Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by study line "Sociology"

Sort by: Order: Results:

  • Kivilahti, Riina (2022)
    Participatory budgeting is a democracy innovation that has become popular around the world during the past decades. The capital of Finland is one of the many actors running participatory budgeting. The Helsinki participatory budgeting initiative – called MyCity – defines equal opportunities for participation as one of the main principles and improving parity as one of the key goals for the initiative. This MA Thesis focuses on themes of parity in Helsinki participatory budgeting. The attention is on different parity goals set for the initiative as well as the realization of these principles. According to the literature, inclusion is vital for all democracy innovations, and can be approached in two ways: from equality and equity perspectives. The first emphasizes everyone’s right to be treated similarly in society. The latter one acknowledges that fairness in access and contributions can be achieved only when tuning into each individual’s background differences. The data for the study is twofold, it consists of public documents and interviews. Through document analysis of key policy documents, different equality and equity goals and actions are identified. Further analysis on how these goals complement and contradict is taken. In addition, five qualitative interviews of MyCity cooperation organization representatives were conducted. The methods used are qualitative. Both the policy documents and interviews are analyzed with content analysis. The analysis of the study demonstrates a harmony of equality and equity actions in the recruitment, ideation and co-creation phases of MyCity. In the latter two phases of the process, voting and implementation, equality and equity actions are contradictory. Equality holds the main emphasis in the cost of equity. The study discusses two scenarios for the result: firstly, dismissal of equity goals and the downsides of it: risking tokenism and increasing inequalities. And secondly, an alternative explanation is discussed: unintended lack of clarity in parity priorities. The cooperation organization interviews present the reality of participation for the least privileged citizens: participatory budgeting is largely inaccessible. Main themes identified from the interviews are: employee supported participation was possible for the least privileged, fears on majority citizen’s preferences surpassing the less privileged voices and superficial equality projects as hindrance. In the end, three recommendations to improve equity in MyCity are made: renewal of equity guidelines for the initiative; forming stronger cooperation alliances with the minority organizations; and adjusting the rules and scope of MyCity.
  • Kehn, Carolyn (2020)
    Gender in the military is a critical yet controversial topic both socially and scholastically. However, in review of the literature regarding servicemembers’ transitions out of the military organization, the experience of women is often excluded or generalized from the experience of their male peers. This thesis applies a gender constructivist lens to military sociology and explores the narratives of women officers who have served in the Finnish Defence Forces. It adapted the Critical Incident Technique, as well as graphic elicitation, to conduct qualitative interviews with five respondents. Subsequent analysis revealed four types of critical events that illustrate entry into and exit from the Finnish Defence Forces during a career: prompting, retaining, bridging, and affirming events. These events, as well as participants’ descriptions of identity work, cannot be understood merely through factors relating to the Institutional/Occupational Thesis, but necessitate an understanding of the negotiation of gender throughout a career in the Finnish Defence Forces. The conclusions of this work refute the simplified perspective of gender equality in Finland and demand a gender-nuanced approach to future theoretical conceptualizations of military organizations, as well as the identities of individual servicemembers.
  • Glushkova, Tatiana (2021)
    The number of older migrants has been increasing in the world. Immigration to Finland has also been growing with Russia as one of the biggest nationalities. Older migrants are one of the most vulnerable groups since they might receive less attention than younger migrants, feel more insecure in a new environment, and deal with age-related processes, such as retirement, loss of a spouse, and declining health. Additionally, migration leads to relocation to a new society and adjustment to it, a language barrier, separation from family and friends, and other difficulties. A sense of belonging is crucial for migrants since it provides a feeling of comfort and affects their well-being, and negotiating cultural identity and belonging remains relevant even for those who lived in the country of settlement for decades. Creating a sense of belonging in the receiving society may be challenging for older people due to difficulties in learning a language, declining health, and socialization into origin ethnic culture long before migrating. That is why older migrants’ sense of belonging is a primary interest of this study. This thesis focuses on belonging through identity, which is defined as identification with a certain community, and on individual-level factors of belonging. In addition, the association between cultural orientations and types of belonging is examined. The thesis uses a quantitative approach and data from CHARM research. CATPCA is used to identify types of belonging and cultural orientations, and regression analysis is employed to examine the association between factors and types of belonging. Three types of belonging were found among older Russian-speaking migrants (50 years and above) in Finland : national belonging to Russians and Russian-speaking people in Finland, emotional belonging to communities of colleges, friends, neighbours in Finland, and belonging to Ingrian Finns. Worth noting that a core element of belonging to Ingrian Finns is a religion since it is one of the indicators of Ingrian Finns' identity. Similar to previous studies, local language may be one of the barriers to emotional belonging. However, “poor” Finnish or Swedish skills contribute to national belonging to Russians. Other significant predictors for all types of belonging health, religion, and economic situation. Additionally, orientations to Russian and Finnish culture are moderately and positively correlated, which indicates that migrants may orientate to both Finnish and Russian cultures simultaneously, and their cultural identities may be compatible. Orientation to Russian culture contributes to national belonging and belonging to Ingrian Finns. On the other hand, orientation to Finnish culture and belonging to Ingrian Finns are negatively associated. This thesis shows that older Russian-speaking migrants in Finland may have multiple types of belonging, and some of the most significant factors of national and emotional belonging as well as belonging to Ingrian Finns include language, health, and religion. Furthermore, the concept of cultural orientations is significant for migrants' sense of belonging, and the association between cultural orientations and a sense of belonging should be investigated in more detail
  • Westerlund, Vanessa (2022)
    Under våren 2020 införde förlossningssjukhusen på grund av coronapandemin restriktioner som begränsade förlossningspartners rätt att närvara på sjukhuset till endast gälla förlossningssalen. Justitieombudsmannen (dnr 2463/ 2020) har senare konstaterat att HUS inte haft lagliga grunder för att begränsa stödpersonens deltagande på det sätt som de gjorde under början av pandemin. I min avhandling har jag med hjälp av narrativ metod samlat in och analyserat fyra mäns berättelser om tillträde i faderskap under tiden för begränsningarna. I min avhandling förstår jag faderskap och maskulinitet som socialt konstruerat. Med hjälp av Morgans (1996; 2011) och Finch (2007) koncept om föräldraskap som något som görs och uppvisas analyserar jag hurdana faderskapspraktiker som förekommer i mäns narrativ om sitt tillträde i faderskap. Jag analyserar också om faderskapspraktikerna har publiker inför vilka det är viktigt att praktikerna framstår som lyckade föreställningar om involverat faderskap (Dermott & Miller 2015) Jag förstår genuskodning som en dimension av familjepraktiker, och analyserar hur görandet av maskulinitet framkommer i narrativen som en dimension av familjepraktiker. Förlossningen som händelse visade sig vara en arena för familjepraktiker där det emotionella arbetet är ett tydligt inslag. Respondenternas narrativ präglades av uttryck för aktiv passivitet, familjepraktiken av att både hantera sina egna, starka känslor och dessutom den födande partnerns känslor för att kunna förkroppsliga idealet om den involverade fadern. Etiska och moraliska dimensioner är centrala inom görandet och uppvisandet av familjepraktiker. De känslor som respondenterna gav uttryck för förknippades starkt med moraliska frågor och framställdes i narrativen i överensstämmelse med narrativet om den involverade fadern. Görandet av faderskap och maskulinitet framstod som relationellt, och relationen till partnern betonades. Förlossningen visade sig för respondenterna handla mera om att göra partnerskap än faderskap. I narrativen fanns tydliga inslag av gemensamt aktörskap (Kuurne & Leppo 2022), där förlossningen uppfattades som delad och som att den hör till båda föräldrarna. Till skillnad från tidigare forskning (ex. Dolan & Coe 2011) som beskriver hur män i sina berättelser om förlossningen tenderat att försöka återskapa en bild av traditionell hegemonisk maskulinitet, tyder resultaten på att det emotionella arbete som respondenterna gav uttryck för ligger i linje med konceptet om vårdande maskuliniteter (Elliot 2016). Resultaten visar att enligt konceptet om hegemonisk maskulinitet (Connell & Messerschmidt 2005) utgör narrativet om involverat faderskap (Dermott & Miller 2015) samt konceptet vårdande maskuliniteter (Elliot 2016) den narrativa utgångspunkt som respondenterna i sina berättelser gett uttryck för.
