Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by department "Biomedicinska institutionen"

Sort by: Order: Results:

  • Lempiäinen, Juha (2011)
    Lihavuus on kasvava ongelma länsimaissa. Siihen liittyy useita metabolisia muutoksia, jotka johtavat erilaisiin kohde-elinvaurioihin. Vaurioiden mekanismien tunnistaminen on tärkeää, jotta niiden ehkäisyyn voidaan kehittää uusia elintapa- ja lääkehoitoja. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ravinnon rasvamäärän, resveratrolin ja kalorirajoituksen vaikutuksia hiirten sydämissä ja maksoissa sekä määrittää näiden vaikutus SIRT1 – proteiinin määrään kyseisissä kudoksissa. Tutkimuksessa vertailtiin Western Blot – menetelmän avulla SIRT1:n pitoisuutta hiirten sydämissä ja maksoissa. SIRT1:n lokalisaatio osoitettiin immunohistokemiallisen värjäyksen avulla. Sydänlihassolujen hypertrofiaa arvioitiin mikroskoopin avulla HE – värjätyistä leikkeistä. Resveratrolin vaikutus sydänlihassolujen hypertrofian asteeseen jäi vähäiseksi. Kalorirajoitus lisäsi SIRT1:n määrää sekä sydämessä että maksassa ja esti sydänlihassolujen hypertrofian. Tutkimus tarjoaa hyvän pohjan selvittää laajemmin resveratrolin vaikutusta SIRT1:n aktivaatioon ja sitä kohde-elinvaurioiden estoon.
  • Paananen, Riku Oskari (2014)
    The anterior surface of the eye is covered by a thin tear film, which lubricates and protects the ocular surface as well as provides a smooth optical interface for light to enter the eye. The outermost layer of the tear film is a lipid layer produced mainly by the Meibomian glands. Tear film lipid layer (TFLL) is thought to stabilize the tear film and prevent the ocular surface from drying by retarding evaporation of the aqueous tear fluid. A deficient TFLL leads to increased evaporation and is a common cause of dry eye syndrome. Dry eye syndrome is a disease of the ocular surface that causes discomfort, disturbance of vision and possible damage to the ocular surface. It is one of the most common diagnoses among ophthalmologic patients, with tens of millions of people suffering from moderate-to-severe symptoms worldwide and many more from milder or more periodic symptoms. The molecular organization responsible for the evaporation retarding properties of TFLL is not well understood. Some lipids, like saturated fatty acids and fatty alcohols are known to be efficient evaporation retarding lipids. However, TFLL consists mostly of wax esters, cholesteryl esters and unsaturated polar lipids, which have not been typically considered to be effective in retarding evaporation. According to recent studies, pure wax ester films do retard evaporation, but only close to their bulk melting temperature. In this Master's thesis, the properties of behenyl palmitoleate (BP), a wax ester closely resembling the most abundant wax esters found in tear fluid, were studied at the air-water interface. The aims of the study were to characterize the phase behaviour of BP at the air-water interface and determine the molecular basis of its evaporation retarding properties. Isotherms and isochors were measured, coupled with imaging by Brewster angle microscopy. In addition, the evaporation resistance of BP films were measured. BP was found to exist in a fluid state that spreads efficiently but does not retard evaporation and a solid state that does not spread but efficiently retards evaporation. Approximately 3 °C below bulk melting temperature, solid and fluid monolayer phases coexist, allowing a solid monolayer to cover the water surface. Furthermore, BP was found to assume an extended conformation in the solid phase, which allows tight packing of the molecules and prevents the permeation of water. Taken together, these results provide a molecular level explanation for the evaporation retarding properties of wax esters several degrees below their bulk melting temperature.
