Browsing by discipline "Ravitsemustiede"

The aim of this study was to assess the relative validity of an interactive 24-hour recall used in a large randomized controlled trial among 15-month-old Malawian children. Relative validity studies should always be done when a dietary method is applied to a new population. The interactive 24-hour recall is a modified version of the traditional 24-hour recall. It was developed in 1995 in order to improve the validity of 24-hour recall in measuring nutrient intake in poor rural areas in Africa. The modifications of the interactive 24-hour recall are designed to make remembering food items and estimating portion sizes easier for the respondent. In the interactive 24-hour recall, the day before the recall interview the respondents are asked to use standard sized bowls and cups when eating, and to mark off each eaten food item on a picture chart containing pictures of local foods. The picture chart is intended to reduce memory lapses, and the use of cups and bowls is intended to facilitate estimating quantities of consumed foods. In this study, the relative validity of the interactive 24-hour recall was assessed among 44 children aged 15 months. The subjects were healthy children living in rural villages in Mangochi district, southern Malawi. To mimic the trial conditions, an intervention was included in this study. Half of the children were randomly assigned to receive a lipid-based nutrient supplement and the other half were assigned to follow their usual diet. The relative validity of the interactive 24-hour recall was assessed against a more accurate method of dietary assessment, the weighed food record (reference method). Intakes of energy, protein, fat, iron, zinc and vitamin A were measured by the two methods. Statistical analyses were done to assess the relative validity of the interactive 24-hour recall at both the population and the individual level. Food level data were analyzed to describe memory lapses and inaccuracies in portion size estimates as sources of measurement error. Furthermore, a description of differential measurement error was calculated to see whether such a bias might exist between the two study groups. Correction values developed in an earlier study in Malawi were tested to see whether they can be successfully used for adjusting values obtained by the interactive 24-hour recall. The relative validity of the interactive 24-hour recall was good at the group level, and moderate in estimating the intake of individuals. Memory lapses and portion size estimates introduced some errors to measurement. The interactive 24-hour recall performed well in assessing the intake of staple foods. Notable differential measurement error between the study groups did not exist. The correction values did not improve the results. Together, the results of the present investigation suggest that the interactive 24-hour recall is a relatively valid method for estimating the average energy and nutrient intakes of rural 15-month old Malawian children at the group level, and it is an acceptable method to be used to estimate selected individual nutrient intakes.

Johdanto: Väestön terveyden ja ravitsemuksen seuranta vahvistaa terveyden edistämisen tietopohjaa. Ruoankäytön tutkimusmenetelmien kehittäminen ja vertailukelpoisuuden saavuttaminen eri maiden välillä on tärkeää. FinRavinto 2017 -tutkimus käytti ensimmäistä kertaa ruoankäytön tutkimiseen Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen määrittelemää vertailukelpoista yhteiseurooppalaista menetelmää, jonka mukaan samalta tutkittavalta tarvitaan 24 tunnin ruoankäyttöhaastattelu vähintään kahdelta ei-peräkkäiseltä päivältä ja haastattelujen välillä tulee olla vähintään seitsemän päivää. FinRavinto 2017 -tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa