Browsing by Title

I syfte att skydda såväl aktieägare som borgenärer innehåller aktiebolagslagen (ABL) bestämmelser som är ämnade att försäkra kapitalets beständighet i aktiebolaget. Av dessa är bestämmelserna för hur medel får betalas ur bolaget de viktigaste, och ABL ställer därför tämligen strikta krav på hur detta utbetalningsförfarande ska se ut: ingen utbetalning får göras om det inte finns något utdelningsbart belopp (ABL 13:5) eller om det är känt eller borde vara känt att bolaget är insolvent eller att utbetalningen leder till insolvens (ABL 13:2). En olaglig utbetalning av medel kan, ifall det inte finns andra sätt att återfå de utbetalda medlen, aktualisera skadeståndsskyldighet för ledningen. Utbetalning av medel ska basera sig på det senast fastställda bokslutet, med beaktande av sådana omständigheter som har skett efter upprättandet av bokslutet (ABL 13:3). Ibland kan det dock hända att bokslutsinformationen visar sig vara felaktig så att utbetalningen i ljuset av den verkliga informationen visar sig vara olaglig, t.ex. som en följd av att en balanspost är felvärderad eller att bokslutet inte upprättats på rätt sätt. Det som är oklart är på vilket sätt en sådan felaktig bokslutsinformation påverkar bedömningen av ledningens skadeståndsansvar. Med utgångspunkt i idén om avtalsnätverk och huvudman-agentteorin ämnar avhandlingen för det första visa att bokslutet inte är en exakt beskrivning av bolagets verksamhet och ekonomiska ställning trots att både de nationella bokslutsnormerna och IFRS-standarderna konstant gett verkliga värden en mer framhävd roll, för det andra att ledningens förfarande i utbetalningsbeslutet ska bedömas utgående från bolagets syfte, vilket utgångsmässigt är att bereda största möjliga vinst åt hela aktieägarkollektivet. Detta innebär att ledningen i samband med utbetalningen i viss mån måste känna till en del av den ekonomiska verklighet som bolaget befinner sig i, en skyldighet som å andra sidan begränsas av skyldigheten att omsorgsfullt iaktta just bolagets, inte dess övriga intressegruppers, intresse. I det fallet att utbetalningen möjliggjorts av att bokslutet inte upprättats enligt behövliga bokslutsnormer kan ansvarsfrågor gällande upprättandet av bokslutet också aktualiseras.

This licentiate thesis consists of a literature review and a retrospective study. Diabetes mellitus is a common endocrinopathy in cats. It mainly resembles type II diabetes mellitus of humans, where the dysfunction of pancreatic beta cells together with peripheral insulin resistance causes increased blood glucose concentrations. Along with other risk factors such as breed and neuter status, obesity is closely related to the development of feline diabetes mellitus. The aim of the retrospective study was to assess risk factors and treatment protocols of diabetes mellitus. Factors influencing treatment outcome were also investigated. The results were compared with current scientific evidence. The hypotheses were that diabetic cats with an optimal body condition score (BCS) are more likely to achieve stable disease requiring administration of exogenous insulin and are more likely to achieve remission, where administration of exogenous insulin is no longer needed. The veterinary patient database ProvetNet was used to search for cats with diabetes mellitus presented to the University of Helsinki, Small Animal Teaching Hospital and the Saari Small Animal Clinic between March 2006 and March 2016. Data such as breed, gender, BCS and concurrent diseases were recorded for 123 cats. Statistical analyses were performed using GraphPad Prism. Neutered male cats had 2.8 times the risk of developing diabetes mellitus when compared to intact cats and neutered females. Domestic shorthair cats had 1.7 times the risk of developing diabetes mellitus when compared to other breeds. Remission rates were substantially lower than what has been reported in literature. The results did not support the hypotheses. Cats with an optimal BCS were not more likely to achieve stable disease or remission. However, the small sample size should be taken into consideration when interpreting the results. Investigating the relationship between BCS and diabetes mellitus was difficult due to incomplete documentation of BCS values and limitations of the veterinary patient database. Measures should be taken to develop the database so the evaluation and recording of BCS is a convenient routine. Further research into risk factors for both diabetes mellitus and obesity as well as treatment protocols resulting in remission is needed, so evidence-based data can be used for prevention and remission of the disease.

