Browsing by master's degree program "Alue- ja kulttuurintutkimuksen maisteriohjelma"

Tässä tutkielmassa tarkastellaan israelilaisten poliittisten toimijoiden käymää keskustelua Israelin juutalaisten ja palestiinalaisten muodostamista sekapareista 2010-luvulla. Lisäksi tutkin sitä, miten nämä puhetavat kytkeytyvät sukupuoleen israelilaiseen nationalismiin peilaten. Parisuhteet Israelin juutalaisten ja palestiinalaisten kansalaisten välillä on marginaalinen ilmiö, johon kohdistuu kuitenkin paljon huomiota. Israel on syvästi jakautunut yhteiskunta, jonka lisäksi vuosikymmeniä kestänyt Israelin ja palestiinalaisten konflikti on aiheuttanut molemminpuolista epäluuloisuutta näiden ryhmien välille. Israelissa suhtaudutaan lähtökohtaisesti negatiivisesti ajatukseen avioitumisesta kahden eri uskontokunnan edustajan välillä. Tämän lisäksi avioituminen on Israelissa mahdollista vain sellaisille pariskunnille, joiden molemmat osapuolet kuuluvat samaan uskontokuntaan. Tutkielman taustana toimii Israelin ja palestiinalaisten konfliktin peruspiirteiden kertaaminen, Israelin valtiollisen luonteen arvioiminen sekä sen poliittisen järjestelmän ja ilmapiirin sekä israelilaisen perheoikeuden taustojen esittely. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen tutkimus, jossa menetelmänä käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkielman aineisto koostuu 27 israelilaisesta internetsanomalehtiartikkelista. Tutkielman teoreettiset lähtökohdat kiinnittyvät sukupuolen ja nationalismin suhdetta käsitteleviin Floya Anthiaksen ja Nira Yuval-Davisin teoksiin, Gershon Shafirin ja Yoav Peledin hahmottelemiin kansalaisuusdiskursseihin Israelissa sekä sionismiin liittyviin näkökulmiin naisia ja väestöpolitiikkaa koskien. Analyysiosuuteni perustuu aineistosta esille nostamiini analyysiyksiköihin, joita analyysin ensimmäisessä vaiheessa ovat tapahtumat, joihin israelilaisten poliittisten toimijoiden kommentit ovat kohdistuneet. Ensimmäisen analyysivaiheen jälkeen aineisto on koodattu ja teemoiteltu tarkemmin aihekokonaisuuksiksi. Analyysissa esille nouseva ja toistuva teema poliitikkojen puhevuoroissa on kysymys juutalaisen kansakansakunnan tulevaisuudesta. Tähän teemaan liittyy myös huoli seka-avioliitoista ja assimilaatiosta, joiden nähdään uhkaavan juutalaisen kansakunnan tulevaisuutta. Koska naiset nähdään samanaikaisesti biologisina, kulttuurisina ja uskonnollisina uusintajina sekä kansakunnan tulevaisuuden kannattelijoina, heihin kohdistuu erityistä kontrollia suhteessa heidän kollektiivinsa jäsenyyteen. Aineistosta nousee esille erilaisten diskurssien yhteentörmäys, jossa osa näkee sekaparien liitot osana pluralistista, tasa-arvoistuvaa ja demokratisoituvaa Israelia ja osa taas näkee tapahtuvan assimilaation uhkaavan juutalaisvaltiota. Yksittäisistä poliittisista toimijoista aineistostani nousi esiin erityisesti äärioikeistolainen assimilaatiota vastustava Lehava-järjestö, jonka toimijat olivat aiheen aktiivisia kommentoijia ja toisaalta myös yksi keskustelun keskiöön noussut aihe itsekin. Johtopäätöksenä nousee esille se, että poliittisten toimijoiden käymä keskustelu sekapareista on pääasiallisesti kaksinapaista heijastaen israelilaisen yhteiskunnan jakautuneisuutta. Etnonationalistiseen kansalaisuusdiskurssiin kiinnittyneet kommentoijat ovat huolissaan juutalaisen kansakunnan jatkuvuudesta, jota sekaparien ja assimilaation nähdään uhkaavan, ja nämä kommentoijat suhtautuvat ilmiöön negatiivisesti. Liberaali kansalaisuusdiskurssi painottaa demokraattisia arvoja, kuten pluralismia, tasa-arvoa ja valinnanvapautta, ja siihen kiinnittyneet kommentoijat suhtautuvat sekapareihin suopeammin.

