Browsing by Title

Eurooppaan perustettiin ylikansallinen pankkivalvoja, kun yhteinen valvontamekanismi aloitti toimintansa 1.11.2014. Yhteisellä valvontamekanismilla tavoitellaan pankkien yhdenmukaista valvontaa ja euroalueen vakautta. Tutkielmassa pyritään selvittämään, onko yhteisellä valvontamekanismilla sen rakenteen, toimivaltuuksien sekä alueellisen ja toimijallisen ulottuvuuden puitteissa edellytykset mainittujen tavoitteiden saavuttamiseen. Tutkielmassa selvennetään myös sitä kehityskulkua, joka ylipäänsä johti pankkivalvonnan painopisteen siirtymiseen kansallisesti toimivaltaisilta viranomaisilta ylikansalliselle pankkivalvojalle. Pankkivalvonta oli yhteisen valvontamekanismin perustamiseen asti kansallisten viranomaisten vastuulla siitä huolimatta, että rahoitusmarkkinoiden sisämarkkinat olivat yhdentyneet voimakkaasti. Finanssikriisi osoitti järjestelyn tehottomuuden, kun useat EU-jäsenmaat joutuivat turvautumaan hätärahoitukseen pelastaakseen kansallisen pankkisektorin. Yhteinen valvontamekanismi siirsi vastuun merkittävien pankkien vakavaraisuusvalvonnasta EKP:lle. Valvontatehtävien siirtäminen EKP:lle edellytti sen rahapoliittisten tehtävien ja valvontatehtävien eriyttämistä intressiristiriitojen ehkäisemiseksi. Tutkielmassa esitetään, että päätöksentekomenettelyä koskevia ongelmia lukuun ottamatta EKP:lla on instituutiona erinomaiset valmiudet hoitaa valvontatehtäviä. Valvottavien luottolaitosten toimijallisen ja alueellisen ulottuvuuden osalta yhteisen valvontamekanismin tavoitteet ja toteutus eivät täysin kohtaa, sillä luottolaitokset voivat irtaantua yhteisestä valvontamekanismista yritysmuodon muutoksilla, jos niiden emoyhtiö sijaitsee euroalueen ulkopuolella. Johtopäätöksenä esitetään, että yhteinen valvontamekanismi on kuitenkin merkittävä edistysaskel pankkivalvonnan järjestämisessä.

This thesis aims to examine teachers’ conception and experiences of co-assessment. School assessment is a surface issue right now. New curriculum in 2014 shifted the focus from the assessment of pupils to the assessment of learning. The new curriculum did not work as well as hoped, so chapter 6 assessment of learning was renewed. The newest version which aims to increase equality will be implemented in the autumn of 2020. Teaching has traditionally been seen as independent work done alone. Co-teaching is a method where two or more teachers plan, teach and assess together in equal collaboration. Studies have shown that the benefits of co-teaching are worth pursuing. The concept of co-assessment was derived from the key concepts of the thesis. The purpose of the study is to examine teachers' perceptions of co-assessment as well as its benefits and challenges. The research was carried out with a phenomenographic research approach. The research material was collected through interviews with 13 teachers in an elementary school in Vantaa. The semi-structured group interviews were held in April 2019. The material was analyzed with phenomenographic analysis. Teachers described co-assessment as a formative and summative assessment. Co-assessment was carried out everyday life and in planning of assessment in various ways. Co-teaching teams also split assessment tasks. Teachers spoke about formative assessment a little bit more than about summative assessment. Formative co-assessment was seen as more diverse and there were more differences of opinion. Conceptions of summative co-assessment were more similar. According to the teachers the challenges of co-assessment are related to time, teamwork, differences of opinion and pupil-related worries. Co-assessment benefits both teachers and pupils. Co-assessment provides an opportunity to improve well-being at work and simplify assessment. Co-assessment is higher quality and more equitable for students. The benefits were related to the challenges in many ways, and were perceived as mitigating them.

