Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Kaasalainen, Heini (2015)
    Tämä tapaustutkimus tarkastelee poliittisen vaikuttamiseen tähtääviä sisäisiä prosesseja Suomen luonnonsuojeluliitossa. Suomen luonnonsuojeluliitto on Suomen suurin valtakunnallinen luonto -ja ympäristöasioihin keskittynyt järjestö, jota kuullaan monilla poliittisen päätöksenteon areenoilla. Liitto tunnistetaan sekä asiantuntijaorganisaatioksi että kansalaisjärjestöksi. Sidosryhmien merkitys osana poliittista päätöksentekoa on kasvanut. Sidosryhmien katsotaan voivan vahvistaa lainvalmistelun tietopohjaa että vahvistavan demokratiaa tarjoamalla kansalaisille väylän tuoda näkemyksiään mukaan päätöksentekoon. Tässä järjestöt ja yhdistykset ovat avainasemassa yhteiskunnan mikro -ja makrotason yhteentuojina. Tutkimuksen laadullinen aineisto koostuu kahdeksasta asiantuntijahaastattelusta. Haastattelut ovat muodoltaan puolistrukturoituja teemahaastatteluita. Aineiston analyysi koostuu erilaisten toimijaryhmien, niiden ominaisuuksien ja niiden välisten suhteiden luokittelusta ja erittelystä. Aineistoa jäsennetään Alasuutarin ja Qadirin (2014) episteemisen työn käsitteen, Dahlin (1989) demokraattisen prosessin ja Saariston (2000) sekä Carolanin (2006) asiantuntijuuden käsitteiden avulla. Suomen luonnonsuojeluliiton vaikuttamistyöhön osallistumisessa korostuu jäsenen asiantuntijuuden, motivaation ja käytössä olevien aikaresurssien merkitys. Vaikuttamistyön näkökulmasta järjestön sisäinen demokratia toisaalta legitimoi järjestön toimintaa, toisaalta hidastaa sitä. Demokraattinen toimintaperiaate mahdollistaa kenen tahansa jäsenen osallistumisen vaikuttamistyöhön, mutta käytännössä valtakunnallinen vaikuttamistyö tehdään palkattujen työntekijöiden ja luottamushenkilöiden toimesta. Saadakseen äänensä kuuluviin on oltava 'nimeä', esimerkiksi luottamustoimi jollakin liiton tasolla sekä asiantuntijuutta, intoa ja aikaa. Demokraattinen rakenne, asiantuntijuuden vaatimus ja yhtenäinen, liiton toimijoita yhdistävä ideologia muodostavat liiton tekemän episteemisen työn kulmakivet ja tekevät liitosta uskottavan toimijan poliittisen päätöksenteon areenoilla.
  • Ryhtä, Senni Sofia (2015)
    Työni ensimmäinen osio on teoriaosio, jossa esittelen symmetrian, Fibonaccin lukujonon, kultaisen leikkauksen ja fraktaalit. Esittelen aiheet matemaattisesti ja annan esimerkkejä elollisesta ja elottomasta luonnosta, joista kyseisiä aiheita löytyy. Aiheet on valittu siten, että ne voidaan opettaa yläkoulussa yksinkertaistaen. Teoriataustan lisäksi olen tutkinut eheyttävän opetuksen historiaa ja pohtinut nykypäivän opetusta kouluissa eheyttävän opetuksen kannalta. Esittelen myös uusimmasta opetussuunnitelmasta eheyttävän opetuksen tavoitteet. Teoriataustan ja eheyttävän opetuksen tarkastelun pohjalta olen luonut opetustuokioita, joiden avulla yläkoulussa voidaan toteuttaa eheyttävää opetusta matematiikan ja biologian osalta. Tuokiot on jaettu kolmeen erilaiseen osioon, joissa jokainen esittelee erilaisen tavan yhdistää kahta oppiainetta. Ensimmäisen tuokion tavoitteena on harrastuksen kautta matematiikan integrointi oppilaan omaan elämään. Valitsin aiheeksi mehiläisten matematiikan ja olenkin luonut sen ympärille kokonaisuuden, josta voi hyödyntää kokonaisuuden lisäksi yksittäisiä osia. Toinen osio esittelee matematiikan opettamista luonnossa. Sen tavoite on näyttää, ettei oppimistilanteen tarvitse aina sijoittua luokkahuoneeseen. Tässä osiossa olen hyödyntänyt kiertopistetyöskentelyä. Viimeinen osio on tunnin alun motivoinnit, jotka olen luonut toimimaan esimerkkeinä siitä, miten opettaja voi pienillä teoilla tuoda matematiikan lähemmäs oppilaan arkea. Motivoinneista olen luonut valmiit diaesitykset, jotka on kaikkien käytettävissä. Työni tarkoitus on näyttää opettajille, miten eheyttävää opetusta voi toteuttaa yläkoulussa ja pohtia eheyttävän opetuksen merkitystä. Tutkimuksen mukaan opettajat kaipaavat valmiita opetuspakettaja ja olenkin pyrkinyt luomaan mahdollisimman erilaisia tuokioita, jotta opettajilla olisi mahdollisuus nähdä miten laaja eheyttämisen kenttä on. Nykypäivänä usein eheyttävä opetus toteutetaan kouluissa yksittäisinä teemapäivinä, jolloin oppilaille jää helposti niiden yhteys muuhun opetukseen irralliseksi. Tästä syystä pyrin esittelemään tapoja, miten eheyttävää opetusta voi toteuttaa yläkouluissa matematiikan ja biologian osalta.
