Browsing by Title

This thesis is concerned with the intellectual formation of two radical political thinkers in the Black radical and anti-colonial traditions: Walter Rodney and Cedric J. Robinson. Deploying the “Horne biographical method”, it contextualizes the knowledge-formation of Rodney and Robinson vis a vis the broader social, cultural, political, and intellectual environments in which they were situated. Particularly central are the national liberation-, Black power-, and post-colonial movements in the U.S., Jamaica, Tanzania, and Guyana during the 1960s and the 1970s. Furthermore, this thesis discusses the epistemological foundation of their knowledge-praxis through Enrique Dussel’s notion of the “geopolitics of knowledge” and Stuart Hall’s conceptualization of “the politics of location”, and contends that knowledge is to be understood in relational and positional terms. In analyzing the knowledge production of Rodney and Robinson, this thesis focuses on three central themes that emerge in their respective writings: (1) the role of the radical political intellectual, (2) the utility of Marxism to Black, Indigenous, and Third World peoples, and (3) the theorization of the emergence and development of the racial-colonial world-system. Finally, this thesis argues that in combining their deconstructive critiques with a constructive politics of worldmaking, Rodney and Robinson provide an important model for “guerrilla intellectualism”, where radical knowledge production is seen to emerge “from below” and conceived of as inseparable from material praxis and liberatory struggles.

Objectives. The objective of this study was to find out from Helsinki university's master graduates about their experiences on generic skills, approaches to learning and the similarities of those two. The study sought to answer three questions: 1. What kinds of generic skills students feel they learned during their university studies? 2. What kinds of approaches to learning can be found from the graduates' studying descriptions? 3. What kinds of similarities are there in generic skills and approaches to learning? Similarities have only been studied in quantitative researches so there is a need for qualitative analysis. Methods. The data is a part of a dissertation research of Tarja Tuononen (University of Helsinki) and it was collected in the spring of 2013. The data consist of 10 interviews from students who have already graduated. All the interviewees worked while studying and most of them studied in generalistic fields. First two research questions were conducted with theory-bound content analyses. Top categories were created based on theory because full detachment from previous knowledge would have been difficult. The third research question was conducted on the basis of the results from two previous research questions. Results and conclusions. From the students' descriptions of generic skills, six top categories were separated. Some of those skills were divided into subcategories. Top category skills were knowledge processing, reflection, organization skills, thinking skills, argumentation and social skills. Some of the students felt like they had not learnt any generic skills when asked directly but as the interview progressed, some generic skills appeared. In the second face of the research, students' descriptions of approaches to learning were studied. Three top categories were created based on previous theory: deep approach, surface approach and organized studying. Especially deep approach and organized studying were visible in the interviews and descriptions of surface approach appeared in a few interviews. When examining the similarities between generic skills and approaches to learning especially deep approach and organized studying included similarities. Surface approach had little similarities with generic skills. It can be said based on this research that for example organization skill is nearly identical with organized studying, when examining students' descriptions on both dimensions. Additionally, the descriptions of thinking skills and the descriptions of deep approach included many similarities. Social skills and argumentation from the generic skills did not contain similarities with approaches to learning in this study. It can be said on the basis of the analyses that generic skills and approaches to learning have some similarities but this topic needs to be further researched qualitatively underlining individual profiles.

Tutkielman tavoitteena on esittää, että lukion todennäköisyyslaskennan käsitteet ja teoriat voidaan opettaa ja opiskella oppikirjojen perinteisistä esimerkeistä poikkeavassa kontekstissa. Kontekstiksi valitaan todennäköisyyslaskennan mallien todellinen sovellusalue. Samalla luodaan tehtäväpaketin muodossa ainerajat ylittävä opetusprojekti lukioon. Tutkielmassa perustellaan, miksi evoluutio ja populaatiogenetiikka ovat hyvä asiayhteys lukion todennäköisyyslaskennen opetuksessa ja toisin päin. Opetusprojektin toteutus noudattaa soveltaen tutkivan oppimisen menetelmää. Oppiainekohtaisten tavoitteiden saavuttamisen lisäksi yksi opetusprojektin päätavoitteista on oppilaiden ajattelutaitojen kehittäminen, sillä opiskeltavien asioiden syvällinen ymmärtäminen tapahtuu ajattelun kautta. Tutkielmassa on rakennettu tehtäväpaketti, joka koostuu 15 tehtävästä. Tehtävät liittyvät todennäköisyyslaskentaan, evoluutioon ja populaatiogenetiikkaa. Tehtävät alkavat yksinkertaisista käsitteiden määrittelytehtävistä ja peruslaskutehtävistä muuttuen vähitellen tiedon soveltamista vaativiksi ongelmanratkaisutehtäviksi. Opiskelijalla on aktiivinen rooli tiedonhakijana, ja opiskelijoiden keskinäiset keskusteltu ja yhteistyö ovat keskeisessä roolissa prosessissa, jonka tavoite on uuden tiedon rakentaminen.

