Browsing by master's degree program "Magisterprogrammet i konstforskning"

Tutkielmani käsittelee sitä, miten suomalaisartistien ja -muusikoiden yksityinen ja julkinen minä näkyvät heistä kirjoitetuissa henkilöjutuissa. Selvitän, minkälaisista aiheista heihin liittyen kirjoitetaan, ja käsittelevätkö jutut musiikkialan haastateltavia yksityishenkilöinä vai julkisina ammattilaisina. Kysyn myös, minkälaisia eroja juttujen sisällöissä on esimerkiksi haastateltavien sukupuolten tai heidän edustamiensa genrejen välillä. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu sen poikkitieteellisyyden vuoksi sekä musiikintutkimuksen että journalismin tutkimuksen aloista ja suuntauksista. Työ esittelee aikaisempaa tutkimusta kummaltakin tutkimusalalta ja tuo esille musiikin ja median erottamattoman suhteen. Pääasiassa työ sijoittuu kulttuuriseen musiikintutkimukseen. Journalismin tutkimuksen lähtökohdat näkyvät erityisesti aineistossa ja analyysissa. Tutkielman teoria nojaa tutkija Philip Auslanderin jaotteluun julkisuudessa esiintyvän henkilön yksityisyyden kerroksista, joita ovat real persona, performance persona ja character, jotka olen kääntänyt yksityishenkilöksi, julkisuuden henkilöksi ja hahmoksi. Selvitän, miten nämä kerrokset näkyvät aineistossani, ja täydennän teoriaa analyysini tuloksilla. Tutkimusaineisto koostuu yhdestätoista henkilöjutusta, jotka on julkaistu Helsingin Sanomissa, Aamulehdessä tai Ylessä vuonna 2019. Jokaisen henkilöjutun haastateltava on suomalainen musiikin ammattilainen. Analyysimetodina sovelletaan sisällönanalyysia, tarkemmin sanottuna yhdysvaltalaista Qualitative Research -tutkimusperinnettä. Analyysi käy läpi kaikki aineiston henkilöjutut ja erittelee niistä löytyviä ensi- ja toissijaisia teemoja sekä yksityiskohtia. Analyysin perusteella aineistosta on nimettävissä toistuvia tapoja, eli narratiiveja, joilla suomalaisartisteista ja -muusikoista suomalaisissa medioissa puhutaan. Narratiivit vastaavat tutkimuskysymykseen siitä, miten haastateltavien yksityiset ja julkiset minät medioissa näkyvät. Sisällönanalyysin tulosten perusteella esitän, että suomalaisista musiikin ammattilaisista kertovissa henkilöjutuissa toistuvat viisi narratiivia. Ne ovat kansainvälinen menestys, musiikkialan kritiikki, elämänmuutos, yksityiselämän vastoinkäymiset ja artistiksi kasvaminen. Narratiivit voivat esiintyä henkilöjutussa ainoana puhetapana tai juttu voi sisältää piirteitä useista narratiiveista. Yksityisen ja julkisen minän suhde on aineiston perusteella tasainen, mutta henkilöjutuissa käsiteltävät yksityiselämän aiheet henkilökohtaisempia kuin hypoteesi olettaa. Tutkielma jäsentelee artisteista ja muusikoista tarpeellista tietoa ja osoittaa sen edustamien tutkimusalojen yhdistämisen mahdollisuudet sekä uudenlaisen tutkimustiedon tarpeellisuuden.