tutkittaville tehtiin 24 tunnin tietokoneavusteinen ruoankäyttöhaastattelu kasvotusten (CAPI). Tutkittaville varattiin aika toiseen, puhelimitse tehtävään 24 tunnin tietokoneavusteiseen ruoankäyttöhaastatteluun puhelimitse (CATI) toteutettavaksi myöhempänä ajankohtana. Suomessa CATI-menetelmää ei ole aiemmin käytetty laajamittaisesti suomalaisten aikuisten ruoankäyttöä selvittävissä väestötutkimuksissa, eikä tietoa sen vertailukelpoisuudesta CAPI-menetelmään ole aiemmin raportoitu. Tavoitteet: Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli verrata CAPI- ja CATI-menetelmää ja tutkia, onko menetelmällä vaikutusta mitattuihin ravinnonsaanteihin ja energiansaannin lähteisiin FinRavinto 2017 -tutkimuksessa. Lisäksi tavoitteena oli pohtia, mitkä seikat ruoankäytössä tai ruoankäyttöhaastattelujen toteutusmenetelmissä voivat selittää mahdollisesti havaittuja eroja. Aineisto ja menetelmät: Tutkielmassa käytettiin FinRavinto 2017 -tutkimuksen CAPI- ja CATI-haastattelujen tietoja. Tutkimusjoukon muodostivat FinRavinto 2017 -tutkimukseen osallistuneet, joille oli tehty hyväksytysti CAPI- ja CATI-haastattelut. Aineistona olivat kultakin haastateltavalta saadut hyväksytyt haastattelut. Lopullinen tutkittujen määrä oli 1657 18–74-vuotiasta naista (n=877) ja miestä (n=780). CAPI- ja CATI-haastattelujen välisten keskimääräisten ravinnonsaantien erojen tutkimiseen käytettiin menetelmänä toistomittausten varianssianalyysia ja mallina sekamallia. P-arvoa <0.05 pidettiin tilastollisen merkitsevyyden rajana. Pääaltistemuuttuja oli haastattelumuoto (CAPI/CATI) ja sekoittavina tekijöinä tutkittavan sukupuoli, ikä, tutkimusalue ja haastateltavan päivän viikonpäivä, vuodenaika ja luonne. Vastemuuttujana oli ravinnonsaanti, tarkemmin energiaravintoaineiden saanti, tiettyjen vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti ja kokonaisenergiansaanti. Kaikista ravintoaineista tutkittiin absoluuttiset ja energiaan suhteutetut saannit. Lisäksi tarkasteltiin energian saantia elintarvikeluokittain ja energian saantia kyseisestä ryhmästä prosentteina energian kokonaissaannista visuaalisesti histogrammeina. Tulokset: Rasvan saanti oli suurempaa CATI-haastatteluissa verrattuna CAPI-haastatteluihin (CAPI 79 g, CATI 88 g, P-arvo<0,0001). Myös muiden energiaa sisältävien ravintoaineiden keskimääräinen absoluuttinen päivittäinen saanti oli suurempaa CATI-haastatteluissa verrattuna CAPI-haastatteluihin. Näistä johtuen, keskimääräinen energiansaanti oli 534 kJ suurempaa CATI-haastatteluissa verrattuna CAPI-haastatteluun (CAPI 7926 kJ/päivä, CATI 8460 kJ/päivä, P-arvo<0,0001). Energiaan suhteutettujen saantien vertailussa eroa CAPI- ja CATI-haastattelujen välillä ei kuitenkaan havaittu useimpien ravintoaineiden kohdalla. Energian saanti elintarvikeluokkien pääryhmistä rasvat ja rasvavalmisteet, alkoholijuomat, vilja ja leivontatuotteet, oli suurempaa CATI-haastatteluissa verrattuna CAPI-haastatteluihin. Johtopäätökset: Erot ravintoaineiden saanneissa ja sitä kautta laskennallisessa kokonaisenergiansaannissa johtuivat todennäköisimmin tutkimusasetelmasta, kuten viikonpäivien ja vuodenaikojen erilaisesta jakautumisesta CAPI- ja CATI-menetelmien välillä. Myös erilaiset annosarvioinnin apuvälineet todennäköisesti heijastuvat tämän tutkimuksen tuloksiin. Menetelmät täydentävät toisiaan, kun niitä käytetään yhdessä väestön keskimääräisen ruoankäytön ja ravintoaineiden saannin selvittämisessä. Tämä pro gradu -tutkielma tuo uutta tietoa puhelimitse toteutettavan ruoankäyttöhaastattelun haasteista ja tulokset auttavat kehittämään tätä menetelmää ja sen annosarviointia edelleen. Suomen aikuisväestön keskimääräistä ruoankäyttöä ja ravintoaineiden saantia tutkittaessa CAPI- ja CATI-menetelmää voidaan kuitenkin hyödyntää toisiaan täydentävinä menetelminä.