Sydän- ja verisuonisairauksien syntyyn vaikuttavat sekä ympäristötekijät että perimä. EKG kuvaa sydämen sähköistä toimintaa. Mitattaviin osiin jaetun EKG:n rinnalla sydänperäiseen äkkikuolleisuuteen vaikuttavien geenitekijöiden tunnistaminen mahdollistaisi riskipotilaiden tunnistamisen ennen vakavia sydänperäisiä häiriöitä sekä ennaltaehkäisevän lääketieteellisen hoidon kohdentamisen. Tässä kandidaattipolymorfismitutkimuksessa selvitettiin onko sydämen toimintaan osallistuvien beeta1 – ja beeta2 –adrenoreseptorien (ADRB1 ja ADRB2) tai angiotensiinikonvertaasientsyymin (ACE) geenien keskeisillä polymorfismeilla vaikutusta EKG:n piirteisiin. Potilasaineistona oli GENRES-tutkimukseen osallistuneet verenpainetautia sairastavat miehet (n=186). Polymorfismien vaikutusta QT-aikaan ja T-aallon muodostumiseen etsittiin nelivaiheisella lineaarisella regressiomallilla. Analyysien keskeisimpinä tuloksina havaittiin tilastollisesti merkitsevä ADRB1 Gly49 –alleelin QT-aikaa lyhentävä vaikutus ja ADRB1 Gly389 –alleelin QT-aikaa pidentävä vaikutus. ADRB2 Gly16Arg- ja Gln27Glu-vaihteluiden yhteys T-aallon muodostumiseen jäi olemattomaksi tai heikoksi. ACE I/D:n deleetio-polymorfismi viittaa tutkimuksen perusteella T-aallon muutoksiin, jotka ovat yhdistettävissä lisääntyneeseen äkilliseen sydänperäiseen kuolleisuuteen. Tämän tutkielman havainnot viittaavat siis useampiin mahdollisiin polymorfismien ja EKG-muuttujien välisiin yhteyksiin ja kannustavat tarkempiin jatkotutkimuksiin yhteyden kliinisen merkityksen arvioimiseksi.

Atlantic salmon (Salmo salar) have a complex life history, characterized by a juvenile stage spent in freshwater before migrating to the sea for one to several years and then returning to their natal river to spawn. Sea-age at maturity, which corresponds to the number of years spent at sea, is an important life-history trait influenced by environmental and genetic factors. Variation in sea-age at maturity in Atlantic salmon has been associated with a SNP located in the intron of six6 on chromosome 9 (six6a). This gene is also known to be evolutionary conserved in eye development in vertebrates and has a crucial role in sexual maturation in mammals. In 3-year-old Atlantic salmon, six6a was found to be expressed in the eyes, brain, gills, and testes. In addition, in situ hybridization has shown that six6a is expressed in multiple organ systems in embryos, for example, the eye and brain developing areas. However, quantification of its level of expression has only been carried out on whole individuals so far. Therefore, this thesis aims to quantify the expression level of six6a, and its paralogue, six6b, at different time points (1-9 months post-hatching) and in four different tissues and a body part (brain, eye, gill, hypothalamus, and head) to identify the tissues and developmental stages that are relevant for future functional studies on the association between six6a genotype and variation in sea-age at maturity. Using a 3’ RNA sequencing approach we found that the eyes and hypothalamus had the highest expression level of both paralogues with a higher expression level of six6b. The expression of the two paralogues in gill samples was very low or non-existent and the low level of expression detected in head and whole brain samples could be influenced by the presence of the eyes and the hypothalamus, respectively. Based on these results, the hypothalamus and eyes would be important tissues for further investigation to gain more information on the association between the six6a genotype and variation in sea-age at maturity in Atlantic salmon. In addition, a more in-depth analysis of the transcriptomic data obtained would allow the investigation of the specific roles of each paralogue, for example by studying correlated genes in the different tissues.