  • Karjalainen, Sofia (2021)
    Luonnonhoito ja perinnebiotoopit ovat arvokkaita luonnon monimuotoisuuden eli biodiversiteetin kannalta. Maatalouden tehostumisen vaikutuksia on muun muassa perinnebiotooppien runsas väheneminen. Tärkeää on painottaa tuleville maatalouden parissa työskenteleville tai tuleville viljelijöille, miten tärkeää luontoympäristöstä on pitää huolta ja mitkä vaikutukset tällä on tulevaisuuteen. Maatalousalan oppilaitoksilla ja opetussuunnitelmilla on tässä suuri vastuu. Sekä maatalousalojen opettajat ja oppilaat kaipaavat selkeästi lisää opetusta luonnonhoitoon ja maisemien ylläpitoon. Opettajien opettamisella on suuri merkitys tulevien maatalousalojen työntekijöiden ja päättäjien asenteisiin. Myös eri oppimistavoilla on vaikutusta luonnonhoidon opiskeluun. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, millä tavoilla luonnonhoidon ja monimuotoisuuden opetusta voitaisiin kehittää. Selvitettiin myös, mitkä asenteet maatalousalan opettajille sekä oppilailla on luonnonhoitoon ja miten Suomen maatalousalan oppilaitoksissa luonnonhoitoa opetetaan ja opiskellaan. Tavoitteena on lisätä maatalousalojen opintosuunnitelmiin lisää luonnonhoitoa ja monimuotoisuuden merkitystä tai edes antaa mielikuva siitä, miksi se on tärkeää ja miten luontoa hoidetaan. Tutkimus suoritettiin kyselytutkimuksena. Kyselyä lähetettiin sähköpostitse yhteensä kahdeksaan Suomen maatalousalan oppilaitokseen sekä opiskelijoille että opettajille. Vastauksia palautui vastattuina 69 kappaletta. Tutkimuksen tärkein tulos on että vastaajat näkevät tarvetta luonnonhoidon sekä monimuotoisuuden opetukselle. Suurin osa opettajista ja oppilaista myös kokee, että heidän oppilaitoksessaan voi enemmän lisätä luonnonhoidon sekä monimuotoisuuden opetusta, sillä se koettiin tärkeäksi, myös tulevaisuudessa sekä nykyhetkenä. Luonnonhoidon sekä monimuotoisuuden opetusta voi parantaa opettajien mielestä tuomalla luokkaan esimerkkitehtäviä sekä käytännön harjoittelut ja tilojen esimerkkityöt. Suurin osa opettajista halusi tuoda esimerkkitiloja oppilaiden tietoisuuteen. Oppilaat valitsivat myös käytännön harjoittelut sekä tilojen esimerkkityöt, mutta myös maanviljelijöiden haastattelut kiinnostivat oppilaita ja kannustaisivat opiskelemaan luonnonhoitoa sekä monimuotoisuutta. Tulosten tarkastelusta käy ilmi luonnonhoitoa kohtaan kumpuava kiinnostus sekä opettajien että oppilaiden taholta. Käytäntöä tukee vahva teoriapohja, jota voidaan parantaa monilla eri toimilla opetusympäristössä. Saadut opit opetuslaitoksessa viedään maataloudessa käytäntöön tulevien maataloustuottajien koti- ja työtiloille, jolloin heillä on tulevaisuudessa vastuu Suomen maatalouden monimuotoisuuden tukemisesta sekä ylläpidosta. Jo tämänkin syyn vuoksi tulisi maatalousalan oppilaitosten luonnonhoidon sekä monimuotoisuuden opetusta lisätä.
  • Toivonen, Marjaana (2011)
    Environmental fallows were added as a new voluntary scheme to the agri-environmental programme in Finland in 2009. The scheme aims, among other things, to benefit farmland biodiversity by providing resources for wildlife, and to protect soil from erosion and nutrient leaching. There are four types of environmental fallows: long-term grassland, game crop field, landscape plant field and meadow plant field. In 2010, they covered in total over seven per cent of the field area in Finland. It is important to evaluate the impacts of environmental fallows on environment and develop the scheme, in order to make effective use of resources put into it. The goals of this study were to find out, how important environmental fallows are for biodiversity in agricultural landscapes; what kind of fallows are the most valuable for biodiversity; and how the scheme should be developed. In order to answer these questions, the species richness and composition of vascular plants as well as vegetation structure were surveyed on environmental fallows in Uusimaa and North Ostrobothnia regions in summer 2010. Additionally, the vegetation of environmental fallows was compared with the vegetation of semi-natural meadows and field edges surveyed in another study. Information on the study fields, e. g. parcel history, establishment and management, was collected through a farmer questionnaire. Meadow fields that are sown with low-competitive seed mixtures proved to be the most species rich of the environmental fallow types. On grasslands and meadow fields, the fertility of soil was negatively correlated to the number of species. In species composition the four types of environmental fallows differed from each others as well as from seminatural meadows and field edges. So, the scheme probably enhances diversity in landscape scale. However, there were few rare plant species on environmental fallows. Today, the big majority of the environmental fallows are long-term grasslands, which reduces their positive impact on landscape and biodiversity. The value of environmental fallows both for nature, farmers and society can be enhanced by developing seed mixtures and establishment and management methods as well as offering more advice for the farmers.
  • Fagerström, Johanna (2014)
    The purpose of this study is to determine how nature and environment conservation are discussed in sixth class biology text books. Another research question was to study the way the threatened species are handled in biology and geography text books and how attention is divided between them. These subjects have not been discussed, and thus this research is justified. My analysis of the subject is qualitative, as the research material consists of four different sixth class textbooks from four different publishers. The research material consisted of texts and captions appearing in these books. Investigation was executed using content analysis and the research material was analysed in inductive manner. The investigation's theoretical framework was related to conservation of nature and environment and to definitions threatened species. In this investigation the first research problem collected 309 sentences and approximately one third (31,1%) of them was placed to the first main class: forests. The sentences are divided unevenly between themes, as the difference between the biggest and the smallest main class (3. Drainage system) was 23,3%. The benefit perspective was also emphasized in the discussion related to forests and drainage systems. The threatened species were handled meagerly. There were only two textbooks which included sentences about threatened species. All the mentioned species were either animals or plants and none of these were discussed The threatened species were handled meagerly. There were only two textbooks which included sentences about threatened species. All the mentioned species were either animals or plants and none of these were discussed very thoroughly. All other organisms, like threatened fungi species, were not handled at all .
  • Pöytäniemi, Aino (2020)