The underlying bedrock is known to have effects on metal contents in soil and water, and thereby onto the major and trace nutrient balances in plants. Heavy metal contents in different rock types are highly variable and changes in the composition of the bedrock can happen over small distances. In Finland, the locally relatively abundant black shales in the eastern part of the country contain elevated amounts of several heavy metals, while the generally more common felsic rock types are in comparison depleted in them. The influence of elemental contents in bedrock on metal distribution in nature can be assessed through comparing metal amounts in various kinds of environmental samples, which at the same time enables identification of areas of potential environmental concern. The aim of this study is to assess the influence of bedrock on heavy metal contents in peat, ditch water, and needle samples between areas underlain by felsic or black shale bedrock in nine peatland catchments in Kainuu in eastern Finland. In addition to comparing differences in elemental contents, effort is put into evaluating strengths of correlations between metal concentrations and ash contents in peat samples and to assess which metals have a tendency of occurring together in peat. For ditch water samples, correlations will be evaluated between concentrations of metals and of dissolved organic carbon (DOC) and of amounts of precipitation. In addition to influences of bedrock, other possible reasons behind differences in heavy metal amounts between areas will be looked at. Comparisons with data from other publications will in places also be made. The study is based on material collected by the Natural Resources Institute Finland in the years 2008–2015, which here includes 70 peat, 634 ditch water, and 80 needle samples. All samples were collected in nine separate forestry drained peatland catchments. Five of the catchments were located on areas underlain by felsic bedrock and four by black shales. The peat samples examined in this study range from the surface of the peat layers to 40 cm depth. The ditch water samples were collected from outlet ditches from all nine peatland catchments and needle samples were taken in eight catchments from either Scots pine (Pinus sylvestris L.) or Norway spruce (Picea abies [L.] Karst). Half of the samples were of current year’s and half of previous year’s needles. Laboratory analyses of peat samples included measurements of As, Cd, Co, Cr, Cu, Mn, Ni, Pb, U, and Zn concentrations by either ICP-MS or ICP-AES -methods and of ash contents through loss-on-ignition (LOI). Ditch water samples were analysed for Cd, Cr, Cu, Mn, Ni, Pb, and Zn concentrations with the ICP-AES method, for DOC concentrations by TOC-V CPH/CPN analysis and for sulphate (SO4-S) by ion chromatography. Tree needles were measured for contents of Cr, Cu, Mn, Ni and Zn with ICP-AES. Statistical differences in metal amounts in samples by bedrock were tested with the Mann–Whitney U test and correlations using Spearman’s rank correlation coefficient or the Pearson correlation coefficient. Metal concentrations in peat samples were for some tests recalculated to take into account ash contents using a linear general model. Metal stocks in peat layers (mg/m2) were also calculated for the sampling sites. As the main results, the ash corrected metal concentrations in peat were statistically significantly higher in samples collected on black shale as opposed to felsic bedrock in terms of As, Cd, Co, Mn, Ni, and Zn, while metal stocks in peat were significantly different in terms of Ni. In ditch water, samples from black shale areas had significantly higher concentrations of Cd, Cr, Cu, Ni, and Zn, and in tree needle samples similar significances were observed for Ni. The only cases were samples from felsic areas had significantly higher concentrations than those form black shale areas were the ash corrected concentrations of U and Cu concentrations in needle samples. Regardless of the underlying bedrock, large variations in metal amounts in all sample types were observed between catchment areas. Correlations between metal concentrations and ash contents in peat were generally relatively strong. Correlations between metals in peat were variable, and often stronger in samples collected in felsic areas. In water samples, correlations between metal and DOC concentrations were variable both between metals and catchments. The correlations between precipitation and metal concentrations in ditch water were generally weak. Overall, the composition of the bedrock was noticed to have some effects on metal concentrations in all sample types. But it was evident by the results that there are also other factors controlling metal amounts between catchments.

