Browsing by Title

Julkiset hankinnat ovat tärkeä osa Euroopan unionin sisämarkkinoita. Hankinnoilla on alun perin tavoiteltu kilpailun avaamista maantieteellisten rajojen ylitse. Hankinnoilla toteutetaan edelleen tätä pyrkimystä jäsenvaltioiden alueilla toteutettavaan avoimeen kilpailuun. Julkisissa hankinnoissa noudatettavat periaatteet eivät ole itseisarvoja, vaan edesauttavat osaltaan kilpailun varmistamisessa. Julkisten hankintojen tavoitteena on myös saada aikaan hinta-laatu –suhteeltaan hyviä hankintoja. Näiden luomiseksi on katsottu useissa yhteyksissä tarpeen tehostaa hankintoja kustannustehokkuuden näkökulmasta. Euroopan unionissa pyritään sähköistämään hankintoja osana laajempaa tehostamista koskevaa pyrkimystä. Uusien hankintadirektiivien myötä jäsenvaltioiden tulee ottaa hankinnoissaan käyttöön sähköiset menetelmät. Euroopan komissio on ilmoittanut ottavansa kokonaan sähköiset hankintamenettelyt omalta osaltaan käyttöön vuoden 2015 puoliväliin mennessä. Dynaaminen hankintajärjestelmä on täysin sähköinen hankintamenettely, jonka on katsottu mahdollistavan merkittäviä kustannussäästöjä hankinnoissa. Menettely vaikuttaa vastaavan hankintojen sähköistämistä ja tehostamista koskeviin pyrkimyksiin. Tutkielmassani olen pyrkinyt vastaamaan kysymykseen siitä, onko dynaaminen hankintajärjestelmä nykymuodossaan tehokas. Dynaaminen hankintajärjestelmä on mahdollistettu Suomessa vuonna 2011, mutta sen käytöstä ei ole vielä Suomessa kokemuksia. Euroopan unionin tasollakin käyttö on ollut toistaiseksi vähäistä. Tästä syystä olen tutkielmassani keskittynyt lainsäädännön järjestelmälle asettamien mahdollisuuksien ja haasteiden tarkasteluun. Olen pyrkinyt antamaan vastauksia lain tulkinnallisiksi tai avoimiksi jättämiin hankintamenettelyyn liittyviin kysymyksiin. Tutkielmani johdannon jälkeen käsittelen toisessa kappaleessa julkisia hankintoja oikeudenalana. Esittelen julkisten hankintojen sääntelyhistoriaa ja niitä koskevaa normistoa sekä terminologiaa. Kolmannessa kappaleessa esittelen hankintalain mahdollistamat hankintamenettelyt. Pääpaino on dynaamisen hankintajärjestelmän kannalta keskeisissä avoimessa ja rajoitetussa hankintamenettelyssä sekä puitejärjestelyssä. Neljäs kappale sisältää yksityiskohtaisen dynaamista hankintajärjestelmää koskevan tarkastelun. Olen pyrkinyt luomaan lainsäädännön aukkoja tiivistäen kuvan järjestelmän nykymuodosta haasteineen ja etuineen. Tutkielman viides kappale sisältää dynaamisen hankintajärjestelmän tehokkuutta koskevan analyysin. Olen tässä yhteydessä tarkastellut tehokkuutta talouden näkökulmasta yleisemmin sekä esittänyt, miksi kustannustehokkuus on hankintojen kannalta käyttökelpoisin tehokkuuden mittari. Tarkastelen kappaleessa kustannuksia ensisijaisesti hankintayksikön näkökulmasta hankinnan eri vaiheissa avoimella ja rajoitetulla menettelyllä toteutettavaa puitejärjestelyä sekä dynaamista hankintajärjestelmää vertaillen. Analysoin dynaamisen hankintajärjestelmän tehokkuutta myös yritysten kannalta sekä yleisemmästä markkinoita koskevasta näkökulmasta. Käytän apuna muun muassa huutokauppateoriaa ja siitä esitettyä kritiikkiä. Olen myös tarkastellut sitä, mikä on hankintoja suorittavan toimijan vaikutus hankinnan tehokkaaseen suorittamiseen. Viidennen kappaleen lopuksi esitän arvioni siitä, miten dynaamista hankintajärjestelmää tulisi tehokkuuden näkökulmasta kehittää. Tutkielman päätelmissä esitän tutkielmasta esiin nousseet havainnot ja niistä tekemäni arviot sekä näkemykseni siitä, mikä on dynaamisen hankintajärjestelmän asema julkisten hankintojen tulevaisuudessa. Olen päätynyt siihen, että dynaaminen hankintajärjestelmä nykymuodossaan mahdollistaa kustannustehokkaan hankintojen suorittamisen kaikista edellä mainituista näkökulmista. Dynaaminen hankintajärjestelmä on mielestäni puitejärjestelyä kustannustehokkaampi tapa suorittaa hankintoja ja voisi hyvin korvata tämän tulevaisuudessa ainakin yksinkertaisten hankintojen suorittamisessa. Mielestäni dynaamista hankintajärjestelmää olisi kuitenkin tarpeen uudistaa, jotta sen hyödyt nousisivat esiin. Uskon, että uusien hankintadirektiivien myötä dynaamisesta hankintajärjestelmästä saadaan optimaalinen hankintamenettely sähköisten ja kustannustehokkaiden hankintojen suorittamiseen.

