Browsing by Title

Objectives. Compassion is a fundamental motivational system in the human being (Gilbert 2015). Its function is to alleviate suffering (Goetz, Keltner & Simon-Thomas 2010). Compassion is one of the key skills needed in a global world (OECD 2016). Supporting the development of compassion and the skills of taking others into account is an obligation imposed on professionals by the National Curriculum Guidelines on Early Childhood (EDUFI 2016; Lipponen, Hilppö, Rajala 2018). Compassion has not been studied as an independent feeling in children’s natural environment. Previously research has been done about prosociality from individual psychological point of view (Warneken & Tomasello, 2006; Dunfield, et al. 2011). The research assignment of my thesis is to examine the every-day practices of spontaneous compassion in an early childhood group. The thesis is part of the CoCuCo research project. My goal was to generate new information about the compassion from practice perspective. The research problems were how sensemaking is occurs during the compassionate process and how compassion relates to the flow of action. Methods. I compiled the material I used in my thesis in an early childhood education group of Helsinki city. The group consisted of 23 children, an early childhood education teacher, a part-time special education teacher, and 2 nannies. I observed group members' who participated in the study for 2 weeks. I performed observation and material analysis with an exploratory and ethnographic approach. The data consisted of 32 observations I recorded on the observation form. The observation form served as a heuristic tool that guided me to discover acts of helping, comforting, sharing, and including others. In the data analysis, I used data-driven and theory supported methods. Results and conclusions. Sensemaking continued throughout the compassionate process. Joint understanding was formed through negotiations and non-verbal reaction to one another's actions. Sensegiving and sensebreaking occurred during negotiations of meanings. Verbalizing feelings and others’ points of view supported the compassionate process. During the compassionate process, emotions were regulated, conflicts were resolved, others were involved, and care was taken of oneself, others, and the environment. Through the compassionate process, interrupted action was able to continue, new action emerged, and previous action took new course. Compassion acts as a social tool that directs the flow of action. It supports children’s participation in activities, role in the kindergarten group and the development of positive peer relationships. By modelling compassionate interaction, early childhood teachers and caregivers can support compassionate processes between children.

Tutkimuksen kohteena oli Bosnia-Hertsegovinan poliittinen järjestelmä, jota tarkasteltiin Lijphartin yhteishallinnallisen demokratian kontekstissa. Yhteishallinnallinen demokratia on poliittinen järjestelmä, jossa heterogeenisissä yhteiskunnissa pyritään varmistamaan demokraattinen järjestys mahdollisimman inklusiivisella päätöksentekomenettelyllä. Aikaisempi Bosnia-Hertsegovinan poliittisen järjestelmään liittynyt tutkimus on kohdistunut ylemmien hallinnon tasojen tutkimukseen päättyen enemmän tai vähemmän yhdenmukaisiin johtopäätöksiin. Tämä Pro gradu-tutkielma keskittyi Bosnia-Hertsegovinan Federaation kantonien demokraattisen suorituskyvyn vertailuun. Tutkimuksessa demokraattinen suorituskyky koostui kolmesta eri muuttujasta: luottamus, tasa-arvo ja vakaus. Luottamuksen mittaamiseen käytettiin äänestysprosenttia, tasa-arvon naisten osuutta kantonien valtuustoissa ja vakaus ilmeni hallitusten vaihtuvuudella tarkastelujakson aikana. Tutkimusmenetelmänä käytettiin vertailevaa tutkimusta, jossa Federaation kymmenestä kantonista tutkittiin kyseisiä muuttujia ajanjaksolla 2010-2018, mikä sisältää yhteensä