Browsing by discipline "French Philology"

Tämän tutkielman aiheena on identiteetin rakentaminen poliittisessa puheessa. Tutkielmassa tarkastellaan monikon 1. ja 2. persoonan pronominien eli puheaktipronominien "me" ja "te" ominaisuuksia sekä käyttöä tilanteessa, jossa puhujalla on mahdollisuus rakentaa tilannekohtaisia identiteettejä määrittelemällä suhdettaan puhetilanteen osapuoliin ja eri ryhmiin. Koska nämä pronominit sallivat lähes rajattomat viittausmahdollisuudet, tutkimusolettamana on, että poliittisessa puheessa esiintyvät "me"- ja "te"-ilmaisut ovat puhujalle tärkeitä identiteettien rakentamisen välineitä ja että ne heijastavat siten puhujan diskursiivista strategiaa. Tutkielman tavoitteena on selvittää identiteetin rakentamista edellä mainittujen deiktisten elementtien avulla dialogisessa kontekstissa. Diskurssianalyysin kautta tutkitaan, käyttääkö puhuja "me"- ja "te"-pronominia, millä tavoin tämä käyttö ilmenee ja mitä viittauksia puhujan voidaan tulkita liittävän näihin ilmauksiin. Näitä kysymyksiä tarkastellaan tutkimusta varten muodostettavassa viitekehyksessä, jossa yhdistetään eri tutkijoiden esittämiä ajatuksia diskurssin dynamiikasta ja identiteetin vuorovaikutteisesta rakentumisesta. Tunnusomaista näille aihepiiristä tehdyille tutkimuksille on monitieteellisyys. Tutkielman aineistona on Ranskan vuoden 2012 presidentinvaalien toisen kierroksen televisioväittely, jossa keskustelijoina ovat Nicolas Sarkozy ja François Hollande. Tutkimuksessa analysoidaan kvalitatiivisesti François Hollanden puheessaan käyttämistä "me"- ja "te"-ilmaisuista yhteensä 128 esiintymää. Erityistä huomiota kiinnitetään ilmausten sisältämiin viittauksiin ja niiden kautta välittyviin representaatioihin, joita tarkastellaan aineistosta valittujen esimerkkien avulla. Konteksti muodostaa näiden esiintymien tulkintapohjan. Tutkielmassa hyödynnetään taulukointia, jotta havainnoista voidaan muodostaa johtopäätökset. Aineistoanalyysin taustamateriaalina käytetään Ipsos-tutkimuslaitoksen tutkimusta, jossa selvitetään äänestäjien ennakkomielikuvia kandidaateista. Tutkimusaineisto osoittaa, että François Hollande rakentaa identiteettejä vuorovaikutteisesti dialogisessa kontekstissa. Kielenkäyttäjänä hän hyödyntää puheaktipronomineja ja niiden ominaisuuksia. Tutkielman keskeinen havainto on, että François Hollande määrittää pronominien tarkoitteiden kautta puhetilanteessa mukana olijat: hän muuttaa puheenvuoroillaan väittelyn alkuperäistä osallistujakehikkoa ja tuo puheen varsinaisen kohteen, äänestäjän, poleemisen puhetilanteen osapuoleksi – yhdeksi "meistä". Tämän myötä hän alkaa määrittää, miten "me" näemme itsemme ja miten "me" näemme "teidät". Näin syntyy kollektiivinen "me"-puhe. Aineistoanalyysi osoittaa, että François Hollande rakentaa vastakkainasettelua samanaikaisesti sekä eksplisiittisesti että implisiittisesti "meidän" ja "teidän" välille. Tarkasteltaessa lähemmin hänen kielenkäyttöään käy ilmi, että hän asemoi ja määrittää aktiivisesti itseään "me"-puheen kautta. François Hollanden "me"-ilmaisu on tilanteittain muuttuva. Hän käyttää satunnaisesti inklusiivista ja pääsääntöisesti eksklusiivista "me"-pronominia muodostaakseen tilanteisia ryhmiä: "meidän" eri merkityksillä François Hollande pyrkii luomaan sekä samaistavia että erilaistavia efektejä. Tutkimushavaintojen kautta voidaan päätellä, että François Hollanden tavoitteena on luoda todellisen ja simuloidun vuorovaikutuksen kautta kuva puhetilanteen osallistujista, näiden viiteryhmistä ja keskinäisistä suhteista. Tämän kuvan kautta hän rakentaa itselleen diskursiivista identiteettiä, joka on samanaikaisesti sekä yksilöllinen että kollektiivinen. Kilpakumppaninsa hän kuvaa ennen kaikkea presidenttikauden tuloksista vastuussa olevana henkilönä, jolla on hyvin vähän liittolaisia. Analysoiduista "te"-ilmaisuista 95 % ei ilmaise ryhmän jäsenyyttä, vaan teitittelyä. Puhetilanteessa François Hollande asemoi itsensä ohjaamalla diskursiivisesti osallistujakehikkoa ja haastamalla Nicolas Sarkozyn siten joko henkilökohtaisesti tai "me"-ilmaisuista muodostuvan moniäänisen "me"-puheen kautta, joka heijastaa tilanteittain muuttuvaa representaatiota hänen itse muodostamastaan liittolaisten ryhmästä.

