Browsing by Title

Tutkin Pro Gradu työssäni hyperbolista geometriaa puolitasomallin kautta. Tutkielman päätuloksena on osoittaa, että pari (H,dH) on polkumetrinen avaruus. Aloitan tutkielman käsittelemällä puolitasomallia yleisesti. Määrittelen peruskäsitteitä kuten puolitasomallin joukon H ja kaksi eri tyyppistä hyperbolista suoraa. Toisessa luvussa lähden tutkimaan joukkoa nimeltä Riemannin kuula. Kyseinen joukko on oleellinen puolitasomallin tarkastelun kannalta. Riemannin kuulan tarkastelu vie luontevasti tutkimaan Möbius-kuvauksia, jotka säilyttävät hyperbolisen pituuden puolitasomallissa. Nämä kuvaukset ovat tärkeitä kun käsittelen hyperbolista pituutta ja etäisyyttä. Neljännessä luvussa siirryn tarkastelemaan kaaren pituutta kompleksitasossa. Esittelen polun pituuden käsitteen polkuintegraalin avulla. Viidennessä luvussa siirryn tutkimaan kaaren pituutta joukossa H ja määrittelen hyperbolisen pituuden käsitteen. Kuudennessa luvussa esittelen metriikan käsitteen. Tämän lisäksi määrittelen käsitteen polkumetrinen avaruus. Viimeisessä luvussa todistan, että pari (H,dH) on polkumetrinen avaruus. Samalla määrittelen hyperbolisen etäisyyden dH.

Machine learning (ML) is becoming increasingly important in the telecommunications industry. The purpose of machine learning models in telecommunications is to outperform a classical receiver’s performance by fine-tuning parameters. Since ML models have the advantage of being more concise, their performance is easier to evaluate, contrary to a classical receiver’s multiple blocks each with their own small errors. Evaluating the said models, however, is challenging. To identify the correct parameters is also not trivial. To address this issue, a coherent and reliant hyperparameter optimization method needs to be introduced. This thesis investigates how a hyperparameter optimization method can be implemented, and which one is best suited for the problem. It looks into the value it provides, the metrics displayed for each hyperparameter set during training and inference, and the challenges of realising such a system, in addition to various other qualities needed for an efficient training stage. The framework aims to provide valuable insight into model accuracy, validation loss, computing cost, signal-to-noise ratio improvement, and available resources when using hyperparameter tuning. The framework uses grid search optimization, Bayesian optimization as well as genetic algorithm optimization to determine which performs better, and compare the results between them. Grid search will act as a reference baseline for the performance of the two algorithms. The thesis is split into two parts: Phase One, which implements the system in a sandbox-like manner, essentially acting as a testing platform to assess the implementation compatibility. Phase Two inspects a more real-case scenario more suitable for a 5G physical layer environment. The proposed framework uses modern, widely used orchestration and development tools. These include ResNet, Pytorch, and sklearn.

