Browsing by master's degree program "Sosiaalitieteiden maisteriohjelma (SOSM)"

Suomen työvoiman monimuotoisuus on kasvussa erityisesti kansainvälisen muuttoliikkeen ja globalisaation myötä (TTL, 2020). Kuitenkin samaan aikaan moni ala kärsii työvoimapulasta, ja tilanteen ennustetaan pysyvän samanlaisena pitkään (Larja & Peltonen, 2022). Suomi on yksi Euroopan rasistisimmista maista. Vähemmistöryhmien kokema syrjintä ja ulossulkeminen työelämästä ylläpitävät eriarvoisuutta ja pahentavat työvoimapulaa. Syrjintää esiintyy myös työhönottoprosesseissa. Työnantajien negatiivisten asenteiden ja syrjivien ajattelumallien on osoitettu estävän vähemmistöjen pääsyä työmarkkinoille (Zschirnt & Ruedin, 2016). Helsingin kaupunki päätti aloitta vuonna 2021 pilotoinnin, jossa se käyttää positiivista erityiskohtelua lisätäkseen työnhakijoiden tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Tutkielmassa vastattiin tutkimuskysymyksiin ”Millaisia kannanottoja ja perusteluita kommentoijat esittävät positiivista erityiskohtelua kohtaan?” ja ”Mitä retorisia keinoja asenteiden ilmaisuissa käytetään, ja millaisia asenteita kommentoinneista voidaan tunnistaa?” Aineisto koostui kahden keskustelualustan kommentointiketjuista sisältäen 44 kommenttia. Helsingin kaupungin pilotoinnista kertovaa uutista käytettiin virikeväittämänä. Tutkielman teoreettismetodologinen viitekehys muodostui sosiaalisesta konstruktionismista. Analyysissä käytettiin laadullista asennetutkimusta (Vesala & Rantanen, 2007). Aineiston luokittavassa analyysistä havaittiin kolme kannanottoluokkaa. Positiivista erityiskohtelua vastustavat kritisoivat sen käyttöä syrjiväksi ja epäoikeudenmukaiseksi. Kyseenalaistavan kannanoton ilmaisseet suhtautuivat myönteisesti positiiviseen erityiskohteluun, mikäli he hyötyivät siitä itse. Myönteisen kannanoton ilmaisseet perustelivat positiivisen erityiskohtelun käyttöä sillä, että se kompensoisi työmarkkinoilla tapahtuvaa syrjintää. Tulkitsevan analyysin perusteella positiivinen erityiskohtelu koetiin pääsääntöisesti negatiiviseksi käytännöksi. Sen jakavaa oikeutta pidettiin oikeudenmukaisena, mutta menettelytapojen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta se koettiin epäoikeudenmukaisena. Myönteisesti positiiviseen erityiskohteluun suhtautuneet pitivät jakavaa oikeudenmukaisuutta menettelytapojen oikeudenmukaisuutta tärkeämpänä. Positiivisen erityiskohtelun kannattajat kuvailivat aliedustettuja ryhmiä myönteisemmin kuin sitä vastustavat. Kommentoijat tunnistivat työhönottosyrjinnästä kärsiviä ryhmiä aikaisempien tutkimustulosten mukaisesti. Positiivisesta erityiskohtelusta keskusteltiin hyötyjän tai häviäjän näkökulmista käsin. Häviäjän näkökulmasta kommentoineet suhtautuivat useammin negatiivisesti positiivista erityiskohtelua kohtaan. Kommentoijien kuvailtu positiivisen erityiskohtelun käytännön toteutus erosi lain ja yhdenvertaisuusvaltuutetun määrittelemästä toteutustavasta. Käytännön toimenpiteiksi ehdotettiin selkeämpää tiedottamista positiivisen erityiskohtelun mahdollisuuksista.

