Browsing by study line "Suomen kieli"

Tutkielma tarkastelee peruskoulun äidinkielenopettajien suhtautumista S2-oppimäärän opettamista kohtaan. Aineistona on yhteensä kuusi vuonna 2021 toteutettua teemahaastattelua, joiden litteraateista poimittujen asenteellisten ilmausten tarkastelu paljastaa niiden rakentavan erilaisia koulumaailman diskursseja. Tavoitteena on selvittää, minkälaisia asenteellisia ilmauksia äidinkielenopettajat käyttävät puhuessaan S2-oppimäärän opettamisesta, minkälaisia S2-opetukseen liittyviä asioita opettajat arvioivat asenteellisten ilmausten avulla sekä minkälaisina opettajat kuvaavat S2-opetuksen näkökulmasta koulun keskeisimmät toimijat: opettajat, oppilaat ja koululaitoksen? Tutkielmassa asenteelliset ilmaukset on ensin luokiteltu suhtautumisen teorian alasysteemien mukaisesti asennetta, sitoutumista sekä intensiteettiä edustaviin kategorioihin. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on kriittinen diskurssintutkimus, jonka avulla asenteelliset ilmaukset liitetään osaksi haastatteluissa syntyneitä koulumaailman diskursseja. Systeemis-funktionaalinen kieliteoria puolestaan auttaa haastatteluissa rakentuneen toimijuuden selvittämisessä. Haastatteluissa rakentui kuva koulumaailman toimijoista, joita olivat opettajat, oppilaat sekä koululaitos, sekä koulun perusfunktiosta, oppilaan oppimisesta. Toimijoiden tarkastelu toimii lähtökohtana analyysissa, joka koostuu neljästä alaluvusta. Luvut käsittelevät opettajien suhtautumista S2-oppilaisiin, omaan S2-opettajuuteensa, muihin opettajiin sekä S2-opetuksen järjestämiseen kouluissa. Analyysissa käytetyt esimerkit sisältävät opettajien näihin diskursseihin sisällyttämiä asenteellisia ilmauksia, joista suurin osa on negatiivisia. Tutkimuksessa käy ilmi, että opettajat käyttävät asenteellisia ilmauksia oppilaiden inhimillisten ominaisuuksien, käytöksen, opettajan oman työn onnistumisen, hyvän opettajuuden sekä pätevyyden arvioimiseen. Opettajat muodostavat erilaisilla intensiteetti-ilmauksilla sekä negaatioilla subjektiivisia arvoasteikoita, joiden avulla he määrittävät muun muassa ”hyvää opettajuutta”. Opettajat kohdistivat itseensä sekä muihin opettajiin paljon odotuksia, joiden vuoksi he tunsivat usein riittämättömyyttä. Opettajien erilaiset ideologiat näyttäytyivät toisinaan ristiriitaisina, mutta he osoittivat olevansa valmiita muuttamaan työhönsä liittyviä asenteita ja toimineensakin jo niin. Koulumaailman toimijoiden toiminta suuntautui epätasaisesti siten, että vain oppilaan ja opettajan toimijuus oli vastavuoroista. Oppilaiden toimijuus määrittyi sen mukaan, miten motivoituneita ja taitavia he olivat. Oppilaan aktiivisuus vähensi ja passiivisuus lisäsi opettajan toimijuutta, mikä vaikutti opettajan työn raskauteen. Sen sijaan koululaitos näyttäytyi ”saavuttamattomana” vallanhaltijana, joka määritti opettajien opetusta sekä oppilaiden opiskelua. Koululaitokseen vaikutti koulumaailman ulkopuoliset resurssit sekä määräykset, joihin yksikään toimijoista ei pystynyt vaikuttamaan.

