Browsing by discipline "Patologi"
Now showing items 21-34 of 34
-
(2014)Introduction: Merkel cell carcinoma (MCC) is a rare neuroendocrine cancer of the skin that has a strong propensity to relapse and metastasize. Exposure to ultraviolet radiation and immunosuppression contribute to MCC. Merkel cell polyomavirus (MCV) is detected in 70% to 80% of MCC tumors, but the significance of MCV infection is not yet understood. MicroRNAs (miRNA) have been reported to associate with many types of cancer, and miRNA profiles of other cancers with a virus etiology have been defined. The aim of this study was to compare the expression of five miRNAs, miR-34a, miR-30a, miR-1539, miR-142-3p and miR-181d in formalin fixed paraffin embedded MCC tumor samples according to MCV status using quantitative reverse transcription polymerase chain reaction (qRT-PCR). Materials and methods: Sufficient RNA was extracted from 26 tumor samples and from control skin sample using the miRNeasy FFPE Kit (QIAGEN, Valencia, CA, USA). Reverse transcription of the RNA was done using the miScript II RT Kit (50) (QIAGEN). QRT-PCR was executed with miScript SYBR Green PCR Kit (QIAGEN).and LightCycler 480 instrument (Roche Diagnostics GmbH, Mannheim, Germany). Student's t-test and Mann-Whitney U-test were used to evaluate differences in miRNA expression. Results: We found a statistically significant underexpression of mir-34a in MCV-negative tumors compared to MCV-positives. The other four miRNAs studied did not show significant expression differences according to MCV-status. There was no statistically significant difference in miRNA expression according to tumor location or metastasizing. Conclusion: The difference in miRNA expression according to MCV-status suggests distinct pathogenesis of the tumors. The role of underexpressed miR-34a in MCV-negative tumor pathogenesis remains unclear but it might be consequential in the tumorigenesis of MCV-negative tumors.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2006)Tutkimuksen tarkoituksena oli tehdä morfologinen kartoitus ayrshire-rotuisella keinosiemennyssonnilla esiintyneistä siittiövioista. Tutkimuksessa oli mukana tapaussonnin lisäksi joukko normaaleja iältään ja rodultaan tapausta vastaavia kontrollisonneja sekä osassa tutkimusta kivesnäytteitä Sertoli cell only -oireyhtymästä kärsineestä sonnista. Giemsalla värjätyistä siemennäytteistä ja HE-värjätyistä kivesleikkeistä selvitettiin kuva-analyysin avulla kiveskudoksen histologisia ominaisuuksia sekä ejakulaatissa esiintyvien solujen rakennetta ja kokoa. Lisäksi tapaussonnilla ejakulaatissa esiintyvät epämuodostuneet siittiöt jaettiin neljään eri ryhmään pään ja hännän rakenteellisten ominaisuuksien mukaan. Kivesnäytteille tehtiin immunohistokemiallinen vimentiinivärjäys Sertolin solujen osoittamiseksi ja fluoresenssivärjäyksiä siemennäytteille osoittamaan sekä kromatiinin että mitokondrioiden jakautumista ejakulaatissa esiintyvissä soluissa. Tutkimuksessa saatujen tulosten perusteella voitiin osoittaa, että tapaussonnilla ei esiintynyt lainkaan rakenteeltaan normaaleja siittiöitä ja kaikki sen siittiöt olivat liikkumattomia. Lisäksi kudostasolla siittiönkehitys oli häiriintynyt selvästi kivesten siementiehyiden tubuluksissa jo spermatosyyttivaiheesta alkaen. Histologinen kuva poikkesi tapaussonnilla selvästi normaaleista kontrollieläimistä eri kehitysvaiheissa olevien siittiöiksi muodostuvien solujen lukumäärien progressiivisesti vähentyessä siittiönkehityksen edetessä. Sertolin solujen lukumäärä puolestaan oli tapauksella huomattavasti kontrollisonneja suurempi. Useimmat tapauksen siittiöistä olivat monihäntäisiä, häntien lukumäärän vaihdellessa yhdestä yli kymmeneen. Fluoresenssivärjäykset osoittivat tapaussonnin siittiöiden olevan useimmiten monitumaisia. Tutkituissa siittiöissä tumia oli 1–6. Mitokondrioita siittiöiden keskikappaleissa esiintyi vain satunnaisesti. Kirjallisuuskatsausosassa käsitellään normaalia siittiönkehitystä ja siittiönkehityksen häiriöitä sekä esitellään tapaussonnin siittiövikojen kaltaisia humaanitapauksia.