Tämä tutkielma käsittelee ranskan kielen opettajan vaikutusta oppilaiden motivaatioon. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko opettajalla keinoja vaikuttaa oppilaiden motivaatioon, mitä nämä keinot voivat olla sekä millaisista tekijöistä oppilaiden motivaatio muodostuu. Lisäksi pyritään selvittämään, millainen on oppilaiden mielestä hyvä opettaja. Teoriaosion alussa käsitellään motivaatiota ilmiönä yleisellä tasolla, jotta voidaan muodostaa yleiskuva aiheesta. Lisäksi esitellään keskeisimpiä motivaatioteorioita, joita ovat tarvehierarkiateoria sekä itseohjautuvuusteoria, joka pohjautuu malliin sisäisestä ja ulkoisesta motivaatiosta. Teoriaosion loppupuolella esitellään motivaation dynamiikkateoria, joka käsittelee motivaatiota opettamisen ja oppimisen kannalta. Osion lopuksi perehdytään tutkimuksiin opettajan roolista oppilaiden motivaation kannalta. Tutkimus keskittyy oppilaiden näkökulmaan, ja siksi se on toteutettu kyselytutkimuksena eteläsuomalaisessa koulussa toukokuussa 2018. Tutkimuksen aineisto koostuu 46 oppilaan vastauksista kyselyyn, jossa kartoitettiin oppilaiden mielipiteitä motivaatioon ja opettajan vaikutukseen liittyen. Osallistujista 26 oli yläkoululaisia ja 20 lukiolaisia. Kysely muodostuu yhdeksästä osiosta, jotka sisältävät avoimia kysymyksiä sekä väittämiä vastausvaihtoineen. Tutkimuksen tuloksista selviää, että opettajalla on lukuisia keinoja vaikuttaa oppilaidensa motivaatioon. Niin opettajan luonne, käytös luokkahuoneessa, monipuoliset opetusmetodit ja aktiviteetit kuin oppilaiden mahdollisuudet vaikuttaa opetuksen kulkuun vaikuttavat motivaatioon. Hyvä opettaja on positiivinen, oikeudenmukainen, aineestaan innostunut, pätevä ja huumorintajuinen. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että suurimman osan oppilaista mielestä opettajalla on vaikutusta heidän motivaatioonsa. Suurin osa kokee myös, että opettajan vaikutus heidän kiinnostukseensa opiskella ranskaa vieraana kielenä on suuri. Tutkimus osoittaa, että ranskan kielen vaikeus sekä kielen aitous ja hyödyllisyys tulevaisuudessa ovat tärkeitä tekijöitä motivaation kannalta. Voidaan todeta, että opettajalla on iso merkitys oppilaiden motivaatioon opiskella kyseistä kieltä. Opettajien tulisikin olla tietoisia siitä, kuinka suuri vaikutus heidän käytöksellään ja teoillaan on oppilaisiin pystyäkseen pitämään yllä sekä kasvattamaan heidän motivaatiotaan opintoja kohtaan.

