Browsing by Title

The subject of my research was analyzing how psychological violence appears in educational communities in both preschool and kindergarten environments. The superiors of every daycare unit (a total of 80 units) in Vantaa were asked to tell about their own views and experiences of psychological violence in educational communities. In addition I cleared out the superior's views on what the role of workplace counseling is in clearing out cases of psychological violence. A workplace always consists of people connected through work and the workplace creates a context for psychological violence. Working is public in an educational environment, as also customers set expectations and make wishes on how the work should be done. Different thoughts on what the working community should be creates pressure for the workers. My aim was to find out about the superior's views on different types of psychological violence in the workplace, how one's personality effects on an experience on psychological violence, the superior's abilities and possibilities on noticing psychological violence in an early stage and the necessity of intervention. I also wanted to map the superior's views and experiences on the value of workplace counseling in straightening out cases of psychological violence. The research point of view used was triangulation with hermeneutical and phenomenological features. The research method used was a semistructured questionnaire with a few open questions used to seek answers for the problems that have come up in the research. I analyzed the collected data partly from quantitative and partly from qualitative point of views, and also my aim was to understand psychological violence in the workplace as a phenomena in the communities within the early phases of education and to give this worker-to-worker mobbing a face. As a result of my research, I found out that the psychological violence inside the educational communities is more passive and scheming than aggressive or straightforward. The most important outcome of my research was finding a risk factor, where the superior is in danger of being the target of workplace psychological violence. Out the superiors who answered the questionnaire, 12% told they had been the target of this psychological violence after being transferred in to an old unit to work as the new superior. I hope this result will be of use when changes similar to this are known to take place.

The aim of this study was to find out how immersion students experience immersion education, how they feel about the implementation of immersion education methods and what role immersion plays in immersion students' lives outside the school context. In addition, the influence of sex, grade level, school and type of immersion education on students' perceptions was studied. The population included all students at the lower secondary level in Helsinki who participated in Swedish immersion education during 2002–2003. The sample consisted of 128 students who represented two different forms of immersion: 47% of the students had previously participated in early total immersion while 53 % of the students had taken part in early partial immersion. The data were gathered through a questionnaire and interviews. All 128 students answered the questionnaire, and 10 students were chosen to focus interviews through purposive sampling. In addition, students' parents were invited to fill in a questionnaire where students' background information was requested. The data were collected during the spring of 2003. Principal Component Analysis and one-way variance analysis were used as statistical analysis methods. Also frequencies, average, correlations and cross tabs were studied. In the PCA a right-angled varimax-rotation was performed separately to every thematic entity that arose from the theoretical background. Sum variables were formed from the Principal Components by summing up all the items that received over .400 charges for the specific Principal Component. Significance testing of the mean was performed with F and t-tests. Results indicate that immersion students in lower secondary school experience immersion quite diversely as a whole. Students are satisfied with the fact that they are in the immersion class but not with the amount of teaching in Swedish. Students feel it is very important and useful to learn Swedish bearing in mind their future studies and working life. The students estimate their language skills to be very high. Yet they prefer using Finnish during classes. The fact that teachers use Swedish does not considerably affect how well the students learn the factual content in various subjects, especially if the student knows Swedish well. Theoretical subjects seemed to cause most problems. Swedish played only a very small part in students' lives outside the school context and it was used merely when travelling abroad and in different kinds of guiding situations. Unless the students were talked to in Swedish, they kept on speaking Finnish. When asked about students' experiences no statistically significant differences between sexes were found in this study. On the contrary, in some cases their grade level but especially their school and form of immersion had clear statistically significant differences on students' perceptions.

