Browsing by discipline "Allmän historia"

This Master's Thesis concerns the British middle-class soldiers' psychological experience as volunteers in Kitchener's army during the Great War. The purpose of this study is to discover how the war affected the soldiers, and why they reacted to it the way they did. It approaches this question by focusing on four aspects of the war from the soldier's perspective, namely: the military organization, his brothers in arms, the act of killing, and the threat of dying. The motivation behind this study was to better understand the experience of these soldiers after they voluntarily joined the world’s first industrial war. Kitchener's army was an army of civilian soldiers, drafted to fill in the ranks of the British army, so that it could properly take part in the war. Through using both relevant historical literature and psychological research as aid, the study uses primary sources in the form of letters and diaries from the trenches to understand and draw conclusions of the experiences personally recounted by the soldiers. The methods with which the study was conducted was through the close-reading of the sources combined with the reading and reviewing of relevant research literature to draw appropriate conclusions. The theoretical framework and subsequent analysis of the sources thus relies heavily on psychological concepts. The concept of masculinity in the contemporary middle-class culture was used to contextualize the soldiers’ experience in their historical timeframe and social niche. Meanwhile, the key psychological terms used in this study in reference to group behavior and stress responses are concepts recognized on the field of psychological research either as defense or coping mechanisms. Where defense mechanisms are commonly understood as unconscious and automatic reactions of the mind to potentially stressful information, coping mechanisms are at least partially consciously driven and maintained by the person themselves to help them refrain from having to face and process the information which they know to be painful. The conclusions of this study imply that the soldier’s social background influenced their war experience both before and after joining the war, giving them a frame of reference for both their set of values and their code of conduct which they drew upon as they adjusted to the life in the trenches. What this study’s results also imply is that while the soldiers had distinctly individual experiences of their own, they were characterized by a set of culturally and psychologically guided features, which hold within themselves a level of predictability. These conclusions suggest that though each experience of soldiers in war is unique, there are broader patterns of behavior within the context of modern warfare, which if understood, could better help predict and understand the behavior of soldiers in comparable circumstances.

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen kolmen yhdysvaltalaisen upseerin vaimon kirjoituksia varuskuntaelämästä Yhdysvaltojen rajaseuduilla vuosina 1864-1888. Lähdeaineistoni koostuu kolmen upseerin vaimon Elizabeth Custerin, Emily FitzGeraldin ja Frances Roen kirjeistä ja muistelmista. Tarkastelen, miten nämä keskiluokkaista syntyperää olevat naiset kokivat naiseutensa varuskuntaympäristössä ja tarjosiko naisille tavanomaisuudesta poikkeava elinympäristö heille mahdollisuuksia toteuttaa naiseuttaan Yhdysvalloissa 1800-luvulla laajalti vallinneesta todellisen naiseuden ihanteesta poiketen. 