Browsing by study line "Skoglig ekologi och resurshushållning"

Urban forests have recreational values in daily life of people. Planning the use of urban forest is considered through social, ecological, economical and cultural sustainability goals. Besides a forest plan that focuses on concrete forest use, many Finnish municipalities also have a forest strategy. Forest strategy gives a longer perspective for the goals of the use of the forest. Public participation is used as part of the forest planning in municipalities in varying levels. This master’s thesis focuses on the use of different public participation methods in forest planning in Finnish municipalities. The main focus is to explore what kind of methods/ combinations of methods are used and how the municipalities’ forestry experts view the main benefits, problems and chances of improvement in the used practices. The study is carried out as a qualitative study, interviewing forestry experts from 14 Finnish municipalities and analyzing the interviews using qualitative content analysis. The interviews are targeted to municipalities, that have made a forest plan and used public participation in the planning process. The results show that the participatory processes varied a lot between municipalities and each municipality had made their own way of including participatory methods into the forest planning process. However, the methods used were mostly the same, the most used being different kinds of online surveys and surveys using spatial information, common meetings, and forest walks. Two of the municipalities used participatory planning, that involved stakeholders in the planning group. It’s more conventional to use lighter participatory methods, that don’t require as much involvement from the participants. According to the interviews, the main benefits brought by public participation are trust-building, informing residents and having an insight into the public opinion, along with reaching an approved plan. The main problems considering public participation are limited resources and time for the planning, single strong opinions that dominate the conversation, conflicting interests and skills for executing public participation.The ways to improve public participation process included more thorough planning of the process and sufficient amount of time for it, using participatory experts thorugh a consult firm or from municipality’s own workforce, explaining and visualizing effects of forest use for the public and more active ways to inform the public.

Suomessa metsien tutkimus painottuu talousmetsiin, vaikka 13 % Suomen metsistä on suojeltuja. Luonnontilaisten metsien kasvun ymmärtäminen on tärkeää metsien hiilensidonnan ja biomassan tuotannon ymmärtämisen kannalta verrattuna talousmetsiin. Tämän tutkimuksen tavoite on tutkia kuusen (Picea abies) kasvun ajallista muutosta luonnontilaisissa kuusivaltaisissa metsissä ja selvittää syitä mahdolliselle kasvun muutokselle. Tutkimus pyrkii vastaamaan kysymyksiin luonnontilaisten metsien kuusen kasvuun vaikuttavista tekijöistä ja vertaamaan kasvun muutosta talousmetsien kasvun muutokseen. Kuusen kasvua luonnontilaisissa metsissä tarkasteltiin 25:llä koealalla vuosien 1991–2019 välillä mittaamalla koealat kolmena eri ajankohtana. Mittausten välille saatiin kaksi erillistä kasvun tarkastelujaksoa. Tutkimuksessa tarkasteltiin kuusten nettoperustuotantoa (NPP = net primary productivity) ja tilavuutta metsikkötasolla ja niiden muutosta eri tarkastelujaksojen välillä. Puiden tilavuus ja NPP:n laskemiseen käytetty puiden biomassan muutos saatiin käyttämällä kuusen tilavuusmallia sekä biomassamalleja. NPP:n ja tilavuuden muutoksen syitä tarkasteltiin koealojen maantieteellisen sijainnin ja kasvuolosuhteiden, metsän kuolleisuuden ja latvuspeittävyyden kannalta. Luonnontilaisten metsien kuusen NPP kasvoi keskimäärin 0,02 kg C/m2/v tämän tutkimuksen mittausten aikana, joka tarkoittaa ~11 % NPP:n kasvua 1991–2019. Kuusten tilavuus kasvoi tarkastelujaksolla 1 (1991–2007) 2,3 m3/ha/v ja tarkastelujaksolla 2 (2007–2019) 3,0 m3/ha/v. Metsän latvuspeittävyydellä tai puiden vuosittaisella kuolleisuudella ei havaittu olevan korrelaatiota kuusten NPP:n tai tilavuuden muutokseen. Kuusten tilavuus kasvoi molemmilla tarkastelujaksoilla voimakkaammin eteläisemmillä koealoilla verrattuna pohjoisempiin. Kuusten NPP ja tilavuus on tutkimuksen perusteella kasvanut luonnontilaisissa metsissä viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Kuusten NPP ja tilavuuden kasvun muutos on ollut suurempaa pohjoisemmissa luonnontilaisissa metsissä verrattuna eteläisempiin. Tilavuuden kasvu on keskimäärin yhtä suurta kuin vanhoissa talousmetsissä. NPP:n ja tilavuuden muutoksen voimakkuuteen vaikuttaa ainakin metsän maantieteellinen sijainti. Metsien rakenteellinen muutos ei tämän tutkimuksen perusteella vaikuta puuston kasvun muutoksen. Luonnontilaisten metsien monimuotoinen rakenne tuo haasteita puuston muutoksen tarkasteluun ja puiden kasvun muutoksen ymmärtämiseksi vaadittaisiin mahdollisesti tarkempaa tarkastelua metsän rakenteesta.

