Browsing by Title

Tässä tutkielmassa tarkastellaan kvantitatiivista ja notiivista spesiestä, niin kuin suomalainen kielitieteilijä Paavo Siro (1909 – 1996) on ne esille tuonut 1950-luvun kielitieteellisessä keskustelussa. Spesieksellä tarkoitetaan tässä työssä kategoriaa, jolla tehdään ero määräisen ja epämääräisen välille. Määräisyydestä ja epämääräisyydestä käytetään myös nimityksiä definiittinen ja indefiniittinen. Monissa ns. “artikkelikielissä” spesies on oma kieliopillinen kategoriansa, mutta suomen kielessä sillä ei ole omaa kieliopillista tehtävää. Suomen kielessä spesieksen ilmaiseminen on jakautunut monen eri kieliopillisen kategorian tehtäväksi. Tutkielmassa esitellään ja tarkastellaan Siron esille tuomia kvantitatiivisen ja notiivisen spesieksen käsitteitä. Siron mukaan subjekti toisaalta tarkoittaa laadultaan joko määräistä tai epämääräistä joukkoa ja toisaalta viittaa joko tunnettuun tai tuntemattomaan tarkoitteeseen. Määräisyyden definiittisyyttä Siro nimittää kvantitatiiviseksi spesiekseksi ja tuttuusominaisuutta notiiviseksi spesiekseksi. Kvantitatiivinen spesies ilmenee subjektin sijanvaihtelun myötä, eli nominatiivisubjekti tarkoittaa määräistä ja partitiivisubjekti epämääräistä joukkoa. Notiivisen spesieksen taas osoittaa sanajärjestys tai painotus. Näillä määrityksillä Siro on muodostanut nelikentän, joka muodostuu seuraavista pareista: notiivisesti määräinen – kvantitatiivisesti määräinen, notiivisesti epämääräinen – kvantitatiivisesti epämääräinen, notiivisesti määräinen – kvantitatiivisesti epämääräinen, kvantitatiivisesti määräinen – notiivisesti epämääräinen. Aluksi työssä käsitellään Siron teoriaa ja nelikenttämallia ja otetaan esille sen kritiikkiä kielitieteellisessä keskustelussa. Tarkasteltavana on myös teorian kannalta keskeisiä käsitteitä: jaollisuus, osittuvuus, referenssi, spesifisyys, avoimet ja sulkeiset viittaukset, notiivisuus, kvantitatiivinen definiittisyys, subjektin totaalisuus ja tarkenteet. Lopuksi työssä tarkastellaan Siron teoriaa empiirisen aineiston avulla. Aineistona on Olli Nuutisen teos Kommentteja kahteen elämään sekä litteroitu puhekielinen aineisto Helsingin yliopiston keskusteluntutkimuksen arkistoista. Aineistosta on poimittu eksistentiaalilauseiden monikolliset ja jaolliset subjektit ja niiden kautta kokeillaan Paavo Siron teorian käyttökelpoisuutta. Aineistoa on käytetty myös spesiesteorian keskeisten käsitteiden ilmentämiseen. Aineistosta löytyy joitakin prototyyppisiä esimerkkejä, jotka näyttäisivät sopivan Siron teoriaan, mutta enimmäkseen esimerkit poikkeavat teoriasta. Analyysi osoittaa, että Paavo Siron nelikenttäteoria on symmetrinen ja looginen, mutta ehkä enemmänkin teoriassa kuin käytännössä. Aineiston avulla huomataan, että on paljon poikkeuksia ja kysymystä herättäviä esimerkkejä, jotka eivät suoraan sijoitu nelikenttämalliin. Teoriaa on vaikea soveltaa käytäntöön, koska Siron yksinkertaistetut esimerkkilauseet eivät löydä kovin monta vastinetta aineistossa. Analyysin perusteella voidaan todeta, että spesiekset näyttävät muodostavan jatkumoita, jotka menevät osittain päällekkäin, ja niinpä lauseiden analyysiin sopisi paremminkin koordinaatistohahmotelma. Kvantitatiivisen ja notiivisen spesieksen käsitteitä ei kuitenkaan pitäisi hylätä, vaan niitä voi pohtia sekä erillisinä että yhteisvaikutteisina ilmiöinä.

