Browsing by Title

Tarkastelen Pro gradu -tutkielmassani yhdysvaltalaissotilaiden kertomuksia tappamisesta Vietnamin sodassa. Työ sijoittuu uuden sotahistorian tutkimusperinteen alle. Sodassa tappamisen ilmiö ei ole ongelmaton, vaan sen tutkimus on jakautunut kahtia. Yhtäältä on korostettu tappamisen vaikeutta ja sen sotilaille tuomaa taakkaa. Toisen suuntauksen mukaan surmia toteutetaan suuremmitta vaivoitta, jopa nautinnontunteen siivittämänä. Sotilaat tuovat kertomuksillaan merkityksen väkivaltaiselle toiminnalleen. Retoristen keinojen avulla luodaan etäisyyttä aggressiiviseen käytökseen ja uhrin kokemaan tuskaan. Analysoin sotilaiden kertomuksia sosiaalipsykologiasta kumpuavien teorioiden kautta. Työn metodologinen runko pohjaa Albert Banduran Moraalisen irrottautumisen teorialle. Pyrin selvittämään sota-ajan tappamiskertomuksiin vaikuttavia tekijöitä. Miten sotilaat selittävät väkivaltaista käytöstään itselleen ja muille? Miksi perustelut koetaan tarpeellisiksi? Entä miten Vietnamissa käydyn sissisodan viitekehys vaikutti sotilaiden kokemuksiin ja toimintaan? Käytän työni lähteinä Vietnamissa taistelleiden sotilaiden kertomuksia. Sotilaat jakoivat kokemuksiaan kotipuoleen lähetetyissä kirjeissä, joita on julkaistu kokoelmateoksissa. Sodan jälkeen kootut haastatteluteokset puolestaan nostavat esille sodan kokijoiden äänen. Vastaavasti taisteluita käsittelevissä muistelmissa kertojat jäsentävät kokemuksiaan seikkaperäisesti. Sotilaskoulutusta käsittelevät kenttämanuaalit ja oppaat taas tarjoavat katsauksen sotakoneiston sisällä vallinneeseen ilmapiiriin. Yhdysvaltalaisessa sotilaskoulutuksessa toisen maailmansodan jälkeen toteutetut muutokset tähtäsivät tappamisvalmiuden lisäämiseen. Vietnamin sodassa käytetyt taistelukäytännöt puolestaan rajasivat yhdysvaltalaissotilaiden toimintamahdollisuuksia ja muokkasivat miesten kokemusmaailmaa. Sotalaitoksen hierarkkinen käskyrakenne ja ryhmille pohjaava toimintamalli mahdollistivat vastuun jakautumisen ja häivyttämisen. Yhdysvaltalaistaistelijat vertasivat käyttäytymistään tovereidensa toimintaan. Vieraaseen kulttuuriin kuuluvien vietnamilaisten epäinhimillistäminen vaikutti näihin kohdistetun aggression oikeuttamiseen. Syyllisyyttä voitiin tarvittaessa vierittää väkivallan uhreille. Itsepuolustus ja kostaminen näyttäytyvät vahvoina motiiveina väkivaltaisten purkausten taustalla. Kahtiajaon sijaan kilpailevat tutkimussuuntaukset ilmentävät ristiriitaisen ilmiön eri puolia. Sotilaat jakautuvat väkivaltaisen käyttäytymisen suhteen karkeasti kolmeen ryhmään; synnynnäisiin tappajiin, sodan päivätyöläisiin, ja tappamaan kykenemättömiin miehiin. Suurin osa taistelijoista seuraa tovereitaan ja suhteuttaa toimintansa ympäristön tarjoamiin raameihin ja tilannetekijöitä muokkaamalla lähes jokainen saadaan toimimaan väkivaltaisesti. Sotilaat valitsevat merkityksenantojen arsenaalista kuhunkin tilanteeseen parhaiten sopivat perustelut ja etäännyttämiskeinot. Joskus selitykseksi riittää pelkkä sodan konteksti, toisinaan mielenrauhaa ei saavuteta edes useampien selitysmallien avulla.