-
(2016)INTRODUCTION: Differentiating atypical lipomatous tumours (ALT) and well-differentiated liposarcomas (WDLS), also known as grade 1 liposarcomas (G1LS), from benign lipomas is a common diagnostic problem for pathologists. ALT/WDLS are characterised by amplification of the murine double minute 2 (MDM2) gene and our aim was to investigate if immunohistochemistry for MDM2 can be used to diagnose ALT/WDLS. We also reported treatment and calculated survival rates for patients with grade 1 liposarcomas (G1LS) at Helsinki University Central Hospital (HUCH). METHODS: 25 lipomas, 17 ALT and 21 G1LS were reviewed and initiated for MDM2 immunohistochemistry. For the clinical cohort we included 53 patients with a final diagnosis of G1LS during 1995-2007. RESULTS: The sensitivity of MDM2 immunohistochemistry for ALT and G1LS was 35% and 86%, respectively. The specificity in distinguishing ALT and G1LS from lipomas was 100%. The 5-year local-recurrence free survival (LRFS) for G1LS was 80%, and the 10-year LRFS was 68%. Local recurrence occurred in 16/53 patients. Retroperitoneal and intra-abdominal tumours had a 4.224 times greater risk of local recurrence compared to tumours in the extremities or trunk wall. Only one patient died due to G1LS. DISCUSSION: MDM2 immunohistochemistry is a good supportive method when diagnosing lipomatous tumours. It was highly specific in differentiating ALT and G1LS from lipomas and also relatively sensitive in recognising ALT and G1LS. We reported that G1LS are recurring tumours with tumour site strongly affecting the risk of local recurrence. Despite the high risk of local recurrence, the mortality of G1LS is low.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2001)Tutkielman kirjallisuusosassa on määritelty kirjallisuuskatsauksen ja lainsäädännön perusteella, mitä oikeuslääketiede on eläinlääketieteessä. Tekstissä on selvitetty mm. termit oikeuslääketiede, oikeuslääkintä ja näitä eläinlääketieteessä vastaava oikeuseläinlääketiede, sekä oikeuseläinlääketieteelliset todistukset ja lausunnot. Edelleen tutkielmassa on käsitelty oikeuslääkinnän eri käytännön osa-alueita eläinlääketieteessä, selvitetty eläinlääkärin salassapitovelvollisuutta, esteellisyyttä, etiikkaa, kollegiaalisuutta ja vastuuta, sekä eläinlääkäreiden kirjoittamien todistusten ja lausuntojen muodollisia ja laadullisia vaatimuksia. Käytännön tutkimusosassa on kartoitettu sekä määrällisesti että laadullisesti tapauksia, joissa eläinlääkärit ovat joutuneet antamaan oikeuseläinlääketieteellisiä todistuksia ja lausuntoja vakuutusyhtiöille ja tuomioistuimille viimeisten 5-10 vuoden aikana. Eläinlääkärit kirjoittavat oikeuseläinlääketieteellisiä todistuksia ja lausuntoja lähinnä kuolemansyyn selvittämiseen, polveutumistutkimuksiin ja tunnistamiseen, vakuutukseen, eläinvahinkojen selvittelyyn ja korvauksiin sekä eläinsuojeluun liittyvissä tilanteissa. Lisäksi harvemmin esim. rikokset muuta kuin eläinsuojelulainsäädäntöä vastaan sekä eläinten kaupankäyntiin liittyvät tilanteet vaativat oikeuseläinlääketieteellisiä todistuksia. Kaikkiaan eläinlääkärit kirjoittivat esim. vuonna 1999 ainakin n. 57 100 kpl erilaisia oikeuseläinlääketieteellisiä todistuksia, lausuntoja ja dokumentteja. Käytännön eläinlääkärintyössä on paljon tilanteita ja tehtäviä, joissa ammatinharjoittaja joutuu tekemisiin oikeuseläinlääketieteellisten näkökulmien kanssa, vaikka eläinlääkäreiden kirjoittamista eläinlääkärintodistuksista ja lausunnoista