Browsing by Title

Tämä tutkimus esittelee Lutherin avioliittoteologian kokonaisrakennetta. Tutkimuksen metodi on systemaattinen analyysi ja päälähteenä käytetään Lutherin teosten tieteellistä julkaisua Weimarer Ausgabe. Lutherin avioliittoteologian omaleimaisuus perustuu luomisteologian vanhurskauttamisopilliseen tulkintaan. Sen tähden Lutherin avioliittoteologia on erottamattomasti kietoutunut yhteen hänen reformatorisen työnsä kanssa ja erottuu myöhäiskeskiajan katolisen kirkon taustaa vasten uutena. Evankelisen uskon myötä Luther tulkitsi Jumalan luomisjärjestyksen mukaan elämisen todelliseksi ja oikeaksi hengelliseksi elämäksi, johon Jumala kristittyä kutsui. Lutherin kokemuksen mukaan myöhäiskeskiajan katoliselta kirkolta oli pitkälti kadonnut Kristuksen evankeliumi ja sen mukana myös oikea kristillinen elämä Jumalan luomassa maailmassa. Hänen reformatoriseen työhönsä kuului näiden molempien uudelleen löytäminen ja palauttaminen kirkon elämään. Koska Luther ymmärsi, että avioliitto oli tämän Jumalan luomisjärjestyksen kulmakivi, hän käytti paljon voimavarojaan tämän kulmakiven tukevaan asettamiseen takaisin sen oikealle paikalleen. Lutherin mukaan avioliitto oli kirkon taimitarha ja yhteiskunnan lähde. Luther ymmärsi, että Jumalan lausuma hedelmällisyyden ja lisääntymisen siunaus (1. Moos. 1:28) oli avioliiton kulmakivi. Tämä siunaus selitti ihmisen luomisen sukupuoliseksi olennoksi, mieheksi ja naiseksi sekä sai aikaan heidän välisensä seksuaalisen vetovoiman. Tämä siunaus oli Lutherille kaikkivaltiaan Jumalan luomissana, joka sai aikaan sen, mitä se sanoi. Ihmisen tehtävä on antaa tämän Jumalan sanan ja luomistahdon päästä itsessään oikeuksiinsa, niin että hän on hedelmällinen ja lisääntyy. Siinä missä oikea seksuaalisuuden käyttö perustuu kuuliaisuuteen hedelmällisyyden ja lisääntymisen siunaukselle, tämän siunauksen halveksuminen on kaikkien seksuaalisten syntien juurisyy. Lutherille avioliitto oli mitä hengellisin kutsumus, sillä Jumala rakensi taivasten valtakunnan avioliiton päälle. Avioliitto oli kirkon taimitarha, jossa Jumala kasvatti itselleen ihmislasten paljouden taivasten valtakuntaa varten. Avioliitossa yhdistyi kaksi ihmiskunnan jalointa ja suurinta tehtävää: lisääntyminen ja Jumalan sanan saarnaaminen. Sen tähden avioliitolla on Jumalan pelastussuunnitelmassa ja kirkossa keskeisen tärkeä rooli. Tässä prosessissa vanhempien tuli myös kasvattaa lapsensa palvelemaan yhteiskunnallisessa elämässä kaikkia lähimmäisiään Jumalan tahdon mukaisissa kutsumuksissa. Yhteiskunnallisen elämän päätehtävä oli tukea ja palvella avioliittoa, johon koko yhteiskunnallinen elämäkin perustui ja josta se sai toimivaltansa. Yhteiskunnan hyvinvointi perustui vahvan ja hyvinvoivan avioliittoinstituution varaan, mutta avioliiton halveksuminen johti yhteiskunnan laajamittaiseen rappiotilaan ja laittomuuden valtaannousuun. Lutherin avioliittoteologiassa avioliiton eri tarkoituksilla on monisyinen ja syvällinen yhteys toisiinsa. Tässä verkostossa hedelmällisyyden ja lisääntymisen siunaus toimii ikään kuin solmukohtana, jossa avioliiton eri tarkoitukset punoutuvat yhteen. Täten lisääntymistä voidaan pitää avioliittoteologian päätarkoituksena, jonka kontekstissa avioliiton muut tarkoitukset toteutuvat. Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että Lutherin uuden avioliittoteologian omalaatuisuus perustuu luomisteologian vanhurskauttamisopilliseen tulkintaan. Tämän tulkinnan jäsentävänä periaatteena toimii jumalallinen rakkauden järjestys. Tämä jäsentävä periaate löytyi analysoimalla Lutherin eskatologista käsitystä ihmisestä Jumalan kuvana sekä suhteuttamalla tämä avioliiton kristologis-trinitaariseen ulottuvuuteen. Jumalallisen rakkauden järjestyksen selvempi tiedostaminen olisi auttanut Lutheria korjaamaan avioliittoteologiansa joitakin sisäisiä jännitteitä sekä näkemään eksplisiittiset yhteydet siellä, missä ne aiemmin olivat osittain tiedostamattomat vaikkakin läsnäolevat. Näin Lutherin avioliittoteologiaan sisältyvä potentiaali olisi tullut entistäkin paremmin aktiiviseen käyttöön.