  • Haapamäki, Joel (2022)
    Huumausaineiksi Suomessa määriteltyjen psykedeelien, kuten LSD:n ja psilosybiinisienten, käyttöä mielenterveysongelmien ja addiktioiden kliinisessä hoidossa on tutkittu viime vuosina runsaasti. Lupaavat tutkimustulokset ja niistä julkaistut uutiset ovat avanneet julkiseen keskusteluun uudenlaisen diskurssin, jossa psykedeelit näyttäytyvät pikemminkin lääkkeinä kuin päihteinä. Samalla psykedeelien käyttö myös tutkimusolosuhteiden ulkopuolella on yleistynyt. Sosiaalitieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet, että yksilöt jäsentävät tällaista psykedeelien käyttöä usein aineiden terapeuttisia ja kognitiivisia vaikutuksia korostaen. Käsittelen tässä maisterintutkielmassa psykedeelien käyttöä sekä siihen liittyvää itsekehittämisen ja -hoitamisen eetosta suomalaisen keskiluokan piirissä. Olen kiinnostunut kulttuurisesti rakentuneista rajanvedoista huumaus- ja lääkeaineiden välillä, sekä siitä, miten yhteiskuntaan tiiviisti integroituneet yksilöt perustelevat laittomiksi määriteltyjen substanssien käyttöään. Huumausaineiden käytön jäsentelyssä perinteisesti käytettävien ongelmakäytön ja viihdekäytön käsitteiden sijaan tarkastelen aineistossani esiintyvää psykedeelien käyttöä hyötykäytön näkökulmasta. Sovellan aineistoon teoriaohjaavaa diskurssianalyysia, johon ammennan Michel Foucault’n valtateorioista ja niihin sidoksissa olevasta terapeuttisen vallan ajatuksesta. Keräsin tutkielmani aineiston haastattelemalla seitsemää psykedeelejä käyttänyttä, kouluttautuneeseen keskiluokkaan kuuluvaa suomalaista. Aineistoni tukee aikaisempaa psykedeelitutkimusta monella tapaa. Haastateltavani perustelivat psykedeelien käyttöään tutkimuksista tutuilla, pitkälti terapeuttisia hyötyjä painottavilla puheenvuoroilla. Psykedeelit liitettiin aineistossani niin mielenterveysongelmien itsehoitoon kuin päihde- ja parisuhdeongelmien selvittämiseen. Aineistossani korostui myös eräänlainen psykedeelien normalisointipuhe, jossa käyttö yhdistettiin ensisijaisesti itsestään huolehtimiseen ja terveellisiin elämäntapoihin. Psykedeelien hallussapito ja käyttö on useimmissa maissa, myös Suomessa, yhä rikolliseksi säädettyä ja raskaasti sanktioitua. Psykedeelien laittomuudesta osin kumpuavat tabut ja stigmat näyttävät aineistoni perusteella yhtäältä eristävän psykedeelien käyttäjiä ei-käyttäjistä, toisaalta ohjaavan heitä tietynlaiseen poliittisuuteen ja sitä myöten kohti voimaantumisen kokemuksia. Aineistoni ja teoreettisen viitekehykseni vuoropuhelusta syntyi terapeuttisen vallan jännitteisyyttä alleviivaava synteesi, jossa keskiluokkainen psykedeelien käyttö näyttäytyy yhtäaikaisesti yhteiskunnan normistoa mukailevana itsehoitona ja normistosta irtiottoja tekevänä vastarinnan keinona.
  • Möller, Maria (2021)
    Tässä pro-gradu tutkielmassa tarkastelen äitiydessä ilmenevää suorittamiskulttuuria. Tavoitteena on tutkia miten äidit merkityksellistävät sekä omaehtoista, ei-tavoitteellista että suorituskeskeistä ansiotyön ulkopuolista oman ajan viettoa. Tutkielmani pääkysymys on millaisiin hyvään äitiyteen koskeviin normeihin sekä suorittamisen että ei-minkään tekemisen toiminnan merkitykset perustuvat. Tutkimusaineistoni koostuu kahdeksasta, keskiluokkaisessa heteroseksuaalisessa suhteessa olevien äitien teemahaastatteluista, joissa perheisiin kuuluu vähintään yksi alle kouluikäinen lapsi. Haastateltavat äidit rekrytoin helsinkiläisestä, äideille suunnatusta Facebook-ryhmästä. Haastatteluaineisto teemoiteltiin laadullisen sisällönanalyysin tavoin. Koska tavoitteena oli selvittää äitien merkityksienantojen kytköstä ei-minkään tekemisen sekä suorittamisen toimintaan, muodostuivat teemat äitien antamista arvonannoista sekä suhtautumistavoista liittyen sekä I) hyvään äitiyteen että II) suorittamisen ja III) ei-minkään tekemisen toimintoihin. Aineiston analyysissä hyödynnettiin sekä Michelle Foucault'n hallinnallisuuden sekä Sharon Haysin intensiivisen äitiyden teorioita. Tutkielman perusteella muodostuvat äitien itselleen vietetyn vapaa-ajan merkitykset normatiivisen äitiyden rakenteesta. Tutkielman perusteella muodostuu normatiivinen äitiys ensisijaisesti toiselle tekemisen arvosta. Äidit oikeuttivat itselleen vapaa-aikaa antamalla toiminnalle normatiiviseen äitiyteen sopivan arvon ja merkityksen. Hyödyllisyyden arvo ja merkitys oli sekä oman ajan vietossa että äitiydessä keskeisin.
