Browsing by master's degree program "Englannin kielen ja kirjallisuuden maisteriohjelma"

Sosiolingvistisessa pro-gradu -tutkielmassani tarkastellaan englannin kielen perinteisiä sukupuolittuneiksi koettuja kielenpiirteitä, niihin yhdistettyjä sukupuolistereotypioita ja niiden esiintymistä viimevuosien Hollywood -menestyselokuvissa. Tutkielmani selvittää, tunnistetaanko nämä perinteiset, vuosikymmeniä vallinneet uskomukset sukupuolittuneista kielenpiirteistä edelleen ja tutkii sitä, mihin sukupuoleen nämä kielen piirteet yhdistetään. Lisäksi tutkielma tarkastelee näiden kielellisten sukupuolistereotypioiden leviämistä Suomeen ja tämän leviämisen mahdollista yhteyttä Hollywood -menestyselokuvassa esiintyvään dialogiin. Tutkielman tulokset pohjautuvat verkossa toteutettuun kyselytutkimukseen. Tutkielmani teoriatausta perustuu ensisijaisesti kielitieteilijä Robin Lakoffin teoksessaan Language and a Woman’s Place (1975) esittämiin väittämiin spesifeistä kielipiirteistä, jotka voidaan katsoa perinteisiksi englannin kielen kielellisiksi sukupuolistereotypioiksi. Tutkielma pyrkii valottamaan massakulttuurissa käytetyn englannin kielen vaikutusta sukupuolittuneiden kielistereotypioiden muodostumiseen ja vahvistumiseen. Analyysin kohteeksi ovat valikoituneet Hollywood-menestyselokuvat elokuva-alalla vallitsevan sukupuoliepätasa-arvon sekä Hollywoodin mittavan vaikutusvallan vuoksi. Lisäksi Hollywood-elokuvien dialogia ei ole aiemmissa tutkimuksissa tarkasteltu näiden stereotyyppisten perinteisten kielipiirteiden näkökulmasta. Kyselytutkimuksessa pyydettiin osallistujia arvioimaan kymmentä vuorosanasitaattia, jotka oli valikoitu vuosina 2017–2018 tuotetuista Hollywood –menestyselokuvista ja jotka sisälsivät Lakoffin nimeämiä, sukupuolittuneiksi koettuja kielenpiirteitä. Kyselyn avulla tutkittiin, mitkä kielelliset piirteet vaikuttavat mielipiteen muodostumiseen puhujan sukupuolesta, kun vuorosanasitaattien puhujaa eikä kontekstia tiedetä. Osallistujien tuli valita mihin sukupuoleen he yhdistävät kunkin vuorosanasitaatin kolmesta vaihtoehdosta: nainen, mies ja en osaa sanoa. Lisäksi osallistujilla oli mahdollisuus vastata vapaaehtoiseen avoimeen kysymykseen, jossa pyydettiin kommentoimaan annettua vastausta. Kyselyyn oli mahdollista osallistua, mikäli henkilö puhui äidinkielenään joko Amerikan englantia tai suomea. Kyselyyn osallistui 100 henkilöä ja sen tulosten analyysi toteutettiin vertaamalla saatuja vastauksia vastaajien iän, sukupuoli-identiteetin ja äidinkielen perusteella. Tutkielman päälöydöksiä olivat se, että perinteisesti sukupuolittuneiksi koetut kielen piirteet tunnistettiin pääosin hyvin, sekä se, että osallistujien vastaukset eivät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta eronneet merkittävästi toisistaan. Ensin mainittu löydös osoittaa, että osallistujat tunnistavat kielen piirteet ja yhdistävät ne siihen sukupuoleen, johon stereotypiat on perinteisesti liitetty. Jälkimmäinen löydös puolestaan merkitsee sitä, että englannin kielen sukupuolistereotypioiden tunnistaminen ei katso ikää, sukupuoli-identiteettia eikä äidinkieltä. Lisäksi kyselyn laadullisesta aineistosta nousi esille kiinnostava sivulöydös: vuorosanasitaattien semanttinen sisältö sekä kyselytutkimukseen vastanneiden sitaateille luomat kuvitteelliset kontekstit vaikuttivat suuresti siihen, mihin sukupuoleen vuorosanasitaatit yhdistettiin. Löydös on merkityksellinen, sillä se viittaa siihen, että kielelliset sukupuolistereotypiat pohjautuvat mahdollisesti enemmän kielen semanttisiin ja pragmaattisiin ominaisuuksiin kuin näihin vuosikymmeniä tutkittuihin, perinteisesti sukupuolittuneina pidettyihin kielen piirteisiin.