Tämä tutkimus keskittyy valtakunnalliseen Virsivisaan ja siihen, miten visa toteuttaa perusopetuksen uskontokasvatuksen opetustehtävää. Virsivisa on Nuori Kirkko ry:n joka toisena lukuvuotena järjestämä virsiaiheinen kilpailu, johon ilmoittautuu 3.–4. -vuosiluokkien oppilasryhmiä maanlaajuisesti. Virsivisa on sikäli relevantti tutkimuskohde, että viimeisimpinä visavuosina sen järjestäminen peruskouluissa on huomioitu valtakunnan mediassa. Yksittäiset tahot ovat kritisoineet visaa ja tehneet siitä kanteluitakin vedoten muun muassa virsien laulamisen ongelmallisuuteen yleissivistävässä opetuksessa. Taustaluvuissa perehdytään peruskoulun uskontokasvatuksen kenttään. Peruskouluissa otettiin 1.8.2016 käyttöön uusi perusopetuksen opetussuunnitelma, mikä vaatii keskitetyn huomion tutkimustehtävään nähden. Taustassa pyritään luomaan katsaus koulun uskonnonopetuksen reunaehtoihin ja tarkastelemaan myös muun muassa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tekemää yhteistyötä koulujen kanssa. Virsien käyttö yleissivistävässä opetuksessa vaatii huomion kiinnittämistä myös uskonnonvapausnäkökulmaan ja tunnustuksettoman opetuksen luonteeseen. Musiikkikasvatuksen teema on myös lähellä tutkimuksen kohdetta. Tutkimuskohteena on yksi Tampereen hiippakunnan alueella toimiva peruskoulu ja sen neljännen vuosiluokan oppilaat. Tutkimuksessa on perehdytty Virsivisaan ja siihen miten se toteuttaa perusopetuksen uskontokasvatuksen tehtävää tämän luokan Virsivisaan osallistumisen kautta. Tutkimuskohteena ollut luokka osallistui Virsivisaan lukuvuonna 2016–2017. Tutkimusaineisto on kerätty havainnoimalla Virsivisaan osallistuneen luokan harjoittelua visaan varten, kysymällä oppilailta visakokemuksia Virsivisan jälkeen ja haastattelemalla luokan opettajaa sekä Virsivisan järjestäjätahon Nuori Kirkko ry:n työntekijää. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: Miten Virsivisa toteuttaa peruskoulun uskontokasvatuksen opetustehtävää ja millaisia kokemuksia visaan osallistuneet oppilaat visaprojektista saivat? Aineistonkeruun avulla saadut haastattelut, havainnointipäiväkirjat ja vastaukset kysymyslomakkeeseen on analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin. Tutkimustulokset nousevat erilaisilla metodeilla kerätystä aineistosta ja sen analyysistä. Tutkimustulokset osoittavat, että Virsivisa sisältää monia tekijöitä, jotka ovat samansuuntaisia opetusta linjaavan opetussuunnitelman ja muun taustateorian kanssa. Virsivisaa ohjaa ajatus virren kuulumisesta osaksi suomalaista kulttuuritraditiota, minkä paikan myös opetussuunnitelma ja lain puitteet virrelle antavat. Virsivisa oli tutkimuskohteena olleille oppilaille pääsääntöisesti mielekäs projekti. Suurin osa osallistuneista koki visan olleen vähintään ”jonkin verran hyvä kokemus”. Näyttäisi siltä, että Virsivisasta piirtyy monin paikoin positiivisempi kuva sen sisältä katseltuna, kuin siitä julkaistua uutisointia lukiessa. Oppilaiden ja luokan opettajan pääosin positiiviset kokemukset Virsivisaan osallistumisesta osoittavat, että Virsivisan kaltaiselle projektille on paikkansa koulumaailmassa. Visan järjestäjät ovat huomioineet koulumaailmassa toimimisen reunaehdot. Virsivisassa olisi kuitenkin myös potentiaalia kehittää sitä vielä enemmän yhteneväksi esimerkiksi uudistuneen perusopetuksen opetussuunnitelman kanssa.