Tiivistelmä Tiedekunta: Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma: Taiteiden tutkimuksen koulutusohjelma Opintosuunta: Teatteritiede Tekijä: Maria Sairanen Työn nimi: ”Yhdenvertainen ja tasa-arvoinen kohteleminen” Tulkitseva diskurssianalyysi teatterinjohtajan keinoista edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Elokuu 2022 Sivumäärä: 56 Avainsanat: teatterin johtaminen, teatteritiede, sukupuoli, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus, diskurssianalyysi Ohjaaja tai ohjaajat: Hanna Korsberg Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Tiivistelmä: Maisterintutkielmassa tutkin, miten teatterin taiteellinen johtaja edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta osana johtamistyötään. Lähestyn johtamista ja työelämää sukupuolen näkökulmasta, jolloin keskiön nousee sukupuolen vaikutus työelämässä. Tutkielmani kietoutuu kolmen tutkimuskysymyksen ympärille. Kysyn millaisia keinoja käyttämällä teatterin taiteellinen johtaja edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Miten johtaja huomioi yleisön moninaisuuden ohjelmistosuunnittelussa? Kolmas tutkimuskysymykseni liittyy sukupuolen vaikutukseen johtamisessa ja laajemmin teatterialalla. Teatterinjohtajien puhetta käsittelen sukupuolentutkimuksen ja tasa-arvotyöhön liittyvän teorian näkökulmista. Hyödynnän Patricia Martinin teoriaa sukupuolijärjestyksestä. Tasa-arvotyöhön liittyvät toimenpiteet pohjaavat Maria Pietilän esittämiin keinoihin edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Teoreettinen viitekehys pohjaa lisäksi tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta koskevaan lainsäädäntöön. Tutkimusaineisto koostuu neljän teatterinjohtajan teemahaastatteluista, jotka pidettiin keväällä 2022. Haastatteluaineiston analysointiin olen käyttänyt tulkitsevaa diskurssianalyysi. Tulkitsevaa diskurssianalyysiä hyödyntämällä olen pystynyt nostamaan esiin johtajien asenteita ja ajatuksia liittyen sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen johtamistyössä. Tutkimus osoittaa teatterinjohtajien edistävän tasa-arvoa monin eri tavoin. Haastateltavani ovat muutosjohtajia, joista kaksi on valittu johtotehtävään tasa-arvon edistämisen takia. Johtajat kokevat tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisen tärkeäksi osaksi työtään, mutta tasa-arvoa edistetään monista eri syistä. Suurimmalla osalla tasa-arvon edistäminen lähtee työntekijöiden tasa-arvoisesta kohtelusta ja turvallisuuden tunteen lisäämisestä. Yleisön moninaisuus huomioidaan esitysten aiheissa, representaatiokysymyksissä sekä kohdennetuissa erityishankkeissa. Tasa-arvon edistämistä pidetään johtajan tehtävänä, mutta myös koko työyhteisön asiana. Tasa-arvon edistämistä ohjaa eniten liberaali tasa-arvo. Keskeisin sukupuolen vaikutusta kuvaava diskurssi kertoo siitä, että johtajat arvostavat kuuntelevaa ja henkilöstöstä huolehtivaa johtamista, mikä kuvastaa johtamisdiskurssien ja valtarakenteiden muutosta.

This thesis examines how affective polarisation can affect a theatre performance. The thesis is a case study of a targeting and shaming incident that occurred at Kivinokan kesäteatteri in 2021, in which the theatre received threats, mainly on social media, that people would be coming to the theatre with baseball bats because their children’s play Uppo-Nalle contained a vaccination scene. Due to the threats, the theatre decided to delete and replace this scene in question, and, thus, affective polarisation directly through targeting and shaming affected a nearly finished theatre performance. Although this case is unique in Finland, it does work as an example of how the growth of affective polarisation in society can affect theatre. The theoretical framework for my thesis consists of three different books. Firstly, since most of the affective polarisation, in this case, took place on social media, as a source for this subject, I have used Patrick Lonergan’s Theatre & Social Media. In the book, Lonergan examines the relationship between theatre and social media and provides a comprehensive definition of the term. Secondly, when analysing the theory of affective polarisation and terms related to it, I have relied on Arttu Saarinen’s book Vastakkainasettelujen aika: poliittinen polarisaatio ja Suomi, in which Saarinen discusses the different concepts of polarisation and reviews its history in Finland. Thirdly, when defining the term affect and its concepts, I have used Kaisa Koskinen’s Translation and Affect: Essays on Sticky Affects and Translational Affective, as the terms she uses in the book, such as affect memory, have been crucial in my analysis of why the children’s play Uppo-Nalle became the victim of targeting and shaming. As this is a case study, I have used a wide variety of materials such as online news, social media posts, emails and interviews as the sources for this thesis. The aim has been to create an all-encompassing picture of the Uppo-Nalle case, through which it is possible to examine what happened in this case and to reflect on the future implications for theatre. This thesis argues that affective polarisation can affect theatre performance if, for example, the theatre must change its performance due to targeting and shaming. Although, in this case, there were some positive side effects for the theatre, such as financial benefits through the free publicity they received, they were nothing compared to the negative effects, such as the restriction of the freedom of arts. As the Uppo-Nalle case thus shows, the increase of affective polarisation in society would pose a grave threat to artistic freedom.