  • Tuvikene, Maris (2023)
    This master’s thesis contributes to the limited research on gender equality discourses among elite occupational groups in Finland. The objective of the study is to examine how gender (in)equality is discursively constructed in the accounts of women middle managers. More specifically, it investigates which discourses are central in rationalizing gender (in)equality and analyses their implications on the visibility and legitimacy of gender inequalities. Theoretically, the study builds on feminist organizational sociology and especially on Joan Acker’s concept of ‘inequality regimes’. 8 semi-structured interviews with women middle managers form the material for the study. The interviewees work in the field of knowledge work in Finnish-based organizations. The interview data is constructed in interaction, with the researcher asking questions about gender and gender equality at work. Critical discourse analysis is used to understand how the discourses are used to resist or reproduce inequality. A meritocracy discourse and a diversity discourse emerged as central in rationalizing gender (in)equality, along with various postfeminist discursive moves. The meritocracy discourse drew from the rationale that skills and competence should be the basis of wages and advancement. The discourse was utilized to reveal gender-based discrimination or to counter affirmative action measures. The diversity discourse valued different social backgrounds as a business advantage. It was used to speak for the need to recruit people from different backgrounds and to emphasize the diversity of gender beyond a binary concept. The diversity discourse was also utilized to downplay gender equality as less important than other, more modern aspects of diversity. When diversity discourse was used to signify various personal differences, its potential impact on diversity or gender equality was lost. The postfeminist discursive moves, apparent throughout the data, minimized the significance of gender inequality in various ways, such as placing responsibility elsewhere or downplaying the relevance of gender in inequal situations. Overall, the postfeminist moves justified the existing situation. The results indicate how gender inequality is maintained discursively in organizations by legitimizing the status quo and not challenging systemic disadvantages. The role of women middle managers as proponents for gender equality is conflicted, as their position of relative power is constrained by managing gendered disadvantages in their career, the business-oriented logic of private sector organizations and by the difficult task of raising gender inequality as an issue in organizations where it is not deemed relevant. Change is possible if diversity is pursued by concrete actions and gender inequalities are not made light of, but raised as a significant topic in organizations, on its all levels.
  • Sun, Lianyi (2022)
    Employment is important for the immigrants’ legal stays and subsistence. This research detects the effects of bonding and bridging social capital in achieving immigrants’ job-seeking goals. In this thesis, social capital is defined as resource which are embedded in immigrants’ intra-ethnic and inter-ethnic relationships for immigrants to achieve job-seeking goals. Loosely defined, bonding social capital refers to resource that embedded in within-group connections, while bridging social capital refers to resource that embedded in between-group connections. This group is ethnic immigrant group in this thesis. Further, this thesis observes how the interactions between bonding and bridging social capital impact on immigrants’ accesses to jobs. Moreover, this thesis explores immigrants’ intimacies with social capital through comparing their age and career fields. In-depth interview was adopted to collect data. Data analysis was conducted through line-by-line coding. This research finds out that both bonding and bridging social play the role of broker who link immigrants to the local labour market. However, their roles as the brokers vary by when and how. Bonding social capital makes efficient influences on immigrants’ job-seeking goals at the very early stage of immigration. The unconditional ethnic-based supports from bonding social capital are highly steady. However, compared with the bridging contacts, the quality of job referrals made by bonding contacts are less appreciated. Bridging social capital accelerates the process of immigrants’ job-seeking through helping them earn local work experiences, which are vital for finding the following full-time job. Bonding and bridging social capital impacted each other mutually. When bonding and bridging social capital cooperate, immigrants are likely to attain accesses to richer resources. When bridging contacts witness immigrants becoming estranged with bonding contacts and become close with bridging contacts, immigrants’ bridging social capital tends to be enriched. Younger immigrants are less intimate to vertical bonding social capital, which is embedded in the immigrants’ powerful contacts inside of the immigrant community. Immigrants whose career fields require highly quantifiable career skills tend to have short-term needs of social capital for pursuing jobs.
  • Väänänen, Miisa (2022)
    Tässä tutkielmassa selvitetään, mistä kaskislaisuus koostuu paikallisten teollisuustyöntekijöiden kokemusten mukaan sekä miten he kokevat Kaskisten kaupungin muuttuneen ja millaisena he näkevät oman tulevaisuutensa teollisuudessa Kaskisissa. Kaskisissa suljettiin vuonna 2009 noin kolmesataa henkeä työllistänyt Metsä-Botnian selluloosatehdas. Tehtaan sulkeminen alle kahdentuhannen asukkaan teollisuuskaupungissa on aiheuttanut suuria muutoksia muun muassa elinkeinorakenteellisesti. Maailmanlaajuisen metsäteollisuuden murroksen myötä tehtaita sijoitetaan halvempien kustannusten maihin ja vanhat tehtaat länsimaissa suljetaan, mikä aiheuttaa teollisuuden purkautumista. Teollisuudesta eläneet kaupungit kohtaavat tämän myötä monia haasteita ja paikallisten teollisuustyöntekijöiden on sopeuduttava uuteen tilanteeseen sekä rakennettava paikkaan kuulumistaan uudelleen. Tällaisen muutoksen vuoksi kaskislaisten teollisuustyöntekijöiden kokemusten tutkiminen on arvokasta. Tutkielmaa varten haastateltiin kymmentä Kaskisissa asuvaa teollisuustyöntekijää. Yksilöhaastattelut toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna ja litteroitu laadullinen haastatteluaineisto analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä metodina käyttäen. Teollisuustyöntekijät kokevat kaskislaisuuden vahvasti Metsä-Botnian tehtaan kautta. Se on aiheuttanut kaupungin suurimmat muutokset, jotka tällä hetkellä ilmenevät Kaskisten kuntapoliittisina haasteina. Asuinpaikka koetaan silti hyväksi paikaksi elää ja kuuluminen sinne on vahvaa. Kaskislaisuus on rauhallisuuden ja merellisen ympäristön arvostamista sekä erilaisten ihmisten ja kaupungin väestön ikääntymisen hyväksymistä. Haastateltavia ei haittaa palveluiden puute ja tilanne omalla työpaikalla Metsä Boardin tehtaalla näyttää hyvältä. Teollisuustyöntekijät eivät kuitenkaan uskalla ennustaa tehtaan tilannetta tätä päivää pidemmälle, koska alan heilahtelut yllättivät jo Metsä-Botnian kohdalla. Metsä Boardin tehtaan ja Kaskisten kaupungin tulevaisuuden katsotaankin olevan vaakalaudalla ilman uusia teollisia investointeja tai alueen kehitystä. Teollisuustekijöiden luoman kuvan mukaan Kaskinen näyttäytyy kaupunkina, jonka historia, kehitys, muuttoliike ja elinkeinorakenne kulminoituvat vahvasti Metsä-Botnian tehtaaseen. Näille ihmisille Kaskista ei olisi ilman Metsä-Botniaa. Tehtaan lähdön aiheuttamien haasteiden myötä hiljainen pikkukaupunki on alkanut tuntua asukkaistaankin jo kuolevalta, eikä ratkaisuja muuttuneeseen tilanteeseen ole löytynyt. Haasteista huolimatta Kaskinen on kuitenkin vielä elossa teollisuustyöntekijöiden tarinoissa. Paikka on heille merkityksellinen, rauhallinen kotikaupunki, johon kiinnittää työ ja koko mennyt elämä. Epäluottamusta omaan tulevaisuuteen tuo kuitenkin metsäteollisen alan epävarmuus. Menneisyyden kokemus Metsä-Botnian lähdöstä luo varjon, jonka alta tulevaisuuteen ei uskalleta katsoa luottavaisesti, vaikka omalla työpaikalla menee hyvin. Teollisuustyöntekijät eivät siis kaipaisi Kaskisten rauhaan juuri muuta, kuin uusia teollisia toimijoita tai investointeja, jotka takaisivat niin tehtaan kuin kaupunginkin elinvoimaisen tulevaisuuden.