Tutkimus tarkastelee camp-sensibiliteettiä Kenneth Angerin lyhytelokuvasarjassa The Magick Lantern Cycle (1947-81). Tutkielman lähtökohtana on Susan Sontagin essee Notes on ’Camp’ (1964). Sontag kuvailee campia estetiikan lajina, jonka syvin olemus on sen rakkaudessa epäluonnolliseen ja liioitteluun. Tutkielma kysyy missä mielessä Kenneth Angerin elokuvia voi pitää campina, millaista on Kenneth Angerin camp ja millaisia ulottuvuuksia elokuvien camp-luenta tuo niiden tulkintaan. Keskeisiä tutkimusmetodeja ovat lähiluku, intertekstuaalinen analyysi ja queer-luenta. Teoriaosuus esittelee aluksi Sontagin camp-teorian ja etenee siitä teoriaan myöhemmin kohdistettuun kritiikkiin. Tutkielmassa käydään läpi myös modernimpia camp-teorioita. Tästä edetään Mihail Bahtinin karnevalismiin, joka on myös aiemmassa tutkimuksessa nostettu esiin Angerin elokuvien yhteydessä. Lopuksi kaikista käsitellyistä camp-teorioista kootaan synteesi ja määritellään, kuinka camp tulisi ymmärtää käsitteenä tämän tutkielman kontekstissa. Käsittelyosa jakautuu kolmeen eri teemaan. Ensimmäinen alaluku keskittyy Angerin elokuvien avantgardistiseen muotoon ja kuva- sekä merkkikieleen kytkeytyviin piilomerkityksiin. Luvun ydinargumentti on, että Angerin elokuvien camp-merkitysten syntyminen liittyy elimellisesti juuri näihin piilomerkityksiin, joista Sontag puhuu esseessään asioiden kaksoisvalaistuksena. Uskonnon ja populaarikulttuurin suhdetta Angerin elokuvissa pohtiva toinen alaluku lähestyy Angerin elokuvien camp-olemusta ritualistisuuden, karnevalismin sekä antropologi Victor Turnerin liminaliteetin käsitteen kautta. Luvussa argumentoidaan, että liminaalitilassa eli välitilassa totuttuja konventioita ja normeja voidaan tarkastella niiden ulkopuolelta. Näitä normeja voidaan sitten toisintaa satiirisesti ja saattaa ne camp-valoon. Viimeinen alaluku pureutuu Angerin elokuvien sukupuolirepresentaatioihin ja sukupuolen korostettuun performatiivisuuteen. Luvun ydinargumentti on, että camp näkee asiat, erityisesti sukupuolet, lainausmerkeissä. Camp sukupuoliparodia kyseenalaistaa valtakulttuuriin juurtuneita mielivaltaisia sukupuolikonstruktioiden perustuksia alleviivaamalla niiden keinotekoista luonnetta. Drag-taiteeseen vertautuva liioiteltu sukupuolten performoiminen myös tuottaa elokuviin campia mies- ja naiskuvaa. Keskeisinä päätelminä voidaan todeta, että campin ydinominaisuudet, eli parodia, ironia, esteettisyys, performanssi ja vastarinta löytyvät kaikki Angerin elokuvista. Angerin elokuvat eivät ole ensisijaisesti poliittisia, mutta epäpoliittisina niitä ei voi pitää. Camp laittaa esteettisyyden sisällön edelle, mutta myös estetiikka on usein ideologista ja siten poliittista. Camp omii kulttuurisia artefakteja kaoottiseen välitilaansa hajottaakseen hallitsevia representaatioita ja tekee sen liioittelun ja karnevalismin kautta, se on vastakulttuuria. Angerin elokuvat ovat tietynlaisen olemisen tavan manifesti, jota ei ole suunnattu cis-heteronormiin kuuluvalle katsojalle, vaan tarkoitettu katarttisena kokemuksena queer-yleisölle.

