Browsing by study line "Economic and Social History"

Tässä maisterintutkielmassa tutkin, miten suomalaisten suhtautuminen maahanmuuttoon, kokemukset taloudellisesta uhasta ja hyvinvointivaltio kytkeytyivät toisiinsa yhteiskunnallisessa murroksessa vuosina 1986–1996. Talouden vapauttaminen, lama, Neuvostoliiton romahtaminen ja politiikan muutokset osuivat samalle ajanjaksolle kuin lisääntynyt julkinen keskustelu maahanmuutosta sekä nopea kasvu maahan saapuneiden turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten määrässä. Jo 1980-luvun lopulla esiin nousivat julkisuudessa myös maahanmuuttovastainen populismi ja ulkomaalaistaustaisia vastaan suunnatut väkivallanteot. Teoreettinen viitekehys tutkielmalle muodostuu sosiaalipsykologian ryhmäsuhteita ja ennakkoluuloja kuvaavista teorioista sekä maahanmuuttoon liittyvästä yhteiskuntatieteellisestä ja historiallisesta tutkimuksesta. Keskeisiä käsitteitä ovat ennakkoluulot ja rotu, taloudelliset uhkakuvat ja hyvinvointinationalismi. Aineistona toimivat Elinkeinoelämän valtuuskunnan laajat suomalaisten asennetutkimukset, Magdalena Jaakkolan haastattelututkimukset, World Values Survey -kyselyt ja Helsingin Sanomien julkaisemat kyselyt. Analyysia täydennän aikalaisuutisoinnilla ja historiallisella tutkimuskirjallisuudella. Historiallisen kontekstin kartoittamisen ja kuvailevan analyysin lisäksi käytän tutkielmassa logistista regressiota. Menetelmien avulla tutkin, mitkä tekijät muovasivat suomalaisten suhtautumista maahanmuuttoon. Selvitän mitä tapahtuneista muutoksista kyselyaineistot kertovat ja mikä erilaisten taustatekijöiden sekä ajankohdan yhteismerkitys maahanmuuttoasenteille oli. Keskeinen kysymys on myös se, miten suomalaisten historiannarratiiveille rakentuvat käsitykset kansallisesta identiteetistä ja rodusta yhdistyvät taloudellisiin uhkakuviin ja ksenofobiaan, sellaisessa hyvinvointivaltion kehityskaaren pisteessä, jossa muutokset maahanmuutossa ja taloudelliset sekä yhteiskunnalliset mullistukset kohtaavat. Kyselyaineistoihin liittyy problematiikkaa, jonka takia tuloksiin täytyy suhtautua varauksella. Suuri vaikutus on kysymyksenasettelulla ja aineiston keruun ajankohdalla. Maahanmuutto alkoi myös tutkimusaiheena kiinnostamaan vasta sen kasvun ja laajemman yhteiskunnallisen keskustelun myötä. Eri lähteistä kasatut aineistot antavat hyvin vaihtelevan kuvan suomalaisten suhtautumisesta. 1980-luvun julkinen keskustelu ja muutokset pakolaiskiintiöissä aiheuttivat lyhyelläkin aikavälillä paljon vaihtelua eri kyselyiden tuloksissa. Asenteet myös vaikuttavat muuttuneen kielteisemmiksi jo ennen kuin talouden reaaliluvut kääntyivät laman seurauksena huonompaan suuntaan. Asenteet mahdollisesti jyrkkenivät lisääntyneen maahanmuuton takia - toisaalta rasistinen suhde rotuun näyttäisi olleen Suomessa yleistä jo ennen kuin muutos tapahtui. Tulokset tukevat aiempia tutkimuksia sen osalta, että sosioekonominen asema ja etenkin koulutus korreloivat asenteiden kanssa. Kielteinen suhtautuminen maahanmuuttoon verrattuina verrokkiryhmiinsä oli vähän koulutetuilla, työntekijöillä tai työttömillä, miehillä sekä suurien kaupunkien ja Etelä-Suomen ulkopuolella asuvilla. Kiinnostavaa on, että muiden