Browsing by study line "French Language and French Speaking Culture"

Tutkielmassa tarkastellaan, minkälaista mielikuvaa ekomatkailusta luodaan kielellisin keinoin internetsivuilla ecovoyageurs.com, globethik.com ja terraneavoyages.fr. Aihetta lähestytään diskurssianalyysin näkökulmasta. Tutkielman aineisto koostuu artikkeleista, jotka käsittelevät ekoturismia yleisesti matkailumuotona. Globethik ja Terranea voyges ovat matkatoimistoja, jotka järjestävät ja myyvät ekomatkoja. Ecovoyageurs puolestaan on ekoturismin opas, joka antaa neuvoja ekologiseen matkailuun. Lisäksi sivusto tuo näkyvyyttä yhteistyökumppaneilleen. Näin ollen voidaan todeta, että aineiston artikkelit ovat kaupallisia tekstejä. Nettisivut pyrkivät edistämään ekomatkailuun erikoistuneita yrityksiä ja houkuttelemaan ihmisiä valitsemaan kyseisten yritysten järjestämiä matkoja. Sen vuoksi teksteihin tulee suhtautua kriittisesti. Analyysia varten aineistosta on poimittu 50 esimerkkiä. Tavoitteena on tarkastella kielellisiä ilmauksia, jotka rakentavat ekomatkailusta luotua mielikuvaa. Analyysin perusteella huomataan, että tekstit käyttävät muun muassa poetisointia, aksiologisia adjektiiveja ja metaforia välittääkseen mahdollisimman positiivista mielikuvaa ekologisesta matkailusta. Mielikuva ekomatkailusta rakentuu viiden teksteissä esiin tulevan teeman varaan: matkailijan valistaminen, matkakohteen valinta, kulkuneuvo, majoitus ja aktiviteetit. Ekoturismi on kuvattu matkailumuotona, joka tarjoaa vaihtoehdon massaturismille. Ekologisuus, hiilijalanjälki ja sitoutuminen vastuulliseen matkailuun ovat keskeisiä aiheita aineistossa. Vaikka nettisivut jakavat melko samanlaiset prioriteetit, niiden välillä voidaan havaita näkemyseroja liittyen esimerkiksi lentomatkailuun ja hiilijalanjäljen hyvitykseen. Nettisivujen viestintä ja argumentointi ovat paikoitellen ongelmallisia. Aineistosta on mahdollista löytää merkkejä viherpesusta, sillä sivustot eivät onnistu antamaan konkreettisia esimerkkejä toimistaan vastuullisen matkailun puolesta. Lisäksi paikallisen väestön ja kulttuurin kuvailu rakentuu lähinnä stereotypioiden ja yleistysten varaan.

Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan sitä, millaista uutisointia ja keskustelua belgialaisissa medioissa käydään Belgian siirtomaa-ajasta. Belgian Kongo (nykyinen Kongon demokraattinen tasavalta) joutui vakavan riiston kohteeksi Belgian kuningas Léopold II:n ja myöhemmin Belgian valtion hallitessa maata vuosina 1885–1960. Belgiassa, kuten monissa muissa siirtomaita hallinneissa maissa, siirtomaita ja niiden historiaa ei ole juurikaan tähän asti käsitelty medioissa. Tilanne muuttui Belgiassa vuonna 2018 sen avattua uudestaan Afrikka-museon Tervuerenissa. Entiseen siirtomaahan liittyvä keskustelu ja uutisointi oli avattu, ja se jatkuu edelleen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia teemoja siirtomaa-aikaan liittyen belgialaisissa medioissa käsitellään tiettynä ajanjaksona. Lisäksi tutkittiin sitä, millä tavalla mediat käyttävät valtaa aiheita valitessaan ja niistä uutisoidessaan. Tutkimukseen valitut mediat valikoitiin sen mukaan, mitä uutisia eri medioissa Internetissä oli julkaistu. Aineisto koostuu neljän suuren belgialaisen median uutisista ja dokumenteista. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä käytetään diskurssianalyysiä, joka juontaa kielentutkimuksessa juurensa 1950-luvulle. Diskurssianalyysin pääajatus on, että kieli on toimintaa, joka rakentaa sosiaalista todellisuutta. Kielenkäyttö ei siis koskaan ole arvoneutraalia tai irrallista, vaan se tuottaa aina jotakin. Nojaudun tutkimuksessani erityisesti Norman Fairclough’n kriittisen diskurssianalyysin teoriaan, ja Jokisen viiteen diskurssianalyysin ulottuvuuteen, joiden kautta tuloksia peilataan todellisuuteen. Tutkielman aineisto koostuu 64:stä artikkelista