Browsing by Title

Itsetuhoiset potilaat ovat suuri potilasryhmä päivystyspoliklinikoilla. Itsensä viiltäminen on toiseksi yleisin tapa vahingoittaa itseään, yleisin on yliannostuksen ottaminen. Itseään vahingoittaneiden potilaiden kohtaamisesta haastavan tekee se, että lääkärin tulisi huomioida varsinaisten vammojen lisäksi myös potilaan psykiatriset taustatekijät. Ranteiden viiltely johtaa harvoin kuolemaan, mutta ranteen hermojen, jänteiden ja verisuonten vaurioituminen voi johtaa vaikeaan käden toimintakyvyn häiriöön. Itseaiheutettu rannevamma sijaitsee yleensä potilaan ei-vallitsevassa yläraajassa. Tavallisimpia vaurioituvia rakenteita ovat keskihermo, värttinävaltimo ja ranteen kyynärluun puoleisen koukistajalihaksen sekä pitkän kämmenlihaksen jänteiden vammat. Kirurginen hoito toteutetaan ennen psykiatrisen hoidon alkamista. Käsikirurgiseen jatkohoitoon kuuluu tyypillisesti haavanhoitoa, lastoitusta sekä fysio- ja toimintaterapiaa. Itseään vahingoittaneiden potilaiden itsemurhariski on merkittävästi muuta väestöä suurempi. Nuoret ikäryhmät korostuvat ranteitaan viiltäneiden potilaiden joukossa. Taustalla on usein psykiatrisia häiriöitä, kuten mieliala-, ahdistuneisuus-, päihde- ja persoonallisuushäiriöitä. Mikäli potilaalla on jokin psykiatrinen diagnoosi, lisää se vaikeamman vamman todennäköisyyttä. Ranteiden viiltely voi olla tunnesäätelyn keino erityisesti potilailla, jotka kärsivät epävakaasta persoonallisuudesta. Potilaat voivat käyttää viiltelyä myös dissosiaatio-oireiden lievittämiseen. Vain osalla itseään ranteisiin viiltäneistä on itsemurhatarkoitus. Huomioitava on, että vammojen vaikeusaste ei korreloi itsemurhatarkoituksen kanssa, minkä takia psykiatrisen konsultaation on toteuduttava aina potilaan vammojen vaikeusasteesta riippumatta. Itseään vahingoittaneiden potilaiden psykososiaalisen arvion toteutumisessa on merkittäviä puutteita, eikä vakiintunutta hoitopolkua ole. Itseään viiltäneiden potilaiden psykiatrinen konsultaatio toteutuu vielä huonommin, kuin muilla tavoin itseään vahingoittaneiden. Itseaiheutetun rannevamman uusimisriskiä lisää vamman pinnallisuus ja potilaan naissukupuoli.

Today's learners need the skills to meet the challenges of the future. These 21st-century skills include, among other things, collaboration, and interaction skills, but also understanding and mastering digital technologies and learning to learn skills for the student. Self-assessment skills belong to the latter and are part of formative assessment. Formative assessment takes part during learning and its aim is to develop student’s learning skills. 21st-century skills can be practiced as part of various multidisciplinary entities, such as invention projects based on invention pedagogy. Invention projects are wide-ranging entities that combine learning technology skills along with craft skills. In these projects students have the opportunity to be part of the process of co-invention. Invention projects are organised in handicraft classes. Practicing self-assessment skills supports the student's learning in invention projects. It is also part of the formative evaluation of projects. Both self-assessment and invention projects have been studied to some extent in Finland. This study utilises the division of self-assessment types developed by Saarnilahti, Lindfors and Iiskala (2019) into evidence-based, affirming, reflective and pragmatic self-assessment. This study was conducted as a case study. Its aim was to map out what kind of assessment the students would manifest within the project and how students express the types of self-assessment during their verbal interaction. Another interesting topic was how these verbal self-assessments occur at different stages of an invention project. The research material was collected in spring 2019 as part of the Growing Mind research project, and it included videos of teaching sessions (14 teaching sessions), videotaped material of interviews with researchers (3) and learning portfolios of invention project groups (3). The data was analysed in a theory-driven manner. In the videotaping of the lessons, the analysis of the material was guided by “making-process-rug” analysis method. The videos of the interviews and lessons were analysed by means of interactive analysis. Content analysis was used in the analysis of learning portfolios. The results of the study showed that the material of the invention project included expressions from all types of self-assessment. Expressions of reflective and evidence-based self-assessment were more common than others. Expressions related to self-assessment appeared at different stages of the invention project, but the largest number occurred at the end of the project as part of the evaluation phase or the written final evaluation. Of the materials in this study, self-assessment expressions were most common in interview videos, in which researchers from the Growing Mind project asked students questions related to the project. Assignments and discussions with teachers are important factors for pupils' self-assessment activities.

