to cling to their territory. Stakeholder-driven institutions play a growing role in the formulation and execution of common energy policies, but the underlining power is still wielded by member states. The member states only rarely resort to political entrepreneurship. The commission on the other hand uses this tool extensively, as it tries to make the member states accept its self-perceived reality. In addition to this, the commission engages in concrete physical and political-economical activities to build into reality its own vision of a common energy space. In the discussion, it is pondered how far can the difference in contractions between the commission and member states be reducted, and do these constructions restrict the potential integration avenues of the European union.

Tämän tutkielman aihe on yhteinen katsomusopetuskeskustelu. Tässä tutkielmassa tarkastelen sitä, millaisen kuvan suomalainen lehdistö antaa yhteisestä katsomusopetuksesta. Aihe on ajankohtainen ja nousee julkiseen keskusteluun aika ajoin. Tutkielmassa kysyn, miten yhteistä katsomusainetta puolustetaan ja vastustetaan sekä millainen kuva katsomusaineista rakentuu lehdissä käydyn keskustelun myötä. Aineisto koostuu 28:sta uutisesta, jotka on valittu laajalevikkisimmistä näköislehdistä. Tarkastelen yhteistä katsomusainekeskustelua diskurssianalyysin avulla. Diskurssianalyysi auttaa tulkitsemaan lehdistöstä rakentuvaa kuvaa katsomusainekeskustelusta. Aineistosta löytyi kuusi diskurssia: uskontodialogi, pelko ja viha, yhteistä opetusta vastaan, laki ja opetussuunnitelmat, koulun tehtävä ja arvomaailma sekä resurssit. Yhteistä katsomusainetta puolustetaan eri katsomusten välisellä vuorovaikutuksella. Niin ikään yhteistä mallia vastaan ovat pienryhmäisten uskontojen sekä elämänkatsomustiedon edustajat. Keskustelussa nousee esille muuttuvan yhteiskunnan mukanaan tuovat haasteet katsomusopetukselle. Viime aikaisissa keskusteluissa nousee esille valinnanvapauden puute. Keskustelu tuo esille oppilaiden eriarvoisuuden nykymallissa kun opetus määräytyy uskonnollisen jäsenyyden mukaan.

Ad hoc -rikostuomioistuimet (ICTY ja ICTR) ovat merkittävästi vaikuttaneet oikeuskäytännöllään kansainvälisen rikosoikeuden kehitykseen. Kyseiset rikostuomioistuimet ovat muodostaneet laajan oikeuskäytännön henkilökohtaisen rikosoikeudellisen vastuun arvioimisesta kansainvälisissä rikoksissa, kuten joukkotuhonnassa. Erityisesti tuomioistuimet ovat tukeutuneet yhteinen rikoshanke -opin (joint criminal enterprise, JCE) soveltamiseen rikosvastuuta arvioidessaan. Tutkielmassa on keskitytty tarkastelemaan ICTR:n Karemera-tapausta, joka oli rikostuomioistuimen yksi viimeisistä ratkaisuista ennen tuomioistuimen toiminnan loppumista joulukuussa 2015. Tuoreen tapauksen avulla tutkielmassa on nostettu esille tuomioistuimen oikeuskäytännön kehityksen uusimpia ongelmia suhteessa henkilökohtaisen rikosoikeudellisen vastuun muodostamiseen sekä joukkotuhontarikokseen. JCE-tyyppinen vastuumuoto on nähty tarpeelliseksi kansainvälisessä rikosoikeudessa, koska kansainvälisissä rikoksissa on useasti hyvin haastavaa osoittaa rikostuomioistuimessa vastaajien osallisuus ja vastuu kyseisestä rikoksesta. Tämä johtuu siitä, että rikoksiin osallistuvilla henkilöillä on hyvinkin erilaiset roolit rikoksen toteutuksessa ja toisaalta yksittäisten henkilöiden toimintaan liittyvän todistusaineiston hankkiminen on usein hankalaa. JCE-vastuu on eräänlainen laaja tekijäkumppanuusvastuun muoto, jonka avulla kaikki niin kutsuttuun rikolliseen hankkeeseen osallistuneet henkilöt voidaan saattaa rikosoikeudelliseen vastuuseen tehdystä rikoksesta. Koska JCE-opin mukaan arvioidaan koko ryhmää tekijänä, eikä yksittäistä henkilöä, vältetään JCE-vastuuta sovellettaessa kansainvälisten rikosten luonteesta aiheutuvat ongelmat. Joukkotuhontarikos kuuluu kansainvälisen rikosoikeuden määritelmän mukaan varsinaisiin kansainvälisen oikeuden vastaisiin rikoksiin. Joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi koskevan yleissopimuksen (joukkotuhontasopimus) on katsottu jo saavuttaneen tapaoikeudellisen aseman kansainvälisessä rikosoikeudessa. Joukkotuhontarikosta pidetään kansainvälisen rikosoikeuden vakavimpana rikoksena. Rikoksen tunnusmerkistön mukaisuus vaatii myös sitä, että tekijällä on ollut erityinen tahallisuus tehdä rikos. Tekijän tarkoituksena on siten täytynyt olla jonkin kansallisen, etnisen, rodullisen tai uskonnollisen ryhmän hävittäminen kokonaan tai osittain. JCE-vastuuta sovelletaan helposti niin, että rikosvastuun ala ulottuu liian laajalle. Ad hoc -rikostuomioistuinten oikeuskäytännön perusteella voidaan jopa väittää objektiivisen rangaistusvastuun toteutuneen. Näin ollen erityistä huomiota tulisi kiinnittää siihen, että sekä rikoksen että sen yhteydessä sovelletun vastuumuodon objektiiviset ja subjektiiviset elementit eivät vaarantuisi tapausta arvioidessa.