Terry Pratchett (1948-2015) oli Iso-Britannian menestyneimpiä kirjailijoita. Elämänsä aikana hän julkaisi 41 romaania, jotka sijoittuvat hänen Discworld-fantasiasarjaansa ja samannimiseen fantasiamaailmaan. Lisäksi hän kirjoitti useita teoksia kyseisen sarjan oheiskirjallisuudeksi, ja myös muita romaaneja ja tarinoita. Uransa aikana Pratchett tuli tunnetuksi Alzheimerin tautiin sairastuneiden puolestapuhujana kerrottuaan diagnoosistaan julkisuudessa vuonna 2007. Hän oli humanisti, mikä näkyy myös hänen romaaneissaan ja niiden teemoissa. Tutkielmassani käsittelen Pratchettin ihmiskuvaa kolmen hänen Discworld-sarjansa hahmon avulla. Hahmot, joita tutkimuksessa tarkastelen ovat Death, kuoleman henkilöitymä; wintersmith [sic], talven henkilöitymä; ja golem Dorfl. Golem on juutalaisessa kansanperinteessä esiintyvä savesta muotoiltu olento. Tutkielmani luo katsauksen Pratchettin romaanien teemoihin ja hahmoihin, sekä siihen, miten niissä kohdataan ihmiselämän kysymyksiä ja niiden mahdollisia vastauksia. Tutkimukseni aineisto koostuu neljästä Discworld-sarjan romaanista: Mort (1987), Reaper Man (1992), Feet of Clay (1997) ja Wintersmith (2006). Hahmoja ja romaanien teemoja tarkastellaan lähiluvun ja hahmo- sekä kirjallisuusanalyysin avulla. Piirteitä, joita hahmoissa tutkitaan, ovat ulkonäkö, ääni, suhde muihin hahmoihin, hahmopiirteet ja pronominit. Hahmojen tarkastelussa hyödynnettävät kategoriat ja tutkimuksen käyttämä määritelmä hahmosta pohjautuvat Uri Margolinin luonnehdintaan fiktiivisistä hahmoista epätodellisina henkilöinä (non-actual persons). Tutkittavien romaanien teemat ja tarkasteltavien hahmojen inhimilliset piirteet taustoittuvat Terry Pratchettin humanistiseen vakaumukseen. Deathin, wintersmithin ja Dorflin hahmojen avulla romaaneissa pohditaan ihmisyyttä ja inhimillisyyttä. Tutkimuksestani käy ilmi, että romaaneissa, joissa Death on päähenkilönä (Mort ja Reaper Man), korostuu ihmiselämän rajallisuus, sekä ajatus oikeuden ja armon sidoksellisuudesta yksilöön ja hänen tekoihinsa. Pratchett tuo esiin näiden käsitteiden inhimillisen alkuperän vastoin käsitystä niistä korkeamman olennon asettamina voimina. Wintersmith-romaanissa puolestaan näytetään, että ihminen on muutakin kuin keho ja aivot. Romaanin ja wintersmithin hahmon kautta Pratchett korostaa, että ihmiset tarvitsevat toisia ihmisiä ja tarinoita kasvaakseen tasapainoisiksi henkilöiksi. Feet of Clay -romaanissa Dorflin hahmon kautta pohditaan yksilön oikeuksia ja velvollisuuksia, sekä valinnanvapauden mukanaan tuomaa moraalista vastuuta. Golemeita kohdellaan orjina ja niiden on noudatettava käskyjä, joita ne saavat omistajiltaan ja paperiliuskoista (chem), jotka pohjautuvat uskonnollisiin teksteihin. Romaanissa Dorfl saa vapaan tahdon ja ryhtyy korostamaan omien valintojen ja tekojen moraalista vastuuta. Tutkimuksen kohteena olevat hahmot ja romaanit heijastavat Pratchettin humanistisia arvoja. Discworld-romaaneissa käsitellyt teemat ohjaavat lukijoiden ajattelua kohti pohdintaa yksilön vapauksista ja oikeuksista, sekä ihmisenä olemisen vahvuuksista ja heikkouksista. Hahmoanalyysi työkaluna mahdollistaa teemojen syvällisen käsittelyn ja näin kiinnostavan näkökulman teoksiin ja Pratchettin arvoihin.