Tutkimus on tapaustutkimus Espoossa sijaitsevan Histan alueen kaavoitusprosessista ja siinä ilmenneestä kasvukoalitiosta. Sen teoreettinen viitekehys muodostuu kaupunkien kasvun tavoittelua selittävästä kasvukoneteoriasta sekä suomalaisen maankäytön ja kaupunkisuunnittelun tutkimuksesta. Kasvukoneteorian mukaan kaupunkien maankäytön eliittiin kuuluvat muodostavat maan arvon nousuun tähtääviä yhteenliittymiä, eli kasvukoalitioita, kasvattaakseen valtaansa maankäytön suunnittelussa. Kasvukoalition osapuolet pyrkivät teorian mukaan myös legitimoimaan kasvun tavoittelunsa, eli saamaan kaupungin asukkaat uskomaan koalition ajamien hankkeiden olevan yhteisen edun mukaisia. Tutkimuksen analyysi koostuu kahdesta osasta. Ensimmäisessä osassa esitellään Histan kaavoitusprosessin vaiheet aikajärjestyksessä siten, kun ne ovat tutkimuksessa hyödynnetyn aineiston perusteella näyttäytyneet. Toisessa osassa analysoidaan kasvukoneteoriaa soveltaen Histan kaavoitusprosessin yhteydessä muodostuneen kasvukoalition osapuolia ja heidän intressejään alueen rakennuttamiseen, jonka jälkeen tarkastellaan vielä sitä, millaisissa kanavissa ja millaisilla argumenteilla kasvukoalition osapuolet pyrkivät legitimoimaan Histan rakennuttamista. Tutkimuksessa hyödynnetään kolmenlaista aineistoa: asiantuntijahaastatteluja sekä sanomalehti- ja asiakirja-aineistoja. Tutkimuksessa todetaan, että aloitteen Histan alueen rakennuttamisesta asuinalueeksi teki alueen suurin yksityinen maanomistaja Hista maatalousyhtymä. Espoon kaupungin ja rakennusliike YIT:n kumppanuuskaavoituksella valmistelemassa Hista-Siikajärvi-Nupuri osayleiskaavassa Histaan kaavoitettiin rakennettavaksi 19 000 asukkaan ja jopa 5 700 työpaikan asuin- ja työpaikka-alue. Kaava hyväksyttiin Espoon kaupunginvaltuustossa joulukuussa 2010. Helsingin hallinto-oikeus sekä myöhemmin vielä korkein hallinto-oikeus kuitenkin totesivat kaavan laittomaksi. Histan rakennuttaminen olisi tuomioiden mukaan hajauttanut liiaksi yhdyskuntarakennetta ja ollut ympäristön kestävän kehityksen vastainen. Tutkimuksen tuloksena on, että Espoon kaupunki, Hista maatalousyhtymä ja rakennusliike YIT muodostivat kasvukoneteorian mukaisen kasvukoalition. Niiden intressit Histan alueen rakennuttamisesta kohtaan poikkesivat osittain toisistaan, mutta kaikilla oli intressi taloudellisen hyödyn saavuttamisesta. Kasvukoalitio pyrki myös legitimoimaan hankkeen kaupungin asukkaille argumentoimalla asuinalueen rakennuttamisen olevan yhteisen edun mukaista. Hanketta legitimoitiin niin mediassa, yleisötilaisuuksissa, internetissä kuin poliittisen lobbauksenkin avulla. Kasvukoalitio argumentoi hankkeen olevan espoolaisten yhteisen edun mukainen, koska se toisi Espooseen talouskasvua, parantaisi viihtyvyyttä, olisi ekologinen ratkaisu, yhdessä suunniteltu ja Espoon kannalta välttämätön.

