Browsing by master's degree program "Magisterprogrammet i engelska språket och litteraturen"

The rise of the information and communication technologies (ICT) has been revolutionary for the societies of the 21st century. From an educational perspective, ICT tools have transformed traditional teaching and learning practices in many fields, including language education. This study aims to explore how ICT tools are used in higher education, specifically in English preparatory classes of universities in Turkey. Structured, online interviews were conducted with six EFL teachers working in different private universities. The interview questions were designed to identify teachers’ ICT use, their attitudes toward ICT tools, and potential advantages and disadvantages related to ICT tools. Qualitative content analysis was used to analyze interview data. Overall, EFL teachers used traditional ICT tools, such as computers, projectors, and interactive whiteboards (IWBs) in almost all classes, and used various Web 2.0 tools to enrich their teaching practice. Besides, teachers expressed their confidence in using ICT tools, and this finding was independent of their history of ICT training. Teachers considered ICT tools as beneficial, highlighting multiple teaching- and learning-related benefits. Teachers considered infrastructure problems as the main challenge related to ICT use.

This thesis set out to find out to what extent language proficiency is related to language learners’ ability to use discourse markers in general, in formal and informal registers, and in different tasks. Over the past decades, discourse markers have been studied extensively from various perspectives in multiple subfields of linguistics. In general, discourse markers have been found to pose great difficulty even for university-level language learners, with textual organization, cohesion and coherence being the main issues in L2 language use. The data for this research was collected from Finnish general upper secondary school students using a language test created specifically for this thesis. The aim is to tap into the participants’ active and passive English knowledge as well as their knowledge on language registers of different levels of formality. The test consists of a language proficiency test, a multiple-choice test to measure the participants’ passive vocabulary, and a cloze test to measure the participants’ active vocabulary. The results were analyzed using the Pearson correlation coefficient r, and after an item analysis and a distractor analysis of the test items, the most problematic items were analyzed qualitatively to gain more information about the participants’ use of discourse markers. The results indicate that English language proficiency is moderately correlated with the use of discourse markers overall, in formal contexts and in the cloze test measuring active vocabulary. A slightly lower correlation was also found between proficiency and the score on the multiple-choice test measuring passive vocabulary.

Tutkielma käsittelee koodinvaihtoa historiallisessa fiktiossa. Erityisenä huomion kohteena on se, miten ja milloin muita kieliä (useimmiten Saksaa ja Ranskaa) esiintyy kolmessa englannikielisessä historiallisessa romaanissa joko koodinvaihdon tai muiden menetelmien kautta ja miten nämä vaikuttavat hahmojen karakterisointiin. Työssä tarkastellaan tekstin ominaisuuksiin stilistisen analyysin avulla. Teoreettisenä viitekehyksenä käytetään Carol Myers-Scottonin "tunnusmerkkisyyden mallia" (Markedness Model), jonka avulla analysoidaan koodinvaihdon funktiota suhteessa hahmojen välisiin valtarakenteisiin, ja Meir Sternbergin "käännösmimesistä" (translational mimesis), jota käytetään erilaisten teksissä esiintyviin kielten representaatioden luokitteluun. Tutkimuksen kohteena on kolme toisen maailmansodan aikaan sijoittuvaa kirjaa: Markus Zusakin The Book Thief (2005), Anthony Doerrin All the Light We Cannot See (2014) sekä Heather Morrisin Tattooist of Auschwitz (2018). Tutkimus osoittaa, että saksalaiset hahmot kuvataan yleisemmin negatiivisesti kuin muut hahmot. Saksankieliset koodinvaihdot liittyvät usein sotaan tai negatiivisiin tunteisiin, ja jopa The Book Thief:issä, jossa kaikki hahmot ovat saksalaisia, saksaa puhuvina esitetyt hahmot ovat useammin kovempia luonteeltaan, kun taas sympaattisina esitetyt hahmot puhuvat saksaa harvemmin. Vahvin vastakkainasettelu kansalaisuuksien välillä näkyy All the Light -kirjassa, jossa ranskalaiset hahmot ovat miellyttävämpiä, ja miellyttävänä esitetty saksalainen päähenkilö puhuu enemmän ranskaa kuin saksaa. Kirjoissa esiintyy monia erilaisia tapoja edustaa kieliä, joita hahmot puhuvat. Koodinvaihto on yleistä Book Thief sekä All the Light -kirjoissa, kun taas Tattooist-kirjassa vieraita kieliä edustetaan tyypillisesti eksplisiittisen attribuution kautta (esim. ”Hän kirosi ranskaksi.”). Kielten representaatiomenetelmät eivät ole vaikuttaneet siihen, miten kriitikot ja lukijat ovat ottaneet ne vastaan. Tähän todennäköisesti vaikuttaa se, että monikielisyys kuuluu luontevana osana historiallisen fiktion genreen, erityisesti toiseen maailmansotaan sijoittuvan fiktion kontekstissa, eikä koodinvaihto näin ollen yllätä tai häiritse lukukokemusta.