Tutkielmassa tarkastellaan, millaisin ilmaisuin suomenkielisen fanifiktion seksikohtauksissa viitataan intiimeihin kehonosiin. Intiimeillä kehonosilla tarkoitetaan tutkielman kontekstissa sukuelimiä ja takapuolia. Fanifiktio puolestaan tarkoittaa fanien toisilleen kirjoittamaa ei-kaupallista tekstiä, joka pohjautuu johonkin yleisesti saatavilla olevaan emätekstiin. Aineistona ovat Archive of our Own -sivustolta kerätyt suomenkieliset fanifiktiotekstit, jotka sisältävät yhden tai useampia seksikohtauksia. Teksteissä esiintyy yli 4000 intiimialueiden mainintaa, joita tutkielmassa tarkastellaan sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti. Teoreettisesti työ yhdistää kognitiivista ja leksikaalista semantiikkaa, ja huomioon otetaan myös seksin ja seksuaalisuuden tabuluonne. Analyysin työkaluina toimivat käsitemetafora ja -metonymia, leksikon vakiintuneet paradigmaattiset suhdetyypit sekä tabusanastoon kietoutuva x-femismi. Analyysissa havaittiin, että yleisin tapa viitata intiimialueisiin niin kerronnassa kuin dialogissakin on käyttää niistä [hän]-tyyppisiä ilmaisuja eli sen henkilön nimeä, jonka kehonosasta on kyse tai vaihtoehtoisesti henkilöön viittaavia pronomineja. Anukseen ja vaginaan viitatessa käytetään lisäksi [sisä]-adpositiota. Tällöin käsitemetonymiaan KOKONAISUUS EDUSTAA OSAA liitetään käsitemetafora IHMINEN ON SÄILIÖ. Analyysin perusteella [hän]-ilmaisujen ohella tyypillisiä nimityksiä intiimialueille ovat erilaiset epämääräistävät eufemismit, kuten hyperonyymit ja käsitemetaforista tai -metonymioista motivoituvat ilmaisut. Ortofemismit ja niiden tavoin toimivat vakiintuneet vieraskieliset eufemismit penis ja klitoris ovat myös paljon käytettyjä. Monet muodoltaan epätyypillisetkin ilmaisut motivoituvat vakiintuneista seksistä käytetyistä käsitemetaforista. Analyysi osoitti lisäksi, että kerronnasta poiketen dialogissa käytössä on alatyylisinä pidettyjä ilmaisuja, jotka saavat kontekstissaan kvasi-eufemistisia sävyjä. Eri kehonosien ilmaisuja tarkasteltaessa huomattiin, että vaginasta ja anuksesta käytetään keskenään hyvin samankaltaista sanastoa, kun taas penikseen viittaavat ilmaisut eroavat näistä. Peniksen todettiin saavan muita tarkasteltuja kehonosia aktiivisemman roolin ja siitä puhutaan itsenäisenä toimijana. Tutkielman tulokset osoittavat, että intiimialueisiin viitataan monipuolisesti erilaisin ilmaisuin. Aineistossa seksiä kuvataan yksityiskohtaisesti, mutta seksiin liittyvät tabut näkyvät sanaston tasolla. Intiimialueista puhuttaessa käytetään enimmäkseen erityyppisiä eufemismeja.

Tutkielmassa tarkastellaan eriyttämisen kielellisiä keinoja yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjassa. Tavoitteena on selvittää, millaisia eriyttämisen kielellisiä keinoja ilmenee 7. luokan äidinkielen ja kirjallisuuden eriytetyssä tekstikirjassa. Äidinkielen ja kirjallisuuden eriytettyjä oppikirjoja on tutkittu tiettävästi vain vähän, joten tavoitteena on saada eriyttämisessä hyödynnetyistä kielellisistä keinoista lisää tietoa. Tutkimusaineistona on kaksi Loisto-kirjasarjaan kuuluvaa 7. luokan oppikirjaa, yleisempään käyttöön tarkoitettu tekstikirja sekä eriytetty tekstikirja. Aineistoa analysoidaan sisällönanalyysin ja tekstianalyysin avulla siten, että yleisempään käyttöön tarkoitettua tekstikirjaa ja eriytettyä