Browsing by study line "Taloustieteen yleinen opintosuunta"

Energy subsidies are increasingly used by governments to encourage individuals to improve the energy efficiency of their homes with energy renovations. However, the existing literature on these subsidy programmes has raised concerns that many of the subsidy recipients might have undertaken energy renovations even without the subsidy. If energy subsidies have no effect on the decision to undertake an energy renovation, or the scale or timing of the renovation, this raises serious questions about their cost-effectiveness. In this thesis, the effects of the Finnish energy subsidy programme, launched in 2020, on renovation choices were assessed using a bunching methodology. The subsidy paid to an individual is proportional to their renovation spending up to certain maximum thresholds. As a result of these thresholds, some individuals whose subsidised renovation spending would otherwise have just exceeded the maximum, now have an incentive to locate almost exactly at this maximum value. Using a bunching design to check for excess mass in the distribution of subsidised renovation spending around the thresholds, it was possible to evaluate whether individuals are responding to this incentive. Further analysis on bunching was done by evaluating the determinants of bunching with a probit model, and exploring how bunching relates to applicants’ survey responses using multiple correspondence analysis. The results from the bunching analysis demonstrate that there is significant excess mass in the distribution around subsidy thresholds, implying that some individuals are responding to the incentives created by the subsidy. Further analysis on bunching, however, highlights that the result is local and should not be generalised to applicants further from the maximum thresholds. Although the results suggest that those undertaking a more extensive renovation may have had a slightly larger behavioural response, further analysis was not able to distinguish the determinants of bunching. The behavioural response identified by bunching indicates that the subsidies are having an effect on some individuals’ choices concerning the scale and quality of their energy renovation. It should, however, be noted that this is not a causal effect and cannot be generalised to other energy subsidy programmes.

The European Union Emission Trading Scheme (EU ETS) was launched in 2005 to meet the actions needed to tackle climate change addressed in the Kyoto Protocol. As an energy and raw material intensive industry, the European pulp and paper industry (PPI) is the 4th largest industrial energy user in the EU. This thesis studies the causal effect of the latest changes in the EU ETS on European PPI’s greenhouse gas emissions and tries to answer whether the EU ETS has been an efficient instrument in decreasing PPI’s emissions. The PPI is determined as a high risk industry for carbon leakage, meaning that there lays a risk if the EU ETS is too expensive, the industry might move its emitting production outside of the EU to countries where environmental regulation is weaker. To prevent this the PPI has gained all of its used emissions allowance units for free. Price of the carbon is still indirectly affecting the industry through energy and electricity prices and decreases to freely allocated emission allowance units has been made since 2013. The method used int his study is difference-in-difference which has been a popular statistical method to investigate the EU ETS’s impact on countries’ manufacturing industries. The core of the method is to determine a control group and a treatment group. The US states’ pulp and paper industry represents the control group and the EU countries represent the treatment group. The control group represents the development of the variable under study without the treatment effect which is then compared to the development of the treatment group’s variable which has been affected by the treatment. This study includes two types of treatments; the EU ETS’s price of carbon in 2010-2019 and cutting the amount of freely allocated emission allowances in 2013. For conducting the study, in addition to industry emissions also productions volumes, price of the energy without carbon price, price of the production and price of the carbon are included as control variables. The results of the study are similar to previous researches’ findings. Total emissions are affected by the production volumes and energy’s price, where production volumes’ effect is the most significant to total emissions. However, the study could not find significant effect of carbon price or cutting the amount of free emission allowances to total emissions which are in line with previous studies’ results. Based on the results it can be argued that the EU ETS has not been an effective instrument to decrease pulp and paper industry’s emissions and further discussions on finding more efficient tools are needed.