Tässä tutkielmassa selvitetään, mistä kaskislaisuus koostuu paikallisten teollisuustyöntekijöiden kokemusten mukaan sekä miten he kokevat Kaskisten kaupungin muuttuneen ja millaisena he näkevät oman tulevaisuutensa teollisuudessa Kaskisissa. Kaskisissa suljettiin vuonna 2009 noin kolmesataa henkeä työllistänyt Metsä-Botnian selluloosatehdas. Tehtaan sulkeminen alle kahdentuhannen asukkaan teollisuuskaupungissa on aiheuttanut suuria muutoksia muun muassa elinkeinorakenteellisesti. Maailmanlaajuisen metsäteollisuuden murroksen myötä tehtaita sijoitetaan halvempien kustannusten maihin ja vanhat tehtaat länsimaissa suljetaan, mikä aiheuttaa teollisuuden purkautumista. Teollisuudesta eläneet kaupungit kohtaavat tämän myötä monia haasteita ja paikallisten teollisuustyöntekijöiden on sopeuduttava uuteen tilanteeseen sekä rakennettava paikkaan kuulumistaan uudelleen. Tällaisen muutoksen vuoksi kaskislaisten teollisuustyöntekijöiden kokemusten tutkiminen on arvokasta. Tutkielmaa varten haastateltiin kymmentä Kaskisissa asuvaa teollisuustyöntekijää. Yksilöhaastattelut toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna ja litteroitu laadullinen haastatteluaineisto analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä metodina käyttäen. Teollisuustyöntekijät kokevat kaskislaisuuden vahvasti Metsä-Botnian tehtaan kautta. Se on aiheuttanut kaupungin suurimmat muutokset, jotka tällä hetkellä ilmenevät Kaskisten kuntapoliittisina haasteina. Asuinpaikka koetaan silti hyväksi paikaksi elää ja kuuluminen sinne on vahvaa. Kaskislaisuus on rauhallisuuden ja merellisen ympäristön arvostamista sekä erilaisten ihmisten ja kaupungin väestön ikääntymisen hyväksymistä. Haastateltavia ei haittaa palveluiden puute ja tilanne omalla työpaikalla Metsä Boardin tehtaalla näyttää hyvältä. Teollisuustyöntekijät eivät kuitenkaan uskalla ennustaa tehtaan tilannetta tätä päivää pidemmälle, koska alan heilahtelut yllättivät jo Metsä-Botnian kohdalla. Metsä Boardin tehtaan ja Kaskisten kaupungin tulevaisuuden katsotaankin olevan vaakalaudalla ilman uusia teollisia investointeja tai alueen kehitystä. Teollisuustekijöiden luoman kuvan mukaan Kaskinen näyttäytyy kaupunkina, jonka historia, kehitys, muuttoliike ja elinkeinorakenne kulminoituvat vahvasti Metsä-Botnian tehtaaseen. Näille ihmisille Kaskista ei olisi ilman Metsä-Botniaa. Tehtaan lähdön aiheuttamien haasteiden myötä hiljainen pikkukaupunki on alkanut tuntua asukkaistaankin jo kuolevalta, eikä ratkaisuja muuttuneeseen tilanteeseen ole löytynyt. Haasteista huolimatta Kaskinen on kuitenkin vielä elossa teollisuustyöntekijöiden tarinoissa. Paikka on heille merkityksellinen, rauhallinen kotikaupunki, johon kiinnittää työ ja koko mennyt elämä. Epäluottamusta omaan tulevaisuuteen tuo kuitenkin metsäteollisen alan epävarmuus. Menneisyyden kokemus Metsä-Botnian lähdöstä luo varjon, jonka alta tulevaisuuteen ei uskalleta katsoa luottavaisesti, vaikka omalla työpaikalla menee hyvin. Teollisuustyöntekijät eivät siis kaipaisi Kaskisten rauhaan juuri muuta, kuin uusia teollisia toimijoita tai investointeja, jotka takaisivat niin tehtaan kuin kaupunginkin elinvoimaisen tulevaisuuden.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan kaupallista intiimiyttä osana ’sugar dating’ -suhteita. Työn taustalla vaikuttaa kansainvälinen ilmiö kahden henkilön välisistä, sisällöltään monimuotoisista suhteista, joihin sisältyy lähtökohtainen idea ja sopimus toisen osapuolen takaamasta rahoituksesta. Tutkielma jäsentyy intiimiyden erilaisten tulkintakehysten ympärille: intiimiyttä tarkastellaan subjektiivisesti koettuna sekä yhteiskunnallisten muutosten muovaamana, autenttista läheisyyttä peilaavana kaupallisena tuotteena. Tutkielmassa painottuvat työtä varten haastateltujen henkilöiden, ’seuralaisten’, kertomukset ja tulkinnat. Tutkielman aineisto koostuu viidestä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Haastatteluihin osallistuneet tavoitettiin SugarDaters.fi -sivustolta. Haastateltavat ovat 18–31-vuotiaita naispuolisiksi esittäytyneitä, pääkaupunkiseudulla asuvia henkilöitä. Haastateltavilla oli haastattelujen toteutuksen aikana kokemusta yhdestä tai useammasta sugar dating -suhteesta. Aineiston luokittelu ja teemoittelu toteutettiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmällä. Aineiston analyysissa hyödynnettiin useita sosiologisia teorioita, jotka käsittelevät intiimiyttä ja sen kaupallistumista osana yhteiskunnallisia muutoksia. Keskeisimmät teoreetikot ovat Elizabeth Bernstein, Anthony Giddens, Eva Illouz sekä Vivian Zelizer. Teoreettista kirjallisuutta täydentävät seksityötä ja kaupallisia suhteita käsittelevät tutkimukset. Analyysin tuottamien tulosten perusteella suhteista on löydettävissä intiimiyden erilaisia ilmentymiä, joita haastateltavat rajaavat ja kontrolloivat. Tämä ilmenee kiintymyksen, tiedon jakamisen ja yhteisen toiminnan ulottuvuuksissa. Haastateltavat kontrolloivat subjektiivista emotionaalisuutta sekä vuorovaikutuksellista tiedon jakamista tai kieltäytyvät joistakin intiimiyden muodoista lähtökohtaisesti kokonaan. Kaupallinen intiimiys ilmenee haastateltavien kertomuksissa taloudellisina tavoitteina sekä autenttisen intiimiyden kaupallisen arvon tiedostamisena ja hyödyntämisenä. Haastateltavat tarkkailevat suhteidensa kaupallisten käytäntöjen sujuvuutta ja selkeyttävät rajaviivaa kaupallisen ja emotionaalisen intiimiyden välillä. Lisäksi haastateltavat yhdistävät kaupalliset ja intiimit elementit suhteita selkeyttävillä määritelmillä ja niihin sopivilla käytännöillä. Edellä esitettyjen havaintojen lisäksi tulokset ilmentävät erilaisia haasteita, jotka liittyvät osapuolten erilaisiin käsityksiin intiimiyteen liittyvistä rajanvedoista sekä suhteen sisäisistä toimintatavoista. Osapuolten näkemykselliset erot ja rajoja rikkovat tilanteet tulivat esiin sekä suhteissa että alkuvaiheen neuvotteluissa, jotka eivät johtaneet suhteisiin. Tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta, että haastateltavat tasapainoilevat kaupallisen intressin ja intiimin suojelun välillä. Esille nousee paradoksaalinen päätelmä: siinä missä rahoittava osapuoli saattaa tavoitella intiimiyden kokemusta, pyrkivät seuralaiset rajoittamaan suhteiden intiimiyttä.

Tutkielman tavoitteena on täydentää kuvaa julkishallinnon hyödyntämistä ulkopuolisista asiantuntijoista sekä selvittää, minkälaista tietoa selvityshankkeissa tuotetaan päätöksenteon tueksi. Tutkielmaa ohjaa tutkimuskysymys ”Minkälaisena tiedontuotannon ja päätöksenteon suhde hahmottuu valtiorahoitteisessa selvitystoiminnassa?”. Tätä pääasiallista tutkimuskysymystä lähestytään kolmen alakysymyksen kautta: 1. Millaisiin tarpeisiin vastaamisella tiedontuotannon ulkoistamista perustellaan? 2. Miten ulkopuoliset asiantuntijat asemoituvat osaksi päätöksenteon valmistelua? 3. Minkälaisin menetelmin ja käytännöin ulkopuoliset asiantuntijat tuottavat tietoa julkishallinnolle? Tutkielman aineisto koostuu kuudesta puolistrukturoidusta asiantuntijahaastattelusta ja Demos Helsingin toimistolla järjestetystä keskustelutilaisuudesta. Tapausesimerkiksi valittiin valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoimintaan (VN TEAS) kuuluva hanke ”Sosiaaliturvan indikaattorit hyvinvointitaloudessa – ohjausmalli päätöksentekoon ja seurantaan”, jonka ohjausryhmän ja konsortion jäsenistä haastateltavat valittiin. Aineisto analysoitiin Atlas.ti-ohjelmalla laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Analyysi eteni koodauksesta teemoitteluun ja neljän ulkopuolisen asiantuntijan tyypin luomiseen. Ulkopuolisten asiantuntijoiden tyypit kuvaavat eri piirteitä, tehtäviä tai työkaluja, joita ulkopuolisilla asiantuntijoilla on käytettävissään. Tutkielmassa tunnistetut neljä tyyppiä ovat Käytännön osaaja, Verkostoituja, Yhteiskunnallinen vaikuttaja ja Visionääri. Ulkopuolisten asiantuntijoiden neljä tyyppiä vastaavat neljää tiedontuotannon tavoitetta: tiedon hyödynnettävyys, tiedon sosiaalinen vankkuus, tiedon poliittinen vaikuttavuus, ja uusilla ajatuksilla herättely. Tutkielman tulosten perusteella tiedontuotannon odotetaan vastaavan monenlaisiin tarpeisiin julkishallinnossa ja tarjoavan päätöksenteon tueksi uusia ajatuksia ja osaamista, johon julkishallinnolla ei muuten olisi pääsyä. Tiedontuotannon hyödyntäminen ei ole niinkään instrumentaalista kuin käsitteellistä, vuorovaikutuksellista ja symbolista.  

