Browsing by master's degree program "Hammaslääketieteen koulutusohjelma"

Tutkimuksen tarkoitus: Tutkielman tarkoituksena on selvittää mutans streptokokki bakteerin erilaisia ominaisuuksia kuten sen tarttumista, kolonisaatiota ja virulenssitekijöitä. Lisäksi pohditaan näiden tekijöiden vaikutusta varhaislapsuuden kariekseen. Materiaalit ja menetelmät: Tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta, jossa aineisto haettiin Medline-tietokannasta PubMed -tietokäyttöliittymän kautta. Artikkeleita on haettu viimeisen 40. vuoden ajalta. Tulokset: Kirjallisuuskatsauksessa saatiin selville, että varhaislapsuudessa saatu mutans streptokokki bakteerin tartunta on riskitekijä karieksen syntymiselle ja esiintymiselle tulevaisuudessa. Äiti on ensisijainen tartunnanlähde. S. mutans bakteerin kariogeenisyys johtuu sen tarttumiskyvystä ja muista virulenssitekijöistä. Tartuntaa ja bakteerin kolonisaatiota voidaan ehkäistä sylkikontaktien rajoittamisella, hyvällä suuhygienialla, terveellisillä ravintotottumuksilla, ksylitolilla ja probiooteilla. Bakteeri ei aiheuta pelkästään kariesta, vaan voi osallistua myös ekstraoraalisten infektioiden syntyyn. Johtopäätökset: Karies on sekä yhteiskuntaa että yksilöä rasittava sairaus. Sitä voidaan ehkäistä ennen kaikkea omahoidolla ja puuttumalla riskitekijöihin. Eräs merkittävä karieksen riskitekijä on varhaislapsuudessa saatu mutans streptokokki bakteeri. Se tarttuu syljen välityksellä, joten lapsen äiti on todennäköisin tartunnanlähde. Tähän riskitekijään voidaan puuttua kertomalla äideille mutans streptokokista ja tartunnan ehkäisemisestä esimerkiksi neuvolakäynnin yhteydessä. Lisäksi on hyvä muistaa, että mutans streptokokki bakteeri voi olla osallisena ekstraoraalisissa infektioissa.

Tiedekunta: Lääketieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Hammaslääketieteen koulutusohjelma Opintosuunta: - Tekijä: Aijuliina Särkelä Työn nimi: Nuorten virvoitus- ja energiajuomien käytön vaikutus hammaseroosioon Työn laji: Kirjallisuuskatsaus Kuukausi ja vuosi: 10/2021 Sivumäärä: 29 Avainsanat: eroosio, virvoitusjuoma, nuoret Ohjaaja tai ohjaajat: Leo Tjäderhane Säilytyspaikka: HELDA – Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto Muita tietoja: - Tiivistelmä: Tutkimuksen tarkoitus: Tutkielman tarkoituksena on selvittää yhteyttä virvoitus- ja energiajuomien käytön ja eroosion välillä. Tutkielmassa sivutaan myös terveellisempien juomavaihtoehtojen, kuten smoothieden, vaikutuksia eroosion syntyyn. Virvoitus- ja energiajuomien suosio on suuri ja hammaseroosiota esiintyy paljon jo teini-ikäisillä nuorilla. Materiaalit ja menetelmät: Tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta, jonka aineisto haettiin PubMed -tietokannasta. Aineistosta eroteltiin tutkimukset, jotka löysivät yhteyden virvoitusjuomien käytölle ja eroosion esiintyvyydelle. Tulokset: Kirjallisuuskatsaus toi esiin, että virvoitusjuomien käytöllä ja eroosiolla on korrelaatio. Tutkimustulosten vertailua kuitenkin vaikeuttaa aineistoissa käytetyt erilaiset eroosion luokitteluperusteet. Useissa tutkimuksissa virvoitusjuomien kuluttajilla eroosion esiintyvyys tai vakavuus on suurempaa kuin verrokkiryhmällä. Lisäksi eroosion prevalenssi oli suurempaa miessukupuolen edustajilla, johtuen mahdollisesti heidän suuremmasta virvoitusjuomien kulutuksesta. Kirjallisuuskatsaus osoitti, että virvoitusjuomien pH on matalampi, kuin energia- ja urheilujuomien sekä kahvin ja teen, mikä lisää virvoitusjuomien eroosiopotentiaalia. Johtopäätökset: Tutkimusnäyttöä virvoitusjuomien käytön vaikutuksista nuorten hammaseroosioon löytyy kohtalaisesti. Vaikka energia- ja urheilujuomien ja eroosion korrelaatiosta ei ole juurikaan tutkimusnäyttöä, voidaan niiden kemiallisen koostumuksen ja pH-arvojen perusteella olettaa niiden vaikutusten hammaseroosioon olevan samankaltaisia kuin virvoitusjuomien. Suuri virvoitusjuomien kulutus korreloi eroosion esiintyvyyden kanssa. Tässä kirjallisuuskatsauksessa eroosion prevalenssi ja vakavuus oli suurinta miessukupuolen edustajilla, jotka olivat iältään nuoria aikuisia.