Lastensuojelun jälkihuollon tarkoituksena on tukea nuorta kodin ulkopuolelle tapahtuneen sijoituksen jälkeen ja varmistaa nuoren hyvinvointi ja selviytyminen nuoruuden ja aikuisuuden nivelvaiheessa. Tässä tutkimuksessa jälkihuoltonuorten tilannetta tutkitaan hyvinvoinnin, sosiaalisen toimintakyvyn sekä oman käsitteemme, toimintatahtoisuuden, viitekehyksistä käsin. Tutkimuksella on kolme tavoitetta: 1) selvittää, keitä olivat Helsingin jälkihuoltonuoret vuosina 2013-15, 2) tutkia, miten Helsingin jälkihuoltonuorten toimintatahtoisuus näyttäytyy heitä koskevissa asiakasasiakirjoissa ja 3) selvittää mitä palveluja Helsingin jälkihuoltonuoret käyttivät jälkihuoltonsa aikana. Tutkimuksen aineistona on 600:n jälkihuoltonsa huhtikuussa 2015 päättäneen nuoren asiakasasiakirjoista sähköisille lomakkeille kerätyt tiedot. Tiedot kerättiin Helsingin kaupungin neljästä eri tietokannasta (ATJ, Effica YPH, Pegasos ja Terveys Effica). Lomakkeelle kerättiin tiedot jälkihuoltonuorten lastensuojelutaustasta, terveydentilasta, jälkihuollon päättymishetken elämäntilanteesta (sosiaalinen tilanne, sosiaaliset suhteet, elämäntavat ja arjen hallintataidot, sosiaaliset ongelmat, tulevaisuus) sekä jälkihuollon aikaisten palvelujen käytöstä. Aineisto on analysoitu kuvailevilla tilastollisilla menetelmillä, ristiintaulukoinnilla ja kvalitatiivisen osuuden osalta sisällönanalyysillä. Tutkimustulokset antavat kattavan kuvauksen Helsingin jälkihuoltonuorista vuosina 2013-15. Taustoiltaan jälkihuoltonuorista yli puolet oli kasvanut yhden vanhemman (61%) perheessä. Sijoitus tapahtui yleisimmin nuoren ollessa yläasteikäinen (44%). Nuorten koulutustaso oli heikko, sillä vain 14% nuorista oli valmistunut ammattiin jälkihuollon päätyttyä. Toimintatahtoisuus näyttäytyy tulosten mukaan eri tavalla suhteessa yhteiskuntaan ja suhteessa jälkihuoltonuoreen itseensä. Eniten haasteita nuorilla oli päivärytmin (40%), rahankäytön (51%) ja päihteiden (25%) käytön osalta. Myös ympärillä olevat luonnolliset sosiaaliset verkostot puuttuivat monelta. Yhteistyö jälkihuoltonuorten ja viranomaisten välillä toimi kuitenkin kokonaisuutena hyvin. Jälkihuoltonuoret käyttivät runsaimmin jälkihuoltoyksikön palveluja (92%) ja terveyspalveluja (68%). Päihdepalvelujen (13%) ja psykiatristen palvelujen (23%) käyttö oli vähäistä, vaikka jälkihuoltonuorista neljäsosalla päihteiden käyttö oli päivittäistä ja psyykkisiä ongelmia oli 38%:lla. Asiakirjojen kirjausten osalta huomioitavaa oli dokumentoinnin tason vaihtelu työntekijäkohtaisesti sekä puuttuvien tietojen osuus. Jälkihuoltotyöskentelyssä nuoren osallisuuden vahvistaminen, tiivis yhteistyö nuoren ympärillä olevien tahojen kanssa sekä palvelujen suunnittelu hyvissä ajoin ovat merkittäviä jälkihuollon onnistumiselle. Asiakaslähtöiset ja oikea-aikaiset palvelut sekä psykososiaalisen tuen antaminen ovat myös keskeisiä. Nuorten toimintatahtoisuutta voidaan vahvistaa aidolla kohtaamisella ja neuvottelevaan kumppanuuteen perustuvalla työskentelyllä. Jälkihuoltonuoret itsessään tulisi nähdä voimavarana ja luoda palvelujärjestelmään mentorointiin perustuva systeemi. Nykyjärjestelmää tulisi kehittää pidentämällä jälkihuolto-oikeutta ja luomalla jälkihuollolle valtakunnallinen valvonta- ja seurantajärjestelmä.