Eating together is on change. The studies and the media are discussing the disappearance of family meals and the sociability of eating. At the same time there is an on-going discussion of new kinds of eating together where the traditional family meal is not the only option to eat together. Finns appreciate eating together and they want to promote the culture of eating together in Finland right now. Eating together has been chosen as one of the Finland's centenary themes. Eating together has also a strong visibility in food recommendations to families with children, published in 2016 and in school lunch recommendations, published in January 2017. The social dimension of eating has started to rise alongside the nutrition debate. The aim of this study was to examine what kind of views and experiences seventh graders have about eating together. Seventh graders are an interesting research object, as previous studies have shown that secondary school time is critical in terms of adolescents eating habits. According to previous studies the influence of peer group is significant to adolescents eating. While growing up adolescents start to eat less with their families and make more independent food choices. The qualitative data were collected in a secondary school in the Finnish metropolitan area in November 2016. The data consists of theme interviews with seventh graders. They were carried out during the home economics lessons. A group of 14 seventh graders (9 girls and 5 boys) participated the study. The interviews were transcribed and the data were analyzed by using thematizing. The interviewed adolescents considered eating together as a social event, during which they enjoy food and talk together with other diners. Eating together and alone were both parts of adolescents everyday lives. The results are partly in line with the results of previous studies handling eating of adolescents. The interviewed adolescents most common dining environments were home and school. Rush in everyday life created challenges to eat together in families of adolescents. At school, important to adolescents was eating together with their peers and eating school lunch had decreased in secondary school. Adolescents didn't experience a peer group to have an impact on their eating. Among other things, these results have been revealed by earlier research. Contrary to my hypothesis, it was interesting that the interviewed adolescents were daily eating together with their families and they were not used to eat with their friends at their free time. The adolescents didn't mention to try to avoid family meals but they told to eat with their families whenever everyday schedule allows.

Tutkielmani käsittelee elegisellä distikonilla kirjoitettuja hautarunoja säetekniikan valossa. Hellenistiseltä ajalta lähtien esiintyy riittävän pitkiä hautarunoja, jotta niitten tarkastelu tästä näkökulmasta on hedelmällistä. Sen vuoksi aineisto on hellenistiseltä ajalta ja roomalaisajalta. Yhtäältä selvitän yleisiä komposition malleja, jotka perustuvat säännönmukaiseen säkeenkäyttöön. Toisaalta käytän tällä tavalla saavutettua käsitystä hautaepigrammien muodosta apuvälineenä, kun pyrin avaamaan yksittäisten runojen poetiikkaa. Valitsemani säetekninen lähestymistapa ei edusta kreikkalaisten runomittojen tutkimuksen päälinjaa. Tästä syystä gradussani on kaksi johdattelevaa lukua – luvut 2 ja 3. Luvussa 2 määrittelen ja esittelen tärkeimmät säkeenkäytön ilmiöt, joita analyysissani sovellan. Luvussa 3 tarkastelen viittä Antipatros Sidonlaisen kirjoittamaa kirjallista epigrammia, joitten yhteinen aihe on Anakreonin hauta. Tulkitsen, että Antipatroksen keskeinen pyrkimys on ollut varioida runoissaan elegisen distikonin käyttöä. Tulkintani antaa tukea sille ajatukselle, että säetekniikka on ollut osa hellenististen runoilijoitten tietoista keinovalikoimaa. Graduni laajimmassa luvussa tarkastelen 32 esimerkeiksi valitsemaani kivirunoa. Käsittelen runot havainnollisessa järjestyksessä: ensiksi säetekniikaltaan yksinkertaisemmat ja sitten monitahoisemmat esimerkit. Esittelen kompositiomallin, jossa samasta runosta on eroteltavissa proosamaisempi ”hautakirjoitus”-osa ja laulullinen ”threnodia”-osa. Tällaisen mallin löytäminen on tutkielmani tärkein yleisen tason tulos. Luvun viimeisessä pykälässä käsittelen kompleksisia runoesimerkkejä. Osoitan niitten olevan poetiikaltaan niin rikkaita, että on perusteltua ottaa kiviepigrammit runoutena vakavasti.