Hampaan paikkaus on yksi yleisimmistä toimenpiteistä suun terveydenhuollossa. Paikkaus-hoidon indikaatioista yleisimmät ovat kariesbakteerien aiheuttamat vauriot ja paikkojen loh-keamat. Hampaan paikkauksen tarkoitus on suojata hammasydin, ja pysäyttää vaurio sulkemalla se tiiviisti. Paikkaus palauttaa hampaan purentafunktion, muodon ja ulkonäön sekä mahdollistaa hampaan puhdistamisen. Paikan valmistamisessa on olennaista huolellinen käyttöohjeiden nou-dattaminen materiaalien käsittelyssä ja työskentelyssä. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituk-sena on käydä läpi HUS suusairauksien opetus- ja hoitoyksikössä aikuispotilailla käytössä ole-vat korjaavan hoidon suoran menetelmän materiaalit, ja käsitellä niiden ominaisuuksia ja käyttö-tarkoituksia. Kirjallisuuskatsauksessa käytetty aineisto on kerätty Käypä hoito -suosituksista, Helsingin yli-opiston hammaslääketieteenlaitoksen luentomateriaaleista, sekä Pubmedista hakusanoilla ”dental fillingmaterials”, ”restoration”, ”clinical study”, ”teaching”, ”glass ionomer”, ”composite restora-tion” ja ”temporary restoration”. Aikuispotilailla korjaavan hoidon täytemateriaalin valinnassa on huomioitava useita eri asioita. Valintaan vaikuttavat potilaskohtaiset ominaisuudet, kuten potilaan omahoidon taso sekä karie-saktiivisuus. Eri täytemateriaaleihin liittyy puolestaan erilaisia esteettisiä ja kulutuskestävyyteen vaikuttavia ominaisuuksia. Valinnassa tärkeässä osassa ovat myös purennalliset tekijät, täytteen laajuus, ja se onko täyte ylipäätään tarkoitettu pysyväksi vai väliaikaiseksi ratkaisuksi. Lisäksi valintaan vaikuttavat paikkaustekniset haasteet, kuten kosteuden hallinta, sekä syvät tai haasta-vassa kulmassa olevat kaviteetit, joihin valokovetus ei välttämättä yllä. Materiaaleja valitessa pitää myös tarkastella muodostuuko paikan pysyvyyden kannalta tärkeä sidos kiilteelle, ham-massementille, hammasluuhun vai jo olemassa olevaan täytemateriaaliin. Kun kliinikko tuntee materiaalin ja tekniikan valintaan vaikuttavat tekijät, hän pystyy valitsemaan kuhunkin korjaavan hoidon toimenpiteeseen parhaan täytemateriaalin.