1800-luvun keskiluokkaisen todellisen naiseuden ihanne käsitti olettamuksen kodinpiiristä naisen luontaisena elämänpiirinä ja äitiyden naisen todellisena kutsumuksena. Tutkielmassani hyödynnän varuskunnissa eläneistä naisista tehtyä aikaisempaa tutkimusta, joista merkittävin on Michele J. Nacyn teos Members of the Regiment: Army Officers’ Wives on the Western Frontier, 1865-1890. Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä toimii Nancy M. Theriotin tutkimus Mothers and Daughters in Nineteenth-Century America: The Biosocial Construction of Femininity. Theriotin tutkimus esittelee tutkielmassani hyödyntämäni käsitteet äitien ja tyttärien sukupolvista. Hänen tutkimuksensa myös valottaa äitien ja tyttärien sukupolvien välisiä eroja sen suhteen, mitä ja miten he naiseudesta ajattelivat. Tutkielmassani tarkastelen, löytyykö tutkimieni naisten ajatuksista enemmän äitien vai tyttärien sukupolvelle ominaisia asenteita ja miten nämä asenteet vaikuttivat heidän suhtautumiseensa varuskuntaan elinympäristönään. Varuskunta elinympäristönä tarjosi keskiluokkaisille upseerien rouville sekä haasteita, että mahdollisuuksia. Kaikki kolme tutkimaani naisista kokivat ympäristön haasteellisena kodin luomisen suhteen. He kuitenkin tahoillaan tarttuivat myös ympäristön tarjoamiin mahdollisuuksiin laajantaa naisille sopivaksi katsottua elämänpiiriä omalla kohdallaan. Ne rouvat, joiden ajattelusta löytyy enemmän äitien sukupolvelle sopivia käsityksiä naiseudesta, pyrkivät vähemmän pois naiselle ihanteelliseksi katsotusta elämänpiiristä. Ne rouvat taas, joiden ajattelusta löytyy enemmän tyttärien sukupolvelle sopivia ajatuksia, tarttuvat innokkaammin ympäristönsä tarjoamiin mahdollisuuksiin tehdä asioita, joita eivät olisi perinteisessä elämänpiirissään ehkä voineet tehdä. Tutkimistani naisista Frances Roe edustaa voimakkaimmin tyttärien sukupolvea ja hän myös nauttii varuskuntaympäristön tarjoamista mahdollisuuksia osallistua maskuliinisiin aktiviteetteihin. Elizabeth Custer puolestaan edustaa voimakkaimmin äitien sukupolven ajatuksia ja pyrkii antamaan itsestään kuvan keskiluokkaisen todellisen naiseuden ihanteellisena edustajana. Emily FitzGerald sijoittuu ajatuksiltaan kahden edellä mainitun välille. Avainsanat – Nyckelord – Keywords 1800-luku, upseerien vaimot, Yhdysvaltojen armeija, todellinen naiseus, true womanhood, varuskunta. Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Keskustakampuksen kirjasto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information  

Pro Gradu -tutkielmani käsittelee Helsingin vankileirien toimintaa ja vankien selviytymistä näillä vankileireillä. Käsittelen tutkielmassani enimmäkseen Suomenlinnan, Katajanokan ja Iso-Mjölön vankileirejä. Helsingin vankileirien läpi kulki yhteensä jopa noin 20 000 vankia ja pyrin tutkielmassani selvittämään kuinka millaisia tavoitteita vankileiriorganisaatiolla oli toiminnassaan ja kuinka se toimissaan lopulta onnistui. Organisaation toiminnan rinnalla käsittelen vankien selviytymistä. Leireillä kuoli lopulta noin 1 600 vankia, ja pyrin tutkielmassani kuvaamaan, millä keinoin vangit pyrkivät selviytymään vankileirien kamalissa olosuhteissa. Helsingin vankileirit perustettiin heti kaupungin valtauksen jälkeen huhtikuussa 1918. Vankimäärä kasvoi alussa melko nopeasti ja oli korkeimmillaan noin 14 000, mikä teki vankien majoitustilanteesta vaikean. Samaan aikaan vankileiriorganisaatio pyrki luokittelemaan vankeja vaarallisuuden ja syyllisyyden mukaisesti. Helsingin vankileirien vankeja eroteltiinkin näiden luokitusten mukaan eri leireille. Vankeja sijoitettiin Suomenlinnan leirillä kuuteen eri vankipiiriin, Katajanokalle