Metsäpeura (Rangifer tarandus fennicus) on Suomessa ja Venäjän Karjalassa esiintyvä vähälukuinen peurasuvun alalaji, joka on listattu uhanalaisuusluokitukseltaan silmälläpidettäväksi. Metsäpeuran tärkeimmät kuolinsyyt ovat suurpetojen saalistus sekä liikennekuolleisuus, josta erityisesti liikennekuolleisuus on vähän tutkittu ja huonosti tunnettu aihe. Suurpetojen saalistuksen on havaittu olevan merkittävä metsäpeurapopulaatioiden säätelijä, mutta liikennekuolleisuudesta ja sen vaikutuksista vastaavaa tutkimustietoa ei ole. Tässä tutkimuksessa selvitettiin suurpetojen ja liikenteen tappamien aikuisten metsäpeurojen ikärakennetta. Ikärakenteen tutkimisen tarkoituksena on tuottaa uutta tietoa liikenteessä kuolleista ja suurpetojen tappamista metsäpeuroista. Pro gradu työssä selvitettiin ikäjakaumien lisäksi myös Suomenselän metsäpeurojen liikennekuolleisuusjakaumaa. Tarkoituksena oli selvittää, eroaako metsäpeurahirvaiden kuukausittainen liikennekuolleisuusjakauma metsäpeuravaatimien kuukausittaisesta liikennekuolleisuusjakaumasta. Tutkimuksessa kerätiin liikenteessä kuolleiden ja suurpetojen tappamien metsäpeurojen alaleukoja iänmääritystä vasten. Aineisto kerättiin Suomenselän ja Kainuun metsäpeuraosakantojen alueelta SRVA-vapaaehtoisten ja Luonnonvarakeskuksen avustuksella 1.1.2018–31.12.2019 välisenä aikana. Iänmääritysaineisto käsitti yhteensä 71 metsäpeuran hammasnäytettä. Peuroista 52 oli kuollut liikenteessä ja 19 oli suurpetojen tappamia. Aikuisten metsäpeurojen ikärakenteen eroja testattiin Mann-Whitney U -testin avulla. Suomenselän metsäpeurojen kuukausittaisen liikennekuolleisuusjakauman tutkimiseen käytettiin Suomen riistakeskuksen Oma riista -aineistoa. Aineisto käsitti kaikki Oma riista -järjestelmään kirjatut Suomenselällä liikenteessä kuolleet metsäpeurat ajalta 2017–2019, joista oli tiedossa aika, paikka ja sukupuolitiedot. Aineistoa testattiin khiin neliö- eli χ² testin avulla. Suurpetojen ja liikenteen tappamien metsäpeurojen ikäjakaumat erosivat tilastollisesti merkitsevästi toisistaan. Suurpetojen tappamien aikuisten metsäpeurojen keski-ikä oli 10,8 vuotta ja liikenteessä kuolleiden 3,9 vuotta. Tulosten perusteella suurpedot tappavat erityisesti yli 6,5-vuotiaita metsäpeuroja, kun taas liikenteessä kuolee pääasiassa alle 6,5-vuotiaita yksilöitä. Suomenselän metsäpeuravaadinten ja -hirvaiden kuukausittaisessa liikennekuolleisuusjakaumassa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa. Kummallakin sukupuolella on kolaripiikki marras–joulukuun välisenä aikana, jolloin tapahtui 45 % kaikista aineiston metsäpeuraonnettomuuksista. Hirvaita jäi kokonaisuudessaan 18 prosenttiyksikköä enemmän autojen alle kuin vaatimia. Vaikka kuukausittaista liikennekuolleisuusjakaumaa ei testattu tilastollisesti, se tukee käsitystämme marras-joulukuun kolaripiikistä, sekä siitä, että hirvaat ovat alttiimpia liikenneonnettomuuksille kuin vaatimet. Erityisen huolestuttavaan liikenteen ja suurpetojen tappamien metsäpeurojen ikäjakaumissa oli, että liikenteessä kuolee eritoten parhaassa lisääntymisiässä olevia metsäpeuroja. Varsinkin lisääntymisikäisten metsäpeuravaatimien poistuminen alentaa populaation vasatuottoa tehokkaasti.