French philosopher Philippe Lacoue-Labarthe claims, that the Platonian-Aristotelian ethical base of the West has rendered horrors of the 20th century possible. Western culture has created romantic myths and figures, which determine our identities and thinking. Consequently, our understanding of ethics is uniform, as it is structured to support the prevailing myths and figures. It is necessary to deconstruct them, if we wish to avoid radical evil in the future. Lacoue-Labarthe argues, that such deconstruction is possible only, if we acknowledge the mimetic ontology of a subject as well as of truth: mimesis is a condition for the possibility of perception as ideas can emerge only in representation. Since mimesis has no essence, no representation is ever exhaustive. This gives arts and literature an essential role in relation to philosophy, because the artist reverts the effects of mimesis into a work of art. Lacoue-Labarthe calls ethics that acknowledge importance of mimesis and aspires to deconstruct prevailing ethos as arch-ethics. In my reading of the Gospel of Judas which surfaced in 2006, I deconstruct the role of Judas Iscariot. While Judas is known as the quintessential traitor in the West, the Gospel offers an alternative perspective based on its Gnostic view of life. According to Lacoue-Labarthe, tragedy can be used as a matrix for thought to approach arch-ethics. In my study, I project the Aristotelian structure and understanding of tragedy onto the plot of the Gospel to facilitate ethical analysis on both plot and allegorical levels. I will then contemplate the arch-ethical implications of such levels. The deconstruction of the figure of the arch-traitor results in an interpretative narrative, which questions the prevailing understanding of concepts like knowledge, sacrifice and salvation. Even in our secularised time, such concepts affect the way we contemplate ethics, because the Bible remains pivotal when considering the foundation of western ethos. Based on my reading of the Gospel as a tragedy with arch-ethical implications, in the end of my study I briefly outline the ethical conclusions as to the goals I understand arch-ethics to have. Such conclusions combine the concepts of responsibility (Lévinas), recognition (Ricœur) and gift (Derrida) with deconstruction of current ethics of dichotomies, acknowledgement of the mimetic nature of human beings, and ethical thinking understood as a hermeneutic circle.