Tutkimusten mukaan NEET-nuoret kokevat kokonaisuudessaan terveytensä heikommaksi kuin muut nuoret. Terveellinen ruokavalio edistää terveyttä, mutta kohderyhmän nuoret ovat jääneet ulkopuolelle monista ravitsemukseen kohdistuvista terveyden edistämisen toimenpiteistä, kuten joukkoruokailuun liittyvistä alennuksista tai ruokailusuosituksista. Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten ruokavalion laadusta ja ruoan valinnasta on saatavilla hyvin vähän tietoa. Olemassa oleva vähäinen tieto antaa kuitenkin viitteitä siitä, että nuorten ruokavalio ei ole täysin suositusten mukainen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten ruoan valinnasta. Työn tavoitteena on tutkia, miten erilaiset ruoanvalintamotiivit vaikuttavat nuorten ruoan valintaan ja mitkä motiiveista ovat keskeisimpiä, miten erilaiset ruoan valinnan vaikuttimet, erityisesti ruoan valinnan resurssit vaikuttavat nuoren ruokavalintoihin ja millaisia motiivipuntarointeja nuoret tekevät ruoanvalintatilanteissa. Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena hyödyntämällä teemahaastattelua aineistonkeruumenetelmänä. Tutkimusta varten haastateltiin Vamos-palvelujen toiminnassa mukana olevia 16- 29 -vuotiaita nuoria (n=10). Aineiston analysoinnissa käytettiin teemoittelua. Analyysi toteutettiin aineistolähtöisesti työn teoreettisen viitekehyksen ohjaamana. Työn teoreettisena viitekehyksenä toimii Furstin ym. (1996) luoma ruoan valinnan malli sekä Steptoe ym. (1995) tutkimus ruoanvalintamotiiveista. Haastattelujen perusteella kaikki Steptoen ym. (1995) nimeämät ruoanvalintamotiivit olivat tunnistettavissa aineistossa nuorten ruoan valintaan vaikuttavina tekijöinä. Keskeisimmät ruoan valintaan vaikuttavat motiivit olivat ruoan hinta ja ruoan sensorinen miellyttävyys. Sensorinen miellyttävyys vaikutti olevan tinkimätön vähimmäisvaatimus tapahtuvalle ruoan valinnalle. Lisäksi hinta näytti vaikuttavan lähes jokaisessa ruoanvalintatilanteessa nuorten ruoan valintaan. Nuoret käyttivät erilaisia hintaan liittyviä strategioita helpottaakseen ruoan valintaansa. Tällaisia strategioita olivat ruokien sekä kauppojen luokittelu kalliisiin ja halpoihin sekä alennustuotteiden käytön suosiminen. Nuorten resursseista tulotaso vaikutti keskeisesti ruoan valintaan asettaen raamit valinnoille. Tulotason lisäksi resursseista ruoan valintaan näyttivät vaikuttavan yksilön ruokaan liittyvät tiedot ja taidot sekä aika. Aineiston analyysi toi esiin, että sekä tietojen ja taitojen että ajan puute vaikutti ruoan valintaan niin, että näiden resurssien puute korosti ruoan kätevyyden, nopean ja helpon saatavuuden sekä valmistamisen, tärkeyttä ruoanvalintatilanteissa. Tutkimustulosten perusteella johtopäätöksenä voidaan todeta, että hinta on nuorille hyvin keskeinen ruoan valinnan motiivi ja jos halutaan vaikuttaa kohderyhmän nuorten ruoan valintaan, tulisi siihen vaikuttaa hintaan liittyvien keinojen kautta. Tulotason lisäksi osalla nuorista ilmeni tutkimuksessa resurssivajeita ruoan valmistamiseen liittyvien tietojen ja taitojen osalta. Näiden parantamiseen tulisi myös kohdentaa toimenpiteitä, jotta tietojen ja taitojen puute ei rajoittaisi nuorten ruoan valintaa. Työ toi esiin jatkotutkimustarpeita etenkin nuorten ruokavalion terveellisyyteen liittyen. Olisi tärkeää tutkia systemaattisesti, mitä kohderyhmän nuoret käsittävät terveelliseksi ruoaksi sekä miten hyvin nuorten ruokavalio vastaa suosituksia. Lisäksi myös nuorten mielialan vaikutusta ruoan valintaan olisi syytä tutkia lisää.

