Browsing by Title

Nuoret ja nuoret aikuiset ovat kirkon kriittisin ja merkittävin jäsenryhmä, joka tällä hetkellä katoaa kirkon jäsenyydestä ja vaikutuspiiristä. Monet heistä eivät lähtökohtaisesti tunne tarvetta osallistua kirkon toimintaan tai kirkon yhteyteen. Suomalainen yhteiskunta muuttuu yhä monimuotoisemmaksi. Suomen väestöstä kuitenkin edelleen noin 75 % kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Seurakuntalaisten ja median keskuudessa kysytään usein, voiko kirkko huonosti. Onko seurakuntalaisilla, erityisesti nuorilla ja nuorilla aikuisilla, tänä päivänä aikaisempaa enemmän perusteltuja syitä olla vieraantuneita kirkosta? Onko myös kyse tämän päivän modernista ilmiöstä? Tutkielmassa selvitettiin, voisivatko uusi media, internet ja sosiaalisen median kautta tapahtuva vuoropuhelu tarjota kirkolle uusia mahdollisuuksia kirkon sanoman rakentamiseksi ja levittämiseksi sekä nuorten ja nuorten aikuisten tavoittamiseksi jatkuvan muutoksen keskellä. Dialogissa kirkon uusi rooli yhdistää turvallisen yhdessätekemisen, opit lähimmäisenrakkaudesta, kuuntelusta ja auttamisesta uudeksi vuoropuheluksi. Sanoma kommunikoidaan tämän päivän uudella teknologialla kaikille. Pro gradu-tutkielmani tarkoituksena oli myös selvittää, toimivatko uusi dialogi ja sosiaalisen median yhä vahvempi mukaanotto nuorten ja nuorten aikuisten uutena tavoittajana ja sitouttajana kirkkoon. Tätä tutkielmaa on tehty haastattelemalla kirkon ja kirkon piirissä toimivien organisaatioiden työntekijöitä heidän kokemuksistaan nuorten ja nuorten aikuisten osallistamisesta ja sitouttamisesta. Työntekijöiden valitseminen haastattelujen kohderyhmäksi on perusteltavissa siksi, että he ovat etuoikeutetussa asemassa tavoittamaan nuoret ja nuoret aikuiset. Kvalitatiivisen tutkimukseni haastattelumenetelmänä käytin teemahaastattelua. Aineiston analyysin työkaluna tutkimuksessani on sisällönanalyysi. Se voidaan ymmärtää joko yksittäisenä metodina tai väljänä metodisena tulkintakehyksenä aineistolle. Analyysissa hyödynnettiin muun muassa Campbellin ja Baumanin esittämiä teorioita ja malleja. Tutkielman tekijälle on syntynyt haastattelujen perusteella vahva näkemys siitä, että pelkkä sosiaaliseen mediaan pohjautuva avoin vuoropuhelu ei tule riittämään kirkon ja nuorten ja nuorten aikuisten yhteistyön ja riittävän jäsenyyden turvaamiseksi. Nuoret ja nuoret aikuiset haluavat turvaa ja varmuutta omaan elämäänsä muuttuvassa maailmassa. Nuoret hakevat vastauksia koko elämälleen, sen tarkoitukselle, omalle paikalleen maailmassa, omaan koulutusvalintaan ja työuraan. Johtopäätöksenä tutkielmassa ehdotetaan kirkolle uusia tapoja toimia nuorten ja nuorten aikuisten vuoropuhelijana ja voimaannuttajana. Näissä kohtaamisissa kirkko voi yhdistää toimintaansa kaikki mobiiliteknologian, internetin ja sosiaalisen median tarjoamat palvelut. Tämä ei vielä riitä, vaan mukaan on saatava uudenlaista tiedolla johtamista, jonka perustan muodostavat yhdessä rakentaminen ja osallistaminen. Teknologisen kehittymisen kiinnijuokseminen ei riitä, vaan kirkon on myös tarjottava lisä-arvoa, jotta uudet potentiaaliset jäsenet tavoitetaan ja saadaan mukaan kirkon toimintaan. Nuorten ja nuorten aikuisten aito kuuntelu on peruslähtökohta heidän sitouttamiselleen kirkkoon. Arvostus ja kunnioitus nuorten esittämiä mielipiteitä ja ehdotuksia kohtaan kuuluvat aitoon kuunteluun. Nuorten mukaan ottaminen ja luottamus kirkkoon vahvistuu läpinäkyvän toiminnan avulla. Nuorten mukaanotto muuttuu yhdessä rakentamiseksi, kun heidän kannanottonsa otetaan huomioon kirkon käytäntöjä, sanomaa