    Kuluttajien lisääntynyt tietoisuus ympäristöstä ja ekologisesta kestävyydestä näkyy muun muassa kestävämpien ja luonnollisempien kulutusvalintojen suosimisena. Kosmetiikkavalmistajat ovat tiedostaneet kulutussuunnan muutoksen, minkä vuoksi kosmetiikkaa on ryhdytty markkinoimaan harhaanjohtavilla ympäristöön ja luonnollisuuteen liittyvillä väittämillä. Tässä lainopillisessa tutkielmassa tarkastellaan luonnonkosmetiikkavalmisteiden markkinointiin liittyvää harhaanjohtavuuden ongelmaa erityisesti kosmetiikkavalmisteiden pakkausmerkintöjen osalta. Tutkielma jakautuu rakenteellisesti kolmeen osaan, joista ensimmäisessä selvitetään, mitkä instrumentit sääntelevät luonnonkosmetiikkavalmisteita, ja miten luonnonkosmetiikkavalmiste tämän sääntelyn pohjalta määritellään. Luonnonkosmetiikan määritteleminen on haastavaa, sillä se perustuu luonnonkosmetiikka-alan yksityisten toimijoiden sertifioinneille. Kriteerit ja edellytykset kukin sertifioija määrittelee itsenäisesti. Euroopan unionissa on tunnistettu tarve yhtenäistää luonnonkosmetiikkaa koskevaa sääntelyä, sillä sertifioijien eriävät käsitykset luonnonkosmetiikkavalmisteen sisällöstä ovat sirpaloittaneet luonnonkosmetiikan tarkoittamaan epäyhtenäisesti hyvin eri sisältöisiä valmisteita. Tutkielman toisessa osassa tarkastellaan luonnonkosmetiikkavalmisteiden tyypillistä markkinointia. Kosmetiikkatuotteiden pakkausmerkinnät ovat valmisteiden markkinoinnissa merkittävässä roolissa, minkä vuoksi tarkastelu keskittyy pakkausmerkintöihin ja niiden tärkeimpiin elementteihin tavaramerkkeihin, sertifikaatteihin ja kosmetiikkaväittämiin. Pakkausmerkintöjen yhteydessä arvioidaan myös sertifikaattien toimivuutta luonnonkosmetiikan itsesääntelyvälineenä. Luonnonkosmetiikan epäyhtenäisen sääntelyn vuoksi luonnonkosmetiikan tunnistaminen on erityisesti kuluttajan näkökulmasta haastavaa. Kosmetiikkavalmisteen luonnollisuutta koskeva puutteellinen sääntely mahdollistaa luonnollisuuteen viittaavien väittämien esittämisen myös valmisteissa, joita ei yleisen käsityksen mukaan tulisi pitää luonnollisina. Tutkielmassa tarkastellaan, miten luonnonkosmetiikan pakkausmerkintöjä tulisi arvioida harhaanjohtavaa markkinointia koskevan sääntelyn näkökulmasta. Tarkastelussa havaitaan, että kosmetiikkavalmisteiden pakkausmerkinnöillä on merkittävä tehtävä kuluttajille tapahtuvassa markkinoinnissa. Pakkauksessa esitettävät kosmetiikkaväittämät erityisesti valmisteen ympäristövaikutuksista ja valmisteeseen sisältyvistä tai sisältymättömistä aineista ja ainesosista voidaan nähdä kuluttajan ostopäätöksen kannalta ratkaisevina tekijöinä. Pakkausmerkinnöillä on siten huomattava vaikutus valmisteesta saatavan mielikuvan luomisessa, minkä vuoksi on tärkeää, että pakkausmerkinnät eivät luo harhaanjohtavaa mielikuvaa valmisteen sisällöstä. Tutkielman viimeisessä osassa päädytään johtopäätökseen, jonka mukaan tämän hetkisen lainsäädännön valossa kosmetiikan pakkausmerkinnät johtavat kuluttajaa herkästi harhaan. Jotta markkinointisääntelyn ja erityisesti harhaanjohtavaa markkinointia koskevan sääntelyn tavoitteet toteutuisivat kosmetiikkavalmisteiden markkinoinnissa, tutkielmassa ehdotetaan harkittavaksi luonnonkosmetiikkavalmiste-käsitteen lisäämistä kosmetiikkalainsäädäntöön. Ehdotetun lainsäädäntömuutoksen vaikutusta arvioidaan luonnonkosmetiikan pakkausmerkinnöissä esitettävien markkinointi-instrumenttien eli tavaramerkkien, sertifikaattien ja kosmetiikkaväittämien näkökulmasta.
  • Alasentie, Iida (2022)
    Consumption of natural and organic products is one of the recognizable global trends that reflects to the cosmetics market as growing popularity of natural cosmetic products. This thesis focuses on the meanings that are related to the use of natural cosmetics. The key objective of this master’s thesis is to recognize the meanings that users of natural cosmetics give to the products they use. Research literature related to consumer culture and the meanings of consumption were used to form the theoretical framework of the study. The theoretical part also focuses on the political and hedonistic meanings associated with natural cosmetics. In addition to the meanings associated with natural cosmetics, the study aims to understand the role of ecological and health related factors in the use of natural cosmetics and to recognize how certificates affect to the use and trust of natural cosmetic products. The empirical part of the study was carried out as a qualitative study. The material consists of 15 thematic interviews conducted by telephone in July 2021. The interviewees who participated in the study are users of natural cosmetics, who were reached through a Finnish Facebook group related to natural cosmetics. The interviews were transcribed and analysed by means of theory-driven content analysis. The study shows that users of natural cosmetics give 1) functional, 2) social, 3) ecological, 4) health, 5) pleasure, and 6) trust-related meanings to the products they use. Political consumption is a prominent part of the use of natural cosmetics. Especially the social and ecological meanings of the use of natural cosmetics shows signs of alternative hedonism, which can be seen as a more controlled way to act as a consumer. The study shows that users of natural cosmetics give not only individual but also socially important meanings to natural cosmetic products. Users of natural cosmetics are restraining their use of natural cosmetics by buying products with specific features. For example, one natural cosmetics user chooses to purchase products that are only produced in Finland. The study also identifies the trust-related importance of certificates, especially when the product or place of purchase is unfamiliar to the natural cosmetics user. Users of natural cosmetics don’t see the certificate as a necessity since the use of the products is mainly based on the functionality, the ingredients, the price, and the availability of the products. Above all, the study shows that there’s specific type of uncertainty associated with natural cosmetics and their use. This leads to continuous evaluation and balancing between meanings related to natural cosmetics user’s own well-being and to the meanings related to social and environmental issues.
  • Särkiniemi, Eeva (2017)
    Perinnebiotoopit ovat perinteisen laidunnuksen ja niiton muovaamia luonnontyyppejä, joiden lajisto on rikas. Karjan laidunnuksen muututtua ja keskityttyä, perinnebiotoopit ovat muuttuneet yhä harvinaisemmiksi. Laiduntaminen on yksi keinoista ylläpitämään perinnebiotooppien monimuotoisuutta ja tuottavuutta. Hevosten määrä etenkin Etelä-Suomessa on noussut huomattavasti. Hevosen laidunnuskäyttäytyminen on kuitenkin valikoivampaa, kun karjalla. Laiduntamisen tärkein tavoite on saavuttaa tyydyttävä eläintuotos, jotta saadaan hevosten omistajat kiinnostumaan riittävän laajasti luonnonlaitumien laiduntamisesta. Tässä tutkimuksessa selvitetään luonnonlaitumella laiduntavien hevosten ravintotarpeiden täyttymistä (kuten energian, sulavan raakavalkuaisen, kivennäis- ja hivenaineiden perustarpeet), luonnonlaitumen sadontuottokykyä sekä laitumien botaanista koostumusta. Luonnonlaitumen eri lohkoilta määritettiin laidunnuskauden aikana kuiva-aineen kertymistä, sadon määrää ja laatua sekä kasvuston botaanista koostumusta. Botaanisen koostumuksen avulla haluttiin selvittää kuinka suuren osan sadosta hevoset syövät. Laitumen kasvustoa suojattiin häkeillä, joita oli 4:llä eri lohkolla. Kaikilla lohkoilla otettiin rehuanalyysinäytteitä sekä laidunnukselta suojatusta, että suojaamattomasta sadosta. Otetut näytteet jaettiin silmämääräisesti syötäviin ja ei syötäviin lajeihin aiempien tutkimusten pohjalta ja punnittiin satomäärien määritystä varten. Näytteet kerättiin yhteensä 9 kertaa kasvukauden aikana. Lisäksi alkukesästä tehtiin botaaninen kasvilajimääritys. Näytteet analysoitiin Valion laboratoriossa NIRS-analyysin avulla. Hevoset saivat energiaa ja valkuaista riittävästi koko laidun kauden ajan. Kivennäisaineiden osalta fosforin päivä saanti jäi suositusarvoja pienemmiksi ja vääristi hevosten Ca:P suhteen liian suureksi. Hivenaineista kuparin ja sinkin saanti ei ollut riittävää. Luonnonlaidun on kivennäislisän kanssa hyvää rehua tyydyttämään hevosen perustarpeet. Luonnonlaitumen ravitsemuksellinen koostumus on viljeltyjä laitumia köyhempi energian ja valkuaisen osalta mikä, vähentää herkästi lihomaan taipuvaisilla hevosilla ylipainosta johtuvia terveysongelmia ja mahdollistaa niiden laiduntamisen.