keskuudessa asenteet muuttuivat myönteisemmiksi 1980-luvun lopulla, mutta edellä mainituissa ryhmissä tällaista muutosta ei tapahtunut, joten ero niiden ja muiden välillä syveni jo ennen lamaa. Talouden reaaliluvut eivät selitä yksinään asenteissa tapahtuneita muutoksia kovin vahvasti, jos niitä verrataan aineistoon. Tutkimuksessa havaitaan, että tärkeää on ottaa mukaan myös talouteen liittyvät odotukset ja kokemukset tulevaisuuden uhkatekijöistä. Keskeistä on myös se, miten julkinen keskustelu ja poliittiset toimijat luovat ja muokkaavat näitä odotuksia tai uhkakuvia sekä yhdistävät niitä maahanmuuttajiin. Hyvinvointivaltion heikentymisestä koettu uhka yhdistyi aineistossa kielteiseen suhtautumiseen ulkomaalaisia työntekijöitä kohtaan – sekä rasistiseen ajatteluun. Taloudellisten uhkakuvien ja ryhmien välisten suhteiden välisiä yhteyksiä pohdittaessa on huomioitava myös se historiallinen ja institutionaalinen konteksti, jossa maahanmuutto ja hyvinvointivaltio kohtaavat.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Nikkilän mielisairaalan potilaskuolemien kehitystä toisen maailmansodan aikana. Tutkielma täydentää valtakunnallisesti puutteellista tutkimustietoa mielisairaalakuolemien kehityksestä kyseiseltä ajanjaksolta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten kuolemat ajoittuivat sairaalassa ja mitkä olivat yleisimmät kuolemansyyt tiettynä ajankohtana. Analyysit keskittyvät vuosiin 1941-1942, jolloin kuolemat lähes kuusinkertaistuivat rauhanajan kuolemiin verrattuna. Tutkielman aineisto muodostuu Nikkilän sairaalan toiminnan aikaisista asiakirjoista. Pääasiallisena aineistona on potilaiden kuolemansyytodistukset ja vuosikertomukset, mutta tutkielmassa analysoidaan myös osittaisella otannalla sairauskertomuksia vuoden 1942 osalta. Analyysimenetelmänä käytetään kuvailevaa tilastollista analyysiä, jonka avulla käydään läpi jokaisen vuoden kuolemantapaukset. Analyysit tehdään erikseen Nikkilässä kirjoilla olevista ja sairaalaan siirretyistä siirtopotilaista. Sairauskertomuksia ja vuosikertomuksia tarkastellaan laadullisella sisällön analyysillä. Sisällön analyysin tarkoituksena on tuoda yksityiskohtaisempaa tietoa potilaiden painojen kehityksestä ja sairaalan toimintaan vaikuttaneista tekijöistä. Aineiston analyysit viittaavat kuolemantapausten määrän kasvaneen kaikkien sotavuosien aikana. Yleisimmät kuolemansyyt kirjoilla olevilla potilailla vaihtelivat vuosittain, mutta kriisin ajan yleisimmäksi kuolemansyyksi muodostui hengitystieninfektiot, joista eniten oli tuberkuloosisairauksia. Toiseksi eniten kriisin aikana menehdyttiin sydän- ja verenkiertoelinten tauteihin. Tämä oli yleistä myös väestötasolla. Vaikka aliravitsemukseen kuoleminen ei ollut suurta koko kriisin ajan, oli se yleisin kuolemansyy vuoden 1942 aikana, jolloin se kirjattiin joka neljännelle menehtyneelle kuolemansyyksi. Vuonna 1942 menehtyneistä myös ne, jotka eivät kuolleet aliravitsemukseen, kärsivät aliravitsemuksesta ja merkittävästä painonlaskusta. Suomen mielisairaalakuolleisuuden selittäviksi tekijöiksi on aikaisemmin esitetty aliravitsemusta, henkilöstön puutetta, potilaiden siirtoja sairaaloiden välillä ja lisääntyneitä hengitystieninfektioita. Tulokset