Metsään.fi -palvelu on Suomen metsäkeskuksen tarjoama verkkopalvelu, jossa metsänomistajan on mahdollista tarkastella metsävaratiedon pohjalta muodostettuja kuvio- ja karttatietoja. Metsään.fi -palvelussa metsänomistaja pystyy hoitamaan myös viranomaisasiointia ajasta ja paikasta riippumatta. Kuvio- ja karttatietojen pohjalta Metsään.fi -palvelu antaa ehdotuksia kiireellisistä hoito- ja hakkuutöistä. Metsään.fi -palvelussa metsänomistajalla on mahdollisuus täyttää viranomaisasiointiin liittyviä lomakkeita, joita ovat esimerkiksi metsäkäyttöilmoitus ja Kemera -lomakkeet. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää pitkään palvelua käyttäneiden mielipiteitä, jotta saataisiin tietoa Metsään.fi -palvelun kehittämiseen. Pitkään palvelua käyttäneillä tarkoitettiin metsänomistajia, jotka olivat kirjautuneet palveluun ensimmäisen kerran vuosina 2016 – 2017 ja viimeksi vuosien 2019 – 2020 aikana. Tavoitteena oli selvittää mihin ja miten metsänomistajat ovat palvelua hyödyntäneet ja mitä hyötyä palvelusta erityisesti heille oli ollut. Tutkimuksella selvitettiin, olivatko metsissään toimineet hyödyntäneet palvelua ja mitä hyötyä siitä heille oli ollut, sekä olivatko yhteisomistajat hyödyntäneet palvelua yhteiseen päätöksentekoon ja miten. Suomen metsäkeskukselta saatiin tutkimusta varten kaksi aineistoa. Ensimmäisessä aineistossa saatiin metsänomistajien yhteystiedot, jonka perusteella kyselyn otanta toteutettiin. Toisessa osassa aineistoa oli tietoja metsänomistajien toiminnasta Metsään.fi -palvelussa. Tutkimuksen aineiston keräys toteutettiin Helsingin Yliopiston e-lomakkeella, jossa metsänomistajat vastasivat Likert-asteikolla oleviin väittämiin ja avoimiin kysymyksiin. Aineiston analyysi toteutettiin tutkimalla frekvenssijakaumia ja ristiintaulukoimalla. Metsänomistajien tavoitemuuttujia analysoitiin eksploratiivisella faktorianalyysillä. Metsänomistajien todettiin käyttäneen palvelua pääasiassa kuvio- ja karttatietojen tutkimiseen. Metsään.fi -palvelun yleinen käyttäjäkokemus oli metsänomistajien mielestä positiivinen. Metsänomistajien hakemat lomakkeet löytyivät palvelusta pääsääntöisesti melko hyvin. Metsänomistajat kokivat palvelun parantaneen heidän kokonaiskuvaansa metsänomaisuudestansa ja näin helpottavan heidän metsiensä hallintaa. Metsänomistajat kokivat myös hyödylliseksi palvelussa mahdollisuuden tehdä metsänkäyttöilmoituksia, Kemera-rahoitushakemuksia ja -toteutusilmoituksia. Metsänomistajat olivat myös palvelun kautta löytäneet uusia alan toimijoita. Metsänomistajat eivät olleet samaa eivätkä eri mieltä siitä, olivatko palvelun tarjoamat hoito- ja hakkuuehdotukset heidän metsänomistuksen tavoitteiden mukaisia. Valitun kirjautumistavan todettiin noudattavan lähes tismalleen kyseisen kirjautumisvaihtoehdon luomaa turvallisuuden tunnetta. Yhteisomistajia verrattaessa kokonaisuuteen ei todettu poikkeavia eroja millään osa-alueella. Metsissään toimineiden metsänomistajien saamia hyötyjä ei voitu erikseen irrottaa aineistosta.