Tutkielmassa tarkastellaan ranskan kielessä esiintyvän tuttavallisen, puhekielessä esiintyvän familier-rekisterin sanaston esiintymistä ja käyttöä ranskalaisissa viikkolehdissä. Työn tarkoituksena on kartoittaa, minkälaista sanastoa lehdissä esiintyy, mutta myös tutkia, miten ja millaisissa konteksteissa sanastoa käytetään. Koska ranskan kieltä on aina hallinnut tiukka kirjoitetun kielen normi, työssä tarkastellaan lisäksi kehityksen näkökulmasta ranskan kielen rekisterien suhdetta toisiinsa (standard vs. non-standard) ja niiden esiintymistä sanomalehdissä. Tutkittava aineisto on kerätty Ranskassa ilmestyvien viikkolehtien L’Obs, Le Point ja Les InRockuptibles marras- ja joulukuun 2014 aikana julkaistuista numeroista. Valituista lehdistä L’Obs ja Le Point edustavat yleislehtiä, kun taas Les InRockuptibles edustaa kulttuuri-ja musiikkilehteä. Lehdet on saatu käyttöön paperiversioina Ranskan kulttuuri-instituutin kirjastosta. Aineisto koostuu yhteensä 153 familier- rekisterin sanastoon kuuluvan sanan esiintymästä. Tutkielman lähteinä on käytetty esimerkiksi Rosier’n, Tuomarlan, Maingueneaun ja Fairclough’n sanomalehtiteksteissä esiintyvän suoran esityksen ja lainausmerkkien käyttöön keskittyviä teoksia, mutta myös sosiolingvistiikan teoksia (esimerkiksi Gadet: La variation sociale en français ja Henri Boyer: Introduction à la sociolinguistique), sekä tieteellisiä artikkeleita kielitieteen julkaisuista, kuten Applied Linguistics ja Communication & Langages. Analyysissä on vertailtu eri julkaisuissa esiintyvän familier- rekisterin sanaston määrää. Aineistossa on tutkittu kahdentyyppisiä sanoja: yleiskategoriana mots familiers ja niiden alaryhmänä lyhennetyt sanat, apocopes. Jotta työssä voitaisiin tarkastella yleisesti familier- rekisterin sanaston muodostamista ja esiintymistä, sanojen esiintymät on myös jaettu substantiiveihin ja adjektiiveihin. Analyysissä on tutkittu sanojen käyttöä eri konteksteissa ja tehty vertailua lehtien välillä. Lisäksi analyysin tarkoituksena on ollut tutkia toimittajien subjektiivisuutta – tai vastaavasti lehden toimituksellisen linjan objektiivisuutta ei-standardinmukaisen sanaston käytössä. Subjektiivisuutta on tarkasteltu analysoimalla lainausmerkkien käyttöä kunkin esiintymän kohdalla. Lehdistä eniten familier- rekisterin sanaston esiintymiä löytyi Les InRockuptibles- lehdestä. Toiseksi eniten esiintymiä löytyi L’Obs- lehdestä, ja vähiten Le Point- lehdestä. Apocope-esiintymät edustavat enemmistöä koko aineistosta, mikä saattaa kertoa niiden käytön olevan kirjoitetussa kielessä tavanomaisempaa kuin familier-rekisteriin kuuluvien sanojen, joita käytetään yleensä vain puhekielessä. Lehtien välillä lainausten käytössä nousee esiin suurin ero Les InRockuptibles- ja Le Point- lehtien välillä: kulttuuri- ja musiikkilehdessä suurin osa familier- sanastosta oli toimittajien käytössä, kun taas Le Point-lehdessä suurin osa poikkeavasta sanastosta esiintyy lainauksissa. L’Obs käyttää myös familier- sanastoa useammin toimittajan tai lehden omassa käytössä kuin lainattuna. Tuloksista voidaan päätellä, että yleislehdissä esiintyy toimittajien käytössä vähemmän puhekielen sanastoa, kuin kulttuuri-ja musiikkilehdessä. Se kertoo siitä, että lehden toimituksellisen linjan tulee vastata lukijoiden odotuksia, mikä saattaa vaikuttaa ei-standardin sanaston käyttöön.