  • Pellinen, Elisabet (2014)
    Tutkielmani aineistona olevien japanilaisen ohjaaja ja käsikirjoittaja Hayao Miyazakin (s. 1941 ) animaatioelokuvien punaisena lankana on ympäristön tuhoutuminen sekä luonnon ja ihmisen välinen suhde. Tutkielmassa yhdistän Miyazakin ekofantasiaa luonnon uudelleen lumoutumisen tematiikkaan. Tutkielman taustalla oleva kiinnostus paikantuu ihmisen luontosuhteeseen ja sen muutokseen, jonka ytimessä luonnon uudelleen lumoutuminen on. Elokuvien on sanottu peilaavan kontekstiaan ja näin ollen tutkielmassani tarkastelen, miten shintolaisen kontekstin luontosuhde ja laajempi ympäristökriisi peilautuu Miyazakin elokuvissa. Tutkielman olen rajannut vastaamaan kysymykseen, minkälainen on Miyazakin elokuvien luonnon lumous. Aineistona on kahdeksan Miyazakin ohjaamaa ja käsikirjoittamaa animaatioelokuvaa, joita olen tutkinut sisällönanalyysin avulla. Analysoin aineistoani elokuvien shintolaisesta kontekstista käsin. Tärkeimpiä teoreettisia työkaluja tutkielmassa ovat rituaalisesti puhdas sydän tai mieli (jap. kokoro), sisä- ja ulkopuolen välinen erottelu (jap. uchi ja soto) sekä Thomas Kasuliksen esittelemä tulkinta shintolaisista kameista ihmetystä herättävänä voimana, jonka kanssa on opittava tuntemaan olo kodikkaaksi. Analyysin tulos on, että Miyazakin elokuvissa luonnon ihmetystä herättävä lumous, jota on sekä sen pelottavuus että kauneus, suojelee elämää. Etenkin luonnon lumouksen pelottava ja uhkaava puoli pitää yllä tärkeää rajaa ihmisen ja luonnon välillä, jotta ihminen pysyisi poissa villistä luonnosta. Luonnon lumous ja sen tehtävä on mahdollista ymmärtää vain puhtaalla kokorolla. Kamien täyttämän maailman lumouksen puhdasta kokemista estää kokoroa likaavat tekijät: ahneus, viha ja välinpitämätön tietämättömyys. Luonto heijastaa ihmisen kokoron puhtaustilaa. Kun ihminen rikkoo luonnon ja ihmisen välistä tasapainoa, muuttuu luonnon käytös. Keskustelu ihmisen uhkaavaksi tai häiritseväksi kokemasta luonnosta ja siitä, miten ihmisen pitäisi siihen suhtautua, saa luonnon lumouksen kautta ihmiskeskeisyyttä kritisoivan näkökulman.
  • Rapeli, Hanne (2020)
    Kaupunkien rakennetut puistot voivat olla lajirikkaita paikkoja ja jopa monimuotoisuuden keskittymiä kaupunkimaisemassa. Tutkin lopputyössäni Helsingin rakennettujen puistojen putkilokasvien, lintujen ja jäkälien lajistolliseen monimuotoisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi tarkastelen ilmanlaadusta kertovien indikaattorijäkälien esiintyvyyttä tutkimuspuistoissa. Aiempien tutkimusten perusteella tärkeimpiä puistojen lajistolliseen monimuotoisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi puiston koko, puiston sisäinen habitaattien monimuotoisuus ja puiston kytkeytyneisyys muihin viheralueisiin. Puistojen monimuotoisuustutkimuksissa paljon käytettyjä teorioita ovat mm. gradienttiparadigma ja saarieliömaantieteellinen teoria. Tutkimukseen valittiin 12 puistoa kolmelta kaupunkivyöhykkeeltä: kantakaupungista, välikaupungista ja esikaupungista. Vyöhykejaon taustalla on ajatus kaupungistumisen voimistumisesta ja viheralueiden kytkeytyneisyyden heikkenemisestä kohti kaupungin keskusta siirryttäessä. Puistojen valintaan ja aineiston keruun menetelmiin vaikutti EU-rahoitteinen, puistojen biokulttuurista monimuotoisuutta tutkiva GREEN SURGE -hanke. Tutkimuskysymykseni ovat: Kasvaako putkilokasvien, lintujen ja jäkälien lajimäärä puiston koon kasvaessa? Vaikuttaako habitaattien monimuotoisuus putkilokasvien lajirikkauteen, Shannonin diversiteetti-indeksin avulla laskettuun putkilokasvien lajistolliseen monimuotoisuuteen tai alkuperäislajien osuuteen putkilokasvien kokonaislajimäärästä? Vaikuttaako putkilokasvien lajirikkaus tai puuvartisten kasvien lajimäärä lintujen lajirikkauteen? Esiintyykö tutkimuspuistoissa ilman laadusta kertovia indikaattorijäkäliä? Onko kaupunkivyöhykkeiden välillä eroa putkilokasvien, lintujen tai jäkälien lajimäärissä? Entä alkuperäisten kasvilajien osuuksissa tai yksi- kaksi- ja monivuotisten putkilokasvien esiintyvyydessä? Onko kaupunkivyöhykkeiden välillä eroa herkkien ja erittäin herkkien indikaattorijäkälien esiintyvyydessä? Tutkin näitä kysymyksiä kvantitatiivisesti korrelaatioanalyysin ja yksisuuntaisen varianssianalyysin avulla. Tutkimuspuistoista löytyi 171 putkilokasvilajia, mikä on noin 16 % kaikista Helsingin putkilokasvilajeista. Näiden joukossa oli mm. kuusi saraa (Carex), joita pidetään kaupunkipakoisina lajeina. Habitaattien monimuotoisuus nosti putkilokasvien lajimäärää ja vaikutti positiivisesti myös Shannonin indeksin avulla laskettuun putkilokasvien lajirikkauteen sekä alkuperäislajien osuuteen putkilokasvien kokonaislajimäärästä. Nämä tulokset olivat tilastollisesti merkittäviä. Alkuperäislajien, tulokaslajien ja viljelykarkulaisten osuudessa ei ollut eroja kaupunkivyöhykkeiden välillä, mikä kertoo siitä, että Helsingissä kasvaa alkuperäisiä kasvilajeja hyvinkin lähellä kaupungin keskustaa. Suuremmissa puistoissa on yleensä enemmän lajeja kuin pienemmissä puistoissa. Tässä tutkielmassa se piti paikkansa erityisesti lintujen kohdalla. Lintujen lajimäärän ja puiston pinta-alan välille löytyi tilastollisesti merkittävä yhteys. Toinen lintujen lajirikkauteen vaikuttava tekijä oli puuvartisten kasvien lajimäärä. Tutkimuspuistojen puista ja pensaista hyvin pieni osuus on alkuperäislajeja, joten myös koristelajit saattavat vaikuttaa lintujen monimuotoisuuteen positiivisesti. Lintujen lajimäärä oli korkein kantakaupungissa, kun taas putkilokasvien ja jäkälien lajirikkaus oli korkein esikaupungissa. Kaupunkivyöhykkeiden väliset erot eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkittäviä. Ilmanlaadusta kertovia herkkiä ja erittäin herkkiä indikaattorilajeja esiintyi eniten esikaupungin ja vähiten kantakaupungin puistoissa. Puistojen välinen vaihtelu indikaattorijäkälien esiintyvyydessä oli kuitenkin suurempaa kuin kaupunkivyöhykkeiden välistä vaihtelua suurempaa.
