Browsing by Title

We have not succeeded to halt biodiversity loss despite international agreements. Conserving ecological connectivity is crucial when conserving biodiversity in the long run. This thesis studies policy instruments that promote ecological connectivity and conserve ecological processes. The aim of this study is to find out how Finnish environmental policy should be developed in order to promote ecological connectivity and biodiversity conservation. The research questions are: 1) How current nature conservation policy instruments promote ecological connectivity? 2) How policy instruments could promote ecological connectivity better? 3) Could green infrastructure approach help to conserve biodiversity? Ecological connectivity affects the biodiversity especially trough species dispersal. The environment is governed by different policy instruments, which have various effects on ecological connectivity. The green infrastructure is a new policy approach that underlines holistic planning. The green infrastructure is ecologically connected network of green and blue spaces that produces ecosystem services. The data comes from a SCALES project survey on Securing the Conservation of Biodiversity Across Administrative Levels and Spatial, Ecological and Temporal Scales. A link to the web-based questionnaire was sent to 214 Finnish experts of ecological connectivity and 47 persons answered to the questions. The data was analysed quantitatively and qualitatively. The main analysis methods were repeated measures ANOVA and cluster analysis. Content analysis was done from qualitative data. The experts thought that ecological connectivity is more important than the current consideration shows. The policy instruments that promote ecological connectivity in the best way are the instruments, which have a wide spatial cover and urban and small-scale instruments are considered worse. The potential of policy instruments to promote ecological connectivity is higher than the current implementation demonstrates. The integration of biodiversity conservation to the other sector policies is considered important. Nature conservation was thought to be more important aspect than ecosystem services in implementation of green infrastructure. The respondent believed that green infrastructure has could have potential of enhancing nature conservation.

Tutkielmassa tarkastellaan erityisesti jakamistaloudessa toimivan itsenäisen työnsuorittajan oikeudellista asemaa. Näkökulmana tutkielmassa on siten alustatalouteen pohjautuva työoikeudellinen kysymyksenasettelu, vaikka tutkielmassa hahmotetaan myös yleisemmällä tasolla itsenäisten työnsuorittajien työoikeudellisen aseman määräytymistä Suomessa. Kysymyksenasettelun keskiöön on valikoitunut työntekijäaseman tunnistaminen kyydinjakopalveluiden ja etenkin Uberin kuljettajien kohdalla. Uudenlaiset digitaalisiin alustoihin perustuvat työn tekemisen muodot ovat vaikuttaneet huomattavasti työntekijän ja itsenäisen työnsuorittajan aseman väliseen rajanvetoon liittyvään problematiikkaan. Tutkielmassa pyritään selvittämään, että pystytäänkö kyydinjakopalvelun kuljettajia koskevissa rajatapauksissa työsuhteen perustunnusmerkistön avulla tunnistamaan, tehdäänkö työtä työsuhteessa vai onko kyseessä itsenäinen työnsuorittaja. Tutkielmassa tarkastellaan myös kuljettajien työntekijäaseman arviointia koskevaa oikeuskäytäntöä Iso-Britanniassa. Työsuhteessa tehtävän työn erottaminen muista työtä koskevista oikeussuhteista on aina viime kädessä TSL 1 luvun 1 §:n 1 momentin tulkintaa. Työsuhteen yksi keskeisimmistä piirteistä on työntekijän alisteinen asema suhteessa työnantajaan. Työnantajan direktio-oikeus eli oikeus johtaa ja valvoa työntekoa on käytännössä tärkein kriteeri, jonka perusteella viime kädessä tehdään arvio työsuhteen olemassaolosta. Työnantajalla on direktio-oikeutensa nojalla valtuudet opastaa ja ohjata työntekijöidensä toimintaa, minkä lisäksi se voi myös käyttää heihin tietynlaista auktoriteettista valtaa ja valvoa heitä. Myös kyydinjakopalvelun kuljettajien työoikeudellisen statuksen arvioinnissa ydinkysymys kytkeytyy siten pitkälti siihen, voidaanko kuljettajien katsoa toimivan palvelun välittäjän johdon ja valvonnan alaisuudessa siinä määrin, että niiden välinen oikeussuhde tulkittaisiin työsuhteeksi. Edellä oleva kiteyttää samalla tutkielman tarkoituksen ja kysymyksenasettelun ytimen. Tutkielmassani tulen siihen lopputulokseen, että työsuhteen perustunnusmerkkien tarkastelun avulla pystytään arvioimaan kuljettajien työntekijäasemaa myös Uberin ja sen kuljettajien välisen oikeussuhteen osalta, mutta rajanvetoa koskeva tulkinta on kuitenkin hyvin haastavaa. Perussuhdeteorian näkemyksen vastaisesti yksittäisten tunnusmerkkien tarkastelu ei kuitenkaan näytä riittävän, vaan harkinnassa tulee käyttää myös kokonaisarviointia, jossa otetaan huomioon seikkoja, jotka luonnehtivat sopimussuhdetta laajemmin. Tällaisen lavennetun tulkinnan avulla voidaan hakea ratkaisua rajatapauksiin, joiden osalta kaikki tunnusmerkit näyttäisivät täyttyvän, mutta tulkinta ei herätä vielä täyttä varmuutta siitä, että kyse on työsuhteessa tehtävästä työstä.