ja viestintää kehitettäessä. Yhdessä rakentaminen edellyttää kuuntelua, kunnioitusta ja luottamusta, mutta sen tulee perustua yhteisesti sovittuihin tapoihin toimia. Jokaisella ihmisellä on perustarve saada vaikuttaa ja tarve tuntea, että hänet halutaan mukaan. Yhteistä tavoitetilaa rakennettaessa on peruslähtökohdaksi otettava kirkon ydinsanoma ja sen vieminen eteenpäin. Vaikka kirkko modernisoituu ja se on avoin uusille muutoksille, voidaan kristillinen sanoma ja lähimmäisen rakkauden ydinoppi säilyttää. Kirkon on perusteltua luoda viestintästrategia, joka mahdollistaa ja vahvistaa kirkon uutta dialogia. Viestinnässä tulee kertoa onnistumisista. Tämän dialogin ja viestinnän onnistuminen edellyttää nykyisten ja tulevien sosiaalisen median tekniikoiden hallitsemista ja käyttämistä. Tämä taas edellyttää lisää koulutusta sekä tekniikoiden että dialogin osalta. Kirkon mahdollisuus toimia jokaisen turvaverkkona jatkuvan muutoksen keskellä on kirkolle suuri voimavara ja mahdollisuus, josta on viestittävä ja joka on vietävä käytäntöön. Jo menossa olevia menestyneitä uudistamishankkeita ja projekteja tulee edelleen kehittää ja koordinoida kirkon johtotasolla vaikuttavuuden turvaamiseksi. Uudistustyö edellyttää myös kirkolta positiivista kokonaisasennetta, jotta esimerkiksi virtuaaliseurakunnat ja virtuaalikirkot hyväksytään. On perusteltua ottaa käyttöön uusia johtamistekniikoita, uutta tiedolla johtamista ja sosiaalisen median välineitä, jotta yhä varmemmin ja paremmin voidaan noudattaa lähetyskäskyn ydinsanomaa: Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.

Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta eroaminen on kiihtynyt ja sen toimintaan osallistutaan melko passiivisesti. Isostoiminta on kuitenkin säilyttänyt suosionsa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia merkityksiä kirkosta eronneet entiset isoset antavat isostoiminnalle jälkeenpäin. Tutkimustehtävä jakautui kahteen tutkimuskysymykseen: 1. Millainen vaikutus isostoiminnalla on ollut kirkosta eronneiden entisten isosten kasvuun ja kehitykseen? 2. Miten isostoimintaan osallistuminen on vaikuttanut heidän suhtautumiseensa kirkkoon ja mahdollisesti päätökseensä erota kirkosta? Tutkimus oli laadullinen ja sen aineistona oli 168 kirkosta eronneelta entiseltä isoselta saatua sähköistä kyselylomakevastausta, jotka analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Isosena oppi itsestä, toisista ja elämästä. Joukkoon kuuluminen, arvostuksen ja vastuun saaminen ja uudet taidot vahvistivat vastaajien itsetuntoa. Kiusaaminen ja ulkopuolelle jättäminen puolestaan heikensivät sitä joidenkin vastaajien kohdalla. Leirit ja muu mieleinen ja turvallinen toiminta sekä työntekijöiltä saatu tuki koettiin tärkeäksi. Osa näki yhteyden isostoiminnan ja kirkosta eroamisen välillä. Jotkut arvelivat, että ilman myönteisiä kokemuksia isostoiminnasta he olisivat eronneet kirkosta jo aiemmin. Eroamiseen puolestaan myötävaikuttivat jonkin verran tai selvästi henkilökohtaiset pettymykset työntekijöitä, seurakuntalaisia tai toimintaa kohtaan sekä se, että isosajat saivat pohtimaan uskon asioita ja kirkon jäsenyyttä, joita ei välttämättä muuten olisi tullut pohdittua. Kirkon opetus tuli tutummaksi ja osa tajusi, etteivät he uskoneet lainkaan tai uskoivat, mutta eivät kuten kirkko opettaa. Tulokset eivät ole yleistettävissä koskemaan kaikkia kirkosta eronneita entisiä isosia, mutta tutkittavien kokemukset antavat tärkeitä näkökulmia nuorten toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen niin kirkossa kuin muuallakin yhteiskunnassa.

