Browsing by department "Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos"
Now showing items 81-100 of 1428
-
(2012)Helsingissä kävelykadut olivat kiivaan keskustelun kohteena, kun muualla Euroopassa ja Pohjoismaissa niitä oli jo rakennettu vauhdilla. Ensimmäisen varsinaisen kävelykadun rakentaminen kesti yli 15 vuotta ensimmäisten suunnitelmien tekemisestä ja Iso Roobertinkatu avautui kävelijöille syksyllä 1985. Aleksanterinkadusta ei tullut ikinä kävelykatua, vaikka kadulla toteutettiinkin kävelykatukokeilu 12.6.1970–8.1.1971. Kadun jalkakäytävät kuitenkin levennettiin ja liikennettä rajoitettiin vuosina 1982–1986. Pro gradun -työn aiheena on näistä kahdesta Helsinkiin suunnitellusta kävelykadusta, Aleksanterinkadusta ja Iso Roobertinkadusta, käyty kunnallispoliittinen keskustelu vuosina 1967–1984. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisiin perusteisiin valtuutetut, yhdistysten ja yritysten edustajat vetosivat puolustaessaan ja vastustaessaan kaupungin kävelykatusuunnitelmia sekä millaisiin ilmiöihin nämä perusteet liittyvät. Pääasialliset lähteet työssä ovat kaupunginvaltuutettujen, yhdistysten ja yritysten edustajien kannanotot Helsingin kaupunginarkistossa sijaitsevissa kaupunginvaltuuston keskustelupöytäkirjoissa ja sanomalehdissä kuten Helsingin Sanomissa, Ilta-Sanomissa, Hufvudstadsbladetissa, Uudessa Suomessa, Suomen Sosialidemokraatissa ja Kansan Uutisissa. Kävelykatujen rakentamista Helsinkiin kannattivat erityisesti SDP ja SKDL sekä yhdistyksistä Liikennepoliittinen yhdistys Enemmistö ry ja Helsingin yliopiston ylioppilaskunta. Aleksanterinkadun ja Iso Roobertinkadun muuttamista kävelykaduiksi vastustivat suurin osa kokoomuksen ja perustuslaillisten valtuutetuista, Aleksanterinkatu ry, kauppakamari, Stockmannin tavaratalo ja eräät autoyhdistykset. Lähes kaikista valtuustoryhmistä löytyi kuitenkin myös kävelykatujen kannattajia. Kävelykatuja vastustettiin erityisesti sillä perusteella, että ne tuhoavat keskustan kaupankäynnin, kun autoilla ei pääse asioimaan kaupoissa. Vastustajat olivat huolissaan myös kaupan laadun kärsimisestä ja keskustan slummiutumisesta kävelykatujen myötä. Kävelykatujen kannattajat sen sijaan uskoivat katujen tuovan etuja kaupoille, eikä päinvastoin. He vetosivat kansainväliseen esimerkkiin, sillä monet Euroopan kävelykatujen kauppiaat olivat tyytyväisiä katuihin. Lisäksi kävelykatukeskustelussa käytiin vilkas mielipiteenvaihto auton ja ihmisen suhteesta kaupungissa. Vastustajat kannattivat ajatusta vapaasta autoilusta, kun taas kannattajien mielestä autolla oli jalankulkijaan nähden liikaa valtaa ja tilaa kaupungissa. Autot uhkasivat myös jalankulkijan turvallisuutta. Kävelykadut nähtiin niiden puolustajien parissa sopivana liikenteen rajoittamisen keinona Helsingin keskustassa. Myös kävelykatujen vastustajat perustelivat vastustustaan liikennepoliittisilla syillä kuten, että kävelykatuja ei ollut nivottu liikenteen yleissuunnitelmiin ja siksi ne tulisivat aiheuttamaan ympäröivien katujen ruuhkautumista. Vastustuksen perusteena käytettiin myös parkkipaikkojen puutetta. Kävelykatujen puolustajat näkivät kävelykadut myös yleisen edistyksen ja moderniuden merkkinä. Helsinkiä pidettiin takapajulana kävelykatujen hitaan suunnittelun vuoksi. Lisäksi puolustajat vetosivat kunnalliseen demokratiaan. Kävelykadut tuli toteuttaa, koska valtuustossa oli hyväksytty niitä koskevia suunnitelmia ja, koska kansan enemmistö oli joissakin mielipidetiedusteluissa niiden kannalla.
-
(2018)Paperittomien henkilöiden oikeus terveyspalveluihin on herättänyt laajaa keskustelua Suomessa viime vuosina. Huolena ovat terveysongelmat ja se, kuinka terveyspalvelut tulisi rajata luvattomasti maassa oleskeleville. Väestöryhmän terveyspalveluiden puutteisiin on vastattu perustamalla vuonna 2011 vapaaehtoisvoimin ylläpidetty maanalainen klinikka, joka tarjoaa maksutonta terveydenhoitoa paperittomille ja muille Suomen julkisen terveydenhuollon ulkopuolelle jääville ryhmille. Tutkimuksen tavoitteena on käsitteellistää piilotetun klinikan arkea ja sen vapaaehtoisuuteen perustuvaa asiantuntijatyötä, joka todentuu työntekijöiden välisissä tilanteissa ja potilaiden kohtaamisissa. Tarkastelussa painotetaan työntekijän näkökulmaa: millaisia kohtaamistilanteita arkityöhön liittyy ja miten näitä tilanteita tulkitaan? Tutkimuksen teoreettisena ja metodologisena viitekehyksenä sovelletaan Erving Goffmanin (1974) kehysanalyyttistä lähestymistapaa, jonka avulla tarkastellaan klinikan toimintaa ja työntekijöiden kohtaamisista tulkittuja merkitysrakenteita. Ensisijaisena aineistona hyödynnetään havainnointi- ja haastatteluaineistoa, joka on kerätty Helsingin alueella sijaitsevalta paperittomien klinikalta. Tukevana aineistona hyödynnetään klinikan tapahtumaraportointia tutkimuskontekstin suppean ajantasaisen tutkimuksen vuoksi. Kehysanalyysin avulla analysoidaan niitä keinoja ja käytäntöjä, joita hoitohenkilökunta käyttää eri tilanteissa. Tutkimus osoittaa klinikkatyöhön liittyvien toimintojen sijoittuvan neljään toimintakokonaisuuteen tai kehykseen: käytännölliseen, henkilökohtaiseen, professionaaliseen ja arkihallinnan kehykseen. Jokainen kehys välittää oman merkitysrakenteensa ja selittää ne velvollisuudet ja oikeudet, joita vuorovaikutustilanteessa läsnä olevat arvioivat itsellään ja muilla olevan. Käytännöllisessä kehyksessä työ määrittyy ihmisten, ympäristön ja ajan päivittäisenä organisointina. Henkilökohtaisessa kehyksessä työntekijä asettuu tuntevaksi ja kokevaksi subjektiksi, joka seuraa haavoittuvassa asemassa olevien kärsimystä. Professionaalisessa kehyksessä työn keskiössä on ruumiillisten tapahtumien arviointi ja hoito lääketieteellisen tiedon, käsitteistön ja instrumenttien avulla. Arkihallinnan kehyksessä työ määrittyy järjestyksen ylläpitämisenä ja kaaoksen välttämisenä. Työ klinikalla on ensisijaisesti lääketieteellistä työtä, mutta sen rinnalla toimii muita kehyksiä, joissa toiminta näyttäytyy lääketieteellisestä perspektiivistä poikkeavalla tavalla kullekin kehykselle ominaisten piirteiden mukaisesti. Tutkimus mahdollistaa päättäjien ja muiden tahojen perehtymisen paperittomien klinikan arkielämään, joka on suljetun luonteensa vuoksi osittain arkiymmärryksen ulkopuolella. Paperittomien terveyspalveluita tuottavat työyhteisöt voivat hyödyntää tutkimusta oman työnsä arvioinnissa. Sen tuloksia voidaan soveltaa esimerkiksi hoitotyön -ja vapaaehtoistyön täydennys -ja peruskoulutuksissa.