vain pieni osa kulkeutuu tuomioistuimiin. Suomalaisessa eläinlääkärikoulutuksessa oikeuseläinlääketiedettä ei opeteta omana oppiaineenaan eikä jonkin tietyn laitoksen alaisena, vaan opetus tapahtuu integroidusti eri aineiden yhteydessä ilman nimellistä mainintaa. Eläinlääkäreiden antamat todistukset ja lausunnot ovat laadultaan hyvin vaihtelevia. Koulutuksessa tulisikin selkeästi opettaa mm. todistusten kirjoittamista, eläinsuojelutapauksiin liittyviä toimintamalleja ja oikeustapauksiin liittyviä juridiikan perustietoja eläinlääkäriopiskelijoille, sekä jatkokoulutuksessa jo valmistuneille eläinlääkäreille.
-
(2010)Denna postmortem studie gjordes för att utreda hur dödsfall med haemopericardiumtamponation som komplikation till rupturerad hjärtinfarkt uttryckt sig bland befolkningen i Nylands län i Finland under åren 1998 till 2006. Materialet erhölls från statistikcentralens nationella dödsorsaksregister och från obduktionsdatabasen Q-pati över patienter i Mejlans, Helsingfors. Med hjälp av materialet jämfördes fördelningar och räknades grundläggande karakteristiska drag ut baserat på kön, ålder, dödsdatum och infarktens anatomiska lokalisation i hjärtat. Tiden från hjärtinfarkt till död uppskattades enligt hjärtinfarktens histologiska utseende. Enligt resultaten dog kvinnor oftare och snabbare än män av haemopericardiumtamponation efter hjärtinfarkt. Rupturen skedde oftast i vänster kammare. Åldersintervallet 65-69 och äldre förknippades med ökad mortalitet. Dödsfallsfrekvensen var högst i maj samt under sensommaren. I undersökningen framkom att kvinnor över 65 år tillhör den största riskgruppen att dö i haemopericardiumtamponation efter hjärtinfarkt. Årstidsvariationer i mängden dödsfall påvisades där maj och sensommaren hade de flesta dödsfallen.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2009)Tutkimuksen kokeellisessa osuudessa tutkittiin mahahaavaumamuutosten esiintymistä häntäpurruilla ja tervehäntäisillä sioilla. Tarkoituksena oli selvittää esiintyykö häntäpurruilla sioilla enemmän tai asteikoltaan vakavampia muutoksia mahalaukun ruokatorviosassa tervehäntäisiin kontrollisikoihin verrattuna. Tämän lisäksi tutkittiin häntäpurtujen ja tervehäntäisten sikojen lisämunuaisten kuori- ja ydinkerrosten pinta-alojen suhdelukujen eroavaisuuksia. Tavoitteena oli selvittää onko häntäpurtujen sikojen kuori- ja ydinkerrosten suhdeluku kohonnut stressin seurauksena. Tutkimuksessa arvioitiin 13 sian histologiset mahalaukkunäytteet, näistä 4 oli häntäpurtua ja 9 tervehäntäistä sikaa. Lisämunuaisten kuori- ja ydinkerrosten suhdeluvut määritettiin histologisista leikkeistä 20 sialta, näistä 10 oli häntäpurtua ja 10 tervehäntäistä sikaa. Tuloksista kävi ilmi, että suurimmalla osalla sioista oli mahahaavaumaan viittaavia muutoksia mahalaukun ruokatorviosassa. Muutoksia oli sekä häntäpurruilla että tervehäntäisillä sioilla. Lisämunuaisten kuori- ja ydinkerrosten pinta-alojen suhdeluvuissa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa häntäpurtujen ja tervehäntäisten sikojen välillä. Tuloksista voidaan päätellä, että tilalla vallitsevat olosuhdetekijät ovat todennäköisesti syynä siihen, että mahalaukkumuutoksia esiintyi yleisesti. Tämän tutkimuksen perusteella ei pystytty osoittamaan, että häntäpurruilla sioilla esiintyisi enemmän tai asteikoltaan vakavampia mahahaavaumamuutoksia tai merkittävää eroavaisuutta lisämunuaisten kuori – ja ydinkerrosten pinta-alojen suhdeluvuissa kontrollisikoihin verrattuna. Tutkimuksen kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin sian mahahaavauman syntymistä, syitä sairastumiselle, seurauksia, oireita, hoitoa ja ennaltaehkäisyä. Nykyisen tietämyksen perusteella sian mahahaavauma on monisyinen ongelma. Tärkeimmät mahahaavaumalle altistavat tekijät ovat ruokinta- ja olosuhdeongelmat sekä erilaiset stressitekijät. Mahahaavaumaan ei ole olemassa tehokasta hoitoa, jolloin tärkeimmäksi hoitokeinoksi nousee sairauden ennaltaehkäiseminen.