Temperament is known to be connected with students' school achievement, both academic achievement and school adjustment. In the Finnish school system, school adjustment can be measured by behavior grade. Equal rating is important for students' future education choices. Rating has also influence on students' self-image. In this study, the aim was to examine the connection between self-rated temperament traits and GPA (grade point average) and behavior grade. Also, the possible mediator effect of behavior grade between the connection of temperament traits and behavior grade was examined. The participants of this study were Finnish adolescents (n=4255, average age 15,1). Students evaluated their temperament traits with TABC-R and DOTS-R questionnaires. School achievement was evaluated with student's latest GPA and behavior grade. The connection between grades and temperament traits were examined with correlational analysis and regression analysis. Mediator effect between temperament and GPA was examined with Bootstrapping analysis. The connection was slightly different between GPA and behavior grade. The strongest connection with behavior grade had traits associated with school adjustment, such as impulsivity and negative emotionality. The strongest connection with GPA had traits associated with task orientation, such as persistence and distractibility. Behavior grade mediated the effect between temperament traits and GPA, especially for impulsivity, distractibility, negative emotionality and mood. These results confirm that teachers' ratings are connected with students' temperament, also when evaluating students behavior. Temperament is connected with grades both directly and medially. In future when developing student evaluation criteria, it is important that teachers are aware of the possible influence of temperament traits. The necessity of rating students' behavior with a grade should be discussed. The criteria of evaluating students' behavior at school should be clear, so that assessing temperament traits would be avoided.

Tämä maisterintutkielma käsittelee itseilmaisukyvyltään rajoittuneiden lasten mahdollisuuksia ilmaista itseään ja vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin omissa asiakkuuksissaan sosiaalihuollon palveluissa. Suomen lainsäädännön mukaan asiakasta täytyy kuulla häntä koskevissa päätöksissä sosiaalihuollon palveluissa, ja tämä oikeus koskee myös sosiaalihuollon asiakkaana olevia lapsia. Esimerkiksi kehitysvammat sekä erilaiset sairaudet ja neurologisen kehityksen häiriöt voivat vaikuttaa lapsen kykyyn ilmaista itseään tavallisen suullisen vuorovaikutuksen keinoin hänen asioitaan hoitaville aikuisille tai kykyyn ymmärtää puhetta. Tärkeä itseilmaisukyvyltään rajoittuneiden lasten palveluyksikkö on vammaispalvelut, mutta heillä on usein asiakkuuksia myös muihin sosiaalihuollon palveluihin. Toteutin tutkielman haastattelemalla eri tavoin kehitysvammaisten tai muulla tavoin itseilmaisukyvyltään rajoittuneiden lasten huoltajia heidän kokemuksistaan sosiaalipalveluissa asioimisesta. Tavoitin haastateltavani potilas- ja asiakasjärjestöjen kautta sekä eri tavoin vammaisten lasten vanhempien