Tässä tutkielmassa tarkastelen Mixed Finns -yhteisön antirasistista aktivismia ja monikulttuurisen suomalaisen identiteetin rakentamista. Aineistoni koostuu Mixed: Suomalaista elämää kulttuurien risteymässä -tietokirjasta ja kymmenosaisesta MIKS PODI -podcastsarjasta. Mixed Finns -yhteisö pyrkii toiminnallaan edistämään tietoisuutta rasismin ja antirasismin teemoista sekä laajentamaan kuvaa suomalaisuudesta. Tarkastelen aineistoani teemoittelun ja kontekstualisoivan kulttuurianalyysin keinoin. Rasismi näyttäytyy tutkimuksessani kokonaisvaltaisena ja monipaikkaisena prosessina, joka määrittää suomalaista yhteiskuntaa. Rakenteissa piilevä rasismi tuottaa monikulttuurisille suomalaisille toiseuden ja ristiriitaisuuden tunteita. Tutkielmassani tarkastelen, kuinka niin kutsuttu ”mixed-suomalaisuus” toimii vaihtoehtoisena kuulumisen ja samastumisen paikkana. Monikulttuurista suomalaista yhteisöä rakennetaan vaihtoehtoisen historiallisen kerronnan sekä kuvittelun avulla. Nostan tutkielmassani esiin dekoloniaalin tiedontuotannon keinoja sekä tapoja kirjoittaa esiin kätkettyjä historioita. Tarkastelen ”mixed-suomalaista” identiteettiä valtautumisen, strategisen essentialismin ja nimeämisen politiikan valossa. Näen kollektiiviseen marginaali-identiteettiin paikantuvan erityistä tietoa ja ymmärrystä ympäröivästä todellisuudesta. Se tarjoaa linssin, jonka läpi tarkastella suomalaista yhteiskuntaa. Tutkielmassa nostan esiin asiantuntijuuden, oppimisen ja tiedon merkityksen antirasistisessa työssä. Marginaalinen yhteisöllisyys muodostuu jaetuille kokemuksille sekä yhteisille tavoitteille ja ideologioille. Ne ovat myös pohjana liittolaisuudelle muiden aktivististen toimijoiden kesken. Tunnistan ruumiillisuudella olevan olennainen merkitys rasismin kokemusten sekä jaetun tiedon ja yhteisöllisyyden rakentumisessa. Tulkitsen aktivismia, rasismin kokemuksia ja yhteisön rakentamista affektiivisuuden valossa. Käsittelen työssä myötätuntoa, hoivaa, toivoa ja utopistista tulevaisuudenkuvittelua antirasistisen aktivismin keinoina. Nämä pehmeäksi vastarinnaksi nimeämäni mekanismit ovat tiiviisti yhteydessä tunteisiin sekä niiden ruumiilliseen ulottuvuuteen. Tulkitsen näiden kumuloituvien strategioiden olevan vaihtoehto suoralle toiminnalle ja voimankäytölle. Näen, että Mixed Finns haastaa toiminnallaan perinteistä käsitystä poliittisesta vastarinnasta ja käytettävissä olevista vaikuttamisen keinoista.