-
(2016)Tutkimuksen tarkoitus: Tarkoituksena oli tehdä kirjallisuuskatsaus suunielun syövistä, jossa tauti kuvaillaan pääpiirteittäin. Lisäksi viime vuosina Helsingissä hoidetuista suunielun syöpäpotilaista tehtiin analyysi, jonka tavoitteena oli analyysin perusteella kuvata HPV-positiivisen ja toisaalta HPVnegatiivisen suunielun syöpää sairastavan potilaan taudinkuva, riskitekijät, sekä levinneisyyteen vaikuttavat seikat. Tässä tutkimuksessa HPV-infektion yhteyttä suunielun syöpään on arviotu p16ilmentymisen perusteella, sillä HPV-infektioon liittyy usein p16-yliekspressio. Materiaalit ja menetelmät: Kirjallisuuskatsausta varten etsittiin PubMedistä artikkeleita aiheeseen liittyen, käyttäen esimerkiksi hakusanoja "HPV" ja "Oropharyngeal cancer". Analyysia varten kerätty potilasaineisto koostuu HUS Korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikan tuumorimeetingeissä 1.3.2012 – 28.2.2014 diagnostisoiduista uusista suunielusyöpäpotilaista. Potilastietoja kerätään sähköisistä hoitokertomustiedoista, sekä HUSLAB Patologian laitoksen rekistereistä. Aineiston perusteella tehtiin kolme taulukkoa: potilaan kliiniset piirteet (esimerkiksi tupakointi, oireet) tuumorin p16 ilmentymisen mukaan, tuumorin ominaisuudet (esimerkiksi TNMluokitus) p16 ilmentymisen mukaan ja potilaan ensimmäinen suunniteltu hoito tuumorin p16 ilmentymisen mukaan. Tulokset: Potilaista (N=126) suurin osa oli miehiä ja kaikkien potilaiden keski-ikä oli 62.4 vuotta. P16-värjäys tehtiin 110:lle ja niistä positiivisia oli 80. Tupakoimattomilla potilailla todettiin ilmentyvän enemmän p16-postiivisia tuumoreita. Niillä potilailla, joilla alkoholin suurkulutusrajat täyttyivät, todettiin olevan vähemmän p16-positiivisia tuumoreita. P16-positiivisen tuloksen omaavilla potilailla enemmistöllä oireiden laatu oli patti kaulalla ja p16-negatiivisilla potilailla enemmistöllä oireena oli kipu. P16-negatiivisen tuumorin omaavilla potilailla etäpesäkkeiden esiintymistä alueellisissa imusolmukkeissa (N-luokitus) vaikutti olevan vähemmän kuin p16-positiivisen tuumorin omaavilla potilailla. Sekä p16-positiivisilla, että p16-negatiivisilla potilailla yleisin syövän gradus oli 3. Tuumorin yleisin lokaatio oli nielurisa sekä p16-positiivisilla, että p16negatiivisilla. P16-negatiivisia tuumoreita esiintyi toiseksi eniten pehmeässä suulaessa ja kielen tyvessä, sekä jonkin verran nielun takaseinämässä, kun p16-positiivisia tuumoreita esiintyi vain vähän pehmeässä suulaessa ja jonkin verran kielen tyvessä. P16-positiivisen tuumorin omaavat potilaat saivat enemmän kemosädehoitoa ja vähemmän leikkaushoitoa p16-negatiivisen tuumorin omaaviin potilaisiin verrattuna. Palliatiivista hoitoa sai 14% kaikista potilaista, p16-ilmentyminen ei näyttänyt olevan sidoksissa edelliseen. Johtopäätökset: Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että HPV-lähtöinen syöpä käyttäytyy eri tavalla, kuin HPV-negatiivinen syöpä, ja sitä olisi mahdollisesti hyvä käsitellä ja hoitaa eri sairautena.