Rikoslain 20. luvun kokonaisuudistuksen myötä raiskauksen määritelmä muuttui suostumusperustaiseksi lain astuessa voimaan 1.1.2023. Lainsäädännön uudistuksen taustalla vaikutti muun muassa kansalaisaloite Suostumus 2018, jonka tavoite oli raiskauksen määritelmän muuttaminen suostumusperustaiseksi sekä niin sanottu Istanbulin sopimus, jossa velvoitettiin sopimusvaltiot kriminalisoimaan seksuaaliväkivalta, joka on tehty ilman uhrin suostumusta. Lisäksi yhteiskunnallista keskustelua seksuaalirikoslainsäädännöstä herätti vuonna 2017 alkanut me too -keskustelu, joka oli yksi taustavoimista Suostumus 2018 –kansalaisaloitteen takana. Maisterintutkielmani tarkastelee suostumusperustaiseen raiskaukseen liitettäviä uhridiskursseja ja uhrikategorisointeja eduskunnan täysistuntokeskusteluissa. Näiden pohjalta tarkastelen myös, millaisiin henkilöihin suostumuksellisuus liitetään ja kenelle täysistuntokeskusteluissa suostumuksellisuus sallitaan. Tutkielman aineistona on kolme eduskunnan täysistunnon pöytäkirjaa, joissa on käsitelty suostumusperustaista raiskausta. Ensimmäinen pöytäkirja on lähetekeskustelusta Suostumus 2018 –kansalaisaloitteesta ja kaksi muuta pöytäkirjaa koskevat eduskunnan täysistuntoja hallituksen esityksestä eduskunnalle rikoslain 20. luvuksi. Käyn tutkielmassani läpi seksuaalirikoksia rikostyyppinä, väkivallan kulttuuria ja siihen liittyviä raiskausmyyttejä- ja kulttuuria. Teoreettinen lähestymistapani nojautuu uhritutkimuksen perinteeseen ja suostumuksellisuuden käsitteeseen. Hyödynnän uhritutkimuksesta erityisesti eri uhrikategorisointeja ja uhrikokemusten hierarkiaa. Suostumuksen osalta käytän etenkin positiivisen suostumuksen käsitettä ja tarkastelen suostumuksen monimuotoisuutta sekä suostumuksen ja tahdonvastaisuuden konfliktia. Aineiston analyysin olen toteuttanut diskurssianalyysillä, mutta analyysin alkuvaiheessa olen hyödyntänyt myös sisällönanalyysin keinoja aineiston jäsentämisessä. Diskurssianalyysissä hyödynnän etenkin feminististä poststrukturalistista diskurssianalyysiä ja subjektipositioita, joiden kautta tuon esiin eroja diskursseihin asettumisessa. Aineistosta nousee esille kolme eri uhridiskurssia, joiden kautta suostumusperustaiseen raiskaukseen liitetty uhrikuva muodostuu. Nämä kolme uhridiskurssia ovat ideaaliuhri, ei-ideaalinen uhri ja heikko uhri. Aineistosta on havaittavissa eri positioita, joissa uhrit asettuvat eri asemaan uhridiskurssin sisällä. Uhridiskurssien pohjalta olen tarkastellut sitä, miten eri uhrit asettuvat uhrikokemusten hierarkiaan. Aineistossa uhrikokemusten hierarkian yläosaan asettuu ideaaliuhri ja hierarkian pohjalle ei-ideaalinen uhri. Heikko uhri asettuu uhrikokemusten hierarkian keskiosaan. Lopuksi olen tarkastellut sitä, kenelle suostumuksellisuus sallitaan. Aineistosta voidaan havaita, että suostumuksellisuus sallitaan varauksetta uhrikokemusten hierarkian yläosaan asettuvalle ideaaliuhrille, ja suostumuksellisuus monimutkaistuu mitä alemmaksi hierarkiassa liikutaan. Tutkielma ei anna yksiselitteistä vastausta sille, kenelle suostumus sallitaan, ja tämä osoittaa sen, kuinka hankalaa on muodostaa yhteinen käsitys suostumuksesta. Tutkielmani muodostaa kuvan siitä, millaisen uhrikäsityksen mukaan lainsäädäntöä on muotoiltu ja miten suostumus on käsitetty.