Lisääntynyt tietoisuus koirien perinnöllisistä sairauksista on lisännyt tarvetta kiinnittää enemmän huomiota koirarotujen jalostukseen. Kyynärnivelen dysplasia eli kyynärnivelen kehityshäiriö on yksi yleisimmistä perinnöllisistä sairauksista koirilla, johon vaikuttavat perimän lisäksi myös ympäristötekijät. Sairauden vastustamisen haastavuuden vuoksi on ajansaatossa yritetty kehittää erilaisia apumekanismeja jalostukseen. Yksi näistä on PEVISA-ohjelma eli perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustusohjelma, jossa kyynärnivelen dysplasia on ollut muutaman vuosikymmenen ajan mukana. Kyynärnivel muodostuu olkaluusta, värttinäluusta ja kyynärluusta. Rustonsisäisen luutumisen häiriintyessä sekä värttinä- ja kyynärluun kasvaessa eri tahtia koiralle syntyy kyynärnivelen dysplasia. Erilaisia kyynärnivelen kehityshäiriön muotoja ovat sisemmän varislisäkkeen sairaus, olkaluun nivelnastan osteokondroosi, kiinnittymätön kyynärpään uloke ja inkongruenssi eli kyynärnivelen nivelpintojen epäyhdenmukaisuus. Nämä eri kehityshäiriön muodot ovat eteneviä ja voivat periytyä toisistaan riippumatta eri tavalla eri roduilla. Kyynärnivelen dysplasiaa esiintyy tyypillisesti nuorilla, nopeasti kasvavilla, suurilla ja jättikokoisilla koirilla sekä kondrodystrofisilla eli hyvin matalaraajaisilla koiraroduilla. Tällöin koiran tyypillisin oire on etujalan ontuma. Muita kliinisiä oireita voivat olla muun muassa kipu etujalan ojennuksessa, nivelen turvotus, krepitaatio eli rahina ja jalan lihasten surkastuminen. Kyynärnivelen dysplasian diagnosoiminen tapahtuu röntgenkuvauksella, tietokonetomografialla tai tähystämällä. Viralliset seulontaröntgenkuvat kyynärnivelistä arvioidaan Suomessa neljään eri luokkaan: 0 – ei muutoksia, 1 – lievä dysplasia, 2 – kohtalainen dysplasia ja 3 – vakava dysplasia. Kyynärnivelen dysplasian hoitovaihtoehdot ovat kirurgia, proteesit ja konservatiivinen hoito. Näistä suositeltavin vaihtoehto etenkin nuorille koirille on kirurgia. Kirurginen hoito tulisikin aloittaa mahdollisimman pian diagnosoinnin jälkeen ennen kuin niveleen on ehtinyt tulla merkittäviä nivelrikkomuutoksia. Riippuen mikä kyynärnivelen kehityshäiriön muoto koiralla on, valitaan sille sopivin kirurginen menetelmä useista eri vaihtoehdoista. Myös esimerkiksi CUE-osaproteesit ovat yksi suositeltava vaihtoehto etenkin sisemmän varislisäkkeen sairauden hoidossa. Tässä kirjallisuuskatsauksessa keskitytään koiran kyynärnivelen dysplasian etiologiaan, fysiologiaan, oireisiin, kliiniseen diagnostiikkaan, vastustamiseen jalostuksessa ja hoitomuotoihin. Tutkielmassa kootaan yhteen tämänhetkinen tieto koirien kyynärnivelen dysplasiasta, sen jalostuksesta ja eri hoitovaihtoehdoista.