Ortognaattinen kirurgia on hoitomuoto, jota käytetään vaikeiden luustollisten tai hammasperäisten purentavirheiden hoidossa. Hoitoon kuuluu pre- ja postoperatiivinen oikomishoito ja yhden tai molempien leukojen leikkaus. Hoidon toteuttaa erikoissairaanhoidon moniammatillinen tiimi. Ortognaattis-kirurgisen hoidon indikaatiot ovat useimmiten toiminnallisia. Purentavirheet voivat aiheuttaa mm. syömisvaikeuksia, kiputiloja sekä uniapneaa. Tutkimusten mukaan potilaat toivovat leikkauksen vaikuttavan edullisesti myös itsetuntoon ja kasvojen profiiliin. Vakavat komplikaatiot ovat hyvin harvinaisia, mutta moni potilas kärsii välittömästi leikkauksen jälkeen leuan alueen tuntopuutoksesta. Useimmiten tuntopuutokset ovat palautuvia. Hoitotyytyväisyys on kirjallisuuden mukaan hyvin korkeaa. Ortognaattis-kirurgisen hoidon ortodontia tehdään yleensä kiinteillä oikomiskojeilla. Viime aikoina oikomishoitoa on alettu tekemään myös irrotettavilla kalvoilla. Kalvoilla hampaiden asentoa voidaan muuttaa jonkin verran mutta menetelmän hoitotuloksista on vasta vähän laadukasta tutkimusnäyttöä. Kalvo-oikomista ei ole juurikaan käytetty ortognaattis-kirurgisten potilaiden hoidossa eikä vertailevia tutkimustuloksia löydy. Tutkielmassa on esitetty kaksi kirjallisuudesta löytynyttä potilastapausta, joissa kalvoja on käytetty osana ortognaattis-kirurgista hoitoa. Syventävään opinnäytetyöhön kuuluvan potilastapauksen avulla selvitin yhden potilaan kokemuksia ortognaattis-kirurgisesta hoidosta. Potilasta haastateltiin kahden kuukauden kuluttua leikkauksesta. Haastattelun avulla selvisi, että potilas oli erittäin tyytyväinen saamaansa hoitoon, vaikka hoito jatkuikin vielä. Hänen pääasiallinen hoitomotivaationsa oli terveydellinen, mutta hoidon vaikutukset kasvojen estetiikkaan olivat mieluisia. (183 sanaa)

HUS, suu- ja leukasairauksien klinikassa (SLK), Pää- ja kaulakeskuksessa tehdään vuosittain 70–80 ortognaattis-kirurgista leukojen leikkausta aikuisille, joilla on vaikea purentavirhe ja sitä käytetään myös obstruktiivisen uniapnean hoidossa erityisesti nuorilla, ei-ylipainoisilla potilailla. Ortognaattis-kirurginen hoito on ortodonttien ja suu- ja leukakirurgien välistä tiivistä moniammatillista yhteistyötä. Ortognaattis-kirurginen hoito on potilaalle fyysisesti ja henkisesti laaja ja vaativa hoito. Hoitoon on sitouduttava pitkäksi aikaa ja ulkonäön muutokset voivat olla suuria. Ortognaattis-kirurginen hoito kuitenkin parantaa yleensä potilaan elämänlaatua. Tutkielman tavoitteena oli selvittää ortognaattis-kirurgisten potilaiden hoidon kulku kirjallisuuteen perehtymällä ja seuraamalla kliinistä toimintaa. Tavoitteena on myös oppia ymmärtämään ortognaattis-kirurgisen hoidon suunnittelu, hoidon toteutus, ja sen ongelmat ja hyödyt. Tässä tutkielmassa keskitytään ortognaattis-kirurgisen hoidon ohella erityisesti uniapneapotilaan hoitokeinoihin. Tutkimuksessa on yksi tutkimuspotilas, jolle tehtiin HUS:n Pää- ja kaulakeskuksessa, Suu- ja leukasairauksien klinikassa ortognaattis-kirurginen hoito. Potilas leikattiin keväällä 2022 ja haastateltiin puhelimitse leikkauksen jälkeen. Tämän on tarkoitus antaa tietoa siitä, miten ortognaattis-kirurgisten potilaiden hoitoa voitaisiin kehittää. Potilastapauksesta selviää, että potilas koki saavansa ennen hoitoa ja hoidon aikana riittävästi informaatiota mahdollisista hoidon haittavaikutuksista ja komplikaatioista. Tämän ansiosta potilas oli henkisesti ja fyysisesti valmistautunut hoidon sivuvaikutuksiin, ja koki koko hoitoprosessin positiivisena. Hoitoprosessin kokemisena epämiellyttävänä tai miellyttävänä vaikuttaa myös potilaan motivaatio hoitoon, johon taas vaikuttaa potilaan esteettisen tai toiminnallisen haitan häiritsevyys. Vaikka elämänlaatuun vaikuttaa dentofakiaalisesta ongelmasta kärsivällä usein myös estetiikka, oli tämän tutkimuspotilaan hoitoon lähteminen täysin toiminnallisista syistä johtuvaa. (218 sanaa)