Finland has a relatively small amount of mixed forests in comparison to monoculture forests. Mixed forests can provide opportunities to improve and increase different ecosystem services. Regardless of the several studies conducted in Nordic countries around the mixed species forests, on-going and up-to-date research is still greatly needed. The most common mixed species forests in Finland have a mixture of spruce and birch or pine and spruce. The main objective of this study was to examine the growth dynamics and the present state of single storied, young commercial spruce-birch (Picea abies, Betula pendula, Betula pubescens) mixture stands, where juvenile stand management practices have been done. The data gathering was conducted in southern Finland from 10 different stands which all had two 500 square meter area plots. This project is part of SEKAVA-programme led by Luonnonvarakeskus (Natural Resources Institute Finland). The stand level data was first analyzed and described with Excel program. The first hypothesis assumed that in these forests silver birch was naturally regenerated to site after planted spruce. The second hypothesis was that spruce and silver birch have been growing height in phase for the last 4 years. It was established that the silver birch was approximately only one year younger on stump height than spruce. The height difference of dominant sample trees between spruce and silver birch was only 1,4 meters. The data also showed how within the last four years the height growth of spruce and birch has been very different. The spruce could have up to 10 cm bigger annual height growth in comparison to the height growth of the silver birch. These measurements were taken as the average annual growth from the past 4 years. The tree level data was modelled with R studio -program to observe the factors affecting the tree growth. During the data analysis, it was established that Chapman-Richards model was more suitable for the needs of the research than the generalized mixed model. The Root Mean Square Error (RMSE) for Chapman-Richards model for spruce model was 26,3 % and 9,1 % for birch model. The annual height increment of the tree level was modelled by a linear mixed model. The RMSE for linear mixed spruce model was 14,4 % and 19,3 % for the birch model. These models showed how the nutrition levels of the ground work as a contributing factor of the diameter growth for both spruce and birch. Additionally, spruce trees had the better annual height growth the longer the tree was, and the lower the crownline was. Birch trees had also the better annual height growth the longer the tree was. The research was able to conclude that spruce trees had the strongest annual height increment when aged 20 years while the growth of birch trees started to slow down when reaching the age of 20 years. Based on the research data, silver birch grows notably better than downy birch in a mixed forest of birch and spruce trees. The models used in this research were specifically built to support this thesis and therefore are not exactly transferable for other studies.

