Browsing by Title

Kissojen diabeettinen ketoasidoosi on vakava diabetes mellituksen komplikaatio. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia kissan selviytymiseen vaikuttavia tekijöitä ja vertailla diabeettisen ketoasidoosin hoitoprotokollia kirjallisuuden ja Yliopistollisen Eläinsairaalan välillä. Tavoitteena oli saada tutkimustietoa DKA-kissojen ennusteesta. Työhypoteesi oli se, että vanhoilla kissoilla on huonompi ennuste kuin nuorilla kissoilla. Retrospektiivisen tutkimuksen aineiston muodostivat kissat, jotka tulivat Yliopistolliseen Eläinsairaalaan potilaiksi ensimmäistä kertaa diabeettisen ketoasidoosin takia 01.01.2010-31.12.2011 välisenä aikana. Hakukriteeri oli Yliopistollisen Eläinsairaalan Provet-ohjelmiston potilasyhteenvedosta löytyvä termi "diabeettinen ketoasidoosi". Kriteerit täyttäviä kissoja löytyi 29 kpl. Kustakin kissasta kirjattiin ylös nimi, potilasnumero, rotu, sukupuoli, ikä ja paino. Kissojen sairaalassa saamat lääkkeet ja ensimmäisten verinäytteiden löydökset taulukoitiin. Kissojen diabeettista ketoasidoosia hoidettiin sairaalassa suonensisäisellä nesteytyksellä. Nesteinä käytettiin keittosuolaliuosta, Ringerin asetaattia tai molempia nesteitä. Kissat saivat tarvittaessa glukoosia ja insuliinia. Kissat saivat myös suonensisäisesti kalium- ja fosfaattilisiä tarpeen mukaan. Osalle kissoista annettiin bikarbonaattia. Tarvittaessa kissat saivat muita lääkityksiä taustalla olevan syyn perusteella. Kissojen selviytymistä tarkasteltiin jakamalla kissat neljään ryhmään: heti kotiutetut, heti lopetetut, teho-osastolta selviytyneet ja teho-osastolla lopetetut tai kuolleet kissat. Kissojen tiedoista kirjattiin ylös oliko diabetes diagnosoitu niillä jo aiemmin. Kissojen verinäytetuloksia vertailtiin selviytyneiden ja kuolleiden kissojen välillä. Lisäksi tutkittiin kissan iän vaikutusta selviytymiseen teho-osastolla ja iän vaikutusta hoitopäätökseen. Aineiston analysointi ja tilastollinen käsittely tehtiin PASW Statistics 18-ohjelmalla. Tutkimuksen kissoista 24,1 % selviytyi diabeettisesta ketoasidoosista. Selviytymiseksi määriteltiin se, että kissa lähti kyseisen sairaalajakson päätteeksi elävänä kotiin. Tehohoidossa olleista kissoista selviytyi 50 %. Sairaalaan tullessa otetuista verinäytetuloksista ainoastaan veren pH:lla todettiin olevan tilastollisesti merkitsevä yhteys kissan selviytymisennusteeseen. Veren pH oli 7,24 ± 0,12 selvinneillä ja 7,12 ± 0,13 kuolleilla tai lopetetuilla kissoilla. Tehohoidettujen kissojen iällä ei havaittu olevan tilastollisesti merkitsevää yhteyttä selviytymisennusteeseen. Tulos ei ollut hypoteesin mukainen. Tehohoidettujen kissojen ikä ei näyttänyt vaikuttavan selviytymiseen. Mitä matalampi veren pH oli, sitä huonompi oli kissan ennuste. Tämä tulos on tärkeä, sillä ennustetta voidaan arvioida, vaikkei omistaja olisi heti halukas kalliisiin ja laajoihin jatkotutkimuksiin taustasyyn selvittämiseksi. Tämän tutkimuksen myötä eläinlääkärit voivat kertoa omistajille tutkimukseen pohjautuvaa tietoa kissan ennusteeseen vaikuttavista tekijöistä kliinisessä työssä.

