Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by study line "Lantbruksekonomi"

Sort by: Order: Results:

  • Rautiola, Saara (2023)
    Mikroyrityksillä on merkittävä vaikutus kuntien elinvoimaisuuteen maaseutumaisilla alueilla, missä julkiset ja suuryritysten työpaikat ovat harvassa. Mikroyritykset luovat työpaikkoja ja tuottavat hyödykkeitä ja palveluita, mikä parantaa alueen vetovoimaa ja vahvistaa kuntataloutta. Kunnilla on huomattava rooli alueensa yritysten menestymiseen yrittäjyysympäristön kautta. Ne voivat vapaasti päättää elinkeinopolitiikkansa painopisteistä ja toteuttamiskeinoista, mikä saa aikaan eroja kuntien palveluntarjonnassa. Kerttu Saalasti Instituutin KasvuDATA-hankkeessa tutkittiin mikroyritysten menestystä kuntatasolla tarkasteltuna ja havaittiin erilaisia kehityssuuntia kuntien välillä. Hankkeen aineiston perusteella valittiin kaksi kuntaa, Kärsämäki ja Oulainen, joiden mikroyritysten kehityseroihin etsittiin selityksiä vertailevan tapaustutkimuksen avulla. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko tapauskunnissa tunnistettavissa eroja yrittäjyyden edistämiseen suhtautumisessa, edistämisen painopisteissä ja keskeisissä keinoissa. Lisäksi selvitettiin minkälaisia tapahtumia, vaikutteita ja strategisia ratkaisuja erilaisten kehityskulkujen taustalta löytyy ja koetaanko käytössä olevien keinojen edistävän mikroyritysten tavoitteiden saavuttamista. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu kontingenssiteoriaan, joka pyrkii ymmärtämään yritysten ja ympäristön välistä vuorovaikutusta. Halu ryhtyä yrittäjäksi ja saada yritys menestymään ovat monien tekijöiden summa, jossa yhdistyy sekä yrityksen sisäisiä että yritykseen ulkoapäin vaikuttavia tekijöitä. Kontingenssiteorian mukaan yrityksen menestys perustuu yrityksen kykyyn sopeuttaa rakenteitaan ja toimintatapojaan ympäristöön. Yrittäjyysympäristö voi joko edistää tai rajoittaa yritysten syntymistä ja kasvua. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla tapauskuntien kokeneita kuntatoimijoita ja yrittäjiä. Lisäksi vastauksia etsittiin kuntien lähimenneisyyden tilinpäätös- ja strategia-asiakirjoista. Tutkimusaineisto analysoitiin teemoittelun ja sisällönanalyysi-menetelmän keinoin. Tulosten perusteella Kärsämäen ja Oulaisten yrittäjyysympäristöissä oli havaittavissa eroja elinkeinotoiminnan edistämisen strategisissa painotuksissa, yrityspalveluiden järjestämisessä ja paikkakunnalla vallitsevassa yrittäjyysilmapiirissä. Tapauskunnissa todettiin olevan erilainen suhtautuminen mikroyritysten merkitykseen kunnan toiminnalle ja monet elinkeinopoliittiset ratkaisut heijastivat näitä näkökulmia. Tutkimustulokset osoittavat yrittäjyysympäristöllä olevan merkitystä mikroyritysten menestymiseen. Kasvua tukevassa ympäristössä yritysten on helppo laajentaa toimintaansa, kun taas kasvua tukematon ympäristö on ristiriidassa kasvuhaluisten yritysten tavoitteiden kanssa. Tilanteeseen sopivilla strategisilla ratkaisuilla, aktiivisilla yrityspalveluilla ja myönteisen ilmapiirin edistämisellä havaittiin olevan merkitystä mikroyrityksille suotuisan yrittäjyysympäristön muodostumiseen.
  • Holopainen, Salla (2021)
    Worldwide, pollination affects in food security, livelihood of agricultural entrepreneurs and beekeepers, and biodiversity. Pollination services are underrepresented in field of research in Finland. The aim of the thesis is to describe, analyze and interpret the state of the pollination services in the Finnish agricultural areas concentrating in honeybee pollination. The research questions concern how many beekeepers offer pollination services and for which insect-pollinated plants, in which areas the pollination services are supplied and are the beekeepers and agricultural entrepreneurs connected. Also, the aim is to form an answer that how the pollination services could be developed in Finland. The thesis is a part of Finnish Environment Institute’s and Finnish Beekeepers’ Association’s PÖLYHYÖTY -project. It is located in the third work package “Supply of honeybee pollination in the Finnish agricultural areas and the economic value of insect pollination”. The research was implemented via questionnaire. Based on the data collected via the questionnaire, nine interviews were conducted in order to deepen the understanding about the market, especially supply, of pollination services. The questionnaire was directed via email to all the members of Finnish Beekeepers Association’s members, approximately 2750 receivers, of which 447 replied. The data from the questionnaire was analyzed by means of statistical indicators, crosstabs, non-parametric tests, linear regression analysis and K-means cluster analysis. The interviews were transcribed, analyzed using qualitative methods and parts of them are being presented along the text. Supply for pollination services is small-scale despite the rapid growth in the number of beekeepers. Assumingly, supply and demand for pollination services is likely to increase in the following years. The demand increases due to the increased acreage of insect-pollinated plants. Thus, supply of pollination services is evidently elastic and obeys the growth of the market. According to this research, approximately a half of beekeepers in Finland supply pollination services, but with a small number of colonies. There are a large number of part-time beekeepers who supply the pollination services without receiving monetary compensation for it, usually against for a permanent bee colony site and an oral contract. Geographically the beekeepers and their colonies are located in the same areas as the plants needing pollination. Clover, broad bean, rapeseed, strawberry, apple, garden raspberry and currants are the cultivated plants of which have been pollinated by honeybee colonies most frequently. A small number of young, full-time beekeepers can be identified from the data; they are interested in combining honey production and pollination services as part of their business. The supply and demand for pollination services requires more research in order to be able to apply the research to the farm level and their individual needs. However, pollination service market has a positive outlook in the future having a significant role in sustainable food production as a developing market.
  • Wejberg, Henrik (2020)
    EU:n maatalouspolitiikka on muuttumassa vuosille 2021–2027. Samaan aikaan EU:n sisällä ilmastopolitiikassa tavoitellaan taakanjakosektoreilla päästövähennyksiä ja LULUCF-sektorilla nettonielua. Työn tavoite oli selvittää, voisiko metsitystuki olla kustannustehokas instrumentti, jolla voitaisiin vähentää sekä maatalouden että LULUCF-sektorin päästöjä. Teoriapohjana on käytetty ulkoisvaikutuksia ja kustannus-hyötyanalyysia. Maataloustukien negatiivisena ulkoisvaikutuksena on maankäytön muutos metsistä pelloiksi, jolloin maatalouden päästöt varsinkin turvemaista kasvavat ja hiilinielut pienenevät metsämaan vähentyessä. Kustannus-hyötyanalyysin avulla on mahdollista laskea maanomistajalle nettonykyarvo sekä viljelystä että metsityksestä. Näiden erotus kertoo vaadittavan metsitystuen suuruuden, jotta viljelijä suostuu muuttamaan maankäyttöään. Jos erotus on suurempi kuin saavutettavat ilmastohyödyt tietyllä hiilen hinnalla, metsitystuki ei ole tehokas instrumentti. Yksivuotisessa viljelyssä olevan turvemaan metsittämisen ilmastohyöty ylitti vaadittavan metsitystuen suuruuden jokaisen ELY-keskuksen alueella. Monivuotisessa viljelyssä turvemaan päästöt ovat sen verran alhaisemmat, ettei eniten metsitystukea vaativilla alueilla ilmastohyöty ylitä kustannuksia, kun päästöjen hinta on 25 € per hiilidioksidiekvivalenttitonni. Metsityksen myötä ei pelkkä kasvavan biomassan hiilihyöty ylitä kustannuksia yhdenkään ELY-keskuksen alueella. Nykyisillä pellon nettonykyarvoilla metsitystuki ei ole nielujen lisäämiseksi kivennäismailla kustannustehokas keino. Metsitystuki olisi 25 €:n hiilidioksidiekvivalentin tonnihinnalla kustannustehokas keino useimpien paksu-turpeisten maiden metsitykseen. Lisätutkimusta tarvittaisiin siitä, miten metsitystuen käyttö vaikuttaisi muiden tukien määriin ja sitä kautta tuotantomääriin, kansallisten tukien määrään sekä taakanjakosektorin päästövähennystavoitteisiin.