During its history HIV has changed from a death sentence to a medical condition manageable with treatment. As knowledge about the virus has spread it has brought about a change in attitudes. Knowledge promotes understanding and does away with fear. However, in China awareness about HIV/AIDS remains to be lacking among ordinary people. Non-governmental organisations have an important role as norm adapters. What is the role of NGOs in China in relation to HIV/AIDS advocacy? Arguments for further inclusion of civil society organisation in HIV/AIDS policy making is supported by UNAIDS. A human rights framework has entered the global discourse around the topics of AIDS prevention and reducing the stigma related to the disease. The aim of this thesis is to explore the manifestations of stigma and the reasons behind it. This is done through looking at the history of the HIV/AIDS epidemic in China and how it has shaped the image Chinese people have about individuals living with the disease. These constructed, discriminatory attitudes affect the lives of people living with HIV/AIDS negatively in numerous ways. They also endanger the realisation of the human right to health. Effects of the COVID-19 pandemic on the overall HIV/AIDS situation in the country are examined as a phenomenon not void of stigma. While it affected the whole population, its effects on the individuals living with HIV/AIDS was amplified by previous discriminatory practices. Research done in this thesis supports the notion that the continuous discrimination and stigmatisation of HIV/AIDS and the people living with the disease sustains an environment where further infections can not be avoided. To address this situation the Chinese government should focus on stigma reduction in combination with long-term treatment plans.

Tämä tutkielma käsittelee vuonna 2017 ilmestynyttä yhdysvaltalaista kauhuelokuvaa Get Out. Elokuvan keskeisiä teemoja ovat rodullisuus ja luokka, ja tässä tutkielmassa tarkastellaan miten elokuva heijastaa ajankohtaisia kulttuurisia kysymyksiä rodun ja rasismin ympärillä 2010-luvun Yhdysvalloissa. Valtavirran angloamerikkalaisen kauhuelokuvan ja erityisesti postmodernin slasher-kauhun kuvastossa on harvemmin esiintynyt ei-valkoisia hahmoja, ja Get Out on merkittävä poikkeus tähän perinteeseen sen keskeisimpien tekijöiden ja näyttelijöiden ollessa mustia. Tutkimuksessa tarkastellaan myös miten toiseutta, afroamerikkalaisuutta ja valkoisuutta representoidaan, ja miten yhteiskuntaluokka risteää tässä kuvauksessa. Tutkimuksen lähtökohta on intersektionaalinen ja analyysissä otetaan huomioon myös sukupuoli ja kehollisuus. Tutkielmassa käsitellään myös elokuvan taiteellisia ratkaisuja, kuten kuvausta, valaistusta, lavastusta ja musiikkia. Tutkimuksen lähestymistapa on tieteidenvälinen ja siinä yhdistyvät Pohjois-Amerikan tutkimus ja elokuvatutkimus. Analyysissä hyödynnetään lähilukua, jonka avulla pyritään analysoimaan ja tulkitsemaan mahdollisimman tarkasti ja yksityiskohtaisesti elokuvan kulttuurisia viestejä ja viittauksia, joilla elokuva representoi, rakentaa ja kritisoi 2010-luvun yhdysvaltalaista kulttuuria – erityisesti rodullistamiseen liittyviä valtasuhteita. Tutkimuksessa ilmenee, että vaikka elokuva hyödyntää sekä perinteisen että postmodernin kauhuelokuvan konventioita, sen narratiivi ja estetiikka luovat uudenlaista ja erityistä afroamerikkalaista kauhuelokuvakulttuuria. Get Outin kulttuurisesta vaikutuksesta kertoo myös se, että sen ilmestymisen jälkeen monet elokuvastudiot ovat alkaneet tuottamaan kauhuelokuvia, jotka käsittelevät afroamerikkalaisia teemoja ja erityisesti Yhdysvalloissa ilmenevää rasismia.