Tutkielma käsittelee Euroopan unionin monikielisyyspolitiikkaa, sekä EU:n historian ainoan monikielisyyden komissaari Leonard Orbanin puheita. Euroopan unioni on täysin ainutlaatuisessa tilanteessa, jossa sillä on yhteensä 24 virallista kieltä, jotka on perussopimuksissa määritelty myös virallisiksi työkieliksi. Jäsenmaiden määrän kasvaessa myös virallisten kielten lukumäärä on kasvanut ja erityisesti 2000-luvun laajentumisten myötä kielikysymys sai uudenlaista painoarvoa. Vuonna 2007 Euroopan komissiossa luotiin ensimmäistä kertaa historiassa pelkästään monikielisyyteen keskittyvä komissaarin virka. Tavallisesti unionin monikielisyyteen keskittyvissä puheissa julistetaan kuinka kielten moninaisuus on rikkaus ja kuinka kielet ovat keskenään tasa-arvoisia. Tosiasiassa kuitenkin englannin asemasta on tullut yhä dominoivampi. Puheiden ja vallitsevien tilanteiden välillä on usein ristiriitoja, minkä takia päädyin tutkielmassani käsittelemään EU:n monikielisyyspolitiikkaa ja monikielisyyden komissaarin puheita. Leonard Orbanin toimikautta voidaan perustellusti pitää eräänlaisena kulminaatiopisteenä unionin monikielisyyden antamalle painoarvolle, mikä teki siitä merkityksellisen tutkimuskohteen. Aineisto koostuu Euroopan komission tietokannasta löydetyistä Leonard Orbanin ranskankielisistä puheista, joita oli kertynyt yhteensä 16 hänen toimikautensa ajalta. Tutkielmassa puheiden analyysi pohjautuu belgialaisen filosofi Chaïm Perelmanin teorioihin, jotka edustavat 1900-luvun puolessa välissä alkanutta retoriikan tutkimuksen koulukuntaa, jota kutsutaan uudeksi retoriikaksi. Perelmania pidetään yhtenä kyseisen koulukunnan perustajista ja hänen mukaansa uusi retoriikka nojautuu hyvin vahvasti argumentointiin ja yleisön asema on suuressa roolissa. Analyysissa pyritään mm. selvittämään minkälaisia argumentaatiotekniikoita Orban puheissaan käyttää ja onko eri tekniikoiden esiintymistiheydessä havaittavissa jonkinlaisia tendenssejä, sekä kuinka hän mukauttaa argumentaationsa suhteessa yleisöönsä. Tutkielmassa selviää, että erityisesti käytettävien argumentaatiotekniikoiden valinnan osalta tärkeää on se, pyrkiikö Orban vaikuttamaan universaaliyleisöön vai erityisyleisöön. Monin osin kuitenkin selkeiden johtopäätösten vetäminen osoittautui ongelmalliseksi Perelmanin teorioiden suuren monitulkintaisuuden tai määritelmien suppeuden vuoksi.

Tutkielmassa tarkastellaan maahanmuuttajille tarkoitetun kielikoulutuksen tavoitteita Ranskassa ja Suomessa. Maahanmuuttajille suunnattu kielikoulutus on ollut Suomessa hyvin marginaalista vuoteen 2015 asti, kun taas Ranskassa, joka on ollut vuosikymmeniä vastaanottajamaa, kielikoulutusta on ollut pidempään. Näin ollen myös ranska toisena kielenä –tutkimus on suomi toisena kielenä –tutkimusta kehittyneempää. Tutkimuksessa käydään ensin läpi, mitä virallisia tavoitteita kielikoulutukselle on annettu, minkä jälkeen analysoidaan haastattelumateriaalia. Tavoitteena on vertailla ranskalaisten ja suomalaisten opettajien mielipiteitä maahanmuuttajien kielikoulutuksesta, jotta koulutusta voitaisiin tarkastella kansallista tasoa laajemmin. Tutkimusta varten haastatellaan neljää ranskalaista ja neljää suomalaista maahanmuuttajille kieltä opettavaa henkilöä. Haastattelu suoritetaan samaa yhdeksän kysymyksen runkoa käyttäen. Opettajilta kysytään heidän mielipiteitään kielikoulutuksen tavoitteista ja sen erityislaadusta verrattuna vieraan kielen opettamiseen, maahanmuuttajien välttämättömistä kielikompetensseista sekä kielikoulutuksen merkityksestä sopeutumisessa uuteen yhteiskuntaan. Vastauksia tarkastellaan sekä yhtenä vastaajajoukkona että ranskalaisten ja suomalaisten opettajien vastauksia vertaillen. Tutkimuksen perusteella maahanmuuttajien kielenopetuksen päätavoite on integraation eli kotoutumisen tukeminen. Kieli on integraation väline, eikä siis tavoitteena itseisarvoinen, mikä erottaa maahanmuuttajien koulutuksen merkittävästi vieraan kielen opetuksen tavoitteista. Yksi merkittävä integraation mittareista on työllistyminen vastaanottajamaassa. Kielikoulutus tulisikin järjestää niin, että se tukisi yhä enemmän maahanmuuttajien työllistymistä. Sekä Ranskassa että Suomessa maahanmuuttajien koulutuksen kilpailuttaminen nähdään ongelmana, sillä se johtaa usein koulutuksen pirstaloitumiseen eikä takaa laadukkainta opetusta. Lisäksi suullinen kielitaito korostui kummankin maan opettajien keskuudessa, mutta suomalaisopettajat kokivat, että sitä ei opeteta tarpeeksi ja oppilaiden suullinen taso on kirjallista kielitaitoa alhaisempi. Näin ollen myös opettajien koulutukseen tulisi lisätä valmiuksia kohdata maahanmuuttajien erityistarpeita.