Tiivistelmä – Referat – Abstract Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella Australian Aboriginaalien käsitettä uniaika (Dreamtime) sekä kulttuuria yleisemmin ja niiden esiintymistä kirjallisuudessa. Tutkielman aluksi tarkastelen mitä käsite uniaika pitää sisällään ja mikä merkitys sillä on aboriginaalien keskuudessa. Lisäksi esittelen Aboriginaalien kulttuuria ja asemaa yhteiskunnassa. Uniajan esiintymistä kirjallisuudessa käsittelen kolmen hyvin erilaisen teoksen kautta: Oodgeroo Noonuccalin runo Reed Flute Cave (1984), Bruce Chatwinin matkakertomus The Songlines (1987) ja Joan Lindsayn romaani Picnic at Hanging Rock (1967). Australian aboriginaalit on yksi ihmiskunnan vanhimpia kansoja, heidän historiaansa voidaan jäljittää jopa noin 60 000 vuoden päähän. Vuonna 1788, Britannian perustettua ensimmäisen siirtokuntansa Australian mantereelle, aboriginaalien asema joutui uhatuksi. Aboriginaalien elintavat erosivat suuresti eurooppalaisista ja koska eurooppalaiset tarvitsivat maa-alueita käyttöönsä, siirrettiin aboriginaaleja siirtokuntiin. Aboriginaalikulttuurissa maan merkitys on hyvin suuri ja se kytkeytyy tiivisti konseptiin uniajasta. Uniajalla tarkoitetaan aboriginaalien uskomusta toisesta todellisuudesta, joka on läsnä koko ajan oman todellisuutemme rinnalla, mutta missä aika ei kulje lineaarisesti. Maailman ollessa vielä eloton, esi-isät saapuivat uniajasta tehden maailmasta elollisen. Elollisia eivät ole vain ihmiset ja eläimet, vaan kaikki luonnosta löytyvä on esi-isien muovaamaa ja sisältää esi-isien olemusta ja on näin ollen elollinen. Saatuaan työnsä maan päällä valmiiksi, esi-isät vetäytyivät takaisin omaan todellisuuteensa, mutta heimon jäseniksi vihityt aboriginaalit pystyvät kommunikoimaan esi-isien kanssa rituaalien välityksellä. Myös kuvataide ja musiikki linkittävät uniaikaa tähän todellisuuteen. Oodgeroo Noonuccal oli aboriginaali runoilija, kirjailija ja kasvattaja, jonka elämäntyönä oli aboriginaalien ja muiden australialaisten rinnakkaiselon mahdollistaminen. Hän oli myös poliittinen aktivisti, joka oli mukana vaatimassa aboriginaaleille yhtäläisiä oikeuksia muiden kansalaisten tavoin. Hänen runonsa ”Reed Flute Cave” kuvaa kaipuuta juurille, oman kulttuurin vaalimista ja kodin merkitystä. Bruce