Facebook-ryhmistä. Toteutin tutkimuksen laadullisena analyysina. Haastattelin itseilmaisukyvyltään rajoittuneiden lasten huoltajia muun muassa siitä, millä tavalla sosiaalihuollon ammattihenkilö on ottanut lapsen huomioon tai kuullut lapsen mielipiteitä asiakkuuksien aikana, huoltajien hyvistä ja huonoista kokemuksista sosiaalihuollon ammattihenkilöiden kanssa asioimisesta, kokemuksista omien oikeuksien toteutumisesta, mahdollisuudesta olla yhteydessä omaan työntekijään ja muusta sosiaalihuollon tarjoamasta avusta. Tutkielman tulosten perusteella itseilmaisukyvyltään rajoittuneiden lasten mahdollisuus ilmaista itseään tai vaikuttaa omiin päätöksiinsä sosiaalihuollossa ei toteudu kovin hyvin. Useimmat haastateltavani kertoivat, että se ei toteudu juuri lainkaan. Haastatellut olivat tyytymättömiä sosiaalipalvelujen toimintaan sekä lapsen huomioimisen puutteisiin. Haastatellut pystyivät kuitenkin kertomaan, miten he kehittäisivät sosiaalipalvelujen työntekijöiden toimintaa ja millä tavalla he toivoisivat lapsen kuulemisen sujuvan paremmin. Monille haastatelluille lopulta kuitenkin tärkeämpää kuin se, miten heidän lapsensa pääsevät vaikuttamaan omiin asioihinsa sosiaalihuollon palveluissa, oli se, kuinka paljon merkitystä heidän omilla toiveillaan on sosiaalipalvelujen tekemien ratkaisujen kannalta. Monet haastatellut ajattelivat, että tärkeintä on, että sosiaalihuollon työntekijät ottavat vakavasti huoltajien viestin ja toiveet.

Tämä tutkielma käsittelee itseisarvoa, valuaatiota ja täydellisiä metrisiä avaruuksia. Pohjatietona oletetaan algebran perustiedot, esimerkiksi Algebra I -kurssi. Tutkielmassa perehdytään ensin itseisarvon määritelmään. Luvussa 2 määritellään myös valuaatio ja katsotaan mitä erilaisia itseisarvoja on mahdollista löytää rationaalilukujen kunnalle. Tutustutaan myös p-adiseen valuaatioon, jonka avulla määritellään p-adinen itseisarvo. Luvussa 2 todistetaan Ostrowskin lause eli että kaikki epätriviaalit itseisarvot ovat ekvivalentteja joko p-adisen itseisarvon tai tavallisen itseisarvon kanssa. Luvussa 3 määritellään metriikka yleisesti sekä itseisarvon määrittelemä metriikka. Metriikan avulla määritellään metrinen avaruus ja Cauchyn jonot. Luvussa 3 myös tutustutaan hieman jonojen suppenemiseen, erityisesti niihin ominaisuuksiin joita tarvitaan tutkielman edetessä. Tässä luvussa myös tarkastellaan epäarkhimedisesta metriikasta johtuvaa kahta ominaisuutta: kaikki kolmiot ovat tasakylkisiä ja jokainen avoimen kuulan piste on sen keskipiste. Luvussa 4 määritellään mikä on metrisen avaruuden täydellistymä. Lopussa esimerkkinä täydellistämme rationaalilukujen joukon reaalilukujen joukoksi. Luvussa 5 otetaan lukua 6 varten katsaus lukuteoriaan. Määritellään kongruenssi, koherentti jono ja osoitetaan, että ratkaisuja on mahdollista laajentaa koherentteihin jonoihin. Luvussa 6 osoitetaan, että rationaalilukujen joukko ei ole täydellinen p-adisen itseisarvon suhteen. Tämän jälkeen konstruoidaan p-adisten lukujen joukko täydellistämällä rationaalilukujen joukko. Luvussa 6 myös laajennamme p-adisen itseisarvon ja valuaation p-adisten lukujen joukolle. Lopuksi osoitetaan, että saatu p-adisten lukujen joukko on täydellinen.