Otsikko: Osteoblastien viabiliteetti ja erilaistuminen 3D-solukasvatuksessa Kirjoittajat: Oudman R., Hasan R., Mustonen T., Hassinen A. ja Rice D. Affiliaatio: Suu- ja leukasairauksien osasto, Lääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto Tutkimuksen tarkoitus: Tavoite tutkimuksessa on kehittää menetelmä, jolla soluja voidaan kasvattaa kolmiulotteisesti ja kuvantaa niitä hyödyntämällä osteoblastien erilaistumisvaiheiden markkereita sekä solujen viabiliteetin määritystä Live-Dead-värjäyskitillä. Oikean menetelmän avulla voidaan mallintaa paremmin solujen luonnollista fysiologista ympäristöä, mikä antaa luotettavampia tuloksia, kun verrataan petrimaljalla saatuihin tuloksiin. Tutkimuksessa pyritään löytämään hyvät värjäysprotokollat osteoblastien kuvantamiseen. Materiaalit ja menetelmät: Kokeissa käytettiin ihmisestä eristettyä MG-63-osteosarkoomasolulinjan soluja. Kokeet toteutettiin kolmiulotteisessa kasvatuksessa 96-kuoppalevyillä. Kyseiset levyt valittiin, koska ne on suunniteltu toimimaan erityisen hyvin valitun konfokaalimikroskoopin (PerkinElmer Opera Phenix HCS system) kanssa. Solut kasvatettiin ja erilaistettiin UPM-Kymmene Oyj:n valmistamassa GrowDex®-T-hydrogeelissä, mikä muodostaa kasvatusalusta kanssa soluille synteettisen ekstrasellulaarimatriksin eli soluväliaineen. Laimentamaton GrowDex®-T oli vahvuudeltaan 1,0 %. GrowDex®-T laimennettiin kasvatusmediaan loppukonsentraatioon 0,2 %. Kyseiseen loppukonsentraatioon päädyttiin pilottikokeilla saaduilla tuloksilla. Kokeet tehtiin kahdella eri solukonsentraatiolla; 200 solua/ul ja 500 solua/ml. Solujen viabiliteettiä mitattiin live-dead värjäyksellä (Sigma-Aldrich Live/dead cell double staining kit), jossa liuos A (Calcein AM liuos) värjää elävät solut ja liuos B (propidium iodide liuos) värjää kuolleet solut. Lisäksi solujen tumat värjättiin NucBlue-tumavärillä (NucBlue Live ReadyProbes Reagent) sekä solukalvot (CellMask Orange Plasma membrane Stain). Kuvaamisessa käytetiin laboratorion valomikroskooppia, fluoresenssimikroskooppia sekä FIMM:n konfokaalimikroskooppia (PerkinElmer Opera Phenix HCS system). Tulokset: Kolmen päivän jälkeen havaittiin korkea solujen viabiliteetti kasvustossa. MG-63 solut myös pyrkivät muodostamaan 3D-spheroidirakenteita. Tuloksista nähtiin, että solukasvatuksen kaikista soluista noin 9% (200 solua/ul) ja 13% (500 solua/ul) kuului spheroidirakenteisiin ja loput pohjakasvustona. Spheroidirakenteiksi laskettiin solut yli 24um korkeudella kaivon pohjasta. Konfokaalimikroskoopin kuvantamisen tulokset analysoitiin käyttäen PerkinElmer Opera Phenixin Harmony ”high-content” kuva-analyysiohjelmaa. Solujen segmentoinnilla saatiin osoitettua MG-63 solujen muodostamien spheroidien kolmiulotteinen rakenne sekä rakenteiden koko. Johtopäätökset: GrowDex®-T soveltuu hyvin sen fysikaalisten sekä kemiallisten ominaisuuksien vuoksi 3D-solukasvatuksiin sekä sen valoa taittavien ominaisuuksien vuoksi konfokaalimikroskooppi-kuvantamiseen. Se tarjoaa myös varteenotettavan vaihtoehdon perinteisille 3D-solukasvatukseen käytettäville kasvatusalustoille. Solukasvatuksen solukonsentraatio kokeen aloituksessa ei merkittävästi vaikuttanut tuloksiin. Muodostuneet spheroidit vaihtelivat koon ja muodon osalta.