The present study aims to explore teachers’ experiences in actively teaching speaking skills in EFL classrooms in Finland. It focuses on the teaching practises which result in developing the learners’ spoken language. The main research questions are specifically determined to investigate the current situation of teaching speaking skills in upper secondary education in Finland from the teachers’ perspective, including the teaching practises which the teachers have experienced as useful in developing oral skills at this level. Additionally, the objective of the research is to examine the factors which constrain and challenge the teaching of speaking skills. The research data was collected by conducting individual semi-structured interviews, and the responses were analysed using qualitative methods. The theory chapter draws on concepts related to communicative competence and the role it plays in developing oral production in foreign language learning as well as practical strategies suggested to enhance and support learners’ experiences in learning speaking in the target language. The data consist of five interviews with Finnish upper secondary school teachers with varying teaching experience. The main findings based on the interviewees’ responses indicate that the teachers are guided by textbook materials in developing oral skills. The analysis also shows that since teachers have great autonomy in their teaching, they do also use additional materials, which focus on developing oral communication strategies and free production. These materials are also designed to engage and motivate learners to participate in oral tasks. The respondents emphasised the importance of creating a supportive atmosphere for developing oral skills and use this as the starting point of their teaching of speaking skills. Moreover, special attention is paid to teaching pronunciation, particularly the problematic sounds and intonation, which can impede the understanding of the conveyed message. The main challenges identified by the respondents were the negative washback from the Matriculation examination as well as learners’ low motivation and timidness.

Tutkielmani tarkoituksena on tarkastella hollannista amerikanenglantiin lainattuja sanoja. Tutkin, miten hollantilaisten lainasanojen yleisyys ja niiden merkitykset ovat muuttuneet 1810-luvun ja 2000-luvun välillä. Hollanninkielisistä lainasanoista suurin ryhmä on ruokaan liittyvät lainasanat ja toiseksi suurin ryhmä eläin- ja kasvikunnan sanat, joten tutkin näihin kahteen kategoriaan kuuluvia lainasanoja. Hollanninkielisiä sanoja lainattiin amerikanenglantiin sen jälkeen, kun hollantilaiset siirtolaiset saapuivat Pohjois-Amerikkaan 1600-luvulla. Keräsin tutkimani lainasanat Nicoline van der Sijsin kirjasta Cookies, Coleslaw and Stoops: The Influence of Dutch on the North American Languages (2009). Tutkin sanojen yleisyyttä ja merkitysten muutoksia käyttämällä materiaalinani Mark Daviesin kehittämää historiallisen amerikanenglannin korpusta (Corpus of Historical American English; COHA). Käytin myös muita lähteitä tarkistaakseni sanojen merkityksiä ja historiaa. Tutkielmani mukaan yleisimmät hollanninkieliset ruokaan liittyvät lainasanat englannissa ovat brandy, cookie, dope, pancake, waffle, pit ja span. Brandy-sanaa on käytetty englannin kielessä melko tasaisesti vuodesta 1810 lähtien. Cookie on yleistynyt eniten ja 2000-luvulla sen suhteellinen frekvenssi oli 29,59 miljoonaa sanaa kohden, joka on kaikista hollanninkielisistä ruokaan liittyvistä lainasanoista suurin. Lainasanoilla pit ja span esiintyy paljon eri merkityksiä Daviesin korpuksessa, mutta sanat esiintyvät myös hollanninkielisessä merkityksessä huomattavissa määrin. Myös sanat coleslaw, cruller, pot cheese, head cheese, Easter flower, groundhog, weakfish, sea bass, abele ja Antwerp esiintyvät korpuksessa, mutta ne eivät ole läheskään yhtä yleisiä. Merkityksen muutoksia kokivat sanat cookie, pancake ja dope, jotka ovat säilyttäneet alkuperäisen merkityksensä, mutta saaneet lisäksi uusia merkityksiä.