-
(2016)Suusyöpä on maailmanlaajuisesti merkittävä sairaus sen ollessa viidentoista yleisimmän syövän joukossa. Suun pahanlaatuisista muutoksista jopa 94% on levyepiteelin syöpiä eli levyepiteelikarsinoomia (OSCC=oral squamous cell carsinoma). Suusyövän etiologia vaihtelee maa-ja jopa aluekohtaisesti, mutta tunnettuja riskitekijöitä ovat tupakka, alkoholi, miessukupuoli, ultravioletti-säteily ja HPV eli papilloomavirus. Syövän varhaisempi havaitseminen ja diagnosointi on tärkeää potilaan paremman elämänlaadun saavuttamiseksi. Kirurgisissa hoidoissa pyritään marginaalisiin operaatioihin, joten mitä pienempi tuumori sitä vähemmän leikkaukset mutiloivat. Tämä tutkimus tarkastelee OSCC:aa ja sen anatomista sijaintia. Aineisto koostuu Helsingin yliopistollisen keskussairaalan patologisen yksikön Q-pati-tietokannasta kerättyjen OSCC-tapausten histopatologisesta datasta vuosilta 2004-2013. Saatuja tuloksia verrataan muualla maailmalla toteutettuihin vastaaviin tutkimuksiin. Tutkimuksemme mukaan yleisin anatominen sijainti oli kieli ja tämän jälkeen ien, suunpohja, suulaki ja kielen tyvi, muut sijainnit ja huuli. Suurin osa karsinoomista oli histologisesti keskikorkealle erilaistuneita. Tutkimuksen potilaiden keski-ikä oli 65 vuotta ja heistä 62% oli miehiä ja 38% naisia. Aineiston lisäksi perehdytään myös suusyövän etiologiaan, histologiaan ja luokitteluun.