Tämän tutkielman tehtävänä on tutkia luonnonvarojen omistamisen instituution kestävyyden perusteita nykyaikaisen yhteisvaurausajattelun näkökulmasta. Tutkimus paneutuu omistusinstituution filosofiseen oikeutukseen, yksityisomistuksen kestävyyden perusteisiin sekä vapailla markkinoilla hallinnoidun yksityisomistuksen perusteiden ja taustaoletusten kritiikkiin. Tutkimuksen menetelmänä on systemaattinen analyysi. Johdantoa seuraavassa luvussa tarkastelen yhteisvaurausajattelun keskeisiä käsitteitä. Kolmannessa luvussa tutkin, millä periaatteilla yksityisomistus on länsimaisen filosofian historiassa oikeutettu. Lähteinä ovat mm. John Locken Tutkielma Hallitusvallasta ja Markku Oksasen väitös Nature as Property. Esittelen yksityisomistuksen oikeuttavat periaatteet, omistusta rajoittavat ehdot sekä yksityisomistusinstituution ekologisuuden perusteesit. Neljäs luku keskittyy markkinatalouteen perustuvan yksityisomistuksen taustaoletusten kritiikkiin. Tutkin yksityistämispolitiikkaan johtaneen yhteismaan tragedia -käsitteen kritiikkiä, uusklassisen taloustieteen taustaoletusten kritiikkiä sekä samasta paradigmasta nousevan vapaiden markkinoiden etiikkaan (FME) perustuvan yksityisomistuksen kestävyyden kritiikkiä. FME:n mukaan kestävän luonnonvarojen hallinnan takeena toimivat tarkasti rajatut omistusoikeudet sekä mahdollisimman vapaat markkinat. Kritiikin mukaan yksityistämisen taustaoletukset eivät ole päteviä, eivätkä vapaat markkinat ole luonnonvarojen kestävän hallinnan tae. Yhteismaiden yksityistäminen taas ei historiallisesti ole oikeutettu, sillä se ei ole toteuttanut omistuksen oikeuttavia periaatteita. Viidennessä luvussa tutkin, mihin yhteisvaurauteen perustuvan yhteisomistamisen etiikka perustuu. Luvussa todetaan, että yhteisvaurauden etiikan keskiössä on yhteisö ja maa, ei yksilö. Oikeus yhteisiin varantoihin on kollektiivista ja luonnon elinehtojen säilyminen ensisijaista. Yhteisomistus perustuu yhteiseen työhön, erilaiseen maasuhteeseen sekä paikallisuuteen. Yhteisomistukseen kuuluvat olennaisesti rajat ja institutionalisoitu hallinto, mistä johtuen yhteisomistusalueet eivät ole vapaan pääsyn alueita. Omistamisen ollessa paikallista, toteuttaa yhteisomistus omistusinstituution kestävyyden perusteet, motivaation sekä tiedon: paikallisilla on motivaatio sekä tieto alueen ekologiasta selviytymisen ollessa resurssista riippuvainen. Lähteet argumentoivat lisäksi, että alueiden hallinto on paitsi ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää, myös tehokasta. Johtopäätösluvussa totean, että luonnonvarojen yksityistämiseen johtanut politiikka perustuu heikkoihin taustaoletuksiin, uusklassisen taloustieteen oletukset ihmisluonnosta eivät kestävän omistajuuden kannalta ole välttämättömiä, eikä yksityisillä markkinoilla hallinnoitu omistajuus välttämättä ole tehokkain eikä kestävin omistusinstituutio. Totean, että FME:n ja yhteisvaurauden etiikka kuitenkin myös kohtaavat. Paikallisesti toteutetut hallintomuodot täyttävät kestävän omistamisen perusteet sekä omistuksen oikeutusta rajoittavat ehdot. Yhteisvaurauskeskustelun vaatimukset ovat, että yhteisomistus tulisi lisätä omistusoikeuksien luokkaan, sekä että taloutta, ja talouteen perustuvaa luonnonvarojen omistamista ohjaavia oletuksia on arvioitava uudelleen.