  • Turkki, Vilma (2023)
    Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan, kuinka maitoalan yritykset Arla Oy ja Valio Oy raportoivat luonnon monimuotoisuudesta osana vastuullisuus- ja tilinpäätösraportointia. Tutkielman tavoitteena on tarkastella, miten luonnon monimuotoisuus on mukana raportoinnissa ja onko siitä raportointi muuttunut vuosien 2010–2021 aikana. Tutkielmassa käytetään valmista aineistoa, joka koostuu yritysten vuosina 2010–2021 julkaisemista vuosiraporteista. Vuosiraporteilla tarkoitetaan Arla Oy:n kohdalla vastuullisuusraportteja ja vuosiraportteja (englanniksi Annual Report), ja Valio Oy:n kohdalla vastuullisuusraportteja ja toimintakertomus ja tilinpäätös raportteja. Tutkielmassa käytetään sidosryhmäteoriaa, jonka avulla selvitetään, millainen vaikutus sidosryhmien osallistumisella ja osallistamisella on ollut luonnon monimuotoisuudesta raportointiin. Tutkimustapa on laadullinen tapaustutkimus, ja aineiston läpikäynnissä hyödynnetään laadullista sisällönanalyysiä. Keskeiset tulokset ovat, että luonnon monimuotoisuus on tullut Valion ja Arlan vastuullisuusuraportointiin mukaan 2010-luvulla, luonnon monimuotoisuudesta raportointi on kehittynyt etenkin vuoden 2017 raporteissa ja sen jälkeen, ja että sidosryhmien merkitys ei vielä näy selkeästi luonnon monimuotoisuudesta raportoinnin edistämisessä. Tulokset ovat osittain samansuuntaisia kansainvälisen tutkimustiedon kanssa. Tutkimustiedon mukaan luonnon monimuotoisuudesta raportointi on vielä pitkälti puutteellista. Eriävä tulos liittyy sidosryhmien osallistumiseen. Tutkimustiedon mukaan sidosryhmillä on suuri vaikutus yritysten luontoraportointiin. Tämän tutkielman mukaan sidosryhmillä on kuitenkin vain korkeintaan pieni vaikutus. Eriävää tulosta voi selittää sidosryhmätyön vähäisyys ja luonnon monimuotoisuudesta raportoinnin lyhyt historia. Tärkeimmät johtopäätökset tutkielman perusteella ovat, että Arla Oy ja Valio Oy ovat kehittäneet luonnon monimuotoisuudesta raportointia 2010-luvun loppupuolelta alkaen, mutta raportointi on vielä riittämätöntä ja siitä puuttuu seurattavat mittarit. Raportoinnin kehittämiseksi tulee tehdä lisää asiantuntija- ja tutkijayhteistyötä sekä pyrkiä käyttämään myös numeraalisia mittareita, joilla luontovaikutuksia ja -työtä voidaan seurata.
  • Turpeinen, Laura (2019)
    Tomaatit ovat tärkeimpiä luomutuotteita Suomessa. Pohjoismaisissa oloissa luomutomaatteja kasvatetaan pääasiassa kasvihuoneissa rajoitetussa kasvualustassa. Luomukasvihuonetuotanto eroaa tavanomaisesta tuotannosta eniten kasvinravinteiden käytössä. Tutkimuksen tavoitteina oli selvittää luonnonmukaisen kasvualustojen ja kasvinravitsemuksen vaikutusta tomaatin satoon ja sadon laatuun. Kasvihuonetutkimuksessa kirsikkatomaatilla (Solanum lycopersicum) tutkittiin kolmea kaupallista luomukasvualustaa ja kahta kokeeseen suunniteltua luomujakojuurikasvualustaa, joita verrattiin tavanomaiseen kivennäislannoitettuun kontrollialustaan. Luomukasvualustoja lannoitettiin pelkästään siipikarjanlannasta valmistetuilla kiinteillä lannoitteilla. Jakojuurialustat erosivat toisistaan vain lannoituksen määrän suhteen. Kokeessa seurattiin kasvualustojen ravinnepitoisuuksia, sadon määrää ja laatua ja tomaattien vegetatiivista kasvua. Kasvualustoista kerättiin satoa 28 viikon ajan. Yhtä kaupallista kasvualustaa lukuun ottamatta kaikki luomukasvualustat tuottivat yhtä suuren sadon kuin kivennäislannoitettuun kontrolli. Heikoimmat sadot ja vegetatiivisen kasvun tuotti kasvualusta, jonka rakenne ei tukenut lisättyjen ravinnepanosten liukenemista ja mineralisoitumista kasveille helposti käytettävään muotoon. Kontrolli tuotti tilastollisesti eniten kauppakelvottomia hedelmiä. Kasvualusta ja lannoiteratkaisut eivät vaikuttaneet hedelmien liukoisten kuiva-aineiden pitoisuuteen, mutta kontrollin hedelmien titrautuva happamuus oli 25 – 30 % luomukasvualustoja suurempi kasvukauden alussa. Titrautuvan happamuuden kasvu alentaa tomaattien sokeri/happo -suhdetta, mikä viittaa kontrollissa olevan huonomman makuisia tomaatteja. Kokeessa käytetyt jakojuurialustat eivät eronneet tilastollisesti toisistaan sadon määrän, laadun tai vegetatiivisen kasvun suhteen. Kasvualustan rakenne on erityisen tärkeää lannoituksen onnistumisen kannalta. Luomukasvualustoilla ja luomulannoituksella voidaan saada samansuuruinen ja laadukkaampi sato tavanomaiseen tuotantoon verrattuna, jos kasvualustan ravinteiden riittävyydestä pidetään huoli.