Ihosieni-infektio eli dermatofytoosi on kissojen yleisin ihoinfektio. Sen prevalenssista Suomessa ei ole tarkkaa tietoa. Dermatofytoosin aiheuttajista yleisin on Microsporum canis, muita lajeja ovat muun muassa Trichophyton mentagrophytes ja Microsporum gypseum. Oirekuva kissalla on hyvin vaihteleva oireettomista yksilöistä, vähäisestä karvankatkeilusta, hilseilystä tai muutamista paljaista laikuista hyvin laajoihin ja vaikeisiin ihottuma-alueisiin. Diagnoosimetodiksi suositellaan sieniviljelyä. Diagnostisina apuvälineinä voidaan käyttää Woodin lamppua ja karvojen mikroskopointia. Ihosieni tarttuu herkästi ihmisiin ja eläimiin. Sen herkän leviämisen vuoksi hoito ja ennaltaehkäisy ovat aikaavieviä ja vaikeita toteuttaa. Hoitona käytetään systeemisen lääkityksen, paikallishoitojen sekä ympäristön itiösaneerauksen yhdistelmää. M. canis -sientä vastaan on kehitetty rokote, joka ei kuitenkaan torju infektiota vaan lieventää oireita. Sen käyttö on järkevää lähinnä hoitovaiheessa oireiden lieventämiseksi ja siten ympäristön kontaminoitumisen rajoittamiseksi. Tutkimuksessa pyrittiin kartoittamaan suomalaisten kissaloiden ihosieni-infektioprevalenssia. Näytteitä saatiin 210 kissalta 70 kissalasta. Tutkimuksessa löydettiin kaksi positiivista kissaa, joiden näytteistä eristettiin T. mentagrophytes . M. canis -sientä ei todettu. Positiiviset tapaukset saattoivat johtua siitä, että kissat ulkoilivat ulkotarhassa näytteenottohetkellä, sillä uusittaessa näytteenotto myöhemmin syksyllä kissojen lopetettua ulkoilu kaikki kyseisen kissalan kissat todettiin negatiivisiksi. Sieninäytteen pakkaustapa ja säilytystapa todettiin tilastollisesti merkitseviksi tekijöiksi viljelytulokselle: epävarmojen, kontaminanttihomeiden ylikasvusta johtuvien tulosten määrä lisääntyi, kun näyte pakattiin hengittämättömään pakkaukseen lähetyksen ajaksi tai kun näytettä säilytettiin jääkaapissa. Koska kosteus edesauttaa ympäristökontaminanttien kasvua, saattaa jääkaapin kosteus ollakin lämpötilaa tärkeämpi määräävä tekijä kontaminanttien runsaan kasvun taustalla. Säilytyslämpötilan ja -kosteuden vaikutuksia näytteen viljelytulokseen tulisi tutkia tarkemmin. Tämän tiedon valossa Kissaliiton käytäntö panna näytteenottohammasharja suoraan käyttämättömään kirjekuoreen, joka puolestaan pannaan lähetteen kera toiseen kirjekuoreen, on järkevä eikä vaikuta lisäävän epävarmojen vastausten määrää. Tutkimuksen alkuperäinen tarkoitus eli sieniprevalenssin selvittäminen suomalaisissa kissaloissa jäi saavuttamatta, koska tutkimukseen ei osallistunut riittävän monta kissalaa ja koska epäselviä viljelytuloksia oli paljon. Todellinen prevalenssi on välillä 0 - 71 %, kun oletetaan, että epäselvien tulosten joukossa on positiivisia. Luku riippuu epäselvien tulosten tarvittavan määrän valinnasta: kuinka monta epäselvää tulosta tarvitaan, jotta kyseessä olisi positiivinen kissala. Prevalenssin toteamiseksi tarvitaan 200-300 kissalaa. Näytteiden keruun yhteydessä tehtiin kysely, jonka avulla saatiin tietoa suomalaisten kissaloiden tavoista sieni-infektion torjunnan kannalta. Karanteenin tai muiden vastaavien ennaltaehkäisevien toimenpiteiden käyttö suomalaisissa kissaloissa oli vähäistä. Useiden kissaloiden karanteeni- ja muut ennaltaehkäisevät toimenpiteet olisivat kirjallisuuteen perustuen riittämättömät suojaamaan dermatofytoosin leviämiseltä, mikä olisi syytä ottaa huomioon tiedotuksessa, jos suomalaiset kissalakissat halutaan suojella dermatofytoosilta.