  • Saastamoinen, Siiri (2022)
    Pohjoismaisen hyvinvointivaltion ihanteena on, että syntyperä ei määritä lapsen tulevaisuuden askelmerkkejä. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että koulutusaste, tulotaso sekä monet muut tekijät näyttävät siirtyvän edelleen vanhemmilta lapsille. Yhteys on voimakkainta sosiaalisten hierarkioiden ääripäissä: sekä huono- että hyväosaisuus näyttää kasautuvan. Ylisukupolvisen huono-osaisuuden selittäjiksi on tarjottu muun muassa stigmaan tottumista, resurssivajetta ja tukiasiakkuuteen oppimista. Toimeentulotuki on suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän viimesijainen etuus, jota voi saada, mikäli tulot eivät riitä kattamaan kotitalouden välttämättömiä menoja. Toisinaan toimeentulotukiasiakkuus voi olla merkki kasautuneesta huono-osaisuudesta, kuten työttömyydestä ja heikosta terveydentilasta. Myös toimeentulotukiasiakkuuden osalta on havaittu ylisukupolvinen yhteys vanhempien ja lasten välillä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan kohorttien 1990 – 1994 osalta sitä, ennustaako 15-vuotiaana koettu lapsuudenperheen tukiasiakkuus omaa tukiasiakkuutta 24-vuotiaana. Haavoittuvissa olosuhteissa kasvaneet nuoret muuttavat tutkimusten mukaan aiemmin pois lapsuudenkodistaan. Varhainen poismuutto asettaa nuorelle taloudellisia haasteita, jotka voivat johtaa esimerkiksi keskiasteen koulutuksen keskeyttämiseen. Toimeentulotukiasiakkuuden ylisukupolvisuutta ei ole Suomessa aiemmin tarkasteltu alaikäisenä itsenäistyneiden osalta. Toisena tutkimuskysymyksenä on, millä tavoin ylisukupolvinen asiakkuus eroaa alaikäisenä kotoa muuttaneiden ja kotona asuneiden nuorten välillä. Lisäksi tarkastellaan vielä sitä, miten varhainen poismuutto ennustaa omaa asiakkuutta niillä nuorilla, jotka ovat lapsuudenperheessään saaneet toimeentulotukea. Aineistona tutkielmassa käytetään Helsingin yliopiston Väestötutkimuskeskuksen ylläpitämää kokonaisaineistoa. Aineisto sisältää tiedot kohorttien jäsenistä ja heidän biologisista vanhemmistaan. Vastemuuttujan ja pääselittäjän välistä yhteyttä tarkastellaan Poisson-regressioanalyysin avulla, ja yhteyttä vakioidaan sekoittavilla ja välittävillä muuttujilla. Varhain kotoa muuttaneille ja kotona asuneille nuorille ajetaan mallit erikseen, jotta näiden ryhmien välisiä eroja voidaan tarkastella. Tulosten perusteella lapsuudenperheen tukiasiakkuus ennustaa voimakkaasti omaa aikuisiän tukiasiakkuutta. Vakioimattomassa päävaikutusmallissa riski on yli kymmenkertainen, mutta vanhemman sekä nuoren oman koulutusasteen vakiointi laskee riskiä merkittävästi. Kun tarkastellaan yhteyden voimakkuutta pelkästään alaikäisenä muuttaneiden nuorten osalta, on riski lähes nelinkertainen. Alaikäisenä poismuuttaneilla nuorilla toimeentulotukiasiakkuuden ylisukupolvinen yhteys on siis heikompi kuin kotona asuneilla nuorilla. Toisaalta tarkasteltaessa sitä, miten varhainen muutto vaikuttaa lapsuudenperheen tukiasiakkuuden ja oman tukiasiakkuuden väliseen yhteyteen, on riski varhain poismuuttaneilla yli kaksinkertainen verrattuna niihin nuoriin, jotka ovat muuttaneet kotoa myöhemmin.
  • Mannerberg, Elisa (2023)
    Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan kaupallista intiimiyttä osana ’sugar dating’ -suhteita. Työn taustalla vaikuttaa kansainvälinen ilmiö kahden henkilön välisistä, sisällöltään monimuotoisista suhteista, joihin sisältyy lähtökohtainen idea ja sopimus toisen osapuolen takaamasta rahoituksesta. Tutkielma jäsentyy intiimiyden erilaisten tulkintakehysten ympärille: intiimiyttä tarkastellaan subjektiivisesti koettuna sekä yhteiskunnallisten muutosten muovaamana, autenttista läheisyyttä peilaavana kaupallisena tuotteena. Tutkielmassa painottuvat työtä varten haastateltujen henkilöiden, ’seuralaisten’, kertomukset ja tulkinnat. Tutkielman aineisto koostuu viidestä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Haastatteluihin osallistuneet tavoitettiin -sivustolta. Haastateltavat ovat 18–31-vuotiaita naispuolisiksi esittäytyneitä, pääkaupunkiseudulla asuvia henkilöitä. Haastateltavilla oli haastattelujen toteutuksen aikana kokemusta yhdestä tai useammasta sugar dating -suhteesta. Aineiston luokittelu ja teemoittelu toteutettiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmällä. Aineiston analyysissa hyödynnettiin useita sosiologisia teorioita, jotka käsittelevät intiimiyttä ja sen kaupallistumista osana yhteiskunnallisia muutoksia. Keskeisimmät teoreetikot ovat Elizabeth Bernstein, Anthony Giddens, Eva Illouz sekä Vivian Zelizer. Teoreettista kirjallisuutta täydentävät seksityötä ja kaupallisia suhteita käsittelevät tutkimukset. Analyysin tuottamien tulosten perusteella suhteista on löydettävissä intiimiyden erilaisia ilmentymiä, joita haastateltavat rajaavat ja kontrolloivat. Tämä ilmenee kiintymyksen, tiedon jakamisen ja yhteisen toiminnan ulottuvuuksissa. Haastateltavat kontrolloivat subjektiivista emotionaalisuutta sekä vuorovaikutuksellista tiedon jakamista tai kieltäytyvät joistakin intiimiyden muodoista lähtökohtaisesti kokonaan. Kaupallinen intiimiys ilmenee haastateltavien kertomuksissa taloudellisina tavoitteina sekä autenttisen intiimiyden kaupallisen arvon tiedostamisena ja hyödyntämisenä. Haastateltavat tarkkailevat suhteidensa kaupallisten käytäntöjen sujuvuutta ja selkeyttävät rajaviivaa kaupallisen ja emotionaalisen intiimiyden välillä. Lisäksi haastateltavat yhdistävät kaupalliset ja intiimit elementit suhteita selkeyttävillä määritelmillä ja niihin sopivilla käytännöillä. Edellä esitettyjen havaintojen lisäksi tulokset ilmentävät erilaisia haasteita, jotka liittyvät osapuolten erilaisiin käsityksiin intiimiyteen liittyvistä rajanvedoista sekä suhteen sisäisistä toimintatavoista. Osapuolten näkemykselliset erot ja rajoja rikkovat tilanteet tulivat esiin sekä suhteissa että alkuvaiheen neuvotteluissa, jotka eivät johtaneet suhteisiin. Tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta, että haastateltavat tasapainoilevat kaupallisen intressin ja intiimin suojelun välillä. Esille nousee paradoksaalinen päätelmä: siinä missä rahoittava osapuoli saattaa tavoitella intiimiyden kokemusta, pyrkivät seuralaiset rajoittamaan suhteiden intiimiyttä.