Tutkielmassa tarkastellaan postiyhtiö Itellan varhaisjakajina työskentelevien maahanmuuttajien ymmärrys- ja viestintäongelmia. Tutkimuskysymyksenä on se, mitä ongelmakohtia varhaisjakelun suullisessa ja kirjallisessa viestinnässä on. Työssä pureudutaan myös siihen, onko viestinnässä eroa maahanmuuttajien ja valtaväestön edustajien välillä, sekä pohditaan sitä, miten ongelmiin voitaisiin vaikuttaa. Tutkielman kirjallisena aineiston muodostavat varhaisjakajien perehdytykseen tarkoitettu Lehdenjakajan käsikirja ja keskeisiin työvälineisiin kuuluva jakolista. Suullisena aineistona on käytetty kymmenen jakajan teemahaastatteluja. Seitsemän heistä on maahanmuuttajia ja kolme valtaväestön edustajia. Lehdenjakajan käsikirjaa analysoidaan käyttäen Kressin ja van Leeuwenin multisemioottista kuvan kielioppia, Lyonsin hahmottamia tekstin tarkoitteiden abstraktiotasoja sekä yhden jakajan syvennettyä haastattelua. Jakolistaa tarkastellaan kahden informantin haastattelun pohjalta. Itellan varhaisjakelun viestintää käsitellään seikkaperäisesti monelta eri kannalta ja eritellään myös kaikkien kymmenen informantin haastattelujen pohjalta. Teoreettisena viitekehyksenä viestintäosuudessa on Åbergin tulosviestinnän malli ja Aulan teoria viestinnän kaksoisfunktiosta. Lopuksi käsitellään varhaisjakajien kielitaitoa ja Itellan kielipolitiikkaa yleisesti. Käsikirjan analyysi osoittaa, että kuvien sommittelulla on merkitystä. Kuvat viestivät muun muassa työtä tehtävän pääasiassa ihmisvoimin ja työnantajan pyrkivän pitämään esillä tasa-arvoteemaa. Teksti sisältää paljon konkreettisiin tarkoitteisiin viittaavia substantiiveja, mikä tekee siitä helppolukuista. Informantit pitivätkin sekä suomenkielistä että englanninkielistä tekstiä selkeänä. Haastattelujen analyysi paljasti kuitenkin, ettei Lehdenjakajan käsikirjaa käytetä varhaisjakajien perehdytyksessä. Jakolistoissa taas suurin osa tekstistä on pelkästään suomeksi, joten ne eivät kokonaan avaudu suomea taitamattomille maahanmuuttajille. Haastattelujen perusteella Itellan varhaisjakelun viestintä on luonteeltaan lähinnä integroivaa ja johtajakeskeistä. Tutkielmasta selviää, että Itellassa käytössä olevasta monikulttuurisesta mallista huolimatta varhaisjakajat eivät ole päässeet suomen kielen opetuksen piiriin. Koska varhaisjakelun työntekijöistä huomattava osa on maahanmuuttajia, heidän kielelliset ja viestinnälliset tarpeensa olisi hyvä ottaa huomioon yrityksen kielipoliittisia ratkaisuja tehtäessä.

Tutkielmassani tarkastelen irakilaisten yliopisto-opiskelijoiden näkemyksiä koulutuksen merkityksestä ja sen vaikutuksesta heidän mahdollisuuksiinsa yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Pohdin erityisesti 2000-luvun alun ja sen jälkeisen ajan konfliktien vaikutusta näihin näkemyksiin. Tutkimuskysymykseni ovat ”miten irakilaiset yliopisto-opiskelijat kokevat koulutuksen merkityksen Irakissa?” ja ”kuinka he näkevät korkeakoulutuksen vaikuttavan heidän mahdollisuuksiinsa elää ja työskennellä heidän omassa yhteiskunnassaan?” Analysoin kyselytutkimuksella keräämääni aineistoa sisältöanalyysin keinoin, inhimillisen turvallisuuden ja sosiologian teorioita hyödyntäen. Tuon tutkielmassani esiin koulutuksen ja konfliktien välisen yhteyden osatekijänä, joka voi vaikuttaa korkeakouluopiskelijoiden näkemyksiin heidän vaikuttamismahdollisuuksistaan. Tutkielmani tulokset nostavat esiin Irakin koulutusjärjestelmän selviä heikkouksia, kuten korruptiota ja opetuksen heikkoa laatua, joita myös aiempi tutkimus on havainnut. Tutkielmani avaa kuitenkin uusia näkökulmia irakilaisten korkeakouluopiskelijoiden asenteisiin ja kokemuksiin koulutuksen ja konfliktien kontekstissa. Tutkielmani odottamattoman myönteiset tulokset paljastavat ristiriitoja irakilaisten opiskelijoiden kokemuksista. Kokonaisuudessaan tutkielmani osoittaa koulutuksen ja konfliktien tutkimuksen merkityksen ja tarjoaa syvempää ymmärrystä siitä, miten korkeakoulutus voi edistää yhteiskunnallista muutosta konflikteista kärsineissä yhteiskunnissa.