  • Auer, Johanna (2024)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten monialaiset maatalousyrittäjät ovat menestyneet suhteessa muihin maatalousyrittäjiin. Lisäksi tavoitteena oli tunnistaa, millaista yrittäjyysosaamista menestyneillä maatalousyrittäjillä on sekä havaita mahdolliset erot monialaisten ja muiden maatalousyrittäjien osaamisessa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä hyödynnettiin Entrepreneurial Competence Frameworkia (EntreComp), jota on käytetty tähän mennessä vähän yrittäjyyden tutkimuksessa. Tavoitteena oli selvittää, voidaanko maatalousyrittäjien yrittäjyysosaamista hahmottaa EntreComp -viitekehyksen kautta. Tutkimuksen aineistona toimi Luonnonvarakeskuksen, Työtehoseuran sekä Pellervon taloustutkimuksen toteuttamassa Smart Farmers -hankkeessa vuonna 2021 tehty viljelijäkysely. Kyselyyn vastasi 1342 satunnaisotannalla Ruokaviraston maatilayrittäjärekisteristä poimittua viljelijää. Tutkimuksessa hyödynnettiin Smart Farmers -hankkeessa muodostettua menestyksen määritelmää. Tutkimusmenetelmänä käytettiin määrällistä tutkimusta, jossa aineistoa käsiteltiin määrällisillä analyysimenetelmillä tarkastelemalla jakaumia ja ristiintaulukoimalla muuttujia vertailtavien ryhmien suhteen. Lisäksi muuttujien välistä riippuvuutta selvitettiin tilastollisin testein. Sekä monialaisilla että muilla maatalousyrittäjillä vahvimpia yrittäjyysosaamisen osa-alueita olivat tuotanto-osaaminen, riskienhallinta ja itsensä johtaminen. Monialaiset hallitsivat muita maatalousyrittäjiä paremmin uuden teknologian, mitä selittää mahdollisesti se, että merkittävä osa kyselyyn vastanneista monialaisista yrittäjistä harjoitti maatalouden ohella koneurakointia ja monialaisilla maatalousyrittäjillä oli enemmän maatalousalan koulutusta. Monialaiset olivat myös menestyneempiä kuin muut maatalousyrittäjät, mutta parempaan menestykseen ei tässä tutkimuksessa löytynyt selkeää syytä. EntreComp- viitekehyksen soveltuvuutta maatalousyrittäjien yrittäjyysosaamisen mallintamiseen kokeiltiin tutkimalla menestyneiden maatalousyrittäjien osaamista. Tuloksista voidaan päätellä, että maatalousyrittäjillä on EntreCompissa esitettyjä kompetensseja. EntreComp vaikuttaisi siis sopivan myös maatalousyrittäjien tutkimukseen. Jatkotutkimusta monialaisten maatalousyrittäjien menestystekijöistä voisi tehdä EntreComp -viitekehystä hyödyntäen.
  • Luotola, Linnea (2022)
    Tässä työssä pyrittiin selvittämään monialaisuuden ja yrittäjämäisen orientaation yhteyttä toisiinsa, sekä niiden ilmenemistapoja suomalaisilla lammastiloilla. Tutkimustapana oli kvalitatiivinen tutkimus, ja tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta monialaisen lammastilan yrittäjää. Työssä pyrittiin selvittämään miksi ja miten yrittäjät olivat monialaistaneet liiketoimintaansa, sekä millaiset asiat vaikuttivat heidän päätöksentekoonsa. Tehtyjä päätöksiä ja valintoja analysoiden, pyrittiin selvittämään esiintyykö toiminnassa yrittäjämäiselle orientaatiolle ominaisia piirteitä, ja jos esiintyy, niin millaisia. Tämän analysoinnin jälkeen pyrittiin vielä löytämään yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia tilojen toiminnan, monialaisuuden muodon ja yrittäjämäisen orientaation ilmenemisen välillä. Tutkimuksen tulosten perusteella monialaisuutta voisi pitää yhtenä yrittäjämäisen orientaation ilmentäjänä tutkimukseen osallistuneilla lammastiloilla. Tutkimukseen osallistuneilla yrittäjillä monialaistamispäätöksen taustalla oleviksi motivaattoreiksi useimmin esiin nousivat halu hyödyntää olemassa olevia resursseja tehokkaasti sekä lisätulojen hankkiminen. Lisäksi tärkeänä pidettiin perheen ja läheisten merkitystä, joko työllistämisen kannalta tai tehokkaan työn vapauttaman ajan kannalta. Tehokkaaseen työhön ja ajankäyttöön liittyen voidaan tuloksista nostaa esiin myös yrittäjien halu tehdä ekologista ja eettistä työtä. Tehokkaalla resurssien käytöllä ja toimintaa kehittämällä tavoiteltiin myös ekologista tuotantoa, johon yrittäjät usein lisäsivät tavoitteen eettisestä tuotannosta niin yrittäjien itsensä kuin eläintenkin osalta. Kaikkien tutkimukseen osallistuneiden yrittäjien toiminnassa havaittiin yrittäjämäiseen orientaatioon liitettävissä olevia piirteitä. Erityisesti esiin nousivat autonominen ja proaktiivinen toiminta. Tuloksista pystyttiin nostamaan eroavaisuuksia yrittäjämäisen orientaation esiintymisessä monialaisten tilojen ja portfolio -yritysten välillä. Monialaisilla tiloilla yrittäjämäiseen orientaatioon liitettävissä oleva toiminta keskittyi vahvemmin alkutuotantoon liittyviin päätöksiin kun taas portfolio -yrityksillä yrittäjämäiseen orientaatioon liitettävissä oleva toiminta käsitti luonnollisesti laajemman kokonaisuuden heidän liiketoimintansa ollessa laajempaa. Portfolio -yritysten päätöksiin vaikutti vahvemmin esimerkiksi kuluttajakäyttäytyminen, koska asiakkailta saatu tulo oli suuremmassa roolissa kuin monialaisilla tiloilla. Portfolio -yrityksillä lammastuotanto oli usein koko liiketoiminnan keskiössä, mutta toisaalta se oli myös vain yksi liiketoimintakokonaisuuden osa-alue, jonka pohjalta ja jota hyödyntäen oli lähdetty rakentamaan laajempaa liiketoiminnallista kokonaisuutta. Monialaisilla maatiloilla tehtävä aktiivinen, ennakoiva ja tehokas toiminta, jolla pyritään luomaan kilpailuetua sekä parempaa taloudellista tulosta, kertoo yrittäjien vahvasta yrittäjämäisestä orientaatiosta. Yrittäjät pyrkivät omaamillaan resursseilla ja omilla päätöksillään vaikuttamaan yrityksensä tilanteeseen ja kehittämiseen. Tämä tukee yrittäjämäisen orientaation ajatusta, jossa keskiössä on yritys sekä yrittäjä itse. Näitä yrityksen sisäisiä toimintoja hyödyntämällä ja kehittämällä yrittäjät pyrkivät pärjäämään markkinoilla.