The effects of reindeer fences on wildlife is known, but less studied phenomenon. The aim of this study was to gather information about collision rate and mortality of grouses, more closely on willow grouse, capercaillie and black grouse, due to reindeer fences. In the study there were 139 kilometres of reindeer fence in six different locations in Lapland, Finland. In two of these locations there were marking treatment of fences with yellow and black plastic tubes with two different densities. In four locations, fences were marked with 50 mm of LPDE plastic stripes in yellow, blue, orange and reflecting aluminium. The study was conducted between May/2014 – June/2015. The fences were patrolled once a month. The observations included dead grouses hanging in the fence or corpses nearby the fence. Also, indirect collision evidence, such as feathers in the fence was included to observations. During the study year 330 collisions were observed. The first two months of observations were removed from the analysis due to uncertainty of the timing of collisions. Also, one of the locations were removed because of unregular patrolling. Therefore, the study consists total of 154 observations. The study included untreated fences as control parts. Depending on the location, 0,3-1,9 collisions per kilometres per year in the control part were observed. Corpses of 73 grouses were found. In 81 cases, collision evidence was found but the grouses were disappeared, and therefore survival or injuries of the grouses could not be confirmed. Based on variance analysis, marking of fences did not reduce collisions. By using QGIS and R, GPS-information of collision points were combined and studied with parameters of site classification, forest height, DTW-moisture index and elevation model, available from open data sources of Natural Resources Institute Finland and National Land Survey of Finland. The effects of the parameters to the collision points were studied within radiuses of 50, 100 and 300 metres. Statistical methods of R and Bayes were used to study interactions of the parameters to the collision risk. The effect of site classification on the collision risk was not as strong as expected. On the other hand, DWT-moisture index predicted increasing collision risk depending on location. Based on Bayes statistics, yellow stripe marking had the greatest likelihood to reduce collision risk and more dense tube marking was more effective to reduce collision than less dense marking. Based on results of this study, reindeer fences are mortality factor for grouses and especially locally reindeer fences can be significant mortality factor. Marking method should be inexpensive, durable to weather conditions, and provably reducing collisions, if applied widely. Advancing tube marking development could be a solution. Based on one-year study it is not possible to get information about year to year fluctuations of grouse population densities and its significance and influence in collision density. Therefore, more long-term studies are required.

Suot ovat maapallolla sekä merkittäviä hiilivarastoja että suurimpia luontaisia metaanin lähteitä. Metaani on toiseksi merkittävin kasvihuonekaasu hiilidioksidin jälkeen ja voimakkuudeltaan moninkertainen hiilidioksidiin nähden. Koska suot tuottavat paljon metaania, on tärkeä selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat soiden metaanintuotantoon ja sen suuruuteen. Subarktisen ilmastovyöhyk-keen minerotrofisten sarasoiden on todettu tuottavan suhteessa enemmän metaanipäästöjä verrattuna muiden ilmastovyöhykkei-den vastaaviin soihin, vaikka yleensä korkeampien leveyspiirien suot tuottavat vähemmän metaania matalampien leveyspiirien soihin nähden. Porojen laidunnuksen on pohdittu vaikuttavan subarktisten minerotrofisten sarasoiden suuriin metaanipäästöihin. Minerotrofiset sarasuot ovat tärkeitä laidunnusalueita poroille pohjoisessa Fennoskandiassa erityisesti kesäaikaan. Laiduntavat herbovorit muokkaavat ekosysteemiään monilla tavoilla sekä suoraan että epäsuorasti. Laidunnuksen on todettu eri arktisilla ja subarktisilla ekosysteemeillä suosivan muun muassa sarakasvien kasvua ja lisäävän maaperän mikrobistoa ja sen aktiivisuutta ulosteiden ravinnelisäyksen ansiosta. Lisäksi porot märehtijöinä voivat muokata metaanintuotantoa suoekosysteemissä, jos pöt-sin metanogeenisiä mikrobeja kulkeutuu papanoiden mukana suohon. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään, miten poron papanoiden lisääminen suolle vaikuttaa suon metaanipäästöihin ja kasvilli-suuteen. Työssä halutaan selvittää, millaisia vaikutuksia papanalisäyksellä on suon kasvien kasvuun, kasvilajisuhteisiin ja niiden kautta metaanipäästöihin. Uskotaan, että poron papanat lisäävät suolla sarakasvien runsautta, jotka kuljettavat solukoissaan metaania ja näin lisäävät suon metaanipäästöjä. Papanoiden aiheuttaman ravinnelisäyksen epäillään muuttavan kasvilajisuhteita siten, että enemmän ravinteita vaativat lajit lisääntyvät. Papanalisäyksen uskotaan lisäävän suon metaanipäästöjä myös aktivoi-malla suon metanogeenisten mikrobien toimintaa. Papanalisäyksen vaikutus kasvillisuuteen ja metaanipäästöihin oli hyvin vähäi-nen ensimmäisen kasvukauden aikana (Salovaara 2020). Tässä pro gradu -työssä seurataan papanalisäyksen vaikutusta pidem-mällä aikavälillä, sillä muutokset kasvillisuudessa voivat olla hitaita ja vaikutukset metaanipäästöihin kehittyä vasta myöhemmässä vaiheessa. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, miten pelkkä turve ilman kasvillisuuden vaikutusta reagoi papanalisäykseen maasto-olosuhteissa. Aineiston keruu tähän tutkielmaan tapahtui 1.6.-31.8.2020 Pohjois-Suomessa. Tutkimuskohteina oli kaksi minerotrofista sarasuota Lapissa. Ensimmäinen suo oli Lomponlonjänkkä Pallasjärvellä Muoniossa ja toinen Halssiaapa Sodankylässä. Lompolonjänkällä oli 27 mittauspistettä ja Halssiaavalla 18. Mittauspisteiltä mitattiin 1-2 viikon välein metaanipäästöt, lehtiala, pohjavedenpinta ja turpeen lämpötila. Lompolonjänkän mittauspisteistä kuusi oli sellaista, joista kaikki pintakasvillisuus poistettiin, jotta papanali-säyksen vaikutusta turpeessa voisi seurata. Lisäksi suolla tehtiin inkubointikoe, jonka tarkoituksena oli selvittää, miten poron papanat hajoavat turpeessa. Tulosten perusteella poron papanat lisäsivät metaanivuota Halssiaavan jänteillä ja välipinnoilla, kun ne lisäämisen jälkeen survottiin suohon. Lompolonjänkällä metaanivuo oli pienempi mittauspisteillä, joille oli lisätty papanoita. Uusilla kasvittomilla ja kasvillisilla mittauspisteillä ei havaittu muutoksia metaanivuossa. Kasvillisuuden lehtialassa ei huomattu vaihtelua laidunnuksen tai papanali-säyksen takia Lompolonjänkällä. Halssiaavan jänteillä laidunnus ja papanalisäykset näyttivät pienentävän lehtialaa. Myös välipin-noilla laidunnus pienensi lehtialaa. Uppolisäyspisteillä lehtiala pieneni, mutta biomassa antoi tästä päinvastaisen tuloksen. Papa-noiden hajoaminen turpeessa oli nopeampaa lähempänä pintaa. Kolmen kuukauden aikana pintapapanoiden kuivamassa pieneni puoleen ja pohjapapanoiden kahteen kolmannekseen. Papanoiden vaikutus metaanivuohon näyttäisi ilmenevän vasta seuraavana kasvukautena. Lompolonjänkällä papanoiden ravinneli-säys paransi ruohojen kasvuolosuhteita, mikä runsastutti niiden määrää suhteessa saroihin. Tämä vaikutti metaanivuohon laske-vasti. Halssiaavan välipinnalla ruohoja ei esiintynyt mittauspisteillä lainkaan, minkä takia papanalisäys näytti vaikuttavan positiivi-sesti saramaisten kasvien kasvuun uppolisäysaloilla ja näin ollen kohotti metaanivuota. Jänteillä pintalisäyspisteiden lehtiala oli kontrollia pienempi, mutta metaanivuo selkeästi suurempi. Jännepinnoilla lehtiala ei näyttäisi korreloivan samalla tavalla metaa-nivuon kanssa kuin välipinnoilla.