Trust and empowerment are popular management practices, with many big organizations having adopted initiatives involving the two concepts. Despite the popularity of these initiatives, most of them fail. To be able to design effective behavior change interventions we need to know what made the interventions successful or unsuccessful by evaluating them. Traditionally, effectiveness was evaluated but recently knowing why an intervention worked is perceived as essential. By understanding how participants of trust and empowerment initiatives perceive their acceptability, insights can be gained into why the intervention worked as it did. Intervention acceptability refers to how the intervention providers or receivers think or feel about an intervention. This study aims to examine the retrospective intervention acceptability, of an organizational pilot intervention focusing on trust and empowerment, from the perspective of the intervention recipients. To examine how the intervention participants perceive the acceptability of the intervention, the acceptability domains of the Theoretical Framework of Acceptability (TFA) will be used. As the TFA was developed for assessing the acceptability of healthcare interventions, the fit of the framework for assessing the acceptability of an organizational intervention will be evaluated. The study adopts a qualitative research methodology using theory-driven content analysis with a relativist perspective. The data was collected using online semi-structured focus group interviews. The sample included 12 team- or project leaders from different parts of the world. The results show that the intervention has high retrospective acceptability from the perspective of the intervention recipients. The participants mainly used the existing TFA domains in their construction of acceptability, with the addition of including appropriateness as a central domain. It, therefore, seems that the TFA works well for understanding how the participants of a trust and empowerment intervention conducted in an organizational setting, perceive its acceptability. It seems that the intervention is designed to suit the target group well, which increases the likelihood for a successful full-scale intervention when and if the organization decides to roll out the training on a larger scale. This study also provides insights into the applicability of using the TFA in a new context.

Tutkimus käsittelee Suomen politiikkaa naisten aseman parantamiseksi Afganistanissa vuoden 2001 jälkeen. Tutkin Suomen politiikkaa niin kehitysavun, siviili- sekä sotilaallisen kriisinhallinnan näkökulmasta. Suomi profiloituu vahvasti naisten oikeuksien puolestapuhujana, ja selvitän tutkimuksessani, miten naisten oikeudet on otettu huomioon niin Suomen kehityspolitiikassa kuin siviili- ja sotilaallisessa kriisinhallinnassa Afganistanissa. Historiallisesti naisten oikeudet ovat olleet kiistanalainen asia Afganistanissa ja naisten aseman parantaminen on aiheuttanut kiistaa perinteisten arvojen kannattajien ja yhteiskunnan modernisointia ajavien välille. Paikallisen historian ja kulttuurin tuntemus ja huomioon ottaminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta naisten aseman vahvistaminen on mahdollista. Tutkimusaineistoni koostuu ulkoministeriön arkiston dokumenteista, jotka käsittelevät muun muassa suomalaisen ISAF-yksikön pienhankkeita Afganistanissa. Tämän lisäksi käsittelen Suomen kehitys- ja ulkopolitiikkaa ohjaavia dokumentteja, kuten Suomen kansallista 1325-toimintaohjelmaa, jonka tarkoitus on vahvistaa naisten roolia rauhanrakentamisessa sekä konfliktien ehkäisyssä ja ratkaisemisessa. Työssäni olen myös koonnut yhteen aiempaa tutkimusta liittyen Suomen 1325-toimintaohjelmaan ja sen toimeenpanoon Afganistanissa. 