Although there are a multitude of different aspects to the Western beauty standard, being thin has become the most important condition. These norms and standards of beauty are transported through mass media such as the television, which plays an important role in the reproduction of ideologies and beliefs. Makeover shows as a subgenre of reality TV shows reveal stereotypical expectations and subtle dynamics of power through the implication that the participants body is defective and has to be altered for her to fit in with society. Through production techniques and the contents of these makeover shows, dynamics of power between the genders become visible and they are reinforced and maintained through stereotypical representations. This thesis analyses the implications of the thin ideal for women and how these are portrayed, distributed and reinforced in the Canadian makeover TV shows Bulging Brides and My Big Fat Revenge. The main question guiding the research is: To what extent can the thin body standard for women be understood as a tool in the process of supporting gender hierarchies and reinforcing unequal power dynamics between the genders? A detailed analysis of five scenes of one episode of each show revealed that being thin is portrayed as the most important aspect for each female candidate to be happy in her life, to be successful, and to have a husband – in other words, to be a ‘proper’ woman. The representations are stereotypical and there is no room for individual deviations from the narrow beauty and body standard. Ostensibly, women have become more powerful in society. The thin ideal however serves to reinforce gender hierarchies. Fat bodies are bigger than thin bodies and pose more resistance; these characteristics are not commonly valued in women, who are expected to be small, fragile and powerless. In addition, working on and worrying about the perfection of their bodies keeps women occupied, thus making it difficult for them to dedicate their mental and financial resources on other issues. The thin ideal can thus potentially be seen as an important means of keeping women under control by keeping them mentally occupied, physically powerless and not allowing them to take up space with their bodies.

Women commit international crimes for a variety of reasons, including political and personal agendas. Still, the perceptions of female offenders are often very gendered. These perceptions vary between female offenders committing crimes solely because they are influenced by a man to female offenders being sadistic monsters. In both instances female offenders are denied their personal agency. Either they are mentally, and sexually, deranged or not personally responsible for the crimes committed. This is a factor in sentencing proceedings as gender has been proved to play a role. It can act as an aggravating factor, which is the case when women are portrayed as monsters, or as a mitigating one. International crime and criminology have also generally considered female perpetrators an anomaly. Most of the early works in these fields either ignored the possibility of a woman committing crimes or regarded female criminals as mentally deranged to separate them from ‘ordinary’ women. Women are often victimised during conflicts and the protection of these women is extremely important. This work is not to undermine the efforts to protect women but to offer a more holistic approach to women’s wartime experiences. This thesis will discuss the crimes committed by Azra Basic during the war in Bosnia Herzegovina and Lynndie England in Abu Ghraib during the ‘war on terror’. Both women served as prison guards during their respective conflicts and were accused of participating in various atrocious crimes. England quickly became the face of the Abu Ghraib -scandal, not because she was more responsible of the torture than others, but because she was a young woman. Basic and England received relatively long sentences when these are viewed in context with the sentences of the men involved. In international criminal law there is an explicit obligation to prosecute or extradite. But with the primacy having been given to national courts, sentencing practices are not cohesive and national courts may be inclined to be more lenient towards their own nationals. In the cases of England and Basic it becomes clear that, although gendered language is not present in many court decisions or indictments, gender stereotypes and narratives have an impact on how men and women and their appropriate roles are seen in a society. Thus, though gender-neutral in language, the decisions were impacted by the fact that the perpetrators were women.