-
(2011)Carl Schmittin kuuluisan määritelmän mukaan politiikka on ystävien ja vihollisten välistä erottelua. Modernina aikana valinta siitä, ketkä kuuluvat ystäviin ja ketkä vihollisiin, on kuulunut valtiolle. Liberalismin myötä valtio on kuitenkin ollut yhä haluttomampi tekemään erottelua ystäviin ja vihollisiin. Poliittista ja sen mahdollisuutta on haluttu peitellä, ja ideologioiden ja politiikan sijaan jalustalle on nostettu talous, yksilönvapaudet ja etiikka. Liberaali valtio pyrkii pakenemaan politiikalta ja poliittisten valintojen tekemiseltä harjoittamiensa neutralisaatioiden ja depolitisaatioiden avulla. Poliittiselta ei kuitenkaan Schmittin mukaan voi paeta. Tässä tutkielmassa selvitetään Suomen viholliskuviin nivoutuvaa oikeuskäytäntöä 1930-luvulta nykypäivään Schmittin viholliskäsityksen ja liberalismin kritiikin valossa. Työn aineistona on viisi poliittisia rikoksia (ks. esim. Björne 1977) koskevaa korkeimman oikeuden ennakkoratkaisua, joiden pitkän aikaperspektiivin kautta tutkitaan vihollisuudessa ja enakkoratkaisujen poliittisen esittämisessä näkyviä muutoksia. Erityisenä mielenkiintona tutkielmassa on liberalismista kumpuavien perus- ja ihmisoikeuksien sekä yksilöllistymisen vahvistumisen merkitys ja vaikutus vihollisuutta koskevaan oikeuskäytäntöön. Tutkielmassa perehdytään myös schmittiläisten valtiomuotojen yhteyksiin kulloiseenkin lainkäyttöön ja erityisesti poliittisuuden esittämisen avoimuuteen taikka peittämiseen. Aineisto voidaan jakaa kolmeen vihollisuuden kategoriaan. Kaksi vihollisuuden pääkategoriaa, vallankumouksellisuus ja vakoilu vieraan vallan hyväksi, ovat tyypillisiä vihollisen kategorioita itsenäisen Suomen ensimmäisinä vuosikymmeninä ja maailmansotien jälkeen. Kolmas kategoria, terrorismi, perustuu moderneihin uhkakuviin. Poliittisuuden esittäminen aineistossa on yhteydessä ajan yhteiskunnalliseen kontekstiin. Etenkin ensimmäisissä tapauksissa ennakkoratkaisun tapauskuvauksessa on havaittavissa yhteys kulloiseenkin hallituspohjaan. Kun poliittisuuden esittäminen on erittäin avointa aineiston ensimmäisessä, vuodelta 1931 olevassa porvarihallituksen aikaisessa valtiopetosta koskeneessa ennakkoratkaisussa, on tapauskuvaus vuoden 1934 liberaalin hallituksen aikaan selvästi neutraalimpi; vierasta valtaa, jonka hyväksi vakoilu oli tapahtunut, ei paljasteta, ja politiikan sijasta korostetaan taloutta. Vuoden 1942 tapauksen julkistamisen aikaan Suomi oli avoimessa sodassa Neuvostoliiton kanssa ja poliittisuus onkin jälleen avoimempaa. Sodan jälkeistä aikaa leimasi kuitenkin suomettuminen, jota voidaan pitää liberalistisen valtion taktiikkana siinä missä neutralisaatioita ja depolitisaatioitakin. Vuoden 1984 maanpetosta koskeneessa tapauksessa esillä ovat liberalismin erinäiset taktiikat aina perusoikeuksisti yksilöllistymisen teemaan. Perusoikeuksien nousu on erityisesti esillä vuoden 2010 tapauksessa, jossa taustalla oleva terrorismi pyritään poliittisena käsitteenä peittämään sananvapauden ja kunniansuojan välisen perusoikeuspunninnan alle. Yleisenä kehityskulkuna analyysin perusteella liberalismin depolitisaatioiden ja neutralisaatioiden voikin sanoa juurtuneen suomalaiseen yhteiskuntaan. Oikeuskäytännössä tämä on tarkoittanut ystävän ja vihollisen välisen erottelun kääntymistä päälaelleen; kaikille jakamattomasti ja luovuttamattomasti kuuluvan perus- ja ihmisoikeussuojan myötä valtio tarjoaa suojaa myös potentiaalisilla vihollisille, ja vihollinen ei välttämättä enää ole kansakunnan perinteinen uhkakuva, vaan se voi tulla yhtä hyvin valtion sisältä.