Tässä kyselytutkimuksessa selvitetään, kuinka lahjakkaat englannin oppilaat muistelevat ja arvioivat omia kokemuksiaan opetuksen eriyttämisestä lukion englannin opetuksessa. Tavoitteena on tutkia, millaisia yleisiä asenteita lahjakkailla englannin oppilailla on eriyttämisestä sekä selvittää, kuinka hyvin lahjakkaiden oppilaiden tarpeet on osattu ottaa huomioon opetuksessa. Tämän tutkielman teoriatausta sijoittuu englannin opetukseen vieraana kielenä. Tärkeitä käsitteitä ovat opetuksen eriyttäminen sekä lahjakkaiden oppilaiden kasvatus. Tämä tutkimus pyrkii lisäämään ymmärrystä opetuksen eriyttämisestä Suomessa erityisesti lahjakkaiden oppilaiden näkökulmasta. Tutkielmassa käytettyyn kyselyyn osallistui yhteensä 162 lahjakasta lukiosta jo valmistunutta oppilasta. Tutkielman aineisto koostuu suurimmaksi osaksi kvantitatiivisesta aineistosta, mutta sisältää myös pienen laadullisen osion. Tutkimuksessa havaittiin, että lahjakkaat oppilaat suhtautuvat opetuksen eriyttämiseen yleisesti positiivisesti. He olivat lähes yhtä mieltä siitä, että jokaisen oppilaan yksilölliset tarpeet tulee ottaa opetuksessa huomioon. Osallistujat kuitenkin kokivat, että heidän omat tarpeensa oli otettu opetuksessa huomioon keskinkertaisesti. Osallistujien vastausten mukaan eriyttämistä ei toteutettu englannin tunneilla systemaattisesti, vaan monesti lahjakkaat oppilaat jäivät oppitunnilla vaille tekemistä tai joutuivat etsimään oppimismahdollisuuksia itse muualta. Osallistujat arvioivat omia kokemuksiaan opetuksen eriyttämisestä neutraaleiksi. Vertailuissa ei havaittu merkittäviä eroja eri sukupuolten tai ikäryhmien välillä.

The rise of the information and communication technologies (ICT) has been revolutionary for the societies of the 21st century. From an educational perspective, ICT tools have transformed traditional teaching and learning practices in many fields, including language education. This study aims to explore how ICT tools are used in higher education, specifically in English preparatory classes of universities in Turkey. Structured, online interviews were conducted with six EFL teachers working in different private universities. The interview questions were designed to identify teachers’ ICT use, their attitudes toward ICT tools, and potential advantages and disadvantages related to ICT tools. Qualitative content analysis was used to analyze interview data. Overall, EFL teachers used traditional ICT tools, such as computers, projectors, and interactive whiteboards (IWBs) in almost all classes, and used various Web 2.0 tools to enrich their teaching practice. Besides, teachers expressed their confidence in using ICT tools, and this finding was independent of their history of ICT training. Teachers considered ICT tools as beneficial, highlighting multiple teaching- and learning-related benefits. Teachers considered infrastructure problems as the main challenge related to ICT use.

This thesis set out to find out to what extent language proficiency is related to language learners’ ability to use discourse markers in general, in formal and informal registers, and in different tasks. Over the past decades, discourse markers have been studied extensively from various perspectives in multiple subfields of linguistics. In general, discourse markers have been found to pose great difficulty even for university-level language learners, with textual organization, cohesion and coherence being the main issues in L2 language use. The data for this research was collected from Finnish general upper secondary school students using a language test created specifically for this thesis. The aim is to tap into the participants’ active and passive English knowledge as well as their knowledge on language registers of different levels of formality. The test consists of a language proficiency test, a multiple-choice test to measure the participants’ passive vocabulary, and a cloze test to measure the participants’ active vocabulary. The results were analyzed using the Pearson correlation coefficient r, and after an item analysis and a distractor analysis of the test items, the most problematic items were analyzed qualitatively to gain more information about the participants’ use of discourse markers. The results indicate that English language proficiency is moderately correlated with the use of discourse markers overall, in formal contexts and in the cloze test measuring active vocabulary. A slightly lower correlation was also found between proficiency and the score on the multiple-choice test measuring passive vocabulary.