Kondrodystrofisilla koiraroduilla, kuten mäyräkoiralla ja basset houndilla, esiintyy kyynärnivelen inkongruenssia, joka on yksi kyynärnivelen kehityshäiriön eli kyynärniveldysplasian muoto. Inkongruentissa kyynärnivelessä olka- ja kyynärluun välinen nivelrako on leventynyt, kyynärluun telalovi ei myötäile tiiviisti olkaluun telaa sekä kyynär- ja värttinäluun välillä voi olla porras. Inkongruenssi saattaa johtaa kyynärnivelen nivelrikkoon ja aiheuttaa etujalan ontumista. Kondrodystrofisilla roduilla kyynärnivelen inkongruenssin taustalla uskotaan olevan kyynär- ja värttinäluiden epäsynkroninen kasvu, joka johtuu kyynärluun distaalisen kasvulevyn ennenaikaisesta sulkeutumisesta. Skyenterriereillä sen on todettu olevan perinnöllistä, mutta tarkkaa mekanismia ei tunneta. Inkongruenssin yleisyydestä on tehty skyenterriereillä yksi tutkimus, jonka perusteella kohtalainen ja vakava inkongruenssi on niillä suhteellisen yleistä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää inkongruenssin yleisyyttä muilla kondrodystrofisilla koiraroduilla. Kyynärnivelen inkongruenssi diagnosoidaan yleensä röntgenkuvista, mutta tietokonetomografiatutkimus sekä nivelen tähystys ovat tarkempia tutkimusmenetelmiä. Röntgenkuvissa inkongruenssi tulee parhaiten esille mediolateraalisuunnassa kuvatussa, 90 asteen kulmaan taivutetussa nivelessä. Tähän tutkimukseen kerättiin kondrodystrofisia rotuja edustavia koiria, joiden kyynärnivel (toinen tai molemmat) oli kuvattu mediolateraalisuunnassa noin 90 asteen kulmassa. Tutkimukseen saatiin 44 koiraa yhteensä 11:stä kondrodystrofiseksi luokiteltavasta rodusta. Koirista 16:lla oli sopiva kuva vain toisesta kyynärnivelestä, joten tutkimukseen saatiin yhteensä 72 kyynärniveltä. Kyynärnivelen inkongruenssin luokittelua varten röntgenkuvista mitattiin olka- ja kyynärluun välinen nivelrako sen leveimmästä kohdasta. Nivelraon leveyden perusteella kyynärnivelet luokiteltiin neljään inkongruenssiluokkaan: ei inkongruenssia (INC0), lievä inkongruenssi (INC1), kohtalainen inkongruenssi (INC2) ja vakava inkongruenssi (INC3). Lisäksi kuvista arvioitiin mahdollinen kyynärnivelen nivelrikko. Mikäli nivelessä todettiin nivelrikkomuutoksia, se luokiteltiin vähintään luokkaan INC2. Yksittäisiä kyynärniveliä tarkasteltaessa eniten esiintyi lievää inkongruenssia (INC1) ja toiseksi eniten kohtalaista inkongruenssia (INC2). Kun koirat luokiteltiin huonomman kyynärnivelen perusteella, lievää ja kohtalaista inkongruenssia esiintyi yhtä paljon. Koirista yli puolella (55 %) todettiin kohtalainen tai vakava kyynärnivelen inkongruenssi. Rodun yhteyttä kyynärnivelen inkongruenssiin tutkittiin kääpiömäyräkoiran ja welsh corgi pembroke -rodun osalta. Lisäksi tutkittiin sukupuolen yhteyttä inkongruenssiin. Kummassakaan tapauksessa yhteyttä ei todettu. Toisaalta etenkin rotujen osalta aineisto oli hyvin suppea, minkä takia saadut tulokset saattavat olla epäluotettavia. Sekä tämän tutkimuksen että aiemmin kondrodystrofisiin rotuihin kuuluvilla skyenterriereillä tehdyn tutkimuksen perusteella kyynärnivelen inkongruenssi on suhteellisen yleistä kondrodystrofisilla koiraroduilla. Inkongruenssi olisikin syytä ottaa huomioon myös näiden rotujen jalostuksessa. Skyenterriereiden rotuyhdistys suosittelee jalostukseen käytettävien koirien kyynärnivelten röntgenkuvausta ja inkongruenssin arviointia. Sama suositus olisi toivottavaa saada myös muille kondrodystrofisille koiraroduille.