New Zealand is an isolated landmass laying in the Southwest Pacific waters, far away from any major islands or continents. It was the last major landmass to be colonized by people, discovered by the first Polynesian explorers around a thousand years ago. Historically, New Zealand lacked all native mammals (apart from three species of bats) and so has developed a plethora of bird species and other endemic wildlife. The absence of mammalian predators, combined with the continuous isolation for millions of years, has led the evolution of some very unique and charismatic species. One of these species is the iconic symbol of New Zealand – the kiwi (Apteryx spp). The biggest challenge to the New Zealand wildlife has been the introduction of mammalian species to the New Zealand ecosystem. There are 25 species of introduced mammals in New Zealand today that are regarded as pests. The devastation caused by these species is the main cause for the dramatic decline of the endemic New Zealand wildlife, including the iconic kiwi. Nationally, kiwi continue to decline by more than 2% annually and there are estimates of the species going extinct from the wild within 50 years. Since the first more permanent human settlement, more than 50% of the New Zealand breeding birds have gone extinct. In this thesis, the relation between kiwi and introduced mammalian species around the township of Whakatāne, New Zealand, was studied. During summer 2018-2019, three out of eight monitored kiwi chicks were predated by a suspected mustelid/mustelids and DNA swabs were obtained from the bite sites. Volunteer pest trappers were then asked to bring in all their catches in an attempt to catch the individual/individuals responsible for the predations. Molecular tools including microsatellites were used to create ID profiles in an attempt to match the profiles to those obtained from the kiwi chicks. In the second part of the study, the stoats’ stomachs were analysed as part of a diet study. A new, kiwi specific DNA probe was trialled and the remaining stomach contents were sequenced for other native wildlife species. Out of the three predated kiwi chicks, all of them were confirmed to be stoat predations. Unfortunately, none of the stoat ID profiles obtained matched the profile of the kiwi chick Ranui who was the only chick a good micro-satellite profile was obtained for. This confirmed that the stoat/stoats responsible for the predation of Ranui was not caught as part of this study. In the diet part of this thesis, we trialled the kiwi specific probe but could not identify any kiwi DNA in the stoat stomach contents. The DNA sequencing however revealed five other species: tomtit (lat. Petroica macrocephala, 100%), common chaffinch (lat. Frigilla coelebs, 100%), tui (lat. Prosthemadera novaseelandiae, 96%), European hare (lat. Lepus europaeus,100%) and copper skink (lat. Cyclodina aenea, 100%). These findings shed new light on the extent introduced mammalian species contribute to the species loss taking place in the New Zealand forests today. The use of molecular techniques and tools in conservation offers an often faster, cost-efficient and more reliable alternative to traditional monitoring methods of introduced species. The rapid development of these tools has seen New Zealand taking critical steps towards one day becoming predator free. The ambitious goal to rid New Zealand of target introduced species (mustelids, possums and rats) by year 2050 (Predator Free 2050), has been compared as the New Zealand equivalent of putting the man on the moon.