Kissojen lisääntymisestä opetetaan kotieläinten lisääntymistieteessä perusasiat lyhyesti, joten tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on esitellä tarkemmin uros- ja naaraskissojen lisääntymisen erityispiirteitä. Kirjallisuuskatsaus käsittelee tutkimustietoa lisääntymisen ehkäisystä ja lisääntymisen ongelmista sekä niihin liittyvistä diagnosointi- ja hoitovaihtoehdoista. Perinteisistä ehkäisymenetelmistä kuvataan kirurginen kastraatio sekä sterilisaatio. Lisäksi kirurgiselle ehkäisylle esitetään vaihtoehtoisia lääkkeellisiä menetelmiä. Nämä menetelmät voivat olla hyödyllisiä kissoilla, joilla lisääntymisen ehkäisyn tarve on väliaikaista tai kissoilla, joita ei voida steriloida tai kastroida anestesiaturvallisuusriskin vuoksi. Desloreliini on GnRH-agonisti, joka vähentää aivolisäkkeen follikkeleita stimuloivan hormonin ja luteinisoivan hormonin tuotantoa. Se aiheuttaa molemmilla sukupuolilla väliaikaisesti sukurauhashormonituotannon vähenemisen tai loppumisen. Progestiineja ei nykytutkimuksien mukaan suositella käytettäväksi pitkäaikaisena ehkäisymenetelmänä. Tutkimuksen kohteina ovat toistaiseksi vähemmän käytössä olevat ehkäisymenetelmät immunologinen kastraatiorokote ja melatoniini-implantti. Kirjallisuuskatsauksessa esitellään uroksien osalta spermankeräysmenetelmiä ja sperman laadunarviointikriteereitä. Työssä käsitellään tavallisin kiveksiin liittyvä ongelma eli piilokiveksisyys sekä muita harvinaisemmin esiintyviä ongelmia, kuten kivestulehdus, atrofia, kasvaimet tai synnynnäiset kehityshäiriöt, jotka voivat ilmetä yksikiveksisyytenä tai sukupuolen erilaistumisen kehityshäiriöinä. Lisäkivesten, bulbouretraalirauhasten ja eturauhasen ongelmat ovat harvinaisia. Peniksen ja esinahan ongelmat liittyvät ahtaaseen esinahan aukkoon tai peniksen pysyvään erektiotilaan. Myös uroksilla voidaan toisinaan tavata maitorauhaskudoksen hyperplasiaa tai kasvaimia. Niiden hoito on sama kuin naarailla. Naarailla käydään läpi lisääntymisen ehkäisyn lisäksi kiimakierto ja irtosolunäytteen tulkinta. Työssä käsitellään tiineys, tiineyden keskeyttäminen sekä spontaanit abortit ja niiden aiheuttajat. Synnytyksen yhteydessä kuvataan lääkkeellinen ja kirurginen synnytysapu sekä se, milloin synnytykseen tulee puuttua. Synnytyksen jälkeisistä ongelmista käsitellään hypokalsemia, irtoamaton istukka, metriitti, riittämätön maidontuotanto sekä niiden hoidot. Munasarjojen ongelmista käsitellään kiimakäyttäytymistä aiheuttava ovarian remnant syndrome, sen diagnostiikka ja hoito. Lisäksi tarkastellaan lyhyesti munasarjakystoja, kasvaimia ja anomalioita. Kohdun ongelmissa paneudutaan naaraiden yleisimpään lisääntymiselinten sairauteen cystic endometrial hyperplasia-pyometra-kompleksiin ja sen hoitoon. Lisäksi käsitellään kohdun anomaliat ja kasvaimet sekä emättimeen liittyvät ongelmat lyhyesti. Myös naaraiden osalta esitellään maitorauhaskudoksen ongelmat: hyvänlaatuinen hyperplasia, kasvaimet ja mastiitti. Sekä uros- että naarasosioiden lopussa on käytännönläheisesti kuvattu kappale siitä, kuinka lisääntymisongelmasta kärsivää potilasta lähestytään johdonmukaisesti. Sen on tarkoitus tehdä lisääntymisongelmaisen potilaan kohtaaminen praktikoille hieman helpommaksi. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on toimia kompaktina, suomenkielisenä oppaana kissojen lisääntymisen maailmaan. Sitä voivat hyödyntää niin opiskelijat yliopisto-opetuksen tukena kuin eläinlääkärit kissojen lisääntymistä koskevassa potilastyössä.