  • Rantala, Ville (2015)
    Tutkimuksessa haluttiin määrittää aikaisempaa tietämystä tarkemmin sytoplasmisen A2-tyypin fosfolipaasi α:n (cPLA2α) substraattispesifisyys sekä sitä rajoittavat tekijät. Tätä varten entsyymin geeniä ekspressoitiin bakulovirusmenetelmällä viljellyissä Spodoptera frugiperda- soluissa. Entsyymi eristettiin ja sen aktiivisuus määritettiin. Aktiivista puhdistettua entsyymiä käytettiin useissa pienillä unilamellaarisilla vesikkeleillä ja miselleillä (makrosubstraatteina) tehdyissä glyserofosfolipidien hydrolyysikokeissa, jotka analysoitiin massaspektrometrisellä menetelmällä. Tutkimuksissa selvitettiin glyserofosfolipidien tyydyttyneisyyden, asyyliketjujen pituuden ja polaaristen pääryhmien vaikutusta hydrolyysiin. Lisäksi tutkittiin keskenään positionaalisten isomeerien hydrolyysin eroja. Tutkimus vahvisti, että cPLA2α todellakin on spesifinen arakidonihappoa sisältäville glyserofosfolipideille. Lisäksi sen todettiin hydrolysoivan merkittävästi 1,2-dilinolenoyyli-sn- glysero-3-fosfatidyylikoliinia. Muita lyhytketjuisia ja tyydyttymättömiä glyserofosfolipidejä se hydrolysoi pieniä määriä. Eri glyserofosfolipidien polaarisista pääryhmistä se hydrolysoi parhaiten fosfatidihappoa, toiseksi parhaiten fosfatidyyliglyserolia ja kolmanneksi parhaiten fosfatidyylikoliinia. Tärkeimmäksi hydrolyysiä rajoittavaksi tekijäksi osoittautui substraattien sitoutuminen entsyymin aktiiviseen keskukseen ja toissijaiseksi niiden kyky irtautua kalvosta/misellistä. cPLA2α:n kohonnut aktiivisuus on yhdistetty muun muassa lukuisiin eri syöpiin, tulehduksellisiin autoimmuunisairauksiin ja neurodegenaratiivisiin sairauksiin. Tutkimuksesta saatua tietoa voitaneen käyttää tulevaisuudessa cPLA2α:a inhiboivien täsmälääkkeiden kehittelyyn kyseisten sairauksien hoitoon.
  • Isoviita, Veli-Matti (2014)
    Alzheimerin tauti (AT) on yleisin dementian syy ja perintötekijöiden vaikutus tautiriskiin on suuri. APOE-geenialue on vahvimmin AT:iin liittyvä geenialue. APOE:sta on kolme yleistä alleelia, joiden koodamassa proteiinissa on 1-2 aminohapon eroja: E2, E3 ja E4, joista APOE4 on voimakas AT-riskitekijä. Suomalaistutkimuksissa on osoitettu, että eräs yleinen APOE3-haplotyyppi lisää ja toinen APOE3-haplotyyppi pienentää AT-riskiä. Etiologinen variantti APOE3-haplotyypissä on tuntematon. Tässä tutkimuksessa selvitettiin kolmen pistepolymorfismin avulla APOE:n viereisen TOMM40-geenialueen vaikutusta tautiriskiin, erityisesti APOE3-haplotyypin osana. Aikaisemmin kerätystä vantaalaisesta ikäkohortista monistettiin tutkittavat alueet polymeraasiketjureaktiolla (PCR), käsiteltiin PCR-tuotteet restriktioenstyymeillä ja tutkittiin restriktiotuotteet geelielektroforeesilla. Saatuja tuloksia vertailtiin aikaisemmin aineistosta kerättyyn kliiniseen, neuropatologiseen ja geneettiseen tutkimustietoon. Tulokset osoittivat TOMM40-geenialueen olevan kytkentäepätasapainossa APOEpromoottorialueeseen, mutta ei APOE-proteiinia määrittävään eksoni-4:ään. TOMM40-polymorfismien avulla voitiin erottaa myös APOE-tyypistä riippumaton heikko AT-riskivaikutus. TOMM40- ja APOE-polymorfismien analyysi viittasi siihen, että primaari geneettinen riskitekijä APOE3-haplotyypeissä on APOE-geenin ei-koodavalla alueella, mahdollisesti promoottori/enhancer-alueella. Jatkotutkimuksissa selvitetään, vaikuttaako tämä riskitekjä APOE:n, TOMM40:n tai muiden lähigeenien ekspressioon.
  • Vartiainen, Henri (2014)
    Sydämen vajaatoimintapotilaiden heikosta ennusteesta johtuen uusien lääkeaineiden kehitys ja tutkiminen on tärkeää. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää levosimendaanin ja kahden uuden lääkeaineen, mitoTEMPO:n sekä omecamtiv mecarbil:n suoria ja lääkealtistuksen vaikutuksia rotan sydämen mitokondrioihin. Joko terveen tai iskemia-reperfuusivaurion omaavan rotan sydämestä otettiin kudosnäyte, jonka mitokondriot eroteltiin PBI shredder laitteella. Mitokondrioiden hapenkulutusta mitattiin kahdella eri protokollalla Oroboros oxygraph 2k laitteella. Kontrolliin verrattuna iskemia-reperfuusiovaurio kasvatti mitokondrioiden hapenkulutusarvoja ja heikensi kytkentäastearvoja. Ennen vauriota suorittu rottien altistaminen omecamtiv mecarbille tai mitoTEMPO:lle sai aikaan hapenkulutusarvojen ja mitokondrioiden kytkentäastearvojen siirtymisen kohti kontrolliarvoja. Levosimendaanialtistuksen seurauksena mitokondrioiden kytkentäastearvot pysyivät vaurioituneen sydämen tasolla. MitoTEMPO oli ainut lääkeaine, jolla näyttäisi olevan suoria vaikutuksia mitokondrioihin. Tutkimus osoitti, että käytetty tutkimusmenetelmä on toistettava ja helppo toteuttaa. Jatkossa tulos mahdollistaa saman tutkimusmenetelmän käytön muiden eläinten näytteiden ja potilasnäytteiden tutkimiseen. Lisäksi tutkimuksen perusteella omecamtiv mecarbil ja mitoTEMPO suojaavat sydämen mitokondrioita iskemiareperfuusiovaurioilta.