Tässä tutkielmassa tarkastelen venäläistä poliittista keskusteluohjelmaa 60 minut (60 minuuttia) sen audiovisuaalisten ja retoristen ominaisuuksien kautta. Tutkielmani tarkoituksena on osoittaa, kuinka ajankohtaisohjelmassa käytetyt audiovisuaaliset keinot loivat poliittisia käsityksiä Ukrainasta vuonna 2021. Tutkielman aineistona toimii 60 minut -ohjelma, jota esitetään valtiollisella televisiokanavalla Rossija-1. Ohjelman valitsemiseen vaikutti sen korkeat katsojaluvut, siinä käytetyt tehokeinot ja Kremlin poliittisen linjan tukeminen. Aineisto koostuu viidestä vuonna 2021 esitetystä jaksosta aikavälillä helmi-joulukuu. Katsojalukujen vertailun kautta valitsin aineistoksi sellaiset jaksot, joilla oli eniten katsojia. Tämä antaa parhaan kuvan siitä, mitä katsojat ovat nähneet ohjelman ollessa saavutettavimmillaan. Tutkielmani teoreettinen viitekehys nojaa mediatutkimuksessa, viestinnässä ja sosiologian aloilla käytettyyn kehysanalyysiin. Metodissani yhdistyvät visuaalinen ja kvalitatiivinen kehysanalyysi sekä audiovisuaalinen retoriikka. Lisäksi käytän analyyseissani elokuvatutkimuksen neoformalistisen koulukunnan käsitteistöä. Tekstiä, kuvaa ja ääntä rinnakkain tarkastelemalla pyrin osoittamaan kuinka ohjelma luo tulkintakehyksiä, millaisia nämä kehykset ovat ja miten ne vuoden aikana muuttuvat. Tavoitteenani on ymmärtää, miten katsojia ohjataan tulkitsemaan Ukrainaan liittyviä aiheita vuoden 2021 kontekstissa. Audiovisuaalisen retoriikan keinoja tutkimalla pyrin puolestaan ymmärtämään, millaisia tehokeinoja ohjelmassa käytetään ja millä tavoin ne johdattelevat katsojia kohti tietynlaisia tulkintoja. Tutkielmassa selvisi ohjelman käyttävän laajasti audiovisuaalista retoriikkaa, jonka tarkoituksena on ohjata katsojia tekemään tiettyjä kausaalisia tulkintoja, manipuloida katsojia valheellisiin tulkintoihin ja viihteellistää ohjelman uutissisältö helpommin lähestyttävään muotoon. Leikkausten, erikoistehosteiden ja musiikin avulla katsojille tarjotaan geopoliittista viihdettä, jossa elokuvamaiset tehokeinot auttavat rakentamaan asiantuntijoiksi esiteltyjen vieraiden tukemana ideologista mainosta edistäen samalla epäinhimillisiä tulkintoja ukrainalaisista. Näiden keinojen kautta ohjelman voi luokitella propagandistiseksi. Retorisia keinoja käyttämällä ohjelmassa korostuvat Ukrainaan liittyvät vakiintuneet narratiivit, väitteet ja näkemykset, jotka ohjaavat katsojia kohti ohjelman rakentamia tulkintakehyksiä. Tutkielma osoittaa ohjelman rakentaneen verbaalisesti ja visuaalisesti sellaisia tulkintakehyksiä, jotka ohjaavat katsojia näkemään Ukrainan sen poliittisen johdon kautta epäonnistuneena ja samanaikaisesti merkityksettömänä sekä vaarallisena valtiona, joka on uhka niin omalle kuin Venäjänkin väestölle. Kehykset kokivat muutoksia lähinnä aktiivisten toimijoiden osalta. Venäjä esiintyy kaikissa kehyksissä ratkaisijan roolissa. Katsojissa pyritään herättämään vahvoja tunnepohjaisia reaktioita esittämällä keskeisimpinä kärsijöinä lapset, joiden representaatiota käytetään ukrainalaisten toimijoiden demonisoimiseen. Ohjelmassa rakennetut käsitykset luovat maailmasta mustavalkoisen ja kyynisen kuvan, jota käytetään viholliskuvien luomiseen, ihmisryhmien epäinhimillistämiseen ja Venäjän toiminnan oikeuttamiseen. Ohjelmassa käytetyt narratiivit ja kehykset toistuivatkin niissä perusteluissa, joita Venäjä käytti aloittaessaan hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan helmikuussa 2022.