Virus–related symptoms have been observed on the birch trees grown around Helsinki in recent years. Leaf roll, vein banding, chlorosis and subsequent necrosis on leaves are typical symptoms associated with Cherry leaf roll virus (CLRV) in birch trees. Similar symptoms have been observed in birch trees of different sizes and ages growing on different kind of habitats either on urban areas or forests. The leaves collected from the birch trees were first tested with DAS–ELISA to investigate the cause of the disease symptoms occurring on birch trees of Helsinki. The test was not reliable and precise enough to detect CLRV from leaf material. Total RNA was extracted from symptomatic leaf material to detect CLRV with RT–PCR. CLRV was detected from some of the tested leaf samples of birch trees from Myllypuro, Viikki, Hietaniemi, Kannelmäki, Kaisaniemi, Roihupelto industrial area, Roihuvuori, Siilitie and Tali. The PCR–products were sequenced to confirm that the virus detected was CLRV and to analyse the CLRV–isolates. According to the analysing and phylogenetic comparison of the sequences, all of the haplotypes identified belonged to group A (birch–cherry) of CLRV. The sequence identity among haplotypes were relatively high. The sequence identities among samples and two positive controls from Germany were equal to or greater than 94,7 %. The disease symptoms found in Birch trees of Helsinki could have been associated with CLRV infection. The infection could either have affected premature decline of the birch trees or could have exposed the trees to other abiotic and biotic stresses.

Due to the baby boomer generation and loss of workforce, retirement is currently a hot topic in the Finnish media. Retirement phase is commonly viewed as a positive transition that affects everybody in the same way. However, research shows that many factors have effect on how retirement is perceived. For example, when work is very challenging and rewarding and when an individual is very committed to it, retirement phase becomes more demanding (Atchley 1976, 37; George 1980, 73). It has also been noted that how retirement phase is experienced, varies according to different occupational groups. This narrative study describes how male surgeons orientate towards their retirement phase. I demonstrate how work can affect the way retirement phase is perceived. I also consider other factors that might affect the retirement phase. In this narrative study such factors are individual factors, political and social context, and fantasies one might have of life without work. The methodology utilizes narrative interviews, which were structured around work life course. During the interviews, I asked especially for stories, concrete memories, and important moments from the surgeons' work life courses. Data was then analyzed using William Labov's (1972; 2006) story schema and concentrating on two parts of story: complicating action and evaluation. Complicating action reveals the point of the story: why is this particular story told? Evaluation reveals teller's attitude towards what has been told. In evaluations surgeons expressed how they felt about retirement phase and how they orientated towards it. From the data three ways for surgeons to plan their retirement were found. Firstly, public sector offered a 'clean cut' separation from work. After a certain chronological age surgeons planned to leave their work place and never come back. A 'clean cut' retirement was considered risky in comparison with slowly, step by step, letting go of work. Colleagues from public sector had suffered from alcoholism and depression as they had retired. Secondly, private sector offered a flexible way to retire as the surgeons had personal authority over their work and free time. Though the most interesting surgery was done in public hospitals, private sector was valued for its flexibility. Thirdly, if surgeons experienced health problems, they lost their power to decide over their work and were forced to retire early. The loss of ability to work was a personal tragedy. Among surgeons, successful retirement required optimal conditions: good health, personal authority, right decisions during work life course, and identification of risks. Successful retirement meant that retirement should be seen as a transitional process. From these findings, several recommendations for pre-retirement training were suggested to make sure everyone would have a chance for a successful transition to retirement.