kolmet vaalit kantonien valtuustoissa. Tämä antoi mahdollisuuden tarkastella pelkästään nykyisen tilanteen lisäksi pidemmän ajanvälin muutoksia. Tuloksissa paljastui, että kantonien välillä oli selkeitä eroja niin demokraattisen toimintakyvyn kuin sen yksittäisien muuttujien osalta. Keskeisimpinä kehityslinjoina huomattiin, että äänestysprosentin trendi oli lähes jokaisessa kantonissa laskeva ja naisten osuus valtuustoissa taas oli nouseva. Kantonit, joissa oli monikansallinen väestö, pärjäsivät jokaisen yksittäisen muuttujan kohdalla paremmin kuin kantonit, joissa oli homogeenisempi väestöjakauma. Kun monikansalliset kantonit poistettiin tarkastelusta, huomattiin että väestön diversiteetin ja demokraattisen suorituskyvyn välillä ei ollut korrelaatiota. Tutkielma antoi merkittävää lisäarvoa aikaisempaan Bosnia-Hertsegovinan poliittiseen järjestelmään kohdistuneeseen tutkimukseen. Sen tulokset olivat linjassa Lijphartin (2012) tutkimuksen kanssa, jossa yhteishallinnallisissa (konsensudemokratioissa) on hieman korkeampi äänestysprosentti ja naisten osuus parlamenteissa. Juuri monikansallisissa kantoneissa oli suhteessa suurempi äänestysprosentti ja korkeampi naisten osuus valtuustoissa yksikansallisiin kantoneihin verrattuna. Muiden kantoneiden tarkempi tarkastelu osoitti kuitenkin, että yksikansallisista kantoneista kaikista homogeenisimmät pärjäsivät paremmin demokraattisen toimintakyvyn vertailussa. Siksi tutkimustuloksista ei voida vetää aukottomia syy-seuraussuhteita vaan vakuuttavien johtopäätöksien teko edellyttää lisätutkimuksia.

Goals. During the last few decades, the understanding of childhood has changed. Nowadays we see children as active social actors and as specialists of their life. Children's development and learning happen in close interaction with the surrounding society. The goal of my study is to describe, analyse and interpret children's experiences of participation in children's and older adults' club activities in third sector. I studied Terhokerho clubs as children's operational environment of participation. I focused my study on children's experiences of participation and the structural and situational of the operational environment. My goal was to find operational modes, which support children's experiences of participation. I studied participation through children's initiatives and children's experience of belonging to the group. Methods. I studied two different Terhokerho clubs in southern Finland. Terhokerho clubs are part of the Koko Suomi leikkii –program. There were 27 4-12 year-old children and 21 adults participating in the study. I collected my research data by observing action in Terhokerho clubs and by interviewing children. The interviews were the primary source of research data. I analysed my observation notes and transcribed interviews separately with content analysis by classifying and finding themes from the data. Results and conclusions. In my study, participation as children's experience of belonging to the group and as children's possibilities to make initiatives was surprisingly homogenous. Key factors supporting children's experience of participation were fun activities and friends. Those who did not have their own friends with them in the clubs also considered getting new friends an important factor. Children also wanted to get to know the adults in the clubs. Joint activities of children and adults helped create interaction and therefore supported children's experience of participation and possibilities to make initiatives. Adults' action and the structure of the club also made a difference. Common starting and closing moments of the clubs and activities that took into account children's opinions furthered children's possibilities to make initiatives and experience of participation. Humour and warm athmosphere between children and adults were typical in the club activities of children and older adults.