Tutkielmani keskittyy 2010-luvun alussa internetissä syntyneeseen elektronisen musiikin genreen, joka tunnetaan nimellä vaporwave. Tyylisuuntaukselle on ominaista käyttää musiikissaan sampleja 1980–1990-luvun kaupallisesta kulttuurista, esimerkiksi mainoksien ääniraitoja, muzakia sekä laajasti kyseiselle ajalle ominaista pop-, stadion rock- ja R&B musiikkia, joihin tekijöillä on monimerkityksellinen, nostalginen suhde. Samplet ovat usein lyhyitä katkelmia, joita tekijät hidastavat ja toistavat useita kertoja peräkkäin. Tämän lisäksi musiikin tekstuuria manipuloidaan lisäämällä kaikua tai kerrostamalla samplet soimaan yhtäaikaisesti. Lopputuloksena on musiikillinen tuotos, jossa ilmapiiri on muuttunut alkuperäisestä–usein energisestä ja myönteisestä–aavemaiseksi ja kolkoksi. Tutkielmani pohtii tätä ilmapiirin muuttamista tietoisena tyylikeinona atmosfäärin käsitteen kautta ja kysyy mikä on auraalin atmosfäärin merkitys vaporwaven estetiikassa. Täten ”atmosfääri” esteettisfenomenologisena käsitteenä nousee keskeiseksi sen selvittäessä musiikillista ilmapiiriä affektiivisena kommunikoimisen keinona semanttisen rekontekstualisoimisen rinnalla. Aluksi esittelen vaporwaven diskursiivista ulottuvuutta Eduard Navasin remix-teorian kautta. Remix diskurssin herättäjänä irrottaa sampleja alkuperäisestä kulttuurisesta kehyksestään ja asettaa sen uuteen valoon säilyttäen samalla allegorisen suhteen alkuperäiseen kappaleeseen, mikä liittää vaporwaven luontevasti postmodernin taiteen tekemisen jatkumolle. Valaistaakseni asiaa jatkan luomalla katsauksen aiheesta kirjoitettuihin artikkeleihin, joissa erittelen genrestä esitettyjä tulkintoja. Tutkielmani teoreettisessa pohjassa yhdistän Gernot Böhmen atmosfäärin käsitteen Leonard B. Meyerin teoriaan tunteen ja merkityksen välittymisessä musiikissa. Määritelmällisesti atmosfääri kuvaa välitilaa, jossa objektin ekstaattiset ominaisuudet sävyttävät subjektin kokemusta. Ekstaattisilla ominaisuuksilla Böhme viittaa siihen, miten havaintomaailman ärsykkeet tulevat olevaiseksi kokemuksessa. Böhmen atmosfäärin ontologiaa käsittelevä teoria ei ottanut mielestäni tarpeeksi subjektin kokemuksen taustalla olevia tendenssejä huomioon, jonka vuoksi tukeudun Meyerin affektin lakiin tarkastellakseni yksityiskohtaisemmin kokevan subjektin ja musiikillisen stimulaation välistä suhdetta. Tutkielmani päättää case-analyysi, jossa sovellan löydöksiäni heittäytymällä kuulokokemuksen vietäväksi ja analysoimalla affektiivisin termein Macintosh Plus -nimisen artistin kappaletta リサフランク420 / 現代のコンピュー (2011), sekä alkuperäistä Diana Rossin It’s your move -kappaletta (1984). Analyysin pohjalta esittelen tulkintani atmosfäärin merkityksestä affektiivisena kommunikoimisen keinona. Tutkielmani osoittaa, että vaporwaven estetiikassa samplaaminen ja tyylille ominainen tekstuurin manipuloiminen muuttaa olennaisesti alkuperäisen kappaleen tunnelmaa, jossa Meyerin affektin laissa esille tullut premissi tulee Macintosh Plussan teoksessa tarkoituksellisesti haastetuksi tämän purkaessa alkuperäisen kappaleen vaivattomasti virtaavaa kulkua samplaamisen kautta hämäräksi, jopa käsittämättömäksi. Tämän johdosta vaporwave tyylisuuntauksena voi perustellusti katsoa haastavan kohteensa kulttuurista alkuperää, ja esittävän affektiivisuutensa kautta monimerkityksellisiä huomioita tekijöidensä elinaikana syntyneestä kulttuuri-ilmapiiristä.