tekstikirjaa vertaillaan toisiinsa. Tutkimuksessa havaittiin, että keskeinen eriyttämisen kielellinen keino ilmeni oppikirjan kappaleiden ingresseissä ja tekstiin lisätyissä esimerkeissä. Niiden lisäksi eriyttämisen kielellisiksi keinoiksi hahmottuivat parafraasit, lauseenvastikkeiden välttely, sanavalintojen yksinkertaistaminen ja konkreettisuus sekä tehtävänantojen kielellinen eriyttäminen. Eriyttämisen kielellisillä keinoilla pyrittiin tukemaan tiedon omaksumista, lisäämään konkreettisuutta ja havainnollisuutta, helpottamaan ymmärrettävyyttä ja selkeyttämään ilmauksia sekä tutumpien ilmausten valinnoilla esimerkiksi tukemaan lukijan toiminnan ohjausta ja oppimista. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että eriytetyn oppikirjan kielelliset keinot ovat selkeää kieltä ja mahdollisesti motivoituvat kielenhuollon tradition suosimista selkeän kielen piirteistä sekä selkokielessä määritellyistä piirteistä. Eriytetty oppikirja voi antaa tukea eriyttämisessä sellaisille oppijoille, jotka hyötyvät juuri niistä keinoista, joita oppikirja sisältää. Eriytettyjen oppikirjojen tutkiminen on tärkeää, jotta saadaan lisää tietoa siitä, miten eriyttämistä toteutetaan oppikirjoissa.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan eteläpohjalaispoliitikko Antti Kurvisen murteellisuutta. Tutkielmassa selvitetään, missä määrin yleiskielen d:n murteelliset vastineet sekä švaavokaalit esiintyvät Kurvisen puheessa. Keskiössä on yksilön kielen eli idiolektin tilanteinen vaihtelu poliittisissa puheenvuoroissa. Tutkielma edustaa sosiolingvististä variaatiotutkimusta. Aineisto koostuu seitsemästä kaupunginvaltuustopuheenvuorosta ja yhdeksästä eduskunnan täysistuntopuheenvuorosta vuodelta 2020 sekä neljästä ministeripuheenvuorosta vuodelta 2021. Ministeripuheenvuoroista kaksi on tiedotustilaisuutta ja kaksi televisiohaastattelua. Kahdessa aiheena on korona ja kahdessa koulutuspolitiikka. Aineistoa tarkastellaan sekä laadullisesti että määrällisesti. Tutkimuksessa havaitaan, että yleiskielen d:n murteellista r-varianttia esiintyy Kurvisen puheessa enemmän kuin murteellista švaavokaalia. Valtuustopuheenvuoroissa yleiskielen d edustuu murteellisena kahdessa kolmasosassa tapauksista ja eduskunta- ja ministeripuheenvuoroissakin vajaassa puolessa tapauksista. Švaavokaalia esiintyy valtuustopuheenvuoroissa hieman yli puolissa tapauksista sekä eduskunta- ja ministeripuheenvuoroissa kolmanneksessa tapauksista. Sanoissa, joissa esiintyy molempien näiden murrepiirteiden esiintymäpaikka, esiintyy useimmiten vain toinen piirteistä murteellisena. Tällöin murteellisena esiintyy useammin yleiskielen d. Kurvisen puheenvuoroista murteellisimpia ovat kaupunginvaltuustopuheenvuorot. Eduskunta- ja ministeripuheenvuoroissa murteellisia muotoja esiintyy vähemmän kuin valtuustopuheenvuoroissa, ja niiden murteellisuusaste on keskenään melko samankaltainen. Ministeripuheenvuoroista televisiohaastattelut ovat murteellisempia kuin tiedotustilaisuuspuheenvuorot. Tutkielman tulosten perusteella voidaan nähdä, että puhetilanteella on merkittävä vaikutus kielen variaatioon ja murteellisuuteen. Suurin vaikutus näyttäisi olevan sillä, millaisessa kielellisessä ympäristössä toimitaan. Lisäksi murteellisuuteen vaikuttaa sanojen frekvenssi sekä se, missä määrin puheenvuoroa on valmisteltu.