-
The Physiological Effect of Mouse Peritoneal Mast Cell Chymase Activity on High Density Lipoproteins (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2009)In atherosclerosis, cholesterol accumulates in cholesterol-loaded macrophages (foam cells) forming cholesterol plaques in the arterial intima. Reverse cholesterol transport (RCT) is a mechanism in which HDL and its major structural protein apolipoprotein-A-1 (apoA-1) remove cholesterol from the foam cells and take it to the liver for its final excretion from the body in the faeces. An impaired removal of cholesterol from the foam cells is a potential contributor to a reduced RCT, which is related to a higher incidence of coronary heart disease. Chymase, a neutral protease of mast cells (MCs), is widely distributed in the connective tissue of most vertebrates and able to degrade apoA-1. After the degradation, HDL-particles are unable to interact with the ABCA-1 transporter protein on the surface of macrophages, which mediates efflux of cholesterol from the macrophage foam cells to HDL particles. It has been shown that chymase derived from rat peritoneal MCs is able to degrade apoA-1 even in the presence of blood plasma which contains natural inhibitors for chymase (α-2-macroglobulin and α-1-antichymotrypsin). In the present study we wanted to find out if mouse mast cell protease 4 (mMCP-4) isolated from peritoneal mast cells is able to maintain its enzymatic activity even in the presence of mouse serum and intraperitoneal fluid. A small molecular weight compound (S-2586) was used as a substrate. In the in vitro experiments a sonicated MC preparation that contains active chymase was used and the activity of chymase was measured in the presence of varying concentrations of plasma and intraperitoneal fluid. In the in vivo experiments we evaluate whether mast cell-dependent proteolysis of HDL particles does occur, and whether such modification inhibits their efficiency in inducing cellular cholesterol efflux in vitro. We found that both serum and intraperitoneal fluid inhibited chymase activity, serum to a higher extent. Systemic activation of MCs in mast cell-competent mice, but not in mast cell-deficient mice, in vivo led to a decreased ability of plasma and intraperitoneal fluid to act as cholesterol acceptors from cultured cholesterol-loaded macrophages. Local activation of peritoneal mast cells also blocked the cholesterol efflux-inducing effect of intraperitoneally injected human apoA-1. This work was performed at the Wihuri Research Institute. Licenses for animal work were approved by the Finnish Laboratory Animal Experiment Committee (Suomen eläinkoelautakunta, ELLA). Laboratory animals (female NMRI mice) were from the Viikki Laboratory Animal Centre of the University of Helsinki and the mast cell deficient strain of mice W-sash c-kit mutant KitW-sh/W-sh were from the Jackson Laboratory (BarHarbor, Maine). The work was supervised by the director of the Research Institute Petri Kovanen MD PhD and Miriam Lee-Rueckert PhD. Laboratory assistance was perceived from the technicians of the Wihuri Research Institute.
-
(2018)Background The subtype of the papillary thyroid carcinoma tall cell variant (TCV) has a worse prognosis than does the conventional papillary type (PTC). The new WHO 2017 classification defines a TCV as a tumor consisting of over 30% of cells that are two or three times as tall as they are wide. However, thresholds have differed. Our aim was to study how tall cells affect the prognosis of PTC patients and to determine, for such cells, a cut-off percentage. Methods Our cohort included 65 PTC patients who underwent surgery at Helsinki University Hospital between 1973 and 1996: originally 36 otherwise-matched patient pairs, eventually comprising 34 patients with an adverse outcome and 31 who had recovered. All samples were digitally scanned and scored by two investigators based on tall cell composition. The cohort was analyzed with four tall cell (TC) thresholds: 10%, 30%, 50%, and 70% with a median follow-up of 22 years. Results In survival analysis, only the 70% threshold showed a correlation with reduced overall survival (OS), disease-specific survival (DSS), and relapse-free survival (RFS). A correlation also emerged with death from PTC. In a multivariate analysis, a 70% cut-off and age at diagnosis significantly affected DSS. Conclusion A TC composition of 10%, 30%, or 50% showed no correlation with adverse outcome, and suggests that a 70% threshold should be the choice of pathologists reporting TCV. Our results thus fail to support the new WHO classification.