-
(2014)This thesis explores the politicisation of EU affairs in the German parliament, the Bundestag, in spring 2010. The key objective of the case study is to examine the nature, extent and manner in which the increased potential for politicisation of EU affairs at the national level in the course of the Lisbon Treaty and the euro crisis has materialised in the Bundestag. The relevance of these questions lies in the normative implications for parliamentarism in Germany and the democratic legitimacy of the EU. The theoretical framework discusses the Europeanisation of the Bundestag, that is, the parliaments adaptation to the emerging and continuously evolving EU multi-level polity, from the viewpoint of politicisation; and a theoretical model is developed by drawing the conceptual links between Europeanisation, reparliamentarisation and politicisation. The Europeanisation process is seen as facilitating increasing political contestation of EU issues at the member state level. It will be argued that the European sovereign debt crisis provides a widened window of opportunity for politicisation, despite the executives inclination towards depoliticisation. This thesis draws on the single-case study design, placing special emphasis upon contextuality and ‘thick analysis’. The principal unit of analysis is the plenary assembly of the Bundestag, and embedded units of analysis include the government and legislative actors (five parliamentary groups, government MPs and opposition MPs). The case study covers three plenary debates between March and May 2010, amounting to five hours of discussion. Altogether, 30 speeches have been analysed, following a mixed-method approach of qualitative content analysis (claims analysis complemented by framing analysis) combined with quantitative representations of issue salience. The coding was conducted using Atlas.ti software as a tool. The study finds supporting evidence for all three indicators of politicisation: awareness of, mobilisation around and polarisation of EU affairs. The empirical analysis reveals that polarisation of opinions and demands has occurred on three dimensions, namely ‘policy’, ‘polity’ and ‘politics’, despite a clearly evident cross-partisan pro-European consensus in the Bundestag and despite the tendency of executive actors to employ depoliticising tactics during times of crisis. EU-relevant debates in the Bundestags plenary show political contestation on the left/right dimension and, to a lesser extent, on the pro-/anti-EU dimension. Furthermore, we observe international conflict framing (pitting member states against each other) and transnational conflict framing (based on party political, majority–opposition and executive–legislative cleavages).
-
(2016)Ammattiyhdistyksen toimikenttä on muuttunut radikaalisti globalisaation myötä. Jotta ay-liike voisi ajaa jäsentensä etuja kotimaassa, on sen otettava kantaa myös kansainvälisiin kysymyksiin, kuten ilmastonmuutokseen. Ilmastonmuutos on yksi niistä merkittävistä globaaleista muutoksista, joihin ay-liikkeen tulisi reagoida, sillä se muuttaa merkittävällä tavalla työelämän painopisteitä sekä rakennetta. Tutkielmassa selvitetään suomalaisten ammattiliittojen keskusjärjestöjen SAK:n, Akavan sekä STTK:n käsityksiä eettis-polittisista ulottuvuuksista ilmastoneuvotteluissa. Eettis-poliittinen ulottuvuus on Veronique Pin-Fatin termi, jonka avulla tutkimuksessa voidaan tarkastella sitä tilaa ja lokusta, jossa ay-liike esittää omien eettis-poliittiset valintojensa tapahtuvan. Lisäksi tutkielmassa huomio kiinnittyy ay-liikkeen muuttuneeseen toimintakenttään, sekä työn ja ilmaston kompleksiseen suhteeseen. Tutkimuksessa avataan myös ay-liikkeen toimintarakennetta sekä sen ajamia agendoja ilmastoneuvotteluissa. Tutkimuskysymykseen etsitään vastauksia kommunitaristista ja kosmopolitanistista teoriaa vasten. Tulosten tulkitsemista ohjaa konstruktivistinen teoria. Tutkielman aineisto sisältää keskusjärjestöjen internetistä löytyviä julkaisuja vuosilta 2009–2015, jotka koskevat ilmastoneuvotteluita. Aineisto koostuu järjestöjen tiedotteista, blogeista ja raporteista ilmastokokouksista. Analyysi tapahtuu laadullisin menetelmin hyödyntäen teoriaohjautuvaa sisällönanalyysiä. Aineiston pohjalta havaitaan, että keskusjärjestöjen eettis-poliittisia ulottuvuuksia on useita, eikä niitä voida redusoida joko kommunitaristisiksi tai kosmopolitanistisiksi. Pikemminkin kyse on päällekkäisistä kentistä ja ulottuvuuksista, jotka eivät sulje toisiaan pois. Havaittavissa on kuitenkin kuusi selvää erillistä ulottuvuutta. Suomea ja suomalaisuutta pidetään tärkeinä eettis-poliitisina ulottuvuuksina. Myös palkansaajien rooli nivoutuu vahvasti suomalaisuuteen. Ay-liike nähdään yhtenäisenä osana suomalaista yhteiskuntaa, jonka edut ovat yhteisiä. Ay-liikkeen voimakasta kansallista näkökulmaa ja lukkiutumista metodologiseen nationalismiin, voidaan selittää ilmastonneuvotteluiden valtiokeskeisellä luonteella. Kansallisen Suomen rinnalla tärkeän eettis-poliittisen yhteisön tarjoaa ay-liike niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Aineistossa havaitaan myös vahvoja kosmopolitanistisia käsityksiä, jotka näkyvät muun muassa käsityksessä universaalista ihmisyydestä sekä halukkuudessa saada pitkälle ulottuvaa kansainvälistä sääntelyä. Merkittävää huomio aineistossa myös on, että eettis-poliittista vastuunkantajaa ei määritelty ollenkaan. Havaintojen pohjalta esitetään että, vastaamalla yhä enemmän globaaleihin kysymyksiin, ay-liike voisi palauttaa osan menetettyä relevanssiaan ja keksiä itsensä uudelleen. Moni on myös esittänyt, että ay-liike ajaa itseään entistä ahtaampaan nurkkaan, mikäli se ei vaihda toimintamalliansa reaktiivisesta proaktiiviseksi. Huolimatta aineiston niukkuudesta sekä teoreettisiin valintojen osittaisesta yksioikoisuudesta, tutkimuskysymyksiin onnistutaan vastaamaan halutulla tavalla, sekä pystytään tuomaan esiin suomalaisen ay-liikkeen moninaisia eettis-poliittisia ulottuvuuksia.