Tiibetinbuddhalaisuuden suosio on kasvattanut länsimaissa suosiotaan 1960-luvulta lähtien. Länsimaihin saapuessaan itäinen henkisyys paitsi muokkaa, myös ottaa vaikutteita ympäröivistä yhteiskunnista. Millaiseksi suomalainen tiibetinbuddhalaisuus on muodostunut? Opinnäytteessä lähestyn kysymystä diskursiivisen uskonnontutkimuksen näkökulmasta. Uskonto, tai tämän työn puitteissa ”henkisyys”, on tyhjä merkitsijä, jonka sisällöt ovat pitkälti kontekstisidonnaisia. Tavat, joilla siitä puhutaan, paljastaa laajempia diskursseja, asenteita ja arvoja, joihin se on kytköksissä. Arjen konteksteissa esimerkiksi omaa henkistä identiteettiä ei yleensä ole tarpeen kyseenalaistaa, ja siksi tutkimusasetelmani rakentuu virikehaastattelun varaan. Luetutin suomalaisilla tiibetinbuddhalaislla haastateltavillani tekstin theravada-kaanonin Therigatha-kokoelmasta. Näin he joutuivat asemoimaan omaa henkisyyttään suhteessa olemassa olevaan, toisen suuntauksen tekstiin. Lisäksi kartoitin henkisyyden eri ilmenemismuotoja haastateltavien arjessa väljän kysymysrungon avulla. Tibetologi Donald S. Lopezin inspiroimana tarkastelen haastatteluaineistoa diskursiivisesti tuotettuna simulakrumina. Filosofi, sosiologi Jean Baudrillard esittää, että todellisuutta on mahdotonta tarkastella, koska ihmiset jäsentävät maailmaa koskevaa tietoa jatkuvasti sekä aiemmin omaksumiensa mallien pohjalta että ympäristöstään vaikutteita imien. Erilaiset maailmaa koskevat (mieli)kuvat jäsentyvät simulakrumeiksi, joiden järjestelmä muodostaa simulaation. Tiedon tarkasteluun ja tuotantoon liittyy siis väistämätön subjektiivisuus: neutraalia tulokulmaa ei ole. Länsi ja itä, Tiibet ja Suomi ovat toki olemassa, mutta analyysissä niitä tarkastellaan kulttuurisina mielikuvina, simulaation osina. Baudrillardin ajatuksissa on itäistynyt, liki tantrinen pohjavire, jota pyrin analyysiluvuissa hyödyntämään. Haastateltavat (n11) olivat kaikki naisia, mutta aineisto ei kerro vain naisista. Tutkimuskirjallisuuden lisäksi referoin myös popkulttuuria ja muita yhteiskunnallisia ilmiöitä. Henkisyys asuu telkkarissa siinä missä temppelissäkin, ja intertekstuaalisuus ja Internet heijastuvat myös aineistoon. Baudrillard kompassinani ja diskursiivinen uskonnontutkimus karttanani pyrin osoittamaan, millaisissa asiayhteyksissä suomalainen hyperreaali Tiibet kasvaa ja kukoistaa. Aineiston valossa sen keskeisiä biotooppeja ovat länsimainen okkulttuuri, buddhalaisuuden modernismi ja subjektivismin ja hyvinvoinnin kulttuurinen eetos. Haastateltavat eivät ole oman henkisyytensä passiivisia kuluttajia, vaan vaikuttavat valinnoillaan siihen, millaiseksi suomalainen tiibetinbuddhalaisuus nyt ja jatkossa muodostuu.

Angiogenesis, the formation of new blood vessels from preexisting vascular network, is an essential process during tumor development. Growing tumors secrete different growth factors that induce angiogenesis, of which vascular endothelial growth factor (VEGF) is predominant. Angiogenesis inhibitors act either by blocking the extracellular bindning of growth factor to its receptor by monoclonal antibodies or by blocking the intracellular signalling pathway by small-molecule agents. The small-molecule agent sunitinib is a multitargeted tyrosine kinase inhibitor that has antiangiogenic and antitumor activities due to the selective inhibition of several tyrosine kinase receptors. Sunitinib is approved for treatment of gastrointestinal stromal tumors, renal cell carcinoma and pancreatic neuroendocrine tumors. Known side effects are hypertension, cardiotoxicity and renal damage. These toxic effects are due to sunitinibs "off-target" toxicity, which occurs when a tyrosine kinase inhibitor causes adverse effects via inhibiton of a kinase not intended to be a target of the drug. For example inhibition by sunitinib of AMPK, a kinase that plays key roles in maintaining metabolic homeostasis in the heart, accounts in part for the toxicity seen in cardiomyocytes exposed to sunitinib. By achieving a better understandning of what causes the side effects it could be possible to develop treatments that reduce off-target effects. Caloric restriction is one nonpharmacological approach that has been shown to have beneficial effects on the heart partly by activating sirtuins. Sirtuins regulate a diverse array of cellular functions, including metabolism, gene transcription, cell division and cellular stress response. The aim for this study was to investigate whether caloric restriction improves sunitinib-induced cardiovascular toxicity and renal damage in rats, and to study activated cellular pathways. In this study 40 spontaneously hypertensive rats (SHR) and 10 normotensive Wistar-Kyoto (WKY) rats were used. They were divided into groups depending on treatment; I WKY control, II SHR control, III SHR + caloric restriction 70 %, IV SHR + sunitinib 3 mg/kg and V SHR sunitinib 3 mg/kg + caloric restriction 70 %. The follow-up period was eigth weeks. Blood pressure was messured weekly, metabolic cages were used week 4 and week 8 for urine samples, echocardiography was performed the last week and vascular response was studied at the end. The proteins Sirt1 and AMPK in heart were investigated by Western blot and the amount of the marker of macrofage ED1 in kidney by immunohistochemistry. Based on this study it was observed that the dose 3 mg/kg sunitinib was well tolerated in rats because it did not cause more extensive hypertension, worse hypertrophy or renal damage compared to untreated SHR groups. This study also showed that short-term caloric restriction has beneficial cardiovascular effects.