Tutkielma käsittelee kielellistä väkivaltaa seksistisessä ahdistelussa julkisilla paikoilla. Tutkimuksen aineisto koostuu 120 tapauksesta, jotka on julkaistu sivustolla wwww.payetashnek.tumblr.com. Tämä ranskankielinen sivusto on kerännyt yli 15 000 anonyymia kertomusta seksistisestä ahdistelusta julkisilla paikoilla. Aineiston rajaus on tehty maaliskuussa 2019. Tutkielman tavoitteena on tutkia, esiintyykö aineistossa kielellistä väkivaltaa, ja jos näin on, niin millaisin kielellisin keinoin se ilmenee, millaisissa tilanteissa ja kenen toimesta. Tutkielman teorian pohjana on pitkälti C. Kerbrat-Orecchionin teos (2001) puheakteista, kun taas kielellisen väkivallan tutkiminen perustuu erityisesti M. Laforest’n ja C. Moïsen (2013) actes de condamnation -teorian tarjoamiin työkaluihin. Pragmaattisen kielentutkimuksen perinteiden mukaisesti actes de condamnation -puheaktien analyysi perustuu viestin vastaanottajan tulkintaan, sillä toisin kuin puhujan aikomus, se on analysoitavissa kielellisesti jo siitä syystä, että se kertoo reaktiosta puhujan viestiin. Analyysi on jaettu kahteen osaan (kielellinen ja kontekstuaalinen), joista ensimmäinen syventyy vastaanottajan reaktion lisäksi erilaisiin kielellisen väkivallan ilmenemisen muotoihin: onko actes de condamnation -puheaktien kohteena ihmisen teko vai ominaisuus, ovatko puheaktit suoria vai epäsuoria sekä millaisia loukkaavia sanamuotoja ne sisältävät. Lisäksi tutkitaan millaiset eri tekijät voivat vaikuttaa kielellisen väkivallan voimakkuuteen. Analyysin toinen osa käsittelee kontekstuaalisia osatekijöitä, kuten paikkaa, kellonaikaa ja osanottajia. Aineisto osoittaa, että kielellinen väkivalta on enimmäkseen epäsuoraa ja että sen sisältämät loukkaavat sanamuodot (qualifications péjoratives) ovat vahvasti seksuaalisesti värittyneitä. Niin ikään puheaktien suoruus ja epäsuoruus, niiden sisältämät puhuttelevat elementit ja kirosanat sekä modaalisuus vaikuttavat osaltaan siihen, miten voimakas kielellistä väkivaltaa ilmaiseva puheakti on kyseessä. Kielellinen väkivalta jakautuu aineistossa kahteen tyyppiin, joista toinen (fulgurante) on luonteeltaan suoraan loukkaavaa tai nopeasti eskaloituvaa ja toinen (détournée) puolestaan implisiittisempää ja esiintyy enimmäkseen epäsuorissa puheakteissa (kuten pyynnössä). Kielellisen väkivallan epäsuoruus saa pohtimaan kuinka kielellinen väkivalta ylipäätänsä muodostuu ja mitä sillä koitetaan tavoittaa. Voiko eräänlainen groteski kohteliaisuus (compliment obscène) olla seksistisen ahdistelun muoto? Lisäksi tutkimus antaa viitteitä siitä, että seksistisessä ahdistelussa ilmenevää kielellistä väkivaltaa kohtaa kaikkialla Ranskassa, useimmiten kadulla ja erityisesti iltapäivällä ja illalla. Ahdistelijat ovat useimmiten 30–50-vuotiaita miehiä ja uhrit 12–18-vuotiaita naisia. Tutkimus osoittaa, että kielellinen väkivalta on vahvasti läsnä seksistisessä ahdistelussa, sillä lähes koko aineisto koostuu actes de condamnation -puheakteista. Vaikka tutkimus antaa tuloksia niin kielellisen väkivallan ilmenemismuodoista, sen voimakkuuteen vaikuttavista tekijöistä, kuin erilaisista kontekstuaalisista elementeistä, se raapaisee kuitenkin vain pintaa niinkin monimutkaisessa ja laajassa ilmiössä kuin kielellinen väkivalta, puhumattakaan seksistisestä ahdistelusta. Niinpä tulokset antavat aihetta lisätutkimuksille.