-
Balancing between human rights and state sovereignty : the case of the Common European Asylum System (2018)This Master’s thesis is concerned about the political and normative consequences that rise from viewing migration and refugees as a security threat. The issues of migration and asylum cross thresholds of state sovereignty and human rights. It has been found that liberal democratic states offer moral justifications for controlling entry of aliens, however this is ethically problematic. The unit of analysis is the European Union because the current refugee crisis has challenged the role of the EU as a promoter of human rights and questioned the whole European integration project as well as the meaning of the EU as a community of values. This thesis attempts to answer the following research question: how the European Union has securitized its migration and refugee policy in the Common European Asylum System. Copenhagen School’s securitization theory serves as theoretical framework of this thesis because the deepened and widened understandings of security have allowed other issues than military to be included in security: political, societal, economical, environmental. Construction of security issues has three steps: 1) an issue is described as an existential threat, 2) that require emergency measures and 3) justifying actions outside the normal bounds of political procedure. In order to complement the securitization theory this thesis will utilize Norman Fairclough’s critical discourse analysis in order to deeply study the meanings of discourses that produce the social reality. After the analysis it is concluded that despite ideal assumptions of the EU as a place of refugee and exile, the practices in place show a different picture. It is evident that the focus is on how to protect the EU from refugees, not how to offer protection for refugees. The EU is the referent object that needs protection through exceptional measures and has the legitimacy to justify these actions outside normal policy procedures. This questions the normative role of the EU. Refugees are portrayed as a danger to the society, and they lack active role, which is highlighted in the right to freedom of movement. The EU has securitized migration and refugee policies by hard policy implementation: focus on border control, increase in surveillance and building fences. Thus, it has become evident that state sovereignty triumphs over the respect of human rights.
-
(2020)Pankkien täytyy varautua luottotappiota vastaan pitämällä riittäviä oman pääoman ehtoisia puskureita taseessaan. Basel -säädökset asettavat kehikon, jonka perusteella vähimmäispääomavaateet tulisi määrittää. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että Basel II:n foundation IRB -malli aliarvioi pankeille kohdistettuja vähimmäispääomavaateita Basel-säädösten ensimmäisen pilarin alla lainaportfolion ollessa heikosti hajautettu. Nimikeskittymäriskin sisällyttäminen osaksi IRB-mallia voisi tarkentaa ensimmäisen pilarin alaisia vähimmäispääomavaatimuksia tilanteessa, jossa pankin luottoportfolio ei ole täydellisen hienojakoinen. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, pystyykö nimikeskittymäriskiä huomioiva lisäys tarkentamaan vähimmäispääomavaadetta pohjoismaisten suuryritysten luotoista koostuvalle luottoportfoliolle, kun tämä lisäys sisällytetään foundation IRB –malliin. Tutkimusaineisto koostui Dealogicilta ladatusta syndikoitujen lainojen aineistosta, joka tässä tutkielmassa simuloi suuryrityksistä johtuvaa luottoriskiä pohjoismaiselle pankille. Koostetusta aineistosta luotiin satunnaisotannalla 41 alaportfoliota. Jokaiselle alaportfoliolle ja vastapuolelle määritettiin foundation IRB –mallin mukainen vähimmäispääoman määrä, nimikeskitymäriskiä huomioivan muokatun foundation IRB -mallin mukainen vähimmäispääoman määrä ja Monte Carlo –simulaatioiden antama vähimmäispääoman määrä, jotta eri mallien antamia vähimmäispääomavaateita voitiin arvioida. Nimikeskittymäriskiä huomioiva muokattu foundation IRB –malli laski vähimmäispääomavaateen tarkemmin verrattuna Basel-säädösten mukaiseen foundation IRB –malliin. Nimikeskittymäriskin sisällyttäminen ensimmäisen pilarin vähimmäispääomalaskelmien alle nopeuttaisi ja yksinkertaistaisi pankkien vaatimusta määrittää oman vähimmäispääomavaateen määrää. Pankkien kannalta positiivisena puolena olisi myös se, että yksittäisen luoton vaatiman oman pääoman lisäys voitaisiin määrittää tarkemmin.
-
(2010)This thesis studies the basic income grant proposal in Namibia. The proposal suggests a monthly grant of N$100 (approximately 10€) to all those Namibian citizens who do not receive the state pension. This thesis concentrates on the Basic Income Grant (BIG) Coalition and on its work. The formation and transformation of the coalition during the time period between 2003 and 2009 is analyzed with the help of data collected during two field work periods in 2008 and 2009. The data includes interviews, newspaper articles, observations and other background material. The analysis of this material is mainly conducted from organizational viewpoint. The final part of the thesis applies the results to the theory of Mosse, whose propositions about policy and practice will be discussed in relation to the basic income grant pilot project. The thesis argues that social legitimacy has been a vital resource for the work of the BIG Coalition and it has sought for it in various ways. The concept of social legitimacy originates from the resource dependence perspective of Pfeffer and Salancik, who propose that organizations are dependent on their environments, and on the resources provided by the surrounding environment. This thesis studies the concept of social legitimacy in the context of resource dependence theory. Social legitimacy is analyzed in the relations between the coalition and its environment, in the formation of the coalition, in the responses towards criticism, and finally in relation to the propositions concerning policy and practice. The work of the coalition in the pilot project will be analyzed through the propositions of Mosse concerning policy and practice. The results will describe and analyze key events in the formation of the BIG Coalition from the South African proposal until the end of the basic income pilot project. This BIG pilot project conducted in 2008-2009 is one of the most well-known activities of the coalition. The clashes between the coalition and its environment will be analyzed through four case studies. It will be shown that the project has been conducted in order to gain more legitimacy to the basic income grant proposal. The conclusion questions the legitimacy of the BIG Coalition as a research and development organization, and requests for more transparent research on the basic income proposal in Namibia.
-
(2012)Most authoritarian regimes now organise national-level elections that allow the opposition to compete against the dictator for political power, albeit on unfair and unequal terms. Although the dictator seeks to contain this element of competition in order to thwart opposition victories and enforce his own rule, the decision to organise competitive elections ultimately rests the fate of electoral authoritarian regimes in the hands of the voters. By deciding to cast their ballots either for the dictator or the opposition, individual voters determine the degree of electoral competitiveness – the margin of victory between the dictator and his challengers – and, consequently, whether the elections lead to continued authoritarian rule or potential democratisation. Yet, with the literature predominantly focusing on authoritarian elections from the perspective of the dictator and the opposition, the question of how and why heterogeneous voters make diverging choices at the polls remains poorly understood. Using Beatriz Magaloni’s theory of voter behaviour under electoral authoritarianism, this thesis explores how the electorate’s socio-demographic heterogeneity translates into conflicting preferences, thus giving rise to different types of voting behaviours that lead the voters to either support or oppose the dictator, and what the consequences of this heterogeneity are for the degree of electoral competitiveness at the aggregate level. The relationship between voter heterogeneity and the degree of electoral competitiveness is tested empirically by employing a random effects regression analysis on time-series cross-sectional data that cover the universe of competitive authoritarian elections held at the national level from 1974 to 2006. Based on this analysis, the author shows the composition of the electorate to be systematically linked to the degree of competitiveness, with the voter’s ethnic affiliation and level of income operating as the primary factors mediating vote choice alongside economic growth. The findings are furthermore found to be robust to a number of alternative explanations that involve the strategies of the dictator and the opposition. Finally, the thesis discusses some of the problems and broader implications of the analysis for the study of electoral authoritarian regimes and electoral competitiveness.