  • Kyöstilä, Juho (2022)
    Tuottajan asema perinteisessä tarjontaketjussa on heikko muihin ketjun jäseniin nähden. Suora-myynnin avulla voidaan lyhentää perinteistä tarjontaketjua poistamalla ketjusta välikäsiä, ja täten parantaa tuottajien asemaa. Lyhyen ketjun kautta tuottajan on mahdollista saada tuotteen hinta kokonaisuudessaan itselleen. Naudanlihantuotannon kannattavuus on tällä hetkellä huono, joten keinoja sen parantamiseksi tarvitaan: erikoistuminen suoramyyntiin voikin olla yksittäisille naudanli-hantuottajille keino parantaa kannattavuuttaan. Suoramyynnin toteuttamiseksi on olemassa useita vaihtoehtoja. Tämän tutkielma tavoitteena onkin selvittää, minkälaisia suoramyyntimalleja suomalai-silla naudanlihantuottajilla on käytössä, ja mitkä ovat heidän käsityksensä mallien vahvuuksista ja heikkouksista. Lisäksi tarkastellaan esimerkkilaskelman avulla suoramyynnistä saatavia tuottoja sekä siitä aiheutuvia kustannuksia. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena. Tutkimustavan valintaan vaikutti aikaisem-man tutkimuksen vähäinen määrä sekä tutkimuskysymykset. Teemahaastattelu valikoitui aineiston-keruumenetelmäksi. Haastateltaviksi valikoitiin kymmenen yrittäjää, jotka harjoittavat naudanlihan suoramyyntiä. Haastateltavat valikoitiin verkkosivujen perusteella ja haastattelut suoritettiin etäyh-teydellä. Aineiston perusteella ennakkotilauksiin perustuva myyntitapa on yksinkertaisin toteuttaa ja se olikin usealla yrittäjällä käytössä. Muita toteutustapoja olivat tilamyymälä, verkkokauppa, itsepalveluun perustuva automaattikauppa/itsepalvelukioski, REKO ja myymäläauto. Itsepalveluun perustuvien myyntitapojen uskottiin yleistyvän tulevaisuudessa. Markkinointikanavina suoramyyjät käyttivät pää-sääntöisesti digitaalisia kanavia kuten Facebookia ja Instagramia. Yrittäjät kokivat suoramyynnin vahvuudeksi kanssakäymisen asiakkaiden kanssa, koska se mahdollistaa tuotannon erityispiirteiden esiin tuomisen kuluttajille ja luottamussuhteen rakentamisen kuluttajan ja tuottajan välille. Suora-myynnin kysyntä koettiin vakaaksi ja sen uskottiin hieman kasvavan tulevaisuudessa. Uhkina pidet-tiin kustannusten nousua, mediaa ja arvaamatonta politiikkaa. Suoramyynnin toteuttamiseksi on olemassa useita variaatioita, joista yrittäjän on mahdollista valita itselleen sopivin tapa. Suoramyynti voi toimia osalle yrittäjistä keinona parantaa kannattavuutta, mutta sillä ei voi ratkaista yleistä naudanlihantuotannon kannattavuusongelmaa, koska suoramyyn-nin markkina on suhteellisen pieni, eikä myynti- sekä markkinointityö sovi kaikille tuottajille. Aineiston perusteella kaikki yrittäjät eivät olleet täysin tietoisia oman toimintansa kannattavuudesta, joten suo-ramyyntimallien kannattavuudesta olisi tarpeellista tehdä jatkotutkimusta, jotta toimintaa voidaan kehittää palvelemaan entistä paremmin niin kuluttajia kuin tuottajiakin.
  • Pastinen, Johanna (2021)
    Lihantuotanto on ollut Euroopan unionin merkittävimpiä tuotantohaaroja ja unionin alueella tuotetaan kolmanneksi eniten naudanlihaa koko maailmassa. Naudanlihaa tuotetaan koko unionin alueella. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että jäsenvaltioiden erikoistuminen, unioniin liittymisen ajankohta, tuotantoteknologia ja maantieteellinen sijainti vaikuttavat naudanlihan tuottajahintaan. Markkinat ovat heterogeeniset. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella naudanlihan tuottajahintaan vaikuttavia tekijöitä Euroopan unionin jäsenvaltioissa ja Euroopan unionin sisämarkkinoiden homogeenisyyttä. Tutkimuksessa selvitetään, mitkä tekijät vaikuttavat naudanlihan markkinoiden tuottajahintaan ja hinnan vaihteluihin Tähän tutkimukseen valittiin kolme unionin jäsenvaltiota Suomi, Ranska ja Puola. Aineisto koostuu aikasarjoista. Suomen aikasarjat ovat tammikuusta 2010 joulukuuhun 2019. Ranskan ja Puolan aikasarjat ovat toukokuusta 2006 joulukuuhun 2019. Tutkimuksessa käytetään Engle-Granger menetelmää. Menetelmässä tutkitaan aikasarjojen stationaarisuutta ja yhteisintegroituneisuutta ja lopuksi muodostetaan virheenkorjausmalli. Virheenkorjausmalli kuvaa kuinka nopeasti lyhyen aikavälin suhde palaa pitkän aikavälin tasapainoon. Naudanlihan tuottajahintaan vaikuttaviksi tekijöiksi valittiin viisi selittävää tekijää. Selittävät tekijät ovat naudanlihan tuotannon määrä, Euroopan unionin naudanlihan, raakamaidon ja porsaanlihan markkinahinta sekä tuotantopanos. Rehumaissin markkinahinta kuvaa Ranskan ja Puolan naudanlihan tuotantopanosta ja rapsin tuottajahinta Suomen naudanlihan tuotantopanosta. Selittävien tekijöiden havaittiin olevan epästationaarisia ja yhteisintegroituneita. Virheenkorjausmallin tarkastelu osoitti, että jäsenvaltioiden eroavaisuudet vaikuttavat naudanlihan tuottajahintaan enemmän kuin jokin yhdistävä voima. Puolalle virheenkorjausmallissa tilastollisesti merkitsevät ja etumerkiltään teorian mukaiset selittävät tekijät ovat Euroopan unionin naudanlihan markkinahinta, naudanlihan tuotanto sekä raakamaidon markkinahinta. Ranskalle virheenkorjausmallissa tilastollisesti merkitsevät ja etumerkiltään teorian mukaiset selittävät tekijät ovat Euroopan unionin naudanlihan ja raakamaidon markkinahinta. Suomelle virheenkorjausmallissa ei voitu osoittaa tilastollisesti merkitseviä ja etumerkiltään teorian mukaisia selittäviä tekijöitä. Estimoinnin tulokset olivat yleisesti yhdenmukaiset kirjallisuuden kanssa. Tutkimuksessa saatiin viitteitä Euroopan unionin naudanlihan tuottajahinnan muodostumisesta ja unionin markkinoiden heterogeenisyydestä. Naudanlihan tuottajahintaan vaikuttaa jäsenvaltioiden erikoistuminen, unioniin liittymisen ajankohta, tuotantoteknologia ja maantieteellinen sijainti. Tutkimus osoittaa, että Euroopan unionin naudanlihamarkkinat eivät ole integroituneet täydellisesti ja jäsenvaltioiden erot vaikuttavat naudanlihan tuottajahintaan enemmän kuin jokin yhdistävä voima. Tutkimuksen tulokset eivät kuitenkaan ole yleistettävissä koskemaan koko unionin aluetta. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että tutkimukseen valitut selittävät tekijät sisältävät hyödyllistä informaatiota Euroopan unionin jäsenvaltioiden naudanlihan tuottajahintaan vaikuttavista tekijöistä.