Tutkielman aiheena on teitittelyn opettaminen ranska vieraana kielenä oppikirjoissa J’aime 1 (2015) ja Voilà 1 ! Exercices pour le lycée (2008), jotka ovat suunniteltu yläkoulun B2- ja lukion B3-kielen opiskelijoille. Oppikirjat käyttävät tässä tutkielmassa lyhenteitä J1 (J’aime 1) sekä V1 (Voilà 1 ! Exercices pour le lycée). Tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkä tyyppiset oppikirjojen tehtävät opettavat teitittelyä sekä miten teitittely etenee oppikirjan edetessä. Lisäksi tavoitteena on pohtia, tarjoavatko oppikirjojen tehtävät tarpeeksi harjoittelua teitittelyn oppimista varten. Tarkastelun kohteena ovat myös opetussuunnitelman perusteiden (OPS) vaikutukset kyseisiin oppikirjoihin. J1 on suunniteltu uusimman, vuoden 2014 OPS:n mukaan, kun taas V1 on tehty aikaisemman, vuoden 2004 OPS:n mukaan. Tutkimuksen kohteena ovat kaikki oppikirjojen tehtävät, joissa esiintyy tavalla tai toisella yksikön kolmannen tai monikon toisen, vous-muodon käyttöä tai harjoittelua. Tutkielman hypoteesina on, että J1-oppikirjassa esiintyy enemmän tehtäviä, jotka opettavat teitittelyä. Hypoteesi perustuu siihen, että uudessa OPS:ssa painotetaan enemmän kommunikaatiota, kohteliaan kielen käyttöä sekä kasvua kielitietoisuuteen. Teoriaosuudessa selvitetään ranskalaisia ja suomalaisia puhuttelumuotoja ja -tottumuksia sekä mahdollisia vaikeuksia, joita suomenkielinen ranskaa vieraana kielenä-oppija voi kohdata kyseistä ilmiötä oppiessa. Lisäksi tarkastellaan OPS:ien sisältöjä. Teoriat osoittavat, että teitittely on monimuotoinen sosiaalinen ilmiö, joka vaatii paljon harjoittelua. Useat teoriat ankkuroivat teitittelyn kohteliaisuuteen. Tutkimuksessa tarkastellaan kielen oppimisen kannalta tärkeitä kompetensseja, joiden avulla on luotu aiheeseen liittyvät kaksi pääkategoriaa: kieliopillinen ja sosio-aktanttinen kompetenssi. Lisäksi jälkimmäinen pääkategoria pitää sisällään alakategorian nimeltä implisiittinen kompetenssi. Analyysiosuuden ensimmäinen jaottelu paljastaa, kuinka suuri osuus kaikista kirjojen tehtävistä pitää sisällään teitittelyn harjoittelua. J1-oppikirjassa joka viides tehtävä eli 20 % ja V1-oppikirjassa 15 %. Tämä tulos näyttää, että hypoteesi pitää osittain paikkansa. Toinen jaottelu jakaa teitittelytehtävät kieliopilliseen ja sosio-aktanttiseen kompetenssiin sen mukaan, kumpaa kategoriaa tehtävä edustaa. Lopuksi sosio-aktanttiset tehtävät on vielä jaoteltu edelleen implisiittiseen kielelliseen kompetenssiin. Nämä kolme jaottelua paljastavat yllättävän eron. Vaikka J1-oppikirjassa esiintyy määrällisesti enemmän teitittelyä opettavia tehtäviä, V1-oppikirjassa esiintyy suhteessa eniten kieliopillisia, sosio-aktanttisia sekä implisiittisen kompetenssin tehtäviä. Tämän takia hypoteesi voidaan todistaa vain osittain paikkansapitäväksi. Lisäksi yllättävää on se, että implisiittisen kompetenssin tehtävien erotus on niin suuri. Tämän tutkielman perusteella voidaan todeta, että teitittelyn opettaminen tutkituissa oppikirjoissa perustuu pitkälti kielioppiin. Sosio-aktanttisia taitoja opettavia tehtäviä esiintyy molemmissa oppikirjoissa vain noin kolmasosa, vaikka molemmat OPS:t painottavat kommunikaation taitoja sosiaalisissa tilanteissa. Uuden OPS:n yhtenä vieraan kielen oppimistavoitteista on nimenomaan kohteliaan kielen käyttö, mutta analyysin perusteella tämä tavoite ei tule kovinkaan paljon esiin J1-oppikirjassa. Lisäksi tutkimus osoittaa, että teitittely liitetään usein kohteliaisuuteen myös oppikirjoissa.