Tässä tutkielmassa tarkastelen häpeän roolia osana feministisen subjektin rakentumista Märta Tikkasen romaanissa Män kan inte våldtas (1975) ja tämän kuvauksen merkitystä representaationa. Kysyn, mitkä ovat teokselle relevantteja ajallisia konteksteja. Tarkastelen, keiden edessä teoksen henkilöhahmot häpeävät ja miten häpeä sukupuolittuu. Lopuksi tutkin teoksen kertojan roolia häpeän välittäjänä, ja pohdin teoksen merkitystä representaationa. Hypoteesini on, että häpeän tunteella on merkittävä rooli siinä, miten teoksen naisia toiseutetaan ja siinä, miten naisista rakentuu emansipaatiota kohti pyrkiviä feministisiä subjekteja teoksessa. Maisterintutkielmani teoreettinen viitekehys koostuu affektitutkimuksesta, queer-teoriasta, sukupuolentutkimuksesta ja narratologiasta. Aluksi pohjustan häpeän luentaani osoittamalla, että sekä teoksen ilmestymiskonteksti että nykyhetki ovat teokselle relevantteja konteksteja. Osoitan tämän vertaamalla teosta toisen aallon feminismiin, radikaalifeminismiin, sosialistiseen feminismiin sekä nykyfeminismiin. Tutkielmani seuraavassa osiossa tarkastelen häpeän suhdetta feminiinisyyteen ja maskuliinisuuteen. Eve Kosofsky Sedgwickin mukaan häpeä perustuu sille, että ihminen välittää, mitä muut ajattelevat hänestä: häpeämme aina jonkun toisen edessä, oli se sitten todellinen, kuviteltu tai jopa oma itsemme. Osoitan, että teoksen päähenkilö Tova ja teoksen muut naiset häpeävät niin miesten, instituutioiden kuin "ideaalin naisenkin" edessä. Teoksen miehistä Wester puolestaan häpeää lähinnä "ideaalin miehen" edessä, kun taas Tovan poika Jockum häpeää eritoten äitinsä edessä. Teoksessa aktuaalisen toisen edessä häpeäminen näyttäytyy positiivisena, hyödyllisenä häpeänä ja abstraktin normitetun "ideaalin" edessä häpeäminen puolestaan vahingollisena. Hyödynnän myös Ullaliina Lehtisen jakoa aristokraatin häpeään ja alistetun häpeään, ja totean, että Tovan teoksen lopussa kokema häpeä saa aristokraatin häpeän piirteitä. Lopuksi osoitan Dorrit Cohnin ajatusten avulla, että kertojan suhtautuminen päähenkilöä Tovaa kohtaan on pääasiassa empaattista ja pitää näin lukijan likellä Tovan kokemusmaailmaa. Osoitan tutkielmassani, että teos kyseenalaistaa representaationa feministisen subjektin kategorian rakentumisen ehtoja ja jättää lukijan pohdittavaksi, mitä teoksessa esitellyn kategorian ulkopuolta voisi löytyä.