  • Soininvaara, Helmi (2023)
    Tutkielman tavoitteena on täydentää kuvaa julkishallinnon hyödyntämistä ulkopuolisista asiantuntijoista sekä selvittää, minkälaista tietoa selvityshankkeissa tuotetaan päätöksenteon tueksi. Tutkielmaa ohjaa tutkimuskysymys ”Minkälaisena tiedontuotannon ja päätöksenteon suhde hahmottuu valtiorahoitteisessa selvitystoiminnassa?”. Tätä pääasiallista tutkimuskysymystä lähestytään kolmen alakysymyksen kautta: 1. Millaisiin tarpeisiin vastaamisella tiedontuotannon ulkoistamista perustellaan? 2. Miten ulkopuoliset asiantuntijat asemoituvat osaksi päätöksenteon valmistelua? 3. Minkälaisin menetelmin ja käytännöin ulkopuoliset asiantuntijat tuottavat tietoa julkishallinnolle? Tutkielman aineisto koostuu kuudesta puolistrukturoidusta asiantuntijahaastattelusta ja Demos Helsingin toimistolla järjestetystä keskustelutilaisuudesta. Tapausesimerkiksi valittiin valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoimintaan (VN TEAS) kuuluva hanke ”Sosiaaliturvan indikaattorit hyvinvointitaloudessa – ohjausmalli päätöksentekoon ja seurantaan”, jonka ohjausryhmän ja konsortion jäsenistä haastateltavat valittiin. Aineisto analysoitiin Atlas.ti-ohjelmalla laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Analyysi eteni koodauksesta teemoitteluun ja neljän ulkopuolisen asiantuntijan tyypin luomiseen. Ulkopuolisten asiantuntijoiden tyypit kuvaavat eri piirteitä, tehtäviä tai työkaluja, joita ulkopuolisilla asiantuntijoilla on käytettävissään. Tutkielmassa tunnistetut neljä tyyppiä ovat Käytännön osaaja, Verkostoituja, Yhteiskunnallinen vaikuttaja ja Visionääri. Ulkopuolisten asiantuntijoiden neljä tyyppiä vastaavat neljää tiedontuotannon tavoitetta: tiedon hyödynnettävyys, tiedon sosiaalinen vankkuus, tiedon poliittinen vaikuttavuus, ja uusilla ajatuksilla herättely. Tutkielman tulosten perusteella tiedontuotannon odotetaan vastaavan monenlaisiin tarpeisiin julkishallinnossa ja tarjoavan päätöksenteon tueksi uusia ajatuksia ja osaamista, johon julkishallinnolla ei muuten olisi pääsyä. Tiedontuotannon hyödyntäminen ei ole niinkään instrumentaalista kuin käsitteellistä, vuorovaikutuksellista ja symbolista.  
  • Lindman, Elina (2022)
    Koronaviruspandemian johdosta monet tieto- ja asiantuntijatyötä tekevät siirtyivät etätöihin keväällä 2020. Mediassa käsiteltiin tuolloin paljon etätyötä ja annettiin neuvoja etätyötä tekeville. Tämä tutkielma käsittelee etätyöhön liittyviä normeja mediassa tarkastelemalla, miten etätyötä käsittelevissä Helsingin Sanomien artikkeleissa rakennetaan diskursiivisesti yhteiskuntaluokkaa ja hyvää kansalaisuutta. Luokka määritellään Pierre Bourdieun ja Beverley Skeggsin ajatuksia mukaillen symbolisten ja kulttuuristen käytäntöjen tuotteena sekä erontekojen ja arvottamisen mekanismina. Tutkielmassa tarkastellaan luokkaa erityisesti keskiluokkaisuuden näkökulmasta ja lähdetään oletuksesta, että keskiluokkaisuus on laajasti normi suomalaisessa yhteiskunnassa. Kansalaisuutta käsitteellistetään ihmisiin kohdistuvina ideaaleina ja niihin vastaamisena sekä määrittelyinä hyvästä ja huonosta kansalaisuudesta. Kansalaisuutta tarkastellaan erityisesti uusliberaalia kansalaisuutta käsittelevän tutkimuksen näkökulmasta, jossa hyvän kansalaisuuden nähdään olevan yksilöllistä, vastuullista, itseään kehittävää ja joustavaa. Tutkielman aineistona on 33 Helsingin Sanomien etätyötä käsittelevää verkkoartikkelia, jotka on julkaistu keväällä 2020. Menetelmänä on kriittinen diskurssianalyysi, jonka avulla analysoidaan luokkaan ja hyvään kansalaisuuteen liittyviä normeja ja valtadiskursseja. Menetelmä on teoriasidonnainen, eli analyysi on vuoropuhelua aineiston sekä luokkaa ja kansalaisuutta käsittelevän teorian ja aiemman tutkimuksen välillä. Analyysissä etätyötä tekevät hyvät kansalaiset määrittyvät hyvin keskiluokkaisiksi. Keskiluokkaisuutta rakennetaan sekä etätyöläisten kuvaamisen kautta että erilaisten etätyöhön liittyvien normien ja oletusten luomisen kautta. Ensinnäkin etätyöläisillä kuvataan ja oletetaan olevan keskiluokkaiset resurssit ja elämät, jolloin etätyöstä luodaan keskiluokkaisia normeja. Lisäksi etätyöläisten perhe-elämä näyttäytyy keskiluokkaisena. Luokkaa myös häivytetään sivuuttamalla pandemiaan ja etätyöhön liittyvää eriarvoisuutta sekä luomalla keskiluokkaisuudesta normia. Toiseksi etätyötä tekevän kansalaisen ideaaliksi rakentuu kunnollinen kansalainen, jolla on kunnollisuutta noudattavat elämäntavat ja joka hallitsee itseään sekä elämäänsä tehokkaasti. Nämä piirteet näyttäytyvät myös keskiluokkaisina ideaaleina sekä mahdollisina vain keski- ja yläluokkaisille. Lisäksi hyvään kansalaisuuteen liitetään neuvotteluja armollisuuden diskurssin avulla, jolloin luodaan rajanvetoja ideaalin, hyväksytyn ja huonon kansalaisuuden välillä. Tutkielma vahvistaa käsitystä keskiluokkaisuudesta normina sekä keskiluokkaisesta kunnollisuudesta hyvän kansalaisuuden mallina suomalaisessa yhteiskunnassa. Johtopäätöksissä pohditaan myös median roolia diskurssien tuottajana sekä hyvän kansalaisuuden ja keskiluokkaisuuden ideaalien potentiaalisia vaihtoehtoja.