Ihmisten liikkuminen on aina vaikuttanut kaupunkien kehitykseen ja muovautumiseen nykyiseen muotoonsa. Uusille liikkumismuodoille on aina pitänyt löytää tilaa, toisaalta henkilöautot ja joukkoliikenne ovat mahdollistaneet kaupunkien kasvun yhä laajemmalle alueelle. Ihmisten tarve liikkua kaupungeissa ei ole vähentynyt teknologian kehityksen myötä. Kasvava väestö luo jatkuvasti enemmän painetta kaupunkien liikennejärjestelmien toimivuudelle. Henkilöautojen määrä ei voi kasvaa loputtomasti, sillä niiden viemä tilantarve sekä negatiiviset ulkoisvaikutukset saattavat aiheuttaa kestämättömän tilanteen. Henkilöauto tarjoaa käyttäjilleen mahdollisuuden liikkua nopeasti suuriakin maantieteellisiä etäisyyksiä. Tämä on osaltaan myös mahdollistanut kaupunkien kasvun yhä laajemmalle alueelle, mikä ilmenee etäisyyksien kasvuna. Tässä tutkielmassa paneudutaan kirjallisuuden avulla autoiluun ja sen rooliin yhteiskunnassa sekä tekijöihin, jotka vaikuttavat auton käyttöön. Jakamistalouden yleistyminen on alkanut näkyä myös liikenteessä erilaisina yhteiskäyttöisinä tai yhteistä alustaa käyttävinä palveluina. Jakamistalous on moninainen ja laaja kokonaisuus, mutta se voidaan tiivistää käyttöoikeuden hankintaan omistuksen sijaan. Tällä periaatteella toimivat myös yhteiskäyttöautot. Tässä tutkielmassa selvitetään Drive Now –yhteiskäyttöautopalvelun käyttöä Suomen pääkaupunkiseudulla kymmenen kuukauden ajanjaksolla vuosien 2017 ja 2018 aikana. Drive Now aloitti toimintansa vuonna 2011 Saksassa ja Suomeen se saapui vuonna 2017. Tutkielmassa käytetyssä matka-aineistossa yhteiskäyttöautojen ajalliset käyttörakenteet eroavat arkipäivien ja viikonloppujen välillä. Arkisin käyttörakenteesta on tunnistettavissa selvät käyttöpiikit aamujen ja iltapäivien ruuhkatunteina, kun viikonloppuisin käytössä ei ole tunnistettavissa selkeitä käyttöpiikkejä. Tämä rakenne vastaa kansainvälisen tutkimuksen tuloksia, jota on kuitenkin tehty toistaiseksi vielä vähän. Alueellisesti tarkasteltuna yhteiskäyttöautojen käytössä on tunnistettavissa spatio-temporaalisia trendejä. Tämä ilmenee alueina, joista on ajettu tiettyyn kellonaikaan suhteellisesti enemmän pois kuin sinne ajettu. Vastaavasti jotkin alueet korostuvat päinvastaisesti eli niille ajetaan enemmän pois tiettyyn kellonaikaan. Aktiivisinta käyttö on ollut kymmenen kuukauden aikana Helsingin keskustassa ja sen välittömässä läheisyydessä, mutta esimerkiksi yksittäiset pisteet, kuten Leppävaara ja Helsinki-Vantaan lentoasema korostuvat korkean käytön alueina. Yhteiskäyttöautopalvelut mahdollistavat henkilöauton käytön ilman auton omistamista ja ne lisäävät mahdollisesti autojen käyttöastetta. Yhteiskäyttöautojen käyttö voi helpottaa kaupungeissa esimerkiksi parkkipaikkojen tarvetta ja se voi vähentää autojen määrää.

Green infrastructure supports biodiversity and vitality of ecosystem services in urban environments. A successful planning and implementation of green infrastructure require, however, cross-sectoral and multidisciplinary collaboration. Yet, the lack of this multidisciplinary collaboration has been identified to be one of the central factors challenging the planning and implementation of green infrastructure. This study aimed to assess the feasibility of design sprint concept in cross-sectoral joint development for green infrastructure used in a Virtual Verdure project. Further, this study assessed the process and the operations in the pursuit of the project’s objectives. The evaluation material was collected by using semi-structured expert interviews, participative observation, and feedback surveys. The evaluation framework used in the study aimed to provide knowledge on the use of design sprint concept in collaborative green