Tutkielma käsittelee verkossa ilmenevää verbaalista väkivaltaa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, löytyykö eräästä internetfoorumin keskusteluketjusta verbaalista väkivaltaa ja jos löytyy, millaista se on. Verbaalista väkivaltaa pyritään paikantamaan etsimällä keskusteluketjusta paheksuvia puheakteja, jotka ovat merkittävä tekijä sen ilmenemisessä. Paheksuvien puheaktien paikantaminen perustuu viestin vastaanottajan tulkintaan eikä puhujan intentioon, kuten pragmatiikassa yleensä. Vastaanottajan tulkinta, toisin kuin puhujan intentio, on analysoitavissa, koska se on yleensä nähtävissä vastaanottajan puhujalle antamassa vastauksessa. Analysoitavat viestit ovat osa aikakauslehti Marie Clairen avoimella keskustelufoorumilla olevaa keskusteluketjua, jonka aiheena on homoavioliittojen hyväksyminen Ranskassa. Foorumi on moderoitu, eli ylläpito kontrolloi keskustelua poistamalla sopimattomat viestit. Keskustelu ajoittuu vuosille 2010– 2014, jolloin samaa sukupuolta olevien avioliiton sallivan lain käsittelyprosessi oli käynnissä. Viestiketju sisältää yhteensä 334 viestiä. Paheksuvat puheaktit analysoidaan kontekstissaan, osana viestiketjun sisälle muodostuneita lyhyempiä keskusteluja, joita kutsutaan tutkielmassa viestisarjoiksi. Ensimmäisen viestisarjan analyysissä keskitytään yksittäisen viestin vastaanottajien reaktioihin ja saadaan selville, että kolme vastaanottajaa tulkitsee viestin sisältävän paheksuvan puheaktin. Toinen viestisarja muistuttaa rakenteeltaan ensimmäistä enemmän keskustelua ja siitä löytyy yhteensä kymmenen paheksuvaa puheaktia. Viestisarjoista paikannettujen 11 paheksuvan puheaktin perusteella todetaan, että tutkitussa keskusteluketjussa ilmenee verbaalista väkivaltaa. Analyysin toisessa osassa tutkitaan verbaalisen väkivallan ilmenemismuotoja viestisarjoissa. Siinä selvitetään, onko paikannettujen paheksuvien puheaktien paheksunnan kohde ihmisen teko vai ominaisuus ja ovatko paheksuvat puheaktit suoria vai epäsuoria. Lisäksi tutkitaan, miten paheksuvien puheaktien suoruus tai epäsuoruus ja muut tekijät, kuten niiden sisältämät puhuttelevat elementit ja tekstuaaliset keinot sekä verbin moduksen valinta ja modaalisuus vaikuttavat niiden paheksuvuuden voimakkuuteen. Tämän jälkeen tarkastellaan paheksuvien puheaktien lukumäärän ja kasautumisen sekä viestien vakavan tai humoristisen sävyn vaikutusta viestisarjojen paheksuvuuteen kokonaisuudessaan. Lopuksi pyritään määrittelemään paikannetun verbaalisen väkivallan tyyppi. Tutkimus osoittaa, että moderoinnista huolimatta keskustelufoorumilla esiintyy verbaalista väkivaltaa. Lisäksi tutkimus tarjoaa tietoa niin verbaalisen väkivallan ilmenemismuodoista kuin paheksuvien puheaktien voimakkuuteen vaikuttavista tekijöistä verkkokeskustelussa.