Tutkielmani käsittelee inarinsaamen nominintaivutusta erityisesti siinä esiintyvän äänteiden kvantiteetin vaihtelun näkökulmasta. Inarinsaamen morfofonologiaa laajemminkin luonnehtivat monenlaiset vartalonvaihtelut, joita morfologisena ilmiönä on toistaiseksi tutkittu varsin vähän. Näistä kvantiteettivaihtelun katsotaan usein olevan sidoksissa erityisesti astevaihteluun. Pyrin kuitenkin mahdollisimman pitkälti käsittelemään kvantiteettivaihtelua itsenäisenä ilmiönä ja luomaan mallin, jossa nominit voidaan luokitella ja niiden taivutusta kuvata ensisijaisesti kvantiteettivaihtelun perusteella. Sovellan morfologian kuvauksessa ns. WP- eli sana/paradigma -tyyppistä morfologian teoriaa. Kuvaan morfofonologista vaihtelua erityisesti morfologian näkökulmasta, joskin huomioin jonkin verran myös ilmiöiden kielihistoriallista taustaa. Pohdin myös kysymystä siitä, millaisin teoreettisin perustein sanoja voidaan jaotella taivutustyyppeihin sekä laajemmin sitä, millaiset morfologian kuvaukset tai teoreettiset mallit ovat tarkoituksenmukaisia eri tilanteissa. Tutkimusaineistonani toimivat aikaisemman tutkimuskirjallisuuden sekä sana- ja oppikirjojen sisältämät inarinsaamen nominintaivutuksen kuvaukset ja esimerkkiparadigmat. Käyttämäni teoreettinen malli mahdollistaa aineistossa esiintyvien eri paradigmatyyppien skemaattisen kuvauksen ja yksiselitteisen vertailun. Havaitsemieni säännönmukaisuuksien ja yhtäläisyyksien pohjalta hahmottelen taivutustyyppijakoa inarinsaamen nomineille. Tuloksena on alustava jako, jossa inarinsaamen nominit on jaoteltu laskutavasta riippuen n. 12-15 pääasialliseen taivutustyyppiin niiden vartalotyypin ja niissä esiintyvän paradigmaattisen kvantiteettivaihtelun perusteella. Kvantiteettivaihtelu itsessään jakautuu kahteen päätyyppiin, kaksi- ja kolmiportaiseen, riippuen sanassa esiintyvistä konsonanteista. Konsonanttien laadullisella vaihtelulla on kuitenkin vaikutusta kvantiteettivaihteluun vain melko harvoissa tapauksissa. Tutkimukseni osoittaa, että inarinsaamen nominit voidaan jakaa taivutustyyppeihin ja niiden taivutusta kuvata merkittäviltä osin niissä esiintyvän kvantiteettivaihtelun perusteella. Lisäksi kvantiteettivaihtelu itsessään on mahdollista kuvata useimpien äänteiden osalta itsenäisenä muusta morfofonologisesta vaihtelusta riippumattomana ilmiönä.