infrastructure planning and for the development of similar project processes. This master’s thesis was executed as an assignment for Helsinki City owned innovation company Forum Virium Helsinki. The study was part of the Virtual Verdure project, coordinated by Forum Virium Helsinki. The project aimed to co-create an operating model, that would holistically consider cities’ ecosystem services in the planning process for green infrastructure development with public and private organizations. The Virtual Verdure project, financed by Helsinki-Uusimaa Regional Council, was carried out in 1.9.2019-31.5.2020. Partner companies for the project were WSP Finland Oy ja Innogreen. Further, the project collaborated tightly with Kalasatama area development project, environmental services and city planners of Kalasatama and Western Harbour of the City of Helsinki’s Urban Environment Division. The case areas for the Virtual Verdure project were Kyläsaari ja Hermanninranta, that are located in the northern part of Kalasatama development project area. The evaluation of the co-creation focused on three design sprint events organized during the project. From the perspective of process evaluation, the Virtual Verdure project proceeded logically and achieved most of the set objectives. The design sprint events proved to be a successful practice to bring together experts from different sectors to co-create solutions for the planning of green infrastructure and deepen knowledge on green infrastructure and the multiple benefits it provides in urban environments. The design sprint process facilitated discussion and creative problem-solving by utilizing design thinking, multidisciplinary collaboration and practical workshop methods. As results from the project, planners’ knowledge on green infrastructure and the requirements for its successful planning deepened. The partner companies of the Virtual Verdure project contributed to the project with their expertise, and further gained deeper knowledge on opportunities of their own products and services focused on developing green infrastructure. Four deliverables were produced during the Virtual Verdure project to support the planning and implementation of green infrastructure in Kalasatama and other areas: green area factor tool, that was translated into Finnish and is now available for all the planners, green factor analysis from the Kyläsaari area, info cards, that provide technical and ecological information about different green infrastructure solutions, and a final publication, that showcases the learnings of the joint development in the project and provides recommendations for considering green infrastructure in different phases of planning, execution, and maintenance in urban environment. The results of this study will be utilized in a next project, B.Green, that will continue the work of Virtual Verdure.

Tämän tutkimuksen kohteena on yhteiskunnallinen vaikuttamistyö osana kunnallista sosiaalityötä. Tarkoituksena on tuottaa tietoa kunnallisessa sosiaalityössä työskentelevien sosiaalityöntekijöiden ajatuksista, asenteista ja kokemuksista sosiaalityön yhteiskunnallisesta vaikuttamistehtävästä. Tutkimuksessa yhteiskunnallisella vaikuttamistyöllä tarkoitetaan sosiaalityöntekijän työtä, jonka tarkoituksena on yhteiskunnallisiin rakenteisiin vaikuttaminen sosiaalityön arvojen mukaisesti niin sosiaalityöntekijän omassa työorganisaatiossa, kunnallisessa sosiaalipolitiikassa kuin yleisesti yhteiskunnassakin. Yhteiskunnallinen vaikuttamistyö ymmärretään osaksi sosiaalityön yhteiskunnallista ja eettistä tehtävää. Se perustuu sekä kriittiseen ja analyyttiseen ymmärrykseen yhteiskunnallisista rakenteista että vahvaan sitoutumiseen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tavoitteeseen. Tutkimus pyrkii vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: 1) Miten sosiaalityöntekijät suhtautuvat yhteiskunnalliseen vaikuttamistyöhön? 