Tutkielmassa perehdytään turvapaikanhakijoista ja pakolaisista käytävään julkiseen keskusteluun Helsingin Sanomissa kesällä 2015. Tutkielma lähtökohtana toimi alun perin mediassa 'Välimeren pakolaiskriisiksi' nimetyn tapahtumasarjan nousu poliittisen ja julkisen keskustelun agendalle toukokuussa 2015, jolloin Euroopan komissio julkaisi strategiansa yhteisen maahanmuuttopolitiikan linjoista vastauksena Eurooppaan meriteitse pyrkivien turvapaikanhakijoiden määrän huomattavaan kasvuun. Samaan aikaan Suomessa keskustelu kytkeytyi uuden hallituksen maahanmuuttolinjauksien julkaisuun ja Suomen suhtautumiseen turvapaikanhakijoiden sisäisiin siirtoihin EU-maiden välillä sekä maan osallistumiseen EU:n ihmissalakuljettajia vastaan organisoimaan Välimeren sotilasoperaatioon. Tutkielma kohdistuu ajanjaksoon, jonka kuluessa myös Suomeen saapuvien turvapaikanhakijoiden määrät alkoivat nousta ennätyslukemiin. Tutkielman alkuosassa perehdytään tutkimusasetelman kuvailun lisäksi julkisen keskustelun ja journalismin viimeaikaisiin tapoihin lähestyä turvapaikanhakijoita ja maahanmuuttajia. Tutkielman tarkoituksena on ensinnäkin vastata kysymykseen siitä, miten pakolaisista ja turvapaikanhakijoista käytävä keskustelu eteni Helsingin Sanomissa kesällä 2015, ja minkälaiset toimijat saivat keskustelussa äänensä kuuluviin. Toiseksi sen tarkoituksena on selvittää, minkälaista kuvaa Helsingin Sanomien artikkelit tuottivat turvapaikanhausta ja pakolaisuudesta, ja minkälaisia näkökulmia esitettiin turvapaikanhakijoiden Euroopan maihin saapumisen syistä ja seurauksista sekä heidän vastaanottamiseensa liittyvistä perusteluista. Lopuksi tutkielmassa vastataan edellisiä lähestymistapoja yhdistävään kysymykseen siitä, minkälaisena Helsingin Sanomien rooli näyttäytyy aiheesta käydyn julkisen keskustelun tuottajana. Tutkimuksen teoreettisen taustan muodostavat kysymykset journalismin vallasta ja vastuusta. Näiden teemojen valossa esiin nousevat kysymykset journalismin suhteesta politiikkaan, medioitumiseen liitetyt kehityskulut sekä median merkityksen kasvuun ja yhteisöllisyyden rakentamiseen liitetyt näkökulmat. Tutkielmassa journalismi nähdään merkityskamppailun areenana, jossa tiettyyn aihepiiriin liittyvistä tulkinnan ja kehystämisen tavoista toiset saattavat nousta hallitsevaan asemaan vaihtoehtoisten näkökulmien kustannuksella. Tutkielman aineisto koostuu Helsingin Sanomien lehtiversiossa ja verkkosivuilla 13.5.2015–31.8.2015 välillä julkaistuista, pakolaisia ja turvapaikanhakijoita käsittelevistä artikkeleista. Kyseisen rajauksen perusteella aineistoon lukeutui yhteensä 257 artikkelia. Ensimmäistä tutkimuskysymystä keskustelun etenemisestä ja siihen osallistuvista tahoista lähestytään määrällisen sisällönerittelyn avulla. Kysymykseen turvapaikanhausta ja pakolaisuudesta tuotetun kuvan luonteesta ja siihen liitetyistä näkökulmista vastataan kehysanalyysin avulla. Kehysanalyysissa tarkastelun kohteena ovat artikkelien sisältämät ongelmanmäärittelyt ja niihin liittyvät syy-seuraussuhteet, moraaliset arviot, ratkaisuehdotukset sekä kehysten sisältämät metaforat ja nimeämiset. Kysymykseen Helsingin Sanomien roolista aiheesta käytävän keskustelun tuottajana vastataan tulkitsemalla sekä määrällisen että laadullisen analyysin tuloksia. Analyysin tulokset kertovat ensinnäkin pakolaisuuteen liitetyn 'kriisin' maantieteellisen