Tässä tutkielmassa käsittelen, miten Japanin keisarillisen armeijan moraalikoodistojen Sotilaan keisarillisen ohjeistuksen (1882) ja Taisteluohjeen (1941) esittämät ideaalit sodassa kuolemisesta näkyivät toisessa maailmasodassa taistelleiden sotilaiden käsityksissä oman henkensä uhraamisesta. Tarkastelen, miten ohjekirjojen teemat nousevat esille sotilaiden päiväkirjoissa, kirjeissä ja runoissa, ja miten sotilaat kuvasivat kuolemaansa liittyviä tuntemuksia suhteessa valtion antamiin ideaaleihin. Erittelen myös sitä, miten valtion antamat ideaalit kuten uskollisuus keisarille vertautuivat sotilaiden itsensä esittämiin syihin. Armeijan ohjekirjojen lisäksi tutkielmani alkuperäisaineistona käytän neljää toisen maailmansodan jälkeen julkaistua kokoelmateosta sotilaiden kirjoittamista teksteistä. Tutkielmani nojaa tunnehistorian metodeihin, ja tukeudun aikaisempaan historiantutkimukseen toisessa maailmansodassa taistelleiden sotilaiden näkemyksistä. Sen lisäksi käytän taustoituksessa tutkimuskirjallisuutta Japanin uskonnoista, filosofiasta ja japanilaisen kulttuurin tunnekäsityksistä. Moraalikoodistojen kuvaamat ihanteet toimivat perustana sotilaan uhrautumiselle sodassa, mutta niiden antamien ihanteiden vaikuttavuus rakentui abstrakteja ideaaleja konkreettisempien tekijöiden varaan. Avainasemaan sotilaiden teksteissä nousivat toverit armeijassa sekä kotona odottavat perheet, etenkin äidit. Sotilaita voimakkaimmin ohjaava tunne oli häpeän välttäminen. Ohjekirjojen esittämä buddhalaisuuteen pohjautuva ideaali tyyneydestä kuoleman edessä näyttäytyi sotilaiden tekstien perusteella arvostettuna piirteenä armeijakulttuurissa, ja pelkurin leimaa välttääkseen sotilaat pyrkivät esiintymään ideaalin mukaisesti. Varsinaiseksi syyksi kuolla ohjekirjat nostivat velvollisuuden täyttämisen keisarille, mutta keisarin jumalan kaltaisen roolin sijaan ohjekirjoissa korostettiin tämän aseman ikiaikaista historiallisuutta isän kaltaisena hahmona japanilaisen perhevaltion päänä. Keisarin ja kansan välistä uskollisuutta perusteltiin konfutselaisuuden oppien mukaisella ajatuksella kōkō-hyveen tavoin rakentuneen lapsen ja vanhempien välisellä uskollisuudella, mutta sotilaiden teksteissä yhtäaikainen uskollisuus keisarille ja omille vanhemmille näyttäytyi huomattavan ristiriitaisena. Taisteluohje määräsi sotilasta ennemmin kuolemaan kuin saamaan ylleen sotavangin häpeän. Sen korostaminen kuolemaa pahempana kohtalona osoitti häpeän voimakasta painoarvoa kulttuurissa. Taisteluohjeessa nostetaan esille myös sotilaan kunnia, joka näyttäytyy ennen kaikkea häpeän välttämisenä. Vaikka pohja kunniakäsitykselle rakennettiin Japanin samuraihistorian päälle, siihen liittyvän historian sijaan sotilaiden teksteissä nousivat esille häpeästä koituvat konkreettiset seuraukset itselle ja sotilaan perheyhteisölle. Sotilaan keisarillisen ohjeistuksen ja Taisteluohjeen kuvailemat ihanteet eivät itsessään riittäneet motivoimaan sotilasta uhraamaan henkeään sodassa, vaan sotilaiden teksteissä korostuivat pelko häpeään joutumisesta oman lähipiirin silmissä, jos sotilas ei onnistuisi toteuttamaan hänelle asetettuja odotuksia antaa henkeään maansa puolesta.