2) Miten sosiaalityöntekijät kokevat toimintaympäristöjensä suhtautuvan yhteiskunnalliseen vaikuttamistyöhön? ja 3) Kuinka hyviksi tai huonoiksi sosiaali-työntekijät kokevat mahdollisuutensa tehdä yhteiskunnallista vaikuttamistyötä? Tutkimus on toteutettu kvantitatiivisena kyselytutkimuksena. Tutkimusaineisto muodostuu Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla työskentelevien sosiaalityöntekijöiden kyselyvastauksista (n = 130), jotka on kerätty verkkolomakkeella keväällä 2017. Kyseessä on poikkileikkausaineisto ja kokonaistutkimus. Vastausprosentiksi tuli lopulta noin 15 %. Katoanalyysin perusteella aineisto on kuitenkin työskentelykunnan, pätevien sosiaalityöntekijöiden osuuden sekä ikäjakauman perusteella edustava. Aineiston analyysissä tutkitaan suorien jakaumien tarkastelulla sosiaalityöntekijöiden yhteiskunnalliseen vaikuttamistyöhön liittyvien kokemusten ja näkemysten yleisyyttä sekä ryhmittelyanalyysin, ristiintaulukointien ja keskiarvovertailun avulla niiden yhteisvaihtelua. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että merkittävä osa pääkaupunkiseudun sosiaalityöntekijöistä pitää yhteiskunnallista vaikuttamistyötä tärkeänä. Enemmistö sosiaalityöntekijöistä on kiinnostunut ja halukas toteuttamaan vaikuttamistyötä, mutta kokee mahdollisuutensa siihen huonoiksi. Sekä oma suhtautuminen että koetut mahdollisuudet ovat yhteydessä siihen, miten sosiaalityöntekijä kokee toimintaympäristönsä suhtautuvan vaikuttamistyöhön. Koettu mahdollisuuksien puute on yhteydessä sosiaalityöntekijän omaan passiiviseen suhtautumiseen sekä toimintaympäristön kielteiseen suhtautumiseen. Vain joka neljäs vastaaja on sitä mieltä, että yhteiskunnallista vaikuttamistyötä pidetään omassa työyhteisössä tärkeänä osana sosiaalityöntekijän työtä. Enemmistö kokee, ettei kunnassa olla kiinnostuneita heidän tiedostaan ja näkemyksistään eikä heidän yhteiskunnallista asiantuntemustaan hyödynnetä. Lähes joka viides on kokenut vaientamista omalla kohdallaan, kun työnantajan edustaja on pyrkinyt rajoittamaan vaikuttamista. Lähes kaksi viidestä uskoo, että vaikuttamisesta voisi seurata työpaikalla ikävyyksiä, mikä kertoo vaientamiseen liittyvästä pelon ilmapiiristä. Sosiaalityöntekijöiden kokemuksiin heikoista mahdollisuuksista näyttävät olevan yhteydessä erityisesti vaientamiseen liittyvä pelon ilmapiiri työpaikalla sekä sosiaalityöntekijän kokema epävarmuus siitä, minkälainen vaikuttaminen omassa työssä on sallittua. Pelon ilmapiirissä epävarmuus johtaa vaikenemiseen ja ylläpitää sitä, kun tieto muiden kokemista seurauksista saa vaikenemaan jo ennalta. Tästä näkökulmasta myöskään passiivinen tai pessimistinen suhtatutuminen vaikuttamiseen ei ole kovinkaan yllättävä. Heikkojen mahdollisuuksien taustalla nähdään tässä tutkimuksessa olevan erityisesti toimintakulttuuri, jota leimaavat järjestelmäkeskeisyys ja pelon ilmapiiri ja jossa yhteiskunnallista vaikuttamistyötä ei mielletä sosiaalityöntekijän tehtäväksi. Jos toimintakulttuuria leimaa vaikeneminen, on johdonmukaista myös pitää yksilökohtaista työtä vaikuttamistyötä mielekkäämpänä. Kiinnostava tulos on, että korkeintaan kolme vuotta sosiaalityöntekijänä työskennelleet vastaajat suhtautuvat vaikuttamistyöhön useammin kiinnostuneesti ja aktiivisesti ja arvioivat myös työyhteisönsä suhtautumisen positiivisemmaksi kuin kokeneemmat kollegansa. Näitä eroja saattaa selittää uuden sosiaalityöntekijäsukupolven erilainen ammatti-identiteetti, joka ei ole enää yhtä vahvasti kytköksissä järjestelmäkeskeisyyteen.