Osteosarkooma on yleisin luusta alkunsa saava pahanlaatuinen kasvain. Sen yksi harvinainen alatyyppi on pään ja kaulan osteosarkooma (PKOS), joka kattaa noin 5–10 % kaikista osteosarkoomatapauksista. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on kerätä yhteen uusinta pään ja kaulan alueen osteosarkooman tieteellistä tietoa sekä verrata tutkimusten tuloksia keskenään. Pään ja kaulan osteosarkoomaa esiintyy yleisimmin hieman vanhemmilla kuin muiden luiden osteosarkoomaa, eli 20–40-vuotiailla ja potilaiden viiden vuoden elossaololuku on 65–75 %. Taudin hoidon kulmakivi on leikkaushoito riittävän laajoilla tervekudosmarginaaleilla. Tässä onnistuminen on haasteellista pään ja kaulan alueella, jossa anatomia on monimutkaista. Kasvaimen poiston lisäksi kirurgiaan kuuluu kudospuutosten korvaaminen erilaisin rekonstruktiomenetelmin. Leikkaushoidon lisäksi voidaan käyttää liitännäishoitona kemoterapiaa, mutta sen hyödyistä on tutkimustuloksia puolesta sekä vastaan. Tämä poikkeaa klassisesta osteosarkoomasta, jonka hoidossa kemoterapia on tärkeässä roolissa ja vaikuttaa taudin ennusteeseen merkitsevästi. PKOS on tautina harvinainen, joten potilasmäärät ovat pieniä eikä yhtenäisiä, näyttöön perustuvia hoitolinjoja ole olemassa. Tämän katsauksen toisena pääpainona pään ja kaulan osteosarkooman erityispiirteiden lisäksi on taudin vaikutus potilaiden elämänlaatuun. Pään ja kaulan alueen syöpähoidot aiheuttavat laajoja kudospuutoksia, joista seuraa niin toiminnallisia kuin psykososiaalisia ongelmia. Syöpäpotilaiden kokemia tyypillisiä ongelmia ovat mm. uupumus, masennus, vaikeudet syömisessä ja puhumisessa sekä esteettiset huolet. Nämä seikat heikentävät potilaiden elämänlaatua, ja onkin tärkeää, että syöpähoitojen jälkeen potilaiden moniammatillinen kuntouttaminen aloitetaan mahdollisimman pian elämänlaadun kohentamiseksi. Myös hyvä lääkäri-potilassuhde vähentää potilaiden stressiä ja näin parantaa koettua elämänlaatua.

