Browsing by Title

Yhtälöiden ja yhtälönratkaisun oppiminen on ollut vaikeaa monelle aihetta opiskelleelle. Vanhemmat tutkimukset osoittavat näiden vaikeuksien taustalla olevan moninaiset virhekäsitysten luokat, joista merkittävimpiä ovat algebralliset rakenteet ja kirjaimet yhtälössä, sieventäminen, yhtäsuuruus ja yhtälönratkaisukeinot. Suomalaisten oppilaiden kohdalla tehdyt tutkimukset osoittavat yhtälönratkaisussa olevan samoja haasteita kuin muuallakin ja erityisesti yhtälöiden osalta nousee esiin merkittävät tasoerot oppilaiden välillä aiheen suhteen. Tutkimus suomalaisten oppilaiden tapauksessa on kuitenkin vähäistä ja keskittyy enemmän peruskouluikäisiin oppilaisiin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on siten tutkia lukiota päättävien opiskelijoiden yhtälönratkaisutaidon tasoa yo-kokeiden monivalinta- ja produktiivisten aukkotehtävien tuloksien pohjalta. Ylioppilastutkintolautakunnan luvalla saatu tutkimusaineisto sisältää vuosien 2019–2021 matematiikan yo-kokeiden yhtälönratkaisuun liittyvät monivalinta- ja produktiiviset aukkotehtävät, joiden avulla analysoitiin opiskelijoiden yhtälönratkaisutaidon osaamista ja tehtyjä virheitä aikaisemman aiheeseen liittyvän teorian näkökulmasta. Analysoitava aineisto piti siis sisällään niin pitkän kuin lyhyen matematiikan tehtäviä ja kaikki tutkintokertojen vastaukset näihin tehtäviin analysoitiin. Aineiston tarkastelu osoitti lukion päättävien opiskelijoiden osaavan pääasiassa perus yhtälönratkaisuntaidot hyvin, mutta niin lyhyen kuin pitkän matematiikan kirjoittajista löytyi opiskelijoita, joilla oli vaikeuksia myös perus yhtälönratkaisutaidoissa. Näiden vaikeuksissa olleiden opiskelijoiden virheiden taustalta löytyi pitkälti samat virhekäsitykset kuin teoria osuudessa oli esitelty.

Vertailen työssäni yläkoulun matematiikan oppikirjasarjoja yhtälönratkaisun näkökulmasta. Tutkittavaksi kirjasarjoiksi valitsin kustannusosakeyhtiö Tammen Kartion, Kolmion ja Kuution, MFKA:n Lasku-matikaisen, Sanoma Pron Laskutaidon sekä kustannusosakeyhtiö Otavan Piin. Aluksi johdattelen aiheeseen kertomalla, kuinka yhtälönratkaisu näkyy vahvasti peruskoulun opetussuunnitelmassa. Lisäksi kuvailen tutkimuksia, joiden mukaan yhtälönratkaisu koetaan vaikeaksi ja epämotivoivaksi aiheeksi ja pohdin oppikirjojen yhteyttä asiaan. Toisessa luvussa käyn läpi työn teoriataustaa. Määrittelen työn kannalta keskeiset käsitteet ja kuvaan yhtälönratkaisun opettamiseen ja yhtälönratkaisun oppimisen haasteisiin liittyvää kotimaista ja kansainvälistä tutkimusta. Kolmannessa luvussa määrittelen tutkimustehtävän ja tutkimuskysymykset. Päädyn tutkimaan, eroavatko oppikirjasarjojen rakenteet, opetusosuudet ja tehtävät toisistaan. Neljännessä luvussa kerron tutkimuksen toteutuksesta ja aikataulusta. Tutkimukselleni valitsen laadullisen, kuvailevan tutkimusotteen. Aineiston analysoin sisällönanalyysin keinoin. Viidennessä luvussa käyn läpi tutkimustuloksia kirjasarja kerrallaan. Lopuksi vertailen kirjasarjoja keskenään. Kuudennessa luvussa tiivistän tutkimukseni johtopäätökset. Suurimmat erot kirjasarjojen välillä ovat aihekokonaisuuden jakautumisessa eri lukuihin, asioiden johdattelutavoissa sekä toiminnallisten tehtävien ja haastavien tehtävien määrässä. Seitsemännessä luvussa pohdin tutkimukseni luotettavuutta. Pohdin lähteiden merkitystä, otoskokoa sekä laadullisen tutkimuksen erikoispiirteitä. Lopuksi pohdin tutkimustulosteni merkitystä sekä jatkotutkimusaiheita. Pohdin, että oppikirjojen samankaltaisuus voi olla hyvä asia tasa-arvon kannalta sekä tilanteita, joissa oppilas vaihtaa koulua. Jatkotutkimusaiheissa mietin kansaivälisyyttä, oppimistuloksia ja opettajien näkökulmaa.