Suomessa työttömyyttä pyritään poistamaan laaja-alaisella yhteiskuntapolitiikalla ja erilaisin työttömille suunnatuin palveluin. Maisteritutkielmassa tutkittiin, miten kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvat kategorisoivat itsensä osana palvelua. Tutkimuskysymyksenä oli, millaisia kuntouttavaan työtoimintaan liittyviä itsekategorisointeja työttömät tuovat esiin ryhmähaastatteluissa. Tutkimuksen teoreettis-metodologisena lähestymistapana käytettiin etnometodologista kategoria-analyysia. Kategorisoinnilla tarkoitetaan vuorovaikutuksessa ja institutionaalisissa käytännöissä tapahtuvaa ihmisten ja asioiden luokittelua. Ihmiset luokittelevat myös itseänsä, jolloin puhutaan itsekategorisoinnista. Tutkimuksen aineistona käytettiin kolmea ryhmähaastattelua, joihin osallistui yhteensä 16 kuntouttavan työtoiminnan asiakasta. Aineisto on osa-aineisto Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon (FSD) tallennetusta Työttömät ja osallisuus 2016–2017 -haastatteluaineistosta, jossa on haastateltu Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Sosiaalisen osallisuuden edistämisen kehittämishankkeen (Sokra) koordinoimiin ja Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittamiin Sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden torjunta -hankkeisiin osallistuneita henkilöitä. Analyysissa ryhmähaastatteluista löydettiin seitsemän kategoriaa: aktiivinen toimija, osallinen yhteisössä ja sosiaalisessa toiminnassa, väärässä paikassa olija, oman paikan ja suunnan etsijä, omissa tavoitteissa edistyjä, voimistunut sekä uusia puolia itsestä löytävä. Kategoriat tuovat esiin, miten monenlaisia merkityksiä kuntouttavalla työtoiminnalla voi olla palvelussa asiakkaina oleville. Tuloksista voi olla hyötyä esimerkiksi työttömille suunnattuja palveluja kehitettäessä.

Tausta ja tavoitteet. Sujuvalla afasialla tarkoitetaan kielenoppimisiän jälkeen syntynyttä kielellistä häiriötä, jossa henkilö tuottaa tyypillisesti hyvin artikuloitua, mutta sisällöllisesti merkityksetöntä puhetta. Suomenkielistä tutkimusta sujuvassa afasiassa esiintyvistä itsekorjauksista eli omaan puheeseen kohdistuvista korjauksista on vain vähän. Tutkimuksen perusteella sujuvan afasian saaneet henkilöt tuottavat samanlaisia itsekorjauksen aloituksia kuin terveet henkilöt, lisäksi sujuvan afasian saaneiden henkilöiden on havaittu tuottavan enemmän itsekorjauksen aloituksia verrattuna varsinaisiin itsekorjauksiin. Tässä tutkielmassa tarkoituksena on tutkia, millaisia itsekorjauksia ja itsekorjauksen aloituksia sujuvan afasian saaneet henkilöt ja terveet keskustelukumppanit tuottavat arkikeskustelussa. Tutkielmassa selvitetään, kuinka pitkiä korjausjaksoja sujuvan afasian saaneet henkilöt ja terveet keskustelukumppanit tuottavat ja kuinka itsekorjaukset ja niiden aloitukset jakautuvat ryhmien kesken. Lisäksi selvitetään, millaisia itsekorjauksen aloituksia ryhmissä käytetään. Menetelmät. Tutkimuksen aineisto koostuu kolmen sujuvan afasian saaneen henkilön ja heidän keskustelukumppaniensa käymistä arkikeskusteluista. Aineisto on saatu puhujien välistä yhteisymmärrystä epätyypillisessä vuorovaikutuksessa tutkivasta COMPAIR-hankkeesta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin keskustelunanalyysiä. Tulokset ja pohdinta. Sujuvan afasian saaneiden henkilöiden tuottamien korjausjaksojen keskimääräinen pituus oli lyhyempi kuin terveillä keskustelukumppaneilla, mikä on päinvastainen tulos kuin aiemmassa tutkimuksessa. Itsekorjauksen aloitusten ja varsinaisten itsekorjausten jakaumien osalta havaittiin, että sujuvan afasian saaneet osallistujat tuottivat enemmän itsekorjauksen aloituksia kuin varsinaisia itsekorjauksia, mikä tukee aiheesta aiemmin tehdyn tutkimuksen tuloksia. Terveet keskustelukumppanit tuottivat puolestaan itsekorjauksen aloituksia ja itsekorjauksia yhtä paljon. Itsekorjauksen aloitustavoista tyypillisin oli molemmissa ryhmissä ilmauksen katkaiseminen, myös tämä tulos tukee aiemmissa tutkimuksissa saatuja tuloksia. Tässä tutkielmassa saatujen tulosten perusteella voidaan päätellä, että afasian saaneet henkilöt usein aloittavat itsekorjauksen, mutta terveet henkilöt suorittavat korjauksen loppuun tai korjaus jäi kesken. Tuloksia voidaan hyödyntää kliinisessä työssä jakamalla tietoa