Työn aiheena on kvanttifysikaalinen lomittuminen ja sen merkitys fotosynteesin energia-absorptiossa. Aihe on perinteiset oppiainerajat ylittävä, käsittäen fysiikkaa, biologiaa ja kemiaa. Aihe on erittäin tärkeä: ilman energiatehokkaasti toimivaa fotosynteesiä Maapallolla ei olisi nykymuotoista elämää. Lomittumisella tarkoitetaan lyhyesti selittäen sitä, että paikallisesti erillään olevien olioiden (klassisesti: aalto tai hiukkanen) ominaisuuksien välillä on korrelaatio, jota ei klassisen fysiikan keinoin pystytä selittämään. Lomittumisesta käytetään myös termiä kvanttikoherenssi, termit ovat käytännössä ekvivalentteja. Lomittuminen on tärkeä osa nykyfysiikan todellisuuskäsitystä ja se on muuttanut todellisuuskäsitystä lokaalista ei-lokaaliin (holistiseen) suuntaan. Vaikka lomittuminen onkin ihmisen arkisen havaintomaailman käsitteistöllä täysin käsittämätön ilmiö, niin se on kokeellisesti kiistatta todistettu luonnon ominaisuus. Työ on kirjallisuustutkimus. Keskeisinä lähteitä ovat lukuisat fysiikan ja fysikaalisen kemian tieteellisissä julkaisuissa olleet artikkelit, sekä kokeellisia että teoreettisia artikkeleja. Fotosynteesiin liittyen, lukuisien 2000-luvulla tehtyjen tutkimusten mukaan lomittumisella näyttäisi olevan tärkeä merkitys viherhiukkasen toiminnassa. Tutkimusten mukaan viherhiukkasen lukuisat Auringon energiaa keräävät antennimolekyylit ja yksi reaktiokeskus ovat kvanttikoherentissa lomittuneessa tilassa oleva makroskooppinen systeemi. Tämä mahdollistaa lähes häviöttömän energian siirron antennimolekyyleistä reaktiokeskukseen, joka kerää yksittäisten fotonien energiat ja käynnistää fotosynteesin monimutkaisen reaktioketjun. Lomittuminen näin suurissa biologisissa systeemeissä on kuitenkin vaikeasti havaittavissa ja siksi asiaa tutkitaan koko ajan lisää erittäin intensiivisesti. Lukiofysiikan nykyisen oppimäärän modernin fysiikan kurssissa korostetaan aaltohiukkasdualismin käsitettä. Monien fysiikan opetuksen tutkijoiden mielestä aaltohiukkasdualismin käsite on hyvin ongelmallinen. Siihen sisältyvien klassisten käsitteiden, aalto ja hiukkanen, sekoittaminen kvanttifysiikan käsitteiden kanssa vaikeuttaa kvanttifysiikan oppimista ja saattaa olla este kvanttifysiikan ja lomittumisen syvällisempään ymmärtämiseen. Tutkijat suosittelevat, että aaltohiukkasdualismin käsitettä ei opetuksessa käytettäisi. Valitettavasti se on korostetusti esillä vuoden 2015 fysiikan OPS:ssa. Oppikirjojen kirjoittamisessa täytyy toki olla melko konservatiivinen, mutta lomittuminen on kuitenkin jo niin tärkeä osa nykyfysiikkaa, että seuraavan sukupolven oppikirjoissa lomittumisen pitäisi ehdottomasti olla mukana. Luonteva reitti lomittumisen opetukseen etenee käsittelemällä pienen intensiteetin kaksoisrakokoe perusteellisesti ja pohtimalla sen tulosten merkitystä fysiikan ontologian kannalta. Lomittumisen käsitteen kvalitatiivinen ymmärtäminen olisi tärkeää myös siksi, että sillä odotetaan jo muutaman vuoden sisällä olevan hyvin merkittäviä käytännön sovelluksia (kvanttitietokoneet, suprajohtavuus, jne.). Ihmisen suoran havaintomaailman mukaan todellisuus on lokaalia, hiukkaset ovat lokaaleja ja erillisiä. Lomittumiseen liittyvä todellisuus on kuitenkin täysin ei-lokaalia. Kvanttifysiikan ja lomittumisen ontologia tuntuu siis arkijärjen vastaiselta ja siksi sitä voi olla vaikea hyväksyä. Tällöin tulee muistaa, että lomittuminen on kokeellisesti todistettu. Fysiikassa jokainen koe on kysymys luonnolle. Jos ihmisen oman, hyvin rajallisen, havaintomaailman käsitteistö ei riitä selittämään ja ymmärtämään luonnon antamia vastauksia, niin ei se ole luonnon vika!