vahvistavat sen, että selittävät tekijät pätevät myös osittain Nikkilän sairaalaan. Valtakunnalliset elintarvikepolitiikan linjaukset ja omavaraistuotannon heikentyminen aiheuttivat sen, että sairaalassa kärsittiin merkittävästä aliravitsemuksesta vuoden 1942 aikana, mikä näkyi myös muihin tauteihin menehtymisessä. Lisäksi siirtopotilaat vaikuttivat välillisesti ruoan riittävyyteen ja sairaalan kuormittuneisuuteen. Nikkilän toimintaa varjosti koko sodan ajan henkilöstön puute, mutta suoraa vaikutusta kuolemantapauksiin ei näiltä osin voida osoittaa.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Itä-Helsingissä sijaitsevan Roihuvuoren kaupunginosan kehitystä 2000-luvulla. Roihuvuori on 2000-luvulla tullut tunnetuksi aktiivisesta kaupunginosayhdistyksestä, ja noussut mediassakin otsikoihin nopeasti nousseista asuntojen hinnoista. Tutkielmassa kuvataan Roihuvuoren asukasyhteisön syntymiseen ja kehittymiseen vaikuttaneita tekijöitä, ja selvitetään, onko Roihuvuoressa nähtävissä keskiluokkaistumiskehitystä. Tutkielmassa pohditaan myös aktiivisen asukasyhteisön merkitystä alueen kehitykselle. Tutkielman aihe liittyy kaupunkien alueellisen eriytymisen tutkimusperinteeseen. Tutkielman aineistoina toimivat suullista muistitietoa hyödyntävät haastattelut neljän Roihuvuori-aktiivin ja kolmen pitkäaikaisen, ei aktiiviyhteisöön kuuluvan asukkaan kanssa, sekä tilastoaineistot, joilla tarkastellaan alueen keskiluokkaistumista. Haastatteluaineiston analyysissä käytetään apuna laadullisen sisällönanalyysin keinoja, erityisesti teemoittelua, jonka avulla aineistosta nostetaan esiin olennaisia ja usein toistuvia asiakokonaisuuksia. Tilastoaineiston analyysi on deskriptiivistä, eli tilastojen avulla kuvataan alueen kehitystä eri keskiluokkaistumista kuvaavilla mittareilla. Roihuvuoren asukasyhteisö syntyi orgaanisesti tiettyjen aktiivisten henkilöiden ympärille, joita yhdistivät lapsiperhearki ja halu viettää yhteisöllistä lähiöelämää. Yhteisön järjestäytyminen Roihuvuori-seuran ympärille ja alueen paikallisaktivismi saivat alkunsa, kun aluetta kohtasivat muutaman vuoden sisällä kirjaston, ala-asteen ja asukaspuiston purku-uhat, kiista asunnottomien tukiasuntojen rakennuttamisesta, ja kirsikkapuiston istuttaminen sekä siihen liittyvät vuotuiset Hanami-juhlat. Aktiivit kokivat erityisesti vasemmistolaisten arvojen olleen aktiiveja yhdistänyt voima, ja korostivat yhteisten kohtaamispaikkojen merkitystä yhteisöllisyyden jatkuvuudelle. Roihuvuoren keskiluokkaistumiseen viittaavat erityisesti asuntojen hintojen nopea nousu ja korkeasti koulutettujen osuuden kasvu alueella. Toisaalta pienituloisten ja työttömien osuuden kasvu kertovat myös alueen huono-osaistumisesta. Tilastojen perusteella Roihuvuoren kehitys näyttäytyykin ristiriitaisena prosessina, joka viittaa alueen sisäiseen eriytymiseen. Roihuvuoren aktiiviyhteisöllä on ollut tärkeä rooli alueen palveluiden säilymisessä ja alueen maineen kehityksessä. Roihuvuoren aktiiviyhteisössä korostuu kuitenkin arvoliberaalien, usein kulttuuri- ja taidealoilla työskentelevien ja korkeasti koulutettujen ääni, jolloin aktiiviyhteisö ei aina näyttäydy asukkaille yhtä inklusiivisena kuin mihin aktiivit itse pyrkivät.