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan selkeän virkakielen toteutumista Ruotsissa ja Suomessa julkaistuissa viranomaisteksteissä vertailevasta näkökulmasta. Tutkimuksen aineisto koostuu ulkomaille muuttamisesta ja työskentelystä tiedottavista ruotsinruotsalaisista ja suomenruotsalaisista verkkoteksteistä, jotka on julkaissut Ruotsin Verovirasto (ruots. Skatteverket) ja Vakuutuskassa (ruots. Försäkringskassan) sekä Suomen Verovirasto (ruots. Skatteförvaltningen) ja Kansaneläkelaitos eli Kela (ruots. Folkpensionsanstalten eli FPA). Aineistoni koostuu kokonaisuudessaan 16:sta eri tekstistä, jotka on kerätty viranomaisten verkkosivuilta tammikuussa 2020. Tutkimukseni tavoitteena on saada selville, kuinka tutkittavat tekstit noudattavat selkeän virkakielen periaatteita sekä tutkia, millaisia yhtäläisyyksiä ja eroja tutkittavien tekstien välillä esiintyy. Analyyseissä olen keskittynyt muun muassa siihen, millaisia sanoja viranomaiset käyttävät teksteissään, miten tekstien virkkeet ovat rakentuneet, kuinka tekstit ovat jäsennelty sisällöllisesti, miten tekstien eri osat ovat sidoksissa toisiinsa sekä millaisia havainnollistavia keinoja käytetään helpottamaan ymmärrettävyyttä tutkittavissa teksteissä. Tämän lisäksi tutkin, miten lukijaa puhutellaan sekä miten viranomaiset puhuttelevat itseään tutkittavissa teksteissä. Tutkimukseni teoriapohjana on Sommardahlin (2012) teoksesta työstetty selkeän kielen analyysi (ruots. klarspråksanalys), jota käytän selkeän virkakielen toteutumisen arviointiin tutkittavissa teksteissä. Tämän lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään myös muuta selkeään virkakieleen keskittynyttä kirjallisuutta analyysin tukena, joista mainittakoon Westman (1974), Hellspong & Ledin (1997), Hedlund (2006), Lagerholm (2008), Nord (2011) sekä Nyström Höög (2012). Tutkimukseni on sekä määrällistä että laadullista. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että selkeän virkakielen periaatteiden toteutumisessa esiintyy sekä viranomaisten välistä että tekstien välistä vaihtelevuutta. Tässä suhteessa viranomaisella ja viranomaisen edustamalla instituutiolla sekä sen kirjoitusnormeilla vaikuttaa olevan suurempi vaikutus teksteihin kuin maalla, jossa tekstit ovat tuotettu. Tässä suhteessa Ruotsin Vakuutuskassa noudattaa paremmin selkeän virkakielen periaatteita, kuin Ruotsin Veroviraston, Suomen Veroviraston sekä Kansaneläkelaitoksen tekstit. Tekstitasolla tämä ilmenee muun muassa siinä, että Ruotsin Vakuutuskassan teksteissä käytetään vähemmän ammattisanoja, aktiivisempaa kieltä sekä selkeämpää lukijan puhuttelua yksikön toisen persoonan muodoilla. Myös viranomainen puhuttelee itseään useammin monikon ensimmäisen persoonan muodoilla varsinaisen instituutionimen sijaan. Tässä suhteessa vaikuttaa siltä, että Ruotsin Vakuutuskassa ottaa selkeän virkakielen oppaissaan yksityiskohtaisemmin kantaa siihen, millaisilta tekstien tulisi näyttää. Tällä on posiitiivinen vaikutus tutkittaviin teksteihin. Kaikki tutkittavat tekstit osoittavat kuitenkin puutteita erityisesti virketasolla. Tutkittavien tekstien virkkeet ovat vastoin selkeän virkakielen suosituksia suhteellisen pitkiä ja monimutkaisia, johon suurimpana syynä voidaan nähdä sivulauseiden runsas käyttö. Suurin osa virkkeistä sisältää vähintään yhden sivulauseen, mutta teksteissä esiintyy myös virkkeitä, jotka koostuvat kahdesta tai jopa useammasta sivulauseesta. Pitkien ja monimutkaisten virkkeiden käytöstä huolimatta ovat tutkitut tekstit sisällöllisesti hyvin jäsenneltyjä niin tekstin tarkoituksen, kappalejaon kuin sidosteisuuden suhteen. Havainnollistavien keinojen, kuten otsikoiden ja väliotsikoiden, metatekstin sekä luetelmien käyttö auttaa lukijaa omaksumaan tekstin sisältöä ja hankkimaan tarvittaessa lisätietoa. Tekstien graafiseen muotoiluun on täten kiinnitetty erityistä huomiota tekstintuotannossa. Kuitenkin joissakin teksteissä sisällön määrään olisi voitu kiinnittää enemmän huomiota. Huolimatta siitä, että instituutiolla sekä sen asettamilla kirjoitusnormeilla vaikuttaa olevan suurempi vaikutus teksteihin, kuin maalla, jossa tekstit ovat tuotettu, esiintyy teksteissä myös maiden välisiä eroja. Tämä käy ilmi muun muassa siinä, että viranomainen puhuttelee itseään ainoastaan instituutionimellä Suomen Veroviraston ja Suomen Kansaneläkelaitoksen teksteissä, kun taas monikon ensimmäisen persoonan muotoja käytetään Ruotsin Veroviraston ja Ruotsin Vakuutuskassan teksteissä instituutionimen rinnalla. Viranomaisella on tältä osin hieman muodollisempi rooli suomenruotsalaisessa viranomaiskielessä, kun taas epävirallisempi sävy on tyypillisempää ruotsinruotsalaiselle viranomaiskielelle.