Tutkielmassa tarkastellaan Juhana Blomstedtin taidetta ja taiteellista ajattelua 1970–luvun aikana. Aineistopohjainen ja teoriakirjallisuutta hyödyntävä tutkimus sijoittuu modernistisen taidehistorian piiriin. Teoreettinen viitekehys muodostuu laajasti modernismia käsittelevästä kirjallisuudesta taidehistorian kentältä ja käsittää modernismin, modernisaation ja modernin käsitteet. Tutkimuskirjallisuudessa otetaan huomioon modernistisen taidehistorian kerroksellisuus, eli aikalaiseen modernistiseen ajatteluun sijoittuvat kirjoitukset, mutta myös näihin kriittisesti suhtautuvat tuoreemmat teokset. Tutkielma on aineistopohjainen tutkimus. Aineiston runko koostuu Kansallisgallerian Juhana Blomstedtin arkistosta sekä Ateneumin taidemuseossa säilytettävästä kuvataiteilija Juhana Blomstedtin (1937–2010) luonnoskokoelmasta. Lisäksi tutkielma hyödyntää Kansallisgallerian lehtileikekokoelmaa vuosilta 1970–1979, mikä valottaa aikalaiskäsityksiä Juhana Blomstedtin taiteesta. Blomstedt oli ahkerasti mukana yksityis- ja ryhmänäyttelyissä paitsi Suomessa myös ulkomailla, ja hänestä ovat monet toimittajat jo aikanaan kirjoittaneet. Tutkimuskysymys kehittyi aineiston perusteella ja kysymystä tarkastellaan aineiston kvalitatiivisella metodilla hyödyntäen jo olemassa olevaa tutkimuskirjallisuutta. Metodiin kuuluu lisäksi aineiston sekä teosten analyysi. Aineistosta olen tätä tutkimusta varten rajannut 1970–1979 vuosille päivätyt piirrokset, kirjoitukset, teokset ja muut merkinnät, joiden perusteella analysoin Blomstedtin taiteellisia käsityksiä. Merkittävä osa tutkielman aineistosta muodostuu muistikirjojen merkinnöistä, jotka tässä tutkielmassa tulkitaan henkilökohtaisiksi ajattelua jäsentäviksi ja tallentaviksi kirjoituksiksi. Mukana on myös säilyneitä kirjeitä, joita taiteilija on kirjoittanut kulttuurin parissa työskenteleville ystävilleen, kuten arkkitehti Juhani Pallasmaalle sekä taiteilijoille Sam Vannille ja Paul Osipowille. Kokonaisuudesta olen irrottanut kaksi taiteilijan työskentelyssä tiheimmin toistuvaa teemaa, ruudukon ja hyrrän, jotka ajoitan ja joita tarkastelen erillisesti. Ruudukko ja hyrrä liitetään tässä tutkimuksessa tiettyihin modernista taiteesta löydettäviin ilmiöihin, ja niitä verrataan kansainvälisiin esimerkkeihin. Niille annetaan tulkintoja modernin taiteen kehyksessä. Lisäksi tarkastelen Juhana Blomstedtin opetustyön aikaisia muistiinpanoja vuosilta 1971 ja 1972, jolloin hän työskenteli vierailevana professorina Yhdysvalloissa Minneapolis School of Art and Designissa. Tutkielmassa nostan esille myös 1970–loppupuolen materiaalia, jota tarkastelen taiteilijan henkilökohtaisen ajattelun muutosten ja piirteiden kautta teoriapohja tukena. Tutkielmassa todetaan, että aineiston perusteella Juhana Blomstedtia voi pitää taiteilijana, joka ajatteli paljon taiteen tekemistä paitsi sen muodon, myös sisällön kautta. Hänen kirjoituksissaan esiintyy sellaisia teemoja, kuten totuus, subjektiivisuus sekä havainnoinnin merkitys. Nämä liitän muun muassa op-taiteeseen, tieteelliseen värioppiin sekä abstraktin taiteen olemukseen. Lisäksi tutkimus osoittaa, miten Blomstedt oli perehtynyt paitsi aikalaiseen taidekenttään, myös varhaisempaan moderniin, sekä mahdollisesti post-impressionistiseen kuvataiteeseen.