  • Kaarlamo, Topi (2020)
    The Master's thesis examines the profitability of small hydropower production and the factors affecting it in Finland. During the last century, almost all of Finland's watercourses have been dammed for the needs of industry and energy production. Hydropower is detrimental to the aquatic ecosystem and to migratory fish, which are unable to ascend to their breeding grounds. The impact of hydropower production on fish stocks can be reduced, for example, by fishways, but for the smallest power plants, building a fishway is a big investment. The purpose of the study is to build a calculation model that can be used to assess the profitability of a small hydropower plant renovation investment or the construction of a fishway. Society’s pressure to make solutions that reconcile hydropower and water ecology is growing all the time. It is therefore important to be able to analyze cases where the construction of fishway or the repair of a hydropower plant is not socially viable, but efforts should be made to dismantle the dam and restore the stream water ecosystem. The method of assessing profitability is the private cost-benefit analysis and the net present value method. The calculation model can be used to estimate when it is not worth investing in small hydropower plants, but the model does not directly tell when the investment would be profitable, as it only takes into account the largest sections of costs and does not take into account environmental damage. The dissertation also makes example calculations for three small hydropower plants: Kantturakoski, Ritakoski and Kangaskoski. The aim is to find out the main factors influencing the profitability of small hydropower production and to clarify the understanding of what the future of small hydropower production looks like. According to the results of the study, the construction of the Kantturakoski fishway is not profitable from the owner's point of view. The net present values for the repair of the Ritakoski and Kangaskoski power plants in Hiitolanjoki and the construction of the fishway are positive. The sensitivity analysis showed that the net present values of the projects depend in particular on the price of electricity and the operating and maintenance costs of the power plant.
  • Nyholm, Gustav (2022)
    Lantbrukets lönsamhet är ett ständigt återkommande diskussionsämne. Åkermarkens pris är i sin tur en av de främsta faktorerna som påverkar jordbrukets lönsamhet. Målsättningen med den här magistersavhandlingen var att undersöka hur mycket det lönar sig att betala för åkermarken som man brukar och med betoning på arrende. Frågesättningen var vilka odlingsväxter det lönar sig att odla och ifall det finns skillnad mellan de olika CAP-perioderna som varit i kraft under åren 2011–2020, innan 2015 och efter. Data som används i avhandlingen är LIR-data från Nylands svenska lantbrukssällskap från åren 2011–2020. LIR står för lantbrukets individuella rådgivning och är en pakettjänst för växtodlingsgårdar som omfattar bland annat växtodlingsrådgivning och uppföljning av de ekonomiska resultaten som sedan utges i form av en publikation för medlemmarna. De ekonomiska nyckeltalen består av riktiga värden i mån av möjlighet och därtill bestämda kalkylvärden. Det fanns stora variationer mellan gårdarna i både ekonomiskt resultat samt i skördemängd. Bland annat präglades åren 2013 och 2018 av dåliga skördar. Optimeringen har gjorts med hjälp av linjär programmering. Genom att optimera växtföljden har så kallade skuggpriser tagits fram, det vill säga ett marginalvärde vad ytterligare en hektar åkermark skulle avkasta. Skuggpriset innebär i det här fallet täckningsbidrag c (TB C), det vill säga vinsten innan åkerkostnader dragits av. Som jämförelse till optimeringsmodellen gjordes också en modell som skulle motsvara den nuvarande växtodlingen på LIR-gårdarna. Avhandlingen har endast koncentrerats till odlingsväxter som kan odlas med de vanligaste jordbruksmaskinerna, således har potatis och sockerbeta lämnats bort, dessutom har kummin medvetet inte tagits i beaktande. Täckningsbidrag C maximerades genom att välja ut den kombinationen grödor som ger den högsta vinsten på en modellgård på 150 hektar med restriktionerna att det max fick vara 20 % oljeväxter, max 20 % proteingrödor samt max 40 % höstsäd, därtill måste gården ha minst 20 % vårspannmål för att vara representativ samt för perioden 2015–2020 ha minst 5 % i gröngödslingsvall för att simulera EFA-kravet. Det genomsnittliga skuggpriset för perioden 2011–2014 blev 449 euro per hektar efter maximeringen samt 413 euro per hektar för perioden 2015–2020. Motsvarande resultat för LIR-modellen var 383 euro per hektar respektive 299 euro per hektar. Den utarbetade modellen gav således 66 euro bättre resultat i medeltal för perioden 2011–2014 samt 116 euro per hektar för perioden 2015–2020. Den andra CAP-perioden (2015–2020) verkade ge ett något sämre resultat än den första, en möjlighet är att EFA-arealen har en negativ inverkan på vinsten. Gemensamt var att det överlag lönade sig att maximera arealen med höstsäd samt odla ryps och ärter eller bondböna. I den här avhandlingen har det använts medeltal för optimeringarna, vilket är ett riktgivande svar men förslag på vidare forskning är att på detaljnivå undersöka vinsten för enskilda gårdar i Nyland. En ekonometrisk forskningsmetod kunde således övervägas för att reda ut de bakomliggande faktorerna som påverkar betalningsmöjligheten.
  • Mäenpää, Juha (2021)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mikä tuotantofunktiomuoto parhaiten kuvaisi typpilannoituksen vaikutusta sokerijuurikkaan juurisatoon, ja arvioida, mikä vaikutus typpilannoitteen ja sokerijuurikkaan hintasuhteella on taloudellisesti optimaaliseen lannoitustasoon sokerijuurikkaalla. Lisäksi tavoitteen oli tutkia, mikä vaikutus sokerijuurikkaan sokeripitoisuuden huomioon ottamisella on taloudellisesti optimaaliseen lannoitustasoon ja sokerijuurikkaan katetuottoon. Tutkimuksen teoriaosassa tarkastellaan ensisijaisesti sokerijuurikkaan viljelyä Suomessa, viljelyn edellytyksiä sekä sokerijuurikkaan lannoitusta. Teoriaosassa käydään läpi myös klassisen tuotantofunktion määritelmä ja siihen liittyviä oletuksia. Lisäksi tarkastellaan aiempia tutkimuksia, jotka liittyvät eri tuotantofunktiomallien käyttöön vertailtaessa typpilannoituksen vaikutusta satovasteeseen. Teoriaosassa käydään läpi myös taloudellisen optimin määrittäminen. Tutkielman aineistona on Sokerijuurikkaan Tutkimuskeskuksen vuosina 2013–2020 suorittamien typpiporraskokeiden tulokset. Typpilannoituskokeet oli suoritettu viiden kerranteina ja testituloksia oli yhteensä 830 kappaletta. Tutkimusmenetelmänä käytetään regresioanalyysiä ja vertailtavina funktiomuotoina kvadraatti-, neliöjuuri- ja Mitscherlich-funktiota, lineaarista funktiota tasanteella (LRP-malli) sekä kvadraattista funktiota tasanteella (QRP-malli). Tutkimuksen tulosten perusteella sokerijuurikkaan typpilannoituksen satovastetta kuvasi parhaiten BIC-testisuureen ja selitysasteen perusteella LRP-mallin paikka- ja vuosi-dummy-muuttujalla perustuva malli, mutta ero kvadraattifunktioon ja Mitscherlich-funktioon vastaavilla dummy-muuttujilla oli hyvin pieni. Neliöjuurifunktioon perustuvissa malleissa osa mallin antamista lannoitussuosituksista olivat epärealistisen korkeita ja siten epäluotettavia. Taloudellisesti optimaalista lannoitustaso vertailtiin vuosien 2006, 2010, 2014 ja 2019 typpilannoitteen ja sokerijuurikkaan hintasuhteilla. Vertailuvuosista vuoden 2006 sisällä eri funktiomuotojen välillä erot olivat suurimmat, muina vuosina eri funktiomuotojen välisen erot eivät olleet suuret. LRP-mallissa on vain kaksi suositeltavaa lannoitustasoa. Nämä ovat 0 kg/ha tai eri LRP-muodoille tässä estimoidut lannoitustasot. Mikäli LRP-mallissa rajakustannus olisi rajatuottoa isompi, typpilannoitusta ei kannattaisi tehdä. Tarkastelu vuosien typpilannoitteen ja sokerijuurikkaan hintasuhteilla, lannoitus oli kannattavaa jokaisena tarkasteluvuotena. Tutkimuksessa selvitettiin myös, mikä vaikutus sokerijuurikkaan sokeripitoisuudella on taloudellisesti optimaaliseen lannoitustasoon. Tulosten perusteella sokeripitoisuuden huomioon ottaminen alensi optimaalisia lannoitustasoja ja sadosta saatava katetuotto kasvoi.