Tutkielman tavoitteena on selvittää saksalaisen klassisen musiikin kaupallisen radiokanavan, Klassik Radion, toimintaa sosiaalisen median mobiilisovellus Instagramissa. Toimintaa tarkastellaan kolmesta eri näkökulmasta: ensiksi Klassik Radion, toiseksi radiokanavan Instagram-sisällön ja kolmanneksi Klassik Radion 18–34-vuotiaiden Instagram-seuraajien näkökulmasta. Laajemmin tutkielma pyrkii selvittämään sosiaalisen median mahdollisuuksia siinä, miten nuoria voitaisiin saada klassisen musiikin ja sitä tarjoavien radiokanavien kuulijoiksi. Tutkielma hyödyntää ns. ”Mixed Methods”, eli sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä. Analyysin pohjana käytetään sisältöanalyysiä ja tavallisimpia tilastoanalyysin käsitteitä. Tutkittavaa dataa on neljänlaista: Klassik Radion CCO:n (Chief Content Officer) asiantuntijahaastattelu, Klassik Radion sosiaalisen median yleisohjeet (Social Media Guidelines), 50 peräkkäin julkaistua Instagram-postausta aikavälillä 21.5.–9.7.2020 sekä Klassik Radion 18–34-vuotiaille Instagram-seuraajille kohdennetun kyselytutkimuksen vastaukset. Tutkielman tulokset osoittivat, että 18–34-vuotiaiden keskuudessa on kiinnostusta klassista musiikkia kohtaan. Niiden instituutioiden, jotka tarjoavat kuulijoille klassista musiikkia, tulisi osata vastata tähän tarpeeseen. Klassik Radio ei tutkimuksen perusteella tavoitteellisesti pyri laajentamaan kohderyhmäänsä tähän ikäryhmään kuuluviin henkilöihin. Heidän Instagram-tilinsä toimii tunnettuuden lisäämisen välineenä ja yhteytenä kuulijoihin. Instagram-postausten sisältötutkimuksessa selvisi, että Klassik Radio julkaisee tilillään pääsääntöisesti mainontaa ohjelmatarjontaansa liittyen. Kyselytutkimuksen tulokset näyttivät, että 18–34-vuotiaat pitävät Klassik Radion Instagram-sisältöä mielenkiintoisena ja toivovat radiokanavalta lisää tietoa klassisesta musiikista sekä informatiivisessa että hauskassa muodossa.

Tässä työssä tutkitaan sitä, heijastuiko Britanniassa vallinnut klassisen poliittisen taloustieteen ihannointi Intian koleratodellisuuteen Itä-Intian kauppakomppanian ja Englannin kruunun hallintokausilla vuosina 1817–1914. Klassinen poliittinen taloustiede oli Britanniassa eli emämaassa dominantti ideologia ja sen vaikutus etenkin Intiassa oli huomattava. Työn lähdeaineisto koostuu pääasiassa Intiassa ja Iso-Britanniassa julkaistuista koleraa käsittelevistä teoksista. Tutkimus tarjoaa oman pienen panoksensa sekä Intian siirtomaahistoriaa että siirtomaajärjestelmän toimintaa käsittelevään tutkimukseen. Työssä esitetään, miten Intian koleraepidemiat alkoivat ja levisivät kauppakomppanian kaudella, miten kruunun alaisuuteen siirryttäessä Intiaan rakennettiin omanlaisensa koleratodellisuus ja -teoria ja miten todellisuus vasta hieman ennen 1900-luvun vaihdetta alkoi yhdentyä muun maailman koleratodellisuuden kanssa. Tutkielmasta voidaan päätellä klassisen poliittisen taloustieteen ajatusten heijastuneen Intian koleratodellisuuteen. Intian rooli raaka-aineiden tuottajana ja myöhemmin myös valmiiden tuotteiden markkinakenttänä heijastui sekä karanteenien vastustamisena että Euroopassa hyviksi todettujen koleraa ehkäisevien keinojen soveltamatta jättämisenä. Investoiminen Intian sosiaali- ja terveyssektorille ei sopinut klassisen poliittisen taloustieteen ihanteisiin, jotka painottivat markkinoiden toimintaan puuttumattomuutta ja näkymättömän käden kaikille jakamaa hyvinvointia. Kauppakomppanian kaudella puuttumattomuutta voitiin perustella yritysmäisellä toiminnalla, johon ei kuulut valtiolle kuuluvien tehtävien hoitaminen. Kruunun alaisuuteen siirtymisen myötä tilanne kuitenkin muuttui. Valtiolla oli suuremmat velvollisuudet kansalaistensa hyvinvointia kohtaan, joten kruunu joutui perustelemaan toimimattomuuttaan painokkaammin. Suurten sosiaalisektorin investointien ja karanteenien välttämiseksi Intiaan luotiin aivan oma koleratodellisuutensa, jonka mukaan kolera ei tarttunut ihmisestä toiseen, eikä sen leviämistä voinut