Chatwin oli brittiläinen taideasiantuntija ja toimittaja ja ennen kuin hänestä tuli maailmanmatkaaja ja kirjailija. Chatwinin kirjoitustyyli yhdistelee faktaa ja fiktiota, mikä on herättänyt runsaasti kritiikkiä. Hänen kirjansa The Songlines vaikuttaa matkakertomukselta, jonka päähenkilöä kiehtoo Australian aboriginaalien paimentolaisuus ja muu kulttuuri. Tarinassa päähenkilö kiertää Keski-Australian aboriginaalien keskuudessa ensimmäisen polven australialaisen oppaansa kanssa ja tutustuu paikalliseen kulttuuriin. Chatwin yhdistelee omia oletuksiaan paimentolaisuudesta aboriginaalien kulttuuriin, mutta ei kerro tästä lukijoille, jotka saattavat saada vääristellyn ja romantisoidun kuvan aboriginaalien kulttuurista, josta erityisesti aboriginaalit ovatkin häntä ankarasti kritisoineet. Joan Lindsayn romaani Picnic at Hanging Rock on mysteeriromaani vuoden 1900 Australiasta, jossa tyttökoulun oppilaat lähtevät piknikille ystävänpäivänä. Retken aikana kolme tytöistä katoaa ja heidän kohtaloonsa yritetään saada selvyys. Romaanin tunnelma on usein unenomainen, todellisuuden rajalla häilyvä, mikä vahvistaa juonen mysteeriä. Vahvana teemana romaanissa on ajan kokemus ja merkitys. Myös aboriginaalien uniaikaan liittyy ajan jaksottaisuus totutun lineaarisen sijaan. Uniaika on lähestulkoon ainoa näitä teoksia yhdistävä asia, ja sitä käsitellään jokaisessa hyvin eri tavoin. Noonuccal kirjoittaa oman elämänsä pohjalta, Chatwin kirjoittaa kiinnostuksesta uniaikaan, mutta päähenkilön omat oletukset ohjaavat narratiivia vahvemmin, kuin paikallisilta kuullut kertomukset ja Lindsayn romaanissa aboriginaaleja ei huomioida suoraan ihmisinä eikä kulttuurina. Aboriginaalikulttuurin uskomusten käyttäminen motiivina on, varsinkin nykypäivän tietämyksen valossa, hieman kyseenalaista. Noonuccalin oikeutta kirjoittaa omasta kulttuuristaan ja elämästään ei voi kieltää, mutta Chatwinin ja Lindsayn kohdalla joudutaan pohtimaan taiteilijan vapauden ja kulttuurisen omimisen rajoja. Tärkeää on myös pohtia, kuka asiasta saa päättää. Länsimaisessa yhteiskunnassa sananvapaus ja taiteellisen ilmaisun vapaus ovat tärkeinä pidettyjä arvoja, mutta muiden kulttuurien huomioiminen ja mahdollisesti alisteinen asema ovat asioita, joiden huomioiminen on vähintäänkin paikallaan.