siitä, kuinka sujuva afasia vaikuttaa oman puheen korjaamiseen ja sitä kautta keskusteluun osallistumiseen. Aim of the study. Fluent aphasia is an acquired language disorder. A person with fluent aphasia usually produces fluent sentences that are nevertheless meaningless. There are only few Finnish studies regarding self-repair and self-initiated repair in fluent aphasia. The studies show that people with fluent aphasia produce self-repair initiations that are similar to those produced by non-aphasic people. Additionally, it has been observed that people with fluent aphasia produce more initiations of self-repair than actual self-repairs. The aim of this thesis is to study what kind of self-repair initiations people with fluent aphasia and non-aphasic people produce in mundane conversation. The study focuses on length of the repair sequences produced by group of aphasic people and non-aphasic people. Also, distribution of used self-repair initiations are studied. Methods. Participants of the study are three people with fluent aphasia and their non-aphasic close relatives. The data that consist of mundane conversation is received from COMPAIR-project that examines mutual understanding in untypical interaction. The research method used in this study is conversation analysis. Results and discussion. People with fluent aphasia produced repair sequences that were on average shorter than repair sequences produced by non-aphasic people. This discovery is not in line with previous research findings. People with fluent aphasia produced more initiations if self-repair than actual self-repairs, that supports previous research findings. Then again it was detected that non-aphasic people produced initiations of self-repair and actual repairs almost equal in number. The most common type of self-repair initiation was cut-off in both groups, the result is consistent with previous findings. The conclusion that emerges from this thesis is that people with aphasia initiate self-repair but their non-aphasic interlocutors often complete their self-repair or self-repair remains unfinished. The findings can be utilized in clinical settings by sharing information about ways that fluent aphasia can affect self-repair initiation and self-repair and hence participation in a conversation.

Background and aims. Aphasia is an acquired language disorder that affects verbal expressions and understanding. Word-retrieval problems are the most common symptom of aphasia. Problems with segmental phonology and language comprehension deficits are common symptoms seen in patients with fluent aphasia. Self-repair is the process by which the speaker corrects what has been said or retrieves words. The ability to use self-repair in conversation is often connected to the symptoms and severity of aphasia. The aim of this master’s thesis was to discover the number and quality of self-repair sequences a person with fluent aphasia uses before and after contextual priming rehabilitation. Methods. This thesis was a case study. The subject was a person with fluent aphasia. The research material consisted of two 16-minute videos, filmed before and after a rehabilitation period. Conversational analysis was used to analyze the material. ELAN-program and a template made for the COMPAIR-project were used to analyze the self-initiations and self-repairs of the subject. Both the quantity and quality of these sequences were analyzed. Results and conclusions. In this material, the most common self-initiations were cut offs and non-lexical vocalizations. Non-lexical vocalizations and comments increased during the rehabilitation period, whereas other self-initiation types decreased. Self-initiation and self-repairs in total were shorter at the end of the period. Word-searching was the most common type of self-repair. The number of word-searches was increased but they were generally shorter after rehabilitation. Both quality and quantity of self-initiation and repair changed during the rehabilitation period. This could indicate improvement in the speaker’s aphasia. However, testing indicated that the rehabilitation period did not improve the subject’s naming in the long-term. The material was also small. Hence, results of this study are only directive.