Tutkielmassa tarkastellaan Suomen akateemista kenttää sukupuolinäkökulmasta 1800-luvun lopulta toisen maailmansodan alkuun. Keskeiset tutkimuskysymykset ovat miten Suomen akateeminen kenttä näyttäytyy sukupuolinäkökulmasta 1900-luvun alkupuolella sekä millaisia akateemisen naisen hahmoja aikakaudella on esiintynyt. Huomio on akateemisten naisten moniulotteisuudessa, eli sukupuolen lisäksi tutkielmassa on huomioitu naisten sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma sekä ensisijainen kieli. Tutkimusmenetelmä on joukkobiografinen: akateemista kenttää tutkitaan Suomen ensimmäisen kolmenkymmenenkuuden tohtoriksi väitelleen naisen kautta. Aineisto koostuu arkistoainestosta, henkilötietokirjallisuudesta sekä digitoidusta sanoma- ja aikakausilehtiaineistosta. Lisäksi aineistoa on täydennetty kolmen tutkimusjoukkoon kuuluvan tohtorinaisen päiväkirja- ja muistelma-aineistolla, joka kertoo akateemisen kentän kokemisesta. Tutkitut naiset olivat yleisesti ottaen melko korkeasta sosioekonomisesta taustasta, ja sosiaalisella ja kulttuurisella pääomalla vaikuttaa olleen merkitystä akateemiseen menestykseen. Sosiaalisella pääomalla on ollut naisille monenlaista merkitystä. Yliopisto on merkinnyt monille myös sosiaalista nousua. Vaikka ruotsinkieliset naiset olivat joukossa yliedustettuna, akatemian kielessä tapahtuva muutos suomenkielisyyteen on havaittavissa tutkimusjoukossa. Tutkimusjoukosta ei ole selvästi havaittavissa yhtä akateemisen naisen tyyppiä, vaan useita. Tämä liittyy paitsi yliopiston ja yhteiskunnan muutokseen tutkitulla ajanjaksolla, myös akateemisen kentän jakautumisesta alakenttiin, tässä tutkielmassa etenkin filosofiseen ja lääketieteelliseen tiedekuntaan. Naisten luokka- ja kielitaustoissa on ollut eroja tiedekunnasta riippuen, minkä lisäksi perheen perustaminen on ollut yleisempää filosofian tohtoreille. Ajallisesti muutosta on tapahtunut paitsi naistohtoreiden määrän kasvussa myös muun muassa akateemisen kentän suomenkielistymisessä sekä akateemisen naisen hahmon muuttumisessa: avioituminen on ollut yleisempää ajanjakson loppupuolella väitelleille naisille. Toisaalta yliopistomaailmaa ei ole koettu sukupuolisesti tasa-arvoisena, vaikka akateeminen kenttä on tarjonnut naisille monia mahdollisuuksia, ja vaikka melko suuri osa naisista eteni akateemisella uralla vähintään dosentiksi. Sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman merkitys ei vaikuta juuri muuttuneen. Akateeminen kenttä sukupuolinäkökulmasta ei ole ollut täysin yhtenäinen, vaan moniulotteinen ja osittain ristiriitainen, ja kenttä on muuttunut tutkitulla ajanjaksolla.

Tutkielmani tavoitteena on selvittää, miten Ylen uutisaineistossa puhutaan feminismistä. Feminismi on polarisoitunut aihe, sillä osa näkee sen tärkeänä ihmisoikeusliikkeenä, kun taas osa turhana tai jopa miesvihaisena aatteena. Tutkielmani tukeutuu kielen ja yhteiskunnan yhdistävään tutkimusperinteeseen, sosiaaliseen konstruktivismiin ja systeemis-funktionaaliseen kieliteoriaan. Tarkempana viitekehykse-nä tutkielmalleni toimii kriittinen diskurssianalyysi, mikä näkyy kiinnostuksena kielenkäytön ja vallan suhteeseen. Lisäksi tutkielmani tukeutuu feministisen tutkimuksen määritelmään feminismistä. Aineistoni olen kerännyt Kielipankin tekstiaineistojen hakupalvelusta Korpista Ylen vuoden 2017 uutisarkistosta hakusanalla feminismi. Aineisto koostuu 47 tekstistä. Tavoitteena on selvittää, minkälaisia diskursseja aineistosta löytyy. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Millaisia feminismidiskursseja Ylen uutisaineistosta löytyy? 