Oikeusnormien merkitys konkretisoituu vasta, kun niiden tehokas täytäntöönpano oikeusprosessin kautta on mahdollista, viimekädessä pakkokeinoin. Siksi todistusoikeuden tärkein tavoite on tuomio-oikeellisuus. Tuomio-oikeellisuuteen pääsemiseksi näytön arvioinnin osalta on kehitelty erilaisia todistusharkinnan teorioita. Niiden tavoitteena on että, tapauksen tosiseikaston vahvistamiseen tähtäävä, harkinta olisi mahdollisimman jäsenneltyä, hyvin perusteltua ja että siinä minimoitaisiin intuitiossa vaikuttavien virhelähteiden merkitys todistusharkinnassa. Tulee myös harkittavaksi se, miten väärien päätösten riskit jakautuvat oikeudenmukaisella tavalla, jotta niistä aiheutuvat haitat voidaan minimoida. Todistustaakan kantamisessa on kyse väärän päätöksen riskin kantamisesta. Lisäksi siinä on myös kyse siitä: ”Keneltä edellytetään selvitystä?”; ja ”Kuka viimekädessä kantaa riskin siitä, ettei jokin oikeustosiseikka ole tullut tuon selvityksen pohjalta näytetyksi?” Tutkielmassa on tutkittu miten selvitystaakan ja vakuuttamistaakan erottelulla sekä vaihtoehtoisten hypoteesien poissuljennalla voidaan jäsentää näytön arviointia. Apuna on käytetty myös todistusarvometodin keinoja, sekä psykologisista tutkimuksista saatuja tietoja. Lisäksi on tutkittu millä tavalla väärän päätöksen riskin – kantokyky voidaan ottaa huomioon näytön arvioinnissa. Tutkielmaan sisältyy myös laaja empiirinen kyselytutkimus, jolla on selvitetty tuomarikunnan kantoja näytön arvioinnissa. Tutkimuksella saatiin kerättyä arvokasta tietoa siitä, minkälaisia seikkoja tuomarikunnan enemmistö huomioi näytön arvioinnissa ja millaisille argumenteille he antavat painoarvoa näyttökynnyksen määrittelyssä. Tuomarikunnan selvän enemmistön kanta oli, että todistustaakanjaossa painavin argumentti on osapuolten näyttöedellytykset. Näyttökynnykseen vaikuttaa siviili- ja rikosprosessissa intressin määrä ja rikosprosessissa rikoksen vakavuus. Noin puolet tuomareista hyväksyi riskinkantokyvyn näyttökynnykseen vaikuttavaksi seikaksi, mutta enemmistö tuomareista näki osapuolten väärän päätöksen – riskinkantokyvyllä olevan tosiasiallista merkitystä päätösharkinnassa. Tutkielmassa selvitetään tämän seikan merkitystä. Päätelmä on, että selvitysperiaate on todistusoikeuden johtava periaate, ja riskinkantokyvyn periaate on siihen nähden väistyvä periaate.