Humans all over the world are selecting food items from a larger pool of potentially edible foods and are creating prohibitions and preferences for certain foods. These are called food beliefs and they are an important part of the local culture. Reasoning to them often lies in health or social respect. Many food beliefs still exist in Africa and pregnant and breastfeeding women and children are often the target of these beliefs. Under the suboptimal nutritional status or food insecurity the possible food beliefs might considerably affect the nutritional status and health of these vulnerable groups. Malnutrition is still a major problem in Africa and other developing countries. The aim of this thesis was to study whether and what types of food beliefs concerning pregnant and breastfeeding women can be found in the rural area of the Zambezia province, Mozambique. Furthermore, the aim was to evaluate their possible significance on nutritional status. Five group interviews in three villages and 10 individual interviews in two villages were done. Interviewees were women of 12 to 78 years of age and all together 27 women were interviewed. Interpretation, sensitivity of the topic and the inexperience of the interviewer caused challenges in conducting the interviews. Because of this the method was altered and changed from group interview to individual interview during the study. Food beliefs differed between villages and within villages but some common characteristics can be found. There are several food beliefs concerning pregnant and breastfeeding women in the study area. Pregnant women were advised not to eat protein rich foods such meat and fish but were recommended to eat vegetables, fruits and cereal foods during pregnancy. Eggs were both recommended and forbidden during pregnancy. In addition, there was an intentional habit for pregnant women to eat less cassava porridge or less food in general („eating down?). During breastfeeding nothing was forbidden in general but coconut and vegetables were recommended. Most of the reasonings were related to the health of a mother and a child. The reasonings can be divided into the following groups: enhances breast milk production, causes stomach pain, maintains fitness and prevents stomach growth, mother will be strong and healthy and she?ll get vitamins, the child?s appearance changes, child will be strong and healthy, child?s behaviour changes, causes miscarriage, causes easy or difficult delivery. Food beliefs were partly mixed with education from health authorities. Almost all women said that they do follow these beliefs. Few women expressed their concerns about following the beliefs on recommended foods since food availability makes it sometimes difficult. Food belief that forbids good protein sources from pregnant women can increase the risk of protein deficiency. Eating down increases the risk of having not enough energy during pregnancy. The recommended foods are mainly nutritious and likely promote health. It can be stated that when starting a research in a foreign culture, it is necessary to have a flexible research method. It is be very important that the method can be adjusted during the study. The conclusion of this thesis was that individual interviews would have been the most suitable method when studying food beliefs in this area. Individual interviews should have only one interviewer, interviewee and interpreter if needed. All should be the same sex and the age group. From the health and nutrition viewpoint it is vital to be aware of the food beliefs in the society under investigation and to study these specifically in the area because these can vary markedly even in the same village or community.

Tausta ja tavoitteet: Maailmalla on tehty vasta muutamia tutkimuksia, joissa on hyödynnetty kattavaa terveys- ja elämäntapakartoitusta. Vielä ei ole tiedossa, auttaako monipuolinen henkilökohtainen tieto omasta terveydestä parantamaan ruokavaliota, jotta se noudattaisi paremmin suomalaisia ravitsemussuosituksia. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että yksilöllinen hyvinvointivalmennus parantaa ruokavalion laatua kuvaavien ruokavalioindeksien (Healthy Eating index ja Mediterranean Diet) pisteitä, vähentää tyydyttyneiden rasvojen saantia ja punaisen lihan käyttöä sekä parantaa serumin D-vitamiiniarvoja. Tämä tutkielma oli osa Digital Health Revolution (DHR) -tutkimusta ja tavoitteena oli kuvata tutkimukseen osallistuneiden ihmisten ruokavalion laatua ja niiden muutoksia sekä tutkia, oliko tutkimuksen aikana annettu tieto henkilökohtaisista terveysriskeistä yhteydessä ruokavaliomuutoksiin. Aineisto ja menetelmät: DHR-tutkimus kesti 16 kuukautta ja se sisälsi viisi tutkimuskäyntiä. Tutkielmassa käytettiin aineistoa 96 tutkittavalta, joista 69 % oli naisia ja 75 % korkeasti koulutettuja. Ruokavalion tutkimisessa hyödynnettiin DHR-tutkimuksen ruoankäyttökyselyä ja terveellisen ruoankäytön ruokavalioindeksiä (Healthy Food Intake Index, HFII), joka koostui yhdeksästä ruokakomponentista. Indeksin maksimipisteet olivat 15. Pisteytys perustui pohjoismaisiin ja suomalaisiin ravitsemussuosituksiin sekä ruokien käyttötiheyden kolmanneksiin tai mediaaniin. Terveysriskien ja ruokavaliomuutosten yhteyden selvittämiseksi tutkittavat jaettiin kahteen ryhmään. Toiseen ryhmään luokiteltiin ne, joilla oli toisella tutkimuskäynnillä vähintään yksi viidestä terveysriskistä (painoindeksi ≥30kg/m², vyötärönympärys ≥80cm, naiset tai ≥94cm, miehet, paastoglukoosi ≥6,1 mmol/l, kokonaiskolesteroli/HDL-kol.>4 mmol/l, verenpaine ≥130/85 mmHg, n = 47) ja toiseen ne, joilla ei ollut näistä yhtäkään (n = 41). Tulokset: Indeksipisteiden keskiarvoissa ei havaittu muutoksia tutkimuksen aikana. Heikkolaatuisen ruokavalion omaavien (2–5 p, n = 17) indeksipisteiden keskiarvo kuitenkin parani tutkimuksen aikana 1,2 (± 2,0, p = 0,009) pistettä ja paremman ruokavalion laadun omaavien (11–13 p, n = 16) pisteet huononivat 1,3 (± 1,8, p = 0,02) pistettä. Yksilötasolla havaittiin suuriakin muutoksia indeksipisteissä. Neljäsosalla tutkittavista tulos parantui ja viidesosalla heikentyi vähintään kahdella pisteellä. Tieto terveysriskeistä vaikutti myönteisesti ruokavalion laatuun lyhyellä (3,5 kk) aikavälillä mutta ei pitkällä (10,5 kk) aikavälillä. Johtopäätökset: Työssä ei havaittu systemaattista ruokavalion laadun parantumista. Henkilökohtaiset terveysriskit kuitenkin olivat yhteydessä indeksipisteiden parantumiseen lyhyellä aikavälillä. Yksilötasolla useammalla kuin kolmella neljästä pisteiden muutokset olivat vaatimattomia ja niiden käytännön merkitys ruokavalion laadun kannalta voi olla vähäinen. Puutteet ruokavalioindeksissä, kontrolliryhmän puute ja rajallinen aineiston koko heikentävät yleistettävyyttä ja tulosten merkitystä.