Leikkaushaavainfektio on yksi yleisimmistä sairaalaperäisistä infektioista. Leikkaushaavainfektiot jaetaan kolmeen luokkaan syvyyden perusteella. Postoperatiivisen haavainfektion vakavuus on suhteessa sen syvyyteen. Leikkaushaavainfektion syntymiseen vaikuttavia tekijöitä eläimillä kirjallisuuden mukaan ovat mm. leikkaustyyppi, leikkauksen ja anestesian kesto, leikkausalueen bakteerikontaminaation aste (puhtausluokka), profylaktisen mikrobilääkkeen käyttö ja leikkausaseptiikka. Mikrobilääkeprofylaksian valinnassa tärkeimpiä kriteerejä ovat leikkaustyyppi, haavainfektion oletettu tai todettu aiheuttaja ja haavan sijainti. Leikkaushaavainfektioita hevosilla aiheuttavista bakteereista yleisimpiä ovat Enterobacteriaceae-heimoon, Streptococcus, Staphylococcus-, Pseudomonas-, ja Acinetobacter-sukuun kuuluvat bakteerit ja anaerobibakteerit. Tutkimuksessa kartoitettiin kirurgisten leikkaushaavainfektioiden esiintymistä, mikrobilääkkeiden käyttöä leikkauspotilailla ja yleisimpiä leikkaushaavainfektioita aiheuttavia mikrobeja Yliopistollisen eläinsairaalan hevosklinikalla vuonna 2005. Tutkimusta on tarkoitus käyttää apuna selvitettäessä, minkälaisiin toimenpiteisiin tulisi ryhtyä leikkaushaavainfektioiden esiintymisen vähentämiseksi sekä koko eläinsairaalan tasolla että yksittäisen potilaan hoidossa. Tutkimus toteutettiin aktiivisena retrospektiivisenä tutkimuksena. Aineisto kerättiin eläinsairaalan potilastietokannasta, leikkausdiariakirjasta, anestesiavalvontakaavakkeista, eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitoksen (EELA, nyk. EVIRA) laboratoriovastauksista sekä soittokyselyn perusteella. Leikkaukset ryhmiteltiin tarkastelua varten leikkaustyypeittäin puhtausluokkiin I-IV. Tutkimukseen kuului 164 leikkausta. Tarkasteluun sisällytettiin leikkauksen jälkeen vähintään vuorokauden eläneet hevoset (n=132). Näistä leikkaushaavainfektion sai 21 % hevosista (n=28). Puhtausluokittain vastaavat infektoitumisprosentit olivat luokassa I 7 %, (n=6) luokassa II 43 % (n=13) ja luokassa III 63 % (n=9). Yleisimmissä leikkaustyypeissä infektioprosentit olivat seuraavat: kastraatiot 4 % (n=2), puhtaat ortopediset leikkaukset 0 % (n=0, ntot=26) ja puhdas-kontaminoituneet ähkyleikkaukset 48 % (n=12). Leikkaushaavainfektion saaneista hevosista bakteriologinen näyte otettiin 45 % (n=13) hevosista. Yleisin leikkaushaavainfektioista eristetty bakteeri oli E. coli. Profylaktisena mikrobilääkkeenä abdominaalikirurgiassa käytettiin eniten bentsyylipenisilliiniä yhdistettynä gentamisiiniin (58 %, n=25). Kaikissa muissa leikkaustyypeissä, joissa preoperatiivisen mikrobilääkkeen anto oli selkeästi merkitty potilastietoihin (n=89), 87 % (n=77) hevosista sai pelkkää bentsyylipenisilliiniä. Jatkohoidossa mikrobilääkekäytännöt vaihtelivat leikkaustyypeittäin. Yliopistollisen eläinsairaalan hevosklinikalla leikkaushaavainfektioiden esiintyvyyttä voidaan pitää melko yhteneväisenä kirjallisuuden vastaavien lukujen kanssa, etenkin puhtaissa ortopedisissä leikkauksissa ja kastraatioissa. Puhtausluokkien infektioprosentit eivät kuitenkaan yksinään ole hyvä indikaattori leikkaushaavainfektioiden vertailussa. Mikrobilääkeprofylaksian periaatteet toteutuivat pääsääntöisesti hyvin.