Objectives. Maternal diabetes during the pregnancy increases the risk of pregnancy complications, but the effects of maternal diabetes on offspring cognition are less understood. Earlier studies have mainly associated the adverse effects of maternal diabetes with slight deficits in general cognitive and verbal functions in young children. Despite the earlier studies, it is unclear, does maternal diabetes per se affect cognitive development in children and adult offspring. The offspring with several developmental risks seem to be more prone to the adverse effects of maternal diabetes than offspring without the other concomitant risks. The aim of this study was to examine is maternal diabetes associated to lowered offspring general cognitive function in childhood and midlife, when the other concomitant perinatal risks occurred or either did not occur. A hypothesis was that maternal diabetes is associated to lowered general cognitive function only in children who had the other concomitant perinatal risks. Another aim was to explore is there a time related change in the risk groups. Methods. This study is a part of a prospective birth-cohort study originating in Helsinki region that follows 1971 to 1974 born risk group offspring. Out of 22,359 consecutive deliveries at the Institute of Midwifery during that time, 93 offspring had mother's diabetes obtained during the pregnancy or before it. Of the offspring with maternal diabetes, 59 had maternal diabetes as the only risk, and 34 had at least another predefined concomitant risk. General cognitive function in the subjects and controls was assessed by Wechsler Intelligence Scales at 9 and 40 years as a part of the wider neuropsychological examination. Differences between the groups were examined by group and pairwise comparisons. Longitudinal changes in general cognitive function in each group were estimated by fitting the linear multilevel models. Results and conclusions. Findings of the present study were controversial to the hypothesis. Both risk groups, with and without other concomitant risks, had lower general and verbal function in childhood than controls. At midlife, no effect of maternal diabetes was found. The results indicated that general cognitive function and acquired verbal information improved at least in the risk group with the other concomitant risks. Otherwise performance remained relatively same.

Työni kuuluu filosofisen logiikan alaan. Se on luonteeltaan kirjallisuustutkimus. Se tarkastelee erilaisten episteemisten ja doksastisten logiikkojen semantiikkaa ja totuuskäsitettä. Tarkasteltavat logiikat kattavat koko filosofisen logiikan modernin historian alkaen 1960-luvun Kripke-malleista ja päätyen 2000-luvun uskomusten korjausteorioihin. Työn tavoitteena on selvittää, millaisia semantiikkoja ja totuusmääritelmiä episteemisille ja doksastisille logiikoille on ehdotettu, mihin luonnollisen tai formaalin kielen ongelmiin ne yrittävät vastata, miten hyvin semantiikat onnistuvat mallintamaan ihmisen tai tekoälyn päättelyä ja miten ne onnistuvat välttämään mahdolliset haasteet kuten loogisen kaikki-tietävyyden ongelman. Tutkimuksen aineistona on käytetty laajasti alan tieteellistä kirjallisuutta, mm. Jaakko Hintikan, Ronald Faginin ja Hans van Ditmarschin kirjoittamia kirjoja, sekä eri tutkijoiden tiedelehdissä julkaistuja artikkeleita. Tutkimus kattaa vanhemmat staattiset episteemiset ja doksastiset logiikat, konditionaalien teoriat sekä uudemmat dynaamiset episteemiset logiikat. Staattiset mahdollisten maailmojen logiikat kuvaavat tarkasti yksinkertaisia tiedon totuusarvoja. Ne ovat kuitenkin alttiita loogisen kaikkitietävyyden ongelmalle. Mahdottomien maailmojen käyttöönotto tai naapurustologiikka auttavat välttämään ongelmaa. Loogisten konditionaalien semantiikat eivät kuvaa oikein luonnollisen kielen konditionaalia eivätkä kausaliteettia, vaan johtavat vakaviin ongelmiin, ns. loogisiin paradokseihin. Sen sijaan David Lewisin ehdottama semantiikka antaa hyväksyttävän kuvauksen hypoteettisille konditionaaleille. Uskottavuus-käsitteeseen perustuvat doksastiset logiikat kuvaavat inhimillistä päättelyä jo varsin tarkasti. Uskomusten ja tiedon päivittymistä uuden tiedon ilmetessä kommunikaation seurauksena kuvataan mm. julkisten ilmoitusten logiikalla. Mutta uudemmat tapahtuma- ja toiminta-mallilogiikat tekevät sen tarkemmin mutkikkaimmissakin tilanteissa, esim. korttipeleissä. Episteemiset logiikat mallintavat tarkasti rationaalisten koneiden kuten tekoälyn ja robottien loogista päättelyä. Mutta erehtyväisen inhimillisen päättelyn mallintaminen episteemisiin ja doksastisiin logiikkoihin on edelleenkin haasteellista ja näyttää väistämättä johtavan ongelmiin.