2) Millä kielellisillä keinoilla näitä diskursseja rakennetaan? Olen nimennyt kaksi aineistosta löytyvää diskurssia: kannatusdiskurssi ja vastustusdiskurssi. Kannatusdiskurssi on määrällisesti aineiston suurin diskurssi. Kannatusdiskurssi määrittelee feminismin pääosin samalla tavalla kuin feministinen tutkimus. Feminismi määritellään kannatusdiskurssissa tasa-arvoa ajavaksi liikkeeksi, jonka tavoitteena on purkaa sukupuo-lirooleja. Lisäksi feminismi käsitetään aktiiviseksi toiminnaksi. Kannatudiskurssissa on myös paljon intertekstuaalisia viittauksia vastus-tusdiskurssiin, joilla kumotaan vastustusdiskurssin esittämiä väitteitä feminismistä ja feminismin kannattajista. Vastustusdiskurssi puo-lestaan määrittelee feminismin päinvastaisena kuin feministinen tutkimus. Vastustusdiskurssi esittää, että feminismi on miesten vihaa-mista ja turhaa nykypäivänä länsimaissa. Aineistossa on selvästi huomattavissa jako kahteen diskurssiin, joissa toisessa eksplisiittisesti kannatetaan feminismiä ja toisessa vas-tustetaan. Kannatusdiskurssi on määrällisesti aineistossa suurin diskurssi, mutta vastustusdiskurssilla on valta ohjata keskustelua femi-nismistä. Aineisto kuvaa feminismikeskustelun polarisoitumista laajemminkin yhteiskunnassa.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan populismin toimintalogiikkaa ja siihen sisältyvää vastakkainasettelujen rakentamista kriittisen diskurssianalyysin keinoin. Tutkimusanalyysin lähtökohtana on oikeistopopulismin suhde feminismiin, ja tämän ilmeneminen Twitterissä. Tutkimusaineisto perustuu perussuomalaisten entisen puheenjohtajan Jussi Halla-ahon vuoden 2020 Twitter -julkaisuihin, joissa kritisoidaan feminismiä ja feministisiä toimijoita sekä näiden julkaisujen kommentteihin. Työn tutkimuskysymykset ovat: 1) Kuinka Jussi Halla-aho rakentaa vastakkainasetteluja feminismiä kohtaan Twitterissä? ja 2) Miten populismin logiikka ilmenee vastakkainasettelujen rakentamisessa? Tutkimusanalyysi pohjautuu ensisijaisesti Ernesto Laclaun diskursiivis-teoreettiseen näkemykseen populismista, jonka mukaan populismi tarkoittaa viholliskuvan rakentamista suhteessa määriteltyyn “toiseen”. Tutkielman tarkoitus on analysoida, kuinka populismin toimintalogiikkaa ymmärtämällä, voidaan havainnollistaa vastakkainasettelujen muodostumisen prosessia. Analysiin tarkoituksena on näin ollen läpivalaista Jussi Halla-ahon harjoittamaa poliittista viestintää Laclaun kuvaaman populismin logiikan viitekehyksessä. Analyysissa Halla-ahon julkaisuja ja niiden kommentteja tarkastellaan ennen muuta merkitysten liittämisen sekä hegemonian muodostamisen prosessien kautta. Analyysin perusteella voidaan todeta, että vastakkainasettelujen rakentuminen on noudattanut Laclaun kuvaamaa populismin logiikkaa. Halla-ahon feminismiin ja feministisiin toimijoihin kohdistamaa kritiikkiä analysoimalla, voidaan havaita, että Halla-aho pyrki tietoisesti liittämään näihin kohteisiin kriittisiä merkityksiä ja rakentamaan siten viholliskuvaa sekä muodostamaan vastakkainasetteluja. Halla-ahon viestit ovat aiheuttaneet kärjekästä ja kovasanaista kommentointia selkeästi sekä julkaisujen puolesta että niitä vastaan. Halla-ahoon ja tämän harjoittamaan viestintään kohdistetaan, myös voimakasta kritiikkiä kommenteissa. Aineistossa feminismi ei kuitenkaan saanut osakseen muita kuin kriittisiä määritelmiä, eikä Halla-ahon esittämiä määritelmiä pyritty kyseenalaistamaan. Kommenttikentässä kriittisten merkitysten liittämisen prosessi on sen sijaan tehostunut, sillä lukuisat kommentoijat ovat jatkaneet Halla-ahon käyttämien kriittisten merkitysten liittämistä feminismiä ja feministisiä toimijoita kohtaan. Analyysin kautta kuvataan, kuinka vastakkainasettelujen muodostumisessa on lopulta kyse poliittisesta vallanjaosta ja sen rakentumisesta diskursseissa. Sekä Jussi Halla-ahon sosiaalisen median julkaisut että feminismi edustavat tässä tutkielmassa ennen muuta esimerkkiparia, joiden kautta tarkastellaan populististen toimijoiden harjoittamaa vastakkainasettelujen rakentamista diskursiivis-performatiivisena toimintana.