Primaariset kardiomyopatiat ovat kissoilla tavattavia sydänlihaksen sairauksia, joista yleisin on hypertrofinen kardiomyopatia eng. hypertrophic cardiomyopathy, HCM). Sairastuneen kissan ensimmäinen oire saattaa olla äkkikuolema, jolloin sairaus diagnosoidaan vasta kuoleman jälkeisessä tutkimuksessa. Kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä on kuitenkin tarjolla vain vähän, mikä tekee diagnoosin teosta haasteellista. Kissojen sydämissä esiintyy myös säiemäisiä False tendon rakenteita (eng. false tendons), joiden kliininen merkitys on epäselvä. Osa tutkijoista uskoo niiden kuuluvan sydämen normaaliin rakenteeseen, osa epäilee patologista roolia kardiomyopatioiden taustalla. False tendon -rakenteita on raportoitu kissoilla sydämen vasemmassa kammiossa, mutta ainakin ihmisillä niitä näyttäisi esiintyvän myös sydämen oikealla puolella. Tutkimuksessa tarkastelimme kardiomyopatioiden ja False tendon -rakenteiden esiintyvyyttä kerätyssä aineistossa. Lisäksi vertailimme kolmea eri suhdelukua HCM:n diagnostiikan apuna: sydämen paino-ruumiinpaino-suhde (suhdeluku 1), sydämen paino-aivojen paino-suhde (suhdeluku 2) ja sydämen paino-sydämen ympärysmitta-suhde (suhdeluku 3). Diagnosoinnissa on käytetty aikaisemmin ainakin suhdelukua 1, mutta sen luotettavuus on kyseenalainen, sillä se ei ota huomioon kissojen erilaista kuntoluokkaa. Tutkimuksen aineisto koostui 40:stä huhti-marraskuussa 2018 Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisten biotieteiden osastolle patologiseen tutkimukseen saapuneesta kissasta esitietoineen. Ruumiinavauksen yhteydessä kissat, niiden aivot ja sydämet punnittiin. Lisäksi sydänten poikittainen ympärys mitattiin. Kudosnäytteet fiksoitiin 10-prosenttisessa formaliinissa, jonka jälkeen sydämet tarkistettiin False tendon -rakenteiden osalta ja kudoksista valmistettiin näytteet mikroskopointia varten. HCM:n esiintyvyys tutkimusaineistossa oli 5,0 % (2/40). Muita kardiomyopatioita ei esiintynyt. Merkitsevä ero HCM:n suhteen sairaiden ja terveiden välillä löydettiin suhdeluvun 3 kohdalla. Kissojen erilainen kuntoluokka ei vaikuttanut suhdelukujen 2 ja 3 tuloksiin. Näin ollen aikaisemmin tutkimuksissa käytetty suhdeluku 1 ei vaikuta luotettavalta työkalulta HCM:n diagnosoinnissa. Sen sijaan suhdeluku 3 vaikuttaa potentiaaliselta, mutta sen luotettavuuden varmistaminen sekä raja arvojen asettaminen vaatii jatkotutkimuksia suuremmalla tutkimuspopulaatiolla. False tendon -rakenteiden esiintyvyys kissojen sydämen vasemmassa kammiossa oli 100 %, mikä on linjassa aikaisempien tutkimusten kanssa. Esiintyvyys oikeassa kammiossa oli 67,5 %, mikä on merkittävä uusi löydös. False tendon -rakenteiden määrissä, sijainnissa ja paksuuksissa oli vaihtelua molemmissa kammiossa. Sen sijaan verkkomainen rakenne oli hyvin tyypillinen vasemmassa kammiossa (95 %). Kissojen rodulla, sukupuolella, painolla, ikä- tai kuntoluokalla ei ollut merkitystä False tendon -rakenteiden määrään. Aineiston sydänsairaiden kissojen vähyyden takia False tendon -rakenteiden yhteyttä kardiomyopatioihin ei pystytty osoittamaan. False tendon -rakenteiden merkitys on siis edelleen epäselvä, mutta tämän materiaalin perusteella ne vaikuttaisivat olevan hyvin yleisiä niin sairailla kuin terveilläkin kissoilla.