  • Virtanen, Jere (2022)
    Tutkimukseni tavoite ja teoreettinen viitekehys on kolmiosainen. Ensimmäinen tavoite on taustoittaa kotimaisen sokerin tuotantoa esittäen niin perustiedot sokerijuurikkaan viljelystä kuin myös kotimaisen sokerintuotannon murrokseen johtaneista syistä. Toinen tavoite on esittää sokerijuurikkaan tuotantofunktioanalyysiin liittyvät keskeisimmät tuotantoteoreettiset pääperiaatteet. Kolmas tavoite on määrittää Sokerijuurikkaan Tutkimuskeskuksen vuosina 2013–2016 keräämistä typpiporraskoetuloksista sokerijuurikkaan taloudellisesti optimaaliset typpilannoitus- ja satotasot. Lopuksi taloudellisesti optimaalisista typpilannoitus- ja satotasoista johdetaan sokerijuurikkaan typpilannoituksen katetuottolaskelma hintasuhteen ja laskennallisen sokeripitoisuuden mukaan määritettynä. Tutkimukseni tuotantoteoriaosassa tarkastellaan typpilannoitepanoksen vaikutusta sokerijuurikkaan juurisadon tuotantoon. Tarkastelu rajataan käsittämään vain muuttuvan typpilannoitepanoksen tuotantovaikutusta. Voitonmaksimointiongelma rajataan käsittämään typpilannoitepanoksen ja sokerijuurikkaan juurisadon tapaus panospuolelta ratkaistuna. Ekonometrian teoriaosassa tarkastellaan pienimmän neliösumman menetelmää (OLS), joka on yksi yleisimmin käytetty menetelmä ekonometrisen mallin estimoimiseksi. Lisäksi tarkastellaan kriteereitä, joita OLS-estimaattoreiden tulee teoreettisesti täyttää. Kriteerien tarkastelu johtaa myös painotetun pienimmän neliösumman menetelmän (WLS) hyödyntämiseen, koska virhetermeissä havaittiin heteroskedastisuutta. Tutkimustulosten tarkastelu osoittaa, että kvadraattifunktioon perustuvat sokerijuurikkaan juurisadon tuotantofunktiomallit OLS-menetelmällä estimoituna kuvaavat juurisadon tuotantofunktiota huomattavasti paremmin kuin neliöjuurifunktioon perustuvat mallit. Tuotantofunktiomalleissa hyödynnetään dummy-muuttujia typpilannoitustavan, vuosivaihtelun ja paikkavaihtelun huomioimiseksi. Dummy-muuttujien perusteella todetaan jaetun lannoituksen tuottavan sokerijuurikkaan sadonlisän. Siirryttäessä OLS-menetelmästä WLS-menetelmään vuosivaihtelua kuvaavien dummy-muuttujien tilastollinen merkitsevyys juurisadon tuotantofunktiomalleissa korostuu. WLS-menetelmällä parhaan mallisovitteen (A2) biologiseksi typpioptimiksi saadaan 204 kg typpeä hehtaarille ja biologiseksi sato-optimiksi 49 235 kg hehtaarilta. Saman mallin taloudelliseksi typpioptimiksi saadaan hintasuhteista riippuen 97‒154 kg typpeä hehtaarille ja sato-optimiksi 45 408‒48 399 kg hehtaarilta. Samasta mallista johdetusta sokerijuurikkaan typpilannoituksen katetuottolaskelmasta havaitaan, että sokerijuurikkaan hehtaarikate nousee keskiarvolta 136 tai 142 euroa laskennallisen sokeripitoisuuden noustessa prosentilla hintasuhteesta riippuen. Typpilannoitepanoksen taloudellisesti optimaalinen käyttö kasvaa hintasuhteesta riippuen 2–9 kg/ha laskennallisen sokeripitoisuuden noustessa prosentilla. Teoreettisesti tarkasteltuna todetaan, että sokerijuurikkaan hinnan noustessa sokeripitoisuuden kasvaessa panoskäytön intensiivisyyttä kannattaa lisätä.
  • Piesala, Essi (2021)
    Maidontuotannon tulee olla pitkällä aikavälillä kannattavaa ja tuottajan on pyrittävä reagoimaan ennakoivasti toimintaympäristön jatkuvaan muutokseen. Strategisessa johtamisessa tuottajan on tärkeä tunnistaa toimintaympäristöstä tulevat muutostarpeet, muokata strategiaa uutta toimintaympäristöä vastaavaksi ja tunnistaa uusien innovaatioiden hyödyntämismahdollisuudet. Innovaatioiden merkitys korostuu etenkin nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä, jossa toiminnan laajentaminen ja mittakaavaetujen tavoittelu ei enää riitä takamaan kilpailukykyä. Tutkimuksen tavoite oli selvittää, kuinka luomumaidontuottajat ovat omaksuneet luomuinnovaation ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet tuottajien päätökseen siirtyä luomumaidontuotantoon. Päätöksentekoprosessissa keskityttiin tarkastelemaan innovaation eri ominaisuuksien vaikutuksia siirtymispäätökseen. Tutkimuksen tutkimuskysymykset olivat: Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet tuottajan päätökseen siirtyä luomumaidontuotantoon ja onko innovaation käyttöönotto tuonut tavoiteltua hyötyä. Tutkimuksen teoriana on innovaatioiden leviämisen teoria ja näkökulmana on maitotilan strateginen johtaminen. Tuloksien perusteella strategian vaihtaminen on tuonut haastateltaville tiloille tavoiteltua hyötyä luomuinnovaation käyttöönoton myötä. Vastauksista nousi esiin, että taloudelliset tekijät ovat olleet merkittävin syy siirtymiselle, mutta eläinten hyvinvointi, kestävä viljely sekä kuluttajamarkkinoiden seuraaminen ovat olleet myös päätökseen vaikuttaneita tekijöitä. Luomuinnovaation omaksumista heikentävinä tekijöinä ilmenivät luomutuotannon byrokratia ja yhteensopivuus yhteiskunnan normien kanssa.