1325-toimintaohjelman keskeisiä tavoitteita on lisätä naisten määrää kriisinhallintaoperaatioissa. Siviilikriisinhallinnassa Afganistanissa tavoitteessa on onnistuttu paremmin kuin sotilaallisessa kriisinhallinnassa, mutta ongelmana on edelleen se, että molemmissa tapauksissa naisia on vaikea rekrytoida, sillä kriisinhallintatehtävissä työskentelevät ovat usein miesvaltaisilta aloilta. Naisten määrää tärkeämpi tavoite on kuitenkin kriisinhallinta-alueilla työskentelevien rauhanturvaajien sekä siviilikriisinhallinta-asiantuntijoiden gender-osaaminen ja koulutus. Suomen ISAF-yksikön pienhankkeissa naisten aseman parantaminen on keskeisiä tavoitteita, mutta sotilashenkilöstön gender-osaamiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Tutkimustulokseni osoittavat, että kansallisen 1325-toimintaohjelman myötä naisten rooliin kriisinhallinnassa on kiinnitetty enemmän huomiota, joskin asiantuntijoiden ja rauhanturvaajien gender-koulutukseen tulisi panostaa enemmän. Puolustusvoimat on edelleen hyvin hiearkkinen instituutio, ja 1325-teemojen läpivieminen on vielä keskeneräistä. Tutkimukseni osoittaa, että Suomen kehitysyhteistyö Afganistanissa naisten aseman suhteen on ollut vuodesta 2001 yhdenmukaista, ja naisten aseman parantaminen näkyy läpileikkaavana teemana kehitysyhteistyössä Afganistanissa. Suomi on sitoutunut Afganistanin pitkäjänteiseen tukemiseen, joten myös jatkossa Suomen politiikan arvioiminen naisten oikeuksien näkökulmasta on perusteltua ja tarpeellista.

Climate change is an important field of policymaking which comprehends almost all policy sectors in Finland. Despite Finland has introduced a wide range of climate-related policies in response to climate change, and partially fulfilled its part in international climate action, emission reductions goals in Finland have not reached the level as demanded by the overwhelming majority of scientists. Finland is not the only country in this aspect, and the international community is in the path of increasing global temperature beyond 2 Celsius degrees The study will examine climate change-related debates in the plenary debates of the Parliament of Finland. Plenary sessions are useful in research for they exhibit diverging views on societal issues in a multi-party platform, which not only reflects societal debate, but also the policy measures which are addressed for combating climate change. Further, Finland is an interesting case study as a developed country which has resources to mitigate climate change, and there is a high rate of trust towards scientific research and science-based policymaking. The concept of politicisation of science and the various use of scientific information guides the research process and analysis of research data. It will be utilised for assessing the various ways how scientific research has been used by the speakers. Further, a background chapter on climate change politics supplement information on the range of measures on mitigating climate change. The results suggest show there has been a broad consensus on climate action and support for emission reduction targets. Discussion concentrated on Finland’s climate change strategy and the role of the energy sector in Finnish climate policy. International reduction targets set in climate change conferences and as defined by research institutes, seem to direct the Finnish position for increasing its policy measures. The moral responsibility to act on climate change was present, yet not frequent. Benefits in climate action were emphasised for instance by facilitating a better market access for Finnish companies, as early adaptors, and by increasing efficiency. Support for evidence-based policymaking was strong. Speakers saw the benefits in scientific evidence and its role in policy preparation. The IPCC and other research institutes were frequently cited. MPs commonly referred to the scientific method in guiding research but also to point out flaws in other speakers’ arguments. Measures, which surfaced in the literature, such as intentional techniques to question the state of climate science, were modest in and few in numbers. The limitations to Finland’s climate actions were not directly discussed by the MPs. Other studies, and literature on the use of scientific information in other political systems, would however suggest that there might have been dishonest measures to promote the use of peat in Finnish energy mix. It is likely that through lobbying, this position was increased in the Parliament.