Tekstitystä käsittelevässä gradussani tutkin voimakkaiden puhekielisten ilmaisujen kääntämistä ranskasta suomeksi. Aineisto on koottu Laurent Cantet’n elokuvan Entre les murs (suom. Luokka) ranskankielisestä ääninauhasta ja suomenkielisestä tekstityksestä, jonka on tehnyt av-kääntäjä Tytti Heikkilä. Elokuva on esitetty ensimmäistä kertaa Ylellä 2011. Koska kyseessä on elokuvakäännös, on työssä huomioitu tekstitykseen liittyvä lähtökohtainen asetelma suullisen dialogin muuntamisesta kirjalliseen muotoon. Lähestyn puhekielisyyksien tuomista kohdekielelle ekvivalenssin käsitteen kautta: käännös vastaa sitä paremmin alkuperäistä tekstiä, mitä uskollisemmin puhekielisyyttä käännöksessä viljellään. Puhekielisyydet on jaoteltu sen mukaan, millä kielen tasolla ne ilmenevät – syntaktisella, morfologisella vai leksikaalisella. Semanttinen taso on jätetty monitulkintaisuutensa vuoksi jaottelun ulkopuolelle ja foneettista tasoa ei ole huomioitu, koska aineisto on kirjallinen eikä äänteitä ole ollut mahdollista tutkia. Heikkilän tekstitystyö on ilmaisultaan rikasta, mutta se noudattaa kuitenkin valtakunnallisia tekstityksen normeja ja on kieleltään selkeää. Kuten työni teoriaosuudessa esittelemissäni käännöstutkimuksissa on osoitettu, myös tässä pro gradu –tutkielmassa lopputulos on, että käännöksen puhekielisyydet ovat pääasiassa leksikaalisia sekä morfologisia, kun taas ranskassa puhekielisyys ilmenee suurelta osin lauseen muodostuksessa eli syntaktisella tasolla.

Tutkin pro gradu -tutkielmassani suomenkielisten koehenkilöiden ääntämiä ranskan kielen vokaaleja. Tutkimus on tehty formanttianalyysin avulla. Lähteinä olen käyttänyt fonetiikan alan kirjallisuutta sekä julkaisuja, ja formanttianalyysi on tehty Praat-ohjelmalla. Ranskan kielessä vokaaleja on enemmän kuin suomessa, joten selvitän, ääntävätkö suomalaiset ranskankielisessä puheessaan kaksi eri e:tä ja kaksi eri o:ta kuten ranskankieliset, vai käyttävätkö he kustakin vokaalista vain yhtä versiota. Tavoitteeni on selvittää, mitkä tekijät mahdollisesti vaikuttavat koehenkilöiden kykyyn ääntää kyseiset vokaalit oikein. Koehenkilöt ovat vastanneet kysymyksiin, jotka liittyvät mm. oleskeluun ranskankielisessä maassa, ranskan kielen opintojen pituuteen sekä koehenkilöiden harrastuksiin. Kerron tutkimuksessani ensin fonetiikasta tieteenalana sekä sen eri osa-alueista. Esittelen ranskan kielen vokaalit ja kerron niiden ominaisuuksista sekä vokaalien jaottelusta yleisesti. Kahden ranskalaisen ja kahdenkymmenen suomalaisen koehenkilön ääntämät näytteet on äänitetty Helsingin yliopiston Puhetieteiden laitoksen äänitysstudiossa. Näytteissä koehenkilöt ääntävät ranskankielisiä sanoja. Ranskalaisten ääntämien näytteiden avulla varmistan, että esimerkiksi ranskan kielen kahden eri e-vokaalin ero näkyy formanttianalyysissa teoriakirjallisuudessa esitellyllä tavalla. Suomalaisten äännenäytteitä analysoin tutkimalla kunkin koehenkilön kahta eri e-vokaalia: formanttianalyysilla pystyn todentamaan, tekeekö koehenkilö näiden kahden e:n artikuloinnissa oikeanlaiset erot. E-vokaalien lisäksi vertailen ranskan kielen kahta eri o-vokaalia. Osa koehenkilöistä tekee eron kahden eri e:n ja o:n välillä, ja osa käyttää vain yhtä e:tä ja yhtä o:ta suomen kielen tapaan. Selkein korrelaatio näyttää olevan onnistuneen ääntämisen ja kahden tekijän välillä: oleskelun ranskankielisessä maassa sekä musiikillisten harrastusten.