sijainnin paikantumisesta ensin Välimeren alueelle, josta se eteni tarkastelujakson edetessä Euroopan kautta Suomeen. Aiheesta käytävä keskustelu esitettiin vahvasti sekä EU-politiikan että kotimaisen politiikan kontekstin kautta, mikä näkyi poliitikkojen hallitsevassa asemassa keskusteluun osallistumisessa. Turvapaikanhaku näyttäytyy näin ollen kesällä 2015 vahvasti politiikanteon kohteena olevana aihepiirinä. Helsingin Sanomat näyttäytyy aineiston perusteella pääsääntöisesti valtaapitävien poliittisten tahojen kantojen esille tuojana, jolloin kotimaassa aiheesta käytävä poliittinen keskustelu ei tavoita korkeaa dialogisuuden tasoa. Aineistossa havaittava riippuvuus politiikan eliittilähteistä puhuu tältä osin pitkälle edennyttä medioitumiskehitystä vastaan. Sen sijaan Helsingin Sanomat luo vahtivaa katsetta hallituksen sisäisiin suhteisiin erityisesti perussuomalaisten toiminnan osalta. Laadullisen analyysin tuloksena aineistosta hahmottuu 6 kehystä: hätä, taakka, hallinta, uhka, vastuu ja maahanmuuttovastaisuus. Kehykset esiintyivät aineistossa pääsääntöisesti rinnakkain, eikä mikään niistä noussut esiintyvyydessään merkittävästi muita vahvempaan asemaan. Turvapaikanhakijoiden saapumiseen liittyviä negatiivisia näkökulmia painottavat taakan, hallinnan, uhkan ja maahanmuuttovastaisuuden kehykset esiintyvät yhdessä laajemmin kuin pakolaisten hätää ja avuntarvetta ilmentävät hädän ja vastuun kehykset. Analyysin perusteella on tulkittavissa, että tarkastelujakson aikana painottui vastaanottajavaltioiden intresseistä lähtevä näkökulma, jossa kriisin ytimeen asettui turvapaikanhakijoiden Eurooppaan saapuminen. Kyseistä näkökulmaa haastoivat pakolaisten hädän ja vastuunkannon puolesta puhuvat kannanotot, jotka kuitenkin harvoin sisälsivät viittauksia YK:n Geneven pakolaissopimuksessa määriteltyihin oikeuksiin turvapaikan hakemisesta ja vastaanottajavaltioiden velvollisuuksiin vainoa pakenevien suojelusta. Näin ollen universaalien ihmisoikeuksien turvaamista esiin tuovat näkökulmat jäävät keskustelussa vähälle huomiolle keskustelun heijastellessa globalisaatiokehitykselle paradoksaalista kehityskulkua, jossa samanaikaisesti vapaan liikkuvuuden ihannoinnin kanssa valtiot vahvistavat kansallisyhteisöjensä rajoja sekä lisäävät rajavalvontaa.

Intelligent transport systems 'ITS' are becoming more common within city traffic. Urban transport has historically relied heavily on use of private cars during the past decades which transport planning and transport policy decisions have supported. The aim of the new transport policy has been to strive for public transport`s and light traffic`s modal shares of growth. However, the policies do not change quickly. Intelligent transport innovations shape citizens` preferences of the different modes of transport and by the introduction of them it is seeked, inter alia, safer and more environmentally friendly urban transport. I examine in this thesis the KutsuPlus intelligent transport service carried out by HSL in 2012-2015 and, more generally, intelligent transport innovations that have been in use in the metropolitan area of Helsinki. The research question is whether an individual intelligent transport innovation, like Kutsuplus here can affect people's choice of transport mode in the urban space and thus increase the competitiveness of public transport.