sekä eri piireihin Iso-Mjölön vankileirillä. Sijoituksen ja luokituksen suhde ei ole täsmällisesti selvitettävissä, mutta on selvää, että vaarallisimmiksi käsitetyt vangit sijoitettiin Iso-Mjölön vankileirille ja Suomenlinnan VI piiriin. Luokituksilla pyrittiin pitämään vaarallisimmiksi määritellyt vangit tiukassa vartioinnissa, mutta samalla tarkoituksena oli estää huonojen ajatusten leviäminen vähemmän vaarallisten vankien keskuuteen. Luokitukset vaikuttivat vankien elämään huomattavasti, ja Helsingin vankileirien välillä on huomattavasti eroja keskenään. Esimerkiksi kuolleisuus oli korkeimmillaan vaarallisimpien vankien keskuudessa, ja siihen vaikutti luultavasti eniten työmahdollisuuksien ja ulkomaailman yhteyksien rajoittaminen vaarallisimmiksi luokitelluilta vangeilta. Työmahdollisuudet olivat vangeille tärkeitä, sillä niistä sai lisäruokaa. Työ oli usein taloudellisesti kannattamatonta, mutta vankileiriorganisaatio näki työn vankeja kasvattavana ja siksi sitä jatkettiin. Vaarallisimmille vangeille ei ollut juurikaan työmahdollisuuksia. Sen lisäksi, että leireillä pyrittiin estämään vaarallisten ajatusten leviäminen, järjestettiin vangeille myös kasvatustoimintaa, mutta sen mahdollisuudet ymmärrettiin nopeasti vähäisiksi ulkoista olosuhteista johtuen. Kun vankien ylläpito leireillä ymmärrettiin mahdottomaksi, ryhdyttiin vankileirijärjestelmää purkamaan vähitellen kesän 1918 aikana. Tuomioista muutetiin ehdollisia ja vankeja armahdettiin myös vähitellen. Suomenlinnan vankileiri oli Helsingin vankileireistä viimeinen, ja sieltä viimeiset vangit poistuivat maaliskuussa 1919. Vangit pystyivät vaikuttamaan omiin olosuhteisiinsa melko paljon, mutta mahdollisuudet vaihtelivat. Vankien oli kehitettävä keinoja selviytyäkseen vankileirien karuissa fyysisissä olosuhteissa. Lisäruoan hankkiminen oli ehdottoman tärkeää, ja siihen oli keinoina erimerkiksi vankileirin tarjoamien töiden teko, ruoan salakuljetus leirille, varastaminen ja kaupankäynti. Hygienian ylläpito oli myös tärkeää vaarallisten tautitartuntojen välttämiseksi. Helsingin vankileirien vangit pyrkivätkin siivoamaan majoitustilojaan parhaansa mukaan. Henkisen toimintakyvyn säilyttäminen oli myös tärkeää, ja sen suhteen vankien keinot olivat vaihtelevia. Vankiyhteisö tarjosi useimmille vangeille tärkeää tukea olosuhteiden käsittelyyn henkisesti. Vangin oman kekseliäisyyden lisäksi selviytymismahdollisuuksiin vaikuttivat kuitenkin organisaation tekemä luokitus, varallisuus ja luultavasti myös vangin kotipaikan etäisyys vankileiristä. Tutkielma käyttää pääasiallisina lähteinään Kansallisarkistosta löytyviä Sotavankilaitoksen ja eri vankileirien arkistoaineistoja. Vankien elämään liittyvissä kappaleissa on hyödynnetty enimmäkseen Työväen Arkistosta ja Kansan Arkistosta löytyviä vankien kirjeitä, päiväkirjoja ja muistitietoaineistoja. melko paljon, mutta mahdollisuudet vaihtelivat.

Pro gradu -tutkielma käsittelee brittiläisen laatulehdistön edustajien, konservatiivisen The Timesin ja liberaalisen The Manchester Guardianin, muodostamaa kuvaa Saksan vuonna 1915 toteuttamasta sukellusvenesodasta. Tutkielmassa tarkastellaan minkälaisena sotatoimena ja Ison-Britannian haastajana lehdet esittivät Saksan vuoden 1915 sukellusvenesodan. Tutkielma tarkastelee myös miten lehdet muodostivat Saksa-kuvaa sukellusvenesodan kautta. Sanomalehtien painotuserot sekä kirjoitteluun vaikuttaneet tekijät ovat myös tutkielman huomion kohteena Tutkimusmetodina on historiallis-kvalitatiivinen lehdistöhistorian tutkimusmetodi. Tutkielman pääasiallisena lähdeaineistona ovat kyseisten lehtien asiaa