Tutkielmani aiheena on taloudellisen vallan tutkimus Suomessa vuosien 1969 ja 1979 välillä. Tuona ajanjaksona aineesta julkaistiin neljä laaja tutkimusta ja kysymys taloudellisesta vallasta ilmiönä sekä ilmiön aiheuttamista ongelmista nousi yhteiskunnalliseen keskusteluun. Taloudellisen vallan käsite kokonaisuutena tuntuu kuitenkin jääneen hieman epäselväksi. Tutkimukseni tavoitteena on selkeyttää taloudelliseen valtaan liittyvien ongelmien luonnetta sekä pohtia, miksi taloudellinen valta nousi suosituksi tutkimusaiheeksi. Aineistoni koostuu edellisessä kappaleessa mainitsemistani neljästä tutkimuksesta sekä taustoittavasta lehtileikeaineistosta. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmän avulla olen teemoitellut aineistossa esiteltyjä taloudellisen vallan ongelmia kokonaisuuksiksi, joiden avulla pyrin selkiyttämään vallankäytön konkreettisia ja potentiaalisia uhkia. Tutkimuspiikin johtanutta kehitystä olen tarkastellut yhteiskunnallisten liikkeiden toimintamekaniikan kautta. Koska yhteiskunnalliset liikkeet ovat kautta historian olleet merkittävässä roolissa suomalaisen yhteiskunnan muotoutumisessa, on mielestäni perusteltua pohtia niiden aikaansaaman muutosvoiman soveltuvuutta myös tilanteessa, jossa muutoksen takana ei ollut organisoitunut kansanliike. Tarkoitukseni ei ole väittää että tällainen liike kaikesta huolimatta olisi ollut olemassa, vaan ymmärtää liikkeiden toimintamekanismien taustoja ja problematisoida niiden organisoitumisen välttämättömyyttä. Analyysini tuloksena hahmottuu kuva taloudellisesta vallasta ilmiönä, joka vaikuttaa lukuisissa instituutioissa ja saa sekä arkipäiväisessä elämässä havaittavia että abstraktimmin hahmotettavia muotoja. Yhteiskunnallisen liikkeen aikaansaaman muutosvoiman toimintalogiikkaa näyttäytyy soveltamiskelpoisena myös ilmiölle jonka ympärille ei ole syntynyt esimerkiksi raittiusliikkeen kaltaista kansalaisliikettä, mutta joka kuitenkin selvästi vetää puoleensa tahoillaan ilmiön käsittämisestä ja mahdollisesti muuttamisesta kiinnostuneita yksilöitä.

Tutkimuksessa konkretisoidaan muutostarpeita maatalouden suojakaistojen käyttöönottoon liittyen, kun ulkoisvaikutukset huomioidaan ravinnehuuhtouman, eroosion, kasvihuonekaasupäästöjen, monimuotoisuuden sekä virkistyksen näkökulmista. Ulkoisvaikutuksien taloudellista mittaamista varten muodostetaan haitta- ja hyötyfunktiot soveltuvien tutkimusten perusteella. Tutkielmassa optimoidaan suojakaistan leveys ja rantapeltohehtaarien lannoitusmäärä ja tarkastellaan optimoinnin tuottamaa hyvinvointia (€/ha). Tarkastelussa muodostetaan kaksi hyvinvointiyhtälöä, joista toisessa on käytössä nurmipeitteisiä suojakaistoja ja toisessa luonnontilaisia suojakaistoja. Tapausesimerkkinä toimii Eurajoen pääuoma. Yksin ravinnehuuhtouman näkökulmasta on voinut olla perusteltua ohjata maanviljelijöitä kapeiden nurmipeitteisten suojakaistojen käyttöönottamiseen. Tämän tarkastelun mukaan suojakaistojen optimaalinen käyttöönotto selvästi muuttuu, kun useampi ulkoisvaikutus huomioidaan. Usean ulkoisvaikutuksen oloissa suurimman hyvinvoinnin Eurajoen pääuoman valuma-alueella tuotti luonnontilainen 86 metriä leveä suojakaista. Optimaalinen typpilannoitustaso vesistön viereisellä pellolla oli tällöin 83 kg N/ha. Lisäksi huomattiin, että kapeat alle kymmenen metriä leveät suojakaistat tuottavat aina hyvinvointitappion. Ulkoisvaikutuksista ilmastohaitta ja monimuotoisuushyöty vaikuttivat tuloksiin voimakkaimmin, ja ravinnehuuhtoumahaitta heikoiten. Herkkyysanalyysissä suojakaistan leveyteen vaikutti voimakkaimmin viljan markkinahinta ja hyvinvoinnin määrään puolestaan maksuhalukkuus monimuotoisuudesta. Nykyisten maataloustukien joukosta ei löydy tukivaihtoehtoa puustoisen suojakaistan säilyttämiseen. Tarkastelun perusteella maatalouden kannustimia tulisi muuttaa tukemaan luonnontilaisten suojakaistojen käyttöönottoa muuttamalla suojakaistoihin tai -vyöhykkeisiin liittyviä maataloustukia ja niiden ehtoja. Tarkastelun optimin saavuttamiseksi luonnontilaisen suojakaistan perustamisen tueksi laskettiin 681 €/ha ja nurmipeitteisen suojakaistan tueksi 580 €/ha. Typpilannoiteveroksi saatiin 0,44 €/kg N. Tarkasteluun liittyy useita oletuksia ja yksinkertaistuksia rajautuen saatavilla olevaan tutkimustietoon maatalouden suojakaistoilla. Esimerkiksi oletettu Eurajoen kasvillisuuden alkuperäisyys ja lajimäärä ovat karkeita arvioita. Lisäksi esimerkiksi luonnontilaisen suojakaistan ravinnehuuhtoumafunktioon hyödynnettiin metsätaloustutkimukseen perustuvaa tietoa, ja monimuotoisuuden rajahyötyä kuvaa kosteikkotutkimukseen liittyvä arvottamistieto.