Human trafficking is exploitation, which profoundly violates the freedoms and rights of the victim. The topic has received increasing public and academic attention in the past decades. Nevertheless, an understanding of the essence of human trafficking and its linkage with related phenomena has become clearer only recently. The main reason for conducting this study was the need to make the conceptual context of human trafficking more comprehensible. The present study analyses the conceptualisation and problematisation of trafficking in at a time when the language of ‘trafficking’ emerged, and the League of Nations took a coordinating role over the emerging international activist movement. The study examines the memorandums of the League of Nations’ Traffic in Women and Children Committee’s meetings from 1922 to 1932, the first decade of its operation. The Committee comprised representatives of some of the League’s member states and experts from key non-governmental organisations. The research approach of the study comes from conceptual history. The theoretical framework builds upon the English school of scholarship on international organisations and evolvement of certain norms as international prohibition regime. A research question-based method of qualitative content analysis supported structuring the conceptual analysis. According to the main finding of the study, the emerging international movement, coordinated by the League of Nations, perceived trafficking exclusively as exploitation for prostitution. Based on the data, the conceptualisation of the phenomenon emphasises, above all, problematising it through moral aspects. Moral questions constitute the unanimous basis for discussion and conceptualisation, despite other differences of opinion, which emerge from other meeting notes. The differing views, in turn, concern namely, prostitution as a profession, the benefits of legal prostitution and assessments of the best ways to help victims of trafficking without exposing the rest of the population to undesirable side effects. Whereas the official term ‘traffic in women and children’, implies recognising a higher vulnerability of certain groups, the overall conceptualisation of the term does not treat trafficking as a structural problem. According to the analysis, trafficking in human beings is primarily an international phenomenon, the diversity of which is most evident in discussions on labour or other immigration. However, the conception of ‘traffic in women and children’ translates primarily to the ‘traffic in prostitutes.’ The starting point for this study is that the diversity of phenomena with a meaningful connection to human trafficking has challenged comprehending and conceptualising the issue. These phenomena include, among others, mobility and sex work. The study shows that the significance of these relating phenomena was evident already at the beginning of the work against trafficking, even though the focus was merely on the form of exploitation for purposes of prostitution. Furthermore, the coordinating role of the League of Nations and the emphasis on moral perceptions support describing the ACTWC’s work as the evolvement of norms into prohibition regime, which regulates the moral perceptions of states, non-state actors, and individuals. However, the overtones of the emphasised moral aspects set the debate over general attitudes towards prostitution into the core of the conception – instead of prostitution involving trafficking or other exploitation. Notions on possible causes of trafficking, namely structures creating economic inequality are, hence, overshadowed. In the interwar period, the most likely unconscious ambiguousness around the conception of ‘traffic in women and children’ and prostitution eventually lead to ambivalent policies, which for many advocates were far from their original objectives.

This thesis addresses the question of disintegrative tendencies that the European integration project has faced after the Euro Crisis of 2008-09, with reference to EU youth policy. It analyses the effectiveness of EU youth policy in relation to how well aspirations for high employment rates and better social conditions were met in the context of the Euro Crisis. It engages with theoretical approaches on the origins of the integration project, and argues for the benefits of a critical political economy approach for better understanding how young people have been affected by its developments after the adoption of the Maastricht Treaty. It argues that disintegrative tendencies increased because of rigid, austerity emphasising policies adapted during the crisis in the southern eurozone, and that these policies derived from how the integration project had been configured to fit an epoch of capitalism conditioned by neoliberal ideology. The thesis shows how youth policies in the EU became part and parcel of the Lisbon Agenda that had as its supreme objective to structurally reform the economies of member states to become more competitive through flexible labour markets and leaner welfare states, which weakened social citizenship norms. In the context of the Euro Crisis, a significant restructuring of the political economy of the crisis countries took place, and this had serious effects on young people’s lives. The reforms that were conditional to the bailouts of Southern eurozone crisis countries aimed at calming markets and guaranteeing price stability, as well as to further entrench marketisation in accordance with the objectives of the integration project as spelled out in the Maastricht Treaty and the Lisbon Strategy. A discrepancy between targets set and objectives of EU youth policy is revealed, as unemployment rose. The thesis also analyses how these policies were debated in the European Parliament 2009-2012, showing that young people rarely figure in the debates in 2009-10, after which the topic gains prominence in the debate. However, policy makers across the board continue to argue for a policy of structural reforms and a more flexible labour market