Background: Foodservices have a significant role in the Finnish food culture. For many Finnish people the food produced by the mass catering industry is the only hot meal for the day. Foodservices are present throughout the life from kindergarten children to the elderly people at nursing homes. But working career is the longest singular time period in life in which foodservices are present. Every day over one third of Finnish employees choose to have their lunch at a staff canteen. The role of worksite eating in sustaining public health is important. The food served at staff canteens should be healthy, diverse and nutritionally well composed. Nutrition quality is a term that describes how well the nutrition guidelines are met in the meals served by foodservices. Aim: The aim of the research was to assess the nutrition quality of the meals served by staff canteens and eaten by the employees. Data and methods: The data of the research consisted of menus for two weeks by a foodservice company`s three restaurants, photos of employees’ meals (n=350) and questionnaires, observations at the staff canteens and the self-evaluations made by the restaurant managers. The evaluation of nutritional quality of the served meals was based on two nutrition quality criteria: Heart Symbol and Arkilounaskriteerit. Arkilounaskriteerit is a questionnaire filled by the restaurant manager. Arkilounaskriteerit is a tool that answers the question whether or not the diner has a chance to eat according to national food recommendations at the staff canteen. The criteria of the Heart Symbol are more specific than Arkilounaskriteerit with regards to the nutrition quality of the meal. The Heart Symbol criteria includes the nutrient level of the meal, it has criteria for the amounts of fat and saturated fat but also for the amounts of salt and nutrition fiber. On the basis of the photos of the employees’ meals and questionnaires I assessed how the Heart Symbol criteria were met and to what extent it was composed by a plate model. Using the plate model I assessed from the meals the proportions of vegetables, sources of protein and carbohydrates, and also what kind of a drink and how many glasses they had, did they have salad dressing, bread, bread spread or a dessert. Both Arkilounaskriteerit and Heart Symbol criteria include a statement that they must inform customers about the healthier food choices. This information criteria were assessed at the staff canteens. Results: The four fields of Arkilounaskriteerit were fulfilled “well” or “moderately”. The menus had a combined number of 224 food items (155 sources of proteins, 46 sources of carbohydrates and 26 other side dishes), of which 45 items (20 %) were marked with a Heart Symbol. After analysing the food items it was discovered that the criteria of the Heart Symbol were fulfilled by 74 food items (33 %). The Heart Symbol criteria were met by 31 % of the sources of protein, 37 % of the sources of carbohydrate and by 9 % of other side dishes. In those cases where the Heart Symbol criteria were not met the reason was most commonly in the amount of salt (over 40 % had salt above the criteria limit). In 10 % of the employees’ meals there were vegetables, sources of protein and carbohydrates according to the plate model. The meals were composed almost by the plate model. On average plates had 30 % source of protein, 20 % source of carbohydrate and 50 % vegetables. Typically the meal also contained salad dressing, one glass of water but no bread or dessert. Conclusions: Given the criteria of the Heart Symbol and the drive of the company, the nutrition quality of the served food items was low in most cases. Two thirds of the food items did not meet the criteria of the Heart Symbol, even though the company informs that they have nutrition guidelines in use. To enhance the nutritional quality of the meals the diners should make only minor changes in the proportions of sources of protein and carbohydrate. According to the criteria used in this research the staff canteens should have a plate model on display (criteria of informing the client). Regardless of the criteria this was not the case. The nutrition quality of food at staff canteens should be researched on a wider spectrum to have a deeper understanding of the subject. Research should be done all over Finland in several different foodservice companies - in this way it would be possible through staff canteens to tackle the greatest challenges of the Finns’ nutrition: too much salt and too little vegetables in their diets.