Political decision making and legislation are favoring the use of renewable energy sources in electricity markets in many European countries. One of these countries is Germany, which electricity market is examined in this thesis. Therefore, renewable energy generation has increased significantly during the past decades. These environmentally friendly energy sources cause challenges to electricity markets. Compared to fossil fuels renewable energy is intermittent and not easily adjustable to electricity demand. Thus, understanding how renewables impact electricity prices is essential. The objective of this thesis is to examine the impacts of wind and solar energy production on day-ahead electricity prices in Germany. The data used in this thesis is from German markets and covers the period from January 2015 to December 2019. All the data is from the European Network of Transmission System Operators for Electricity, which is an online data transparency platform for European electricity system data. The identification method used in this thesis is fixed effects model, which is regression model that is suitable for panel data set. Five independent variables are included in the model, and wind and solar power generation are examined separately in this thesis. The results of this thesis suggest that increased amounts of wind power feed-in decreases electricity prices. These results are in line with the previous studies. However, the magnitude on wind production price impact was more modest compared to previous studies. Results of solar power generation were more surprising, as it seemed to have slightly positive impact on day-ahead electricity prices. However, it is worth noticing that estimates were not statistically significant at 0.1 significance level, and according to robustness checks results varied. Robustness checks with other variables support obtained results. Comparison between results of wind and solar power price impacts showed that wind power generation has a greater impact on day-ahead electricity prices. This observation is in line with most of the previous literature.

When dependent firms trade with one another, no usual market incentives apply to the pricing decision. Prices determined in such a case are called transfer prices. Global differences in corporate tax rates encourage multinational enterprises to manipulate their transfer prices to shift profits to avoid taxes. It is estimated that one third to over half of global trade value is between related parties, making potential tax gains large from transfer mispricing. Literature has proposed transfer mispricing to be one of the major channels for international profit shifting. This thesis examines whether transfer mispricing can be found in export prices of Finnish multinational enterprises. The data set is obtained by merging Finnish Customs data on International Trade in Goods in 2014-2017 and Statistics Finland Enterprise Group Register. By combining the two data sets, information on export prices on firm, product and destination level are tagged with information on dependencies in the destination country. This allows comparing intra-firm trade prices with independent trade prices. The model used to distinguish transfer mispricing is a fixed effects difference-in-differences regression, where differences in independent and dependent export prices are compared in their response to destination tax differences. Information on firm, product, export date and destination characteristics are used to control for differences between independent and dependent trade prices that are not explained by tax motivations. The results provide evidence of transfer mispricing in magnitude comparable to the previous research. A 10 percent decrease in destination tax rate is estimated to lead to 1.2 percent decrease in intra-firm export prices of Finnish multinational enterprises. This implies 0.8 billion euros of underreported exports in 2017, totaling 160 million euros of corporate tax losses. These results are questioned by using a more robust method than applied in previous empirical literature. According to the more conservative estimates, the main evidence of transfer mispricing loses statistical significance. The results give broad confidence intervals for transfer mispricing of Finnish multinational enterprises, which do not cancel out either large-scale profit shifting or nonexistent price manipulation. They encourage further research on the subject exploiting more detailed data on transaction level dependencies. In addition, the role of foreign affiliates in transfer mispricing calls for more detailed data.