Tutkielmani tavoitteena on selvittää, miten Ylen uutisaineistossa puhutaan feminismistä. Feminismi on polarisoitunut aihe, sillä osa näkee sen tärkeänä ihmisoikeusliikkeenä, kun taas osa turhana tai jopa miesvihaisena aatteena. Tutkielmani tukeutuu kielen ja yhteiskunnan yhdistävään tutkimusperinteeseen, sosiaaliseen konstruktivismiin ja systeemis-funktionaaliseen kieliteoriaan. Tarkempana viitekehykse-nä tutkielmalleni toimii kriittinen diskurssianalyysi, mikä näkyy kiinnostuksena kielenkäytön ja vallan suhteeseen. Lisäksi tutkielmani tukeutuu feministisen tutkimuksen määritelmään feminismistä. Aineistoni olen kerännyt Kielipankin tekstiaineistojen hakupalvelusta Korpista Ylen vuoden 2017 uutisarkistosta hakusanalla feminismi. Aineisto koostuu 47 tekstistä. Tavoitteena on selvittää, minkälaisia diskursseja aineistosta löytyy. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Millaisia feminismidiskursseja Ylen uutisaineistosta löytyy? 2) Millä kielellisillä keinoilla näitä diskursseja rakennetaan? Olen nimennyt kaksi aineistosta löytyvää diskurssia: kannatusdiskurssi ja vastustusdiskurssi. Kannatusdiskurssi on määrällisesti aineiston suurin diskurssi. Kannatusdiskurssi määrittelee feminismin pääosin samalla tavalla kuin feministinen tutkimus. Feminismi määritellään kannatusdiskurssissa tasa-arvoa ajavaksi liikkeeksi, jonka tavoitteena on purkaa sukupuo-lirooleja. Lisäksi feminismi käsitetään aktiiviseksi toiminnaksi. Kannatudiskurssissa on myös paljon intertekstuaalisia viittauksia vastus-tusdiskurssiin, joilla kumotaan vastustusdiskurssin esittämiä väitteitä feminismistä ja feminismin kannattajista. Vastustusdiskurssi puo-lestaan määrittelee feminismin päinvastaisena kuin feministinen tutkimus. Vastustusdiskurssi esittää, että feminismi on miesten vihaa-mista ja turhaa nykypäivänä länsimaissa. Aineistossa on selvästi huomattavissa jako kahteen diskurssiin, joissa toisessa eksplisiittisesti kannatetaan feminismiä ja toisessa vas-tustetaan. Kannatusdiskurssi on määrällisesti aineistossa suurin diskurssi, mutta vastustusdiskurssilla on valta ohjata keskustelua femi-nismistä. Aineisto kuvaa feminismikeskustelun polarisoitumista laajemminkin yhteiskunnassa.

Tutkielmassa tarkastellaan sitä, minkälaisia kielellisiä valintoja ja merkityksiä suomalaisten vaate- ja asusteyritysten nimissä on ja millä tavoilla niistä tulee ilmi kytkeytyminen Suomeen ja suomalaisuuteen. Aineisto koostuu 92 Suomen tekstiili & muoti -liiton jäsenyrityksen markkinointinimestä eli niin sanotusta kutsumanimestä. Markkinointinimiä analysoidaan funktionaalis-semanttisen analyysimallin avulla. Nimien rakenteen tarkastelun perusteella nimistä voidaan tunnistaa liikeideaa ilmaiseva nimenosa ja yksilöivä nimenosa. Liikeideaa ilmaistaan useammin toimialaa tai -paikkaa kuvailevalla sanalla (esim. Flare Trading, Pikkupuoti). Suurin osa yksilöivistä nimenosista sisältää tekosanan (Makia) tai leksikaalista merkitystä kantavan ilmaisun (Pikkupuoti). Aineistossa on vain yksi niin sanottu muu erisnimi (Biancaneve). Suomalaisuuteen viitataan suoran merkityssuhteen avulla esimerkiksi viittaamalla suomalaiseen paikkaan (esim. Lapuan Kankurit), suomalaisiksi miellettyjen nimien avulla (AINO) tai suomenkielisellä ilmauksella (esim. Kutomo Holopainen). Epäsuorassa merkityssuhteessa suomalaisuus tulee esiin viittaamalla suomalaisiin paikkoihin tai luontoon (Halti, PIHKA collection), kun pakatut nimet sisältävät suomenkielisen sanan (esim. Moiko). Katkaistu merkityssuhde esiintyy aineistossa, mutta sen avulla suomalaisuuteen viittaaminen on vaikeaselkoista. Lisäksi aineiston nimet kytkeytyvät suomalaisuuteen individualisoivan, informatiivisen, integroivan, käytännöllisen ja houkuttelevan funktion avulla. Nimien kirjoitusasut myös noudattavat paljolti suomen yleiskielen normeja, vaikka monet nimistä ovatkin esimerkiksi mukakielisiä tai englanninkielisiä. Aineiston yritykset on perustettu 1900–2010-luvuilla. Nimistä pystyy havaitsemaan sen, että monet Suomen historiaan liittyvät tapahtumat ovat vaikuttaneet nimeämiseen. Lisäksi jotkin nimeämismallit, kuten nimen kirjoittaminen versaalein, esiintyvät ensin yksittäisinä ja myöhemmin valtaavat enemmän alaa. Vanhemmissa nimissä on useammin suomenkielinen aines ja uudemmissa mukakielinen aines.