Objectives. Compassion is a fundamental motivational system in the human being (Gilbert 2015). Its function is to alleviate suffering (Goetz, Keltner & Simon-Thomas 2010). Compassion is one of the key skills needed in a global world (OECD 2016). Supporting the development of compassion and the skills of taking others into account is an obligation imposed on professionals by the National Curriculum Guidelines on Early Childhood (EDUFI 2016; Lipponen, Hilppö, Rajala 2018). Compassion has not been studied as an independent feeling in children’s natural environment. Previously research has been done about prosociality from individual psychological point of view (Warneken & Tomasello, 2006; Dunfield, et al. 2011). The research assignment of my thesis is to examine the every-day practices of spontaneous compassion in an early childhood group. The thesis is part of the CoCuCo research project. My goal was to generate new information about the compassion from practice perspective. The research problems were how sensemaking is occurs during the compassionate process and how compassion relates to the flow of action. Methods. I compiled the material I used in my thesis in an early childhood education group of Helsinki city. The group consisted of 23 children, an early childhood education teacher, a part-time special education teacher, and 2 nannies. I observed group members' who participated in the study for 2 weeks. I performed observation and material analysis with an exploratory and ethnographic approach. The data consisted of 32 observations I recorded on the observation form. The observation form served as a heuristic tool that guided me to discover acts of helping, comforting, sharing, and including others. In the data analysis, I used data-driven and theory supported methods. Results and conclusions. Sensemaking continued throughout the compassionate process. Joint understanding was formed through negotiations and non-verbal reaction to one another's actions. Sensegiving and sensebreaking occurred during negotiations of meanings. Verbalizing feelings and others’ points of view supported the compassionate process. During the compassionate process, emotions were regulated, conflicts were resolved, others were involved, and care was taken of oneself, others, and the environment. Through the compassionate process, interrupted action was able to continue, new action emerged, and previous action took new course. Compassion acts as a social tool that directs the flow of action. It supports children’s participation in activities, role in the kindergarten group and the development of positive peer relationships. By modelling compassionate interaction, early childhood teachers and caregivers can support compassionate processes between children.

Tutkimuksen kohteena oli Bosnia-Hertsegovinan poliittinen järjestelmä, jota tarkasteltiin Lijphartin yhteishallinnallisen demokratian kontekstissa. Yhteishallinnallinen demokratia on poliittinen järjestelmä, jossa heterogeenisissä yhteiskunnissa pyritään varmistamaan demokraattinen järjestys mahdollisimman inklusiivisella päätöksentekomenettelyllä. Aikaisempi Bosnia-Hertsegovinan poliittisen järjestelmään liittynyt tutkimus on kohdistunut ylemmien hallinnon tasojen tutkimukseen päättyen enemmän tai vähemmän yhdenmukaisiin johtopäätöksiin. Tämä Pro gradu-tutkielma keskittyi Bosnia-Hertsegovinan Federaation kantonien demokraattisen suorituskyvyn vertailuun. Tutkimuksessa demokraattinen suorituskyky koostui kolmesta eri muuttujasta: luottamus, tasa-arvo ja vakaus. Luottamuksen mittaamiseen käytettiin äänestysprosenttia, tasa-arvon naisten osuutta kantonien valtuustoissa ja vakaus ilmeni hallitusten vaihtuvuudella tarkastelujakson aikana. Tutkimusmenetelmänä käytettiin vertailevaa tutkimusta, jossa Federaation kymmenestä kantonista tutkittiin kyseisiä muuttujia ajanjaksolla 2010-2018, mikä sisältää yhteensä kolmet vaalit kantonien valtuustoissa. Tämä antoi mahdollisuuden tarkastella pelkästään nykyisen tilanteen lisäksi pidemmän ajanvälin muutoksia. Tuloksissa paljastui, että kantonien välillä oli selkeitä eroja niin demokraattisen toimintakyvyn kuin sen yksittäisien muuttujien osalta. Keskeisimpinä kehityslinjoina huomattiin, että äänestysprosentin trendi oli lähes jokaisessa kantonissa laskeva ja naisten osuus valtuustoissa taas oli nouseva. Kantonit, joissa oli monikansallinen väestö, pärjäsivät jokaisen yksittäisen muuttujan kohdalla paremmin kuin kantonit, joissa oli homogeenisempi väestöjakauma. Kun monikansalliset kantonit poistettiin tarkastelusta, huomattiin että väestön diversiteetin ja demokraattisen suorituskyvyn välillä ei ollut korrelaatiota. Tutkielma antoi merkittävää lisäarvoa aikaisempaan Bosnia-Hertsegovinan poliittiseen järjestelmään kohdistuneeseen tutkimukseen. Sen tulokset olivat linjassa Lijphartin (2012) tutkimuksen kanssa, jossa yhteishallinnallisissa (konsensudemokratioissa) on hieman korkeampi äänestysprosentti ja naisten osuus parlamenteissa. Juuri monikansallisissa kantoneissa oli suhteessa suurempi äänestysprosentti ja korkeampi naisten osuus valtuustoissa yksikansallisiin kantoneihin verrattuna. Muiden kantoneiden tarkempi tarkastelu osoitti kuitenkin, että yksikansallisista kantoneista kaikista homogeenisimmät pärjäsivät paremmin demokraattisen toimintakyvyn vertailussa. Siksi tutkimustuloksista ei voida vetää aukottomia syy-seuraussuhteita vaan vakuuttavien johtopäätöksien teko edellyttää lisätutkimuksia.