Tutkin tässä maisterintutkielmassa haastattelumenetelmällä Suomessa asuvien irakilaistaustaisten nuorten aikuisten elämässä esiintyviä keskeisiä ryhmäidentiteettejä. Tutkimuksessa analysoin haastateltavien kertomuksista nousevia teemoja liittyen heidän kansalliseen- ja uskonnolliseen identiteettiinsä. Tutkimusaineistoni koostuu viidestä puolistrukturoidusta yksilöhaastattelusta. Haastatteluun osallistui viisi 23–28- vuotiasta ensimmäisen ja toisen sukupolven irakilaistaustaista Suomessa asuvaa nuorta aikuista. Informanttieni valinnan kriteereinä olivat irakilais- ja muslimitausta. Tutkimus on laadullinen ja pyrkii nostamaan esille haastateltavien henkilökohtaisia kokemuksia ja mielipiteitä niitä mitenkään yleistämättä koskemaan koko Suomessa asuvaa irakilaisyhteisöä kohtaan. Haastattelemani muslimi- ja irakilaistaustaisten Suomessa asuvien nuorten aikuisten narratiiveissa ilmenee vahva uskonnollinen identiteetti ja toisaalta lähes kaikilla identifioituminen suomalaiseen kansalliseen identiteettiin on heikkoa. Kieli on uskonnon ohella yksi merkittävistä identifioitumisen perusteista eri kansallisiin identiteetteihin. Kokemus ryhmäidentiteetteihin kuulumisesta ei korreloi kaikkien kohdalla keskenään, mikä näyttäytyy joko vahvana identifioitumisena tai heikkona identifioitumisena kaikkiin ryhmäidentiteetteihin.

Suurin osa maailman väestöstä toivoo saavansa lapsia. Kun pariskunta on yrittänyt lasta kahdentoista kuukauden ajan, voidaan puhua tahattomasta lapsettomuudesta. Tahaton lapsettomuus on kivulias kokemus, joka voi tuntua yksinäiseltä, uuvuttavalta ja arvaamattomalta. Tahaton lapsettomuus altistaa yksilön ja pariskunnan sosiaaliselle, taloudelliselle ja emotionaaliselle stressille, jonka seurauksena tuen saamisen tarve kasvaa. Tukea, yhteisöä ja tietoa voidaan antaa ja etsiä digitaalisen kulttuurin tilassa, kuten esimerkiksi videopalvelu YouTubessa. Lapsettomuusvloggaaminen on siellä oma kategoriansa päiväkirjamaisille videoille, joita tekevät lapsettomuudesta kärsivät ihmiset. Tutkielmani päämääränä on analysoida ja pyrkiä ymmärtämään lapsettomuusvloggaamisen kulttuuria keskittyen sukupuolen ja vanhemmuuden, kehollisuuden ja terveyden sekä kielellä luotujen merkitysten teemoihin. Ensimmäinen tutkimuskysymykseni on miten sukupuoli, vanhemmuus sekä kehollisuus näyttäytyvät lapsettomuusvlogeissa ja miten niitä voidaan tulkita. Toiseksi kuvailen ja tulkitsen lapsettomuusvloggaajien tapaa sanoittaa kokemustaan. Lopuksi esitän, millaista aineistoni lapsettomuusvloggamisen kulttuuri on ja miten sitä voidaan ymmärtää. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan kolmea lapsettomuusvlogikanavaa Youtubessa: Ayla and Caleb (Kanada), Tim and Celeste (Australia) sekä Jules Furness (Iso-Britannia). Aineisto koostuu yhteensä 84 englanninkielisestä, vuosien 2016-2018 aikana julkaistusta videosta, joissa puhutaan lapsettomuuden kokemuksesta, tuotetaan lapsettoman naisen identiteettiä ja etsitään muita samassa tilanteessa olevia. Videot analysoidaan sisällönanalyysia käyttäen teemoitellen ja tyypitellen, jolloin saadaan kattava kuva siitä, mistä vloggaajat puhuvat. Lisäksi vloggaajien Instagram-tilejä ja internet-kauppoja hyödynnetään toissijaisena aineistona. Lapsettomuusvloggaajat puhuvat vanhemmuuden kaipuusta ja äitiysidentiteetin tärkeydestä sekä kehoon liittyvistä pettymyksen tunteista. He tuottavat kiitollista ja armollista puhetta omaa elämäntilannettaan ja kehoaan kohtaan, mutta kokevat samanaikaisesti itsensä epäonnistuneiksi. Vloggaajat tuottavat lääketieteellisesti tarkkaa puhetta diagnooseista ja hoidoista, ja kääntyvät lapsettomuusvlogiyhteisöihin tiedon ja neuvojen toivossa. He luovat inspiroivaa ja rohkaisevaa tunnelmaa tahattoman lapsettomuuden ympärille, mutta ilmaisevat myös negatiivisia tunteitaan vapautuneesti. Lapsettomuusvloggaajat identifioituvat lapsettomuussotureiksi sekä äideiksi, joilla ei ole lapsia. Lapsettomuusvloggaaminen tekee näkyväksi äitiyden tärkeyden naiselle, kun äitiysidenteetistä muodostuu näiden naisyhteisöjen kantava teema. Kun isyyttä ja mieheyttä ei käsitellä lähes lainkaan, näyttäytyy lapsettomuusvloggaaminen naisten maailmana, jossa naiset tuottavat lapsen ja raskauden kaipuuseen liittyvää sisältöä muille naisille – siitä huolimatta, että vlogikanavien nimissä myös miehet ovat usein läsnä. Vloggaajat sanoittavat lapsettomuuden