  • Patama, Saara (2021)
    Lihankulutuksen tulevaisuudennäkymiin vaikuttavat kuluttajien mieltymysten muutokset, joita ohjaavat muun muassa lihan suhde terveyteen, ympäristöön, eläinten hyvinvointiin sekä ilmastovaikutukset. Suomalaisten kulutus elintarvikkeiden suhteen on muuttunut vuosikymmenten aikana. Elintarvikkeiden osuus kulutusmenoista on vähentynyt. Lihan kokonaiskulutus on kasvanut vuodesta 1950 lähtien, mutta punaisen lihan osuus kulutuksesta on vähentynyt ja broilerin osuus on sen sijaan kasvanut. Globaalisti lihankulutuksen kasvun ajureita ovat muun muassa väestönkasvu, tulojen kasvu kehitysmaissa, lihan reaalihintojen lasku, kaupan vapautuminen, kaupungistuminen ja ruokajärjestelmän globalisaatio. Tämän Pro Gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka lihan kulutuksen useus on muuttunut vuosien 2009-2019 aikana. Useutta mitattiin likert-asteikolla, jossa vaihtoehtoina oli ”päivittäin tai lähes päivittäin”, ”useamman kerran viikossa”, ”noin kerran viikossa” ”harvemmin”, ”en lainkaan” ja ”en osaa sanoa”. Lisäksi selvitettiin taustatekijöiden, kuten iän, sukupuolen ja sosioekonomisen taustan vaikutusta lihan kulutuksen useuteen. Analysoinnissa hyödynnettiin Excel-taulukkolaskentaohjelmaa sekä IBM SPSS 27.0-ohjelman tilastollisia testejä ja järjestettyä probit-mallia. Probit-mallissa lihankulutuksen järjestysasteikollinen useus oli selitettävänä muuttujana, jota selitettiin eri taustatekijöillä. Aiemmat tutkimukset osoittivat, että lihan kulutuksen kasvu vaihtelee paljon alueiden välillä ja on merkkejä siitä, että joillakin alueilla lihankulutuksen kasvu on taittumassa. Lihan kulutus kasvaa eniten keskituloisissa maissa. Sen sijaan korkeatuloisissa maissa lihankulutus on vakaata tai vähenevää. Matalatuloisissa maissa kulutus on yhä melko vähäistä ja pysyttelee vakaana. Myös kuluttajien keskuudessa on erilaistumista ja mikäli kulutuskäyttäytymistä halutaan ohjata ja kuluttajia halutaan valistaa, erilaisia kuluttajia tulisi lähestyä erilaisella informaation kärjellä. Tässä Pro Gradu -tutkielmassa hyödynnettiin kahta Kantar TNS Agrin toteuttamaa suomalaisten lihankulutusta käsittelevää haastattelututkimusta. Toinen hyödynnetty kyselytutkimus oli osa Lihatiedotus ry:n teettämää Lihankulututusta ohjaavat tekijät -kyselyä. Tästä kokonaisuudesta hyödynnettiin vuosina 2009-2019 toteutettua osuutta. Toinen tutkimuksista oli vuonna 2019 suoritettu poikkileikkaustutkimus lihan kulutuksen useudesta ja lihaan liittyvistä asenteita. Näiden kyselytutkimusten avulla pyrittiin löytämään vastauksia tutkimuskysymyksiin. Pitkittäistutkimuksen mukaan vuosina 2009-2019 kulutuksen ääripäiden osuus on kasvanut ja keskimääräinen kulutus on vähentynyt. ”Ei lainkaan” ja ”usein” lihaa kuluttavien osuudet ovat lievästi kasvaneet, kun taas harvoin lihaa kuluttavien osuus on melko voimakkaasti laskenut. Keskeisiä syitä lihankulutuksen taustalla ovat hyvä maku, proteiinin saanti, lihan kuuluminen ruokavalioon, tottumus, hyvä ravitsemus, helppous ja edullisuus, kun taas eettiset syyt, ympäristösyyt, vegaanisuus ja terveydelliset syyt nousevat esiin syinä, miksi lihaa ei kulutettu. Järjestetyssä probit -mallissa 10 % luottamustasolla merkitsevästi lihankulutusta selittäviä tekijöitä löytyi useista selittävistä muuttujista. Ikä, sukupuoli, tulot, asema ja asuinpaikka selittivät kaikki osaltaan lihankulutuksen useutta. Miehet kuluttivat kyselyiden mukaan lihaa enemmän kuin naiset. Nuorimmat ikäryhmät ilmoittivat kuluttavansa lihaa harvemmin kuin vanhemmat ikäryhmät. Johtavassa asemassa olevat kuluttivat lihaa ja lihatuotteita harvemmin kuin työttömät. Alhaisimmassa tuloluokassa lihaa kulutettiin harvemmin kuin korkeimmissa tuloluokissa. SPSS-tarkastelun mukaan taajaan asutuissa kunnissa kulutettiin lihaa useammin kuin maaseutumaisissa kunnissa. Molemmista taustana käytetyistä kyselytutkimuksista löydettiin lihankulutuksen useutta selittäviä tekijöitä. Erityisesti ikä ja sukupuoli nousivat esiin lihankulutuksen useutta selittävinä tekijöinä. Kattavan kuvan rakentamiseksi tarvitaan lisäksi tietoa esimerkiksi kulutetuista määristä, lihan osuudesta ruokavalion kokonaisuudessa sekä siitä, mitä ja missä muodossa lihaa kulutetaan.
  • Suojala, Maria (2021)
    Yhdysvallat on Suomen kolmanneksi tärkein kauppakumppani, mutta maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden vienti Suomesta Yhdysvaltoihin on vähäistä. Yrityksiä kannustetaan kansainvälistymään ja Yhdysvaltain markkinat tarjoavat suuren kokonsa puolesta paljon potentiaalia kasvuun. Kohdemarkkinana Yhdysvalloilla on erityispiirteitä, jotka tulee ottaa huomioon viennissä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat suomalaisten yritysten Yhdysvaltoihin suuntautuvaan elintarvikevientiin ja miten vientiä voi kasvattaa. Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisena haastattelututkimuksena käyttäen haastattelumenetelmänä teemahaastattelua. Tutkimusta varten haastateltiin viittä Yhdysvaltain vientiin perehtynyttä henkilöä, joista kolme edustivat yrityksiä ja kaksi olivat Yhdysvaltain viennin parissa työskenteleviä asiantuntijoita. Haastateltavat yritykset edustivat eri kokoluokkaa ja eri elintarvikealoja. Haastattelujen tavoitteena oli tuoda esiin erilaisten toimijoiden näkemykset keskeisimmistä elintarvikevientiin vaikuttavista tekijöistä. On huomioitava, että kaikki tutkimusta varten haastatellut yritykset toimivat edelleen Yhdysvaltain markkinoilla, joten sellaiset tekijät, jotka olisivat estäneet yrityksen markkinoilla toimimisen eivät tulleet esiin. Tutkimuksessa esille nousseet keskeisimmät teemat olivat läsnäolo kohdemarkkinoilla, kohdemarkkinan selvittäminen, brändin rakentaminen, sääntely, kansainvälinen politiikka ja EU sekä jakelukanavat ja rahtikulut. Osa vientiin vaikuttavista tekijöistä oli yrityksen sisäisiä ja osa ulkoisia. Haastateltavat nostivat esille etenkin sellaisia tekijöitä, joihin he pystyvät itse vaikuttamaan. Tärkeimmiksi tekijöiksi valikoituivat kohdemarkkinan selvittäminen vientiä aloitettaessa sekä brändin rakentaminen. Myös läsnäolo kohdemarkkinoilla ja oikeiden kumppanien löytäminen nähtiin keskeisiksi markkinoilla menestymisen kannalta. Sääntelyn sekä kansainvälisen politiikan ja EU:n todettiin vaikuttavan, mutta niitä pidettiin annettuina tekijöinä, joiden kanssa tulee pystyä toimimaan markkinoilla. Lisäksi jakelukanavien ja rahtikulujen merkitys nousivat esille. Suurimmat haasteet Yhdysvaltain markkinoilla menestymiseen liittyivät suomalaisten yritysten vähäisiin resursseihin. Etenkin tuotteiden markkinointiin sekä brändin rakentamiseen Yhdysvalloissa tarvitaan suuria taloudellisia panostuksia. Lisäksi kuluttajien erilaiset preferenssit ja heterogeenisuus Euroopan markkinoihin verrattuna vaativat resursseja kuluttajasegmentoinnissa ja markkina-analyysin teossa. Myös viennin kasvattamisen osalta painottui nykyiseltään liian pienet budjetit. Mikäli vientivolyymeja Yhdysvaltoihin halutaan kasvattaa, tarvitsee viennin edistämiseen panostaa taloudellisesti nykyistä enemmän. Tämä koskee sekä yrityksiä että valtion vienninedistämisohjelmia. Pääsääntöisesti haastateltavien vastaukset olivat keskenään linjassa, vaikka joidenkin tekijöiden merkitys painottui eri tavoin haastateltavien kesken. Myös eriäviä näkemyksiä ilmeni yritysten ja asiantuntijoiden välillä. Vientiin vaikuttavien tekijöiden merkitys korostuu etenkin markkinoille pääsemisessä sekä viennin alkuvaiheessa, jolloin yritysten asema markkinoilla on vielä epävarma. Tutkimuksessa saadut tulokset ovat samansuuntaisia kuin aikaisemmissa tutkimuksissa. Pienen otannan takia tutkimuksen tulosten yleistettävyys on heikko, mutta tuloksia voidaan pitää suuntaa antavina. Vientiin vaikuttavien tekijöiden selvittäminen yritysten osalta on tärkeää, jotta viennin edistämisessä ja yritysten neuvonnassa voidaan keskittyä olennaisiin asioihin. Tutkimuksen tulokset antavat kvalitatiivisessa ominaisuudessaan käytännönläheistä sekä ajankohtaista tietoa suomalaisten yritysten elintarvikeviennistä Yhdysvaltoihin sekä siihen vaikuttavista tekijöistä.