Substrate producers are interested in new climate-friendly alternatives due to the problematic nature of the peat life cycle and the uncertain status. The Sphagnum moss has good properties for substrate production and, due to its productivity, is a potential alternative to peat harvesting. Indeed, the Sphagnum moss has been harvested for this purpose for several years. Exploitation of the new natural resource involves many issues to take care of in order to consider sustainable use. One of these is the impact on climate. Of the greenhouse gases, carbon dioxide and me-thane play a role in the climate emissions of ombrotrophic mires. Nitrous oxide is not considered here. In the case of carbon dioxide, it is important to study the carbon stocks of the decaying material and, in the case of methane, vege-tation restoration and plant species relationships are considered carefully. The aim of this Master's thesis was to study observations on the climatic effects of Sphagnum harvesting for possi-ble further research. Climate effects were compared with untreated reference areas and, in addition, the differences in emissions between peatland types were provisionally investigated. The climatic effects of Sphagnum harvesting were also compared with the corresponding figures of horticultural peat. Carbon dioxide was studied by the carbon content of drilled peat samples. The climate impact of the peat that wasn’t formed as a result of the harvesting was also taken into account in the calculations. Methane emissions were examined on the basis of restoration of cover from vegetation analysis and plant species relationship data. The Sphagnum harvesting areas were also examined about general information of the harvesting area for example harvesting marks in the ground, tree stand and ditch conditions. Field work was carried out in summer 2019 in Kihniö area on 12 bogs. In general, the vegetation of the harvesting areas was characterized by a strong pioneer effect on Eriophorum vagi-natum. The most recent harvesting areas were still nearly plant-free, but at the time of the study, the harvesting areas that had recovered three growing seasons had already begun to clearly recover in terms of vegetation. Within 10 years, the vegetation had completely recovered. In relative terms, the proportion of Eriophorum vaginatum in the oldest areas was clearly higher than in the reference areas and the regenerated vegetation in the harvesting areas was poorer than in the reference areas. However, the presence of Eriophorum vaginatum also seems to contribute to the spread of Sphagnum sp. In addition, the harvesting marks of the harvesting seems to be important above all for the recovery of Sphagnum sp. The flat surface facilitates recovery, but also the unharvested spots within the harvesting areas. Based on the greenhouse gas calculations, the emission of the Sphagnum harvesting area was 10.26 kg/m2 CO2 in 13 years. Comparing the differences between the different bog types, it was found that the harvesting is more climate friendly in Sphagnum-bogs than in cottongrass-bogs. The Sphagnum harvesting is clearly a better alternative to harvesting peat from a climate point of view, when emissions are distributed on the dry masses of the growing media produced. When reducing climate emissions, the major part of total emissions is generated by the specific decontaminated substrate. The importance of the vegetation is less significant in the overall result. In this study, the climate effects of the Sphagnum harvesting were tentatively mapped, as the topic has not been studied previously in Finnish conditions. More research is needed with wider sampling and long-term follow-up.

Boreal forests are an important storage of carbon (C), representing over one-third of terrestrial C stocks. The continuity of C storage in boreal forests and forest soils is critical to mitigate climate change. Climate change will likely increase the fire season length and the frequency of forest fires in Finland, of which surface fires are the dominant type. Fire affects C dynamics by modifying biotic (SOM, vegetation, microbial activity) and abiotic (soil temperature, moisture, chemistry) components of the forest ecosystem. These fire-induced effects will depend on the intensity of the fire (duration, flame temperature) and the site characteristics, ultimately resulting in either the persistence of, or in a net C loss, which has implications on both a local and global scale. There is a lack of existing research regarding the short-term impacts of surface forest fires and comparisons between different fire intensities. Subsequently, this thesis describes an experimental burn conducted in an even-aged Pinus sylvestris forest in southern Finland and the short- term post-fire impacts on soil biogeochemical processes (June-October 2020). The aims of this study were: (1) to study the effects of low- (200-300 oC) and high- (500-600 oC) intensity surface fires on soil temperature, moisture and soil surface CO2 fluxes straight after fire and through four months after experimental fire; (2) to study the effects of low- and high-intensity surface fires on plant (above and below ground) biomass immediately and four months after fire; (3) to identify the most important factors driving soil CO2 effluxes shortly after the fire. Eight sample plots (225 m2 each) were used, divided between high and low biomass loads to achieve high- and low-intensity fires. Continuous soil temperature and moisture measurements, vegetation inventories, soil sampling (0-30 cm), and soil CO2 efflux measurements were obtained using portable chambers. The results of this study showed that some soil physical and chemical properties were significantly altered due to the experimental surface fire (vegetation, temperature, moisture, root biomass, C, N (nitrogen), C/N), whereas some remained unchanged (pH, humus thickness). Soil moisture was the only variable, which increased as a result of higher fire intensity. Fires at both intensities resulted in the mortality of ground vegetation whilst trees did not experience mortality by the end of the monitoring period. Soil CO2 fluxes decreased in burned areas compared to unburned plots over time, but this change was not significantly different between burning intensities. Future research should investigate the mechanisms of C and N translocation through the soil profile following the addition of water, the relationship between post-fire soil temperature and soil CO2 efflux, how burning different biomass components changes the composition of ash, and how larger differences in burning intensities affect soil properties and soil CO2 effluxes. If trees experience mortality after the time period encompassed by this study, the site could become a potential C source; further monitoring of the study site could account for delayed indirect impacts such as these.