-
(2019)The coffee industry provides insights into the relationship between commodity trade and development, a topic that has been a part of developmental discussions for decades. This master's thesis is a case study on a niche inside global coffee business. Its topic is the Third Wave Coffee, a subculture formed around high quality coffee. In its essence the is creating a new kind of relationship with the coffee producers in the global South and the people selling and consuming coffee in the global North. The study's purpose is to portray the views that form the bases of ethics of trade in the subculture. The aim of the study is to understand the networks that tie the global North and South together in an age where consumers see the knowledge about the origin of a high-end product as a part of a quality experience but persistent inequality of power and resources still seem to be a permanent feature of commodity trade relations between the global South and North. The material consists of eight semi structured interviews from coffee professionals and from material of seven websites of organizations connected to the people interviewed. The material was analyzed with discourse analyses as a tool. Theoretical framework consists of cosmopolitanism, Bourdieusian Approach and commodity Fetishism and "double" commodity fetishism. The findings demonstrate that the coffee professionals in the North hold beliefs about how material quality of coffee and ethical trade are intertwined in a way that they secure one another. The professionals define the story about the coffee sold to the consumer and in the Third Wave this based greatly on this presumed link between quality and ethics, cosmopolitan values are often present in the discourses and "double" commodity fetishism is constructed when explaining the origin of coffee. Third Wave coffee professionals in the North are critical of certification schemes related to sustainability and trade ethics and offer personal relationships with the producers as an alternative for them. The effects of this model on the livelihoods and communities of the coffee producers in the global South are a subject of a further study.
-
(2012)In 1987, the United Nations concerned with global challenges to human development called for a new model of growth to be erected upon the notion of sustainable development. Today, twenty five years later, the world continues to be beset by these global challenges and a governance gap around this issue has become manifest. Overtime, the international community came to the realization that, first, tackling these challenges requires the collective action of a multiplicity of relevant actors. And second, that the private sector, with its resources, know-how, experience and jurisdiction, could have a pivotal role to play to this end. The problem with these assumptions was the scepticism generated by mainstream interpretations of corporate nature and rationality. Despite the potential for contribution, corporations as self-interested agents in the struggle for the maximization of individual advantage could not be expected to contribute to the promotion of sustainable development; let alone through collective action. And yet contemporary evidence shows, that this scepticism is unwarranted. For that reason, the main purpose of this descriptive study was to account for the existing cases of collective action, and identify by listening to corporate actors, what was the rationale that underpinned their decisions to engage in these forms of collective action. In doing so, the aim was to assess the current suitability of mainstream approaches to reflect reality. Because of that, special attention was devoted to the notion of corporate self-interest (the key concept used by mainstream approaches to nurture the egoistic interpretation of the corporate actor). In listening to corporate actors two related qualitative analyses were conducted. On the one hand, a set of archival material - corporate responsibility reports and codes of conduct - was approached through a story-line narrative technique the purpose of which was to set the contextual and notional framework for the content analysis of interview transcripts that was to follow. On the other hand, semi-structured elite interviews were conducted on corporate executives of four transnational corporations, all of which are leaders in their respective industries and have a record of collective action that contributes to sustainable development. These corporations were Novartis, UPM, Tetra-Pak and Nokia and the overall purpose of the analytical chapter has been learn from corporate actors themselves what drove them to engage in these forms of collective action. At first glance the results of the analyses revealed that the rationale behind corporate engagement, continued to be explained by reference to corporate self-interest; just as mainstream approaches suggested. However, the point of divergence between these two interpretations was to be found in the way corporate self-interest was defined. According to mainstream approaches, corporate self-interest was defined in terms of profit maximization. Conversely, the findings unveiled in this study highlight the necessity to separate interests (instrumental reasons) from corporate self-interest (teleological reasons). In line with that differentiation, self-interest is defined as long-term survival, and all other interests are interpreted as instrumental to it. These findings have encouraging implications on the relevance of mainstream approaches to represent. Insofar a reassessment of the notion of corporate self-interest is undertaken to account for teleological reasons as distinct from instrumental reasons, mainstream approaches would be able to provide a fairer account of contemporary circumstances than they do today. In the absence of such an update, not only do they run the risk of not being able to reflect reality and becoming irrelevant, but they would also run the risk of rendering themselves unsuitable to account for changes in behaviours and interests, ultimately, downplaying rather than strengthening the rationality of actors. All in all, if what unrevised mainstream standards provide us with is an account for corporate rational behaviour, then what this study contributes is the possibility of moving past scepticism and understanding the potential for corporate behaviour to be better than rational.
-
(2012)This research discusses how macro-level changes like the collapse of the Soviet Union and Estonia’s EU accession have influenced the experiences of Estonians’ living in Finland. The topic is approached with three main research questions. Firstly, have temporal and structural changes influenced Estonians’ lives in Finland. Secondly, what is the influence of the social position and various encounterings on one’s experiences and how one interprets them. Thirdly, how immigrant’s previous life in Estonia and his or her relations with family members and friends influence his or her current situation in the new country of residence. The main theoretical concepts of the study are ethnic identity, otherness, acculturation and transnationalism. The data collected for the study consists of eight interviews of Estonian women living in Finland. The interviews were semi-structured and emphasized informants’ own interpretations and conceptions of the past. The used method, oral history, is interested in the interpretations of the past and the meaning that the happenings have in the present situation and not only the actual happenings. Reminiscence of the past is a way to share experiences and compare them with those of the others’. It is a way to produce interpretations that supplement, comply and criticize public understandings of the past. Oral history and interviews bring forth new standpoints while they concentrate on informants’ own interpretations of the past. The informants have moved to Finland between 1990 and 2007 and their backgrounds and reasons to move vary. During the time frame of the research, there have been some practical changes that have influenced informants’ possibilities to move and to live in Finland. Residence permits, for example, are not needed anymore. In addition, the reasons to move have changed from returning migration to work based migration. At the same time, also attitudes among Finns towards Estonians have developed into a more tolerant direction. Immigration from Estonia to Finland is often temporary and movers do not necessarily have exact plans how long they are going to stay. This has become possible as crossing borders has eased since Estonia’s EU membership. Even though all the informants are women and Estonian, there are, however, differences in their experiences depending on, for instance, the time of the move, social position, occupation, family situation and personality. These variations influence the way in which they explain their experiences and construct their own identity in relation to the others. Besides, also conceptions of one’s own ethnic group and its past have an impact on the self-understanding. According to the interviews, Estonians seem to be a particular immigrant group in Finland that is regarded mainly positively. However, even though they, in general, speak fluent Finnish and there are similarities in the histories of the two countries, the acceptance of immigrants is always relative and depends on the other factors as well. According to this research, various factors influence the ways how informants experience their everyday life situations in Finland, how differently they explain their experiences and construct their own identities through them.