  • Välivehmas, Riikka-Maaria (2021)
    Koettu terveys tarkoittaa henkilön subjektiivisesti kokemaa terveydentilaa. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella koettua terveyttä, ja sen määrittelyyn ja muodostumiseen liittyviä tekijöitä. Sosiologisessa tutkimuksessa koettua terveyttä tarkastellaan usein sosioekonomisesta näkökulmasta. Tutkielmassa tarkastellaan, miten sosioekonomiset sekä sosiodemografiset tekijät ilmenevät koetussa terveydentilassa, ja miten ihmisten kokemukset omasta terveydentilastaan muodostuvat. Tutkimuksessa tarkastellaan myös, miten tutkielmaan osallistuneiden vastaajien sosioekonominen tausta ja sosiodemografiset tekijät ilmenevät terveyspalveluiden käytössä ja heidän kokemuksissa terveyspalveluista. Lisäksi pyritään yhdistämään nämä teemat pohtimalla, ilmeneekö koettu terveydentila vastaajien kokemuksissa terveyspalveluista ja vaikuttaako taas terveydenhuolto heidän koettuun terveyteen. Tutkielman aineisto kerättiin laadullisella kyselylomakkeella. Kyselyyn vastasi 38 anonyymia henkilöä. Vastaajilta kysyttiin heidän terveydentilaa ja terveyspalveluita koskevia kysymyksiä monivalintakysymyksillä sekä avoimen vastausvaihtoehdon kysymyksillä. Aineistoa käsiteltiin sekä sisällönanalyysin että sisällön erittelyn keinoin. Tutkimuksessa on käytetty Mixed Methods Research (MMR) -lähestymistapaa ja aineistoa on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin periaatteiden mukaisesti. Tutkielman tuloksissa korostuvat sosiodemografisten taustamuuttujien merkitys vastaajien kokemuksissa. Elämäntilanteen vaikutus koettuun terveyteen ja kokemuksiin terveyspalveluista oli merkittävä. Eri elämäntilanteissa olevilla vastaajilla oli elämäntilanteeseen liittyviä kokemuksia koetusta terveydestä ja terveyspalveluista - erityisesti opiskeluaikaan liittyi epävarmuustekijöitä ja taloudellisia rajoitteita.
  • Sarparanta, Tuomas (2020)
    Tutkielmassa pyritään vastaamaan ensinnäkin kysymykseen siitä, onko kokemus luokkatovereiden ja opettajien sosiaalisen tuen puutteesta yhteydessä koulukiusaamisen kohteena olemiseen. Toiseksi tutkielmassa tarkastellaan sitä, voidaanko koulujen välisiä eroja kiusaamisen yleisyydessä selittää koulujen eroilla oppilaiden kokeman keskimääräisen luokkatovereiden ja opettajien sosiaalisen tuen suhteen. Tutkielma kytkeytyy sosiaalista tukea ja kiusaamista koskevan tutkimuskirjallisuuden lisäksi sosiaalista pääomaa käsitteleviin tutkimuksiin, joissa on tarkasteltu paikallisyhteisöjen sosiaalisen pääoman merkitystä. Aineistona tutkielmassa käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttamasta vuoden 2017 Kouluterveyskyselystä (8.- ja 9.-luokkalaiset) rajattua osa-aineistoa, jossa oli yhteensä 51 619 vastaajaa jakautuneena 399 yksittäiseen kouluun. Analyysimenetelmänä toimi kaksitasoinen logistinen regressio (satunnaisvakiomalli, random intercept model). Tutkielmassa käytetyt keskeisimmät selittävät muuttujat luokiteltiin yksilötason selittäviin muuttujiin (oppilaan kokemus luokkatovereiden ja opettajien sosiaalisesta tuesta) sekä koulutason selittäviin muuttujiin (luokkatovereiden sekä opettajien tuen koulukohtainen keskiarvo ja keskihajonta). Lisäksi analyyseissa otettiin huomioon muita aiempien tutkimusten perusteella relevantteja yksilötason selittäviä muuttujia (sukupuoli, luokka-aste, perhetekijät, vertaissuhteet ja mielenterveys). Tutkielman keskeinen tulos on, että mitä vähemmän oppilas koki saaneensa luokkatovereiltaan sosiaalista tukea, sitä suurempi oli oppilaan kiusaamisen kohteena olemisen veto (odds). Esimerkiksi niiden oppilaiden, jotka eivät kokeneet koskaan saaneensa luokkatovereiltaan sosiaalista tukea, kiusaamisen kohteena olemisen veto oli noin viisinkertainen luokkatovereiden tukea aina saaneisiin verrattuna, kun kaikki selittävät muuttujat otettiin huomioon. Sen sijaan kokemus opettajien sosiaalisen tuen puutteesta ei kasvattanut kiusattuna olemisen vetoa, kun kaikki selittävät muuttujat huomioitiin: opettajien sosiaalista tukea aina kokeneiden oppilaiden veto oli suurempi kuin niiden, jotka eivät kokeneet saaneensa opettajilta lainkaan tukea tai jotka kokivat saaneensa opettajien tukea usein tai joskus. Tähän tulokseen liittyy kuitenkin merkittäviä epävarmuustekijöitä. Lisäksi tulokset antavat ainoastaan viitteitä siitä, että koulujen erot luokkatovereiden ja opettajien keskimääräisen sosiaalisen tuen suhteen saattavat selittää koulujen välisiä eroja kiusaamisen yleisyydessä. Tulosten mukaan luokkatovereiden sosiaalisen tuen puute on merkittävä kiusattuna olemisen riskitekijä, ja tämä havainto vastaa aikaisemmissa tutkimuksissa saatuja tuloksia. Sen sijaan opettajien sosiaalista tukea koskevat tulokset ovat osittain ristiriidassa aiemman tutkimustiedon kanssa, joten erityisesti opettajien sosiaalisen tuen yhteyttä kiusaamiseen tulisi tutkia lisää. Aineiston koulut olivat myös hyvin samankaltaisia keskimääräisen sosiaalisen tuen tason suhteen, joten jatkotutkimuksissa saattaisi olla tarpeen käyttää tarkempia sosiaalisen tuen mittareita ja ottaa tarkasteluihin mukaan koulutason lisäksi myös luokkataso.
  • Ekman, Saara (2022)
    Tämän tutkielman aiheena on nuorten kaverisuhteiden tilallisten ulottuvuuksien tarkastelu erityisesti vapaa-ajan kontekstissa. Tutkielmassa tarkastellaan erilaisten kaveruuksien ilmentymiä nuorten haastattelupuheessa, sekä niiden paikantumista ja kiinnittymistä nuorten elinympäristöön heidän asuinkaupungissaan. Nuorten yhdessäoloa lähestytään nuorten tilankäytön tapojen, tilojen hengailua sallivan tai rajoittavan luonteen sekä nuorille merkityksellisten kaveriryhmäjäsenyyksien kautta. Mukana on niin liikkuvuuden kuin paikallisuudenkin kuvauksia, joiden kautta nuorten sosiaalinen elämänpiiri jäsentyy ja saa merkityksiä heitä ympäröivässä kaupunkitilassa. Samalla tarkastellaan tiloihin paikantuvan hengailun ja yhdessäolon toteutumisen mahdollisuuksia ja reunaehtoja. Tarkasteltu tutkimusaineisto muodostuu 22 valmiiksi litteroidusta haastattelusta, joihin on osallistunut 32 nuorta. Tutkielmassa hyödynnetään valmista haastatteluaineistoa, joka on kerätty osana Nuorisotutkimusverkoston koordinoimaa Nuoret ajassa -tutkimushanketta. Analyysi on tehty soveltaen teoriaohjaavaa sisällönanalyysia ja teemoittelua. Tutkielma paikantaa nuorten tilankäytön tapoja sosiaalisine suhteineen kolmelle eri kentälle: keskustaan ja muualle kaupunkiin, nuorten eletylle lähialueelle sekä kotiin. Liikkuvaisilla nuorilla korostuvat keskustan viriketarjonnan houkuttavuus sekä kaveriryhmien laaja paikantuminen ympäri kaupunkia. Enimmäkseen lähialueella viihtyvillä nuorilla sekä kaverit että näiden tapaamispaikat