estää, sillä se syntyi maasta nousevista höyryistä ja kulki tuulten mukana. Vääristynyt teoriapohja johti vääristyneeseen todellisuuteen. Epätietoisuus kolerasta ja sen hoidosta säilyi Intiassa 1800-luvun lopulle asti. Britannia hyväksyi saksalaisen epidemiologin, Robert Kochin esittämän bakteeriteorian vasta, kun Koch ja muu maailma totesivat, etteivät merille asetetut karanteenit enää pystyneet ehkäisemään koleran leviämistä. Merten ja kaupankäynnin vapaus ei tällöin enää ollut uhattuna, eikä Britannian siis koskaan tarvinnut luopua siirtomaajärjestelmälle niin olennaisesta tavaroiden liikkumisen esteettömyydestä.

In my pro gradu thesis I study the use of the adapting translation strategy omission in the Swedish and Finnish translation of L.M. Montgomery's Emily trilogy (1923 - 1927). Omission means reduction or elimination of part of the source text. The translations are made in the middle of the 20th century, with the expectation of the Swedish translation of the last book, which is from 1985. The aim of my thesis is to study what has been omitted and why as well as how the omissions affect the characterization. The former is done by categorizing the omissions and the latter through analysis of character indicators. The Emily trilogy belongs to the genre girls' books, which is a subgenre to children's and young adults' literature. Translation of children's and young adults' literature follows the same norms as translation of adult literature, but also didactic and pedagogical norms, which are in contrast to norms of equivalence. Both children's and young adults' literature and girls books are genres with a peripheral position within the literary polysystem. The low status of the genre at the time of translation is a reason for the deviation from the norms of equivalence in the translations. I have derived a model for categorization of the omissions in my material from categories of reasons for omissions presented by Rodica Dimitriu (2003) and Eirlys E. Davis (2007). The categories in my study are purification, no direct contribution to the plot, culture bound elements, linguistic reasons, previous omission, and other, here listed according to frequency of occurrence. Purification, which is due to the didactic norms, is the most common category and occurs chiefly in the translations of the first two books. The category no direct contribution to the plot is almost as common and is related to a wish to shorten the texts. The Swedish and Finnish translations contain similar omissions, but the omissions are fewer and on average shorter in the Finnish translations, where the percentage of omitted text is lower as well. The Swedish translation of the third book is an exception. It contains the least omissions of all the translations, which is due that the translation was made as late as 1985. Furthermore, the number of omissions, and in particular of purifying omissions, decreases gradually book by book. The percentage of omitted text is greatest in the Swedish translations of the first two books. Generally, a reason for why omissions are so frequent in the translations is that they have a younger target audience than the source texts. The analysis of character indicators in the translations shows that the omissions have affected the characterization. The purifying omissions affect the indirect characterization of the adult characters due to that character indicators in the form of actions and speech demonstrating improper behavior or linking the character to sexuality have been omitted. Omission of nature descriptions affects the analogous characterization of Emily through landscape due to that Emily's relationship to nature is not pictured as equally strong and physical and related to creativity as in the source texts. The analysis also shows that the effect on the characterization is greatest in the Swedish translations of the first two books, which contain the highest amount of omitted text.