-
(2015)There are over 100 billion searches on Google every month. This thesis examines whether Google search queries can be used to predict the present and the near future unemployment rate in the US. Predicting the present and near future is of interest, as the official records of the state of the economy are published with a delay. To assess the information contained in Google search queries, the thesis compares a simple predictive model of unemployment to a model that contains a variable, Google Index, constructed from Google data. In addition, descriptive cross-correlation analysis and Granger non-causality tests are performed. To study the robustness of the results, the thesis considers state-level variation in the unemployment rate and Google Index using a fixed effects model. Furthermore, the sensitivity of the results is studied with regard to different search terms. The results suggest that Google searches contain useful information on the present and the near future unemployment rate. The value of Google data for forecasting purposes, however, tends to be time specific, and the predictive power of Google searches appear to be limited to short-term predictions. The results demonstrate that big data can be utilized to forecast economic indicators.
-
(2020)Tiivistelmä – Referat – Abstract In this Master’s thesis I investigate Non-Governmental Organization (NGO) involvement, experiences and outcomes in Madagascar, including the limiting and enabling factors for impact of conservation interventions driven by NGOs. The focal point of the research is the lived experiences from the field, including identification of processes and forces shaping the preconditions for NGO interventions. As part of the research I explore experiences of NGOs from their interventions and from engaging with local communities, government, policy makers and other NGOs in Madagascar. Many NGOs are active in biodiversity hotspots like Madagascar, but evaluation outcomes and lessons learned tend not to be extensively shared across organizations and thematic focus areas. This in turn affects preconditions to influence outcome determinants not only in isolated interventions but also across organizational borders. This study aims to define the situation and the issues faced by NGOs in Madagascar to suggest how the landscape could be navigated to improve the preconditions for long term intervention impact. The purpose is not to evaluate specific projects, but to assess the mechanisms through which the NGO sector can make a significant contribution to conservation, as well as the challenges in doing so. As the analysis seeks to broaden and contextualize the discussion of NGO involvement in conservation interventions, the theoretical framework for the research is based on theory on Non-Governmental Organizations and grounded theory. The theoretical framework facilitates the analysis of the findings, understanding of the results, as well as structuring and highlighting new insights. The theory is complemented with a background assessment of the environmental context in Madagascar, reviewing other research on conservation and its challenges in the country. This helps to understand the dimensions of the challenges, as well as the avenues open for exploration. Insights are gathered from representatives of long-term in situ NGOs to better understand the wider playing field in which they operate. The empirical research is based on semi-structured interviews conducted with 21 representatives from 12 international and local NGOs working with biodiversity conservation in Madagascar. The data was transcribed and analyzed through thematic network analysis and constructivist grounded theory analysis. The interviews were combined with a literature review, a group interview, a field visit to a project site, and more informal conversations with academic researchers and experts in the field. As part of the study, a two-week field trip to Madagascar was undertaken. To present the findings from this research, thematic categorizations were used to illustrate factors that affect outcomes of conservation interventions driven by NGOs. The categories are related to internal organization specific factors, cooperation with other actors (including other NGOs, government and actors in the local communities), as well as the Malagasy environment and politics (including government, laws and policies). The findings reveal challenges especially with systematic coordination of NGO interventions, NGO evaluation practices, resources, as well as issues with implementing sustainable community involvement in project design and decision making. Local community involvement is considered important, but in practice is not fully scaled up and inclusive in terms of decision making and consistent involvement. Findings indicate that the cooperation between NGOs and their key stakeholders works reasonably well from the NGO perspective, but still has potential to be better utilized in order to improve long-term sustainability. Consideration of external constraints is important to assess the potential of different types of interventions and approaches, allowing NGOs to focus their efforts according to the context and their capacities. While acknowledging and navigating the diversity of viewpoints, it is essential to be aware of the impact of structural challenges, the political complexity and the often-conflicting interests between conservation, the commercial and extractive sector, as well as local livelihoods and practices. Findings indicate issues with policy implementation and harmonization, and with conservation prioritization and law enforcement by the government. Local and national ownership and leadership backing is seen as essential for biodiversity conservation, pushing for stronger leadership from within the society. My research provides insights, recommendations and conclusions from which NGOs and conservation actors can gain better understanding of factors impacting interventions, as well as on the Malagasy playing field and its dynamics. This can be helpful in order to capitalize on opportunities and counter challenges, focusing actions on areas that make a difference. The findings can also be of value to other biodiversity conservation researchers, funding agencies, associations, communities and government stakeholders specifically focused on Madagascar. The research may also benefit NGOs and conservation actors involved in other countries, which confront similar challenges concerning conservation, governance, NGO involvement and interventions.
-
(2019)Bitcoin and other cryptocurrencies have been frequently on media lately. As these cryptocurrencies are relatively new, there are not much economic theory explaining their behavior and price developments. Due to these reasons, the goal of this thesis is to find an economic theory to study the demand for Bitcoin. In this thesis, I will write about Bitcoin applying it to Walsh’s Money in Utility function (MIU function). I will modify Walsh’s original model by incorporating Bitcoin to it. In this model, Bitcoin is used as payment method and as a store of value. Both Bitcoin and money can be used to buy any goods, but there are certain goods that are easier to buy using bitcoin. Hence, Bitcoin has transaction benefit and the households will always need some bitcoin holdings in their portfolio. Using Walsh’s MIU function, I will derive a demand function for Bitcoin. In addition to this, I will go through the working paper “Bitcoin Pricing, Adoption, and Usage: Theory and Evidence” written by Athey et Al. (August 2016). In this paper, Bitcoin is used both as a payment method and a store of value. From the findings by Athey et Al., Bitcoin seems to be mainly used as a store of value. I will present an overview of the paper including the results and then concentrate on their aggregate analysis on Bitcoin exchange rate. Based on the Bitcoin exchange rate equation presented by Athey et Al., I will study whether Bitcoin demand function derived from MIU model is able to explain the changes in Bitcoin’s aggregate demand in real market. As expected, due to the assumptions and restrictions of the model, Bitcoin demand function derived in this thesis is not able to fully explain the changes in demand for Bitcoin in real world. Nonetheless, subject to the assumptions and restrictions of the model, Bitcoin demand function can be used to study the relationship between bitcoin demand, domestic nominal interest rate and consumption. Finally, I will present an alternative approach to further study Bitcoin’s demand.