tai haastattelusta. Aineisto jaoteltiin teemojen mukaan, ja tulokseksi saatiin kuusi teemaa, joita mediat käsittelivät artikkeleissaan. Historia -teeman kautta käsitellään erityisesti sitä, miten belgialainen koululaitos on laiminlyönyt siirtomaa-ajan käsittelemisen historian opetuksessaan. Politiikka -teema taas käsitteli nykyistä politiikkaa Kongon suhteen. Syyllisyys nousi teemana esiin useissa mahdollista anteeksipyyntöä koskevissa artikkeleissa. Anteeksipyyntöä odottivat sekä Kongo kansakuntana että kongolaiset lapset, jotka riistettiin äideiltään ja vietiin Belgiaan kasvatettaviksi. Neljäntenä teemana esiin nousivat arkielämässä näkyvät erilaiset siirtomaa-aikaan liitettävät objektit. Keskustelu Leopold II:a esittävistä patsaista, tauluista ja kadunnimistä oli erityisesti esillä. Myös taide nousi esiin omana teemanaan. Sekä Afrikka-museon että muun Kongosta tuodun taide-esineistön oikeutettu sijoituspaikka aiheutti keskustelua. Viimeisenä teemana oli kuningas Leopold II. Häntä ja hänen toimintaansa käsiteltiin useissa artikkeleissa. Löytyneiden teemojen lisäksi nostin seitsemänneksi teemaksi sen, mitä olin tutkimusaineistosta olettanut löytäväni. Oletuksena oli, että medioista löytyisi aikalaishaastatteluja siirtomaa-ajan kokeneilta ihmisiltä. Tämä oletus ei kuitenkaan toteutunut. Tutkimuksessani pohditaan löytyneiden teemojen kautta sitä, millaista todellisuutta mediat luovat ja miten ne käyttävät valtaa teemoja valitessaan.

Tässä tutkimuksessa selvitetään kahdeksan ranskalaisen TED Talk -puhujan kielellisiä keinoja puhutella yleisöään persoonapronominien vous, nous ja on avulla. Lisäksi tutkimuksessa havainnoidaan multimodaalisen diskurssianalyysin avulla puhutteluun liittyviä eleitä, ja tutkitaan, löytyykö puhuttelun ja eleiden väliltä suhdetta. TED Talkkeja on tutkittu verrattain vähän, ja aiemmissa tutkimuksissa on analysoitu vain englanninkielistä aineistoa. Lisäksi aikaisempia tutkimuksia syvennetään multimodaalisen diskurssianalyysin avulla. Tutkimuksen hypoteesina on, että puhujat puhuttelevat ja viittaavat yleisöön persoonapronominien vous, nous ja on avulla sekä käyttävät sen yhteydessä eleitä. Aineistoon valittiin kahdeksan ranskankielistä TED Talk -puhetta, joista puolet puheenpitäjistä olivat naisia ja puolet miehiä. Puheiden aiheet käsittelivät samankaltaisia teemoja kuten politiikkaa, tasa- arvoa ja demokratiaa. Tutkimusmenetelmä oli sekä kvantitatiivinen että kvalitatiivinen. Jokainen puhe litteroitiin niistä hetkistä, joissa puhujat käyttivät tutkittuja persoonapronomineja. Tämän jälkeen persoonapronominit analysoitiin kontekstia tarkastellen, jonka jälkeen ne jaoteltiin eri kategorioihin. Kategoriat, joihin yleisöön viitattiin, olivat kollektiivinen vous sekä inklusiiviset nous ja on. Eleiden analysointia varten TED Talk -puheet tutkittiin niistä tilanteista, joissa puhuttelua esiintyi. Myös eleiden määrä laskettiin ja löydettiin kaksi eletyyppiä: deiktisiä ja ikonisia eleitä. Analyysin avulla pystyttiin havainnoimaan mahdollista suhdetta puhuttelun ja eleiden välillä. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että jokainen kahdeksasta puhujasta käytti on pronominia. Seitsemän heistä puhuttelivat yleisöään nous ja vous persoonapronominin avulla. Sen lisäksi he käyttivät suurimmaksi osaksi deiktisiä eleitä samanaikaisesti puhuttelun yhteydessä. Vous ja on pronominien yhteydessä, deiktiset eleet kohdistuivat pelkästään yleisöön, kun taas nous yhteydessä puhujien eleet kohdistuivat myös heitä itseään kohti. Vous pronominin yhteydessä löydettiin myös yksi ikonisen eleen piirre, kun taas nous pronominin kolme sekä kymmenen ikonista elettä. Eleitä esiintyi noin joka toisen kerran puhuttelun yhteydessä persoonapronominien käytössä. Tämän tutkimuksen valossa voidaan todeta, että eleiden ja puhuttelun väliltä löytyi yhteys.