  • Kämäri, Maria (2014)
    Tämän tutkielman tavoitteena on arvioida Suomen luonnonmukaisen maatalouden fosforivirtojen volyymeja, lähteitä ja kohteita sekä virtoihin vaikuttavia tekijöitä. Tuloksia peilataan luomumaataloudelle asetettuun 20 % tavoitteeseen Suomen peltopinta-alasta. Tutkielman käytännön tavoitteena on tutkia, onko ravinteiden kierrätys suomalaisessa luomumaataloudessa riittävän kestävällä tasolla sekä löytää tarvittaessa käyttökelpoisia ratkaisuja luonnonmukaisen maatalouden kestävämpään ravinnetalouteen tulevaisuudessa. Tutkielman aineisto on kerätty BERAS -hankkeen puitteissa seitsemältä suomalaiselta ERA –tilalta (ecological recycling agriculture –tuotantotapa, ERA). Haastatteluaineiston, kansallisten tilastojen ja kirjallisuuden avulla havainnoista koottiin luomutiloja edustavat fosforitaseet ja tilojen sijainnin perusteella rajatun alueen luomutuotantoa edustava SFA -malli. Kolmen vaihtoehtoisen skenaarion ja tuloksien avulla muodostettiin arviot suomalaisen luomumaatalouden fosforitaseista ja -virroista vuonna 2020. Eteläsuomalainen luomumaatalous ei vaikuta hyödyntävän peltomaan fosforivarantoja, vaan turvautuu ostolannoitteisiin ja tavanomaiseen maatalouden tuottamiin ravinteisiin kuten lantaan ja teurasjätteistä valmistettuihin liha- ja luujauhoihin. Koska kotieläintiloja ei ole riittävästi suhteessa kasvinviljelytiloihin, luomumaatalouden lannantuotto ei riitä kasvintuotannon tarpeisiin. Fosforitaseeseen ei saada merkittävää parannusta vuoteen 2020 mennessä, ellei luomumaatalous ala hyödyntämään peltomaan fosforivarantoja. Samanaikaisesti tulee tukea muita kierrättäviä fosforivirtoja, joista tällä hetkellä potentiaalisimpia ovat vesistöjen biomassat. Elintarviketeollisuuden, yhdyskuntajätteiden ym. biomassojen suhteen tulee kehittää uudenlaisia toimintamalleja ja -tapoja, sekä punnita käytön ekologisia, sosiaalisia, taloudellisia ja terveydellisiä näkökulmia. Jos myös tavanomainen maatalous hyödyntää orgaanisia lannoitteita vuonna 2020, kuten hallituksen tavoitteissa on asetettu, orgaanisista lannoitevalmisteista kuten lannasta tulee entistä kysytympää, mikä voi edelleen heijastua eläintiheyteen, luomukasvien satotasoihin ja tuotannon kannattavuuteen.
  • Suomalainen, Jari (2020)
    Tutkielman tarkoituksena on selvittää lain ja moraalin välistä suhdetta tutkimalla luonnonoikeusteorian aatehistoriaa ja modernin luonnonoikeusteoreetikon Lon L. Fullerin oikeusteoriaa. Tavoitteena on kuvata eri aikakaudella luonnonoikeusteorioiden merkitys oikeuden ja lain taustalla, mutta keskeinen tutkimuksen ongelma rajoittuu kysymykseen, kuinka paljon moderni luonnonoikeusteoria sisältää käsitteen ”luonnonoikeus” aineksia? Esittelevä luku peilaa luonnonoikeusoppia kilpaileviin positiivista oikeutta suosiviin koulukuntiin ja johdattelevassa luvussa tutustutaan luonnonoikeuden aatehistoriaan ja modernin luonnonoikeuden syntyyn. Varsinaisissa tutkimusongelmaluvuissa käsitellään 1900-luvun luonnonoikeuskeskustelua, jossa Lon Fullerin teoria on keskiössä. Hän puolustaa luonnonoikeudellista kantaansa tosiasioiden ja arvostelmien välttämättömästä suhteesta ja inhimillisen toiminnan tarkoitusrationaalisuutta oikeusjärjestyksessä. Hän myös kritisoi oikeuspositivistista näkemystä, joka jättää moraalin lain ulkopuolelle vastoin luonnonoikeudellista lähtökohtaa. Fuller esittelee oman proseduraalisen luonnonoikeutensa määrittelemällä oikeudelle sisäisen moraalin, joka sisältää vaatimukset oikeusjärjestykselle oikeuden legitimiteetin ja hyväksyttävyyden saavuttamiseksi. Lopuksi tutkielmassa osoitetaan modernin luonnonoikeuden ja Lon Fullerin teorian sisältävän vahvasti elementtejä luonnonoikeusaatehistoriasta. Yhteenvetona ja johtopäätöksenä päädytään Fullerin teorian luonnonoikeudellisen taustan kiistattomuuteen, vaikka hän itse yrittääkin päästä siitä monella tavalla irti. Tutkielman metodi on deduktiivinen, koska siinä pyritään laajalla luonnonoikeuden aatehistorialla ja sen käsittelyllä pohjustamaan yksittäisen oikeusfilosofin oikeusteoriaa modernissa luonnonoikeusajattelussa. Samalla Fullerin oikeusteoria ja moderni luonnonoikeusteoria ankkuroidaan luonnonoikeuden aatehistoriaan. Toinen tutkielmassa esiintyvä metodi on oikeusfilosofisen tieteellisen väittely esittely. 1900-luvun oikeusfilosofinen väittely on ajan kuva luonnonoikeuden määrittelystä toisen maailmansodan jälkeisessä oikeuskeskustelussa. Fullerin vastaväittelijänä toimivat Ernest Nagel (naturalistinen perusongelma tosiasioista ja arvostelmista) ja H.L.A. Hart (oikeuspositivistinen teoria). Tärkeimmät tutkielman lähteenä olevat teokset ovat näiden debattien artikkelijulkaisut. Fullerin lain sisäinen moraali esiteltiin teoksessa Morality of Law (1964).
  • Hietala, Riikka (2006)
    Mahdollisuudet kokea hiljaisuutta ovat heikentyneet yhteiskunnassamme. Hiljaisuutta voidaan suojella laatimalla kriteerit hiljaiselle alueella ja suojella niitä kaavoituksen ja lainsäädännön avulla. Tällä tutkimuksella pyritään hankkimaan taustatietoa siitä, millaisia melun raja-arvoja voitaisiin soveltaa hiljaisten alueiden määrittelyssä sekä mitkä asiat vaikuttavat luonnonrauhan kokemiseen hiljaisella alueella. Tutkimuksessa selvitetään luonnonrauhan kokemisen suhdetta alueella vallitsevaan äänitasoon. Lisäksi tutkimuksessa pyritään määrittelemään mitä on luonnonrauha ja sen kokeminen, sekä tarkastellaan niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat luonnonrauhan kokemiseen. Aineisto kerättiin retkillä, joita järjestettiin kolme pääkaupunkiseudun ja yksi Leppävirran virkistys- ja ulkoilualueilla. Yhteensä retkille osallistui 79 ihmistä. Retken aikana äänitasot mitattiin äänitasomittarilla ja osallistujat täyttivät lomakkeen, jossa kysyttiin arvioita luonnonrauha- ja maisemakokemuksesta. Kunkin retken jälkeen tehtiin ryhmähaastattelu. Aineiston analyysiin käytettiin sekamenetelmää: äänitasojen ja lomakkeen arvioiden suhdetta analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin ja haastatteluaineiston ja lomakkeen avovastauksien analyysiin käytettiin kvalitatiivisia menetelmiä. Laadullinen analyysi täydentää ja selittää tilastollista aineistoa sekä etsii luonnonrauhan kokemisen arvioihin vaikuttavia tekijöitä. Tuloksien mukaan luonnonrauhakokemuksen ja äänitasojen välille löytyi riippuvuus: äänitason nousu vähentää luonnonrauhaa. Luonnonrauhakokemus on kokemus riittävästä tilasta ja sitä vahvistaa luonnonhiljainen äänimaisema, jossa voi kuulla luonnon ääniä ja nähdä koskematonta luontoa. Kokemusta häiritsee liikenteen melu ja ihmisjäljet. Odotukset hiljaisuudesta ja rauhasta vaikuttavat voimakkaasti luonnonrauhakokemukseen.