Tutkielmassa perehdytään opettajien näkemyksiin kestävän kehityksen ja aktiivisen kansalaisuuden teemoista korkeakouluopetuksessa. Tutkielman näkökulma on yhteiskuntapoliittinen, mikä tarkoittaa sitä, että kestävän kehityksen ja kansalaisuuden opettaminen nähdään yhteiskunnallisena tavoitteena, jolla pyritään vaikuttamaan kestävään tulevaisuuteen. Tutkielman teoreettiskäsitteellinen viitekehys koostuu kestävän kehityksen ja kansalaisuusopetuksen lähtökohdista sekä transformatiivista oppimista ja opettajan toimijuutta koskevista teorioista. Kansalaisuusopetusta koskevan tutkimuksen taustalla on huoli nuorten poliittisesta aktiivisuudesta, mihin vaikuttaa kasvanut tietoisuus kestävyyshaasteista. Aktiivisen kansalaisuuden tukeminen nähdään keinona vaikuttaa kestävämpään tulevaisuuteen. Transformatiivisen oppimisen teoriaa on esitetty keinona tuottaa yhteiskunnallista muutosta vaikuttamalla oppijoiden arvoihin, asenteisiin ja olemiseen ympäröivässä maailmassa. Aineisto koostuu viidestä yksilöhaastattelusta, joita analysoidaan ankkuroidun tutkimuksen (engl. grounded theory) informoivan sisällönanalyysin keinoin. Haastattelut kerättiin opettajilta, joiden opetuksessa kestävyyden teema on läsnä. Opettajat kuuluvat ansioituneiden opettajien Opettajien akatemiaan, jonka perusteella heidät valittiin haastateltaviksi. Aineistonkeruun tavan tarkoituksena on tietyistä tutkielman teoreettiseen viitekehykseen liittyvistä teemoista keskustelemalla saada tietoa heidän näkemyksistään, kokemuksistaan ja asenteistaan tutkielman aiheisiin liittyen. Tutkielman analyysi tunnistaa kolme kestävän kehityksen opetuksen ulottuvuutta: 1) opettaja tietojen ja taitojen välittäjänä, 2) opetussuunnitelmatyö ja 3) yhteyksien luominen opetuksessa. Aktiivisen kansalaisuuden teema opetuksessa hahmottuu analyysin mukaan kolmen ulottuvuuden kautta: 1) opiskelijoiden toimijuuden tukemisena, 2) opetuksen päämääränä sekä 3) yksittäisen opettajan merkityksenä. Teemoja yhdistäväksi ydinkategoriaksi muodostuu opettajien moninaiset vuorovaikutukselliset roolit kestävän kehityksen ja aktiivisen kansalaisuuden tavoitteessa. Havainto opettajien vuorovaikutuksellisen roolin merkityksestä on yhdenmukainen aiemman tutkimuksen kanssa. Tutkielma osoittaa vuorovaikutuksen merkityksellisen roolin korkeakouluopetuksessa. Analyysi valottaa opettajien vuorovaikutuksellisen roolin korostunutta merkitystä, kun opetus linkittyy kestävän kehityksen ja aktiivisen kansalaisuuden teemoihin. Korkeakouluopetus näyttäytyy yhteiskunnallisen muutoksen ajajana opetuksen tuomien tietojen, taitojen, arvojen ja asenteiden kautta. Korkeakouluinstituutiolla on vastuu tulevaisuuden yhteiskunnan johtajien ja päättäjien koulutuksesta inspiroimalla opiskelijoita osallistumaan aktiivisesti yhteiskunnan toimintaan arvojensa mukaisesti. Tämä korostaa instituution arvopohjan ja eetoksen tärkeyttä sekä opetuksen transformatiivisen potentiaalin merkitystä.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miltä kiinalainen politiikka näyttää suomalaisen median linssien läpi. Työn tarkoituksena on tutkia sitä, miten kiinalainen politiikka esitetään suomalaiselle yleisölle median kautta ja sitä, millaisia vallankäytön ja geopoliittisen identiteetin diskursseja kiinalaisen politiikan uutisoinnissa ilmenee. Aikaisempi tutkimus osoittaa, että kiinalaisen politiikan uutisoinnissa on huomattavia eroavaisuuksia riippuen siitä, missä maassa aihetta koskevat uutiset on julkaistu. Länsimaissa julkaistut uutiset noudattavat usein narratiivia, jossa Kiina nähdään autoritaarisena ja totalitaarisena valtiona, joka polkee ihmisoikeuksia ja pyrkii kasvattamaan kansainvälistä vaikutusvaltaansa keinoja kaihtamatta. Tutkimus on toteutettu soveltamalla kriittisen diskurssianalyysin menetelmää Yleisradion ja Helsingin Sanomien julkaisemiin uutisaineistoihin Kiinan kommunistisen puolueen kansallisen kongressin viikolta 16.10.2022 - 22.10.2022. Aineistossa on yhteensä 26 uutisartikkelia. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten aineiston artikkelit on kehystetty ja millainen agenda niille on asetettu, eli sitä, mitä ne pyrkivät viestimään Suomen kansalaisille ja miten tämä viestiminen on toteutettu. Tämä tutkimus osoittaa, että kiinalaisesta politiikasta uutisoidaan Suomessa varsin kriittiseen sävyyn. Kiinan johtaja Xi Jinping esitetään autokraattisena itsevaltiaana, joka ei kunnioita ihmisoikeuksia. Aineiston valossa länsimaat puolestaan esittävät julkista huolta Kiinaan kohdistuvista riippuvuuksista ja pyrkivät ottamaan etäisyyttä Kiinan hallintoon.

Lähisuhdeväkivalta on globaalisti merkittävä sosiaalinen ja kansanterveydellinen ongelma. Käsitteellä viitataan missä tahansa lähisuhteessa tapahtuvaan käyttäytymiseen, joka aiheuttaa fyysisiä, psyykkisiä tai seksuaalisia vammoja tai haittoja suhteen osapuolille. Maisterintutkielmassa on tarkasteltu lähisuhdeväkivallan ehkäisyä vaikuttavuuden näkökulmasta. Lähtökohtana on, että lähisuhdeväkivallan vähentämiseksi tehtävät toimenpiteet ilmenevät ja ovat empiirisesti jäljitettävissä muutoksiin lähisuhdeväkivaltaa tehneen tai kokeneen ihmisen hyvinvoinnissa tai elinoloissa. Tutkielman tutkimuskysymys on: mitkä lähisuhdeväkivaltaa ehkäisevien psykososiaalisten interventioiden kontekstiin ja mekanismeihin kytkeytyvät tekijät selittävät interventioiden vaikuttavuutta ja miksi näin on? Tutkimusmenetelmänä on realistiseen arviointitutkimukseen perustuva systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jossa tiedonkeruu pohjautuu ennalta määriteltyihin, rajattuihin tutkimuskysymyksiin. Realistinen arviointitutkimus tarkastelee kontekstin, mekanismien ja tulosten keskinäistä vuorovaikutusta ja pyrkii selittämään esimerkkien kautta, mistä onnistumiset ja epäonnistumiset tietyn intervention toteutuksessa johtuvat. Aineistoon on sisällytetty sekä laadullisia, määrällisiä että monimenetelmäisiä tutkimusjulkaisuja. Kirjallisuuskatsauksen aineiston keruu ja valinta on toteutettu työssä kolmivaiheisesti. Ensimmäisen vaiheen alustavan tiedonkeruun ja asiasisältöjen kartoittamisen jälkeen on laadittu lopullinen hakustrategia, jonka aikajänteeksi määriteltiin 1.1.2020–31.3.2022. Tiedonkeruu toteutettiin huhtikuussa 2022 kolmesta tietokannasta ja yhteensä hakuja tehtiin 20 kappaletta. Määritellyillä hakuehdoilla saatiin 89 osumaa, joista lopulliseen aineistoon sisällytettiin 15 vertaisarvioitua alkuperäistutkimus- tai kirjallisuuskatsausartikkelia. Aineiston artikkeleista kuusi oli empiirisiä alkuperäistutkimuksia ja yhdeksän kirjallisuuskatsauksia. Aineiston analyysi on toteutettu realistisen synteesin periaatteita noudattaen kolmivaiheisesti. Ensimmäisessä vaiheessa on tiivistetty aineisto visuaalisesti taulukkomuotoon tutkimusartikkeleiden aiheiden, tutkittavan joukon, menetelmien ja keskeisten tulosten osalta. Synteesin toisessa vaiheessa aineistolle on toteutettu metodologinen laadunarviointi. Kolmannessa vaiheessa on tunnistettu aineiston artikkeleissa toistuvia konteksteja ja mekanismeja, joiden yhteisvaikutuksella väkivaltaa joko onnistuttiin tai ei onnistuttu vähentämään. Aineistoon valikoituneiden tutkimusten ja tutkimuskatsausten heterogeenisyyden vuoksi mikään yksittäinen interventio ei noussut esiin muita menetelmiä tehokkaampana keinona lähisuhdeväkivallan vähentämiseen. Interventioiden kontekstin osalta keskeisiä toiminnan onnistumista selittäviä tekijöitä olivat tutkittavien valikoituminen sekä intervention maantieteellinen, institutionaalinen ja sosiaalinen toteutusympäristö. Yksilötason vaikuttavuudesta eniten näyttöä aikaansaaduista hyödyistä oli