Kyykäärme (Vipera berus) on Suomen ainoa myrkkykäärme, ja sitä esiintyy lähes koko maassa Pohjois-Lappia lukuun ottamatta. Kyy on yleensä helposti tunnistettavissa selän tummasta sahalaitakuviosta. Käärme ei ole perusluonteeltaan hyökkäävä, vaan pyrkii ensisijaisesti pakenemaan. Koira kuitenkin pääsee monesti yllättämään kyyn ennen kuin käärme ehtii paeta, jolloin se puolustautuessaan saattaa purra rajusti. Kaikki puremat eivät sisällä myrkkyä, vaan noin kolmasosa puremista on ns. kuivapuremia. Kyynpuremia raportoidaan eniten maalis- ja lokakuun välisenä aikana. Kyynpuremasta aiheutuvat oireet ovat koiralla vaihtelevia, ja eläimen voinnin kehittymisen ennustaminen ensioireiden perusteella on vaikeaa. Oireet vaihtelevat paikallisesta turvotuksesta henkeä uhkaavaan monielinvaurioon. Koiralla kuolleisuuden on raportoitu olevan 3,5 – 4 %. Kyynmyrkyn koostumusta ei vielä tarkalleen tunneta, mutta sen pääkomponentin muodostavat suurimolekyyliset proteiinit ja polypeptidit, joista osalla on entsymaattista aktiivisuutta. Lisäksi osalla myrkyn komponenteista vaikuttaisi olevan suoraa toksista vaikutusta kohdekudokseen, esimerkiksi munuaisiin. Keskeisintä kyynpureman patofysiologiassa on myrkyn sytotoksisen komponentin ja proteolyyttisten entsyymien aiheuttama verisuonten endoteelivaurio, jonka seurauksena suonet alkavat vuotaa. Kehittyvä voimakas kudosturvotus on kyynpureman tyypillisin oire, ja se ilmaantuu aina kahden tunnin sisällä puremasta, mikäli purema on sisältänyt myrkkyä. Nesteiden siirtyminen verisuoniston ulkopuolelle johtaa nopeasti hypovolemiaan ja shokkiin. Tärkeiden sisäelinten verenkierto heikkenee, jolloin solut kärsivät hapen ja ravinteiden puutteesta. Myrkky stimuloi myös sytokiinien tuotantoa ja vapautumista elimistöstä. Näiden farmakologisesti aktiivisten aineiden vapautuminen pahentaa systeemioireita, aiheuttaa lihasspasmeja ja on pääasiallisesti kyynpuremasta aiheutuvan voimakkaan kivun taustalla. Kyynmyrkyn sisältämät vieraat proteiinit voivat aiheuttaa myös anafylaktisen reaktion. Tutkimusosan aineisto koostuu 12 koirasta, joita hoidettiin kyynpureman takia Yliopistollisen Eläinsairaalan teho-osastolla vuosina 2007 – 2008. Koirista 10 toipui kotiutuskuntoon ja kaksi jouduttiin lopettamaan komplikaatioiden takia. Tutkimuksessa tarkasteltiin potilaiden virtsa- ja seeruminäytteistä määritettyjä munuaisten toimintaa kuvaavia laboratorioarvoja ja verrattiin lopetettujen koirien arvoja selvinneiden koirien vastaaviin. Tarkoituksena oli selvittää, onko selvinneiden ja lopetettujen välillä havaittavissa eroja, ja että onko tiettyjen laboratoriomääritysten perusteella mahdollista sanoa jotakin potilaan selviytymisennusteesta. Tuloksissa todettiin eroja selvinneiden ja lopetettujen koirien välillä. Virtsasta mitatut munuaisten solutuhoa kuvaavat entsyymiaktiivisuudet (AFOS/C ja GGT/C) sekä virtsan proteiinit kreatiniiniin suhteutettuna olivat lopetetulla selvästi korkeammat kuin selvinneillä koirilla. Myös seeruminäytteissä todettiin eroja. Tulosten perusteella vaikuttaakin siltä, että lopetetuilla koirilla vauriot munuaisissa olivat pahemmat kuin selvinneillä koirilla. Tutkimuksen aineisto oli kuitenkin niin pieni, että tuloksia voidaan pitää ainoastaan suuntaa antavina.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan espanjankielisten idiomaattisten ilmausten vaikutusta sanojen oppimiseen. Tutkimuskysymys on, voiko kielikuva olla tehokkaampi keino idiomaattisessa ilmauksessa esiintyvän sanan kirjallisen merkityksen muistamisessa kuin saman sanan oppiminen kontekstista, jossa se esiintyy vain kirjallisessa merkityksessään. Tutkimukseen osallistui kolme espanjaa opiskelevaa ryhmää. Ryhmät olivat Helsingin työväenopistosta, Helsingin yliopiston kielikeskuksesta ja Suomi–Espanja-seurasta. Koehenkilöiden keski-ikä oli 44,5 vuotta ja heillä oli noin kolmen