Tutkielma käsittelee itsekriminointisuojaa ja ilmailualalla vaikuttavaa Just Culturen periaatetta, joka ilmenee erityisesti ilmailun poikkeamailmoitusjärjestelmässä ja turvallisuustutkinnassa. Antaessaan poikkeamailmoituksessa tai onnettomuuden jälkeisessä kuulemisessa tietoja onnettomuudesta tai läheltä piti -tilanteesta ilmoittaja voi joutua paljastamaan omasta toiminnastaan seikkoja, joita voidaan käyttää häntä vastaan rikosprosessissa. Toisaalta Just Culturen periaatteeseen kuuluu rohkaiseminen omista virheistä ilmoittamiseen, niistä oppiminen ja avoimen oikeudenmukaisen toimintaympäristön edistäminen. Tutkielman tarkoituksena on oikeudellisesti analysoida edellä mainittua ristiriitatilannetta ja pyrkiä sen ratkaisemiseen. Metodi on lainopillinen sillä oikeuspoliittisella tausta-ajatuksella, että ilmailun arvokkaan turvallisuustiedon keräämisjärjestelmän toiminta tulisi pyrkiä turvaamaan itsekriminointisuojan periaatteesta tinkimättä. Tutkielma alkaa itsekriminointisuojan käsitteen tarkastelulla Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksessa, lainsäädännössä sekä Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimen ja korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä. Suomea koskevan tapauksen EIT Marttinen v. Suomi (21.4.2009) ja sitä seuranneiden korkeimman oikeuden tapausten KKO 2009:80 ja 2010:41 myötä kotimainen tulkinta itsekriminointisuojan sisällöstä erityisesti muussa menettelyssä kuin rikosprosessissa on saanut saman sisällön kuin EIT:n tulkinta. Itsekriminointisuoja on puhtaimmillaan voimassa rikosprosessissa mutta se ulottuu tietyin edellyksin samanaikaiseen muuhun menettelyyn. Ilmailun poikkeamailmoitusjärjestelmä ja onnettomuuden jälkeen tehtävä turvallisuustutkinta kuuluvat palautteeseen ja onnettomuuksista oppimiseen perustuvaan ilmailun turvallisuustyöhön. Just Culture on osa laajempaa monimutkaisen organisaation turvallisuuskulttuuria, jollaisiksi kaupallista lentotoimintaa harjoittavia yhteisöjä voidaan luonnehtia. Poikkeamailmoituksia ja turvallisuustutkintaa käsitellään yleisöjulkisuuden, esitutkinta- ja syyttäjäviranomaisen yleisen tiedonsaantioikeuden ja niiden tietojen oikeudenkäynnissä hyödyntämisen näkökulmista. Johtopäätöksenä on, että sekä poikkeamailmoitusten että turvallisuustutkinnan tausta-aineiston tietosuoja on tarkoituksenmukaisesti korkea. Lisäksi turvallisuustutkinnassa kertynyt tieto ja julkiset onnettomuustutkintaselostukset on suojattu itsekriminointisuojaa loukkaavalta väärinkäytöltä turvallisuustutkintalain säännöksin. Poikkeamailmoitukset ovat itsekriminointisuojan suhteen ongelmallisessa asemassa, sillä niiden hyödyntämistä itsekriminointisuojaa loukkaavalla tavalla näyttönä ei ole lainsäädännöllä estetty. Tämänhetkinen oikeustila johtaa poikkeamailmoitusvelvollisten raportointijärjestelmää kohtaan tunteman luottamuksen heikkenemiseen. Itsekriminointisuoja ulottuu EIT:n ja korkeimman oikeuden ratkaisuista johdettujen kriteerien nojalla