Tutkimuksen tavoite on selvittää miten Nishitanin filosofiselle projektille keskeinen tyhjyyskäsite kuuluisi tulkita, ja tämän tulkinnan valossa ymmärtää myös sen jokapäiväistä elämää koskevia eettisiä implikaatioita. Kysymys on olennainen, sillä Nishitania kommentoivassa kirjallisuudessa on hänen tyhjyyskäsitettään tulkittu selkeästi ontologisella tavalla, eli sen on nähty liittyvän olemiseen tai olemisen maaperään. Toisaalta Nishitania on tulkittu myös niin, että hänen tyhjyyskäsitteensä liittyisi enemmän maailman hahmottamisen tapaan tai katsantokantaan, joka rikkoo tavanomaisen reifioidun käsityksemme olemisesta. Avaan Nishitanin tyhjyysfilosofiaan kytkeytyvää eksistentiaalista käsitystä, jonka mukaan tyhjyyden oivaltaminen on samalla eksistentiaalisesta kärsimyksestä vapautumista. Keskeinen ajatus tässä vapautumisessa on tavanomaisen itseyden olemassaolon kyseenalaistaminen. Käsittelen myös kysymystä siitä uhkaako Nishitanin tyhjyysfilosofinen näkemys velvollisuuteen perustuvien eettisten normien mukaista käytöstä tai moraalisen toimijuuden mahdollisuutta. Käytän pääasiallisena aineistona Nishitanin Religion and Nothingness-alkuteosta, jota voidaan pitää Nishitanin pääteoksena. Sekundaarikirjallisuutena hyödynnän erityisesti Taitetsu Unnon editoimaa artikkelikokoelmaa The Religious Philosophy of Nishitani Keiji: Encounter with Emptiness, josta on hyvin löydettävissä eri näkökulmia Nishitanin tyhjyyskäsitteeseen ja toisaalta etiikkaa koskevaan problematiikkaan. Pyrin asettamaan eri näkökulmat keskenään vuoropuheluun, ja nostan esille löytämiäni tulkinnallisia ongelmia. Tuon tutkielmassa esiin oman tulkintani, jonka mukaan voimme tulkita tyhjyyskäsitteen integratiivisesti, mikä edellyttää selkeää ja kontekstille herkkää kielenkäyttöä sen suhteen puhummeko olemisesta sinänsä vaiko katsantokannoista tuohon olemiseen. Tulen siihen lopputulokseen, että eettiset normit tai moraalinen toimijuus eivät edellytä itseyden olemassaoloa siten kuin sen tavanomaisesti käsitämme, mutta Nishitanin tyhjyysfilosofia vaatii tuekseen myös käytännön filosofista viisausperinnettä, jotta sen mahdollistama vapaus eksistentiaalisesta kärsimyksestä sekä myötätunto toisia kohtaan voivat toteutua.