Tutkimus tarkastelee Julma Henri & Syrjäytyneet -rap-kokoonpanon suomenkielisen rap-albumi Al-Qaida Finlandin lyriikoiden yhteiskunnalli suutta erilaisten ihmisryhmien ja niiden kielellisen rakentumisen kautta. Tarkoitus on selvittää, millaisia yhteiskunnallisia ryhmiä levyn lyriikoissa esiintyy, miten ne rakentuvat kielellisesti ja minkälaisia vastakkainasetteluja näiden kategorioiden välillä on. Tutkimus asettuu osaksi diskurssin tutkimuksen ja rap-tutkimuksen jatkumoa. Tutkimuksessa pääosassa on lingvistinen analyysi, mutta apuna käytetään myös kirjallisuudentutki muksen, sosiologian ja sosiaalipsykologian käsitteistöä. Tutkimusaineiston muodostaa Julma Henri & Syrjäytyneiden rap-levy Al-Qaida Finland (2007). Rap-artisti Julma Henri on levyllä pääosassa Syrjäytyneiden ollessa kappaleilla vierailevia artisteja. Levyllä on 16 kappaletta, joiden lyriikat on kerätty aineistoksi siten, että lyriikoita on etsitty internetin sanoitussivuilta ja lisäksi kuunneltu useaan otteeseen. Tutkimusmetodina toimii kriittinen diskurssintutkimus, jonka lisäksi analyysissä käytetään muun muassa sosiaalipsykologian kategorisaation sekä sisä- ja ulkoryhmän käsitteitä. Analyysi kohdistuu yhteiskunnallisiin ja sosio ekonomisiin kategorioihin ja ryhmiin viittaaviin kielenaineksiin ja siihen, miten ryhmistä ja kategorioista puhutaan. Lyriikoissa nimetään erilaisia sosioekonomisia ja sosiaalipolitiikkaan liittyviä kategorioita. Lisäksi lyriikoissa käytetään suomen persoonajärjestelmää viittaamassa erilaisiin kategorioihin ja ryhmiin. Keskeisen huomion kohteena on lyriikoiden puhuja. Tutkimuksessa havaitaan, että aineistossa hahmottuu kuva kilpailuyhteiskunnasta, jossa eri ihmisryhmien välillä vallitsee voimakkaita vastak kainasetteluja. Jako näkyy erityisesti sosioekonomisten parempiosaisten ja vähäosaisten ryhmien välillä. Parempiosaiset ovat yhteiskunnassa hal litsevassa asemassa, vähäosaiset ovat hallinnan ja kontrollin kohteita, yhteiskunnan kyydistä pudonneita ja syrjäytyneitä. Tätä eroa ylläpitävät poliisit ja vartijat. Toinen merkittävä yhteiskunnallinen vastakkainasettelu näkyy suomalaisen hyvinvointivaltion sosiaalipolitiikkaa edustavien instituutioiden, sosiaaliturvan ja koulutusjärjestelmän, kategorioiden sekä sairaiden, potilaiden, oppilaiden ja asiakkaiden kategorioiden välillä. Kielellisesti kategoriat ja vastakkainasettelut rakentuvat ryhmien suoran nimeämisen, moniäänisyyden, persoonavaihtelun, metaforien ja toiston avulla.