vuoden kokemus espanjan opinnoista. Empiirinen tutkimus toteutettiin kahdessa osassa: ensimmäisessä koehenkilöitä oli 37 ja toisessa 22. Ensimmäisellä kerralla luokka jaettiin sattumanvaraisesti koeryhmään ja verrokkiryhmään. Aluksi kaikki tekivät lähtötasokokeen, jossa testattiin 13 espanjankielisen sanan kääntämistä suomeksi. Seuraavaksi molemmat ryhmät lukivat tekstit, joissa nämä sanat esiintyivät eri konteksteissa. Verrokkiryhmän tekstissä sanat esiintyivät kirjallisissa merkityksissään, kun taas koeryhmän tekstissä sanat olivat osana idiomaattista ilmausta. Tekstien jälkeen luetun ymmärtäminen testattiin kysymyksillä, joissa varmistettiin, että oikein vastaamalla lukija on ymmärtänyt sanan kontekstuaalisen merkityksen. Kokeen palautettuaan koehenkilöitä pyydettiin vielä kääntämään samat 13 sanaa uudestaan. Kahden viikon jälkeen sanojen merkitysten muistaminen testattiin vielä kerran. Tutkimuksen hypoteesi oletti, että koeryhmä muistaisi sanojen kirjalliset merkitykset kahden viikon kuluttua verrokkiryhmää paremmin, jolloin kielikuvien avulla sanojen prossesoiminen osoittautuisi tehokkaammaksi kuin sanojen kirjallinen prosessoiminen. Tutkimuksen tulokset kuitenkin osoittavat, että tilastollisesti merkittävää eroa ryhmien välillä sanojen muistamisessa ei ollut. Mielenkiintoiseksi osoittautui se, että verrokkiryhmä muisti ensimmäisessä testissä lähtötasoonsa nähden enemmän uusia sanoja (keskimäärin 7,07) kuin koeryhmä (keskimäärin 3,88), mutta kahden viikon kuluttua tehdyssä testissä ero oli huomattavasti pienempi: verrokkiryhmä muisti 4,0 uutta sanaa ja koeryhmä 3,66. Tätä tulosta pohdittaessa ehdotetaan, että sanojen unohtaminen voisi olla yhteydessä hypoteesin käsitykseen sanojen syvällisestä prosessoimisesta, joka perustuu Craig ja Lockhartin (1972) teoriaan prosessoimisen tasoista. Koeryhmä mahdollisesti unohti vähemmän sanoja, sillä sanojen prosessoiminen tapahtui useammalla semanttis-kognitiivisella tasolla. Tutkielman rakenteen muodostaa johdanto, teoriaosa, empiriaosa ja johtopäätökset. Tutkimusaiheen valinta perustuu aiempaan tutkimukseemme (Kupiainen 2018), jonka mukaan idiomaattisia ilmauksia ei hyödynnettäisi riittävästi suomalaisissa espanjankielen oppikirjoissa. Tärkein syy tutkimusaiheen muodostumisen kannalta on kuitenkin usko idiomaattisten ilmausten positiivisesta vaikutuksesta vieraan kielen oppimisessa ja havainto siitä, että tätä vaikutusta ei ole tutkittu riittävästi. Työn teoreettinen viitekehys jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä perehdytään fraseologian termistöön esittelemällä eri tutkijoiden määritelmiä fraseologisten ilmausten ominaisuuksista ja niiden kategorisoimisesta. Toisessa osassa käsitellään idiomaattisten ilmausten sisällyttämistä vieraan kielen opettamiseen. Tätä tutkimusalaa kutsutaan fraseodidaktiikaksi. Lopuksi pyritään perustelemaan tutkimuksen hypoteesia erilaisten idiomaattisten ilmausten prosessointimallien avulla, jonka jälkeen vieraan kielen oppimiseen liittyviä teorioita esitellään leksikaalisen lähestymistavan valossa. Empiriaosa alkaa metodologian esittelyllä, jossa erityistä huomiota kiinnitetään tutkimuksen luotettavuuden kannalta olennaisiin kriteereihin, joiden mukaan kaksi erilaista, mutta mahdollisimman samantasoista, koetekstiä luotiin. Empirian toisessa kappaleessa esitellään itse tutkimustulokset ja vastataan tutkimuskysymyksiin pohtien vaikuttaako em. tulosten lisäksi sanojen oppimiseen muut tekijät, kuten opiskelukokemusvuodet, kokelaan ikä tai kokeeseen käytetty aika. Näistä mielenkiintoisin tulos osoitti, että verrokkiryhmässä ikä korreloi tilastollisesti merkittävästi sanojen muistamisen ja kokeeseen käytetyn ajan kanssa. Koeryhmässä vastaavasti merkittävää korrelaatiota ei ollut. Työn loppupäätelmissä pohditaan saatuja tuloksia ja ehdotetaan mahdollisia jatkotutkimuksen aiheita.