Johdanto: D-vitamiinilla on oleellinen rooli elimistön kalsium- ja fosfaattitasapainon säätelijänä. D-vitamiinin puutokselle ovat alttiita erityisesti pohjoisella pallonpuoliskolla elävät ja vähän ulkoilevat ikääntyneet. Riittämätön D-vitamiininsaanti altistaa luusto- ja lihasongelmille sekä kaatumistapaturmille. Kaatumisista aiheutuu mittavia sairaanhoitokustannuksia, joten kaatumisten ehkäisy on tärkeää sekä kansanterveydellisistä että taloudellisista syistä. Tavoite: Työn tavoitteena oli tutkia poikkileikkausasetelmalla onko elimistön D-vitamiinitilaa kuvaava seerumin 25-hydroksi-D-vitamiinipitoisuus (S-25(OH)D) yhteydessä edellisten 12 kk aikana tapahtuneiden kaatumisten lukumäärään sekä kaatumisten vaaratekijöihin iäkkäillä henkilöillä. Kaatumisten vaaratekijöinä tutkimuksessa käytettiin tasapainoa, kävelykykyä sekä lihastoimintoja. Tutkimuksen aineisto oli peräisin Porin sairaanhoitopiirissä toteutetun kaatumisten ehkäisyohjelman lähtötilanteesta. Tutkittavat olivat iältään 65-94-vuotiaita naisia ja miehiä (n = 579), jotka olivat kaatuneet edellisten 12 kk aikana vähintään kerran. Menetelmät: Kaikilta tutkittavilta määritettiin seerumin 25(OH)D-vitamiinipitoisuus entsyymi-immunomääritysmenetelmällä. Tilastoanalyysit tehtiin IBM SPSS –ohjelmistolla (versio 21). Aineisto analysoitiin korrelaatioanalyysillä sekä varianssi- ja kovarianssianalyysillä 25(OH)D-vitamiinipitoisuuden kvartiileissa. Sekoittavina tekijöinä käytettiin ikää, sukupuolta, painoindeksiä, fyysistä kuntoa, liikuntaa, ravitsemustilaa kuvaavia MNA-summapisteitä (mini nutritional assessment) sekä lääkkeiden käyttöä. Tulokset: Käytettäessä yksisuuntaista varianssianalyysiä (ANOVA) kaatumisten lukumäärä ei eronnut tilastollisesti merkitsevästi eri 25(OH)D-ryhmien välillä (I: < 50 nmol/l, II: 50-62 nmol/l, III: 63-75 nmol/l, IV: > 75 nmol/l). Sen sijaan ryhmien välillä oli eroja tarkasteltaessa kaatumisten vaaratekijöitä (tasapaino p = 0,001, tuolilta ylösnousutesti p < 0,001 ja 10 m kävelyaika p = 0,015). Kovarianssianalyysissä (ANCOVA) ryhmät erosivat toisistaan tilastollisesti merkitsevästi ainoastaan tuolilta ylösnousutestissä (p = 0,01). Ryhmä I suoriutui tuolilta ylösnousutestistä heikommin kuin kolme muuta ryhmää. Yhteyden löytymistä kaatumisten ja seerumin 25(OH)D-pitoisuuden välillä saattoi vaikeuttaa se, että vain harva tutkittava oli kaatunut useita kertoja (suurin osa oli kaatunut kerran tai kaksi).