Finnish education politics presume that basic education should be equal to all students. While organising craft education equality can be understood as similarity or as possibility to choose. The possibility to be able to choose whether textile or technical craft despite of one's gender has been the aim of laws and curriculums already over 30 years. In practice it's almost impossible to students to ignore feminine and masculine roles that go deep into our culture. Choosing craft has been divided by gender, which is the reason why possibility to choose has not been good enough to educationalists of equality. The latest guidelines for the National core curriculum for basic education were issued in 2004. According to curriculum craft education consists parts of both technical and textile craft. All students should take part in both sectors of crafts. Furthermore, one can be given a possibility to concentrate his studies in whether textile or technical craft. The curriculum does not set the rules how the education should be organised, which means that it can be organised in many ways depending on city, school or teacher. Teachers and other specialists have contradictory feelings towards shared craft education, because traditional way to see craft in Finland is to separate textile craft from technical craft. Both crafts have some common features that are introduced in curriculum. Besides there is many equal things in craft theories that bind textile and technical craft to each other. The main purpose of this research was to find out, how shared craft education has been organised at the 7.th grade in Finnish comprehensive school, and which things affect in the settlements. Second goal was to describe and compare teachers' experiences in teaching shared craft education. Third aim of this study was how shared craft has changed craft education. I collected the research material in May 2006 by interviewing both textile and technical craft teachers who teach shared craft. The material consists of fourteen theme interviews. In the analysis of the material I used theoretic bounded document analysis. According to the research there are three different ways to organise shared craft education: 50-50-arrangement, exchanging period and project week. In the schools that carried out 50-50-arrangement teaching was realised mainly in heterogenous groups. Principals had usual a lot of authorization on how to arrange craft education, which means that their views on equality, laws and curriculum affected in the settlements more than teachers' opinions. Teachers' attitudes to shared craft were mainly positive. The changing of craft education can be divided in two parts: the aims and the containings of the curriculum have changed, as well as the meaning of the craft as core subject. Teachers have been forced to decrease the containings of both textile and technical crafts. Despite of eliminations both crafts still have comprehensive containings. Teachers decided what to teach by these arguments: Students should learn some basic things or produce a certain product. Usually teachers had also a lot of experience and special interests in crafts. According to this research there is four significant meanings for shared craft education: 1) developing readiness for doing things, 2) developing skills of thinking, 3) delight of doing things and 4) teaching attitude.

Tämän päivän yhteiskuntaa kuvaavat parhaiten sanat globalisaatio ja informaatio- ja kommunikaatioteknologian nopea kehitys. Tämän tutkimuksen lähtökohtana oli selvittää miten logistiikka-alan yritys voisi vastata logistiikka-alalla tapahtuneeseen ja yhä käynnissä olevaan murrokseen, yritystoiminnan globalisoitumishaasteeseen ja informaatio- ja kommunikaatioteknologian tarjoamiin mahdollisuuksiin. Tutkimuksessa tarkasteltiin logistiikka-alan ja logistiikkayrityksen historiallisia kehitysvaiheita, nykyisen kehitysvaiheen luonnetta ja kehityshaasteita. Historiallinen analyysi auttaa ymmärtämään nykytilannetta ja tukee tulevaisuuden vaihtoehtojen kehittelyä. Tavoitteena oli selvittää miten logistiikkayritys voisi kehittää liiketoimintamallejaan ja asiakasyhteistyötään. Arvonmuodostus on keskeinen tekijä yritysten välisessä yhteistyössä. Tutkimuksessa pyrittiin löytämään tekijöitä, jotka vaikuttavat logistiikkayrityksen asiakkaalleen tarjoaman palvelun käyttöarvoon. Vaikka tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita logistiikkayrityksen ja sen tietyn asiakkaan yhteistyöstä ja yhteistyön kehittämisestä pyrittiin löytämään paikallisessa toiminnassa ratkaisuja, joita voidaan hyödyntää laajemminkin. Tavoitteena oli selvittää millaisia askeleita logistiikkayritys voisi realistisesti ajatellen ottaa liiketoimintamallin kehittämisessä ja asiakasyhteistyön syventämisessä ja etenemisessä yhteiskehittelyn suuntaan. Yhteiskehittelytyö tapahtuu yrityksen, asiakkaan ja tuotteiden tai palvelujen rajapinnassa ja edellyttää jatkuvaa vuorovaikutusta niiden kaikkien välillä. Tutkimusta voidaan luonnehtia laadulliseksi tapaustutkimukseksi. Tutkimusta voidaan edelleen luonnehtia interventiotutkimukseksi sen vuoksi, että logistiikkayrityksen ja asiakasyrityksen edustajien haastatteluissa toteutettiin kevyitä interventioita. Tutkimuksen aineisto koostui haastatteluaineiston lisäksi yritysten järjestämän yhteistyöpalaverin keskusteluaineistosta. Tutkimuksen aineiston analyysin perusteella voidaan päätellä, että tutkimuksen kohteena oleva logistiikkayritys elää hyvin pitkälti tuotekeskeisessä massatuotantomaailmassa. Yritys pyrkii kuitenkin kehittämään yhteistyössä asiakkaan kanssa arvokeskeistä liiketoimintamallia ja yhteiseen kehittelyyn perustuvaa tuotantotapaa. Eri liiketoimintamallit edellyttävät erilaista vuorovaikutusta osapuolten välillä. Arvokeskeinen liiketoimintamalli ja organisaatiorajat ylittävä yhteiskehittely vaativat dialogia, kykyä kommunikoida yhteistyöhön kytkeytyvistä asioista. Kommunikaatiotyyppisen vuorovaikutuksen mahdollistaa yhteinen vuorovaikutuksen kohde. Yhteinen logistiikkaprosessi voisi toimia potentiaalisena yhteisenä kohteena ja yhteiskehittelyn lähteenä dialogiin osallistuville yritysten edustajille.