ovat useimmiten lähistöltä. Välillä nuoret kokoontuvat isollakin joukolla, ja tällöin varsinkin kesäisin ulkotilojen merkitys korostuu. Talvella nuoret puolestaan kaipaavat sopivia sisätiloja porukalla oleskeluun. Kotona viihtyvien nuorten vuorovaikutus kavereiden kanssa tapahtuu usein virtuaalisesti. Nuorten tilankäyttöä ja liikkuvuutta näyttävät suuntaavan niin kaverit, omat toiveet ja tarpeet kuin käytettävissä oleva aikakin, sillä tutkielman perusteella nuorten elämää aikatauluttavat ja rajaavat erilaiset tahot koulusta harrastuksiin. Nuorten käyttämien vapaa-ajan tilojen suosio ja niihin sitoutuminen hahmottuu aineistossa erityisesti kavereiden kautta. Myös tilojen saavutettavuus, kaupallisuus, valvonta ja muiden käyttäjien läsnäolo luovat reunaehtoja nuorten yhdessäololle. Osa nuorista hyväksyy esimerkiksi nuorisotilojen säännöt, mutta toiset kaipaavat auktoriteeteilta vapaata oleskelua. Kohdatessaan valvontaa tai sääntelyä nuoret näyttävät kuitenkin useimmiten mukautuvan, ja he neuvottelevatkin eri tavoin oleskelun oikeutuksesta muiden tilankäyttäjien kanssa. Sosiaalinen media ja erilaiset virtuaaliset yhteisöt kulkevat mukana useimpien nuorten arjessa. Tutkielman tulokset tukevat näkemystä kasvokkaisen yhdessäolon merkityksellisyydestä virtuaalisten yhteisöjen rinnalla. Huomio kiinnittyy myös nuorten arjen kokemuksiin. Nuorista keskusteleminen vain huolten ja riskien näkökulmasta saattaa jättää alleen aikuisten silmiin helposti päämäärättömänä näyttävän hengailun tärkeyttä. Nuoret tarpeineen ja toiveineen eivät myöskään ole homogeeninen joukko. Nuorten halu ja tarve viettää aikaa yhdessä olisi hyvä ottaa mahdollisuuksien mukaan huomioon sekä keskustaympäristön että asuinalueiden suunnittelussa. Yksilö- ja suorituskeskeisyyttä korostavassa myöhäismodernissa yhteiskunnassa nuorten hengailu kaipaa sopivien tilojen lisäksi myös oleskelun hyväksyvää asenneilmapiiriä.
  • Vatanen, Petra (2021)
    Uni on yksi hyvinvoinnin tärkeimmistä kulmakivistä ja sen puutteella on merkittäviä vaikutuksia paitsi yksilön omaan elämään myös yhteiskunnalle. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia ovat suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden kokemukset unettomuudesta ja miten he itse määrittävät unettomuutensa syytekijöitä. Tutkimuskysymykset olivat seuraavat: 1. millainen kokemus unettomuus on opiskelijalle, 2. millaisia syy-seuraussuhteita opiskelijat unettomuudelle antavat ja miten ne jakautuvat yksilöllisiin ja ympäristöllisiin tekijöihin, sekä 3. millaisin toimin opiskelijat pyrkivät hallitsemaan ja ehkäisemään uniongelmiaan. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella. Kyselylomake jaettiin Facebookissa opiskelijoiden sisäisissä kanavissa. Vastaajilta ei vaadittu lääkärin diagnoosia uniongelmista, vaan riittävää oli, jos vastaaja subjektiivisesti koki unettomuutta. Kokemusta unettomuudesta pyrittiin ymmärtämään muutaman tarkkaan harkitun avoimen kysymyksen avulla, joiden tarkoitus oli saada vastaajat kuvaamaan omia kokemuksiaan uniongelmista. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Opiskelijoiden unettomuuden selitysmalleissa korostui kokemus stressistä, johon linkittyivät opiskelut, työt, ihmissuhteet ja elämäntapahtumat. Unettomuuden koettiin sen lisäksi johtuvan unen kannalta haitallisista käyttäytymismalleista tai persoonallisuuspiirteistä (ahdistusherkkyys, asioista huolehtiminen, älypuhelimen käyttö, ylivireys) ennemmin kuin ympäristöstä johtuvista tekijöistä. Ympäristöstä johtuvina syinä mainittiin muun muassa yhteiskunnan normit, jotka eivät tukeneet elämistä poikkeavassa rytmissä. Unettomuus oli kaiken kaikkiaan epämiellyttävä kokemus, joka aiheutti paljon negatiivisia tuntemuksia, kuten turhautuneisuutta ja epätoivoa. Opiskelijat olivat ylivirittyneitä, mikä näyttäytyi suurimman osan kohdalla vaikeutena saada mieli rauhoitettua iltaisin. Unettomuuden lääkkeettömissä hallintakeinoissa korostui oma asenne, terapia ja mielekkäiden asioiden tekeminen päivisin. Tulosten perusteella opiskelijat olivat varsin yksin uniongelmiensa kanssa. Korkeakouluissa voisi olla syytä tarjota opiskelijoille ohjeistusta elämänhallintaan, matalan kynnyksen keskusteluapua ja vertaistukea. Nämä keinot voisivat ehkäistä ylikierroksilla käymistä, jos mielen päällä olevia asioita olisi mahdollista käsitellä päiväsaikaan.
  • Luomanen, Sari (2021)
    Vuoden 2019 alusta lähtien Covid-19- virus on aiheuttanut akuutin yhteiskunnallisen ja taloudellisen kriisin. Ihmisten turvallisuuden takaamiseksi ja terveydenhuollon kantokyvyn varmistamiseksi yhteiskunta on ollut sulkutilassa eripituisia ajanjaksoja aiheuttaen maalle runsaita taloudellisia ongelmia. Suomen valtiolla on ollut suuri rooli talouden tukijana ja elvyttäjänä, joten julkinen velkasuhde on noussut korkeaksi. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään, onko koronapandemian myötä taloustiede tuottanut uuden talouspoliittisen mallin, joka oikeuttaa julkinen velkaantumisen eri tavalla kuin aiemmin? Lisäksi työssä tarkastellaan sitä, onko uusi talouspoliittinen malli ollut olemassa jo ennen koronapandemiaa. Koronapandemiaan liittyvä julkinen keskustelu valtion velkasuhteen noususta alkoi keväällä 2020 julkaistujen laajojen talousraporttien jälkeen. Tässä työssä käydään läpi tarkemmin velkasuhteesta käytyä julkista keskustelua Helsingin Sanomissa julkaistujen pääkirjoitusartikkeleiden avulla, joita analysoidaan retorisen diskurssianalyysin keinoin. Analyysin tueksi tutkielmaan haastateltiin kolmea suomalaista talousasiantuntijaa. Tässä työssä esitetään, että suhtautuminen julkiseen velkaantumiseen on muuttunut Suomessa ja velkaantuminen oikeutetaan eri tavalla kuin aiemmin. Näin ollen taloustiede on tuottanut uuden talouspoliittisen mallin, jossa velkaantuminen on oikeutetumpaa kuin ennen koronapandemiaa. Velkamyönteisempi ideologia on kuitenkin ollut olemassa jo ennen koronapandemiaa, mutta pandemia sysäsi liikkeelle tämän taustalla jo aiemmin olleen muutoksen. Syitä velkamyönteisyydelle on muun muassa alhaiset korot, pitkään jatkunut taloudellinen pysähtyneisyys ja tarve siirtyä ekologisesti kestävämpään yhteiskuntaan. Valtiontaloutta hoidettiin vuosikymmeniä tiukan talouskurin ideologiaan nojautuen, jossa velkaantuminen oli suositeltavaa ainoastaan väliaikaisesti ja pakon vuoksi. Koronapandemian myötä suhtautuminen velkasuhteen nousuun on muuttunut, sillä olosuhdetekijät ovat olleet suotuisat. Taloustieteen performatiivisuus ei kuitenkaan toteudu suoraan, vaan uuden mallin välittäjä on talouspolitiikka, jonka kulloisenkin mallin avulla taloutta tuotetaan ja rakennetaan tietynlaiseksi.