Johdanto: Suomalaisten nuorten terveyskäyttäytymisessä on viime vuosien aikana tapahtunut positiivisia muutoksia, erityisesti päihteiden käyttö on vähentynyt. Etelä-Pohjanmaalla väestön merkittävimpiä terveyshaasteita ovat nuorten vähäinen fyysisen aktiivisuuden määrä ja lisääntyvä ylipaino. Seinäjokelaisista nuorista 20 % harrastaa liikuntaa vähintään 60 minuuttia päivässä, nuoret viettävät yhä enemmän aikaa internetissä ja sosiaalisessa mediassa sekä kärsivät uniongelmista aiempaa enemmän. Ylipainon yleistyessä myös välipalojen kulutus ja välipaloista saadun energian määrä on kasvanut. Vaikka välipalojen käyttö on lisääntynyt merkittävästi viime vuosien aikana, on kasvisten, hedelmien ja marjojen sekä täysjyväviljan kulutus suositukseen nähden vähäistä. Keskeisimmät lasten ja nuorten ravitsemushaasteet liittyvät suolan ja sokerin liialliseen saantiin, joka näkyy etenkin makeisten ja juomien runsaana kulutuksena. Tavoitteet: Pro gradu -tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, täyttyvätkö välipalojen ravitsemuslaadulle asetetut ravitsemussuositusten mukaiset tavoitteet seinäjokelaisilla 8.-9.-luokkalaisilla nuorilla välipalojen valinnassa. Välipalojen ravitsemuslaatua tarkasteltiin erityisesti kasvisten, hedelmien ja marjojen kulutuksen sekä välipalojen sisältämän rasvan määrän ja laadun, kuidun, sakkaroosin ja suolan osalta. Lisäksi tarkasteltiin välipalojen ravitsemuksellista laatua ja niiden käyttöön yhteydessä olevia terveyskäyttäytymiseen liittyviä tekijöitä. Terveyskäyttäytymiseen liittyvistä tekijöistä huomioitiin ateriarytmi, koululounaalle osallistuminen, fyysisen aktiivisuuden ja ruutuajan määrät, yöunen kesto ja riittävyys, tupakointi sekä alkoholin käyttö. Tutkimuksessa selvitettiin myös, eroaako välipalojen ravitsemuslaatu ylipainoisten ja normaalipainoisten nuorten välillä. Aineisto ja menetelmät: Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, johon vastasi 152 Seinäjoen lyseon 8.-9.-luokkalaista helmikuussa 2018. Tutkittavat kutsuttiin tutkimukseen satunnaisotannalla luokka-asteen mukaan. Välipalojen ravitsemuslaatua ja käyttötiheyttä tarkasteltiin ruoankäytönfrekvenssikyselyllä, jossa mukana oli yhteensä 52 välipaloiksi luokiteltavaa elintarviketta. Kyselyssä oli mukana osioita, joiden avulla selvitettiin nuorten terveyskäyttäytymistä. Tilastollisina menetelminä käytettiin ristiintaulukointia, Mann-Whitney U –testiä, Kruskal-Wallsin -testiä, yksisuuntaista varianssianalyysiä sekä logistista regressioanalyysiä. Tulokset: Nuorista suurin osa söi 1 – 2 välipalaa päivässä. Tytöt kuluttivat välipaloina poikia useammin kasviksia, hedelmiä, marjoja sekä täysjyvätuotteita. Terveyskäyttäytymiseen liittyvistä tekijöistä ruutuajan määrä sekä välipalojen runsaampi kulutus olivat yhteydessä etenkin runsaampaan energian saantiin sakkaroosia sisältävistä makeista välipaloista kuten kekseistä, muroista, makeisista ja jäätelöstä. Suurin osa nuorista kulutti välipaloja etenkin ruutuajan käytön yhteydessä. Fyysisen aktiivisuuden määrän lisääntyessä myös kasvisten (p=0,006), hedelmien (p=0,045) ja marjojen (p=0,000) käyttö lisääntyi. Kuitenkin fyysisesti aktiivisemmat nuoret söivät lähes yhtä paljon tai useammin sokeroituja ja happamia juomia verrattuna vähän liikkuviin. Nuoret, jotka nukkuivat riittävästi, söivät todennäköisemmin tuoreita kasviksia, hedelmiä ja marjoja välipaloinaan (p=0,000). Nuoret, jotka tupakoivat (OR=0,12; [95 % CI=0,02-0,64]) ja joiden yöuni oli riittämätöntä (OR=0,11; [95 % CI=0,04-0,28]) söivät myös ravitsemuksellisesti vähemmän laadukkaampia välipalakokonaisuuksia. Energiatiheiden välipalojen käyttö on yhteydessä epäsäännölliseen ateriarytmiin (p=0,001), koululounaan syömättä jättämiseen (p=0,040), runsaampaan ruutuajan viettoon (p=0,002), riittämättömään yöuneen (p=0,003) sekä päihteiden käyttöön (p=0,001). Välipalojen ravitsemuslaatu ei tässä tutkimuksessa pääosin eronnut normaalipainoisten ja ylipainoisten nuorten välillä. Johtopäätökset: Tässä työssä saatujen tulosten perusteella seinäjokelaisten nuorten välipalojen ravitsemuslaatua ja käyttöfrekvenssejä koskevat ravitsemussuositukset toteutuvat vain osittain. Nuoret syövät liian vähän kasviksia, hedelmiä ja marjoja välipaloillaan. Myös täysjyvätuotteiden ja rasvattomien maitovalmisteiden kulutus on suositusta pienempää. Tämä saattaa johtaa ylipainoon ja lihavuuteen liittyvien terveysriskien ilmenemiseen ja yleistymiseen nuoruudessa. Tutkimuksessa havaittiin useita terveyskäyttäytymiseen liittyviä tekijöitä, jotka olivat yhteydessä välipalojen ravitsemuslaatuun. Tulevaisuuden ravitsemusohjauksessa, hankkeissa ja interventiossa olisi tärkeää kiinnittää huomiota nuorten välipalatottumuksiin ja kannustaa nuoria terveellisten välipalojen valintaan. Myös välipalojen ravitsemukselliseen täysipainoisuuteen tulee kiinnittää huomiota. Lasten ja nuorten ylipaino on kasvava kansanterveyshaaste, jonka puitteissa tarvitaan lisätutkimusta painon nousua hillitsevistä ruokavaliotekijöistä.