Pro gradu tutkielmani tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät edesauttavat tai vaikeuttavat suomalaisten elintarvikeyritysten menestymistä Kiinan kilpailluilla markkinoilla. Kiina on Suomen toiseksi suurin kauppakumppani elintarvikeviennin osalta 8,2 % osuudella viennin kokonaisarvosta. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla seitsemää asiantuntijaa isoista, keskisuurista ja pienistä elintarvikeyrityksistä. Haastateltavien elintarvikeyritysten silmissä Kiina näyttää suurelta mahdollisuuksia täynnä olevalta markkinalta. He ymmärtävät yhtäläisesti suuret riskit ja haasteet elintarvikeviennin suhteen, jotka erityisesti tiivistyivät kumppanuuden hankkimisen problematiikkaan ja kumppaneiden luotettavuuden arviointiin. Haastavin asia viennissä oli löytää kontakteja, luotettavia kumppaneita ja asiakkaita ulkomailta. Vähemmän kokeneelle viejälle tämä ongelma voi olla este vientitoiminnan aloittamiselle heti alusta alkaen ja kokeneemmallakin viejällä ongelma hidastaa kasvua jossain määrin. Kiinan markkinoille pääsemiseksi muita avainkysymyksiä oli paikallisen liike-elämän kulttuurin, politiikan ja kielen tuntemus. Riskit liittyivät myös yrityskulttuuriin ja kumppaneiden toimivaltaan kohdemaassa, mutta myös asiakaskokoon ja pienten toimitusten logistiikkaongelmiin. Riskit olivat tiedostettuja niin elintarviketurvallisuudesta Kiinan digitalisaatioon. Teoreettis-metodologinen lähestymistapani Kiinan viennin haasteisiin ja mahdollisuuksiin on Vesalan ja Rantasen (2007) kehittämä laadullinen asennetutkimus. Menetelmä tukeutuu relationaaliseen ja retoriseen sosiaalipsykologiaan yhdistäen toisiinsa asenteiden ja arvojen tutkimuksen sekä kielenkäytön ja argumentaation. Asenne nähdään kannanottojen ja perusteluiden summana. Olen tulkinnut haastateltavien perusasennetta, jonka pohjalta kolmijako varauksellisesta, varauksellisesti myönteisestä ja myönteisestä asenteesta on rakennettu. Tarkastelen missä määrin yritykset osoittavat elintarvikeviennissään ja niiden visioinnissa heikkoa tai vahvaa yrittäjämäistä toimijuutta, eli kykyä tunnistaa mahdollisuuksia ja riskejä, ja ottaa perusteltuja riskejä erilaisia resursseja mobilisoiden. Erityisesti myönteinen asenne Kiinan vientiin liittyen on liitettävissä kokemukseen, käytettävissä oleviin resursseihin ja johtavaan asemaan organisaatiossa Tulevaisuuden suuntaa maailman poliittinen tilanne on muuttunut radikaalisti haastatteluiden jälkeen ja nyt moni yritys pohtii varmasti tarkemmin myös autoritääristen valtioiden poliittisia haasteita sekä globaalin pandemian aiheuttamia riskejä vientitoiminnoilleen.