Tutkielma tutkii varhentamisen hanketta alakoulun englanninopetuksessa. Vuodesta 2020 lähtien tuli voimaan muutos, jonka mukaan A1 kielen opiskelu alkaa Suomessa jo ensimmäiseltä luokalta lähtien. A1 kieli on useimmiten englanti, mutta se voi olla myös jokin muu kieli, kuten saksa tai ranska. Varhennettua kieltä opetetaan yleensä yksi tunti viikossa. Joissakin kouluissa varhennettua kieltä on opetettu jo aikaisemmin, mutta maanlaajuinen muutoksesta on tullut vasta viime vuosina. Kielenopetuksen aloittaminen jo ensimmäiseltä luokalta lähtien perustuu oppimisen eri herkkyyskausiin. Joidenkin tutkimustulosten mukaan kielitaito tarttuu lapsiin parhaiten mahdollisimman nuorena. Koska aihetta ei ole vielä tutkittu paljoa opettajien tai opetusharjoittelijoiden näkökulmasta, tutkimukseni keskittyy heidän asenteisiinsa varhennetun englannin opetusta koskien. Tutkin myös, mitä hyötyjä ja haittoja varhennetun kielen opetuksesta on löydetty aiemmissa tutkimuksissa. Käsittelen sekä Suomen kontekstiin sijoittuvia tutkimuksia, että kansainvälisiä tutkimuksia. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lisäksi, miten varhennettua englanninopetusta Suomessa voitaisiin kehittää tulevaisuudessa. Opettajien ja opetusharjoittelijoiden mielipiteiden keräämiseksi loin sähköisen kyselyn Google Formsilla. Aineisto kerättiin tammi-helmikuussa 2022. Kysely koostui kahdesta osasta, joista ensimmäinen osa oli suunnattu opettajille ja toinen opetusharjoittelijoille. Kyselyllä kartoitettiin molempien kohderyhmien näkemyksiä varhennetun englannin kielen opettamiseen alakoulussa. Kysymykset koskivat varhennetun kielenopetuksen kokemuksia, kuten oppilaiden motivaatiota kielen oppimiseen ja opettajien kokemia haasteita luokassa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kielenopiskelun aloittaminen aikaisemmin on kannattavaa, jos tietyt kriteerit oppimiselle otetaan huomioon. Sekä oppilaille että opettajille tulee tarjota optimaaliset olosuhteet varhennetun kielenopetukseen kouluissa. Tämä koskee muun muassa oppimisympäristöä, ryhmäkokoja sekä englannin opettamista lapsille soveltuvalla tavalla. Suuria ryhmäkokoja tulisi välttää, sillä ne johtavat eriyttämiseen ja sen tuomiin ongelmiin. Lisäksi englantia tulisi opettaa 1. – 2. luokalla suullista ilmaisua sekä toiminnallisuutta painottaen. Opettajien mielipiteistä käy ilmi, että vaikka suurin osa kokee varhennetun englannin opettamisen mielekkääksi, tarjotaan myös useita parannusehdotuksia varhennettuun opetukseen. Opettajat toivoivat pienempiä ryhmiä, lisää sopivaa opetusmateriaalia sekä selkeitä toimintatapoja varhennettuun opetukseen. Tutkimustuloksista käy myös ilmi varhennetun englannin opetuksen hyödyt ja haitat kouluympäristössä sekä aiempien tutkimusten suhde nykytutkimukseen.

Caryl Churchill is a renowned playwright whose plays concern a wide range of social and political issues. In her plays Far Away (2000) and Escaped Alone (2016) Churchill brings forth depictions of ecological disaster which complexify the relationship between humans and their nonhuman environment. In this thesis, I argue that the plays in question offer a new perspective on the division between humanity and the nonhuman environment, which prompts the reader to question their own anthropocentric view of human exceptionalism. The plays’ bizarre events and absurdist form criticise the arbitrary division between human and nonhuman animals, underlining the intrinsic value of all beings and the nonanimated environment. It is evident that the plays are part of the Theatre of the Absurd, in their deviation from traditional conventions for narration and plot, as well as in the untraditional depiction of humans and the nonhuman environment. Utilising the typology of animal representation by Greg Garrard (2012) it becomes clear that nonhuman animals are increasingly depicted as anthropomorphic and certain groups of humans as increasingly zoomorphic in Far Away. Furthermore, the importance of the effects of the capitalist economic system in the climate crisis is prevalent in both plays. In Far Away, the characters work under a capitalist government which does not value human wellbeing. Escaped Alone, on the other hand, depicts ecological catastrophes as instigated by entities strongly connected with the capitalist system. Thus, both plays reveal the significance of capitalism as a driving force in ecological destruction, as well as its negative impact on individuals. Escaped Alone emphasises the individual perspective on the climate crisis by offering a female perspective and showing the characters as resilient despite the looming catastrophes. By depicting the ecological crisis as a complex and multifaceted issue, Churchill establishes her plays as works of deep ecology.