Goals. During the last few decades, the understanding of childhood has changed. Nowadays we see children as active social actors and as specialists of their life. Children's development and learning happen in close interaction with the surrounding society. The goal of my study is to describe, analyse and interpret children's experiences of participation in children's and older adults' club activities in third sector. I studied Terhokerho clubs as children's operational environment of participation. I focused my study on children's experiences of participation and the structural and situational of the operational environment. My goal was to find operational modes, which support children's experiences of participation. I studied participation through children's initiatives and children's experience of belonging to the group. Methods. I studied two different Terhokerho clubs in southern Finland. Terhokerho clubs are part of the Koko Suomi leikkii –program. There were 27 4-12 year-old children and 21 adults participating in the study. I collected my research data by observing action in Terhokerho clubs and by interviewing children. The interviews were the primary source of research data. I analysed my observation notes and transcribed interviews separately with content analysis by classifying and finding themes from the data. Results and conclusions. In my study, participation as children's experience of belonging to the group and as children's possibilities to make initiatives was surprisingly homogenous. Key factors supporting children's experience of participation were fun activities and friends. Those who did not have their own friends with them in the clubs also considered getting new friends an important factor. Children also wanted to get to know the adults in the clubs. Joint activities of children and adults helped create interaction and therefore supported children's experience of participation and possibilities to make initiatives. Adults' action and the structure of the club also made a difference. Common starting and closing moments of the clubs and activities that took into account children's opinions furthered children's possibilities to make initiatives and experience of participation. Humour and warm athmosphere between children and adults were typical in the club activities of children and older adults.

Ihmisten liikkuminen on aina vaikuttanut kaupunkien kehitykseen ja muovautumiseen nykyiseen muotoonsa. Uusille liikkumismuodoille on aina pitänyt löytää tilaa, toisaalta henkilöautot ja joukkoliikenne ovat mahdollistaneet kaupunkien kasvun yhä laajemmalle alueelle. Ihmisten tarve liikkua kaupungeissa ei ole vähentynyt teknologian kehityksen myötä. Kasvava väestö luo jatkuvasti enemmän painetta kaupunkien liikennejärjestelmien toimivuudelle. Henkilöautojen määrä ei voi kasvaa loputtomasti, sillä niiden viemä tilantarve sekä negatiiviset ulkoisvaikutukset saattavat aiheuttaa kestämättömän tilanteen. Henkilöauto tarjoaa käyttäjilleen mahdollisuuden liikkua nopeasti suuriakin maantieteellisiä etäisyyksiä. Tämä on osaltaan myös mahdollistanut kaupunkien kasvun yhä laajemmalle alueelle, mikä ilmenee etäisyyksien kasvuna. Tässä tutkielmassa paneudutaan kirjallisuuden avulla autoiluun ja sen rooliin yhteiskunnassa sekä tekijöihin, jotka vaikuttavat auton käyttöön. Jakamistalouden yleistyminen on alkanut näkyä myös liikenteessä erilaisina yhteiskäyttöisinä tai yhteistä alustaa käyttävinä palveluina. Jakamistalous on moninainen ja laaja kokonaisuus, mutta se voidaan tiivistää käyttöoikeuden hankintaan omistuksen sijaan. Tällä periaatteella toimivat myös yhteiskäyttöautot. Tässä tutkielmassa selvitetään Drive Now –yhteiskäyttöautopalvelun käyttöä Suomen pääkaupunkiseudulla kymmenen kuukauden ajanjaksolla vuosien 2017 ja 2018 aikana. Drive Now aloitti toimintansa vuonna 2011 Saksassa ja Suomeen se saapui vuonna 2017. Tutkielmassa käytetyssä matka-aineistossa yhteiskäyttöautojen ajalliset käyttörakenteet eroavat arkipäivien ja viikonloppujen välillä. Arkisin käyttörakenteesta on tunnistettavissa selvät käyttöpiikit aamujen ja iltapäivien ruuhkatunteina, kun viikonloppuisin käytössä ei ole tunnistettavissa selkeitä käyttöpiikkejä. Tämä rakenne vastaa kansainvälisen tutkimuksen tuloksia, jota on kuitenkin tehty toistaiseksi vielä vähän. Alueellisesti tarkasteltuna yhteiskäyttöautojen käytössä on tunnistettavissa spatio-temporaalisia trendejä. Tämä ilmenee alueina, joista on ajettu tiettyyn kellonaikaan suhteellisesti enemmän pois kuin sinne ajettu. Vastaavasti jotkin alueet korostuvat päinvastaisesti eli niille ajetaan enemmän pois tiettyyn kellonaikaan. Aktiivisinta käyttö on ollut kymmenen kuukauden aikana Helsingin keskustassa ja sen välittömässä läheisyydessä, mutta esimerkiksi yksittäiset pisteet, kuten Leppävaara ja Helsinki-Vantaan lentoasema korostuvat korkean käytön alueina. Yhteiskäyttöautopalvelut mahdollistavat henkilöauton käytön ilman auton omistamista ja ne lisäävät mahdollisesti autojen käyttöastetta. Yhteiskäyttöautojen käyttö voi helpottaa kaupungeissa esimerkiksi parkkipaikkojen tarvetta ja se voi vähentää autojen määrää.