Quartz crystal microbalance (QCM) and surface plasmon resonance (SPR) spectroscopy are methods measuring mass changes on solid surface. During measurement fluid flows over sensor. The aim of this study was to find out if it's possible to culture a biofilm using QCM and SPR methods and compare biofilms with those cultured in test tubes under static fluid conditions. Enrofloxacin antibiotic was tested against biofilm cultured in SPR. Biofilms were imaged electron microscopically. Bacteria used were Staphylococcus pseudintermedius and Corynebacterium auriscanis and a combination of those. Biofilm was successfully cultured by both methods repeatably. S.pseudintermedius formed a biofilm, but C.auriscanis didn't. Together S.pseudintemedius and C.auriscanis formed thicker biofilm than S.pseudintermedius alone. There were difference between biofilms depending on culturing conditions. Biofilm covered the surface quicker and bacterial density was higher under flowing conditions than static fluid. The growth of biofilm was ceased during enrofloxacin feeding, but not destroyed. Growth continued after stopping enrofloxacin feeding. QCM and SPR methods are suitable for culturing biofilms. They measure mass changes on solid surface but tell nothing about the architecture of biofilm. QCM and SPR could be good methods for studying compounds destroying biofilm matrix or trying to find coating materials to prevent bacterial adhesion.

More than half of the agricultural land in Finland is cultivated with cereals, and on many farms, cereals are also grown in monoculture. Studies have shown that crop rotation can decrease the need of inputs and also increase crop yields. At the same time more knowledge is needed about qualities and benefits of different crops. The aim of this study was to investigate the qualities of white lupin as a one year green manure crop, and to investigate its impact and nitrogen effect on barley yield formation and yield quality during the subsequent growth period. The aim was furthermore to investigate if white lupin affected soil mineral nitrogen content. A two year long field experiment was established during the growth season of 2010 at Viikki research farm in Helsinki. In year 2010 white lupin, barley and fallow was cultivated as precrops for the following growth period. In year 2011 only barley was cultivated and different nitrogen treatments were included in the experiment to be able to evaluate precrop nitrogen effect. In year 2011 cultivation of white lupin and barley was also repeated in a second field experiment. In the experiments, white lupin lenght development, ground coverage and biomass accumulation were recorded and compared with barley. The total amount of nitrogen that white lupin accumulated was also determined. In year 2011 precrop and nitrogen treatment effects on barley yield formation and yield quality was determined. Precrop and nitrogen treatment effects on soil mineral nitrogen was investigated from fall 2010 to fall 2011. White lupin was successfully cultivated without any input of fertilizers. White lupin showed less ground coverage in early summer, and therefore showed inferior weed competition compared with barley. White lupin achieved the same plant lenght and total biomass as barley, but accumulated over 200 N kg/ha. In the precrop and nitrogen treatments, barley grain yield did not indicate any need of nitrogen fertilizer, where white lupin had been used as precrop. Grain protein content, however, showed that even with white lupin as precrop, a 20 kg/ha nitrogen starter was not sufficient. Soil mineral nitrogen content was clearly increased by white lupin only before sowing in year 2011.