kokemustaan spesifillä tavalla: he käyttävät termejä matka (journey), vuoristorata (rollercoaster) ja sateenkaari (rainbow) kuvaamaan lapsettomuuden kokemuksen vaihtelevaa ja arvaamatonta luonnetta. He puhuvat itsestään ja vertaisistaan lapsettomuussotureina, ja korostavat naisyhteisöjen tärkeyttä inspiroivissa lainauksissa sekä hashtageissa ivfsisters ja ttcsisters. Lapsettomuusvloggaajat haluavat toisaalta näyttää tahattoman lapsettomuuden tuskan, mutta toisaalta he korostavat soturinaisen pystyvyyttä ja voimaa: he haluvat tulla nähdyiksi vahvoina sotureina, jotka haavoistaan huolimatta jatkavat eteenpäin. Lapsettomuusvloggaajat kertovat katsojalle yksityiskohtaisesti tilanteestaan ja diagnooseistaan sekä suunnitelmistaan tulevien hoitojen suhteen. He jakavat lapsettomuuden herättämiä tunteita, pyrkivät lisäämään tietoa lapsettomuudesta sekä tuottavat aktiivisesti inspiroivaa ja rohkaisevaa puhetta YouTuben julkisessa tilassa. Yhteisön ja tuen kääntöpuolena vloggarit tuntevat myös paineita tietynlaisen tarinan kertomisesta ja positiivisen tunnelman tuottamisesta. Lapsettomuusvlogien tekeminen on silti mahdollisuus jakaa oma kokemus tarinamaisesti täsmälleen omilla ehdoilla ja saada liki välitöntä palautetta ja rohkaisua katsojilta. Lapsettomuusvlogeissa tuotetaan sisältöä, joka näyttää, että lapsettoman naisen kokemus on arvokas ja tärkeä, eikä siinä ole mitään hävettävää.

During its history China has seen growing numbers of immigration of its population to other countries in hopes of increased opportunities abroad or when returning to China. Finland on the other hand has shifted from an emigration country into an immigration country in the last few decades with immigration numbers increasing. The growing immigration flows and decreasing birth rates have become a source of discussion and dispute. As both China and Finland face similar demographic changes, the migration tendencies along with policies relating to migration and discussion and attitudes surrounding them, have been in change. With Finland’s decreasing fertility rate and workforce, the demand for skilled workers remains high and is expected to keep increase further. As a country with a good reputation for high language skills in English for a non-Anglophone country, peaceful society and good enough reputation in the academic field, this study aims to reflect the experience of ten Chinese and Hong Kong students to previous research while highlighting the possible issues for retaining these Chinese students, and furthermore international students and to some extent, highly skilled migrants in Finland. The socio-political environment in Finland, together with consideration to migration theories, the environment was explained to the extent allowed by this thesis. The case study on Chinese and Hong Kong students was correlated to previous studies on the topic to give a reflection of the lived experience of these individuals in the contemporary setting and how well it correlates with the findings of the previous studies from five or more years ago. The socio-political environment in which Finland is in now, as understood through media, and has been in the past when it comes to the topic of immigration and integration will be evaluated and correlated to the new government plan (2023) with the findings reflected on for a better understanding on the possible challenges that they might bring. The findings of this study show that for these Chinese and Hong Kong students the main concerns for staying in Finland after graduation concern language abilities, employment possibilities, and the social and political environment. While there have been active attempts to increase language learning possibilities by higher education institutions in Finland, it was found that many degree programs don’t allocate enough room and encouragement for language learning. For employment possibilities the main concerns were related to the forming of networks and mastering one of the national languages, Finnish or Swedish, as well as the possible changes to residence permit as proposed by the new government plan. When it comes to the political environment the new government plan has caused much worry for both work-based and study-based migrants and thus decreasing the change of these students staying in Finland after graduation.