  • Kalliokoski, Annu (2023)
    Moni suomalainen lähiö on saanut oman tunnistettavan identiteetin, ja erilaiset kulttuuriset käsitykset ja sosiaaliset merkitykset näkyvät kaupunginosahierarkiassa. Tutkielmassa tarkastellaan, mitä paikan ominaisuuksia Korso saa ja miten Korson maine näkyy Helsingin Sanomien julkaisemissa teksteissä vuosina 2011–2021. Suomalaisessa kontekstissa Vantaalla sijaitseva Korso mielletään usein huonomaineiseksi leimautuneeksi paikaksi ja samalla paikalliset korsolaiset asukkaat mielletään maineeltaan tietynlaisiksi. Tutkielmassa pohditaan myös median osallisuutta huonomaineiseksi leimautuneen lähiön ja sen asukkaiden maineen luomiseen ja uusintamiseen. Tutkielmassa Korson mediateksteissä saamia paikan ominaisuuksia analysoidaan hyödyntäen muun muassa paikan maineeseen liittyvää aiempaa sosiologista tutkimusta sekä Loïc Wacquant'n (2008) alueellisen eli territoriaalisen stigman käsitettä. Tutkielmassa aineisto, Helsingin Sanomissa 2011–2021 julkaistut tekstit, joissa mainitaan Korso tai korsolaisuus, on analysoitu aineistolähtöisesti grounded theory -menetelmää hyödyntäen. Aineistolähtöinen analyysi nosti aineistosta esiin neljä Korson mediajulkaisuissa saamaa ominaisuutta: Korso hurjamaineisena paikkana, Korso haavoittuvaisten paikkana, Korso tavanomaisen elämän paikkana sekä Korson syvän vaikutuksen siellä asuvaan tai joskus asuneeseen. Keskeisinä johtopäätöksinä tutkielmassa todetaan, että erityisesti Korson lähiön ulkopuoliset ajattelevat Korson hurjamaineiseksi paikaksi ja liittävät korsolaisiin jopa alaluokkaisia piirteitä. Media ja fiktio osallistuvat Korson ja korsolaisten hurjan maineen uusintamiseen, kun taas paikalliset korsolaiset hyödyntävät erilaisia strategioita asuinpaikkansa rajun maineen kanssa toimimiseen. Näitä keinoja ovat muun muassa huumori ja jopa Korson brändäys. Korso haavoittuvaisten paikkana tulee aineistossa esiin erilaisina alueella esiintyvinä sosiaalisina ongelmina, epäsiistinä fyysisenä ympäristönä sekä erilaisten globaalien ja lokaalien yhteiskunnallisten muutosten kautta. Aineisto kertoo Korson olevan kuitenkin myös tavanomaisen elämän paikka. Aineiston analyysin kautta tuli myös esiin, miten syvästi Korsossa asuminen vaikuttaa siellä asuvan tai joskus asuneen maailmankuvaan. Tämä näkyy erityisesti siinä, miten korsolaisuus sallii ja suorastaan edellyttää suvaitsevaisuutta ja avarakatseisuutta niin muita ihmisiä kuin paikan ulkonäköä kohtaan. Tutkielmassa tulee myös esiin median vastuu yhteiskunnallisena vaikuttajana.
  • Heiska, Roosa (2022)
    Tutkielma käsittelee kotieläintuottajien näkemyksiä tuotannon ympäristö- ja ilmastokeskustelusta ja liittyy osaksi maatalouden sosiologiaa sekä yhteiskuntatieteellistä ympäristötutkimusta. Lähtökohtana tutkielmassa on ollut tuottajien toimeentulon ja kannattavuuden haasteiden, sekä ympäristö- ja ilmastovaatimusten vastaamisen ristipaine. Tulevaisuuden haasteena onkin, miten ruokajärjestelmän kestävyyttä tulisi kehittää niin että se koetaan oikeudenmukaiseksi. Tutkielmassa tarkastellaan kotieläintuottajien toimijuutta muutoksessa, sekä tapoja oikeuttaa toimintaansa tilanteessa, jossa kotieläintuotannon kestävyys on kyseenalaistettu. Tutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä kotieläintuottajien oikeudenmukaisiksi kokemista tavoista tehdä kestävää maataloutta sekä lisätä ymmärrystä maatalouden merkitysten ja tuottajien roolien rakentumisesta. Tutkielman aineisto koostuu kahdeksasta naudanlihan ja maidon tuottajan haastattelusta. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina Zoomin välityksellä tammi-huhtikuussa 2022. Aineiston analyysi tapahtui aineistolähtöisesti grounded theory -menetelmää hyödyntäen. Analyysin apuvälineenä ja tulkinnan syventämisessä hyödynnetään oikeuttamisteorian näkemyksiä oikeuttamisen maailmoista. Tekninen analyysityö on tehty Atlas.ti -ohjelmalla. Analyysin perusteella kotieläintuottajat vastasivat kannattavuuden ja toimeentulon haasteisiin toimintastrategioilla, jotka tiivistyvät ajatukseen hyvästä yrittäjyydestä. Hyvää yrittäjyyttä edustivat pyrkimys tehokkuuteen, riskien hallinta, ennakointi ja reagointi sekä yrittäjyystaidot. Maataloustuet ja tuottajien asema ruokajärjestelmässä asettuvat kuitenkin ristiriitaisesti yrittäjyyteen nähden. Maatalouden ilmasto- ja ympäristötoimia punnitaan erityisesti kannattavuuden, työllisyyden, maatalouden elinvoimaisuuden, huoltovarmuuden ja viljelyolosuhteiden näkökulmista. Hyvinä tapoina edistää kestävyyttä esiintyy erilaiset kannustimet ja tehokkaat, resursseja säästävät toimet. Myös kotimaista maataloutta pidetään jo lähtökohtaisesti kestävämpänä vaihtoehtona. Naudanlihan ja maidon tuottajien konkreettista merkitystä hiilensidonnassa korostetaan erityisesti nurmiviljelyn, sekä yleisemmin maanomistajuuden näkökulmasta. Maatalouden merkitystä hiilensidonnassa haastaa kuitenkin tuottajien käsitykset ruuantuotannon ensisijaisuudesta. Tulonmuodostuksen logiikka vaikuttaa käsityksiin maatalouden merkityksistä ja tuottajien rooleista. Oikeuttamisteoria havainnollisti tuottajien moraalisten järjestysten ja maatalouden merkitysten rakentumista. Tukijärjestelmän ja maatalouspolitiikan suunta tulevat vaikuttamaan tuottajien rooleihin ja maatalouden merkitysten muotoutumiseen. Tukipolitiikan painopisteen siirtyminen vahvemmin kohti ympäristö- ja ilmastotoimia voikin laajentaa tuottajien rooleja ruoantuottajista esimerkiksi hiilensitojiksi.