Tässä työssä tutkin, miten vankiterveydenhuollon rahoitus olisi mahdollista järjestää osana sellaista julkisen terveydenhuollon rahoitusmallia, jossa valtio rahoittaisi terveyspalvelut järjestäviä maakuntia tarvevakiointiin perustuvalla kapitaatiokorvauksella. Tarkoituksena on hahmotella vaihtoehto vankiterveydenhuollon nykyiselle rahoitusmallille, joka perustuu muun julkisen terveydenhuollon rahoituksesta erilliseen kiinteään määrärahaan. Vankiterveydenhuollon rahoitukseen sisällyttäminen mahdolliseen kapitaatiomalliin toisi siihen samat kriteerit kuin muuhun julkiseen terveydenhuoltoon. Empiirisen kysymyksensä lisäksi tämä työ esittelee kapitaatiota ja tarvevakiointia käsitellyttä taloustieteellistä tutkimusta. Kapitaatiomallia on yleisesti perusteltu terveydenhuollossa sillä argumentilla, että se antaa terveydenhuollon tuottajille kannustimet kustannustehokkuuteen. Teoreettinen ja empiirinen taloustieteellinen tutkimus tukevat tätä argumenttia, joskin kapitaation käyttöä julkisen terveydenhuollon rahoituksessa käsitteleviä empiirisiä tutkimuksia on vähän. Tärkeä osa toimivaa kapitaatiomallia on hyvin toteutettu tarvevakiointi, jossa terveydenhuollon asiakkaiden kustannusten pyritään ennustamista ekonometrisilla menetelmillä. Suomessa tarvevakiointia on tutkinut Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), jonka työtä tämä tutkimus täydentää. Työni empiirisessä osiossa selvitän miten vankiterveydenhuollon rahoitus jakautuisi maakunnille sellaisen tarvevakioinnin mallin pohjalta, joka ottaa huomioon henkilön vankeuden ja vankiterveydenhuollon kustannukset. Tarvevakioinnin aineistona työssä käytetään THL:n keräämiä laajoja rekistereitä, jotka sisältävät tiedot yli viiden miljoonan suomalaisen vuotuiset terveydenhuollon kustannuksista, sekä tiedot henkilöiden demografisista, terveydellisistä ja sosiaalisista ominaisuuksista. Olemassa olevia rekistereitä täydennetään tässä työssä vankiterveydenhoidon yksikön talous- ja potilastiedoilla, sekä Rikosseuraamuslaitoksen tiedoilla. Tarvevakioinnissa käytettävät mallit ovat luonteeltaan lineaarisia pienimmän neliösumman malleja. Tällaisten mallien käyttö on perusteltua teoreettisista näkökulmista, minkä lisäksi niitä on käytetty THL:n aiemmissa tutkimuksissa. Osana tätä tutkimusta myös lasketaan ensimmäistä kertaa yksikkökustannukset vankiterveydenhuollon palveluille. Vankiterveydenhuollon yksikkökustannukset paljastavat vankiterveydenhuollon palveluiden olevan huomattavasti kalliimpia kuin vastaavien palveluiden kustannukset muussa julkisessa terveydenhuollossa. Laskettujen yksikkökustannusten pohjalta lääkärikäynnin kustannus vankiterveydenhuollossa on 133 prosenttia ja sairaanhoitajien potilaskäynnin kustannus 160 prosenttia suurempi, kuin näiden käyntien kustannukset kunnallisessa terveydenhuollossa. Vankilassa vuonna 2017 olleiden henkilöiden henkilökohtaisten terveydenhuollon kustannuksia tarkasteltaessa esille tulee se, että vankien vuosittaiset kustannukset ovat noin 4-5 kertaa muuta väestöä suuremmat. Henkilön vankeudesta kertovan muuttujan sisällyttäminen olemassaolevaan tarvevakioinnin mallin ei lisää mallin selitysastetta, mutta se on tilastollisesti merkittävä ja täyttää kirjallisuudessa hyvälle tarvetekijälle asetetut kriteerit. Tarvevakioinnin mallin pohjalta henkilön vankeus ennustaa tälle noin 4200 euroa tätä demografisilta, terveydellisiltä ja sosiaalisilta ominaisuuksilta vastaavaa ei-vankia suuremmat vuosittaiset terveydenhoidon kustannukset. Jokainen vankilassa vietetty päivä ennustaa noin 22 euroa suurempia terveydenhuollon kustannuksia. Vankien ennustettavien kustannusten vertaaminen yhdyskuntaseuraamusta suorittavien henkilöiden ennustettaviin kustannuksiin antaa näyttöä siitä, että vankeus on myös kausaalisesti yhteydessä suurempaan terveyspalveluiden käyttöön ja suurempiin terveydenhoidon kustannuksiin. Tarvevakioinnin mallien pohjalta työssä lasketaan, miten vankiterveydenhuollon vuosittaiset menot jakautuisivat maakunnille, mikäli vankiterveydenhuolto rahoitettaisiin osana kapitaatiomallia. Tämän lisäksi maakunnille lasketaan tarveindeksit. Haasteita tutkimukselle aiheuttivat vankiterveydenhuollon puutteelliset potilastiedot, jotka vääristävät jossain määrin vankiterveydenhuollon yksikkökustannuksia, sekä ulkomaalaisten vankien puuttuminen THL:n rekisteritiedoista. Tämän lisäksi työssä esitelty rahoitusmalli kohtaa mahdollista kapitaatiomallia yleisesti kohtaavat ongelmat, joista suurin on se, että THL:n rekisterien terveydenhuollon menot poikkeavat terveydenhoidon virallisista tilastoiduista menoista. Suomessa on jo usean hallituskauden ajan ollut tavoitteena siirtyä terveydenhuollon rahoituksessa kohti tarvevakiointiin perustuvaa kapitaatiomallia. Tämä terveydenhoitojärjestelmän rahoituksen uudistus tarjoaa syyn pohtia myös vankiterveydenhuollon rahoitusta. Tässä työssä esitetty tarvevakioinnin malli ja sen pohjalta laskettu rahoitus tarjoavat vaihtoehdon vankiterveydenhuollon nykyiselle, monesta syystä ongelmalliselle, rahoitusmallille.