This thesis examines the intergenerational effects of the Second World War on Finnish women’s role and mentality. The research is motivated by the intent to understand intergenerational long-term effects of war in ordinary people’s lives. The effects of war on women’s mentality or the intergenerational social effects have not been much researched in Finnish military or social history. During the war most working-age men spent long periods in the battlefront, whilst women were mostly responsible for the everyday life in the home front. Women’s already heavy workload increased both during and after the war. In addition to taking care of the household and children, the dominant social atmosphere in the reconstruction period encouraged women not to overly burden the men who had already suffered in the war, and to nurture the wounded. Veterans were victims of war as well, and women and children had to endure their post-war symptoms, such as nervousness, unpredictable and aggressive behaviour, and heavy drinking. The culture of silence and the prevalent emotional regime endorsed self-control and concealing of one’s grieves. The effects of war on the war generation are first examined through earlier research, after which it is analysed, whether these effects have been intergenerationally passed onto Finnish women of the baby boomer generation. Qualitative content analysis and methods of oral history are used to analyse autobiographies written in 1991 by women of the baby boomer generation, as well as written interview answers of the same women from the year 2020. The research material was selected from the Finnish Literature Society’s collection Satasärmäinen nainen, and limited to women with agrarian backgrounds. The theoretical framework includes especially mentality, new military history, women’s history, and psychohistory, that is, applying psychoanalysis in social history. Mentality is defined as a collective way of thinking and life attitude that is partly conscious, partly unconscious. Mentality affects people’s actions, choices, as well as life paths. The research is theoretical by nature, and offers one possible explanatory model for a predominant mentality in our culture, which also contributes to the inequality of women and men. The demand of self-sacrifice and fulfilling one’s responsibilities were directed at Finnish women in the reconstruction period, and women adopted them as a part of their mentality. The war strengthened women’s role as nurturers and the responsible ones in everyday life, as well as the mentality of endurance. Nurturing, responsibility, endurance and survival can also be observed in the roles and mentality of the baby boomer generation’s women. Together with childhood experiences these can also have an effect on women’s mental and physical health. Diligence and self-sacrifice have been somewhat eased between generations, and especially the culture of silence is something that women have consciously tried to get rid of.

Tässä maisterintutkielmassa tutkin Suomen ilmastovelan muodostumista ajanjaksolla 1900–2000. Ilmastovelka on konsepti, jonka avulla pyritään laskemaan, kuinka suuri vastuu eri valtioilla on ilmastonmuutoksen aiheuttamisessa. Ilmastovelka perustuu ajatukselle, että rikkaiden maiden hyvinvointi on saavutettu kestämättömällä tavalla niin, että maat ovat toiminnallaan käyttäneet yli oman osansa ilmakehästä ja kerryttäneet ilmastovelkaa. Tämä velka tulisi maksaa takaisin niille maille, jotka ovat päästäneet hiilidioksidipäästöjä vähemmän kuin oman osansa. Konsepti kiinnittyy muihin globaalin epätasa-arvon kysymyksiin. Tarkastelen erilaisia prosesseja, jotka ovat kerryttäneet ilmastovelkaa. Keskityn erityisesti Suomen taloudelliseen kehitykseen sekä siihen liittyvää hiilidioksidipäästöjen kasvua. Tarkastelen aihetta historiallisen institutionalismin teorian valossa. Lasken Suomen ilmastovelan kertomalla historialliset hiilidioksidipäästöt kahdella eri hiilen yhteiskunnallisella hinnalla. Muodostan ilmastovelan aikasarjan, jota vertailen kolmen muun Euroopan maan ilmastovelan aikasarjaan. Tämän lisäksi teen Granger-kausaliteettitestin Suomen ilmastovelan kehityksen, palvelusektorin muutoksen ja bruttokansantuotteen kehityksen välille. Tarkoituksenani on etsiä tekijöitä, jotka vaikuttavat ilmastovelan kehitykseen. Käsittelen erityisesti rakennemuutoksen vaikutusta ilmastovelkaa tuottavan elämäntavan syntyyn. Lopussa käsittelen talouskasvun ja ilmastovelan irtikytkennän mahdollisuutta. Palaan myös ilmastovelan konseptin poliittiseen käyttöön ja pohdin tapoja, jolla ilmastovelka on mahdollista maksaa takaisin.