This thesis studies the development of proficiency during apprenticeships in the context of tailoring. The research goal of this thesis is to describe, analyze, and interpret, how apprenticeship as an experience manifests in the narrative of tailors and what meanings are assigned to apprenticeship in terms of personal professional development. In the traditional model of apprenticeship, the apprentice assumes the craft culture exemplified by the master – learning is socialization into the surrounding culture (Syrjäläinen, 2003, 35). The research endeavored to describe the multiplicity of this socialization of craft culture, which is why the theoretical starting point was Wenger's (1998, 5) theory of social learning, emphasizing the comprehensiveness of learning and its social, identity-shaping and meaning-producing dimensions. Because the research considers subjective experiences, it is done with a narrative research approach, in which the descriptions and meanings assigned to personal experiences are of interest (Heikkinen, 2018). The narrative research material was gathered during a group interview held with three tailors. The group interview method was selected because the interviewees had many experiences in common: they had all worked in Helsinki under the master tailor Jouni Korhonen at the start of their careers. In the analysis phase themes were identified from the transcribed interview material with two different points of view, in order to acquire both descriptions of apprenticeship as an experience, and of the meanings ascribed to the apprenticeship in terms of personal professional development. The theme identification in this thesis was done by theory driven content analysis. Based on the results apprenticeship can be a rewarding alternative way to learn a profession, if additional knowledge is needed after or studying in school form is not suitable. The results highlight that apprenticeship affords insight into how a professional thinks and acts. During apprenticeship, in addition to actual technique, the apprentice learns about professional identity, relations to the professional community, and what is valuable and meaningful in the profession. The interviewees felt that their apprenticeship was a cornerstone in their professional development‚ from which their professional skills and self-image advanced.

Tutkielma käsittelee rikoslain 47:3a kiskonnan tapaisen työsyrjinnän tunnusmerkistön suhdetta RL 25:3 ihmiskauppaan ja pakkotyöhön.Tutkielmassa keskeiset kysymykset ovat mitä on moderni pakkotyö, onko voimassa oleva RL 47:3a:ssa kiskonnantapainen työsyrjintä oikea tunnusmerkistö kuvaamaan työperäistä hyväksikäyttöä?Tutkimusmenetelmänä on käytetty oikeusdogmaattista lähestymistapaa. Tutkimuksessa on käytetty lähteinä oikeuskirjallisuutta sekä oikeuskäytäntöä. Tutkimuksen alussa tarkastellaan yleisesti yhdenvertaisuutta ja syrjintää, yhdenvertaisuuden ollessa suojattu perustulain 2:6 nojalla. Tutkielma etenee perustuslain 2:6 mukaisen yhdenvertaisuuden avaamisella ja tämän tarkoituksella. Yleisen syrjinnän määrittelystä edetään työsyrjintään.Työsyrjinnän kuvauksen kautta on mahdollista kuvata tutkimuskysymyksen kannalta olennaista kiskonnan tapaista työsyrjintää, sillä RL 47:3 a on työsyrjinnän niin sanottu eritysmuoto. Tarkastelun kohteena on työntekijöiden mahdollinen syrjintä ulkomaalaisuuden perusteella ja pahimmillaan hyväksikäyttö henkilön heikon ja haavoittuvan aseman perusteella. Tätä havainnollistetaan oikeuskäytännöstä saaduilla tiedoilla, tuoden esille miten kyseiset tilanteet tosiasiassa esiintyvät ja paneudutaan ongelma kohtiin. Suuri osa ihmiskaupan uhreista on alun alkaen lähtenyt kotimaastaan vapaaehtoisesti todennäköisesti paremman elämän perässä, ilman väkivallalla pakottamista tai sillä uhkaamista. Hyväksikäytön mukaiset tilanteet koskevat usein niitä aloja missä työntekijöden kysyntä ylittää tarjonnan. Tyypillisiä aloja, joilla hyväksikäyttöä esiintyy ovat ravintola-, siivous-, marjanpoiminta- ja rakennusala. Ihmiskauppaa koskevassa luvussa käsitellään työperäistä ihmiskauppaa ja pakkotyötä. Ensin käistellään RL 25:3 tunnusmeristö. Tässä luvussa nostetaan esille orjuuden historiaa ja pakkotyön määritelmän monimutkaisuutta. Pakkotyön määritelmän monimutkaisuus kiteytyy sen epätarkkarajaisuuteen, mikä on syy sille, miksei pakkotyötä voida laintasoisesti määritellä. Olennaisena ongelmana tuodaan esille