In my master’s thesis, I analyse the North Korean novel Friend by Paek Nam-nyong. The novel was first published in Pyongyang in 1988 and it became the first North Korean novel translated into English in 2020. The book tells the story of a married couple going through a hard time and petitioning for a divorce. A Superior Court Judge, Jeong Jin Wu, decides to investigate the couple’s marital problems and becomes determined to solve them. He feels that, as a judge, while he wants to do his job properly and do right by the people seeking to end their miserable marriages, he also feels responsible for pulling threads and unravelling the social fabric of the whole nation. The goal of my analysis is to explore the presentation of interpersonal relationships and what an individual’s duty and positioning are in North Korean society as presented in Friend. To be able to put Friend in its proper historical context, it is important to understand North Korea’s literary history and what position writers serve in the country. In the literary review, I explain the history of North Korean literature and how Soviet influences have shaped the country’s literary policy, and then go over some of the most commonly used themes and storytelling techniques present in fiction. In my analysis, I employ the methods of close reading and historicization to examine the presentation of interpersonal relationships in relation to the state, and how the breaking down of a nuclear family is also presented as the breakdown of a cohesive social order and therefore, society. The novel places a lot of emphasis on the duties and responsibilities individuals have to be able to live prosperous lives and contribute to the economy. Those who fail to follow the call of the Party-promoted economic campaign are confronted and given the chance to redeem themselves. Friend gives a fascinating glimpse into the lives of ordinary citizens, whose roles in the story reflect the larger societal context and what an individual’s positioning is in the North Korean society.

Since the early 2000s, European nation-states have exhibited an increasing tendency to prohibit the use of Islamic veils. This has typically been justified by claiming that Muslim practices such as veiling symbolize the oppressive, non-secular, fanatical, and ultimately non-European nature of Islam. Historically, Europe has indeed tended to essentialize and Other Muslims, that is, construct simplified “us vs. them” understandings of “Western” and “Muslim” identities. In the more recent decades, however, globalization and growing cultural diversity have brought up concerns over the future of such understandings. I therefore argue that veiling bans are much less about the veils per se and more about what increasing, visible diversity means for familiar constructions of “European”, “Finnish”, and “Muslim” identities. As a result of these concerns, a demand for minorities and immigrants to demonstrate loyalty to the local “national” culture has become prevalent. While a national ban like the one in France and several other European countries has not (yet) been implemented in Finland, there have already been political discussions of whether such a ban should be ratified. Moreover, surveys and polls have shown that Islam is persistently viewed as a foreign religion that is inherently different from “Finnishness”, suggesting that the debate over Muslim minorities’ place in Finland will continue to come up. The decisions that are made will affect how religious minorities are approached. Therefore, in this thesis, I analyze how Finnish people justify bans on Muslim women’s veils in their comments under Helsingin Sanomat online news articles, examining what Islamic veils are perceived to mean. The analysis will further demonstrate how such comments work to (re)construct exclusionary Finnish identity. The key research question which I answer is: How do readers of Helsingin Sanomat online news articles justify the banning of Islamic headscarves in their comments? The qualitative content analysis of overall 209 comments from the time period of 2016–2022 reveal that Muslim women’s veils were perceived to challenge “Finnishness” because they were thought to symbolize oppression, partiality, resistance to integration, danger, extremism, and even poor health. The findings therefore demonstrate that Muslim identity is constructed as the foreign and illiberal opposite to liberal Finnish identity, and denying Muslim women certain fundamental rights, such as freedom of religion, is justified by arguing that it is a way to protect the otherwise liberal, enlightened “local” societies. It is argued, then, that as long as Muslim women continue to veil themselves, they cannot be accepted into the “in-group”. Overall, the findings of this thesis provide a nuanced understanding of how Islam, Muslims and especially veiled Muslim women are perceived by Finnish individuals in particular, especially from an intersectional perspective.