Green infrastructure supports biodiversity and vitality of ecosystem services in urban environments. A successful planning and implementation of green infrastructure require, however, cross-sectoral and multidisciplinary collaboration. Yet, the lack of this multidisciplinary collaboration has been identified to be one of the central factors challenging the planning and implementation of green infrastructure. This study aimed to assess the feasibility of design sprint concept in cross-sectoral joint development for green infrastructure used in a Virtual Verdure project. Further, this study assessed the process and the operations in the pursuit of the project’s objectives. The evaluation material was collected by using semi-structured expert interviews, participative observation, and feedback surveys. The evaluation framework used in the study aimed to provide knowledge on the use of design sprint concept in collaborative green infrastructure planning and for the development of similar project processes. This master’s thesis was executed as an assignment for Helsinki City owned innovation company Forum Virium Helsinki. The study was part of the Virtual Verdure project, coordinated by Forum Virium Helsinki. The project aimed to co-create an operating model, that would holistically consider cities’ ecosystem services in the planning process for green infrastructure development with public and private organizations. The Virtual Verdure project, financed by Helsinki-Uusimaa Regional Council, was carried out in 1.9.2019-31.5.2020. Partner companies for the project were WSP Finland Oy ja Innogreen. Further, the project collaborated tightly with Kalasatama area development project, environmental services and city planners of Kalasatama and Western Harbour of the City of Helsinki’s Urban Environment Division. The case areas for the Virtual Verdure project were Kyläsaari ja Hermanninranta, that are located in the northern part of Kalasatama development project area. The evaluation of the co-creation focused on three design sprint events organized during the project. From the perspective of process evaluation, the Virtual Verdure project proceeded logically and achieved most of the set objectives. The design sprint events proved to be a successful practice to bring together experts from different sectors to co-create solutions for the planning of green infrastructure and deepen knowledge on green infrastructure and the multiple benefits it provides in urban environments. The design sprint process facilitated discussion and creative problem-solving by utilizing design thinking, multidisciplinary collaboration and practical workshop methods. As results from the project, planners’ knowledge on green infrastructure and the requirements for its successful planning deepened. The partner companies of the Virtual Verdure project contributed to the project with their expertise, and further gained deeper knowledge on opportunities of their own products and services focused on developing green infrastructure. Four deliverables were produced during the Virtual Verdure project to support the planning and implementation of green infrastructure in Kalasatama and other areas: green area factor tool, that was translated into Finnish and is now available for all the planners, green factor analysis from the Kyläsaari area, info cards, that provide technical and ecological information about different green infrastructure solutions, and a final publication, that showcases the learnings of the joint development in the project and provides recommendations for considering green infrastructure in different phases of planning, execution, and maintenance in urban environment. The results of this study will be utilized in a next project, B.Green, that will continue the work of Virtual Verdure.