Tutkielma käsittelee koodinvaihtoa historiallisessa fiktiossa. Erityisenä huomion kohteena on se, miten ja milloin muita kieliä (useimmiten Saksaa ja Ranskaa) esiintyy kolmessa englannikielisessä historiallisessa romaanissa joko koodinvaihdon tai muiden menetelmien kautta ja miten nämä vaikuttavat hahmojen karakterisointiin. Työssä tarkastellaan tekstin ominaisuuksiin stilistisen analyysin avulla. Teoreettisenä viitekehyksenä käytetään Carol Myers-Scottonin "tunnusmerkkisyyden mallia" (Markedness Model), jonka avulla analysoidaan koodinvaihdon funktiota suhteessa hahmojen välisiin valtarakenteisiin, ja Meir Sternbergin "käännösmimesistä" (translational mimesis), jota käytetään erilaisten teksissä esiintyviin kielten representaatioden luokitteluun. Tutkimuksen kohteena on kolme toisen maailmansodan aikaan sijoittuvaa kirjaa: Markus Zusakin The Book Thief (2005), Anthony Doerrin All the Light We Cannot See (2014) sekä Heather Morrisin Tattooist of Auschwitz (2018). Tutkimus osoittaa, että saksalaiset hahmot kuvataan yleisemmin negatiivisesti kuin muut hahmot. Saksankieliset koodinvaihdot liittyvät usein sotaan tai negatiivisiin tunteisiin, ja jopa The Book Thief:issä, jossa kaikki hahmot ovat saksalaisia, saksaa puhuvina esitetyt hahmot ovat useammin kovempia luonteeltaan, kun taas sympaattisina esitetyt hahmot puhuvat saksaa harvemmin. Vahvin vastakkainasettelu kansalaisuuksien välillä näkyy All the Light -kirjassa, jossa ranskalaiset hahmot ovat miellyttävämpiä, ja miellyttävänä esitetty saksalainen päähenkilö puhuu enemmän ranskaa kuin saksaa. Kirjoissa esiintyy monia erilaisia tapoja edustaa kieliä, joita hahmot puhuvat. Koodinvaihto on yleistä Book Thief sekä All the Light -kirjoissa, kun taas Tattooist-kirjassa vieraita kieliä edustetaan tyypillisesti eksplisiittisen attribuution kautta (esim. ”Hän kirosi ranskaksi.”). Kielten representaatiomenetelmät eivät ole vaikuttaneet siihen, miten kriitikot ja lukijat ovat ottaneet ne vastaan. Tähän todennäköisesti vaikuttaa se, että monikielisyys kuuluu luontevana osana historiallisen fiktion genreen, erityisesti toiseen maailmansotaan sijoittuvan fiktion kontekstissa, eikä koodinvaihto näin ollen yllätä tai häiritse lukukokemusta.