Tutkielman tarkoituksena on koota yhteen nykyistä tietoa parodontiitin systeemisistä tulehdusvaikutuksista ja yhteydestä yleissairauksiin sekä korostaa suunterveydenhuollon ammattilaisten keskeistä roolia potilaan kokonaisterveydentilan arvioimisessa. Tutkielmassa käsitellään parodontiitin taustasyitä, luokittelua, diagnosointia, aiheuttamia paikallisia kudosmuutoksia ja indusoimien keskeisimpien tulehduksen välittäjäaineiden vaikutuksia. Tutkielmassa perehdytään myös näiden välittäjäaineiden pitoisuuksia hyöntyntävään terveysteknologiaan, joka toistaiseksi luotettavimmin perustuu MMP-8 -nimisen biomarkkerin suuhuuhdetestiin. Suuhuuhdetestin merkittävyys ilmenee tutkielmassa siten, että sitä voidaan parhaimmillaan hyödyntää sekä parodontiitin diagnostiikassa että avohoidossa arvioitaessa potilaan kokonaisterveydentilaa  kustannustehokkaasti. Tutkielmassa yksityiskohtaisempi tarkastelu yleissairauksista rajattiin sydän- ja verisuonisairauksiin, diabetekseen ja munuaissairauksiin kattavamman tutkimusnäytön takia, mutta näiden lisäksi tarkastellaan hieman myös nivelreumaa, osteoporoosia ja syöpää.   Tutkielma on muodoltaan kirjallisuuskatsaus, jonka laatimisessa pääpainotus oli PubMedin-tietokannan artikkeleissa ja lääketieteellisessä oppikirjallisuudessa, joiden löytyminen perustui tutkielman avainsanojen käyttöön.  Artikkelien osalta rajaus tehtiin valtaosin 2010-luvulla tehtyihin tutkimuksiin, koska tietämys aiheesta kasvaa nopeasti runsaan ja jatkuvan tutkimustyön ansiosta. Aineiston rajaus ja lopullisten artikkelien valinta perustui niiden abstraktien lukemiseen.   Kirjallisuuskatsauksessa selvisi, että parodontiitin aiheuttamalla tulehdusvasteella on yhteys moniin yleissairauksiin, mutta lisätutkimuksia kuitenkin vielä vaaditaan yksityiskohtaisimpien yhteystekijöiden vahvistamiseksi. Parodontiitin riittävän varhaisella havaitsemisella ja tehokkaalla hoidolla pystytään näin ollen välttämään vakavia systeemisiä komplikaatioita ja lisäsairauksien kehittymistä, mikä kuitenkin edellyttää suun- ja avoterveydenhuollon ammattilaisten keskinäistä saumatonta yhteistyötä ja toiminnallista integraatiota.

Tiedekunta: Lääketieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Hammaslääketieteen koulutusohjelma Opintosuunta: Parodontologia Tekijä: Katri Junnila Työn nimi: Parodontiitti nuorilla Työn laji: Kirjallisuuskatsaus Kuukausi ja vuosi: 03/2023 Sivumäärä: 41 Avainsanat: periodontitis, periodontium, children, adolescence, periodontopathogen Säilytyspaikka: E-thesis -järjestelmä Tiivistelmä: Tutkielman tarkoituksena on tutustua nuorilla esiintyviin parodontaalisairauksiin aiheesta julkaistun kirjallisuuden avulla. Tutkielmassa käsitellään parodontiitin patogeneesi, sairauden riskitekijät sekä tarkastellaan sen yleisyyttä sekä Suomessa että maailmalla. Katsauksessa perehdytään erityisesti lasten ja nuorten gingiviittiin, parodontiittiin ja vaiheen III riskiluokan C parodontiittiin sekä niiden hoitoon. Gingiviitti eli ientulehdus on lapsilla ja nuorilla yleistä. Ientulehdus aiheuttaa ikenien verenvuotoa, turvotusta ja punoitusta, ja tulehduksen aiheuttamat muutokset ovat palautuvia. Parodontiitti on infektiotauti, jonka aiheuttama tulehdus tuhoaa hampaiden kiinnityskudoksia. Yleisterveillä lapsilla ja nuorilla parodontiittiin viittaavat löydökset ovat harvinaisia, kun taas yli 30-vuotiailla aikuisilla varsin yleisiä. Tupakointi on sekä nuorilla että aikuisilla voimakkain yksittäinen parodontiumin terveyttä heikentävä tekijä, joka heikentää myös parodontiitin hoitovastetta. Lisäksi muun muassa perimän ja huonossa hoitotasapainossa olevan diabeteksen tiedetään vaikuttavan parodontiumin tilaan. Parodontiitin ensimerkkejä, kuten syventyneitä ientaskuja ja alveoliluukatoa, löydetään jo lapsilta ja nuorilta. Tällaisten muutosten huomioiminen ja hoidon aikainen aloitus on parodontiitin etenemisen pysäyttämisen kannalta tärkeää. Nykyisen parodontaalisairauksien luokittelun mukainen vaiheen III riskiluokan C parodontiitti on nuorilla harvinainen. Sairaus saattaa ilmetä yleisterveellä henkilöllä ilman selkeitä riskitekijöitä. Parodontiitti, myös poikkeuksellisen nopeasti etenevänä, voi lisäksi esiintyä joidenkin sairauksien suumanifestaationa. Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi Papillon-Lefevre-oireyhtymä, syklinen neutropenia sekä Downin oireyhtymä. Nopeasti etenevää tai aggressiivistyyppistä parodontiittia sairastavat potilaat ohjataan pääosin erikoishammaslääkärin hoitoon.