Tässä tutkielmassa tutkin, miten vuoden 1996 eläinsuojelulain lainvalmisteluun osallistuneet sidosryhmät oikeuttivat näkemyksensä tuotantoeläinten kohtelusta. Kyseisen lainvalmisteluprosessin tutkiminen on tärkeää, koska sen pohjalta syntyi voimassa oleva eläinsuojelulaki, joka määrittelee eläinten aseman suomalaisessa yhteiskunnassa. Aineistonani toimii vuoden 1996 eläinsuojelulakiluonnoksen lausuntokierroksella annetut sidosryhmälausunnot. Aineistoni ulkopuolelle rajattiin lausunnot, joissa ei käsitelty tuotantoeläimiä. Hyödynsin tutkielmassa Douglass C. Northin kehittämää neljää eri organisaatiokategoriaa, jotka ovat poliittiset toimielimet, taloudelliset toimielimet, sosiaaliset toimielimet ja oppilaitokset. Luokittelin eläinsuojelulakiluonnokseen vastanneet sidosryhmät näihin neljään eri organisaatiokategoriaan. Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä toimii Luc Boltanskin ja Laurent Thévenotin kehittämä oikeuttamisteoria. Oikeuttamisteoria pohjaa ajatukselle siitä, että sosiaalisessa elämässä tulee usein kiistatilanteita, joissa toimijoille syntyy tarve oikeuttaa oma toimintansa. Kiistatilanteissa toimijat rakentavat argumenttinsa tavalla, jossa vedotaan yhteisenä hyvänä pidettäviin arvonäkökohtiin. Toisistaan poikkeavat näkökohdat muodostavat teorian mukaan seitsemän erilaista oikeuttamisen maailmaa. Tutkimukseni menetelmänä toimii Eeva Luhtakallion ja Tuomas Ylä-Anttilan kehittämä julkisen oikeuttamisen analyysi, joka pohjaa oikeuttamisteorian analyysikehikolle ja seitsemälle eri oikeuttamismaailmalle. Olen luokitellut oikeuttamispuheen prosentuaaliset ilmentymät organisaatiokategoriakohtaisesti. Tutkielmani keskeisin tutkimustulos on, että lakiuudistuksessa markkinoiden ja ekologian maailmat asettuivat vastakkain. Tulkitsen markkinoiden maailman luoneen reunaehdot eläinsuojelulakiuudistukselle, koska tuotantoeläimet ovat eläinsuojelulaissa omaisuutta, jonka käyttöä laki säätelee. Analyysini kautta huomasin, että kaikkien organisaatiokategorioiden yhteenlasketuissa sidosryhmälausunnoissa vedottiin eniten ekologian (86 %) ja markkinoiden maailmaan (86 %). Toiseksi eniten lausunnoissa vedottiin teollisuuden (76 %) ja kansalaisuuden maailmoihin (76 %). Maineen (14 %), inspiraation (10 %) ja kodin maailmat (5 %) olivat tutkimukseni sivuosassa, koska näihin maailmoihin vedottiin hyvin harvoin. Tutkielman toinen keskeinen tutkimustulos on se, että tuotantoeläimiin liittyvää oikeuttamispuhetta ilmeni vain 45 % tutkimistani lausunnoista. Tämä voi kertoa siitä, että lausunnonantajat eivät kokeneet tarpeelliseksi selittää omia näkemyksiään minkään oikeuttamismaailman kautta, koska tuotantoeläinten asema osana eläintuotantoa otettiin tulkintani mukaan annettuna. (Tutkielma on tehty osana strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa SILE-hanketta, päätösnumerot 335442 ja 335655.)