The United Nations Framework Convention on Climate Change devised the Kyoto Protocol in 1997, but this agreement was to be just the starting phase in restricting emissions, and a more comprehensive agreement would come right after the first term of the Protocol. The Copenhagen Summit in December 2009 was to be the meeting where a new agreement would be adopted. However, preliminary negotiations leading up to the Summit revealed that consensus was very hard to reach. Despite these disagreements, the Copenhagen Summit was rallied to be the one where the world shows commitment to the cause and unites to fight climate change. By the time the Summit started, the gap between expectations and reality was enormous. The Summit was not a success. Developing countries were adamant that the main negotiating track had to be a second term for the Kyoto Protocol. The US President Barack Obama was under domestic pressure to make sure that the US only commits to an agreement that includes all the largest polluters. China was holding on to the principle of 'common but differentiated responsibilities' and refused to agree to binding emission restrictions and international monitoring. The deadlock did not unravel until the Chair of the Summit gathered an informal negotiation group as a last minute plea. This high-level group drafted an Accord that was not based on the work of the UNFCCC working groups and presented it to the Plenary meeting on the last night of the Summit. Various developing countries announced immediately that they would not accept the Accord and so the Summit compromised to 'take note' of the Accord instead of adopting it. No binding agreement was reached. The aim of this Thesis is to examine the Copenhagen Summit as a failure and to discuss the most evident problems of the Summit in relation to theories of power, participation and compliance. All the subsidiary and working groups of the Summit are examined individually in order to get a comprehensive idea of the structure and the proceedings of the UNFCCC negotiating process. Major disagreements are discussed in relation to the structural level, and the dramatic events of the last days are examined in detail in order to get an idea of what finally sunk the possibility of a success. The way the Summit ended directs the Thesis towards a discussion about inequality and differentiated responsibilities in relation to participation and compliance in a policy field that could well be seen as a multi-level Prisoner’s Dilemma. As many of the developing countries pleaded to the principle of 'common but differentiated responsibilities', discussion on structural constraints of international environmental policy forms a large part of the analysis. Lukes’ three dimensions of power give a framework for the study of power at the institutional level. The inequality of the UNFCCC participants is explained through the historical development of the world order, using the narrative of the world-systems theory. The Thesis concludes with a discussion addressing the most evident problems of the UNFCCC institution and ends with a suggestion. Climate change is an issue of human security and therefore a full securitisation of climate change might enable the Security Council to get involved in the policy-making process. Although acknowledging the problem of democratic deficit in the Security Council, the Thesis proposes that by using an economy of esteem, the permanent members of the Security Council might feel obliged to use their authority to ensure that human security will not become threatened because of the effects of climate change. This would not be more democratic or transparent but might bring more results than the UNFCCC at its present form.

Itsetuhoiset potilaat ovat suuri potilasryhmä päivystyspoliklinikoilla. Itsemurhien ilmaantuvuus oli Suomessa vuonna 2020 13.0 / 100 000 asukasta. Itsemurhaan liittyvien ajatusten ja yritysten määrä on huomattavasti suurempi. Osa itseaiheutetuista vammoista aiheutetaan ilman itsemurhatarkoitusta, joskaan suomalaisessa väestössä näiden vammojen yleisyyttä ei tarkkaan tunneta. Vammojen vaikeusaste ei korreloi itsemurhatarkoituksen kanssa itseään ranteeseen viiltäneillä potilailla. Ranteiden viiltely on yleinen tapa vahingoittaa itseään. Itseaiheutetuissa vammoissa yläraaja on yleisin vamma-alue. Toisaalta käsikirurgisista syvän rannevamman saaneista potilaista itsetuhoisessa tarkoituksessa tehtyjä oli erään tutkimuksen mukaan 20 %. Ranteiden viiltely johtaa harvoin kuolemaan, mutta ranteen hermojen, jänteiden ja verisuonten vaurioituminen voi johtaa vaikeaan käden toimintakyvyn häiriöön. Syvässä rannevammassa vaurioituu hermoja, jänteitä ja/tai verisuonia, joiden korjaaminen vaatii kirurgista hoitoa. Somaattinen toipuminen on aikaavievää ja vaatii kuntoutusta etenkin jännevammojen osalta. Itseään vahingoittaneiden potilaiden itsemurhariski on merkittävästi muuta väestöä suurempi. Taustalla on usein psykiatrisia häiriöitä, kuten mieliala-, ahdistuneisuus-, päihde- ja persoonallisuushäiriöitä. Kirurgisen hoidon lisäksi on tärkeää huomioida psykiatrisen hoidon tarve. Itseään vahingoittaneiden potilaiden psykososiaalisen arvion toteutumisessa on merkittäviä puutteita, eikä vakiintunutta hoitopolkua ole. Itseaiheutettujen ja muiden vammojen välillä ei ole nykykirjallisuudessa havaittu eroa objektiivisesti mitattuna motorisen ja sensorisen toipumisen osalta. Potilaiden kokemat oireet ja subjektiivinen haitta saattavat olla itseaiheutetuissa vammoissa vakavampia. Vertailevaa tutkimusnäyttöä itseaiheutettujen ja tapaturmaisten rannevammojen ennusteesta sekä hoidon ja kuntoutumisen onnistumisesta on kuitenkin hyvin vähän.