Yhteinen terveys (One Health) on terveyden ekologinen viitekehys, joka peräänkuuluttaa sektoreiden välistä tieteen- ja hallinnonalarajat ylittävää yhteistyötä ihmisten, muiden eläinten ja ympäristön terveyden ja hyvinvoinnin kompleksisten kysymysten ratkaisemiseksi. Yhteinen terveys on päätöksentekoa ohjaavana lähestymistapana kuitenkin varsin abstrakti. Tässä tutkielmassa yhteistä terveyttä käsitellään julkishallinnon organisaatioiden välisenä yhteistyönä pyrkien hahmottamaan, missä mielessä ja määrin yhteisen terveyden käsitteen peräänkuuluttamaa yhteistyötä julkishallinnossa tehdään ja minkä asteista yhteistyö on. Yhteistyön astetta tarkastellaan teoreettisena jatkumona, jossa yhteistyömuodot asettuvat yhteistoiminnan, koordinaation tai kumppanuuden asteille. Aineisto koostui viiden julkishallinnon organisaation asiantuntijan (n = 7) haastatteluista sekä yhden työpajan havainnoinnista. Aineistoa täydennettiin julkisesti saatavilla olevien verkkosivujen sisällöllä ja asiakirjoilla. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina, jotka analysoitiin käyttäen teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Yhteisen terveyden lähestymistapa ja siihen liittyvä yhteistyö koetaan tärkeäksi terveysuhkiin varautumisessa ja terveyden edistämisessä. Yhteisen terveyden teemoihin liittyvää yhteistyötä tehdään Suomen julkishallinnossa monissa muodoissa ja asteilla, mutta sitä ei aina kuvata yhteisen terveyden käsitteen kautta. Yhteistyön muotoja ovat vakiintunut viranomais- ja asiantuntijayhteistyö, kansallinen ja kansainvälinen tutkimusyhteistyö ja strategia- tai työryhmäyhteistyö. Suurin osa yhteistyömuodoista asettuu koordinaation asteelle, mutta myös yhteistoiminnan ja kumppanuuden asteista yhteistyötä esiintyy. Yhtäältä yhteistyösuhteissa ilmenee kumppanuusmaisia vakiintuneita käytäntöjä ja yhteistyörakenteita, yhteisiä tietojärjestelmiä ja keskinäisiä riippuvuussuhteita. Toisaalta organisaatioiden erillisyys sekä resursseihin ja rahoitukseen liittyvät haasteet ilmentävät yhteistoiminnan tai koordinaation asteista yhteistyötä. Myös tieteenala- tai sektorikohtaisen siiloutumisen sekä tiedon hyödyntämisen ja yhteistyön jatkuvuuden haasteiden koetaan rajoittavan yhteistyömahdollisuuksia. Suurin osa aineistossa esille tulleesta yhteistyöstä ei siis yllä yhteisen terveyden lähestymistavan peräänkuuluttaman kumppanuuden asteelle. Tulosten perusteella yhteisen terveyden lähestymistapa ei vaikuta vielä olevan julkishallinnossa laajalti tunnettu. Yksi keino syventää organisaatioiden välisen yhteistyön astetta voisi olla yhteisen terveyden lähestymistavan tunnettuuden lisääminen. Käsitteen laajempi omaksuminen voisi myös auttaa tunnistamaan oleellisia toimijoita. Nykyistä laajemmin eri hallintosektoreita ja tieteenaloja yhteen kokoavan yhteistyöelimen perustaminen tai yhteistyön kansallinen koordinointi muulla tapaa olemassa olevia yhteistyörakenteita ja -verkostoja hyödyntäen voisi lisätä yhteistyön vaikuttavuutta ja edistää yhteisen terveyden parempaa huomioimista päätöksenteossa.