Tiivistelmä – Referat – Abstract Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella Australian Aboriginaalien käsitettä uniaika (Dreamtime) sekä kulttuuria yleisemmin ja niiden esiintymistä kirjallisuudessa. Tutkielman aluksi tarkastelen mitä käsite uniaika pitää sisällään ja mikä merkitys sillä on aboriginaalien keskuudessa. Lisäksi esittelen Aboriginaalien kulttuuria ja asemaa yhteiskunnassa. Uniajan esiintymistä kirjallisuudessa käsittelen kolmen hyvin erilaisen teoksen kautta: Oodgeroo Noonuccalin runo Reed Flute Cave (1984), Bruce Chatwinin matkakertomus The Songlines (1987) ja Joan Lindsayn romaani Picnic at Hanging Rock (1967). Australian aboriginaalit on yksi ihmiskunnan vanhimpia kansoja, heidän historiaansa voidaan jäljittää jopa noin 60 000 vuoden päähän. Vuonna 1788, Britannian perustettua ensimmäisen siirtokuntansa Australian mantereelle, aboriginaalien asema joutui uhatuksi. Aboriginaalien elintavat erosivat suuresti eurooppalaisista ja koska eurooppalaiset tarvitsivat maa-alueita käyttöönsä, siirrettiin aboriginaaleja siirtokuntiin. Aboriginaalikulttuurissa maan merkitys on hyvin suuri ja se kytkeytyy tiivisti konseptiin uniajasta. Uniajalla tarkoitetaan aboriginaalien uskomusta toisesta todellisuudesta, joka on läsnä koko ajan oman todellisuutemme rinnalla, mutta missä aika ei kulje lineaarisesti. Maailman ollessa vielä eloton, esi-isät saapuivat uniajasta tehden maailmasta elollisen. Elollisia eivät ole vain ihmiset ja eläimet, vaan kaikki luonnosta löytyvä on esi-isien muovaamaa ja sisältää esi-isien olemusta ja on näin ollen elollinen. Saatuaan työnsä maan päällä valmiiksi, esi-isät vetäytyivät takaisin omaan todellisuuteensa, mutta heimon jäseniksi vihityt aboriginaalit pystyvät kommunikoimaan esi-isien kanssa rituaalien välityksellä. Myös kuvataide ja musiikki linkittävät uniaikaa tähän todellisuuteen. Oodgeroo Noonuccal oli aboriginaali runoilija, kirjailija ja kasvattaja, jonka elämäntyönä oli aboriginaalien ja muiden australialaisten rinnakkaiselon mahdollistaminen. Hän oli myös poliittinen aktivisti, joka oli mukana vaatimassa aboriginaaleille yhtäläisiä oikeuksia muiden kansalaisten tavoin. Hänen runonsa ”Reed Flute Cave” kuvaa kaipuuta juurille, oman kulttuurin vaalimista ja kodin merkitystä. Bruce Chatwin oli brittiläinen taideasiantuntija ja toimittaja ja ennen kuin hänestä tuli maailmanmatkaaja ja kirjailija. Chatwinin kirjoitustyyli yhdistelee faktaa ja fiktiota, mikä on herättänyt runsaasti kritiikkiä. Hänen kirjansa The Songlines vaikuttaa matkakertomukselta, jonka päähenkilöä kiehtoo Australian aboriginaalien paimentolaisuus ja muu kulttuuri. Tarinassa päähenkilö kiertää Keski-Australian aboriginaalien keskuudessa ensimmäisen polven australialaisen oppaansa kanssa ja tutustuu paikalliseen kulttuuriin. Chatwin yhdistelee omia oletuksiaan paimentolaisuudesta aboriginaalien kulttuuriin, mutta ei kerro tästä lukijoille, jotka saattavat saada vääristellyn ja romantisoidun kuvan aboriginaalien kulttuurista, josta erityisesti aboriginaalit ovatkin häntä ankarasti kritisoineet. Joan Lindsayn romaani Picnic at Hanging Rock on mysteeriromaani vuoden 1900 Australiasta, jossa tyttökoulun oppilaat lähtevät piknikille ystävänpäivänä. Retken aikana kolme tytöistä katoaa ja heidän kohtaloonsa yritetään saada selvyys. Romaanin tunnelma on usein unenomainen, todellisuuden rajalla häilyvä, mikä vahvistaa juonen mysteeriä. Vahvana teemana romaanissa on ajan kokemus ja merkitys. Myös aboriginaalien uniaikaan liittyy ajan jaksottaisuus totutun lineaarisen sijaan. Uniaika on lähestulkoon ainoa näitä teoksia yhdistävä asia, ja sitä käsitellään jokaisessa hyvin eri tavoin. Noonuccal kirjoittaa oman elämänsä pohjalta, Chatwin kirjoittaa kiinnostuksesta uniaikaan, mutta päähenkilön omat oletukset ohjaavat narratiivia vahvemmin, kuin paikallisilta kuullut kertomukset ja Lindsayn romaanissa aboriginaaleja ei huomioida suoraan ihmisinä eikä kulttuurina. Aboriginaalikulttuurin uskomusten käyttäminen motiivina on, varsinkin nykypäivän tietämyksen valossa, hieman kyseenalaista. Noonuccalin oikeutta kirjoittaa omasta kulttuuristaan ja elämästään ei voi kieltää, mutta Chatwinin ja Lindsayn kohdalla joudutaan pohtimaan taiteilijan vapauden ja kulttuurisen omimisen rajoja. Tärkeää on myös pohtia, kuka asiasta saa päättää. Länsimaisessa yhteiskunnassa sananvapaus ja taiteellisen ilmaisun vapaus ovat tärkeinä pidettyjä arvoja, mutta muiden kulttuurien huomioiminen ja mahdollisesti alisteinen asema ovat asioita, joiden huomioiminen on vähintäänkin paikallaan.