  • Korhonen, Arttu (2023)
    Maatalousinvestointien hinnankorotuksilla on olennainen merkitys myös maahantuojayrityksen toimintaan. Osa hinnannousuista johtuu panoskustannusten kasvusta, mutta toisaalta myös yhä kehittyvästä teknologiasta. Maatalouskoneiden merkittävä teknologinen muutos lisää myös riskejä koneiden vikaantumisesta koneiden takuun voimassaollessa. Tutkimus on tehty tapaustutkimuksena tilaajayritykselle ja sen tarkoituksena on esitellä takuuta käsitteenä sekä sen taloudellista merkitystä sekä takuuprosessia yleisesti osana yrityksen strategiaa ja erityisesti sen tavoitteena on tarjota työn tilaajalle optimaaliset toimintaedellytykset takuukäsittelyä ja takuuprosessin hallintaa varten. Työssä pyritään tunnistamaan yrityksen prosesseissa olevia ongelmia ja esittää niille ratkaisuja, jotta tilaajayritys voi toimia edelleen tehokkaammin jälkimarkkinaympäristössä. On havaittavissa, että maatalouskoneiden takuun merkitys osana yrityksen markkinointistrategiaa on kasvanut merkittävästi. Tuotteiden erojen ollessa pieniä voidaan todeta, että takuu sekä jälkimarkkinan toimivuus on yksi ostopäätökseen vaikuttavista avaintekijöistä. Kun aiemmin takuujohtamista ja hallinnointia on ajateltu vain hallinnollisena työnä ja pakollisena osana toimintaa, on siitä viime vuosina tullut yhä kiinteämpi osa yritysten strategiaa. Tutkimuksen tulokset osoittavat tilaajayrityksen prosessissa olevan ongelmia, jotka aiheutuvat yrityksen sisäisistä sekä ulkoisista prosesseista. Taloudellisesta näkökulmasta katsoen merkittävin riski prosessissa on puutteellinen informaation kulku sekä henkilöstön puutteellinen osaaminen liittyen takuutapauksiin. Vastaavia puutteita havaittiin myös tilaajayrityksen sekä kolmansien osapuolten välillä. Tutkimuksen tuloksena pystyttiin luomaan yritykselle tehokkaampia toimintamalleja takuutapausten hoitoa varten esittämällä muutoksia yrityksen sisäisiin sekä ulkoisiin prosesseihin. Muutoksilla yritys pystyy pienentämään takuisiin liittyvää taloudellista riskiään tehokkaammin ja näin parantamaan osittain myös muiden osa-alueidensa toimintaa.
  • Simula, Sofia (2022)
    Food and Forest Development Finland (FFD) and Tanzania Horticultural Association (TAHA) have a project called “Quality standards for enhanced market access for smallholder farmers in Tanzania” and it aims to improve Tanzanian smallholder farmers access to GLOBALG.A.P. certification. This master’s thesis study is made as a part of the project and the main aim of this study is to answer the following research questions. “What are the strengths, weaknesses, opportunities and threats of GLOBALG.A.P. certification to smallholder farmers in Tanzania?” and secondly, “What is the cost of certification and do farmers get premium price for certified products?”. This study is carried out as a qualitative case study. Data is sourced from a farmer survey in Tanzania and from an interview with Finnish certification specialists. As theoretical basis, Resource-based theory and the concept of competitive advantage is utilized. Previous studies and literature are also reviewed. Horticulture has an important role in Tanzania’s national economy and demand for fruits and vegetables is increasing. Tanzanian fruit and vegetable production is characterized by small-scale farming, poorly organized farm management and issues with market access and product quality. International export markets, especially in Europe, are demanding quality certification by third party. GLOBALG.A.P. (GAP= Good Agricultural Practice) is the largest agri-food certification scheme and the most demanding certification used in fruit and vegetable production. All big multinational retailers are demanding certification to ensure food safety and sustainability of the production. Getting GLOBALG.A.P. certification is a challenging task for smallholders in developing countries such as Tanzania. Farmer surveys were conducted in three different agricultural areas in Tanzania and over 360 farmers are represented in the results. A SWOT analysis was based on the survey results. Results revealed that smallholders have high expectations for the benefits of certification. Expectations of gaining access to local and global markets and for gaining improved negotiating position are confirmed by previous studies. Group certification is also revealed as a strength, as well as improved farm management skills. According to experts and previous studies, increase in prices is not guaranteed with certification. Instead, a wider customer base and economic benefits compared with non-certified farmers are likely to be achieved. GLOBALG.A.P. certification can be seen as a source of competitive advantage to smallholders. The greatest weaknesses of certification are, according to smallholders, the costs of certification, extra work and expensive investments on their farms. Poor infrastructure raises concerns. As external opportunities smallholders expect to gain higher profits, gains in exports and contracts with buyers. They are aiming towards commercial farming. The threats that worry farmers the most, are issues with re-certification, volatile returns in the markets and losing contracts with buyers due to quality issues.