-
(2014)Magisteruppsatsen belyser skillnaderna på individnivå gällande invånarnas deltagande i bojkotter mellan Finland och Sverige. Studien illustrerar vad som karakteriserar deltagarna i bojkotter och undersöker huruvida det finns systematiska skillnader i deltagandet i bojkotter på individnivå mellan länderna. Forskare är inte enhälliga huruvida politisk konsumtion, dit bojkotter hör, ska räknas som en form av deltagardemokrati eller inte. Denna uppsats problematiserar forskares förhållningssätt, men väljer att i detta sammanhang beakta politik konsumtion som en form av deltagardemokrati. Materialet som används i denna studie är hämtat från World Values Surveys senaste forskningsintervall. Beroende variabel i uppsatsen är deltagande i bojkotter. Till de oberoende variablerna hör kön, ålder, utbildning, bostadsortens storlek, inkomst, politiskt intresse, partipreferens samt postmateriella värderingar. Alla oberoende variabler, förutom postmateriella värderingar, är hämtade från motsvarande undersökningar som gjorts om skandinativiska politiska konsumenter i en publikation av Nordiska rådet. Variabeln postmateriella värderingar är med eftersom denna stödjer uppsatsens teoridel. Som teoretiskt ramverk används Ronald Ingleharts postmoderniseringsteori samt skillnader i Finlands och Sveriges politiska kultur. Postmoderniseringsteorin förklarar den politiska konsumtionens utveckling, samt även eventuella skillnader på individnivå. Teorin om skillnad i politisk kultur, kan förklara eventuella olikheter mellan ländernas deltagande i bojkotter på nationsnivå, vilket påverkar individnivån. Teorin om skillnader i politisk kultur kommer dock endast att illustrera skillnaderna på makronivå, medan denna studie endast belyser skillanderna på individnivå. Studien kombinerar en komparativ metod på nationsnivå, med en enkel kvantitativ analys på individnivå. Materialet utgår från de nordiska länderna och väljer därefter ut Sverige och Finland, eftersom dessa länder är ytterlighetsfall i Norden. Sverige och Finland studeras efter detta vidare och detta görs med en enkel kvantitativ analys. Studiens resultat är att deltagande i bojkotter är mera utbrett bland befolkningen i Sverige än i Finland. Sambandsmåttet Cramers V är större på alla variabler i Sverige, förutom kön. Det finns därmed systematiska skillnader i deltagandet i bojkotter på individnivå mellan länderna. Politisk konsumtion och specifikt deltagande i bojkotter är ett tämligen outforskat område från ett politiskt perspektiv. Mer forskning inom området behövs speciellt i och med att deltagande i politisk konsumtion ökat under de senaste åren.
-
(2015)Bosniassa käytiin vuosina 1992–1995 sota, joka päättyi sen osapuolien Bosnian serbien, muslimien ja kroaattien väliseen rauhaan ja yhteisen Bosnia-Hertsegovinan valtion muodostamiseen. Aseellisten konfliktien uusiutumattomuus sodanjälkeisessä Bosnissa antaa viitteitä siitä, että sotaan osallistuneet osapuolet ovat onnistuneet käsittelemään sodan tapahtumia siten, että keskinäinen yhteiselo samassa valtiossa on mahdollista. Tässä tutkielmassa analysoidaan Bosnian sodanjälkeistä kehitystä sovinnon käsitteen kautta. Työn tarkoituksena on 1) muotoilla hahmotelma Bosnian kohdalla toimivasta yhteiskunnallisen sovinnon määritelmästä, 2) tutkia, millaisin keinoin sovintoa on Bosniassa tavoiteltu, sekä näiden sovintokeinojen valossa 3) tutkia, millainen arvo sovinnolle on Bosniassa annettu ja toisaalta perustella sovinnon merkitystä Bosnialle. Työ alkaa lyhyellä Bosnian sotaa ja maan sodanjälkeistä kehitystä esittelevällä luvulla. Luku 2.1 antaa viitteitä siitä, että Bosniassa vuonna 1995 käyttöönotettu poliittisiin kiintiöihin ja etnisiin jakoihin perustuva hallintojärjestelmä on aiheuttanut valtiolle mittavia kustannuksia ja toiminnallisia hidasteita. Luku 3 käsittelee työn keskeistä aihetta sovintoa ensin yleisesti ja sitten tarkemmin Bosnian kohdalla. Sovinto on moniulotteinen ja monipuolinen käsite, jolle ei ole onnistuttu luomaan yleispätevää määritelmää. Sovintoa koskevan keskeisen kirjallisuuden pohjalta luvussa 3.1 luodaan hahmotelma Bosnian kannalta realistisesta, hyödyllisestä ja syvällisestä sovinnon määritelmästä. Bosniassa sovinnon kannalta keskeisimmiksi keinoiksi määritellään oikeus, hallinnon politiikka ja anteeksiannon politiikka, joita tutkitaan luvuissa 4-6 niin yleisellä kuin Bosnian tasolla. Keskeisten aihepiiriensä sovinnon, anteeksiannon politiikan, oikeuden ja hallinnon politiikan välisen keskinäispoikkeavan mutta Bosnian tapauksessa vuorovaikutteisen olemuksen vuoksi työ ei sisällä tarkkarajaista metodologiaa, vaan pyrkii tutkimaan aiheiden välisiä ilmenemistapoja ja suhteita lavea-alaisten vaikutussuhteiden löytämiseksi. Tutkielmassa päädytään tulokseen, ettei Bosniassa ole aikaansaatu syvällistä sovintoa, vaan ennemmin kylmää rauhaa muistuttava tila, jossa etniset eroavaisuudet ovat edelleen keskeisiä yhteiskunnallisissa suhteissa. Oikeus ja hallinnon politiikka ovat muodostuneet Bosniassa keskeisiksi sovintokeinoiksi, mutta ne eivät ole kyenneet aikaansaamaan syvällistä sovintoa vaan ennemminkin vain ylläpitämään tai jopa kasvattamaan Bosnian etnisiä jännitteitä, jotka haittaavat valtion toimintaa ja ihmisryhmien välisiä suhteita. Sen sijaan anteeksiannon politiikka on jäänyt Bosniassa vähälle käytölle, mutta teoreettiset näkemykset ja empiiriset kokemukset anteeksiannon politiikasta muissa konfliktinjälkeisissä yhteiskunnissa antavat viitteitä sen mahdollisuudesta myös bosnialaisen sovinnon syventämiseen. Työn viimeisessä, seitsemännessä luvussa esitellään keinoja toteuttaa anteeksiannon politiikkaa Bosniassa, laventaa Bosniassa käytettyjä hallinnon politiikan ja oikeuden muotoja ja pohditaan sitä, miten syvällisemmän sovinnon tarpeen ymmärrys on keskeinen vaikutin siihen, millaisia painoarvoja sovinnolle päämääränä annetaan.