Virtsatieinfektiot (VTI) ovat kissojen yksi yleisimmistä mikrobilääkehoitoa vaativista sairaustiloista. Bakteerien resistenssi mikrobilääkkeille yleistyy muun muassa runsaan mikrobilääkkeiden käytön seurauksena. Mikrobilääkeresistenssin yleisyys vaihtelee eri maiden välillä. Kirjallisuuskatsauksesta käy ilmi se, että Euroopan eteläisissä maissa mikrobilääkeresistenssi on yleisempää kuin pohjoisessa. Yleisimmät kissojen VTI:n aiheuttajabakteerit ovat maailmanlaajuisesti E. coli, E. faecalis sekä S. felis, jotka ovat myös tämän tutkimuksen yleisimmät bakteerilöydökset. Ruokavirasto on laatinut mikrobilääkkeiden käyttösuositukset, joita noudattamalla mikrobilääkeresistenssin kehittymistä Suomessa pyritään hillitsemään. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Suomessa yleisimmät kissojen VTI:n aiheuttajabakteerit sekä niiden mikrobilääkeresistenssin muuttuminen vuosien 2016–2020 aikana. Tutkimustulokset auttavat kliinikoita valitsemaan sopivimman mikrobilääkehoidon kissan VTI:n hoitoon tarjoamalla ajankohtaista tietoa Suomen kissojen VTI:n aiheuttajabakteereista sekä niiden mikrobilääkeresistenssistä. Toteutettuun retrospektiiviseen tutkimukseen kerättiin aineisto vuosilta 2016–2020 kissoista, joiden virtsanäytteet oli tutkittu Helsingin eläinlääketieteellisen tiedekunnan kliinisen mikrobiologian laboratoriossa. Aineistossa oli 3483 kissan virtsaviljely, joista 1393 näytteessä oli bakteerikasvua. Bakteerien herkkyysmääritys mikrobilääkkeille tehtiin noudattamalla CLSI:n (clinical and laboratory standards institute) standardeja. Tutkimuksessa E. coli oli yleisin löydös virtsanäytteistä ja sitä kasvoi 61,2 %:ssa näytteistä. Toiseksi yleisin bakteerilöydös oli E. faecalis ja kolmanneksi yleisin S. felis. E. colin mikrobilääkeresistenttien kantojen osuus vaihteli 0,0 % ja 14,8 % välillä riippuen käytetystä mikrobilääkkeestä. Resistenttien E. coli -kantojen osuus pysyi melko samana amoksisilliini/klavulaanihapon ja trimetopriimi/sulfametoksatsolin kohdalla. Enrofloksasiinille resistenttien E. coli -kantojen osuus nousi hieman tutkimusjakson aikana. Trimetopriimi/sulfametoksatsolille ja nitrofurantoiinille resistenttien E. faecalis -kantojen määrät pienenivät vuosittain. Kaikki tutkitut S. felis -kannat olivat herkkiä kaikille tutkituille mikrobilääkkeille. Suomessa kissojen yleisimmät VTI:n aiheuttajabakteerit ovat samat kuin muualla maailmassa. Tällä hetkellä Suomessa käytetyt mikrobilääkkeet tehoavat kissojen VTI:n aiheuttajabakteereihin, eikä mikrobilääkeresistenssi ole yleistynyt 2016–2020 tutkimusjakson aikana.

Aims. Purpose of this study was investigate how home economy teachers see bullying in their work and what kind of preparedness they have. Earlier studies have shown that bullying in school is quite common. Despite the fact that bullying has been widely noticed in media, there haven't find explicit ways to intervene. Bullying in home economics classroom haven't been studied before. Home economics as a school subject differs from other theoretical subjects and that is the reason why ways of bullying might be different. In this study we tried to find out what kinds of bullying exist in home economics classroom, how teachers intervene it and what kind of preparedness teachers experience they have. Bullying phenomenon is very diverse so study's framework consist of perceiving bullying phenomena, describing nature of home economics and exposing teacher's preparedness. Methods. The material of study was collected with nine open questions questionnaire. There were also few background questions. Questionnaires were send digitally to home economics teachers who were teaching in high schools and belong in mailing list of Home economics union, Facebook group called Home economics teachers or Home economics and those who's e-mail address were find from websites of large cities Finnish speaking schools. 44 answers were received and 6 of them by mail. Work experience of answerers varies from less than a year to 34 years. Material were analysed using content analysis. Results and conclusions. In this study noticed that there were specific features of bullying in home economics classroom. For example pupils free moving, plenty of equipment, opportunity to danger situations, rush and the fact that there happens so much at the same time in a classroom. Teachers feel that their preparedness were mainly good. Young teachers were most unhappy about their preparedness. Education doesn't give enough preparedness to intervene bullying, but working experience and own children does. Teachers intervene bullying by discussion with bully, victim and their parents. When needed also help of other agents and punishments.