Peruskorjausta odottavien vuokratalojen ongelmana on ollut pitää vuokralaiset asunnoissa mahdollisimman pitkään ennen peruskorjauksen alkamista. Tämä laskee peruskorjauskohteen vuokrausastetta ja sitä kautta myöskin vuokranantajan vuokratuottoja. Vuokranantaja voi yrittää sitouttaa asukkaan asuntoon pidemmäksi aikaa vuokraa laskemalla. Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia, onko vuokranalennus vuokranantajan näkökulmasta kannattavaa, ja millä tavalla vuokranalennus vaikuttaa vuokrausasteeseen sekä vaihtuvuuteen. Vastaavanlaista kokeilua on tehty Kojamo Oyj:n (myöhemmin Kojamo) omistamassa kohteessa Ilmarinkatu 44, joka toimii keskeisenä tutkimuskohteena tässä tutkielmassa. Tutkielman aineisto on saatu Kojamolta ja aineistoon on kerätty Ilmarinkadun kohteen lisäksi muiden 2014 vuoden jälkeen peruskorjattujen talojen tiedot. Lopullinen aineisto koostui yhteensä 19 talosta, joiden avulla vuokranalennuksien vaikutuksia tutkitaan. Pääasiallisena tutkimusmetodina toimii aikasarja-analyysi, jonka avulla tutkitaan lähestyvän peruskorjauksen aiheuttamia muutoksia tutkittavissa tunnusluvuissa. Tulosten perusteella vuokranalennuksilla on selkeät vaikutukset vuokrausasteeseen sekä talon vaihtuvuuteen. Vuokrausaste pysyy korkealla tasolla lähestyvästä peruskorjauksesta huolimatta ja talon vaihtuvuus pieneni alennettujen vuokrien ansiosta. Vuokranantajan kannalta olennaisin tieto on kuitenkin vuokratuottojen osuus, joka sekin itse asiassa nousi vuokranalennuksista johtuen. Tutkielma antaa selkeän kuvan siitä, että vuokranalennuksien avulla vuokranantajan on mahdollista saada aiempaa suurempaa vuokratuottoa peruskorjausta odottavista kohteista. Vaikka tutkielmassa tutkitaan yhden talon antamia tuloksia, ovat saadut tiedot arvokkaita vuokranantajan näkökulmasta. Vuokranalennuksien käyttäminen peruskorjauskohteissa on paitsi tehokas myöskin rahakas väline vuokranantajalle, mutta myöskin vuokralaiselle. Vuokranalennuksien avulla päädytään siis niin kutsuttuun win-win -tilanteeseen, josta hyötyvät niin vuokranantaja kuin vuokralainenkin.