Tutkielmani tavoitteena on hahmottaa autobiografista materiaalia sisältävän tanssiesityksen poliittista potentiaalia feministisestä näkökulmasta. Tutkimukseni kohteena on suomalaisen nykytanssin kentällä merkittävän uran tehneen Sanna Kekäläisen sooloteos Puna - Red - Rouge (2007). Taiteilijan henkilökohtaisiin kokemuksiin pohjaavan teoksen tulkinnan viitekehyksenä käytän feministisessä teatterintutkimuksessa esiin nostettua feministisen autobiografisen esityksen lajityyppiä. Tutkimukseni lähtökohtana on näkemys siitä, että näyttämöesitykset eivät tapahdu sosiaalisesta, kulttuurisesta ja historiallisesta kontekstistaan irrallaan, vaan viestivät juuri tästä kontekstista käsin. Siten tanssiesityksellä, joka pyrkii kritisoimaan hegemonisia kulttuurisia merkityksiä, voidaan katsoa olevan poliittista potentiaalia. Tutkimusmenetelmänä käytän feminististä tanssianalyysiä. Analysoimalla puheen ja liikkeen merkityksiä Puna - Red - Rouge -esityksessä esitän tulkintani teoksesta feministisenä, poliittisena esityksenä, joka osallistuu tietoisesti ja kriittisesti kulttuuristen merkitysten tuotantoon. Judith Butlerin teoria sukupuolen performatiivisuudesta auttaa minua tarkastelemaan Kekäläisen teoksessaan esittämää kritiikkiä sukupuolen esittämisestä. Esityksen tärkeimmäksi teemaksi nousee analyysissäni yksityisen jakaminen ja poliittisten merkitysten osoittaminen henkilökohtaisesta kokemuksesta. Tämän teoksessa keskeisen teeman tavoittamisessa puheella on tärkeä rooli. Koska kommunikoivan puheen käyttötavoista tanssinäyttämöllä on kirjoitettu hyvin vähän suomenkielisessä tanssintutkimuksessa, tuo tutkimukseni yhden uuden näkökulman vähän tutkitun aiheen tarkastelemiseen. Sanna Kekäläisen tanssitaiteelle puhe on ollut leimallista jo hänen uransa alkuvaiheista, mikä käy ilmi taiteilijan uraa ja hänen taiteensa ominaispiirteitä kuvailevasta työni kolmannesta luvusta. Tutkimukseni lopuksi esittelen analyysini päätelmät, joiden mukaan Puna - Red - Rougea voidaan hyvin perustellusti pitää feministisenä, poliittisena esityksenä. Teos suuntaa katseen pois henkilöhistoriasta kohti identiteetin sosiaalisen rakentumisen problematisointia sekä yhteiskunnan esittämiä vaatimuksia subjektin esittämiselle. Kun teoksen sisältämän henkilökohtaisiin kokemuksiin pohjaavan materiaalin poliittiset merkitykset tuodaan esiin, voivat aluksi yksityisinä näyttäytyneet teemat laajentua henkilökohtaisen piiristä yhteiskunnalliseen ja poliittiseen diskurssiin. Feministisen autobiografisen esityksen lajityypistä käsin tulkittuna Puna - Red - Rouge näyttäytyy esityksenä, jolla on poliittista potentiaalia osallistua kulttuuristen merkitysten tuotantoon vaihtoehtoisella tavalla.

This thesis identifies feminist activism as a key influential factor on the language of international conventions addressing the issue of trafficking for sexual purposes, and consequently as a significant factor in the resulting inconsistent language and inconsistent legal obligations contained within the conventions. The thesis introduces the concept of “governance feminism” and discusses how three main feminist theories—abolitionism, pro-work feminism, and individualism—have influenced the three main trafficking conventions related to the issue of trafficking for sexual purposes. The three main convention discussed are: The 1949 Convention for the Suppression of the Traffic in Persons (1949 Convention), The 1979 Convention on the Elimination of all forms of Discrimination Against Women (CEDAW) and The Protocol to Prevent, Suppress and Punish Trafficking in Persons, Especially Women and Children (Palermo Protocol). The analysis of these texts determines the legal obligations that each convention contains; identifies which particular school(s) of feminist theory influenced the text, and to what extent; and, illustrates the inconsistencies in language and obligations among the conventions. Based on the identification of the three main feminist schools and their influence on the text of the three conventions considered, the thesis then analyzes domestic laws on trafficking for sexual purposes and prostitution in three different jurisdictions: New York—looking also at United States federal trafficking law, Finland, and Sweden. This analysis illustrates how inconsistent language, and therefore inconsistent obligations, in the conventions allows for disparate approaches to trafficking domestically. The thesis also compares the comprehensive legal frameworks in these domestic jurisdictions and concludes that if governance feminists seek to advance the human rights of women, and eliminate sex trafficking through a legal framework, it would serve them well to acknowledge the relationship that anti-trafficking laws and prostitution laws have domestically and work to create clearer international guidelines in support of their goals.