  • Mustajärvi, Esa-Pekka (2017)
    Tutkielmani käsittelee luonnon esiintymistä Herman Melvillen romaanissa Typee (1846). Luonnon käsite laajenee työssäni merkitsemään tapahtumamiljöötä kokonaisuutena sen yksittäisten osien lisäksi. Tutkielman tavoite on selvittää millä tavoin luonto tulee Typeessä esitetyksi ja miten se palvelee teoksen kokonaismerkityksiä. Hyödynnän työssäni ekokritiikin tyypillisiä lähestymistapoja kuten maisemakuvausta sekä pastoraalin- ja erämaan käsitteitä. Pohdin myös miten luontokuvaus toimii osana Typeen eri kirjallisia lajityyppejä. Aloitan tutkimukseni kartoittamalla taustaa Melvillen luontokuvaukselle tarkastelemalla 1800-luvun alkupuolen Yhdysvaltojen kirjallista ja aatteellista ilmapiiriä. Pyrin sijoittamaan Melvillen luontokuvauksen aikansa romanttiseen traditioon ja etsimään hänen tuotantonsa yhteyksiä transsendentalistiseen luontokirjallisuuteen. Aloitan tarkemman analyysini Typeestä tarkastelemalla miten luontokuvaus toimii osana sen matkakertomustyylistä kerrontaa. Tämän jälkeen liitän romaanin saari-aiheen laajempaan kirjalliseen ja filosofiseen kontekstiin ja tarkastelen mitä mahdollisia symbolisia elementtejä saaren miljöö- ja luontokuvaus sisältää. Jatkan työtäni tarkastelemalla miten Typeen tapahtumaympäristönä toimivasta saaresta rakentuu konstruoitu pastoraali-idylli, joka muodostaa jyrkän vastakohdan länsimaiselle sivilisaatiolle. Tutkin myös miten romantisoidun ympäristön asukkaat ja heidän kulttuurinsa tulevat kuvatuksi sekä miten Melville käyttää tätä kuvausta käsitellessään tosiasiassa länsimaista ihmistä. Tutkimukseni osoittaa, että Typeen miljöönä toimiva saari on todenmukainen ympäristö, mutta samalla myös mielikuvituksellinen paikka, joka tarjoaa puitteet filosofiselle ajatusleikille. Typeen kertoja kuvailee ympäristöään ja sen asukkaita dokumentaarisen tarkasti, mutta hänen pääasiallisena tarkoituksenaan on käsitellä omaa kulttuuriaan. 1800-luvun romantiikan ja transsendentalistisen kirjallisuuden tavoin Melville kuvaa syrjäisen seudun luonnonmaisemineen sekä asukkaineen vahvasti ihannoiden. Typeen esittämä suhde ihmisen ja luonnon välillä jää kuitenkin ratkaisemattomasti ristiriitaiseksi. Työssäni käy ilmi, että Typeen kertoja Tommo kokee ympäröivän luonnon idyllinä, mutta myös vaarallisena ja pelottavana erämaana. Lisäksi tutkielmani esittää syitä miksi ja millä tavoin Typeen kuvaus eksoottisesta luonnonkansasta jää pinnallisen yksipuoliseksi.
  • Saarni, Matti (2019)
    Climate change affects the human habitat and the mechanics that cause this scientific phenomenon are somewhat well known. This study examines how forest policy, agricultural policy and environmental policy can control the mechanisms that cause climate change. The material of the study consists of interviews of 12-13 Finnish experts, each representing one of the previously mentioned sectors. Each of the experts have been asked 13-14 questions about the importance of climate change mitigation, as well as the mechanisms by which agriculture and forests affect the climate and how climate change should be considered in environmental policy. The data was collected between October 8th and November 8th of 2019. This was in five weeks after the IPCC 1,5-degree climate report was published. A series of topics was constructed from the answers, and they are meant to be used as topics to be discussed in the Finnish 2019 parliamentary election. In addition, on how important scientific academics see the control of climate change, they were also asked how critical climate change is. The interview material is stored in the Finnish Social Science Data Archive (www.fsd.uta.fi) The experts’ answers to the importance of controlling climate change were almost unanimous and considered to be highly important. Carbon sink and storage were considered the most effective methods to control climate change. According to the results, the study proposes topics that should be discussed in politics and when a person wants to advance the control of climate change in forest, agriculture and environment politics. Political decisions are often based on value judgement, which again are based on the information of different methods efficacy. The results that are discussed in this study are not the only options, but they give guidelines and reasons for discussions related to effective choices. Forest policies should recognize the effects of forest industry to the development of carbon sink and storage. Forest industries prerequisite for operation and decision making in addition to considering employment and export industry, must also consider the effect for Finland’s net carbon emissions. Activities which lengthen the forest rotation time would have multiple positive benefits and increase forest carbon storage. Agricultural politics should broaden the discussion to reach food politics. Consumption habits have big effect on agricultural production structure and it can be directed by many ways. The structure of agricultural production should also be considered from the emission point of view, because the land use is substantially large and changes in production can affect Finland’s emission in a scale, that would have large effect on our nations net carbon emissions. To strengthen carbon sinks, landowners should have compensation mechanism methods, that increase carbon sinks, and which are combined to the size of the carbon storage. In environmental policy climate change must be paid more attention and governmental boundaries must not intervene significant decision making. The strengthening of the role of Ministry of the Environment and adding co-operation between different ministries supports the decision making regarding environmentally positive issues.