Tutkimuksessa tarkastellaan ICT-yrityksen teknisen asiakastuen palvelupuheluita. Puheluiden osapuolina ovat viroa äidinkielenään, mutta suomea vieraana kielenään vähintään B2-tasoisesti osaavat teknisen tuen asiantuntijat ja suomea äidinkielenään puhuvat asiakkaat. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1. Miten palvelupuhelun sujuvuus ja epäsujuvuus ilmenevät, ja mitkä seikat puheluissa aiheuttavat sujuvuutta ja mitkä epäsujuvuutta? 2. Mitkä ovat asiakkaan odotukset teknisen asiakastuen puhelimitse suorittamassa ongelmanratkaisussa? Lisäksi tarkastellaan sitä, miten usein puheluissa sujuvuuden katkeaminen johtuu kakkoskielisen asiantuntijan suomen kielen taidosta. Työn tarkoituksena on löytää keinoja, joiden avulla palvelupuheluista saadaan sujuvampia ja tehokkaampia ja joiden avulla puhelinpalvelun asiakastyytyväisyys paranee, vaikka asiakkaiden antamat arviot ovat jo lähtökohtaisestikin hyviä. Tutkimusaineisto koostuu 162 suomenkielisestä palvelupuhelusta, jotka on tallennettu Tieto Oyj:lla kesällä 2018. Lisäksi käytössä on lähes 2500 asiakaspalautetta, joista tutkittiin tarkemmin niitä, jotka koskevat suomea vieraana kielenään puhuvien asiantuntijoiden hoitamia palvelupuheluita. Tutkimusmenetelmänä käytetään vuorovaikutustutkimusta ja tarkemmin keskustelunanalyysiä. Aineiston käsittelyssä noudatetaan GDPR-tietosuojalainsäädännön vaatimuksia. Tutkimuksessa on analysoitu sekä tilanteita, joissa vuorovaikutuksen eteneminen on epäsujuvaa tai ongelmallista, sekä tilanteita jotka etenevät sujuvasti. Analyysin perusteella puheluista erottuu kolme seikkaa, joihin kiinnitetään tarkemmin huomiota. Nämä ovat pitkät tauot puheluissa, ongelmat puheluiden johtamisessa ja asiantuntijan rooliodotusten vastainen toiminta. Työssä osoitetaan, että teknisen palvelupuhelun kaltaisissa institutionaalisissa keskusteluissa pitkätkin tauot puheessa ovat tavallisia, mutta keskeistä asiakaskokemuksen kannalta on se, miten ne valmistellaan. Kun asiantuntija ilmaisee jollain tavalla, että hän aikoo keskittyä ruututyöskentelyyn ja tulossa on tauko keskustelussa, asiakas hyvin harvoin häiritsee asiantuntijan aloittamaa taukoa ottamalla vuoroa itselleen. Hyvin valmistellut tauot voivat kestää usean minuutin ajan ilman, että asiakas pitää niitä ongelmallisena. Valmistelemattoman tauon aikana asiakas saattaa ilmaista epätietoisuutensa siitä, onko asiantuntija enää mukana puhelussa. Toinen merkittävä asia on puhelun johtaminen, johon liittyvät asiantuntijan puolelta myös puhelun tehokas haltuunotto heti tervehdysten jälkeen ja sujuva lopettaminen, kun ongelma(t) on käsitelty. Puhelun aikana asiantuntijan on johdettava puhelua aktiivisesti, jolloin puhelu etenee sujuvasti ja asiakkaan kokemus palvelusta paranee. Asiakkaan antaman tiedon, kysymysten ja pyyntöjen sivuuttaminen voi johtaa asiakkaan toistuviin palaamisiin niihin. Kolmas tarkemmin analysoitu asia on asiantuntijan käyttäytyminen rooliodotusten mukaisesti. Teknisen tuen asiantuntijalta odotetaan palautteiden perusteella hillittyä ja asiallista käytöstä. Mikäli asiantuntija toimii odotusten vastaisesti nauramalla asiakkaalle tai ylikorostamalla ongelman vakavuutta, asiakas menee hämilleen tai alkaa puolustautua. Näiden kolmen pääkohdan lisäksi tutkimuksessa osoitetaan, että Tiedon teknisen asiakastuen kakkoskielisten asiantuntijoiden suomen kielen taito on riittävällä tasolla suomea äidinkielenään puhuvien asiakkaiden kanssa toimimiseen puhelutilanteessa. Tutkielma lisää näköalaa suomenkielisten institutionaalisten puheluiden tutkimukseen niissä tapauksissa, kun asiantuntija ja asiakas toimivat epäsymmetrisessa asemassa toisiinsa nähden. Lisäksi tässä tutkielmassa monista muista Suomessa tehdyistä tutkimuksista poiketen kakkoskielinen osallistuja on asiantuntija ja äidinkielinen toimija asiakas, jolloin huomataan, että riittävällä kielitaitotasolla toimittaessa kakkoskielisen asiantuntijan kielitaito ei ole määräävässä asemassa puhelussa, vaan osanottajat toimivat asiantuntija-asiakas-rooliensa mukaisesti.