ihmiskaupparikoksen 25:3 tunnusmerkistön ylittymiskynnys oikeuskäytännön nojalla. Kynnys tunnusmerkistön ylittymiseen on varsin korkealla ja täten tuomittuja ihmiskaupparikoksia on varsin vähän, vaikka tapauksia jotka lähestyvät tunnusmerkistöä on.Tutkimuksessa esitetään kritiikkiä mahdollisten vahingonkorvausten määrien eroon, mikäli kyse on ihmiskaupasta tai kiskonnan tapaisesta työsyrjinnästä, vaikka tosiasiassa itse teko on lähellä kumpaakin tunnusmerkistöä. Lopussa nostetaan esille nykytilaa ja mahdollisia muutoksia, joita on vireillä voimassa olevassa hallitusohjelmassa 2019. Alustatalouden tuomat haasteet otetaan huomioon mainintana uutena työnteon muotona jossa mahdollista työsuhteen tunnusmerkistöä tutkitaan.Tutkimustuloksena todetaan tilanteen ongelmallisuus RL 47:3a ja RL 25:3 ihmiskaupparikoksen välillä. Lopussa esitetään kriittinen näkemys yritysten tietoisesta valinnasta työvoimakustannusten minimoimisella “halvemman työvoiman perässä” ja huomio siitä, mitkä olisivat todelliset kustannukset aloilla missä työperäisät hyväksikäyttöä tapahtuu eniten. Mitä maksaisivat palvelut ja tuotteet, jos töiden tekijöille maksettaisiin näille oikeudenmukaisesti kuuluvat korvaukset.

Animals and humans communicate in various ways, using for instance motion, gestures and sounds. Through domestication humans now share the same habitat with a number of species. A centuries-old common history with cats has affected both cats’ behavior and vocalization and possibly human behavior as well. Human speech contains acoustic information beyond the linguistic content. An example of the acoustic structures are fast-repeated, pulsed vocalizations, shown to activate for instance dogs. These structures are thought to be universal in communication with domestic species, possibly for all mammals and birds. Still, not all sounds work the same way for all species. Besides universal structures there are probably species-specific features in calls initiated by humans. We call all domestic animals differently and in a species-specific way, but the common goal is to engage the individual’s attention, and have it approach the caller. People call cats in various ways in different countries, but nevertheless the calls share some common acoustical features. Here, the goal of the study was to find out if people from various language and cultural backgrounds use short, fast-repeated sounds to call cats and to find out similarities in the usage of call sounds higher in frequency than speech. For this, I asked people from various language and cultural background to fill in a questionnaire and give audio samples of a call, instructing them to have an unknown cat approach them. The short, fast-repeated sounds from the calls were extracted and features analyzed using various computer programs. The data were statistically analyzed to find out 1) if the repeated sound frequency spectra differ from the spectra of calls including only speech, 2) the effect of cat ownership and language background to call repetition, 3) the effect of cat ownership and language background to call frequency, and 4) the effect of call origin (inheritance) and experience (cat ownership) to call properties. Altogether 56 adults participated in the study. The subjects were from 19 different countries and represented 16 different native languages. 86% of the calls included fast-repeated, short, pulsed segments. The duration and frequency of the calls differed depending on the repeated sound. The fastest repetition rate was with various clicking sounds. The highest frequency content was with calls including “s” sound, such as “pss” and “kss”, and various lip-smacking sounds. While there were differences in the repeated segments depending on the language background of the caller, the common pattern was that the spectral center of gravity in sound frequency was higher for the fast-repeated, short segments than for calls including only speech. In summary, human-to-cat calls have a high frequency content and include short, fast-repeated sound segments regardless of the language background of the caller, in order to get cat’s attention and have it approach the caller. For the follow-up study I suggest expanding the subject population to different language backgrounds. In addition, the call sounds should be compared to predator sounds. Further, the effectiveness of the call sounds could be tested with cats or kittens.