Vuonna 2016 sitovaksi tullut Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 linjaa, että jokaisen oppilaan opintoihin tulee vuosittain sisältyä yksi monialainen oppimiskokonaisuus, jossa työskennellään yli oppiainerajojen. Monialaisia oppimiskokonaisuuksia ei ole tähän mennessä tutkittu englannin opetuksen näkökulmasta, vaikka eri oppiaineilla ja niiden opettajilla onkin merkittävä rooli oppimiskokonaisuuksien toteuttamisessa. Oppimiskokonaisuuksien toteutus päätetään paikallisesti, joten erilaisia käytännön mahdollisuuksia on runsaasti. Tämä tutkielma kartoittaa, millaisia monialaisia oppimiskokonaisuuksia englannin opettajat ovat toteuttaneet suomalaisissa yläkouluissa. Tutkimusaineisto kerättiin verkkopohjaisella kyselylomakkeella sekä haastatteluilla ja arvioitiin laadullista sisällönanalyysia käyttäen.Tutkimuskysymykset ovat: 1. Miten englannin opettajat ovat toteuttaneet monialaisia oppimiskokonaisuuksia yläkoulussa? 2. Miten englantia käytetään ja opetetaan yläkoulun monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa? Tutkielman tulokset osoittavat, että englannin opettajien toteuttamat monialaiset oppimiskokonaisuudet ovat keskenään hyvin erilaisia. Suosituimmat toteutustavat olivat teemaviikko- ja työpajamalli, mutta niiden sisältö vaihteli.Oppimiskokonaisuudet sisälsivät esimerkiksi erilaisia yksilö- ja ryhmätöitä, vierailuja ja vierailijoita sekä muita toiminnallisia aktiviteetteja. Englantia käytettiin pääasiassa opetuksen, kommunikaation ja tiedonhankinnan välineenä. Kielitaidon osa-alueista kirjoittaminen oli tärkeimmässä roolissa. Myös luetunymmärtämistä ja kielioppia harjoiteltiin ja arvioitiin lähes jokaisessa oppimiskokonaisuudessa. Suullisen ilmaisun osuus vaihteli, mutta tyypillisesti oppilaat puhuivat edes jonkin verran englantia. Kuullunymmärtämisharjoituksia teetätettiin hieman yli puolessa tutkituista oppimiskokonaisuuksista. Kohdekulttuurin käsittely jäi vähimmälle huomiolle. Koska laaja-alaisen osaamisen tavoitteet olivat suunnittelun keskiössä, oppiainekohtaisia tavoitteita kielitaidon osa-alueille ei opettajien mukaan juurikaan pohdittu.

Tutkielma käsittelee englantia lingua francana (ELF), ja kuinka se ilmenee lukion opetusmateriaaleissa. Englanti on kansainvälinen kieli ja sitä puhutaan enemmän toisena ja vieraana kielenä kuin äidinkielenä. Siksi on tärkeää, että oppilaille näytetään englannin rooli kommunikointikielenä eri kieliä äidinkielenään puhuvien välisessä keskustelussa. Englannin globaalia luonnetta lisäksi korostetaan vuoden 2015 lukion opetussuunnitelmassa, joten sen vaikutuksen tulisi näkyä opetusmateriaaleissa. Tutkielman tarkoitus on selvittää, mitä kulttuureja oppilaille esitellään, ja millaista tietoa heille tarjotaan niistä. Lisäksi tutkielma keskittyy tilanteisiin, joissa englantia käytetään lingua francana, kuvailemalla ja vertailemalla niitä. Tutkielmassa käytetään kolmea kirjaa kahdesta englannin oppikirjasarjasta: Sanoma Pro:n julkaisemasta On Track -sarjasta sekä Otavan julkaisemasta Insights-sarjasta. Näin ollen tekstit kuudesta kirjasta toimivat tutkielman materiaalina. Analyysimetodina käytetään sisältöanalyysia, tarkemmin lähilukua ja kategorisointia. Oppikirjoista löytyvät viittaukset eri kulttuureihin kategorisoidaan kahdella tavalla: Kachrun (1985) englannin käytön piirien ja viittausten