väkivallan tekijöille kohdennetuilla kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan pohjautuvilla interventioilla. Yksilötasolla keskeiseksi eri interventioiden toimivuutta selittäväksi tekijäksi nousi lisäksi sekä väkivallan tekijöiden että uhrien osalta interventioon osallistuvien motivaatio. Lähisuhdeväkivallan uhrin ajattelutapojen, käsitysten ja käyttäytymisen muutokseen tähdänneet tutkimukset aineistossa olivat ongelmallisia, sillä niissä ei kuvattu interventioiden konkreettista tai teoreettista toiminnan mekanismia. Siten se, miksi ja miten lähisuhteessa tapahtuva väkivalta vähenisi väkivallan uhrin psykososiaalisella tuella jäi selvittämättä. Ottaen huomioon lähisuhdeväkivallan uhrien elämäntilanteen kompleksisuuden, on pääteltävissä, että integroitu interventiomalli, jossa yhdistetään erilaisia elementtejä ja korostetaan erilaisia teoreettisia lähestymistapoja tuottaa parempia tuloksia väkivallan vähenemisen kannalta kuin tietty yksittäinen interventio. Intervention tuloksellisuuteen ja vaikuttavuuteen liittyvin tekijöiden tunnistaminen on keskeistä, jotta niihin voidaan kiinnittää huomiota sekä uusia väkivallan vähentämisen interventioita suunniteltaessa että niiden vaikutuksia ja vaikuttavuutta arvioitaessa.

The City of Helsinki is the largest employer in Finland. During the last decades, Finland, especially Helsinki, has become more multicultural and multiethnic due to increasing international migration. The aim of this thesis was to examine whether migrant employees have observed and experienced more workplace bullying than their Finnish-born colleagues, and whether gender, age, education or being bullied in childhood might affect this association. The Helsinki Health Study, a questionnaire survey conducted in 2017, was used. In total, 5898 the City of Helsinki employees between ages 19 to 39 responded to the survey; of them, seven per cent had been born abroad. The methods used in the analysis were cross-tabulations and binary logistic regression. The results were broadly in line with previous studies. After adjusting for different characteristics, migrant employees were more likely to experience workplace bullying than their Finnish-born colleagues. In addition, women and the less educated reported workplace bullying more often than men and the highly educated. The highest risk of workplace bullying was found for those who had also experienced childhood bullying. The additional analysis revealed a higher likelihood to experience bullying for migrants born in Africa, the Middle East, and Russia. No difference was found in observing workplace bullying between Finnish-born and all migrants, but according to additional analysis, those who had immigrated to Finland from Africa and the Middle East had observed workplace bullying more often than those who had been born in Finland. The study provides further evidence that immigrant status is associated with a higher likelihood of workplace bullying among 19- to 39-year-old municipal employees. Further investigation is required to unfold the tendencies between different ages and education levels, sectors, and genders, so that workplace bullying can be tackled more effectively. When there are enough respondents, more precise comparisons can be made between migrants of different countries of origin. Workplace bullying in multicultural work communities should be studied with even more versatile methods, especially paying attention to the means that could be used to effectively and permanently reduce the bullying experienced by migrants. With the increasing shortage of labour force, especially in the health and social care sector, diversity at workplaces will increase in Finnish workplaces, and the wellbeing of all employees needs more attention.