  • Kurtelius, Veikka (2024)
    Technological advancements are crucial in enhancing efficiency within the food production sector, particularly in quality management. However, there remains a necessity for additional tools to mitigate the use of environmentally harmful inputs, especially in primary production. Precision farming represents a strategic approach aimed at addressing this challenge by optimizing input resource utilization, thereby minimizing the release of detrimental substances into the environment. This study examines the impact of precision farming data on both contribution margin and carbon footprint assessments in the context of grain production. The investigation specifically contrasts the contribution margin and carbon footprint calculations derived from conventional cultivation plans versus those based on precision farming data. The study draws upon data collected from Luke's research farm in Jokioinen, utilizing information from a field’s cultivation plan alongside precision farming data spanning 2021 and 2022. Separate analyses were conducted for contribution margin and carbon footprint calculations, aiming to answer key research questions: how do margin yield and carbon footprint calculations differ between precision farming data and cultivation plan values, which specific elements of precision farming data are pertinent, and what financial considerations are associated with adopting this new technology? Carbon footprint calculations were executed using plant production model developed by the Natural Resources Institute Finland for SimaPro program, a tool designed for assessing the carbon footprints of individual products. The findings demonstrate that contribution margins calculated with precision farming data offer more precise results compared to those derived solely from cultivation plans. Notably, the discrepancy in total contribution margin between cultivation plans and precision farming data reached several hundred euros at the field level. Sensitivity analyses further substantiated these findings, although variations between different calculation methods were slightly diminished. This pattern was mirrored in carbon footprint assessments, revealing significant within-field disparities in the carbon footprint per kilogram of grain produced.
  • Mustakallio, Laura (2023)
    Tutkimus tehtiin toimeksiantona A-Tuottajat Oy:lle. Tavoitteena oli tarkastella Atrialla vuosina 2017–2020 teurastettujen sonnien teuraspainojen vaihtelua sekä selvittää teuraspainoon ja tilakohtaiseen teuraspainon hajontaan vaikuttavia tekijöitä. Toimeksiannon taustalla oli teuraspainojen osittain ongelmallinen nousu ja toukokuussa 2021 voimaan tullut kärkipainohinnoittelumalli, joka erosi entisestä, mahdollisimman suuria teuraspainoja suosineesta hinnoittelumallista. Täten haluttiin myös selvittää, miten tutkimusaineisto asettui uuteen hinnoittelumalliin. Tutkimukseen rajattiin tilat, jotka olivat myyneet Atrialle vähintään 400 sonnia tarkasteluajanjakson aikana. Teuraspainoon vaikuttavia tekijöitä analysoitiin kaksitasoisen monitasomallin avulla, jossa ensimmäisellä tasolla oli sonni ja toisella tasolla loppukasvatustila. Tilakohtaiseen teuraspainojen hajontaan vaikuttavia tekijöitä selvitettiin teuraspainon variaatiokerrointa selittävän lineaarisen regressiomallin avulla. Sonnien asettumista painohinnoittelumalliin testattiin sekä koko aineistosta että neljän esimerkkitilan avulla. Esimerkkitilat valittiin satunnaisesti neljästä eri luokasta, joiden teuraspainojen hajonnat erosivat toisistaan. Teuraspainoon vaikuttavia sonnikohtaisia tekijöitä todettiin olevan teurasikä, ensimmäinen välityspaino sekä teuraspäiväkasvu. Kunkin tekijän vaikutus teuraspainoon oli positiivinen. Lisäksi aineiston sonnit jaettiin kolmeen luokkaan ja todettiin välikasvatettujen sekä suoraan maitotiloilta alle 90 päivän ikäisenä välitettyjen sonnien teuraspainojen olleen korkeampia kuin muiden sonnien. Tilatason analyysin perusteella teuraspainot näyttivät kasvavan, kun risteytysten sekä terni- ja puntarivasikoiden osuus tilan sonneista kasvoi. Tilan sisäistä teuraspainojen hajontaa näytti lisäävän tilan koon kasvaminen sekä loppukasvatusajan piteneminen. Tilan keskimääräisen päiväkasvun noustessa teuraspainohajonta väheni. 56 % aineiston sonneista asettui toukokuun 2021 hinnaston kärkipainoluokkaan. Neljän esimerkkitilan lihatuotto olisi ollut tuhansia euroja suurempi neljän vuoden tarkasteluajanjaksolla, jos kaikki sonnit olisivat osuneet kärkipainoluokkaan. Naudanlihantuotannon heikon kannattavuuden vuoksi kärkipainon tavoittelun tärkeys on korostunut.
  • Pirhonen, Katri (2021)
    The topic of this master’s thesis is the importance of CSR practices and their impact on corporate image in the outdoor advertising industry, focusing on two research questions: 1. What CSR practices are often adopted in the outdoor advertising companies? 2. Which CSR practices adopted most matter for their customers/business partners and how do the outdoor advertising companies’ CSR practices have an influence on their images? The study uses JCDecaux and Clear Channel as case studies which are the biggest outdoor advertising companies in Finland and belong on the list of biggest outdoor advertising companies worldwide. Desk research was conducted for the first research question by going through the provided CSR (corporate social responsibility) information shared on the case companies’ reports and websites. Following this was an investigation and designed questionnaire for the second research question, its target group being media and marketing agencies that had worked with outdoor advertising campaigns earlier. The questionnaire focused on the respondents’ attitudes towards CSR and on how important they regarded different CSR practices. The respondents were asked to rank the importance on a 5-point Likert scale and explain. These listed practices were from the outdoor advertising industry or from the advertising industry overall. The results of the first research question show that the case companies have a serious approach to CSR with different practices from the three CSR dimensions; environmental, social, and governance. Based on the information found, many CSR practices are highlighted but there could be some improvements made on reporting and sharing the information so that it would be easily accessible. The results of the second research question portray that CSR is regarded as an important matter and the listed CSR practices were rated on average above 3 on a 5-point Likert scale. A common explanation was that the matters are viewed as important on a personal level but when it comes to buying outdoor advertising it all depends on the type of client and campaign. There was a general interest in the information and more transparency and details were wanted. It is believed that the topic of CSR is not very common in Finland yet but that its importance may rise in the future. In the future more outdoor advertising companies could be compared amongst each other and more companies from the media industry could be surveyed and interviewed, which could make the study more comprehensive. The major limitations in the study are the number of contacts reached and the timing being during the Covid-19 situation in Finland.
  • Khajvand, Raziyeh (2023)
    This study presents the potential of insect frass, also known as insect waste streams (IWS), as a biofertilizer in Finland based on information collected from the participants in a survey. In Finland, the use of IWS as a biofertilizer is still in the research and development phase. The questions in the survey were designed to provide information about IWS, considering IWS as an innovation, how it is used, and the potential impact of IWS in the future. The aim was to fill the information gap to provide a basis for the use of IWS in Finnish agriculture, to promote circular economy and sustainability, and to paint a picture of the future of IWS as a potential product in Finland. For this study, 32 participants from the University of Helsinki, the Natural Resources Institute Finland (Luke), and some Finnish companies in the insect sector responded to a survey. The framework of the study was based on four pillars: the innovation itself (IWS), the time horizon (short-term 3-5 years and long-term 15-20 years), the members of the society or stakeholders, and the communication channels. A mixed method was used to analyze the quantitative data collected and the data from the qualitative open word sections. The results of this survey show that participants consider IWS as a biofertilizer with plant and soil health benefits that has the potential to reduce the use of agrochemicals. IWS could be marketed with different physical properties, such as granules, powder, or spray that can be used with other fertilizers. The basis for using IWS in Finnish agriculture would be the promotion of circular economy and sustainability, market demand, the scale of production, and the nutrient combination of the product. The most effective way to use IWS to grow crops could be during sowing and as a supplement to other fertilizers. The participants held similar views on the practicality of IWS in Finland, with the main difference being the prediction of the time horizon for the applicability of IWS: the group of participants who had direct contact with IWS as a product was more optimistic about the potential of IWS to replace significant amounts of chemical fertilizers as an additive in the long term. Also, the risks and barriers of using IWS were more tangible for the group directly involved with IWS.