Tässä tutkimuksessa selvitetään persoonapronominien "je", "tu", "nous" ja "vous" käyttöä Sveitsin Punaisen Ristin internetsivujen diskurssissa. Tarkoituksena on tutkia, kuinka kyseisiä persoonapronomineja käytetään viittaamaan diskurssin tuottajaan ja vastaanottajaan. Tutkimuksessa huomioidaan persoonapronominien lisäksi myös imperatiivin käyttö. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, kuinka persoonapronominien ja imperatiivin avulla luodaan vaikutelmaa interaktiosta diskurssin tuottajan ja sen vastaanottajan välille. Tutkimuksen aineisto koostui Sveitsin Punaisen Ristin internetsivujen kahdesta osiosta ”Faire un don” ja ”Bénévolat”. Molemmat osat pitivät sisällään useampia välilehtiä, joiden sisältö huomioitiin tutkimuksessa. Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista sekä kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Ensin korpuksessa esiintyvien tutkittavien persoonapronominien ja imperatiivien määrä laskettiin ja tilastoitiin, minkä jälkeen niiden käyttöä analysoitiin käyttökonteksti huomioiden. Tutkimuksessa havaittiin, että persoonapronominia "vous" käytettiin koko aineistossa eniten, kun taas pronominia "tu" vähiten. Yhtä lailla monikon toisen persoonan imperatiivia käytettiin kaikista imperatiivimuodoista eniten. Pronomineja "vous" ja "tu" käytettiin viittaamaan sivuston lukijaan, jonka katsottiin toimivan diskurssin vastaanottajana. Pronominia "tu" käytettiin ainoastaan yhdessä vapaaehtoistyötä koskevassa osassa, joka oli suunnattu pääasiassa nuorille, kun taas pronominia "vous" tarkasteltavan aineiston muissa osissa. Pronominin "tu" ja nuoren kohdeyleisön välillä nähtiinkin olevan yhteys. Persoonapronominin "nous", jota käytettiin tarkasteltavassa aineistossa persoonapronomineista toiseksi eniten, havaittiin viittaavan pääasiassa Sveitsin Punaiseen Ristiin, joka toimi diskurssin tuottajana. Kyseistä pronominia tai monikon ensimmäisen persoonan imperatiivimuotoa käytettiin vain harvoissa tapauksissa viittaamaan sekä Sveitsin Punaiseen Ristiin että sivuston lukijaan. Pronomini "je" ei suoraan viitannut kehenkään, minkä katsottiin mahdollistavan sen, että lukija voi omaksua kyseisen pronominin itselleen. Tämän katsottiin olevan myös pronominin käyttötarkoitus aineistossa. Lisäksi tutkimuksen tuloksena todettiin, että vaikutelmaa vuorovaikutuksesta diskurssin tuottajan ja vastaanottajan välille luotiin käyttämällä samanaikaisesti persoonapronomineja, jotka viittasivat diskurssin tuottajaan ("nous") ja vastaanottajaan ("vous") sekä luomalla vaikutelmaa henkilökohtaisesta suhteesta lukijaan suuntaamalla diskurssi suoraan hänelle persoonapronominien "tu" ja "vous" avulla sekä imperatiivimuodoilla. Lisäksi pronominin "je" käytöllä pyrittiin näennäisesti tuomaan lukijan ääni mukaan keskusteluun, esimerkiksi "je" pronominin sisältävien kysymysten avulla, jotka lukijan oli tarkoitus omaksua ja joihin Punainen Risti esitti vastauksensa kysymyksen jälkeen. Koska tutkimuksen aineisto koski verkkosivuilla julkaistua diskurssia, sivuston hyperlinkkien kautta lukijalle tarjoutui myös oikeasti tilaisuus reagoida diskurssin tuottajan esittämiin pyyntöihin esimerkiksi tekemällä lahjoitus sähköisen lomakkeen avulla. Tämän katsottiin lisäävän vaikutelmaa vuorovaikutuksesta diskurssin tuottajan ja vastaanottajan välillä.