Tämän tutkimuksen kohteena on yhteiskunnallinen vaikuttamistyö osana kunnallista sosiaalityötä. Tarkoituksena on tuottaa tietoa kunnallisessa sosiaalityössä työskentelevien sosiaalityöntekijöiden ajatuksista, asenteista ja kokemuksista sosiaalityön yhteiskunnallisesta vaikuttamistehtävästä. Tutkimuksessa yhteiskunnallisella vaikuttamistyöllä tarkoitetaan sosiaalityöntekijän työtä, jonka tarkoituksena on yhteiskunnallisiin rakenteisiin vaikuttaminen sosiaalityön arvojen mukaisesti niin sosiaalityöntekijän omassa työorganisaatiossa, kunnallisessa sosiaalipolitiikassa kuin yleisesti yhteiskunnassakin. Yhteiskunnallinen vaikuttamistyö ymmärretään osaksi sosiaalityön yhteiskunnallista ja eettistä tehtävää. Se perustuu sekä kriittiseen ja analyyttiseen ymmärrykseen yhteiskunnallisista rakenteista että vahvaan sitoutumiseen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tavoitteeseen. Tutkimus pyrkii vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: 1) Miten sosiaalityöntekijät suhtautuvat yhteiskunnalliseen vaikuttamistyöhön? 2) Miten sosiaalityöntekijät kokevat toimintaympäristöjensä suhtautuvan yhteiskunnalliseen vaikuttamistyöhön? ja 3) Kuinka hyviksi tai huonoiksi sosiaali-työntekijät kokevat mahdollisuutensa tehdä yhteiskunnallista vaikuttamistyötä? Tutkimus on toteutettu kvantitatiivisena kyselytutkimuksena. Tutkimusaineisto muodostuu Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla työskentelevien sosiaalityöntekijöiden kyselyvastauksista (n = 130), jotka on kerätty verkkolomakkeella keväällä 2017. Kyseessä on poikkileikkausaineisto ja kokonaistutkimus. Vastausprosentiksi tuli lopulta noin 15 %. Katoanalyysin perusteella aineisto on kuitenkin työskentelykunnan, pätevien sosiaalityöntekijöiden osuuden sekä ikäjakauman perusteella edustava. Aineiston analyysissä tutkitaan suorien jakaumien tarkastelulla sosiaalityöntekijöiden yhteiskunnalliseen vaikuttamistyöhön liittyvien kokemusten ja näkemysten yleisyyttä sekä ryhmittelyanalyysin, ristiintaulukointien ja keskiarvovertailun avulla niiden yhteisvaihtelua. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että merkittävä osa pääkaupunkiseudun sosiaalityöntekijöistä pitää yhteiskunnallista vaikuttamistyötä tärkeänä. Enemmistö sosiaalityöntekijöistä on kiinnostunut ja halukas toteuttamaan vaikuttamistyötä, mutta kokee mahdollisuutensa siihen huonoiksi. Sekä oma suhtautuminen että koetut mahdollisuudet ovat yhteydessä siihen, miten sosiaalityöntekijä kokee toimintaympäristönsä suhtautuvan vaikuttamistyöhön. Koettu mahdollisuuksien puute on yhteydessä sosiaalityöntekijän omaan passiiviseen suhtautumiseen sekä toimintaympäristön kielteiseen suhtautumiseen. Vain joka neljäs vastaaja on sitä mieltä, että yhteiskunnallista vaikuttamistyötä pidetään omassa työyhteisössä tärkeänä osana sosiaalityöntekijän työtä. Enemmistö kokee, ettei kunnassa olla kiinnostuneita heidän tiedostaan ja näkemyksistään eikä heidän yhteiskunnallista asiantuntemustaan hyödynnetä. Lähes joka viides on kokenut vaientamista omalla kohdallaan, kun työnantajan edustaja on pyrkinyt rajoittamaan vaikuttamista. Lähes kaksi viidestä uskoo, että vaikuttamisesta voisi seurata työpaikalla ikävyyksiä, mikä kertoo vaientamiseen liittyvästä pelon ilmapiiristä. Sosiaalityöntekijöiden kokemuksiin heikoista mahdollisuuksista