Useissa tutkimuksissa on havaittu heikkojen kognitiivisten kykyjen ja rikosalttiuden välinen yhteys. Heikkojen kognitiivisten kykyjen takana voi olla neuropsykologisia ongelmia, jotka saattavat näkyä jo varhaisessa vaiheessa esimerkiksi käytöshäiriöinä tai koulunkäyntiin liittyvinä vaikeuksina. Toisaalta varhaiset käytöshäiriöt ja matala koulutus ovat yhteydessä rikoskäyttäytymiseen. Rikoskäyttäytymisen taustalla olevien kognitioon liittyvien mekanismien selvittäminen on tärkeää, jotta mahdolliset preventiot ja interventiot pystytään kohdistamaan oikein. Kognitiivisten kykyjen ja rikoskäyttäytymisen yhteyttä on tutkittu erilaisilla mittareilla ja erilaisissa populaatioissa. Tässä tutkielmassa näiden ilmiöiden välisiä yhteyksiä tarkastellaan käyttämällä kognitiiviseen toiminnanohjaukseen ja antisosiaaliseen käytökseen liittyviä muuttujia. Aiemmassa tutkimuksessa ilmiöiden välisiä yhteyksiä on tarkasteltu pääasiassa poikittaisasetelmilla tai lapsuusaikaan sijoittuvilla lyhyen aikavälin seuranta-aineistoilla. Tutkielman tarkoituksena on selvittää nuoruuden toiminnanohjauksen ja myöhemmän antisosiaalisen käytöksen yhteyksiä käyttämällä laajaa seuranta-aineistoa. Aineistona on käytetty Kaksosten kehitys ja terveys –tutkimusta (FinnTwin12), jossa on seurattu suomalaisia kaksospareja nuoruudesta aikuisuuteen (N=1841). Tutkielmassa käytetty aineisto on FT12-tutkimuksen intensiiviotos, jossa mukana olleiden kaksosten terveyttä tutkittiin laajemmin. Nuoruuden seurantakerralla intensiiviotokselle teetettiin toiminnanohjausta mittaavia testejä, joita on käytetty tutkielman analyyseissa pääselittäjinä. Intensiiviotoksen henkilöille toteutettiin nuoruuden ja varhaisaikuisuuden seurantakerroilla psykiatriset SSAGA-haastattelut, joihin sisältyi antisosiaaliseen käytökseen liittyviä kysymyksiä. Näin ollen toiminnanohjauksen ja antisosiaalisen käytöksen yhteyksiä pystyttiin tarkastelemaan pitkittäisasetelmalla. Tutkielman analyysimenetelminä on käytetty Poisson-regressiota ja logistista regressioanalyysia. Tutkielman tulosten perusteella toiminnanohjauksen ja antisosiaalisen käytöksen yhteydet ovat huomattavasti epäselvempiä kuin aiemman tutkimuksen perusteella. Kolmesta toiminnanohjausta mittaavasta testistä ainoastaan yksi oli heikosti yhteydessä myöhempään antisosiaalisuuteen. Kahden muun testin ja antisosiaalisen käytöksen välillä yhteyksiä ei havaittu. Tulos on monilta osin ristiriidassa aiempaan tutkimustietoon nähden, jonka mukaan toiminnanohjauksen ja antisosiaalisen käytöksen välillä on selvä yhteys. Eriävää tulosta saattaa selittää esimerkiksi pitkä, keskimäärin kahdeksan vuoden seuranta-aika, ja kaikkein antisosiaalisimpien henkilöiden puuttuminen aineistosta. Toiminnanohjauksen ja antisosiaalisen käytöksen yhteydestä on tehty vain vähän pitkittäistutkimuksia. Erityisesti nuoruuden ja aikuisuuden seurantakertoihin pohjautuvat tutkimukset ovat harvinaisia. Yhteyttä tulisi jatkossa tutkia vahvemmilla tutkimusasetelmilla, joiden perusteella voitaisiin paremmin arvioida varhaisten toiminnanohjauksen ongelmien roolia sitkeän antisosiaalisen käytöksen kehityksessä.