käsittelevät pääkirjoitukset vuodelta 1915. Tutkielmassa hyödynnetään lisäksi lehtien muuta kommentoivaa aineistoa. Lisäksi tutkielma hyödyntää Hansardin julkaisemia Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin istuntopöytäkirjoja. Lehdet esittivät sukellusvenesodan kansainvälisten lakien sekä merisodankäynnin perinteisten käytäntöjen rikkomukseksi. The Times korosti sukellusvenesotaa naisiin ja lapsiin kohdistuneena sotatoimena Saksan muiden siviileihin kohdistuneiden sotatoimien rinnalla, kun taas The Manchester Guardian kiinnitti enemmän huomiota mahdollisiin uhkakuviin. Lehdet muodostivat kuvaa heikosta Saksasta, jonka pettymykset ja epätoivo ajoivat sukellusvenesotaan. The Times syyllisti upotuksista voimakkaammin koko Saksaa. Heikkous merellä johti Saksan myös puolueettomien valtioiden oikeuksien loukkauksiin, ja Lusitanian torpedoinnin jälkeen Saksa kuvattiin valtioksi, joka ei välittänyt Yhdysvaltojen protesteista. The Manchester Guardian korosti enemmän suuramiraali Alfred von Tirpitzin roolia Saksan politiikan takana, kun taas The Times muodosti voimakkaammin kuvaa Saksasta valtiona, joka pyrki Euroopan ja maailman herruuteen. The Times oli voimakkaasti kantaa ottava, propagandistinen sekä erityisesti brittiväestöön ja sen taistelutahtoon vetoava. The Manchester Guardian oli puolestaan maltillinen ja analyyttinen, asennoitumiseltaan kansainvälisempi sekä puolueettomat maat huomioiva.

Tutkin väkevien alkoholijuomien mainontaa Yhdysvaltalaisissa aikakauslehdissä. Lähdeaineistona käytän lehtiä Life ja Ebony, joista ensimmäinen edustaa valtavirran valkoista amerikkalaisuutta ja tälle kohderyhmälle suunnattua mainontaa, ja jälkimmäinen mustalle vähemmistölle kohdennettua alkoholimainontaa. Tutkimuk-sen mielenkiinnon kohteena on väkevien alkoholijuomien printtimainonta: miten mainonta eroaa kyseisissä lehdissä ja tapahtuuko tässä muutosta tarkastelujakson, vuosien 1960–1968 välillä. Tutkielmani aineistona ovat pääasiassa suuret, kokosivun mainokset. Käytän tutkielmassani laadullisia menetelmiä, sisällönanalyysiä ja historiallista laadullista lähestymistapaa joiden pohjalta teen tulkintoja kuvallisesta mainosaineistosta. Vertailen Lifen ja Ebonyn antamaa kuvaa siitä, millaisia juomia ajanjaksona kulutettiin ja millaisen kuvan mainostajat halusivat tuotteistaan välittää. Otan huomioon historiallisen ajanjakson erityispiirteet, keskittyen erityisesti mustan väestön erikoisasemaan ja kansalaisoikeustaistelun etenemiseen. Pääpaino tutkimuksessa on kuitenkin mainosten välittämässä kuvassa 1960–luvun yhteiskunnasta. Väkevien alkoholijuomien mainonta erosi toisistaan, kun vertailin kahta eri aikakauslehteä. Eroja oli juomien laadussa ja mainosten sisällössä. Valkoisille keskiluokkaisille kuluttajille suunnatussa lehdessä ei näkynyt juurikaan vähemmistöjen edustajia, ei myöskään mustia amerikkalaisia. Usein sama mainos oli tehty uudes-taan vähemmistön lehteen, luoden eri mallien avulla samaistuttavia kohteita mustille kuluttajille. Kansalaisoikeustaistelu ja mustien poliittisen ja yhteiskunnallisen aseman paraneminen näkyi mainosaineis-tossa hitaasti. Muutamat integroidut mainokset, siis mainokset joissa esiintyi sekä mustia että valkoisia, olivat poikkeuksia joita esiintyi vasta käsittelemäni ajanjakson loppupuolella. Näitä mainoksia esiintyi sekä Lifessä että Ebonyssä. Mainostajat muuttivat toimintatapojaan hitaasti, taustalla tähän vaikuttivat sekä taloudelliset että yhteiskunnalliset syyt. Poliittiset edistysaskeleet mustien kansalaisoikeuksien paranemisen suhteen nä-kyivät tutkimassani aineistossa vain vähäisissä määrin.