poikkeamailmoitusjärjestelmään. Ilmoitusvelvollinen voisi näin ollen vedota vaikenemisensa tueksi itsekriminointisuojaan ja turvallisuustiedon saaminen poikkeamailmoitusten avulla lakkaisi. Tutkielmassa päädytään itsekriminointisuojan toteuttamiseksi rikosprosessin kaikissa vaiheissa suosittamaan poikkeamailmoituksia ja turvallisuustutkintaa koskevan sääntelyn yhdenmukaistamista ottamalla poikkeamailmoituksia koskevaan sääntelyyn palomuurimalliin perustuva salassapitosäännös. Malli säännökselle löytyy turvallisuustutkintalaista ja ulosottokaaresta. Oikeusministeriön todistelutyöryhmän oikeudenkäymiskaaren 17 lukuun ehdottama yleinen hyödyntämiskieltosäännös toimisi viimekätisenä suojana ilmailun turvallisuustiedon itsekriminointisuojaa loukkaavaa käyttöä vastaan. Itsekriminointisuojan selkeä toteuttaminen yleisen hyödyntämiskieltosäännöksen ja palomuurisäännöksen avulla takaisi ilmailulle tärkeän turvallisuustiedon saamisen myös jatkossa.

Itsekriminointisuoja tarkoittaa, että rikoksesta epäiltyä tai syytettyä ei saa pakottaa tai painostaa tunnustamaan taikka muutoin velvoittaa myötävaikuttamaan oman syyllisyytensä selvittämiseen. Itsekriminointisuoja on Suomea sitovissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa turvattu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin tae. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut ratkaisukäytännössään itsekriminointisuojalle laajan soveltamisalan. Tästä seuraa se, että itsekriminointisuoja on usein ristiriidassa muiden intressien kanssa. Konkurssi- ja ulosottomenettelyssä ristiriita syntyy tietojenantovelvollisuuden kanssa. Velallisella on laaja tietojenantovelvollisuus, mutta tietoja antaessaan hän saattaisi samalla joutua antamaan itsekriminointisuojan vastaisesti tietoja tekemistään rikoksista. Konkurssimenettelyssä tämä ristiriita on ratkaistu ns. vaitiolomallin avulla eli velallisen ei tarvitse konkurssimenettelyssä antaa pesänhoitajalle sellaisia tietoja, joilla hän paljastaisi syyllistyneensä johonkin rikokseen tai muuten myötävaikuttaisi oman syyllisyytensä selvittämiseen. Ulosottomenettelyssä puolestaan on käytössä ns. palomuurimalli eli velallisella on velvollisuus antaa kaikki ulosottomenettelyssä tarvittavat tiedot, mutta niitä ei saa hyödyntää mahdollisessa myöhemmässä rikosoikeudenkäynnissä. Tässä tutkielmassa tarkoitukseni on selvittää mikä on itsekriminointisuojan sekä konkurssimenettelyn ja ulosottomenettelyn tietojenantovelvollisuuden välinen suhde. Tutkielmassa punnitsen vastakkain itsekriminointisuojan funktioita ja tavoitteita konkurssin ja ulosoton funktioiden ja tavoitteiden kanssa. Näin pyrin selvittämään, millainen painoarvo itsekriminointisuojalle tulisi antaa konkurssi- ja ulosottomenettelyissä. Arvioin myös onko tämä itsekriminointisuojan ja tieto-jenantovelvollisuuden välisen ristiriidan ratkaiseminen yhtäältä toteutettu lainsäädännössä ja toisaalta toteutunut oikeuskäytännössä tarkoituksenmukaisella tavalla.