  • Vähämurto, Pauli (2009)
    Selvitin tutkimuksessani VEGF-C:n ja RET:n vaikutusta hiiren enterisen hermoston ja imusuoniston kehitykseen. Yhden ja kahden VEGF-C-alleelin puutos johti neuronien määrän vähenemiseen jejunumissa ja koolonissa. RET-alleelien puutos vähensi myös neuronien määrää ja kahden puutos esti neuronien kehittymisen. VEGF-C ja etenkin RET-muuntogeenisiä alkioita oli myös hiiripoikueissa vähemmän kuin Mendelistisen jakauman perusteella voisi olettaa. Tämä viittaa lisääntyneeseen kuolleisuuteen in utero. Myös ihon karvatuppia oli RET-homogeenisissä vähemmän kuin villityyppisissä. Lisäksi selvitin mitkä vasta-aineet soveltuvat käytettäväksi suolten erityyppisissä vastaainevärjäyksissä
  • Ärling, Tuure (2014)
    Aivojen tyvitumakkeilla on tärkeä merkitys kipuinformaation säätelyssä. Useat eri mekanismit ovat säätelyn takana. Yhä enemmän on saatu näyttöä dopaminergisen tiedonvälityksen merkityksestä kipuinformaation käsittelyssä.Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ja vertailla ventraaliseen striatumin accumbens tumakkeen ja dorsaalisen striatumin dopamiini D2 reseptorien vaikutusta neuropaattisen sensoris-diskriminatiivisen- ja affektiivis-motivationaalisen kivun säätelyssä. Dopamiini D2 reseptorien stimulointiin käytettiin quinpirolea, kontrolliaineena fysiologista keittosuolaliuosta. Neuropatia saatiin koe-eläimille aikaan SNI-mallia käyttäen. Sensoris-diskriminatiivista kipua tutkittiin ärsyttämällä koe-eläimen raajaa monofilamentilla, affektiivis-motivationaalisen komponentin tutkimisessa käytettiin hyväksi käyttäytymiseen ja ehdollistumiseen perustuvaa tutkimusmenetelmää. Lisäksi tutkittiin accumbens tumakkeen D2 reseptorien stimulaation vaikutusta RVM:n pronosiseptiivisten ON-solujen toimintaan elektrofysiologisilla rekisteröimismenetelmillä.Accumbens tumakkeen D2 reseptorien stimulaatiolla ei havaittu olevan vaikutusta neuropaattisen sensoris-diskriminatiivisen- eikä affektiivis-motivationaalisen kivun säätelyssä kontrolliaineena käytettyyn fysiologiseen keittosuolaliuokseen verrattuna. Näiden tulosten kanssa linjassa oli myös se, että myöskään RVM:n pronosiseptiivisten solujen toimintaan accumbens tumakkeen D2 reseptorien stimulaatiolla ei ollut vaikutusta. Sen sijaan dorsaalisen striatumin D2 reseptorien stimulaation havaittiin lieventävän affektiivis-motivationaalista kipua, jo aiemmin tiedettiin dorsaalisen striatumin D2 reseptorien stimulaation vaikuttavan lieventästi neuropaattiseen sensoris-diskriminatiiviseen kipuun. Tulos vahvistaa dorsaalisen striatumin D2 reseptorien merkitystä neuropaattisen kivun säätelyssä. Lisäksi accumbens tumaketta käsittelevät tulokset ovat linjassa aiempien tutkimustulosten kanssa, joiden mukaan neuropatia aiheuttaa muutoksia VTA:n ja accumbens tumakkeen välisessä dopaminergisessa tiedonvälityksessä ja kivun säätelyssä verrattuna tilanteeseen ilman neuropatiaa.
  • Kaksonen, Marika (2015)
    The way humans observe art is affected by several factors, including the background of the observer. The purpose of this study was to determine whether and how nationality and gender impact gaze patterns when viewing paintings. A total of 26 Chinese and 20 Finnish subjects were shown paintings by Chinese and Finnish artists, and the eye movements of the subjects were recorded using an eye tracker. ANOVA analyses showed that Chinese females displayed a pattern of fewer and longer fixations compared to Chinese males, while no such gender difference could be observed for the Finnish subjects. Female subjects fixated the faces longer than the male subjects and Finnish subjects longer than the Chinese subjects. In conclusion, both gender and cultural background affected the way subjects viewed works of art. Some gender differences in visual processing appeared to be due to cultural background, while others were apparent regardless of nationality.