Tutkimuksessa tarkastellaan Metsä Fibren kehittämää laatuindeksiä, jonka tavoitteena on tehostaa sahatavaran teknisen laadun kuvaamista ja raportointia. Tehokkaampi sahatavaran laadun raportointi helpottaa mm. tuotantolaitosten ongelmakohtien tunnistamista, sekä mahdollistaa tuotteiden tehokkaamman ohjaamisen optimaalisiin käyttökohteisiin. Tässä tutkimuksessa keskitytään jälkimmäiseen, eli tuotelaadun kuvaamiseen sahatavaran jatkojalostuksen näkökulmasta; kuinka hyvin sahatavaran laatuominaisuudet ennakoivat sen käytettävyyttä jatkojalostuskohteissa. Laatuindeksissä sahatavaraerälle muodostetaan laatuarvo perustuen sen sisältämien sahatavarakappaleiden mitattuun kosteuteen, paksuuteen ja leveyteen, sekä muotovikaisuuteen ja halkeiluprosenttiin. Kukin teknisen laadun osatekijä saa arvon väliltä 0–100 riippuen siitä, kuinka hyvin mitattu arvo vastaa sille asetettua tavoitetta. Tuotantoerälle muodostetaan lisäksi kaikki laatutekijät yhdistävä kokonaisindeksi laskemalla kaikkien laatutekijöiden pisteet yhteen niille asetetuin painoarvoin. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää pystytäänkö laatuindeksin ja sahatavaran teknisen laadun avulla mallintamaan sahatavaraerän soveltuvuutta sormijatkoslinjalla valmistettavien ikkunakomponenttien valmistusprosessiin. Prosessissa sahatavarakappaleet höylätään ja niistä katkotaan oksat ym. vikakohdat pois, minkä jälkeen vikoja sisältämättömiin kappaleisiin jyrsitään sormiliitokset ja ne liimataan yhteen. Sahatavaran soveltuvuuden mittarina käytettiin komponenttisaantoa, eli sitä osuutta, joka prosessiin syötetyn sahatavaran juoksumetreistä päätyy valmiiksi ikkunakomponentiksi. Tutkimuksessa haluttiin selvittää, onko sahatavaran teknisen laadun ja komponenttisaannon välillä havaittavissa selvää yhteyttä, ja minkä suuruinen on kunkin teknisen laadun tekijän erillisvaikutus komponenttisaantoon. Yhteyttä tarkasteltiin korrelaatiokertoimen ja regressioanalyysin avulla. Aineistoon valittiin 27 ajoerää, sekä näitä vastaavat komponenttisaantoprosentit ja sahatavaraerien teknisen laadun keskiarvot, sekä niiden perusteella muodostetut laatuindeksiarvot. Kokonaislaatuindeksin ja komponenttisaannon välillä havaittiin kohtalaisen voimakasta lineaarista korrelaatiota. Yksittäisten laatutekijöiden indeksiarvojen ja komponenttisaannon välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Sahatavaraerän absoluuttisen paksuuden – eli sen sisältämien sahatavarakappaleiden mitattujen paksuuksien keskiarvon – ja komponenttisaannon välillä havaittiin tilastollisesti erittäin merkitsevää epälineaarista korrelaatiota. Paksuus oli myös ainoa laatutekijä, joka valikoitui lopulliseen regressiomalliin. Tutkimustulosten perusteella laatuindeksi ei ole sellaisenaan hyvä työkalu komponenttisaannon mallintamiseen. Komponenttisaantoa kuitenkin pystytään ennakoimaan luotettavasti sahatavaran teknisen laadun – erityisesti paksuuden – avulla. Säätämällä indeksin laskentasääntöjä ja raja-arvoja tämän tutkimuksen tulosten perusteella, voitaisiin myös laatuindeksistä saada hyvä työkalu asiakaslähtöiseen tuotelaadun kuvaamiseen.