näyttävät olevan yhteydessä erityisesti vaientamiseen liittyvä pelon ilmapiiri työpaikalla sekä sosiaalityöntekijän kokema epävarmuus siitä, minkälainen vaikuttaminen omassa työssä on sallittua. Pelon ilmapiirissä epävarmuus johtaa vaikenemiseen ja ylläpitää sitä, kun tieto muiden kokemista seurauksista saa vaikenemaan jo ennalta. Tästä näkökulmasta myöskään passiivinen tai pessimistinen suhtatutuminen vaikuttamiseen ei ole kovinkaan yllättävä. Heikkojen mahdollisuuksien taustalla nähdään tässä tutkimuksessa olevan erityisesti toimintakulttuuri, jota leimaavat järjestelmäkeskeisyys ja pelon ilmapiiri ja jossa yhteiskunnallista vaikuttamistyötä ei mielletä sosiaalityöntekijän tehtäväksi. Jos toimintakulttuuria leimaa vaikeneminen, on johdonmukaista myös pitää yksilökohtaista työtä vaikuttamistyötä mielekkäämpänä. Kiinnostava tulos on, että korkeintaan kolme vuotta sosiaalityöntekijänä työskennelleet vastaajat suhtautuvat vaikuttamistyöhön useammin kiinnostuneesti ja aktiivisesti ja arvioivat myös työyhteisönsä suhtautumisen positiivisemmaksi kuin kokeneemmat kollegansa. Näitä eroja saattaa selittää uuden sosiaalityöntekijäsukupolven erilainen ammatti-identiteetti, joka ei ole enää yhtä vahvasti kytköksissä järjestelmäkeskeisyyteen.

Tutkielmani aiheena on taloudellisen vallan tutkimus Suomessa vuosien 1969 ja 1979 välillä. Tuona ajanjaksona aineesta julkaistiin neljä laaja tutkimusta ja kysymys taloudellisesta vallasta ilmiönä sekä ilmiön aiheuttamista ongelmista nousi yhteiskunnalliseen keskusteluun. Taloudellisen vallan käsite kokonaisuutena tuntuu kuitenkin jääneen hieman epäselväksi. Tutkimukseni tavoitteena on selkeyttää taloudelliseen valtaan liittyvien ongelmien luonnetta sekä pohtia, miksi taloudellinen valta nousi suosituksi tutkimusaiheeksi. Aineistoni koostuu edellisessä kappaleessa mainitsemistani neljästä tutkimuksesta sekä taustoittavasta lehtileikeaineistosta. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmän avulla olen teemoitellut aineistossa esiteltyjä taloudellisen vallan ongelmia kokonaisuuksiksi, joiden avulla pyrin selkiyttämään vallankäytön konkreettisia ja potentiaalisia uhkia. Tutkimuspiikin johtanutta kehitystä olen tarkastellut yhteiskunnallisten liikkeiden toimintamekaniikan kautta. Koska yhteiskunnalliset liikkeet ovat kautta historian olleet merkittävässä roolissa suomalaisen yhteiskunnan muotoutumisessa, on mielestäni perusteltua pohtia niiden aikaansaaman muutosvoiman soveltuvuutta myös tilanteessa, jossa muutoksen takana ei ollut organisoitunut kansanliike. Tarkoitukseni ei ole väittää että tällainen liike kaikesta huolimatta olisi ollut olemassa, vaan ymmärtää liikkeiden toimintamekanismien taustoja ja problematisoida niiden organisoitumisen välttämättömyyttä. Analyysini tuloksena hahmottuu kuva taloudellisesta vallasta ilmiönä, joka vaikuttaa lukuisissa instituutioissa ja saa sekä arkipäiväisessä elämässä havaittavia että abstraktimmin hahmotettavia muotoja. Yhteiskunnallisen liikkeen aikaansaaman muutosvoiman toimintalogiikkaa näyttäytyy soveltamiskelpoisena myös ilmiölle jonka ympärille ei ole syntynyt esimerkiksi raittiusliikkeen kaltaista kansalaisliikettä, mutta joka kuitenkin selvästi vetää puoleensa tahoillaan ilmiön käsittämisestä ja mahdollisesti muuttamisesta kiinnostuneita yksilöitä.