Eurooppaan perustettiin ylikansallinen pankkivalvoja, kun yhteinen valvontamekanismi aloitti toimintansa 1.11.2014. Yhteisellä valvontamekanismilla tavoitellaan pankkien yhdenmukaista valvontaa ja euroalueen vakautta. Tutkielmassa pyritään selvittämään, onko yhteisellä valvontamekanismilla sen rakenteen, toimivaltuuksien sekä alueellisen ja toimijallisen ulottuvuuden puitteissa edellytykset mainittujen tavoitteiden saavuttamiseen. Tutkielmassa selvennetään myös sitä kehityskulkua, joka ylipäänsä johti pankkivalvonnan painopisteen siirtymiseen kansallisesti toimivaltaisilta viranomaisilta ylikansalliselle pankkivalvojalle. Pankkivalvonta oli yhteisen valvontamekanismin perustamiseen asti kansallisten viranomaisten vastuulla siitä huolimatta, että rahoitusmarkkinoiden sisämarkkinat olivat yhdentyneet voimakkaasti. Finanssikriisi osoitti järjestelyn tehottomuuden, kun useat EU-jäsenmaat joutuivat turvautumaan hätärahoitukseen pelastaakseen kansallisen pankkisektorin. Yhteinen valvontamekanismi siirsi vastuun merkittävien pankkien vakavaraisuusvalvonnasta EKP:lle. Valvontatehtävien siirtäminen EKP:lle edellytti sen rahapoliittisten tehtävien ja valvontatehtävien eriyttämistä intressiristiriitojen ehkäisemiseksi. Tutkielmassa esitetään, että päätöksentekomenettelyä koskevia ongelmia lukuun ottamatta EKP:lla on instituutiona erinomaiset valmiudet hoitaa valvontatehtäviä. Valvottavien luottolaitosten toimijallisen ja alueellisen ulottuvuuden osalta yhteisen valvontamekanismin tavoitteet ja toteutus eivät täysin kohtaa, sillä luottolaitokset voivat irtaantua yhteisestä valvontamekanismista yritysmuodon muutoksilla, jos niiden emoyhtiö sijaitsee euroalueen ulkopuolella. Johtopäätöksenä esitetään, että yhteinen valvontamekanismi on kuitenkin merkittävä edistysaskel pankkivalvonnan järjestämisessä.

This thesis aims to examine teachers’ conception and experiences of co-assessment. School assessment is a surface issue right now. New curriculum in 2014 shifted the focus from the assessment of pupils to the assessment of learning. The new curriculum did not work as well as hoped, so chapter 6 assessment of learning was renewed. The newest version which aims to increase equality will be implemented in the autumn of 2020. Teaching has traditionally been seen as independent work done alone. Co-teaching is a method where two or more teachers plan, teach and assess together in equal collaboration. Studies have shown that the benefits of co-teaching are worth pursuing. The concept of co-assessment was derived from the key concepts of the thesis. The purpose of the study is to examine teachers' perceptions of co-assessment as well as its benefits and challenges. The research was carried out with a phenomenographic research approach. The research material was collected through interviews with 13 teachers in an elementary school in Vantaa. The semi-structured group interviews were held in April 2019. The material was analyzed with phenomenographic analysis. Teachers described co-assessment as a formative and summative assessment. Co-assessment was carried out everyday life and in planning of assessment in various ways. Co-teaching teams also split assessment tasks. Teachers spoke about formative assessment a little bit more than about summative assessment. Formative co-assessment was seen as more diverse and there were more differences of opinion. Conceptions of summative co-assessment were more similar. According to the teachers the challenges of co-assessment are related to time, teamwork, differences of opinion and pupil-related worries. Co-assessment benefits both teachers and pupils. Co-assessment provides an opportunity to improve well-being at work and simplify assessment. Co-assessment is higher quality and more equitable for students. The benefits were related to the challenges in many ways, and were perceived as mitigating them.