Tässä tutkielmassa tarkastelen kiinalaisen main melody (zhuxuanlü) elokuvatyypin päähenkilöiden maskuliinisten piirteiden ja käytöksen representaatioita. Main melody tai leitmotif elokuvat on tarkoitettu palvelemaan Kiinan valtion ideologista koneistoa ja ylläpitämään johtavan puolueen legitiimiä. 2000-luvun aikana main melody elokuvat ovat kaupallistuneet, keräten suurempia lipputuloja kuin varhaisemmat kyseisen elokuvatyypin tuotannot. Kiinassa nuoret miespuoliset viihdealan tähdet ovat saaneet osakseen paheksuntaa olemalla liian ”naisellisia.” Heidät vierailunsa on haluttu kieltää televisio-ohjelmissa ja Kiinan opetusministeriö suositteli lisää liikuntatunteja koululaisille, jotta pojat kasvaisivat ”miehekkäämmiksi.” Main melody elokuvat on pitkälti nähty vain propagandana, eivätkä ne ole herättäneet suurta akateemista kiinnostusta. Siksi tutkielmassa on valittu tarkastella maskuliinisuuden representaatioita juuri näissä elokuvissa. Näin on haluttu pyrkiä tasapainottamaan kiinalaisen elokuvan tutkimusta. Tutkielma pyrkii myös tuomaan esiin, millaisia ihanteita Kiinan kommunistinen puolue haluaa nostaa kansalaistensa katsottavaksi. Tutkielma hyödyntää Judith Butlerin teoriaa sukupuolen (gender) performatiivisuudesta, Louie Kamin viitekehystä kiinalaisen maskuliinisuuden wen-wu (kulttuuriset saavutukset – sotilaallinen urhoollisuus) jaottelusta, sekä Mary Vetterling-Bragginin jakoa sukupuolten psykologisista piirteistä. Teksti analyysiä hyödyntämällä on analysoitu neljä main melody elokuvaa: The Wandering Earth (2019), All For One (2019), joka on yksi osa episodielokuvasta My People, My Country, Wolf Warrior 2 (2017) ja Aftershock (2010). Koska maskuliinisia piirteitä voi olla sekä miehillä, että naisilla, tarkastellaan tutkielmassa kahta miespäähenkilöä ja kahta naispäähenkilöä. Tutkielman tuloksissa näkyy, että kiinalaisessa main melody elokuvassa luotetaan pitkälti perinteiseen maskuliinisuus kuvastoon. Hahmot asettuivat sekä wen- että wu -kategorioihin. Päähenkilöt, joilla maskuliinisia piirteitä esiintyy, ottavat johtavan roolin, ovat uhkarohkeita, kykenevät abstraktiin, loogiseen ja analyyttiseen ajatteluun, sekä hallitsevat tunteitaan tai oppivat hallitsemaan niitä. Maskuliinisia piirteitä voidaan löytää myös aikuisista naisista, kunhan esimerkiksi heidän ammattinsa on sovelias siihen. Koska elokuvat heijastelevat puolueen ihanteita, elokuvien päähenkilöistä ei odotetusti löydetty ”naisellisia miehiä.”