Tarkastelen maisterintutkielmassani väkivallan ja sen uhan kuvausta Kristiina Vuoren teoksessa Samettiin kätketty. Tutkimuksen aiheeksi olen valinnut romaanin päähenkilön Margaretan väkivaltaan ja sen uhkaan liittyvät kokemukset silloin, kun hän toimii niiden uhrina. Tutkimuskysymyksiksi nousevat sekä se, minkälaista väkivaltaa Margareta kohtaa tarinan aikana, että se, kuinka väkivallan ja sen uhan kokemuksia teoksessa kuvataan. Tarkastelun kohteiksi otan sen, minkälaisia tunteita väkivalta ja sen uhka päähenkilössä herättävät. Tunteena erityisesti pelko, jonka teoreettisena lähtökohtana käytän Sara Ahmedin tunteiden tutkimusta, kulkee analyysissa mukana halki koko tutkielman. Lisäksi tutkielman aikana selvennän myös Margaretalle tarinan aikana tarjoiltuja selviytymiskeinoja sekä kertomuksen eettisiä ulottuvuuksia. Tutkielma jakautuu kahden väkivallan muodon tarkasteluun. Ensimmäinen näistä on seksuaalinen väkivalta, jonka teoreettiseksi viitekehykseksi on valikoitunut sukupuolentutkimus. Käsittely jakautuu kahteen osaan: Margaretan nuorena kokemaan raiskaukseen sekä Margaretan aikuisena kohtaamaan seksuaaliseen väkivaltaan ja sen uhkaan. Toinen tarkastelun kohteena olevista väkivallan muodoista on rakenteellinen väkivalta, jonka käsittelyn lähtökohdat ovat tunteiden tutkimuksessa. Rakenteellinen väkivalta käy tarinassa ilmi Margaretan salaisuuden yhteydessä ja osiossa analysoinkin sitä, minkälaisia väkivallan uhkaan linkittyviä tunteita Margareta käy läpi ennen salaisuuden paljastumista sekä sitä, minkälaista väkivaltaa hän kohtaa oikeusjärjestelmän kautta salaisuuden paljastumisen jälkeen. Lisäksi selvitän, kuinka käsitykset kunniasta ja häpeästä yhdistyvät teoksessa kuvattuun väkivaltaan. Sekä seksuaalisen väkivallan että rakenteellisen väkivallan analyysissa pohdin myös sitä, miten Margareta kertoja-fokalisoijana vaikuttaa väkivallan ja sen uhan kokemuksien kuvaukseen.Tutkielman aikana käy ilmi myös se, kuinka Margaretan väkivallan tekijöihin kohdistuvan kritiikin kautta teos ottaa väkivaltaan kritisoivan otteen. Lisäksi osoitan, kuinka erilaiset väkivallan muodot kietoutuvat tarinassa yhteen toistensa kanssa.

Estetiikan pro gradu -tutkielmassani tarkastellaan immersiivistä videopelikokemusta ja siihen vaikuttavia tekijöitä Pokémon-pääpelisarjan Blue ja Sword-nimikkeiden kautta. Keskeisenä kysymyksenä on miten pelaajan mahdollisuus osallistua ja toteuttaa itseään virtuaalisessa pelimaailmassa synnyttää vaikutelman toiminnanvapaudesta ja kuinka tämä koettu vapaus vaikuttaa uppoutumiskokemukseen. Tarkoitus on kartoittaa ja analysoida videopelielementtejä, jotka tukevat tai mahdollistavat pelaajalähtöisen toiminnan ja vapauden vaikutelman syntymisen pelikokemuksessa. Toinen keskeinen näkökulma tutkimuksessani liittyy kysymykseen peliteknologian kehittymisen vaikutuksesta pelaajan kokemukseen toiminnanvapaudesta. Onko teknologian kehittymisen myötä mahdollista luoda immersiosta syvempää? Tutkimusmenetelmänä käytän vertailevaa pelitutkimusta. Vertailen kahden eri aikakauden Pokémon-pelejä toisiinsa ja analysoin konkreettisten videopeliesimerkkien avulla erilaisten teknisten ja sisällöllisten tekijöiden vaikutusta immersiiviseen kokemukseen. Tutkimukseni kohteena ovat sekä videopelien objektiivisesti havaittavat piirteet että subjektiivinen pelikokemukseni, jota tutkimuksessani reflektoin immersion olemuksen ymmärtämiseksi. Omakohtaista pelikokemustani reflektoimalla tarkoitukseni on fenomenologis-hermeneuttista analyysia hyödyntämällä selvittää pelaajan toiminnanvapauden, osallisuuden ja uskottelun vaikutusta erilaisten pelisisältöjen- ja elementtien hahmottumiseen ja tulkintaan pelaajan kokemuksessa. Tutkimuksen johtopäätöksenä totean, että pelaajan aktiivisella panoksella, omaehtoisella toiminnalla ja valinnanvapaudella on suuri merkitys pelaajan kokemaan läsnäolon tunteeseen ja osallisuuden kokemukseen niin aktuaalisessa pelitilassa kuin fiktiivisessä maailmassakin tarinan protagonistina. Lisäksi väitän, että immersiivinen pelikokemus ei koskaan ole täydellinen, mutta alati kehittyvän teknologian myötä läsnäolon ja osallisuuden kokemusta voi merkittävästi syventää ja rikastuttaa merkityksellisemmän pelikokemuksen aikaan saamiseksi.