Generatiivinen tekoäly on tehostanut markkinointiyritysten mahdollisuuksia tuottaa innovatiivisia mainosmateriaaleja entistä tehokkaammin asiakasyrityksen toiveiden mukaisesti. Markkinointiyritysten on otettava toiminnassaan huomioon generatiivisen tekoälyyn ja sen tuottamiin teoksiin liittyvät omistus- ja tekijänoikeuskysymykset, sekä niistä johtuvat oikeudelliset riskit. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, mitä tekijänoikeuksiin ja sopimuksiin liittyviä riskejä markkinointiyrityksen tulisi ottaa huomioon, ja miten näitä riskejä voisi hallita sopimusten avulla. Generatiivisen tekoälyn kouluttamisessa on voitu käyttää syötedatana teoksia, joiden käyttöön tekoälyn kehittäjällä ei ole oikeutta. Tällöin myös tekoälyn tuotos eli tuotantodata, jonka markkinointiyritys myy eteenpäin, voi loukata kolmannen osapuolen tekijänoikeuksia ja täyttää esimerkiksi tekijänoikeuslain mukaisen tekijänoikeusrikkomuksen tunnusmerkistön. Tekijänoikeusloukkauksen lisäksi markkinointiyrityksen on otettava toiminnassaan huomioon sopimusvelvoitteet, jotka johtuvat joko osto- tai myyntisopimuksista. Vallitsevan oikeustilan mukaan tekoälyllä luotuun teokseen ei ole mahdollista saada tekijänoikeutta, eikä markkinointitoimisto voi näin ollen luvata näitä oikeuksia asiakasyritykselleenkään. Markkinointiyritys voi siis suoran tekijänoikeusloukkauksen lisäksi syyllistyä sopimusrikkomukseen, josta voi aiheutua sekä taloudellisia menetyksiä että mainehaittoja. Markkinointiyrityksen näkökulmasta generatiivisen tekoälyn käytöstä voi aiheutua riskejä eri osista sopimusketjua, ja nämä riskit voivat koskea sekä syöte- että tuotantodataa. Tekoälyn palveluntarjoaja voi pyrkiä rajaamaan vastuutaan tuotetusta palvelusta ostosopimuksella. Ostosopimuksessa voi olla esimerkiksi kerrottu, millaisella syötedatalla tekoälyä on koulutettu, sekä miten palveluntarjoaja rajaa vastuutaan tuotantodatasta. Markkinointiyrityksen kannalta suurimmat riskit seuraavat ostosopimuksista, joilla palveluntarjoaja rajaa vastuutaan mahdollisista rikkomuksista eikä lupaa suojaa tekijänoikeuskanteita vastaan sekä myyntisopimuksista, joilla markkinointiyritys kantaa itse suuren osan tuotokseen ja sen käyttöön liittyvistä riskeistä myydessään tuotoksia asiakkailleen. Esitettyjä tekijänoikeusloukkaukseen ja sopimusrikkomuksiin liittyviä riskejä voidaan kuitenkin hallita erilaisilla sopimusteknisillä keinoilla, jotka voidaan jakaa neljään kategoriaan: riskien tunnistamiseen ja riskinkantokyvyn arviointiin, palveluntarjoajan valintaan, sopimusten hallintaan ja taloudelliseen hallintaan. Yrityksen kannalta tärkeimmät riskienhallinnan keinot ovat oikean palveluntarjoajan valinta sen perusteella, miten ostosopimus suojaa markkinointiyritystä ja oikein laaditut myyntisopimukset, jotka siirtävät tekijänoikeusproblematiikkaa koskevat riskit asiakkaalle tai rajaavat yrityksen kantamaa vastuuta laadullisesti ja määrällisesti.