Käsittelen tutkielmassani keskustelunanalyyttisin metodein keskustelutaukoja suomenkielisessä kasvokkaiskeskustelussa. Keskustelutauot ovat tyypillisesti pitkiä tai pitkähköjä hiljaisuuksia, jotka pysäyttävät keskustelun etenemisen. Niitä esiintyy niin sanotussa vuorovaikutuksellisessa saumassa, jossa edellinen sekvenssi tai topiikki on saatu päätökseen, eikä tiedossa ole mitään määrättyä seuraavaa toimintaa. Keskustelutauot eivät kuulu kellekään tietylle puhujalle, vaan ovat puhujien yhteisiä, ja kuka tahansa puhuja voi lopettaa ne. Keskustelutauko syntyy, kun vuorottelusääntöjä ei noudateta: siirtymän mahdollistavassa kohdassa ketään ei ole valittu seuraavaksi puhujaksi, eikä kukaan myöskään valitse itse itseään. Vuorottelusääntöjen toteutumattomuus tekeekin tauosta ongelmallisen, ja maallikkotermein keskustelutaukoa voisi mahdollisesti kutsua “kiusalliseksi hiljaisuudeksi”. Aineistoni peräisin Helsingin yliopiston Keskusteluntutkimuksen arkistosta ja se käsittää seitsemän videoitua ystävien ja/tai sukulaisten ja perheenjäsenten välistä arkikeskustelua. Tutkielmassa selvitän sitä, a) millaisissa sekventiaalisissa ja topikaalisissa paikoissa keskustelutauko syntyy, b) mitä tauon aikana tehdään keskustelutauon aiheuttaman paineen vähentämiseksi ja c) miten lopulta pyritään palauttamaan topikaalinen puhe ja keskustelun eteneminen. Samalla pyrin rikkomaan stereotypiaa siitä, että suomalaisessa ja suomenkielisessä keskustelussa hiljaisuus olisi sosiaalisesti täysin hyväksyttävää ja jopa oletettava normi. Päinvastoin aineistoesimerkeissäni on seikkoja, joista voi päätellä puhujien kohtelevan keskustelutaukoja ongelmallisina. Keskustelutaukoon voidaan päätyä joko puhujien kesken yhteisesti tai niin, ettei toinen puhuja erityisesti ruoki topiikkia. Ensiksi mainituissa tapauksissa topiikki saadaan vietyä mahdolliseen päätökseen niin, ettei sitä ole enää tarpeen jatkaa. Näissä tapauksissa molemmat/kaikki puhujat osallistuvat keskusteluun aktiivisesti ja odotuksenmukaisesti. Kyse ei siis aina ole siitä, että keskustelussa olisi mennyt jotain vikaan. Jälkimmäisissä tapauksissa topiikin hiipumisen tai äkkinäisemmän katkeamisen aiheuttavat tyypillisesti vastaanottajan riittämättömät responssit ja epäodotuksenmukainen toiminta, jolloin seurauksena on keskustelutauko. Syynä vastaanottajan toiminnalle voi olla esimerkiksi mahdollinen vähäinen kiinnostus puheenaiheeseen tai aiheen arkaluontoisuus. Tauontäyttäjät ovat keinoja, joilla voi vähentää keskustelutauon aiheuttamaa painetta hetkellisesti keskustelutauon aikana. Jaottelen ne kehollisiin vuorovaikutuksesta irrottautumisiin (esim. juominen, lemmikin hellittely ja itsen rapsutus) sekä sanallisiin tauontäyttäjiin (esim. dialogipartikkelit joo ja vai niin). Tauontäyttäjillä puhujat reagoivat keskustelutaukoon ja osoittavat, etteivät aio valita itseään seuraavaksi puhujaksi. Niillä pelataan aikaa siirtämällä myöhemmäksi päätöstä siitä, kuka seuraavan vuoron ottaa. Tauontäyttäjillä, niin sanallisilla kuin kehollisillakin, puhuja osoittaa tiedostaneensa vuorottelun ongelman ja osoittaa siten samalla panostavansa yhteiseen vuorovaikutukseen. Etenkin sanallisilla tauontäyttäjillä puhuja paljastaa ja tuo julki tilanteen ongelmallisuuden, ja siksi ne ovatkin harvinaisempia kuin keholliset irrottautumiset, joilla ongelmaa käsitellään huomaamattomammin. Topikaalinen puhe, normaali vuorottelu ja vuorovaikutuksen eteneminen pyritään palauttamaan palaamalla keskustelutaukoa edeltävään topiikkiin, aloittamalla uusi topiikki tai ehdottamalla jotakin uutta toimintaa, joka voisi toimia tukena ja taustana sosiaaliselle kanssakäymiselle. Usein keskustelutauon jälkeen palataan vanhaan topiikkiin, vaikka topiikki olisi saatu jo mahdolliseen päätökseen ennen taukoa. Tämä kertoo keskustelutauon aiheuttamasta paineesta, sillä hiljaisuuden voisi ajatella implikoivan sitä, että puheenaiheesta on jo sanottu kaikki. Uuden topiikin voi aloittaa topikalisoimalla jotakin samassa tilassa olevaa kohdetta, itseä koskevalla ilmoituksella tai tiedustelemalla toiselta jotakin tiettyä uutista. Uuden toiminnan aloitus voi olla esimerkiksi ehdotus glöginkeitosta sekä myös ehdotus illanviettopaikan vaihtamisesta ja siten koko meneillään olevan kaltaisen vuorovaikutuksen lopettelusta.