The interest in the use of games in education is increasing and game-based learning is seen as an effective way to teach knowledge and skills and to motivate students. Nowadays, the amount of games designed especially for teaching and learning purposes, the learning games, is growing and research on the impact of their use is increasing. However, the existing research data on the use of learning games is still inadequate and a pedagogical model for their use has not yet been developed. This study aims to give an overview of the research on learning games and show gaps in the research field. Furthermore, it focuses on the pedagogical use of the learning games. The research method used was qualitative meta-analysis, which allowed both the qualitative as well as quantitative studies to be synthesized. A systematic model was used to collect the research data. Prior to the data collection, key words and databases were defined. Moreover, the articles had to meet predefined inclusion criteria. Finally, the research data consisted of 35 empirical studies on learning games, which were published between 1998 and 2013 and examined the use of learning games of students under 18 years old. A special coding matrix was developed in order to code both quantitative and qualitative information. At the synthesizing stage, the coded information was grouped and compared. Based on the results of this study, the learning game research focuses on the use of learning games of over seven year old students. The studies, especially, concentrated in mathematics and were mostly single teaching experiments. From the pedagogical point of view, teacher's role was highly important when integrating learning games into teaching. Moreover, evidence supporting the use of learning games in small groups was found to enhance learning and joint knowledge creation. The pedagogical models of learning games found in the research data were often ambiguous. Thus, in the future, the research of learning games should pay more attention to the underlying pedagogical models of learning games. In addition, it should focus more on developing a pedagogical model where playing the game is merely part of the greater teaching process.

Tutkimus tehtiin kvantitatiivisena työaika tutkimuksena. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää laadullisten tekijöiden vaikutusta puutavara-autokuljetuksen käyttämään aikaan metsävarastolla ja kuormauksessa. Yhtenä osa-alueena metsävarastolla oli tutkia kääntöpaikkojen ajanmenekkiä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Aihetta ei ole aikaisemmin tutkittu, joka loi tähän tutkimukseen omanlaisensa haasteen, laadullisten tekijöiden luokittelun rakentamisessa. Kääntöpaikan laatua tarkasteltiin luokallisella sekä asteikollisella aineistolla. Aineisto kerättiin yhteistyössä UPM Metsän kanssa. Metsävaraston laadullisista tekijöistä kääntöpaikan laatuluokkien vaikutukset ajanmenekkiin kyettiin erottelemaan mitatusta aineistosta. Kääntöpaikan laadullisten tekijöiden vaikutus sai tuloksissa erittäin merkitsevän p-arvon < 0,001, regressiomallin selitysasteen ollessa 0,699. Tulokset osoittivat, että lineaarisella regressiomallilla kyettiin ennustamaan kääntöpaikkojen olosuhteiden vaikutusta kääntöpaikan ajanmenekin synnyssä ja, että kääntöpaikan laadulla on vaikutusta puutavara-autokuljetuksen ajanmenekkiin metsävarastolla. Muuttujien lisääminen regressiomalliin paransi R2-selitysastetta, mutta lisätty muuttuja ei saanut mallissa merkitsevää p-arvoa. Regressiomallissa huomattiin kuitenkin ongelma tarkemmassa tarkastelussa. Regressiomalli vaikutti aliarvioivan ajallisesti laatuluokaltaan erinomaisia kääntöpaikkoja sekä yliarvioivan ajanmenekkiä laatuluokaltaan hyvillä kääntöpaikoilla. Laadullisesti kohtalaisten ja huonojen kääntöpaikkojen ennusteajat vaikuttivat olevan kutakuinkin linjassa mitattujen tulosten kanssa. Lisätutkimuksen tarpeena olisi keskityttyä kääntöpaikkatyyppi kohtaisten dimensioiden mittaamiseen ja arvioida yksittäisten dimensioiden vaikutusta kääntöpaikan ajan menekin synnyssä. Mahdollisuutena olisi luokallisen arvioinnin tarkentaminen tai uuden mallin rakentaminen. Puutavaravaraston laadullisilla tekijöillä ja koolla ei havaittu olevan vaikutusta kuormausaikaan. Puutavaravaraston laadullisten tekijöiden pohjalta ei kyetty erottelemaan metsävaraston ajanmenekkiin ja kuormausaikaan vaikuttavia tekijöitä vähäisen hajonnan, mahdollisen mittavirheen ja aineiston vinoutuneisuuden seurauksena. Puutavaralajikohtaisia kuormausaikoja verrattiin olemassa oleviin kuormausaikamalleihin. Tuloksista havaittiin vanhojen mallien yliarvioivan kuitupuun kuormausajanmenekkiä m3/min. Vanhojen mallien yliarvio voi johtua määrämittaan katkotun 3 m lehtikuitupuun sisällyttämisestä kuormausaikamalliin. Sen sijaan että, se olisi arvioitu omana puutavaralajinaan.