Parodontiitin ja kohonneen sydän- ja verisuonitautiriskin välillä on havaittu selvä assosiaatio, joka ei selity ainoastaan yhteisten riskitekijöiden perusteella. Kroonisen matala-asteisen systeemisen tulehduksen on havaittu lisäävän riskiä sydän- ja verisuonitaudeille, joista sepelvaltimotauti on yleisin. Parodontiitti ja sen patogeenit voivat aiheuttaa matala-asteista systeemistä tulehdusta parodontiumin solujen tuottamien tulehdusvälittäjäaineiden, kokonaisten bakteereiden tai bakteerien osien päästessä verenkiertoon. Aiemmassa tutkimuksessa on selvitetty neljän parodontopatogeenin Aggregatibacter actinomycetemcomitansin, Porphyromonas gingivaliksen, Prevotella intermedian ja Tannerella forsythian esiintyminen ja määrät sylkinäytteissä, sekä niiden ja sepelvaltimotaudin välistä yhteyttä. Merkittävistä parodontopatogeeneista Treponema denticolan osalta asiaa ei vielä tutkittu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, onko syljestä havaittavan T. denticolan ja sepelvaltimotaudin välillä assosiaatio. Tutkimuksessa hyödynnettiin Parogene-tutkimuksen yhteydessä kerättyjä suun terveystietoja ja sylkinäytteitä. Näytteitä oli kerätty 506 kappaletta, joista tätä tutkimusta varten oli käytettävissä 491 kappaletta. Sylkinäytteistä määritettiin T. denticolan esiintyminen ja sen pitoisuus käyttämällä reaaliaikaista kvantitatiivista polymeraasiketjureaktiota (qPCR). Tulokset yhdistettiin Corogene-tutkimuksessa kerättyyn dataan tutkimuspopulaation sydänterveydestä. Tutkimuspopulaatiosta (n = 491) 178 (36,3 %) potilaalla oli stabiili sepelvaltimotauti, 165 (33,6 %) potilaalla akuutti sepelvaltimotautikohtaus ja 118 (24,0 %) potilaalla ei ollut havaittu merkittäviä ahtaumia sepelvaltimoissa. Tulosten tilastolliseen analyysiin käytettiin SPSS-ohjelmistoa. Ryhmien välisiä eroja tutkittiin khiin neliö- ja Mann-Whitney U -testillä. Sylkinäytteistä 171 (34,8 %) oli positiivisia T. denticolan osalta. Suurimmassa osassa positiivisista näytteistä syljen T. denticola -pitoisuus oli pieni. Tilastollisissa analyyseissä ei havaittu assosiaatiota T. denticolan ja sepelvaltimotaudin välillä. Myöskään bakteeritasoissa ei havaittu merkittävää eroa terveiden ja sepelvaltimotautia sairastavien välillä. Tutkimustulosten perusteella vaikuttaa siltä, ettei syljestä havaittava T. denticola ole merkittävä sepelvaltimotaudin riskitekijä.