Oksentelu ja pahoinvointi ovat eräitä tavallisimmista syistä tuoda kissa eläinlääkärin vastaanotolle. Oksentelun taustalla voi olla useita eri sairauksia ja syy voi usein jäädä avoimeksi. Oksentelun ja pahoinvoinnin estäminen on tärkeä osa oireenmukaista hoitoa, koska se voi johtaa mm. anoreksiaan, laihtumiseen ja dehydraatioon sekä muihin systeemisiin häiriötiloihin. Mahahaavat ovat suhteellisen harvinaisia kissalla, mutta mahansuojalääkkeitä tarvitaan hoitamaan tiettyjä sairaustiloja sekä ehkäisemään mahahaavoja niille altistavien sairauksien yhteydessä. Lisäksi mahansuojalääkkeet ovat osa oksentelevan potilaan oireenmukaista hoitoa. Oksennuksenestolääkkeitä on tutkittu kissalla melko vähän ja niiden käyttö perustuu usein käytännön kokemukseen ja muilla eläinlajeilla saatujen tutkimustulosten soveltamiseen. Oikean lääkeaineen valinta potilaalle vaatii tietämystä lääkeaineiden vaikutusmekanismeista, oksentamisen fysiologiasta sekä kissan fysiologisista ominaispiirteistä. Tutkimukset on tehty aiheuttamalla koe-eläimille keinotekoisesti oksentelua ja pahoinvointia joko lääkeaineilla tai simuloimalla matkapahoinvointia. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoitus on kartoittaa eri lääkevaihtoehtoja ja pohtia niiden tieteellistä perustaa. Kissalla tavallisesti käytettäviä pahoinvoinninestolääkkeitä ovat maropitantti, prokineettisesti vaikuttavat sisapridi ja metoklopramidi, serotoniiniantagonistit ondansetroni ja dolasetroni, fenotiatsiinit proklooriperatsiini ja klooripromatsiini sekä ruokahalua stimuloiva mirtatsapiini. Näistä maropitantilla on tutkittu teho antiemeettinä kissalla. Metoklopramini toimii prokineettinä, mutta sentraalisena antiemeettinä sen teho kissalla on heikko. Sisapridi stimuloi koko ruuansulatuskanavan motiliteettia, mutta sillä ei ole lainkaan sentraalista antiemeettistä tehoa. Serotoniiniantagonistit estävät todistetusti rauhoitteiden ja solusalpaajien aiheuttamaa oksentelua. Fenotiatsiinien tehosta kissalla ei ole tieteellisiä näyttöä. Mirtatsapiini lisää todistetusti kissan ruokahalua ja sillä on lisäksi antimeettistä vaikutusta. Mahansuojalääkkeistä kissalla käytetään histamiini-2-reseptorin antagonisteja famotidiinia, ranitidiinia ja simetidiiniä, protonipumppuinhibiittori omepratsolia sekä sukralfaattia. H2-antagonistit vähentävät mahanesteen erittymistä kissalla ja famotidiini on niistä tehokkain. H2-antagonistit sopivat esimerkiksi oksentelun tai pahoinvoinnin aiheuttamaan sekundaariseen mahanesteen liikatuotantoon. Omepratsoli vähentää mahanesteen happamuutta ja sopii mahalaukun liikahappoisuutta aiheuttavien sairauksien hoitoon. Sukralfaatti ei ehkäisee mahahaavoja, mutta se edistää niiden parantumista ja sitä on syytä käyttää myös profylaktisesti potilailla, jotka sairastavat mahahaavoille altistavia sairauksia. Kirjallisuuskatsauksessa kerrottujen tietojen perusteella voidaan käytännön praktiikassa valita todistetusti tehokas antiemeetti oksentelun ja pahoinvoinnin hoitoon. Mahansuojalääkkeistä voidaan valita tehokkain tai sopivin vaihtoehto käyttöindikaation mukaan. Kliinisiä tutkimuksia lääkkeiden tehosta ja käyttöturvallisuudesta potilaskissoilla tarvitaan lisää, jotta saadaan lisätietoa siitä, miten lääkkeet toimivat eri sairauksista johtuvan oksentelun estämisessä.