Tutkielmassa tarkastellaan huumeita käyttävien ihmisten ja heidän läheistensä elämästä kertovia tarinoita. Tutkielman tavoitteena on luoda käsitys siitä, millaisina toimijoina huumeita käyttävät henkilöt esiintyvät, ja millaisena huumeiden käytön leimaama elämä kertomuksissa näyttäytyy. Tutkielmassa tarkastellaan muun muassa sitä, millaisin keinoin huumeiden käytön alkamista ja loppumista kuvataan, ja miten huumeiden käytön leimaaman elämänvaiheen kuvaukset eroavat huumeettomien aikojen kuvauksista. Tutkielman aineistona toimii kymmenen tekstiä, joista kukin kertoo yhden tai useamman henkilön elämästä. Tekstit ovat internetin uutissivustoilla julkaistuja lehtitekstejä. Ne edustavat eri tekstilajeja, kuten esimerkiksi kirjareferaatti ja henkilöjuttu. Noin puolessa teksteistä on haastateltu huumeita käyttäviä henkilöitä, puolessa taas henkilöitä, joiden lapset käyttävät huumeita. Päähenkilöiden ja kertojien joukossa on sekä miehiä että naisia. Tutkielman väljänä viitekehyksenä toimii kriittinen diskurssianalyysi. Analyysin teoreettisina välineinä toimivat narratologian tutkimusperinne ja roolisemantiikka. Analyysin myötä nähdään, että huumeiden käytön leimaamaa elämänvaihetta kuvaillaan hyvin kielteisesti. Päähenkilöt näyttäytyvät tapahtumien suhteen voimattomilta, ja tapahtumat huumeiden käytön alkamisesta sen loppumiseen näyttävät tyypillisesti tapahtuvan aivan itsestään. Aineistossa esiintyy usein toistuvia lausekonstruktioita, jotka vahvistavat käsitystä huumeiden käyttäjästä passiivisena kokijana. Työssäkäynti, opiskelu ja perhe-elämä esiintyvät kertomuksissa huumeiden käytön vastakohtana, joka on mahdollista toteuttaa vain täysin raittiina. Huumeiden käytön lopettaminen näyttäytyy päähenkilölle ilmaantuvana ominaisuutena.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen opettajan ja alakoulun oppilaiden kehollista ja sanallista vuorovaikutusta kakkoskielisessä luokkahuonevuorovaikutuksessa. Tutkin vuoron rakenneyksiköitä, joissa ikoninen eli esittävä ele täydentää syntaktisen rakenteen opettajan ja oppilaiden puheenvuoroissa. Vuoron rakenneyksikkö koostuu siis puhutusta lauserakenteesta, joka jää kesken, ja esittävästä eleestä, joka täydentää lauseen. Ikoninen ele toimii näin ollen lauseen rakenteen välttämättömänä täydennyksenä, jota ilman lauserakenne jäisi vaillinaiseksi. Lisäksi ele täydentää lauseen merkityksen ja tekee lauseesta ymmärrettävän. Tutkimusaineistoni koostuu neljästä helsinkiläisen alakoulun valmistavan luokan oppitunnista, jotka on videonauhoitettu lukuvuoden 2011—2012 aikana osana Long Second -tutkimushanketta. Tutkimusmetodini on multimodaalinen keskustelunanalyysi. Tutkimassani aineistossa opettaja käyttää lauserakenteen täydentäviä eleitä toisenlaisiin tehtäviin kuin oppilaat. Hän selventää niillä lausumiensa sanojen merkityksiä oppilaille osana opetuspuhetta. Lisäksi hän pyytää oppilaita tuottamaan sanallisen vastineen esittämälleen eleelle. Oppilaat puolestaan kuvailevat eleillä ja imitatiiveilla eli onomatopoeettisilla äännähdyksillä toiminnan laatua, rytmiä ja