The teacher-pupil interaction affects the quality of the pupils' school attendance and school performance significantly. The teacher-pupil interaction has been studied extensively, but the pupils' own perspective on the topic has received less attention. This study examined the pupil's perceptions concerning the teacher-pupil interaction during lessons. The teacher-pupil interaction is affected by several underlying factors such as the school, the class as a learning environment, as well as gender of the pupil. In addition, previous research has shown that school transition affects the quality of the teacher-pupil interaction. The study also looked at the differences in pupils' experiences regarding the quality of the teacher-pupil interaction between schools, class, upper and lower grades and between girls and boys. This study was conducted as part of the Education, Agency and Pedagogical Well-being in primary school - research project (Pyhältö , Soini & Pietarinen , 2010). The authors study involved nine classes from three different schools. Four eight grade and five sixth grade classes. The schools were located in different parts of Finland. The data was collected using images about lesson situations, to stimulate the pupils' writing about these situations. A total of 167 pupils answered the image-projection-task. Two different lesson-situations were selected into the study. The pupil descriptions of the circumstances were first analyzed via content analysis. The findings of the qualitative analysis composed were three different teacher-pupil interaction pro-files. These profiles were given numerical values , which allowed the examination of differences of the pupils' experiences between, gender, class, grade and school. The three teacher-pupil interaction profiles were termed as follows; the qualified, the cynical, and the teacher functioning as a part of the machinery. The interaction profiles were distributed very evenly across the data. There was a statistically significant difference between all the analyzed factors in the interaction profiles. In particular, the experiences about the teacher-pupil interaction between girls and boys proved to be virtually contrary. A more targeted research regarding the topic on a large sample size is needed. Future research would advisably be linked to the introduction of the new curriculum (POPS 2014), which aims to influence the teaching methods and practices and thus inevitably also effects on the teacher-pupil interaction.

During past decades, new theories of information have put pressure on Finnish schools to adjust the content of teaching. The Schools have responded by putting more emphasis on developing different skills required to process information. In history teaching this has meant putting historical thinking in the focus. Acquiring knowledge from the past requires analyzing different remains that contain information about past events. That is why students are taught to work like historians. The abilities to interact with historical sources are called historical literacy skills. Previous studies have shown that young students are beginners in analyzing historical sources, but researchers also have agreed that even young students have the capacity to think historically. Historical thinking and understanding the nature of historical knowledge have been made top priorities in the curriculum but the goals and criteria of learning have been criticized for being too demanding. Pessimistic estimations have also been made about their realization in the field. The purpose of this study was to examine 6th graders skills of making interpretations from historical sources. 22 student from the same class took part in the study. The students were given an assignment in which they examined two conflicting sources depicting the same historical events. The student's task was to evaluate the credibility of the sources and distinguish the motives of their writers. Student's answers were analyzed using qualitative methods. VanSledright's and Afferblach's theory of cognitive activities in evaluation of sources was used as a frame of reference. Results were in line with previous studies regarding young student's abilities to analyze historical sources. 14 students ranked in the lowest stage of cognitive activity and eight students in the next stage called identification. The students in the lowest stage regarded all information as knowledge and failed to distinguish the righters motives. While some answers contained glimpses of more advanced thinking, students were ranked in to the stage which their righting expressed the most. The results indicated that the students lacked strategies to interpret historical sources but some students were able to draw conclusions from the sources independently.

Tutkielmaan kuuluu kaksi osaa: opetusvideon tekeminen nuoren hampaiden hoidosta ja tutkimus, jossa selvitettiin, minkälaisia asenteita ja tietoja kuudesluokkalaisilla on hammasterveydestä ja miten he käytännössä huolehtivat hampaistaan. Näkyykö tietotaito nuoren hampaidenhoidossa? Työssä selvitettiin myös, mitä nuoret pitävät Terve suu on cool – opetusvideosta. Videossa kerrotaan hammasterveysfaktoja ja kannustetaan nuoria pitämään huolta hampaistaan. Tutkimuksesta selvisi, että nuorilla on hyvä asenne hampaiden hoitoon ja hammaslääkärissä käyntiin. Hampaiden pesun suositus 2 x 2 min on nuorilla hyvin tiedossa, mutta happohyökkäys ymmärretään huonosti ja kariogeenisinä ruoka-aineina pidetään lähinnä vain herkkuja. Ksylitolituotteiden käyttö on alle puolella suositusten mukaista. Tutkimuksessa kävi ilmi, että melkein jokaisella tytöllä oli negatiivista sanottavaa hampaistaan, pojista alle puolella. Harva on kuitenkaan kuullut negatiivista kommentointia hampaistaan. Opetusvideo sai hyvän vastaanoton ja nuoret pitivät sitä hyödyllisenä. He suosittelisivat sitä sisaruksilleen ja kavereilleen.