Lisensiaatin tutkielmani aihe kissan astma käsittelee kirjallisuuskatsauksen muodossa kliinisessä työssä hyvinkin yleistä, mutta haastavasti diagnosoitavaa kissojen yleisimpiin alahengitystiesairauksiin lukeutuvaa sairautta. Kissa on ainoa eläin, jolla esiintyy samankaltaista astmasyndroomaa kuin ihmisellä. Astmaan liittyy tyypillisesti keuhkojen eosinofiilinen tulehdus, spontaani hengitysteiden supistuminen eli bronkokonstriktio ja hengitysteiden rakenteelliset muutokset. Haastavaa kissan astman diagnosoinnista tekee se, että kliiniset oireet ovat hyvin samanlaisia useassa muussakin keuhkosairaudessa. Kliinisinä oireina tavataan usein yskä, hengityksen vinkuminen ja ajoittaiset hengenahdistuskohtaukset, jotka johtuvat ärsykkeen tai allergeenin laukaisemasta bronkokonstriktiosta. Tavalliset diagnostiikan välineet kuten verinäytteet tai röntgenkuvaus eivät johda varmaan diagnoosiin. Diagnostiikassa voidaan käyttää apuna keuhkohuuhdenäytteen (BAL) ottoa. Näyte voidaan kerätä bronkoskopian avulla tai ilman. Keuhkohuuhdenäytteenotto on suhteellisen harvinaista, mutta indikoitua esimerkiksi silloin, kun potilas ei vastaa oletusdiagnoosin mukaiseen hoitoon. Kissan astman diagnosointi perustuukin suurelta osin muiden differentiaalidiagnoosivaihtoehtojen poissulkuun ja monesti turvaudutaan infektio- ja kasvainmahdollisuuden poissulun jälkeen hoitokokeiluun. Kissan astmaa on tutkittu paljon koekissoilla, joille on indusoitu astma tietyn allergeenin avulla. Kissoille on saatu aikaan samanlainen oirekuva ja keuhkohuuhdenäytteen inflammaatiokuva kuin kliinisesti sairailla kissoilla. Diagnosoinnin ja hoidon tutkimisen välineinä on koekissoilla käytetty mm. kehopletysmografiaa, missä ilmatiiviissä kammiossa mitataan uloshengitysaikaa sekä sisään- ja uloshengityksen huippuvirtauksia. Astman hoito perustuu tulehduksen lievittämiseen glukokortikoidien avulla ja hengitysteitä avaaviin lääkkeisiin. Akuutissa astmakohtauksessa avaavat lääkkeet ovat ensisijaisia ja kroonisessa hoidossa glukokortikoidit. Tutkimusta tehdään myös parantavista lääkkeistä, kuten mesenkymaalisista kantasoluista ja allergeenispesifisestä immunoterapiasta. Tämän tutkielman tarkoitus on käsitellä kissan astman tämänhetkinen tietämys tutkimusten osalta ja painottaa tärkeimpiä ja ensisijaisia diagnostisia keinoja sekä hoitovaihtoehtoja. Tutkielmassa käydään läpi myös astmaa sairastavan kissan anestesia ja lääkevalintoja sen mahdollisen turvalliseen toteuttamiseen.