-
(2020)Tämä pro-gradu tutkielma tarkastelee internetin käytön (poliittisen tiedonlähteenä) yhteyttä euroskeptisiin asenteisiin Brexitin jälkeisessä Iso-Britanniassa. Median rooli euroskeptisiä asenteita ja kansalaismielipidettä selittävänä tekijänä on alkanut kiinnosta EU-asenteiden tutkijoita yhä enemmän. Perinteisellä medialla on aikaisemman tutkimuksen perusteella todettu olevan yhteys kansalaisten euroskeptisiin asenteisiin, mutta internetin ja sosiaalisen median yhteyttä euroskeptisismiin on tutkittu verrattain vähän. Teoreettisen viitekehyksen tutkimukselle muodostaa euroskeptisismiä selittävät teoriat sekä internetin ja demokratian suhdetta käsittelevät tutkimukset. Tutkielman tavoitteena on tarkastella euroskeptisismin ja kaikukammioteorian välistä suhdetta Brexitin viitekehyksessä. Tutkimusaineistona toimii British Election Study:n (BES) keräämä kyselyaineisto, jonka pohjalta muodostettiin tilastollisessa analyysissa käytetyt muuttujat. Tilastollinen analyysi suoritettiin logistista regressioanalyysia käyttäen. Euroskeptisismin ja internetin käytön yhteyttä tarkasteltiin tilastollisessa analyysissa neljän eri ulottuvuuden kautta, jotka muodostettiin euroskeptisismiä selittävien teorioiden pohjalta. Nämä neljä ulottuvuutta ovat EU-kansanäänestys, Brexit-identiteetti, maahanmuutto ja suvereniteetti. Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että aktiivisella internetin käytöllä on yhteys euroskeptisiin asenteisiin. Ainoastaan suvereniteetti ulottuvuudella ja internetin käytöllä ei havaittu olevan yhteyttä. Internetin käytön yhteys euroskeptisismiin oli kuitenkin suhteellisen pieni verrattuna muihin selittäviin muuttujiin.
-
(2014)This thesis is an ethnographic case study on project Safety Net, which provides psychosocial peer support for unaccompanied minor asylum seekers in the Helsinki metropolitan area. About 150 underage asylum seekers unaccompanied by family arrive in Finland yearly. Project Safety Net peer tutors visit the group homes that the children live in, and provide an opportunity for them to share their experiences in their own languages. The aims of this research were to understand the circumstances of unaccompanied minor asylum seekers, and to gain insight into the ways in which the provided peer support works. This study also critically considers how child asylum seekers are represented in the practices and rhetoric of the Finnish asylum process, and how project Safety Net relates to these representations. Methods used in this research included participant observation, interviews, and group discussions. The data was analyzed thematically and systematically. For unaccompanied minor asylum seekers, factors that increase the need for support were found to be separation from family, the inherent temporariness of the asylum seeker status and a concern for the future, language difficulties, a feeling of isolation, and developmental issues related to adolescence. The weekly visits from Safety Net peer tutors was found to be significant in providing support. This research shows that Safety Net peer tutors have many different roles through which peer support works. As friends, they offer a change to the daily routines of group home life and are trusted confidants. Often they take on the role of a family member. They may also act as spokespersons on the children’s behalf, while also offering advice on how to navigate in the Finnish society. They can be significant role models as people who have once been refugees themselves and have successfully adapted to the Finnish society. Elements that make project Safety Net successful were found to be most importantly the use of the children’s own languages, a communal nature within the project, and the shared experience of being a refugee. Peer tutors also experienced benefits from working in the project. The analysis of refugee representations uncovered certain distancing and silencing practices such as the isolated placement of the asylum seekers, bureaucratic expression, and the representation of asylum seekers as essentially untrustworthy. Safety Net was found to offer several significant counter-representations, notwithstanding the fact that it is not completely immune to the prevailing political representations.
-
(2017)Voting turnout has decreased in most Western democracies since the post-war period. In Finland, low turnout at elections affects significantly more certain groups, such as the youth and immigrants enfranchised to vote in local elections. At the occasion of the 2017 Finnish municipal elections, a series of 21 debates between local candidates and with a thematic focus on issues related to the increasing diversity of the Finnish society was organised by the Network of Multicultural Associations Moniheli under the name Kaikkien Vaalit (Our Election). One of the goals of the debates was to increase the interest in and participation to elections of immigrant-background residents. Considering the gap in participation between native Finnish citizens and immigrants, does attending a thematic debate affect attendees differently depending on their migrant background? The objective of this study is to build a frame of reference based on existing get-out-the-vote (GOTV) literature to determine what effects can be expected, analyse the reported effects of the panels on migrant background categories derived from practice in non-governmental organisations (NGOs), and evaluate the relevance of the categories for events designed for corresponding target groups in the NGO field. The data used in this quantitative analysis are feedback questionnaires (n = 225) collected at the end of 18 Kaikkien Vaalit events for project reporting, as well as a complementary post-election phone survey. The three outcome variables derived from the survey results are whether the respondent reported an increase in voting interest, found the predefined issues discussed during the panel personally relevant, and obtained information useful to a choice between candidates or parties. The independent variable is a six-group migrant background variable based on the respondents’ provided information about mother tongue and migration to Finland, adjusted for citizenship and time spent in Finland. Socio-economic and participation indicators are used as secondary variables to refine observations. The study uses crosstabulation to examine the distribution of answers between groups, and Kruskal-Wallis H tests and Mann-Whitney U tests to evaluate the relevance and suitability of migrant background categories. The debates are found to reach an audience in line with both GOTV research and with the objectives of the Kaikkien Vaalit project. A statistically significantly different distribution of answers is found between migrant background groups for the interest and information variable, but not for the importance variable. Further tests show that the effect on interest differs between groups both by migration experience and by foreign mother tongue, and only by foreign mother tongue for the information variable, while categories were not relevant for the differentiated distribution of the scores for the importance of issues. Findings suggest that the direct effect on turnout is structurally limited due to the attendees’ high voting propensity, but indicate the possibility for corollary positive effects. The complementary nature of debates as GOTV efforts is confirmed, and the function of debates as informative events is put into question.
Now showing items 81-100 of 1428