The majority of the people with intellectual and developmental disabilities (IDD) in Finland are outside the labour market, even though their constitutional rights are the equal to those of a non-disabled person. There are a multitude of prejudices towards disability, and specifically towards people with IDDs. Those prejudices impact the way a person with IDD can carry out their working life citizenship in the way they want to. This paper focuses on the Finnish disability pension system and if the system in itself limits the self-determination of a person with IDD. The paper utilises two sets of data. Documents of law preparation and laws themselves are looked into. In addition, 10 interviews have been conducted, consisting of eight interviews with experts by experience and two organisation experts. Thematic analysis was used in both sets of data, and it is done in two parts. Document analysis handles the institutional change within the last 50 years and the interview analysis consists of how people with IDD themselves see the disability pension system. Slightly prior and especially after the ratification of the UN Convention on the Rights of Persons with Disabilities (CRPD), the Finnish lawmaking has been more inclusive of people with IDDs, although the grounds on which the laws are built on seem to stay similar over time. The disability pension system is seen as a functioning safety net, but also as a somewhat restrictive. The experts by experience were often unsure when the decision regarding their pension had been made, and they felt that their possible entry to labour markets is not discussed enough with them, even if they were motivated to join the labour markets. Even as the disability pension system creates a sense of safety for one’s income, the current form of the system also restricts the self-determination of people with IDDs. The restrictions are specifically apparent in the lack of choice. The weaknesses of the current system should be recognized, and the future political decision-making should focus on unifying the disability pension system and the quality of the support net.

Tässä tutkielmassa tarkastelen maatalouden rakennemuutoksen vaikutusta hevosenpitoon ja hevosiin liitettyihin merkityksiin Suomessa 1950–1980-luvuilla. Toisin sanoen tutkielman keskiössä on 1950-luvulta alkanut maatalouden koneellistuminen, ja siitä seurannut suomalaisen hevoskannan supistuminen ja työhevosten käytön väheneminen maataloudessa. Lähestyn aihetta mikrohistoriallisesta näkökulmasta tarkastelemalla hevoseen liitettyjä merkityksiä ja niiden muutoksia sekä aikalaisten julkisessa keskustelussa että henkilökohtaisissa kokemuksissa. Julkista keskustelua analysoin sanomalehtiaineistosta diskurssianalyysin keinoin ja kokemuksia tulkitsen muistitietoaineiston kautta. Teoreettisessa lähestymistavassa yhdistyvät kokemushistoria ja yhteiskunnallinen eläintutkimus. Sanomalehtiaineiston osalta keskityn työhevoseen liitettyjen merkitysten analysointiin. Keskustelusta tunnistan kolme diskurssia, joista kaksi ensimmäistä, välttämättömyyden ja suojelun diskurssit painottuvat ajallisesti 1950–1960-luvuille. Näissä diskursseissa korostuu luotto hevostyöhön, sen roolin tärkeys suomalaiselle kansantaloudelle sekä työhevoskannan suojelun tarpeellisuus. Kolmantena diskurssina tunnistan 1970-luvulta alkaen nousevan tarpeettomuusdiskurssin, jossa työhevosten merkitys sijoitetaan historiaan ja perinteisen hevostyön rooli nykyhetkessä ja tulevaisuudessa nähdään olemattomana. Samalla tavoin työhevosten merkitys korostuu muistitietoaineiston analyysissä, jossa tunnistan työhevoselle tarkemmin kolme roolia ihmisten muistoissa: työväline, työkumppani ja perheenjäsen. Hevosen merkitys korostuu erityisesti luopumisen kokemuksissa. Yhteistä aineistoille on hevostyön roolin sekä rodun kansallisuuden korostuminen hevosen merkityksen perustana. Muisteluissa merkityksenmuodostukseen liittyy kuitenkin voimakkaammin myös hevonen yksilönä sekä sen kanssa jaettu tunneside. Rakennemuutoksen kehityskulut näyttäytyvät muistiaineistossa suoraviivaisempina, kun taas sanomalehtiaineistossa korostuu tulevaisuudenkuvien epävarmuus.