There are few events a country can experience that are as traumatizing as a civil war and its effects can affect a country and its citizens for the foreseeable future. In a civil war, one or more groups are so divided from each other that they end up in an armed conflict. Within political science, there has emerged an interest in how unstable societies, with a divided population, democratically can attempt to maintain the fragile peace. Power Sharing aims to include and distribute power between the opposing groups with the hope that they will develop an interest in avoiding further armed conflict. There are a number of different ways of distributing power and the various tools can be divided into four dimensions of power sharing. The various power-sharing dimensions are political power-sharing, economical power-sharing, military power-sharing, and territorial power-sharing. From a feminist point of view, there are several problematic aspects with power sharing. Although women often constitute the majority of the population in a post-conflict society, women as a group are often completely overlooked in favour of the conflicting groups. As a result, women often experience political exclusion and are underrepresented in politics. Women have also been overlooked for a long time in the research of power sharing and its various political effects. Therefore, the aim of the thesis is to investigate whether there is a connection between the choice of different power-sharing dimensions and the proportion of female political representation in a post-conflict society. Furthermore, I want to investigate which power-sharing dimension gives the highest proportion of female political representation in a post-conflict society. The material consists of 45 civil wars that ended between 1970 and 2022. The material is analysed using a factorial ANOVA. First, the proportion of female political representation at the first national political election after the end of the civil war is analysed. Thereafter, the proportion of female political representation as of 01.01.2022 is analysed At the first political election, the analysis shows that the use of political power-sharing and military power-sharing has a statistically significant effect on the proportion of female political representation, versus not using these. Territorial power-sharing also has a statistically significant effect if one removes the outlier that is identified. These significant findings are not found in the second analysis, but the analysis shows that the use of especially economic power-sharing and political power-sharing gave a higher proportion of female political representation compared to not using these. As the material is relatively small and there are few post-conflict societies that have not adopted political power-sharing, one must be wary of putting too much emphasise of the result. The analyses do not find that use of any of the different power-sharing dimensions results in a significantly higher proportion of female political representation than the others.

I avhandlingen analyseras fyra nordiska högerpopulistiska partier varav två av partierna har kvinnoorganisationer och två har inte kvinnoorganisationer. Partierna som analyseras är Sverigedemokraterna, Sannfinländarna, Dansk Folkeparti och Fremskrittspartiet. Kvinnoorganisationerna som analyseras är Sverigedemokraternas kvinnoorganisation SD-kvinnor och Sannfinländarnas kvinnoorganisation Sannfinländska Kvinnor. De nordiska högerpopulistiska partierna hör enligt tidigare forskning till den så kallade PRH-partifamiljen. Avhandlingens syfte är se om det förekommer en skillnad mellan de nordiska högerpopulistiska partierna som har en kvinnoorganisation och de nordiska högerpopulistiska partierna som inte har kvinnoorganisationer i hur partierna integrerar jämställdhet i sin politik för att se om det förekommer en påverkan av existensen av en kvinnoorganisation. Avhandlingens material utgörs av politiska program publicerat på nätet av de fyra nordiska högerpopulistiska partierna och politiskt material och stadgar publicerat på nätet av de båda kvinnoorganisationerna. Metoden som har använts i avhandlingen är kvalitativ textanalys med analysfrågor som tar avstamp i tidigare teori och forskning om kvinnoorganisationer och jämställdhetspolitik. Tidigare forskning visar att populism som ideologi inte är intresserad av kön som särskiljande faktor människor emellan men att PRH-partier använder sig av kön och jämställdhet som retoriska verktyg i sin politik. Det teoretiska ramverket som analysen baserar sig på handlar om delmål för en effektiv jämställdhetspolitik i en Nordisk kontext. Delmålen för jämställdhetspolitik handlar om: en jämn fördelning av makt och inflytande, ekonomisk jämställdhet, jämställd utbildning, jämn fördelning, jämställd hälsa och att mäns våld mot kvinnor ska upphöra. Avhandlingens analys visar att kvinnoorganisationernas existens har en påverkan på de nordiska högerpopulistiska partiers integrering av jämställdhet i sin politik. Analysen visar att alla fyra partier integrerar jämställdhet på något sätt i sin politik men att de partier som hade kvinnoorganisationer integrerade jämställdhet på de flesta nivåerna av de fyra partierna. Dock varierar de konkreta uppgifter som kvinnoorganisationerna har och avhandlingen visar att det finns en skillnad på den påverkan av integrering av jämställdhet som en kvinnoorganisation som har som huvudsaklig uppgift substantiell representation har och som en kvinnoorganisation som har som huvudsaklig uppgift deskriptiv representation har. Avhandlingens analys visar att även om partierna integrerar jämställdhet i sin politik så finns det en underliggande agenda i hur partierna integrerar jämställdhet i sin politik. Partierna integrerar jämställdhet och ramar in kön och jämställdhet i sin politik på ett sätt som enligt tidigare forskning och teori är typiskt för partier som hör till PRH-partifamiljen. Eftersom alla de högerpopulistiska partierna integrerar jämställdhet på något sätt i sin politik är det inte en fråga om nordiska högerpopulistiska partier integrerar jämställdhet i sin politik utan frågan om hur partierna integrerar jämställdhet. Därmed har det en betydelse om kvinnoorganisationernas egna politik integrerar jämställdhet på ett sätt som främjar jämställdhetspolitik och vad kvinnoorganisationernas huvudsakliga uppgifter är eftersom kvinnoorganisationer med en verksamhet som främjar jämställdhet och en substantiell påverkan som uppgift kan påverka hur det högerpopulistiska partiet i fråga integrerar jämställdhet i sin politik.