Introduction: Dry January and meatless October are campaigns or phenomenon that promote people to abstain from alcohol or meat for one month. Most people in Finland drink alcohol and meat has traditionally been a part of every meal. These campaigns challenge people to consider if these traditions and cultural manners are relevant. In this master’s thesis these campaigns are referred as social challenges. This thesis is part of the LoCard research project, which aims to investigate the possibilities of loyalty card data in health research. Objects: The aim of this study was to examine associations between social challenges and alcohol or meat purchases, and if the associations differed by gender, age, education and region. Materials and methods: This study was based on the LoCard purchase data from September 2016 to December 2018. The data consisted of purchases of 23 279 maincardholders who reported making more than 60 % of their purchases in S-group shops, and who had bought alcohol or meat. Given large data and long time span, visual observation of monthly changes in food purchases was used. Sociodemographic determinants of social challenges were analyzed by logistic regression analysis. Both analyses were conducted separately for alcohol and meat. Results: Almost 60 % of consumers did not buy any alcohol in January 2017 and 2018. About a quarter of subjects cut out their meat purchases by 30 % comparing to the average of whole 28-month period. Women, youngest age group (18–29) and consumers with high education compared were most likely to quit alcohol purchases during January. Youngest age group (18–29), people living in Greater Helsinki, and ones with high education most likely to reduce their meat purchases in October. Conclusion: There is a possible association between social challenges and alcohol and meat purchases, and it varies between different sociodemographic factors. The purchase data do not directly indicate true consumption of alcohol and meat and, therefore, it was not possible to measure actual participation to social challenges. People also buy alcohol and meat from restaurants and other shops. It might be possible to change food behaviour using social challenges.

Aim of this thesis was to assess diet quality in 59-year-old people who one year later were invited to colorectal cancer screening for the first time. Screening attendees’ and non-attendees’ diet quality were compared to non-invited controls of the same age and gender. During 2010, a total of 10 648 questionnaires were sent to people born in 1951. The response rate was 55 %. In further analyses 5840 forms were used. Dietary data was collected with a short, mailed 41-item semi-quantitative food frequency questionnaire (FFQ). For the diet quality evaluation, an index based on Finnish nutrition recommendations (2005) was formed. The index included eight components: low-fat/fat-free milk, rye bread, vegetables, fruits and berries, processed meat, oil and margarine, fish, and sugary foods. All components were scored from 0 to 4 and the total scale was from 0 to 32 points. In the beginning of 2011, the study population was independently randomized into colorectal cancer screening and into a control group not invited for screening. Attendance to screening was 57 % in total and 79 % among questionnaire respondents. Attendees’ and non-attendees’ food quality was compared to that of the controls. Questionnaire respondents scored an average of 19.0 points. Women scored significantly better than men (20.0 and 17.9 respectively). In men the quality of diet was better among screening attendees (18.2) than non-attendees (17.3) or controls (17.9). In women colorectal cancer screening attendees scored better (19.9) than non-attendees (19.6) but the control group scored better than attendees (20.1). This study indicated that the male screening attendees were more health conscious in terms of the quality of diet. In women, no association was seen.