tyypin mukaan. Piirejä on kolme: sisä-, ulko- ja laajeneva piiri, ja viittaustyyppejä on viisi: henkilö, tuote, paikka, tapa ja perspektiivi. Kategorisoinnin tulokset esitetään kvantitatiivisesti, mutta ELF-tilanteet analysoidaan kvalitatiivisesti Tulosten perusteella voidaan todeta, että molemmat sarjat keskittyvät vahvasti sisäpiirin kulttuureihin ja viittaavat niihin lähinnä henkilöillä ja tuotteilla. On Track- sarjassa viitataan huomattavasti enemmän laajenevan piirin kulttuureihin, kun taas Insights-sarja viittaa enemmän sisäpiiriin. Toisin sanoen, molemmat sarjat korostavat englantia äidinkielenään puhuvia kulttuureja ja viittaavat niihin henkilöillä ja tuotteilla. ELF-tilanteita on molemmissa sarjoissa erittäin vähän ja lähes kaikissa niissä yhtenä osapuolena on natiivipuhuja. Lisäksi lähes kaikki niistä on kirjoitettu epäsuorasti ilman oikeaa dialogia ja standardin englannin normeja seuraten. Näistä tuloksista huomataan, että opetussuunnitelman korostamaa globaali englantia ei oteta täysin huomioon oppikirjoissa. Tästä johtuen opettajille koituu enemmän työtä lisämateriaalin tuottamisessa.

E.M. Forsters Howards End (1910) publicerades under en tid av sociala konflikter och global oro. Forster var medveten om att drivande krafter hotade de engelska traditionerna som präglade den viktorianska levnadsstilen. Under hela sin karriär som författare och kritiker försökte Forster belysa de sociala konflikterna i det engelska samhället. Denna studie fokuserar på de socialhistoriska förhållandena som skildras i Howards End, samt hur Forsters egna politiska och sociala uppfattning konstruerar den kritiska världsbilden i romanen. Lionel Trillings studie om Forster och hans litterära karriär som en betydande författare inom modernismen utgår från ett socialhistoriskt perspektiv som är grundläggande för denna studie. Trilling utvecklar den moraliska liberalism som karakteriserar Forsters världsbild. Utgående från Trillings bok kan man förstå hur Forster använder liberalismen och symbolism som utgångspunkt för att förstå och jämföra världsbilden i Howards End. Den viktorianska romanen och de förändrade samhällsidealen behöver definieras för att förstå de underliggande skillnaderna i de olika värdena som Forster avbildar. Daniel Schwarz och David Medalie, som båda studerar tidiga 1900-talets romanen, lägger grunden för att förstå bakgrunden för den förändrade litterära stilen som bör anpassas till modernismens tid. De tre familjerna (de traditionella Wilcox, de liberala Schlegels och den lägsta i medelklassen, tjänstemannen Leonard Bast med sin fru Jacky) i Howards End representerar olika värden som dominerar den engelska medelklassen i England. Familjerna representerar förhållandena i England och det grundläggande temat i boken är ”Vem ska ärva England?”. Symboliken mellan England och vem som ärver huset Howards End är tydlig. Slutligen kommer Howards End ärvas av Helens och Leonards klasslösa son. Forster konstruerar ett slut där hela medelklassen lever i harmoni. Forsters egna liberala tankar och inflytanden är tydliga i romanen och genom den liberala Margaret Schlegel (senare Wilcox) försöker Forster finna en balans mellan det gamla och nya England. Forster skapar ett slut som pekar på framtida möjligheter men håller sig kritisk till att det är slutgiltigt.