Finland har enligt internationella kartläggningar ansetts vara ett av de mest jämställda och socioekonomiskt utvecklade länderna i världen. Kvinnor har haft rätt att rösta och kandidera i riksdagsval sedan år 1907 och kommunalval sedan 1917. På nationell nivå har könsbalansen inom politiken förändrats märkbart och är idag nästintill jämn. På lokal nivå hittas däremot stora skillnader i andelen kvinnor i kommunfullmäktige. Det viktigt att kvinnor deltar och representeras i det kommunala beslutsfattandet ur ett demokratiskt perspektiv, men även eftersom kommunen ofta är en viktig arbetsgivare för framförallt kvinnor. Orsaken till kvinnors frånvaro i lokalpolitiken blir därför ett intressant fenomen att studera ur ett statsvetenskapligt perspektiv. Syftet med denna avhandling är att med hjälp av strukturella förklaringsmodeller kartlägga och analysera den rumsliga variationen i kvinnors politiska representation på den lokala nivån i Finland. I avhandlingen hävdas att kvinnors politiska representation i kommunfullmäktige påverkas av ett samspel mellan strukturer, aktörer och institutioner. Fokuset ligger dock på den strukturella kontexten. Tidigare studier som undersökt kvinnorepresentationen inom det politiska beslutsfattandet i Finland har ofta koncentrerat sig på den nationella nivån. För många politiker är dock lokalpolitiken ett viktigt steg på den politiska karriärstegen. Undersökningar som utförs med kommuner eller regioner i fokus kan dessutom ta fasta på och jämföra bl.a. strukturer och olikheter inom ett land, på ett sätt som inte vore möjligt på nationell nivå. Denna avhandling undersöker, med moderniseringsteorin och struktureringsteorin som grund, samt en kvantitativ metod, strukturernas påverkan på kvinnors politiska representation i de finländska kommunernas fullmäktige efter kommunalvalet år 2017. Dessutom görs en kartläggning av kommunernas strukturer och vad som kännetecknar Finlands kommunala landskap. I avhandlingens kvantitativa analys används en egen bearbetning av officiella data från Statistikcentralen. Det extensiva datamaterialet bidrar med information om kommunernas strukturella kontext och andelen kvinnor i kommunfullmäktige. Resultatet i studien visar att en moderniserad strukturell kontext bidrar till en högre andel kvinnor i kommunfullmäktige, medan en traditionell kontext höjer ribban för kvinnor att ta sig in på den lokala politiska arenan. En direkt koppling mellan strukturer och kvinnorepresentation kan dock inte hävdas, utan strukturer är endast en bidragande faktor i variationen i kvinnorepresentation på lokal nivå. Resultatet understryker även budskapet om att de finländska kommunerna inte är homogena och att det kommunala självstyret som kommunerna besitter har en stor inverkan på kommunen.