This thesis explores the tropes through which the American South is represented in American popular music from the 1910s and 1920s. During the early 20th century, the music publishing industry based in New York City—often referred to as “Tin Pan Alley”—produced hundreds of popular songs whose lyrics romanticized the South as a harmonious paradise free from the troubles associated with living in the urban North. Although popular at the time, these so called “Dixie tunes” have faded into obscurity from the mainstream but continue to be performed in barbershop singing contests around the world. Rather than performing the songs as written in the early 20th century, Barbershop quartets and choruses present audiences with modernized arrangements that often include alterations to song lyrics. The dataset for this thesis consists of 18 “Dixie tunes” that have been used as repertoire by male barbershop groups competing in regional and international contests held by the Barbershop Harmony Society in recent decades. By categorizing the songs thematically, we discuss the most prominent cultural representations they depict. By using copies of original sheet music, we compare the original song lyrics with modern barbershop arrangements in order to understand what types of changes, additions or reductions have been made when these particular songs have been adapted into the barbershop style. We conclude that these songs portray the South through myths and archetypes like the “mammy”, the “happy darkie” and activities such as musical celebrations and performances, while the reality of racial tension in the region is not adressed. These depictions are often preserved in barbershop arrangements. However, lyrics are often altered in order to bowdlerize the racial stereotypes that are present in the original texts.

Tarkastelen tässä tutkielmassa kolmen eurooppalaisen vloggaajan Afganistanissa kuvaamia vlogeja ja niissä esiintyviä representaatioita ja teemoja sekä sitä, miten valtasuhteet eurooppalaisten ja afganistanilaisten välillä näkyvät kyseissä representaatioissa. Tutkin lisäksi vaaravyöhyketurismin ilmiötä, jota vloggaajien matkat Afganistaniin edustavat, sillä he matkustavat vapaaehtoisesti poliittisesti epävakaalle alueelle, johon matkustamista ei suositella. Vloggaajat haluavat itse kokea Afganistanin omin silmin ja näyttää sen katsojilleen, sillä he eivät luota massamedia tuottamiin representaatioihin. Tarkastelen vlogeissa esiintyviä teemoja ja representaatioita laadullisen sisällönanalyysin avulla, jonka lisäksi yhdistän analyysiin myös elementtejä audiovisuaalisesta analyysista. Vlogeja on yhteensä kuusi ja ne on julkaistu vuosina 2020-2022 YouTubessa. Tutkimani vloggaajat ovat puolalainen Eva Zu Beck, ruotsalainen Thomas Brag ja brittiläinen Benjamin Rich. Teemat, jotka nousevat vlogeissa esiin, ovat vaara, turvallisuus, yhteinen ihmisyys, naisten oikeudet, toiseuttaminen ja huumori. Afganistania representoidaan vaarallisena paikkana, jossa naisten asema on huono ja jossa vallitsee jatkuva väkivallan uhka, jota yritetään erilaisten turvallisuusjärjestelyjen avulla välttää. Afganistanilaisia ihmisiä representoidaan joko todella pahoina tai uskomattoman ystävällisinä, eikä näille kategorioille esitetä muita vaihtoehtoja. Thomas ja Eva tuottavat Afganistanista positiivisempia representaatioita kuin Benjamin, jonka luoma kuva Afganistanista on lähes yksinomaan negatiivinen. Benjamin käyttää huumoria keinona tuottaa afganistanilaisista negatiivista mielikuvaa vahvistaakseen olemassa olevia valtarakenteita. Benjamin toistaa massamedian negatiivisia representaatioita, kun taas Thomas ja Eva tuottavat uudenlaisia ja positiivisempia representaatioita Afganistanista, vaikkakin he sortuvat osin positiivisten stereotypioiden tuottamiseen. Thomas ja Eva onnistuvat kuitenkin tuottamaan monipuolisemman kuvan Afganistanista, jossa – kuten kaikissa paikoissa – on sekä negatiivisia että positiivisia puolia.