Tutkielma tutkii varhentamisen hanketta alakoulun englanninopetuksessa. Vuodesta 2020 lähtien tuli voimaan muutos, jonka mukaan A1 kielen opiskelu alkaa Suomessa jo ensimmäiseltä luokalta lähtien. A1 kieli on useimmiten englanti, mutta se voi olla myös jokin muu kieli, kuten saksa tai ranska. Varhennettua kieltä opetetaan yleensä yksi tunti viikossa. Joissakin kouluissa varhennettua kieltä on opetettu jo aikaisemmin, mutta maanlaajuinen muutoksesta on tullut vasta viime vuosina. Kielenopetuksen aloittaminen jo ensimmäiseltä luokalta lähtien perustuu oppimisen eri herkkyyskausiin. Joidenkin tutkimustulosten mukaan kielitaito tarttuu lapsiin parhaiten mahdollisimman nuorena. Koska aihetta ei ole vielä tutkittu paljoa opettajien tai opetusharjoittelijoiden näkökulmasta, tutkimukseni keskittyy heidän asenteisiinsa varhennetun englannin opetusta koskien. Tutkin myös, mitä hyötyjä ja haittoja varhennetun kielen opetuksesta on löydetty aiemmissa tutkimuksissa. Käsittelen sekä Suomen kontekstiin sijoittuvia tutkimuksia, että kansainvälisiä tutkimuksia. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lisäksi, miten varhennettua englanninopetusta Suomessa voitaisiin kehittää tulevaisuudessa. Opettajien ja opetusharjoittelijoiden mielipiteiden keräämiseksi loin sähköisen kyselyn Google Formsilla. Aineisto kerättiin tammi-helmikuussa 2022. Kysely koostui kahdesta osasta, joista ensimmäinen osa oli suunnattu opettajille ja toinen opetusharjoittelijoille. Kyselyllä kartoitettiin molempien kohderyhmien näkemyksiä varhennetun englannin kielen opettamiseen alakoulussa. Kysymykset koskivat varhennetun kielenopetuksen kokemuksia, kuten oppilaiden motivaatiota kielen oppimiseen ja opettajien kokemia haasteita luokassa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kielenopiskelun aloittaminen aikaisemmin on kannattavaa, jos tietyt kriteerit oppimiselle otetaan huomioon. Sekä oppilaille että opettajille tulee tarjota optimaaliset olosuhteet varhennetun kielenopetukseen kouluissa. Tämä koskee muun muassa oppimisympäristöä, ryhmäkokoja sekä englannin opettamista lapsille soveltuvalla tavalla. Suuria ryhmäkokoja tulisi välttää, sillä ne johtavat eriyttämiseen ja sen tuomiin ongelmiin. Lisäksi englantia tulisi opettaa 1. – 2. luokalla suullista ilmaisua sekä toiminnallisuutta painottaen. Opettajien mielipiteistä käy ilmi, että vaikka suurin osa kokee varhennetun englannin opettamisen mielekkääksi, tarjotaan myös useita parannusehdotuksia varhennettuun opetukseen. Opettajat toivoivat pienempiä ryhmiä, lisää sopivaa opetusmateriaalia sekä selkeitä toimintatapoja varhennettuun opetukseen. Tutkimustuloksista käy myös ilmi varhennetun englannin opetuksen hyödyt ja haitat kouluympäristössä sekä aiempien tutkimusten suhde nykytutkimukseen.