Tutkielman aiheena on, miten Hollywoodissa sekä Suomessa ajanjaksolla 2014–2018 kunakin vuonna tehtyjen kolmen menestyneimmän elokuvan trailerit rakentuvat. Tarkastelen erityisesti trailereiden leikkausta, kuvakokoja, äänimaisemaa ja henkilöitä. Vertailen Hollywoodissa ja Suomessa tehtyjä trailereita edellä mainittujen muuttujien avulla. Tarkasteltuja trailereita on yhteensä 30 kappaletta. Elokuvatrailerit löytyvät YouTubesta ja olen valinnut jokaisesta elokuvasta erityisen tarkastelun kohteeksi yhden niin kutsutun virallisen tai official-trailerin. Otos on pieni ja täten tutkielman tulokset ovat suuntaa antavia. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, miten trailerit rakenteellisesti herättävät katsojien mielenkiinnon. Tutkielman keskeinen kysymys on: Miten Hollywood-elokuvien trailerit eroavat suomalaisten elokuvien trailereista rakenteellisesti? Hyödynnän trailereiden analysoimisessa elokuvien mittaukseen suunniteltua verkkotyökalua nimeltään Cinemetrics. Kaikista tarkastelemistani elokuvatrailereista on laskettu Cinemetricsin avulla leikkausrytmi, äänimaiseman muutokset, kuvakoot ja eri henkilöiden esiintymiset. Tämän lisäksi erittelen ja analysoin vielä lastenelokuvatrailereita tai koko perheen elokuvatrailereita, koska siten pääsen lajityypin sisällä vielä syvemmin pureutumaan Hollywood- ja suomalaisten elokuvatrailereiden yhteneväisyyksiin ja eroavaisuuksiin. Tutkimuksen myötä havaitsin, että aineistoni Hollywood-elokuvatrailerit ovat toisiinsa nähden enemmän samanlaisia kuin aineistoni suomalaiset elokuvatrailerit. Hollywood-elokuvatrailereissa toistuu samoja elementtejä ja ne ovat esimerkiksi nopeatempoisempia, intensiivisempiä sekä sisällöltään monipuolisempia kuin suomalaiset elokuvatrailerit. Yhteistä kuitenkin on esimerkiksi se, kuinka paljon päähenkilöä tuodaan esille verrattuna sivuhenkilöihin. Henkilöhahmoja esitellään lähes yhtä paljon Hollywoodissa ja Suomessa tehdyissä elokuvatrailereissa sekä tuodaan selvästi esiin eri hahmojen merkitys tulevan elokuvan kannalta. Traileri on tärkeä markkinointiväline tulevalle elokuvalle. Se on yksi tehokkaimmista tavoista myydä ja markkinoida elokuvaa katsojille. Tämän vuoksi elokuvatrailerin on tärkeää kertoa selkeästi katsojalle, mitä on odotettavissa tulevalta elokuvalta sekä herättää katsojassa mielenkiintoa. Elokuvatraileritutkimus tarjoaa mahdollisuuden tehostaa elokuvien houkuttelevuutta trailereiden avulla. Jos ymmärrämme paremmin sitä, miksi katsoja valitsee mennä katsomaan juuri kyseistä elokuvaa, voimme tätä tietoa hyödyntäen rakentaa entistä parempia trailereita ja saada entistä enemmän katsojia elokuviin.