Tutkielmassa tutustutaan Markov-prosesseihin sekä niiden soveltamiseen vakuutusten hinnoittelussa. Sovellusvaiheessa tutkitaan erityisesti kolmitilaista työkyvyttömyysmallia sekä työkyvyttömyysvakuutuksen nettokertamaksua. Tutkielman aluksi on tarpeellista määritellä Markov-prosessi sekä siihen liittyvät siirtymäintensiteetit. Näiden avulla voimme tutkia tarkemmin Markov-prosessin ominaisuuksia sekä esitellä ja määritellä sovellusten kannalta tärkeitä ominaisuuksia kuten Kolmogorovin differentiaaliyhtälöt sekä polkutodennäköisyydet. Teoriaosuuden tavoitteena on konstruoida diskreettiaikaisen Markovketjun ja hyppyhetkien avulla stokastinen prosessi, joka osoitetaan lopulta olevan jatkuva-aikainen Markov-prosessi. Markov-prosesseille löytyy useita käyttömahdollisuuksia, mutta tässä tutkielmassa keskitytään vakuutusalaan ja sovelletaan niitä vakuutusten hinnoittelussa. Markov-prosessien soveltamisessa on kuitenkin oltava aina hyvin kriittinen, sillä Markov-prosesseille ainoastaan nykytila on relevantti ennustettaessa tulevaisuuden tilaa. Historian 'unohtaminen' vaikuttaa väistämättä saatuihin tuloksiin. Pohditaan sitä kuinka realistisia ennusteita saadaan ja kuinka niitä käyttää hyödyksi. Sovellusosiossa tutustutaan työkyvyttömyyseläkevakuutuksen hinnoitteluun nettokertamaksun avulla. Määritetään kolmitilainen markovilainen malli, jonka tiloina ovat 'työkykyinen', 'työkyvytön' ja 'kuollut'. Oletetaan, että vakuutettu on oikeutettu jatkuva-aikaiseen yhden rahayksikön suuruiseen korvaukseen joutuessaan työkyvyttömäksi. Määritellään tämän mallin avulla Kolmogorovin di erentiaaliyhtälöitä hyväksi käyttäen vakuutuksesta aiheutunut nettokertamaksu kahdella tavalla, vakioisten ja ei-vakioisten siirtymäintensiteettien avulla. Tutkitaan nettokertamaksun suuruutta eri pituisille vakuutussopimuksille. Simuloidaan vielä lopuksi nettokertamaksu vakioisten ja ei-vakioisten siirtymäintensiteettien tapauksessa. Tarkastellaan simuloitujen arvojen ja laskettujen tarkkojen arvojen erotuksen suhdetta tarkkoihin arvoihin. Tutkielmassa on tarpeellista esitellä lyhyesti myös simuloimiseen tarvittava teoria sekä simulointialgoritmi, jota on käytetty Markov-prosessien simuloimisessa. Simulointi on toteutettu Matlab-ohjelman avulla. Tutkielman lukemista helpottaa todennäköisyysteorian ja henkivakuutusmatematiikan perusteiden tuntemus. Toisaalta lukemista on yritetty helpottaa muutamilla merkinnöillä sekä havainnollistavilla kuvilla.