Tutkimus on tapaustutkimus Espoossa sijaitsevan Histan alueen kaavoitusprosessista ja siinä ilmenneestä kasvukoalitiosta. Sen teoreettinen viitekehys muodostuu kaupunkien kasvun tavoittelua selittävästä kasvukoneteoriasta sekä suomalaisen maankäytön ja kaupunkisuunnittelun tutkimuksesta. Kasvukoneteorian mukaan kaupunkien maankäytön eliittiin kuuluvat muodostavat maan arvon nousuun tähtääviä yhteenliittymiä, eli kasvukoalitioita, kasvattaakseen valtaansa maankäytön suunnittelussa. Kasvukoalition osapuolet pyrkivät teorian mukaan myös legitimoimaan kasvun tavoittelunsa, eli saamaan kaupungin asukkaat uskomaan koalition ajamien hankkeiden olevan yhteisen edun mukaisia. Tutkimuksen analyysi koostuu kahdesta osasta. Ensimmäisessä osassa esitellään Histan kaavoitusprosessin vaiheet aikajärjestyksessä siten, kun ne ovat tutkimuksessa hyödynnetyn aineiston perusteella näyttäytyneet. Toisessa osassa analysoidaan kasvukoneteoriaa soveltaen Histan kaavoitusprosessin yhteydessä muodostuneen kasvukoalition osapuolia ja heidän intressejään alueen rakennuttamiseen, jonka jälkeen tarkastellaan vielä sitä, millaisissa kanavissa ja millaisilla argumenteilla kasvukoalition osapuolet pyrkivät legitimoimaan Histan rakennuttamista. Tutkimuksessa hyödynnetään kolmenlaista aineistoa: asiantuntijahaastatteluja sekä sanomalehti- ja asiakirja-aineistoja. Tutkimuksessa todetaan, että aloitteen Histan alueen rakennuttamisesta asuinalueeksi teki alueen suurin yksityinen maanomistaja Hista maatalousyhtymä. Espoon kaupungin ja rakennusliike YIT:n kumppanuuskaavoituksella valmistelemassa Hista-Siikajärvi-Nupuri osayleiskaavassa Histaan kaavoitettiin rakennettavaksi 19 000 asukkaan ja jopa 5 700 työpaikan asuin- ja työpaikka-alue. Kaava hyväksyttiin Espoon kaupunginvaltuustossa joulukuussa 2010. Helsingin hallinto-oikeus sekä myöhemmin vielä korkein hallinto-oikeus kuitenkin totesivat kaavan laittomaksi. Histan rakennuttaminen olisi tuomioiden mukaan hajauttanut liiaksi yhdyskuntarakennetta ja ollut ympäristön kestävän kehityksen vastainen. Tutkimuksen tuloksena on, että Espoon kaupunki, Hista maatalousyhtymä ja rakennusliike YIT muodostivat kasvukoneteorian mukaisen kasvukoalition. Niiden intressit Histan alueen rakennuttamisesta kohtaan poikkesivat osittain toisistaan, mutta kaikilla oli intressi taloudellisen hyödyn saavuttamisesta. Kasvukoalitio pyrki myös legitimoimaan hankkeen kaupungin asukkaille argumentoimalla asuinalueen rakennuttamisen olevan yhteisen edun mukaista. Hanketta legitimoitiin niin mediassa, yleisötilaisuuksissa, internetissä kuin poliittisen lobbauksenkin avulla. Kasvukoalitio argumentoi hankkeen olevan espoolaisten yhteisen edun mukainen, koska se toisi Espooseen talouskasvua, parantaisi viihtyvyyttä, olisi ekologinen ratkaisu, yhdessä suunniteltu ja Espoon kannalta välttämätön.