-
(2017)Toll-like reseptorit (TLR) ovat solukalvolla sekä solun sisällä olevia transmembraaniproteiineja, jotka aktivoituvat tunnistettuaan mikrobirakenteita, jotka viittaavat elimistössä olevaan mikrobi-infektioon. Kandida-hiivat ovat puolestaan tavallisia opportunistisia mikrobeja, joista ei tavallisesti ole kantajalleen haittaa, ellei kantajan yleinen tai paikallinen puolustus jostain syystä petä. Tutkimuksen tarkoituksena on perehtyä TLR-reseptorityyppeihin ja niiden toimintaan sekä yleisesti suun alueella esiintyviin kandida-hiivasieniin sekä niiden aiheuttamiin infektioihin kirjallisuuskatsauksen muodossa, sekä selvittämään TLR-reseptorien esiintyvyyttä suun alueen kandida-infektioissa immunohistokemiallisin menetelmin. Tutkimuksella pyritään selvittämään suun alueen kandida-infektioiden tulehdus-muutosten luonnetta tutkimalla TLR-reseptorien ilmentymisen eroja kandida potilaiden ja muiden limakalvomuutosten välillä. Tutkimuksen avulla pyritään ymmärtämään paremmin hiivasienen ja isännän välistä vuorovaikutusta, erityisesti isännän puolustautumista hiivasienen leviämistä, kasvua ja lisääntymistä vastaan.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1993)Tammoilla esiintyy abortteja, joiden varsinaista syytä ei ole pystytty osoittamaan Toxoplasma gondii -loisen tiedetään aiheuttavan abortteja useille kotieläimille ja myös ihmiselle. Muissa maissa tehdyissä tutkimuksissa hevosilla on todettu toksoplasmavasta-aineita. Suomessa ei ole aiemmin tehty tällaista kartoitusta. Ypäjän hevostalouden tutkimusaseman tammoilla oli esiintynyt abortteja, joiden syiksi oli epäilty ruokinnallisia ja infektioperäisiä tekijöitä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää voisiko toksoplasmalla olla yhteyttä keskenvarsomisiin. Tutkielma jakaantuu kahteen osaan. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään toksoplasman biologiaa, erityisesti sen elinkiertoa ja epidemiologiaa. Lisäksi selostetaan toksoplasmoosin patogeneesiä, taudinkuvaa eri eläinlajeilla ja diagnostiikkaa. Toinen osa on tutkimusraportti. Vasta-aineet tutkittiin 497:stä seeruminäytteestä. Näytteet jakaantuivat kolmeen ryhmään: Ypäjän omista tammoista kerätyt näytteet, VELL:n virologian osastolle lähetetyt näytteet ja Ypäjällä käyneistä tammoista kerätyt näytteet, joita käytettiin kontrollina muille ryhmille. Ypäjän omista tammoista näytteitä kerättiin kuukauden välein seurantana kesällä 1990. Vasta-aineet tutkittiin menetelmällä, joka on modifikaatio humaanikäyttöön tarkoitetusta Toxoplasma gondii EIA:sta ja hevosen IgG EIA:sta. Tulokset saatiin entsyymi-imunoyksikköinä (EIU). Positiivisen näytteen rajana pidettiin 30 EIU:ta. Koko tutkimusaineistossa todettiin 66,5 % hevosista vasta-ainepositiivisiksi. Ypäjän tammoilla oli useammin vasta-aineita kuin kontrolliryhmässä. Vasta-ainepositiivisten osuus kasvoi vanhemmissa ikäryhmissä. Ypäjän omilla tammoilla abortoineiden vasta-ainetaso oli kaksinkertainen normaalisti varsoneisiin verrattuna. Kaikki abortoineet olivat positiivisia. Keväällä 1991 Ypäjällä riehui virusaborttiepidemia. Tulosten perusteella on mahdollista, että toksoplasmapositiiviset tammat ovat herkempiä saamaan aborttiin johtavan virusinfektion. Yhdellä Ypäjän omista tammoista, Good Luckilla, todettiin vasta-ainepitoisuuksissa nousua, joka viittaa primääriin toksoplasmoosiin. Good Luckin varsa kuoli viiden päivän iässä. Patologisen tutkimuksen perusteella on mahdollista, että varsan kuoleman syynä oli virusabortin lisäksi edellisenä kesänä sairastettu toksoplasmoosi.