For years there has been concern for children who are reading less in their spare time and whose reading skills are worsening. Earlier research has proven that reading groups can have positive effects for classroom climate, reading motivation and pupils to become a lifelong readers. Social interaction and pupils’ own choices support children’s reading motivation. The most common definition for reading group is that small group of students reads a book, plan timetable for their reading and discuss about the book together. In this study the aim was to find out how pupils define reading group, what they think about it and how reading group can support pupils’ reading motivation. Study gives the voice for pupils and provides valuable information about reading groups that have not been studied a lot before in Finland. This thesis is part of Lukuklaani research project which is funded by Suomen kulttuurirahasto and Kopiosto. Participants of this study included 37 pupils from fifth and sixth grade. They participated Lukuklaani’s ’Narrit’ reading group for three weeks in 2019. Data of this study was collected with online survey in the beginning and in the end of the reading group. The survey provided data about pupils’ reading habits and thoughts about different parts of reading group. Also 12 students were interviewed in groups of four. Data analysis method was qualitative content analysis. Earlier research supported results while they were analysed. The pupils in this study had positive thoughts about reading group and reading already in the beginning of the study. Students liked working with the group and choosing books by themselves. Group and book choices supported reading in the reading group. Pupils wanted to have reading group also the next time when they read a book at school because in reading group pupils got to discuss with others. They also thought that it was a nice learning method. This study shows that reading group can motivate pupils to read if the book choices are succesful and working in the group goes without problems.

Asumista muuttavia älykkään sähköverkon ratkaisuja rakennetaan ja kehitetään tällä hetkellä myös Suomessa. Tutkielmassa tarkastellaan asunnon sähkönkulutuksen seuraamisen ja asunnon sähköjen ohjaamisen mahdollistavaa kodin etäohjauspalvelun käyttöä. Tutkielman palvelu on käytössä Mansikka- ja Mustikka-nimisissä taloyhtiöissä (nimet ovat pseudonyymejä) Suomessa sijaitsevassa suuressa kaupungissa. Tutkielman aineisto koostuu 12 kotitaloudelle eli 15 asukkaalle tehdystä teemahaastattelusta, jotka on tehty syksyllä 2015. Haastattelujen analysointi tapahtuu sisällönanalyysin avulla. Aineiston analyysissa oli kolme vaihetta: luokittelu aktiivisimman toimijuuden käsitteellä täydennetyn kotouttamisen teoriakehyksen avulla, analysointi ja tulkinta. Sisällönanalyysin tarkoituksena on muodostaa kodin etäohjauspalvelun käytöstä tiivistetty kuvaus, joka kytkee tulokset älykkään sähköverkon ja teknologian tutkimuksen tutkimuskeskusteluihin. Aiempi tutkimus osoittaa, että käyttäjillä on paljon vaikutusta älykkään teknologian käyttötapoihin, ja sitä kautta sen lopulliseen muotoutumiseen. Kodille annetuilla merkityksillä on huomattu olevan vaikutusta kotitalouden suhtautumiseen sähköön ja teknologiaan. Myös sillä on todettu olevan merkitystä, millaisille käyttäjille älykkään palvelun ratkaisuja suunnitellaan. Tutkimuskeskusteluissa on ehdotettu, että älykkään asumisen kohdalla tulisi tukia lisää etenkin teknologioiden käyttäjien kokemuksia. Tutkielman tutkimustulosten mukaan