This thesis asks whether Finland should experiment with unemployment insurance (UI) benefit frontloading. To answer this question, a comprehensive literature review on the matter is conducted. Covering both theoretical research and empirical frontloading studies, the subject matter is further examined by performing synthetic control method simulations on frontloading experiments in Sweden and Hungary. The data used in the empirical analysis extend from 1990 to 2020 and is hand-picked from freely available WorldBank databases. The question of frontloading has repeatedly came up in the Finnish political discussions during recent years. Experimenting with frontloading has found support among some government parties, but most concrete plans for reforming the UI benefit schedule have came from the opposition, namely from the National Coalition Party. The governing parties have struggled finding a concensus on the frontloading question, mostly due to lack of empirical evidence on its consequences. This thesis sheds light on what measures have been used when the Finnish UI system has been reformed earlier during the 21st century, and what response the Finns have presented for previous adjustments in the UI benefit system. It also discusses on the potential outcomes of the National Coalition Party’s proposals based on the theory, and highlights the effect on overall generousity of Finnish UI system to be negative. Simultaneously, this thesis presents that different frontloading method in Hungary had the desired employment effects while maintaining the overall generousity, resulting in a Pareto-improvement for the society. This thesis contributes to existing UI literature by not only connecting the theory of optimal UI and job search models to empirical experiments in Sweden and Hungary, but also by presenting synthetic control design methods to unemployment rate analysis. Empirical simulations in this thesis from two unconnected frontloading experiments reveal the special preparations needed to work with as volatile variables as the unemployment rate. Even though neither of the simulations resulted in statistically significant results, the methods presented display important features of usage of synthetic control design with unemployment rates concerning future studies.

Yksi merkittävimmistä asioista yrittäjyyteen liittyen on pakollinen YEL-vakuutus, jonka oikea mitoittaminen on jo pitkään ollut tunteita herättävä keskustelunaihe. YEL-vakuutuksen oikea mitoittaminen on tärkeää, sillä palkansaajasta poiketen yrittäjä vastaa oman eläkevakuutuksensa järjestämisestä ja yritystoimintansa vakuuttamisesta yrittäjän eläkelain mukaisesti. Aiempien tutkimusten perusteella alivakuuttaminen on yleistä suomalaisten yrittäjien keskuudessa. Tässä tutkimuksessa tutkimusnäkökulmaksi aiheeseen otettiin sosiaaliturvan tuntemus ja sen vaikutus alivakuuttamiseen. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, onko alivakuuttaminen yleisempää heikommin sosiaaliturvaa tuntevien yrittäjien keskuudessa. Tutkimus toteutettiin lähettämällä vastaajajoukolle sähköposti, joka sisälsi linkin verkkopohjaiseen kyselylomakkeeseen. Sosiaaliturvan tuntemusta mittaava kysely lähetettiin yhteensä 11233 Työeläkeyhtiö Elossa YEL-vakuutetulle ammatinharjoittajalle, joista 732 vastasi kyselyyn. Ammatinharjoittajat olivat jaettu viiteen ryhmään työtulon ja verotettavan ansiotulon suhteen perusteella. Tätä suhdetta käytettiin tutkimuksessa alivakuuttamisen mittarina. Vastauksia analysoitiin ryhmätiedon, sekä muiden kyselyssä kysyttyjen taustatietojen pohjalta. Analyysissä jokainen kysymys vastasi yhtä muuttujaa. Tulosten perusteella sosiaaliturvan tuntemus ei vaikuta alivakuuttamiseen. Alivakuuttamisen mukaan jaettujen ryhmien väliltä löytyi vain vähän tai ei lainkaan tilastollisesti merkitseviä eroja sosiaaliturvan tuntemusta mittaavissa muuttujissa. Muiden taustamuuttujien osalta vain sukupuolten välinen ero alivakuuttamisen suhteen oli tilastollisesti merkitsevä. Tuloksista käy ilmi, että sosiaaliturvan tuntemuksen taso suomalaisten ammatinharjoittajien keskuudessa on yleisesti melko heikolla tasolla. Tulokset myös vahvistivat alivakuuttamisen olevan yleistä suomalaisten yrittäjien keskuudessa. Valtion ja eläkevakuuttajien tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota alivakuuttamisen laajuuteen ja sen syihin.