ääntä sekä ympäröivää tilaa. Sananselityspelissä opettaja ja oppilaat käyttävät eleitä sanojen merkitysten selittämiseen hakukysymysten ja väitelauseiden avulla. Ele sijoittuu sekä opettajan että oppilaiden lauserakenteissa tyypillisimmin finiittiverbin jälkeen. Sananselityspelissä on kuitenkin tavallista, että ele esiintyy finiittiverbin paikalla ilman sanallista verbiä. Yhdessä tapauksessa oppilas tuottaa eleen ennen finiittiverbiä imitoidakseen toisen oppilaan kehollista toimintaa. Tutkimukseni perusteella ikonisilla eleillä on kakkoskielisen luokkahuoneen vuorovaikutuksessa keskeinen tehtävä keskinäisen ymmärryksen varmistamisessa ja käytettävissä olevien vuorovaikutuksen resurssien laajentamisessa. Lisäksi eleet vaikuttaisivat olevan tasa-arvoisessa asemassa puhutun kielen kanssa. Ikoniset eleet voivat korvata jopa lauseen ytimen, finiittiverbin. Tyypillisemmin ne muodostavat merkityksen yhdessä yleisluontoisen verbin (tehdä, olla) kanssa. Tutkimustulokseni sopivat keskustelunanalyyttiseen käsitykseen eleistä osana kieltä. Samalla tutkimukseni tarjoaa yksityiskohtaisen katsauksen siihen, miten ikoniset eleet asettuvat osaksi puhutun kielen kielioppia kakkoskielisessä luokkahuonevuorovaikutuksessa.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan puhujaviitteisten Itse olen -alkuisten virkkeiden tehtäviä keskustelupalstavuorovaikutuksessa. Lisäksi tutkielmassa selvitetään, miten Itse olen -alkuisten virkkeiden tehtävät keskustelupalstavuorovaikutuksessa eroavat Minä olen -alkuisten virkkeiden tehtävistä, ja ovatko niiden tehtävät muuttuneet vuodesta 2001 vuoteen 2017. Tutkimuksessa on käytetty aineistona Korp-korpuksesta kerättyä Suomi24-keskustelupalstan aineistoa vuosilta 2001 ja 2017. Aineisto on kooltaan 100 esiintymää eli 50 kappaletta Itse olen -alkuisia virkkeitä ja 50 kappaletta Minä olen -alkuisia virkkeitä. Puolet aineistosta on vuodelta 2001 ja puolet vuodelta 2017. Esiintymät on valittu satunnaisotannalla. Tutkielma sijoittuu keskustelunanalyysin ja siinä tarkemmin vuorovaikutuslingvistiikan kenttään. Tutkielma edustaa myös kirjoitetun ja teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen tutkimusta. Aineiston analyysissä on hyödynnetty keskustelunanalyyttistä menetelmää. Tutkielman tulokset paljastavat, että virkkeenalkuinen itse-sana luo kontrastia aiempien keskustelijoiden ja kirjoittajan kommenttien välille. Se luo myös poleemisuutta, erilinjaisuutta ja vastakkainasettelua aiempaan keskusteluun nähden ja kääntää puheenaiheen muista keskustelijoista kirjoittajaan. Itse olen -alkuisilla virkkeillä tuodaan keskusteluun monesti jokin uusia asia, jota aiemmassa keskustelussa ei ole vielä tullut esille. Virkkeenalkuinen minä-sana ei luo samanlaista kontrastia muiden ja kirjoittajan kommentin välille kuin itse-sana, vaikka sekin voi luoda korosteisen sävyn. Minä olen -alkuiset virkkeet osoittavat aineistossa samanlinjaisuutta ja samaistumista, toisin kuin Itse olen -alkuiset virkkeet. Itse olen -alkuisten virkkeiden tehtävät ovat pysyneet samana vuodesta 2001 vuoteen 2017.