Käsittelen tutkimuksessani Astrid Lindgrenin Ronja, ryövärintyttären (1981) päähenkilöä eli Ronjaa. Tutkimukseni kohteena on alkukielinen versio, mutta hyödynnän tutkimuksessani suomennoksessa käytettyjä nimiä. Johdannossa esittelen keskeiset tutkimuskysymykset. Luvussa 2 tarkastelen Ronjaa mahdollisen maailmaan kuuluvana hypoteettisena henkilönä. Lindgrenin romaanissa hyödynnetään useita henkilöhahmon viittaustekniikoita. Näitä ovat Ronjan nimi, tarkka määritelmä ”ryövärintyttäreksi”, persoonapronominit sekä Ilon Wiklandin kuvitus. Tämän jälkeen hyödynnän Marie-Laure Ryanin teoriaa tarinamaailman modaalisesta rakenteesta ja tarkastelen päähenkilön olemassaolon luonnetta teoksessa kielen tasolla erottuvissa maailmoissa. Ronja toimii tarinamaailman todellisuudessa, ja lukija suhtautuu tarinamaailman todellisuuteen autonomisena alueena. Fiktiivisen autonomisen todellisuuden lisäksi Ronjan episteeminen maailma, mallimaailmat sekä vaihtoehtoiset universumit ovat olennainen osa romaania. Tarinamaailman modaalisen rakenteen jälkeen tutkin Ronjan yksilöllisyyttä. Erittelen hahmon keskeisiä piirteitä Uri Margolinin määrittelemien henkilöhahmon ulottuvuuksien mukaisesti. Ronjan ulkonäön keskeisiä piirteitä ovat tummasilmäisyys ja mustat hiukset. Muita hahmon piirteitä ovat muiden muassa päättäväisyys, terveys, ketteryys sekä rohkeus. Ronjan erotettavuus on tarinassa selkeä, sillä hän on teoksen alussa ainoa lapsihenkilöhahmo. Birkin tullessa mukaan tarinaan sukupuoli on ensimmäinen seikka, joka erottaa heidät toisistaan. Ronja kasvaa ja kehittyy fyysisesti ja psyykkisesti teoksen tarinan aikana. Ronja ajattelee itseään samana, jatkuvana yksilönä. Tämän todistaa Ronjan näkemä uni, jossa hän identifioi itsensä unensa pikkutytöksi. Toisinaan jatkuvuuden ja samuuden auktoriteettina toimii kaikkitietävä kertoja. Luvussa 3 tutkin päähenkilön kompleksisuutta ja kehittymistä Uri Margolinin määrittelemien ulottuvuuksien sekä Maria Nikolajevan tutkimusta apuna käyttäen. Lähestyn Ronjaa pyöreänä ja dynaamisena henkilöhahmona. Luonnolla on suuri rooli Ronjan yksilöllisen identiteetin kehittymisessä. Metsä on paikka, jossa hän ottaa ensimmäiset itsenäistymien askeleet. Henkilöhahmon hahmottamistapa ja kognitiivinen ulottuvuus kehittyvät merkittävästi ensimmäisen metsäretken aikana. Useat Ronjan kohtaamat konkreettiset haasteet liittyvät luonnossa selviytymiseen. Ronjalla on vahva suhde luontoon koko tarinan ajan. Ronjan sukupuolta ja seksuaalisuutta tutkittaessa Birkillä on merkittävä rooli. Ronjan käytös ja puhetapa muuttuu Birkin ystävyyden vakiinnuttua. Ronja alkaa toisinaan jäljitellä Loviisan tekoja ja puhetapaa. Ronjan ja Birkin tarinaa voi tarkastella ystävyytenä tai rakkaustarinana. Ronjan moraali muuttuu teoksen aikana. Hänen mielipiteensä eivät aina perustu tarinan alkupuolella hänen omiin kokemuksiinsa, vaan ovat sidoksissa Matiaksen yhteisön mielipiteisiin. Birkin kanssa ystävystyttyään Ronja alkaa kyseenalaistaa vihanpidon Borkaryöväreiden kanssa. Kyseenalaistaminen johtaa Helvetinkuilun hyppyyn, joka on Ronjan itsenäisyyden julistus. Hahmo omaa oman moraalikäsityksensä ja on itsenäinen subjekti, ei ainoastaan ryöväriyhteisön jäsen. Ronja ja Birk perustavat oman, rauhanomaisen yhteisön metsään. Polariteetit yhdistyvät, kun Matias hyväksyy Ronjan ja Birkin ystävyyden ja käy kaksintaistelun Borkan kanssa. Vaikka Ronja, ryövärintyttärestä on tehty useita tutkimuksia, mahdollisten maailmojen teoriaan liittyvää tutkimusta ei teoksesta löydy. Tämä luo mahdollisuuden uudelle jatkotutkimukselle. Myös henkilöhahmoihin keskittyvää tutkimusta on yllättävän vähän, vaikka jokainen aiempi tutkimus tekeekin tavalla tai toisella huomioita henkilöhahmoista.

-

The objective in this study was to describe play with media devices and scrutinize how media and play intertwine in Mediaplay in Kirkkonummi. The two research questions were how Caillois's core charasteristics of play were found in Mediaplay and what kind of relation between media and play is composed in Mediaplay. Media is significant developmental environment for our children, thus setting a challenge to child-centered media education. The aim of Mediaplay is to enable child-centered media education through play. In Mediaplay children operate with cameras and videocameras freely, produce media and play with and within media. It is important to understand what kind of play is constructed when children are playing with media devices. Video data was produced by filming 4-5 years old children's Mediaplay in two Kirkkonummi municipal daycare centers during 2012. Data was analyzed by video analysis. Play episodes were recognised and analyzed deductively from Caillois's play theory. The relationship between play and media was analyzed abductively. Core characteristics of play were recognised in mediacontexted and mediafacilitated play. Fourteen play episodes were divided to mimicry and ilinx categories. Some of the play episodes did not fit any of Caillois's categories of play. Those episodes consisted of strong physical activity without vertigo element. Mimicry episodes consisted of roleplay. In ilinx episodes vertigo was produced virtually by media. Agon characteristics of Mediaplay were recognised only when analyzing all operational episodes. Media and play had multiple simultaneous relations to each other. Media was a play topic, and same time a toy. Media was expansed from a toy to context of play when children were playing with an inside of visual elements. Mediacontexted and mediafacilitated play can be creative, rich in imagination and encourage to physical activity. Conducting adult's orientation in Mediaplay has an influence how actual activities are constructed; under strong adult conduction Mediaplay can turn into pedagogical play. Further research should be made of the meaning that children give to their play within media and how aims of small children's media education are attained by Mediaplay method.