According to the latest estimations, cancer is the second leading cause of death worldwide. Despite the significant advances in the range of drugs and treatment modalities to treat cancer, the number of deaths is estimated to continue rising, posing serious challenges for the patients, their families, and the healthcare systems. Conventional treatments tend to be associated with severe adverse side effects and treatment resistance. Consequently, safer and more efficient therapy options are urgently needed, especially for the treatment of metastatic tumors refractory to conventional treatments. A new and revolutionizing field in oncology is immunotherapy, in which oncolytic viruses are included. Oncolytic viruses have an inherent or acquired selectivity to replicate exclusively in tumor cells, ultimately destroying them. Simultaneously, they also activate the dormant host’s immune system to fight against the tumor. Adenoviruses, particularly, have shown to be safe, inducing only mild adverse side effects in clinical trials, making them a great candidate for further clinical development. Adenoviruses can be genetically modified to increase their infectivity or improve the anti-cancer immune responses induced by the virus, e.g., through the expression of immunostimulatory molecules. The focus of this thesis was to develop and characterize several genetically modified oncolytic adenoviruses expressing either OX40L alone or OX40L and CD40L, two co-stimulatory molecules capable of engaging both the innate and adaptive arms of the immune system to fight the tumor. The insertion of the transgenes into the E3B-14.7k region of the Ad5/3-∆24 adenovector plasmid was performed using Gibson Assembly® cloning approach. After successful cloning, the recombinant viral genomes were transfected into A549 cells for viral amplification, followed by CsCl purification to produce a high titer viral preparation. The expression of the transgenes was studied in vitro by ELISA and functional assays, showing promising expression levels of functional OX40L and CD40L. However, when the infectivity and virus killing potency were analyzed, in vitro by immunocytochemistry and MTS assay; and in vivo using an immunodeficient mouse model, the data showed that the cloned viruses performed sub-optimally when compared to the control unarmed virus (Ad5/3-∆24). These findings suggest that the insertion of the two transgenes in place of the E3-14.7k gene was detrimental to the fitness of the virus.

Cancer afflicts an ever-growing number of people globally each year. In part due to a complex pathophysiology where much is still unknown, the need for new cancer treatments has been persistent, fuelled further by the issue of treatment resistance. An emerging field holding much promise in oncology is immunotherapy, a subgroup of which is oncolytic virus treatments. These treatments utilize the inherent or acquired ability of certain viruses to selectively replicate in tumor cells to fight cancer. One of these viruses is the adenovirus. With these viruses it is possible to modulate the immune response e.g. through the expression of certain genes. The thesis focuses on genetically arming an oncolytic adenovirus in an effort to enhance treatment efficacy. The transgene of choice is the CD40 ligand (CD40L), a costimulatory molecule capable of aiding in the development of systemic antitumor immunity. Adenoviruses have previously been designed expressing the CD40L, however, a novel aspect was introduced with the design and incorporation of a soluble a form of the protein. The main aim of the study was the construction of four functional oncolytic adenoviruses, encoded with either the human or mouse variants of the two CD40L proteins (full-length and soluble). Successful completion required protocols for the cloning, bacterial colony screening, and primary virus production to be established. Insertion of the CD40L transgenes into the E3-gp19k region of the chosen Ad5Δ24 backbone was first attempted with the traditional approach of homologous recombination. The method that ultimately proved successful was a one-step Gibson Assembly® reaction. Screening the bacterial colonies with colony polymerase chain reaction, the potential CD40L positive clones underwent restriction analysis to affirm the presence of the transgene in the viral genome, as well as the retainment of critical elements. Two out of three recombined plasmids carrying the full-length CD40L proceeded to transfection and virus propagation in A549 cells, after which the presence of the adenovirus and CD40L expression was confirmed with immunostaining. Finally, a protocol was successfully established by the construction of one of the intended four viruses. The protocol entails all the main steps from cloning until primary virus production, additionally offering the option of applying it to the genetic arming of the Ad5Δ24 with other transgenes of interest. In terms of future perspectives for the project, following construction of the remaining viruses, the intentions are to validate transgene expression and functionality for all constructs, as well as compare the immunogenicity between the full-length and soluble CD40L. In the event of promising results, the project will hopefully proceed to in vivo studies.