Tarkastelen tutkielmassani Antiokiassa ja laajemmin myöhäisantiikin maailmassa vaikuttaneiden yhteiskunnallisten ilmiöiden suhdetta asketismin nousuun Antiokian seudulla 300-luvulla. Aikakauden nälänhätien ja levottomuuksien taustalla vaikutti useita ilmiöitä, jotka kannustivat etenkin yhteiskunnan vähäosaisimpia asettumaan symbolisesti yhteiskunnan ulkopuolelle askeeteiksi. Tässä työssäni tarkastelen näitä 300-luvun Antiokian taloudellisia, demografisia, yhteiskunnallisia ja ilmastollisia muutoksia sekä asketismin kehitystä ja selvitän, miten asketismi vastasi erilaisten ilmiöiden asettamiin haasteisiin. Tutkimusaineistonani olen hyödyntänyt myöhäisantiikin kirjallisia lähteitä, joita 300-luvun Antiokiasta on säilynyt melko runsaasti. Libanios ja Johannes Khrysostomos kertovat paljon Antiokian yhteiskunnasta omista näkökulmistaan. Heidän lisäkseen Antiokian seudun tapahtumista kirjoittavat muun muassa Ammianus Marcellinus, keisari Julianus ja Theodoretos Kyrrhoslainen. Myös aikakauden lainsäädäntö reagoi yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Aiheen ympäriltä – myöhäisantiikin taloudesta ja ilmastosta, asketismin synnystä, askeettien yhteiskunnallisista rooleista ja uskonnollisesta väkivallasta – on kirjoitettu runsaasti tutkimuskirjallisuutta. Luon synteesin aikaisemmasta tutkimuksesta ja tarkastelen kattavammin yhteiskunnallisia syitä asketismin taustalla sekä asketismin harjoittajilleen tarjoamia ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin. Esitän, että asketismin laaja suosio etenkin alempien yhteiskuntaluokkien parissa liittyi aikakauden taloudellisten, demografisten, yhteiskunnallisten ja ilmastollisten muutosten mukanaan tuomiin haasteisiin. Talous- ja väestönkasvun kääntöpuolena 300-lukua leimasivat vaurauden ja maaomaisuuden voimakas keskittyminen, ruoantuotannolliset vaikeudet kasvavalle väestölle sekä työvoiman ylitarjonnasta johtunut maaseudun työväestön olojen heikkeneminen. Lisäksi kodittoman maalaisväestön kerääntyminen Antiokiaan työn ja ruoka-avustuksen toivossa loi sosiaalisia jännitteitä. Olosuhteiltaan maanviljelykselle erityisen otollisen ”roomalaisen ilmasto-optimin” päättyminen vaikutti luultavasti merkittävästi maatalousvaltaiseen yhteiskuntaan. Askeettista elämää arvostettiin kristittyjen parissa kaikissa yhteiskuntaluokissa ja myöhäisantiikissa se oli yksi harvoista yhteiskunnallisen nousun keinoista. Lähteissä korostuvista yläluokkaisemmista harjoittajista huolimatta askeettien suurin joukko oli aina alemmista yhteiskuntaluokista. Vetäytyminen yhteiskunnasta tarkoitti myös vetäytymistä maallisista velvollisuuksista. Askeetit tarjosivat heitä tukeville yhteisöille erilaisia palveluita etenkin korvattuaan maaseudun perinteiset jumalat. Jotkin karismaattiset askeetit saivat myös huomattavaa valtaa yhteisöjen edustajina. Askeettien henkilökohtainen jumalsuhde mahdollisti maallisten hierarkioiden ulkopuolelle asettumisen ja vapaan puheen viranomaisille ja rikkaille. Askeetit saattoivat harjoittaa myös muita uskonnollisia ryhmiä vastaan suunnattua väkivaltaa, joka sisälsi joskus sosiaalisten ryhmien välisen konfliktin piirteitä. Askeettien piispojen kanssa käymä kilpailu hengellisestä vallasta ja heidän aiheuttamansa yhteiskunnalliset häiriöt johtivat siihen, että hallinto ja kirkko pyrkivät rajoittamaan alkujaan monimuotoista liikettä helpommin hallittavaan muotoon.