  • Axelsen Rasmus (2023)
    Luonnontieteiden luonne ja luonnontieteellinen lukutaito ovat olleet pitkään tiedekasvatuksellisia tavoitteita sekä maailmanlaajuisesti että paikallisesti Suomen lukiojärjestelmässä. Tässä tutkielmassa toteutettavalla lukion opetussuunnitelmien perusteiden analyysillä on pyritty selvittämään mahdollistavatko lukion fysiikan ja kemian opetussuunnitelmarakenteet luonnontieteiden luonteen kattavan opetuksen. Tuloksia on vertailtu vuosina 2006 ja 2021 käyttöönotettujen opetussuunnitelmien perusteiden välillä. Analyysimalli perustuu perheyhtäläisyyslähestymistapaan ja edelleen sen pohjalta muodostettuun metakategoriamalliin, jota on täydennetty liittämällä mukaan luonnontieteellisen työskentelyn persoonallista lähtökohtaa ja tiedon faktuaalisuuden päämäärää kuvaavat vastakohtaparit. Tuloksista käy ilmi, että vuosina 2006 ja 2021 käyttöön otettujen lukion opetussuunnitelmien perusteiden välillä on selviä eroja, joiden valossa jälkimmäisessä on havaittavissa edellistä kattavampi näkemys luonnontieteiden luonteen opetuksesta. Fysiikan ja kemian oppiaineiden kognitiivis-episteemisten kokonaisuuksien analyysi osoittaa, kuinka vuonna 2021 käyttöön otettujen opetussuunnitelmien perusteiden aiempaa selkeämpi luonnontieteiden luonteen sisällyttäminen opetuksen tavoitteisiin ei ole johtanut aiheen kannalta olennaisen luonnontieteellisen menetelmän kuvauksen sisällyttämiseen opetussuunnitelmien perusteisiin. Sosiaalis-insitutionaalisten kokonaisuuksien analyysi osoittaa, kuinka fysiikan tavoitteet ovat selvästi kemiaa monipuolisemmat sosiaaliselta kannalta tarkasteltuna.
  • Apajalahti, Ahto (2015)
    Tutkin luonnontieteiden popularisointia Suomessa 1950- ja 1960-luvuilla. Keskityn tutkimaan muun muassa Helsingin Sanomien (HS) tiedetoimittajana vuosina 1960 1968 työskennelleen filosofian tohtori Reino Tuokon toimintaa luonnontieteitä popularisoivien artikkeleiden ja teosten kirjoittajana ja suomentajana 1950- ja 1960-luvuilla. Selvitän minkälaisia maailmankuvallisia tai ideologisia näkemyksiä hänen toimintansa taustalla oli. Lisäksi tutkin yleisemmin sitä, miten HS popularisoi luonnontieteitä. Tarkastelen erityisesti sellaisia luonnontiede- ja teknologia-aiheita, jotka herättivät erilaisia maailmankuvallisia, eettisiä ja yhteiskunnallisia pohdintoja ja näkemyksiä. Niitä olivat muun muassa ydinenergia, ydinaseet ja ydinfysiikkaan liittyvät teoriat, avaruustutkimus ja -teknologia sekä kosmologiset teoriat, ympäristönsuojelua koskevat huolenaiheet, elämän syntyä koskevat ja maantieteelliset teoriat, genetiikan kehitys ja sen mahdollisuudet, kiihtyvän väestönkasvun uhat sekä talidomidi-lääkeaineen sivuvaikutuksista aiheutunut tragedia. Näihin ilmiöihin liittyi myös kylmän sodan poliittisia kamppailuja. Tieteen popularisoinnin historian tutkimuksessa on otettava huomioon lisäksi niin kutsuttu pseudotiede, sillä siihen liittyvät ilmiöt ovat olleet omalla tavallaan osa tieteen popularisointia. Reino Tuokko oli keskeisiä suomalaisia popularisoijia 1950- ja 1960-luvuilla. Hän omaksui tiedettä popularisoidessaan monenlaisia rooleja. Usein hän toimi ensinnäkin tieteeseen ja teknologiaan perustuvan taloudellisen edistyksen puolestapuhujana. Toisaalta hän halusi kaikissa tilanteissa esiintyä kiihkottomana ja järkiperäisesti ajattelevana tiedemiehenä, joka ei mennyt mukaan esimerkiksi miehitettyjä avaruuslentoja ympäröineeseen mielestään liialliseen innostukseen. Hän pyrki myös varoittelemaan tieteeseen ja teknologiaan liittyvistä uhista. Tiede oli toimintana inhimillistä ja sitä harjoitettiin yhteiskunnallisen todellisuuden puitteissa. Tuokon toiminnan taustalta hahmottuu tieteelliseen maailmankuvaan pohjautuva ideologia. Sen mukaan tieteellisen ajattelutavan pitäisi olla kunkin yksilöllisen maailmankuvan kehittämisen pohjana. Lisäksi tieteellistä tukimusta ja ajattelutapaa edistämällä lisättäisiin henkistä ja taloudellista hyvinvointia. Tieteeseen pohjautuvien tietojen ja käsitysten pitäisi olla myös yhteiskuntapoliittisten ratkaisujen pohjanaepätieteellisten poliittisten tai uskonnollisten dogmien sijaan. Näin ollen tiedettä on mielekästä tutkia historiallisesti myös eräänlaisena levitettävänä ideologiana, joka kamppailee yhteiskunnallisestavaikuttavuudesta samalla areenalla poliittisten ja uskonnollisten ideologioiden ja maailmankuvien kanssa. Tutkielma on eräänlainen johdanto siihen, miten luonnontieteitä popularisoitiin "atomiajan" Suomessa. Tieteiden popularisoinnista Suomessa ei ole tutkimuksessa muodostettu vielä selkeää kokonaiskuvaa, joten tutkielma tasoittaa tietä syventävämmälle jatkotutkimukselle.
  • Björkskog, Jenni; Väänänen, Liina (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2006)
    Tämä opas on tehty Yliopistollisen eläinsairaalan eläinlääkäreiden tarpeisiin, sillä he hoitavat päivittäin Eläinsairaalaan hoitoon tuotuja luonnonvaraisia eläimiä. Myös muualla toimivat eläinlääkärit voivat soveltaa oppaan ohjeita henkilökohtaisen mielenkiinnon ja olemassa olevien resurssien mukaan. Luonnonvaraisten eläinten hoito voi toisinaan luoda eläinlääkäreille yllättäviä tilanteita. Tietoa eläimistä ja niiden sairauksista ja lääkityksistä ei ole helposti saatavilla. Tässä oppaassa käsitellään Suomen luonnosta löytyvien yleisimpien nisäkkäiden ja lintujen hoitoa. Tavallisimmat sairaudet ja niiden hoito käydään läpi. Lisäksi oppaassa on ohjeita eläinten ruokinnasta ja pitovaatimuksista hoidon aikana sekä yhteystietoja jatkohoitoa varten. ELK Jenni Björkskogin kirjoittamassa osuudessa käsiteltävät nisäkkäät ovat siili (Erinaceus europaeus), jänis (Lepus timidus), rusakko (Lepus europaeus), orava (Sciurus vulgaris), liito-orava (Pteromys volans), kettu (Vulpes vulpes), majava (Castor fiber, Castor canadensis), saukko (Lutra lutra), mäyrä (Meles meles), minkki (Mustela vision), lumikko (Mustela nivalis nivalis), näätä (Martes martes), hilleri (Mustela putorius), kärppä (Mustela erminea), ahma (Gulo gulo), ilves (Lynx lynx), norppa (Phoca hispida) ja harmaahylje (Halichoerus grypus). ELK Liina Väänäsen tekemässä osiossa käsitellään kauriin-, peuran- ja hirvenvasat, lepakot sekä linnut. Lintuosiossa on on luvut Yleistä linnuista, Pikkulinnut, Varislinnut, Vesilinnut ja Petolinnut.