Tutkimuksen tavoite on selvittää, millä tavalla feminismiä ja feminiinisyyttä käsitellään pikamuotibrändi Monkin Instagram-julkaisuissa vuosina 2018 ja 2019. Aihe on ajankohtainen, sillä feminismin rooli julkisessa keskustelussa ja erityisesti sosiaalisen median alustoilla on kasvanut viimeisen vuosikymmenen aikana. Samalla feminismin luonne, joka on historiallisesti perustunut poliittiseen aktivismiin ja epätasa-arvoisten valtarakenteiden paljastamiseen, on muuttunut osittain yksilökeskeisempään ja kaupallisempaan suuntaan. Monet julkisuuden henkilöt ovat julistaneet olevansa feministejä, ja vaatekaupat myyvät t-paitoja, joissa on feministisiä iskulauseita. On oleellista tutkia, minkälaisia merkityksiä feminiinisyydestä ja feminismistä kaupalliset yritykset luovat, sillä niillä on merkittävä valta määrittää, millaiset feministiset sisällöt saavat huomiota julkisessa keskustelussa. Kaupallisiin tarkoituksiin sopii yleensä vain myyntiä edistävä kieli, jolloin kantaaottavammat poliittisen feminismin aiheet jäävät helposti taka-alalle. Tutkimus nojaa kriittiseen diskurssianalyysiin sekä feministiseen tutkimukseen, joista kumpikin kytkeytyy vahvasti kysymyksiin diskurssien ja vallan välisestä suhteesta. Sovellan tutkimuksessa Faircloughin kolmitasoista analyysikehystä tarkastelemalla itse aineiston lisäksi sen tuottamiseen ja vastaanottamiseen liittyviä seikkoja sekä yhteiskunnallista kontekstia. Koska aineisto koostuu sekä kielellisestä että kuvallisesta materiaalista, käytän analyysissa sekä systeemis-funktionaalisen kieliteorian että multimodaalisen analyysin työkaluja. Tarkastelen aineistoa intersektionaalisen feminismin näkökulmasta, joten tutkimus on paitsi kielitieteellinen, myös osa feministisen kritiikin jatkumoa. Hyödynnän aineiston analyysissa populaarifeminismin ja postfeminismin käsitteitä, jotka auttavat hahmottamaan nykyajan mediakulttuurin rakentamia naiskuvia. Keskiössä on se, mitä kuvia feminiinisyydestä ja feminismistä tuotetaan ja mitä haastetaan. Tutkimuksen aineisto koostuu 50:stä Monkin Instagram-julkaisusta, jotka on valikoitu vuosilta 2018 ja 2019. Aineiston valinnassa on otettu huomioon erityisesti julkaisujen feminismiin viittaava kieli. Tutkimuksessa pyrin vastaamaan kahteen kysymykseen: 1. Millaisia feminiinisyyteen ja feminismiin liittyviä diskursseja aineistosta löytyy? 2. Millaisin multimodaalisin, erityisesti kielellisin keinoin diskurssit rakentuvat? Aineistosta nousee esiin viisi feminismiin ja feminiinisyyteen liittyvää diskurssia: kulutus-, keho- ja valintadiskurssit sekä itsensä rakastamisen ja feministisen identiteetin diskurssit. Näiden diskurssien tarkastelun kautta aineisto määrittyy populaarifeminismin piiriin, sillä se tunnustaa naisia alistavien rakenteiden olemassaolon. Aineistossa kuitenkin tuodaan esille lähinnä ristiriidattomia feministisiä aiheita, kuten naisten voimaantumista. Naisten rooli kuluttajina sekä vahvoina ja itsenäisinä toimijoina korostuu. Samanaikaisesti feministinen rakenteellinen kritiikki ja erityisesti kapitalismin luomien valtarakenteiden kritisointi jää huomiotta. Aineiston luoma kuva feminiinisyydestä ja feminismistä perustuukin vahvasti uusliberalistiselle yksilökeskeiselle ajattelulle ja kuluttajuudelle.