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2001)Trikinellatartunta lihasioilla oli erittäin harvinainen Suomessa 1980-luvulle asti. 1980-luvun alkuvuosina teurastamoissa todettujen trikinellapositiivisten sikojen määrä alkoi nousta. Sikaloiden trikinellatartunnat olivat sporadisia. Tilat sijaitsevat kaukana toisistaan ja tartuntojen esiintymisalue on hajanainen. Trikinellapositiivisia sikoja löydetään yleensä yhdeltä tilalta vain yksittäisiä kappaleita ajoittain. Todennäköistä onkin, etteivät siat olekaan trikinelloosin reservuaari, vaan reservuaarina toimivatkin villieläimet. Suomessa on villeistä lihansyöjistä tavattu muuta Skandinaviaa useammin trikinelloja. Erityisesti supikoira on yleinen trikinellan kantaja. Sillä epäilläänkin olevan keskeinen rooli trikinellan leviämisessa villieläimistä kotieläimiin Suomessa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Trichinella spiralis- ja T. nativa- lajien predilektio- eli kohdelihakset supikoiralla. Tarkoituksena oli selvittää lihakset, josta lievääkin trikinellatartuntaa epäiltäessä todennäköisimmin löydetään trikinellan toukkia. Trikinellojen predilektiolihasta ei ole aikaisemmin tutkittu supikoiralla. Tutkimusta varten hankittiin 18 urossupikoiraa, joista muodostettiin kolme kuuden supikoiran ryhmää. Yksi ryhmä infektoitiin Trichinella spiralis- ja toinen T. nativa –lajien toukilla, kolmas ryhmä jätettiin kontrolliryhmäksi. Infektioannos oli molemmissa ryhmissä 1000 trikinellan toukkaa elopainokiloa kohden. 12 viikon kuluttua infektoinnista eläimet lopetettiin ja niistä otettiin lihasnäytteitä 11 poikkijuovaisesta lihaksesta sekä sydämestä ja ohutsuolesta. Kaikista poikkijuovaisista lihaksista löytyi trikinellatoukkia. Sydämessä ja ohutsuolessa niitä ei ollut lainkaan. Trichinella spiralis –ryhmän eläimissä toukkamäärät grammassa (lpg) lihasta vaihtelivat välillä 71-1091 mediaanin ollessa 352 lpg. Trichinella nativa –ryhmässä vaihteluväli oli 194-1151 lpg ja mediaani 343 lpg. Kaikilla eläimillä kummassakin ryhmässä suurimmat toukkamäärät olivat ranteen kyynärluun puoleisessa koukistajalihaksessa (Musculus flexor carpi ulnaris). Myös silmän liikuttajalihaksissa sekä kielessä oli runsaasti trikinellatoukkia.
-
(2016)Tutkielman tarkoitus oli selvittää onko vartijaimusolmuketutkimuksessa todettujen vartijaimusolmukkeiden (SLN) melanoomametastaasien pinta-alalla ennustavaa merkitystä arvioidessa todennäköisyyttä metastaasien ilmaantumiselle muihin imusolmukkeisiin kuin vartijaimusolmukkeisiin (NSLN) ja tätä kautta sille, millä kriteereillä täydentävä imusolmuke-evakuaatio (CLND) kannattaa suorittaa. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan käsiteltyjen muuttujien merkitystä ihomelanooman kokonais- ja tautivapaaseen ennusteeseen. Mikäli taudin NSLN metastasointi pystytään ennustamaan, ei potilaalle välttämättä tarvitse tehdä CLND-toimenpidettä, mihin liittyy riski vakaviin komplikaatioihin. Tutkimuksessa määritettiin 97 potilaan positiivisista SLN näytteistä suurimman metastaasin omaava SLN ja tästä määritettiin melanoomametastaasista otetun valokuvan avulla metastaasin pinta-ala käyttämällä hyödyksi ImageJ kuvankäsittelyohjelmistoa. Tilasto-analyysit suoritettiin statistiseen laskentaan ja grafiikkaan tarkoitetulla R-ympäristöllä. Aineistosta tehtiin binominaalista logistista regressioanalyysiä käyttämällä SLN melanoomametastaasin pinta-alan vaikutus NSLN melanoomametastaasin ilmaantuvuuteen ja Kaplan-Meier-metodilla vaikutus taudin kokonais- ja tautivapaaseen ennusteeseen. Tuloksien mukaan SLN melanoomametastaasin pinta-alalla ≥ 3mm² on NSLN melanoomametastasoinnin todennäköisyyttä lisäävä vaikutus (OR 5.54) ja kokonais- (p=0.019 sekä tautivapaata ennustetta (p=0.010) huonontava vaikutus.
Now showing items 21-34 of 34