Tutkielma on sosiologisesti kehystetty laadullinen kuvaus kuudesluokkalaisten lasten kännyköiden käytön yhteydestä sosiaaliseen koheesioon heidän vertaissuhteissaan. Se ammentaa uudesta lapsuuden sosiologiasta, jolla pyritään tuomaan lasten omat äänet kuuluviin. Aineisto tutkimusta varten kerättiin fokusryhmähaastatteluilla ja koostuu viidestä haastattelusta, joihin osallistui yksi luokallinen oppilaita, yhteensä 28 lasta. Aineistoa analysoitiin laadullisella teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä ja sitä lähestyttiin faktanäkökulmasta. Tutkimukselle keskeisiä näkökulmia ja käsitteitä ovat rituaalit, autonomia (erityisesti suhteessa aikuisiin), faattinen vuorovaikutus, yhdistetty läsnäolo ja maaninen yhdistyneisyys, ja sen teoreettinen viitekehys pohjautuu erityisesti Richard Lingin ajatuksiin kännyköiden ja sosiaalisen koheesion välisestä yhteydestä. Analyysin pohjalta tutkimuksessa päädytään siihen, että kännyköiden ja sosiaalisen koheesion välistä yhteyttä voidaan kuvailla kahdeksan eri teeman kautta. Neljä näistä teemoista liittyy siihen, kuinka kännykät tukevat sosiaalisen koheesion rakentumista lasten vertaissuhteissa. Kännykät tukevat sosiaalista koheesiota lasten vertaissuhteissa siten, että niiden kautta lasten on mahdollista kommunikoida tilassa, johon aikuisilla ei ole pääsyä. Lisäksi ne mahdollistavat faattisen vuorovaikutuksen muotoja sekä rituaaleja, jotka tukevat koheesiota. Kännykät myös mahdollistavat koheesiota ylläpitäviä yhdessä tekemisen ja muistojen luomisen muotoja. Tutkielmassa kännyköiden yhteyttä sosiaalisen koheesion hiipumiseen havainnollistetaan myös neljän teeman kautta. Selkeimmin tämä yhteys tulee näkyväksi siinä, ettei kaikilla luokan oppilailla ole pääsyä kännykkävälitteiseen kommunikaatioon, jolla koheesiota rakennetaan. Lisäksi kännykät ovat uhka sosiaaliselle koheesiolle sen takia, että kännykkävälitteisen vuorovaikutuksen tempo on joillekin lapsille liian nopea ja sen sisältö on joillekin luonteeltaan liian faattista. Kännykät ovat yhteydessä sosiaalisen koheesion hiipumiseen myös uusien kiusaamisen muotojen kautta. Tutkielmassa tuodaan myös esille, että kännyköiden ja lasten vertaissuhdekoheesion välisessä yhteydessä on jossain määrin havaittavissa sukupuolittuneisuutta sekä tyttö- ja poikatapaisuuksia. Lisäksi tutkielmassa kuvaillaan, millä tavoin lasten kännykkävälitteiset sosiaalisen koheesion työstämisen muodot voivat olla yhteydessä kaupallisiin prosesseihin ja yritysten voitontavoitteluun. Kännykkäsovelluksista tutkimuksessa nousevat erityisesti esille WhatsApp ja Tellonym.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia kuudesluokkalaisten oppilaiden kirjoitustaitoa ja sen yhteyttä äidinkielen ja kirjallisuuden arvosanaan. Tutkimusongelmana on selvittää, miten norminmukainen yleiskielen hallinta näkyy kuudesluokkalaisten kirjoituksissa ja millaisina kuudesluokkalaisten oppilaiden kirjoitustaidot näyttäytyvät suhteessa todistusarvosanaan. 2000-luvulla Opetushallitus on laatinut useita raportteja peruskoululaisten äidinkielen ja kirjallisuuden taidoista. Tutkimuksia on tehty sekä ala- että yläkoululaisten äidinkielen ja kirjallisuuden osaamisesta. Kaikissa edellä mainituissa tutkimuksissa havaitaan, että peruskoululaisten äidinkielen ja kirjallisuuden taidot ovat heikentyneet 2000-luvun aikana. Erityisesti ovat heikentyneet kirjoitustaidot. Poikien heikko osaaminen on myös noussut esille. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana toimivat kirjoittamisen kehikon ja kirjoittamisen kompetenssin teoriat. Kirjoittamisen kehikossa kirjoittaminen jaetaan osa-alueisiin, jotka ovat keskenään hyvin erilaisia. Osa-alueita ovat kirjoittaminen taitona, luovuutena, prosessina, tekstilajin tuottamisena, sosiaalisena toimintana tai sosiopoliittisena toimintana. Kirjoittamisen kompetenssin teoriassa kirjoittaminen jaetaan karkeasti kolmeen osa-alueeseen: tekstiin, prosessiin ja sosiaaliseen toimintaan. Tässä tutkimuksessa tutkitaan kirjoittamista tekstin, eli sanojen, lauseiden ja virkkeiden tasolla. Kirjoitustaidon lukuisista osa-alueista tässä tutkimuksessa keskitytään kirjoitetun kielen hallintaan, jolloin päähuomion saavat tekstin kieliasu ja sisältö. Kirjoittamisen kehikon ja kirjoittamisen kompetenssin teorioiden pohjalta aineiston analyysia varten laadittiin analyysikriteeristö. Analyysissä käytetyt kriteerit valittiin teoriasidonnaisista kriteereistä aineistoon tutustumisen jälkeen. Tutkimusaineisto koostui 43:sta helsinkiläisen kuudesluokkalaisen kirjottamasta tekstistä. Tekstilaji oli ääneen luetun sadun pohjalta kirjoitettu referaatti. Teksteistä etsittiin yleiskielen vastaisia virheellisiä ilmaisuja ja toisaalta yleiskielen mukaisia ansioita. Kaikki tähän tutkimukseen valikoituneet norminvastaisuudet ja norminmukaisuudet luokiteltiin taulukoihin arvosanakohtaisesti. Lopuksi tekstien piirteitä verrattiin sekä todistusarvosanaan että kirjoituksesta annettuun arvosanaan. Lisäksi tutkittiin arvosanojen jakautumista sukupuolittain. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan sanoa, että oppiaineen äidinkieli ja kirjallisuus arviointi on vaihtelevaa, ja opettajat vaikuttavat painottavan arviointikriteerejä eri tavoin. Hyvän osaamisen kriteerit arvosanalle kahdeksan eivät toteutuneet kaikissa hyviksi tai erinomaisiksi arvioiduissa teksteissä. Äidinkieleen ja kirjallisuuteen kuuluu paljon muutakin kuin kirjoittaminen, mutta tämän tutkimuksen perusteella voi sanoa, että normitetulle arviointityökalulle olisi tarvetta.

Objectives. As the national curriculum states one objective in elementary school geography and biology is to understand the map of the world and learn its essential nomenclature. Previous studies have mainly focused on children's mental maps of the world drawn on paper so it's interesting to examine whether there are differences on how children perceive map of the world in two-dimensional and three-dimensional format. The objective of this study was to examine sixth graders' mental maps of the world first drawn on paper and then on spherical surface. Differences between those two drawn maps were also examined. Methods. 19 sixth graders from two different classes in one school were part of this study. They draw mental map of the world on paper from memory. Later they did the same but this time drawing was made on spherical surface. Mental maps were given points in five different categories. General quality of the maps was also given a grade. Differences between maps drawn on paper and spherical surface were examined by statistical methods. Results and conclusions. Results of this study revealed that as previous studies have stated, most common flaws were related to the size and shape of the continents. There was no statistical significance between the general quality of the maps drawn on paper and on spherical surface. There was statistical significance between maps drawn on paper and on spherical surface in a category that measured how well continents were drawn on correct hemisphere as maps drawn on spherical surface got lower scores. Results of this study point out that there seems to be very little difference on quality of children's mental maps whether those are drawn on paper or on spherical surface.