kodin etäohjauspalvelun käyttäjillä oli aktiivinen rooli siinä, millaisen roolin kodin etäohjauspalvelu sai kotitalouksissa. Palvelua käytettiin suunnitelluilla ja suunnittelemattomilla tavoilla. Noin puolessa kotitalouksissa käyttö oli lopetettu, sillä aiemmat odotukset palveluista, kodinkoneet ja arjen dynamiikka estivät käytön. Käyttämistä jatkaneissa kotitalouksissa palvelun rooli muodostui sen tarjoaman hyödyn, turvallisuuden tai viihteen kautta. Aineistosta noussut yllättävin suunnittelematon käyttötapa oli kotitalouden toisten aikuisten seuraaminen ja heidän toimintansa ohjaileminen. Johtopäätöksenä tutkielmassa esitetään se, että myös kotitalouden sosiaaliset suhteet kietoutuvat osaksi kodin etäohjauspalvelun käyttöä. Lisäksi tutkielman tulokset viittaavat siihen, että kyseinen palvelu huokoistaa kotitalouksien rajoja suhteessa ulkomaailmaan. Siksi tutkielmassa ehdotetaan, että uusia älykkään asumisen ratkaisuja suunnitellessa tulee pohtia entistä tarkemmin eettisiä kysymyksiä tasa-arvoisesta käytöstä ja etäohjauksen vaikutuksista, jotta tulevaisuuden asuminen tapahtuisi kotitalouden kaikkien asukkaiden ehdoilla.

Tutkielmassa tarkastelen kivijalkatoimintaan perustuvan galleriatoiminnan merkitystä 2020-luvulla. Selvittelen fyysisen galleria- ja taidekokemuksen yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia digitaaliseen kokemukseen verrattuna. Siinä missä fyysiset tilat olivat ennen välttämättömyys taiteen kokemiselle ja välittämiselle, pandemia ja digitaalisen kokemisen läpimurto ovat osoittaneet, että tapa kokea taidetta ja teoksia on keskellä muutosta, ja taidetta voi kokea muullakin tavalla kuin perinteisessä fyysisessä galleriassa asioiden. Virtuaalinen todellisuus, kasvukaudesta nauttiva verkkomyynti, NFT-taide sekä etäyhteyksin toimivat tapahtumat ovat ottaneet merkittävän edistysaskeleen taidemaailmassa 2020-luvulla. Tarkastelen kaupallisen galleriatoiminnan teosten välittämiseen liittyviä aspekteja sekä esittelen dataa digitaalisesta taiteen myynnistä. Lähestyn taiteen sosiologiaa Pierre Bourdieun, Sarah Throntonin ja David Hallen teorioiden pohjalta ja tutkin galleriatoimintaa Pauliina Laitisen ja Brian O’Dohertyn teosten pohjalta. Esittelen Denis Duttonin käsitteen autenttisuudesta ja pyrin argumentoimaan digitaalisen taiteen autenttisuuden puolesta. Esittelen tutkimuksessa myös kaupallisuuteen ja markkinointiin liittyviä tutkimuksia, jotka osoittavat yhtäläisyyksiä ja haasteita fyysisen ja digitaalisen taiteen kokemisen välillä. Esittelen myös digitaalisen taiteen kokemisen muotoja, jotka ovat keittyneet huomattavasti viime vuosina. Taiteen kokemisessa tärkeitä elementtejä ovat kokemus yhteisöllisyydestä ja kokemuksen jakamisesta, sekä tieto siitä, että koettava teos on autenttinen ja alkuperäinen. Digitaalinen taide on helposti lähestyttävämpää, sillä se ei ole paikkasidonnaista ja erilaiset verkkoalustat edistävät taiteen autonomiaa sekä taitelijalähtöisyyttä. Yksi tutkielman lähtökohdista on ajatus siitä, että taiteen pitää kuulua kaikille, ja sen tulee olla tasa-arvoisesti saatavilla. Näin ollen tutkielma on pyrkinyt lähestymään digitaalisuuden ja fyysisyyden dynamiikkaa meloristisesti; Toisaalta kummassakin ulottuvuudessa on paljon myönteisiä tekijöitä, toisaalta myös haasteita. Vaikka tutkimus osoitti eroavaisuuksia, yhdistettynä fyysisyys ja digitaalisuus ovat vaikuttava väline edistää hyvinvointia ja demokratiaa. Teknologian tuomat ulottuvuudet ovat jo osa inhimillistä toimintaa, ja ne ovat tulleet pysyväksi elementiksi fyysisen todellisuutemme rinnalle.