Tutkielma käsittelee suomen kielen luulla-verbin polysemiaa. Verbi on merkitykseltään kaksijakoinen, sillä se voi saada joko ei-faktiivisen merkityksen ’olettaa’ tai kontrafaktiivisen merkityksen ’olettaa erheellisesti’. Tutkielmassa selvitetään, missä tilanteissa verbin eri merkitykset aktivoituvat. Tutkielman aineisto on koottu Kielipankin Korp-palvelussa saatavilla olevasta korpuksesta 1990- ja 2000-luvun suomalaisia aikakaus- ja sanomalehtiä. Korpuksesta on haettu kaikki verbin preesensin ja imperfektin finiittimuodot aktiivissa ja passiivissa, ja niistä on koostettu yhteensä 1091 ilmausta käsittävä aineisto. Aineisto on lajiteltu määrällisesti siten, että kaikki ilmaukset on tulkittu joko ei-faktiivisiksi tai kontrafaktiivisiksi. Laadullisessa analyysissa verbin merkitysvaihtelua tarkastellaan persoona- ja aikamuodoittain. Samalla kiinnitetään huomiota merkitysvaihtelun suhteeseen verbin saamiin täydennyksiin sekä konstruktioihin, joissa verbi esiintyy. Tutkielman havainto on, että luulla saa ei-faktiivisen merkityksen preesensin yksikön ensimmäisessä persoonassa, mutta pääsääntöisesti kontrafaktiivisen merkityksen preesensin kaikissa muissa persoonissa sekä imperfektissä persoonasta riippumatta. Tähän pääsääntöön on kuitenkin joitakin selkeitä poikkeuksia. Esimerkiksi toisen persoonan kysymyksissä ja erilaisissa futuurisesti suuntautuneissa ilmauksissa ei-faktiivinen merkitys on yleinen (luuletko, että? jos luulet, että). Lisäksi esimerkiksi kolmannen persoonan nollapersoonassa merkitysten raja hämärtyy, sillä ilmaukseen voi sisältyä sekä puhujan oma ei-faktiivinen arvio asiaintilasta että implikaatio siitä, että asiaintila on epätosi (luulisi, että). Tutkielman tärkeä huomio onkin, että aina ei ole mahdollista tai tarpeen tehdä eroa verbin merkitysten välillä, vaan joissakin tapauksissa ilmauksen kokonaismerkityksen kannalta verbin molemmat merkitykset ovat jossakin määrin läsnä. Tietyissä konstruktioissa verbi saa käytännössä yksinomaan kontrafaktiivisen merkityksen persoona- ja aikamuodosta riippumatta (arviointimuotti ja asiaintiloja vertailevat kuin-konstruktiot). Tutkielma osoittaa, että luulla-verbillä on vahva taipumus saada kontrafaktiivinen merkitys ’olettaa erheellisesti’ lukuun ottamatta preesensin yksikön ensimmäistä persoonaa. Tässä mielessä verbi vaikuttaa omalaatuiselta muihin mentaaliverbeihin verrattuna. Tulkinta syntyy viime kädessä kontekstin avulla, mutta käytännössä verbi ei esiinny ei-faktiivisessa merkityksessä monissa yhteyksissä juuri lainkaan (esim. imperfekti ja kolmas persoona pl. konditionaalin nollapersoona).

Tutkielmassa tarkastellaan Viron kirkkokiistaa Suomen ulkoministeriön sekä Suomen ortodoksisen kirkon toimijoiden näkökulmasta. Viron uudelleenitsenäistyttyä maassa oli kaksi kilpailevaa ortodoksista kirkkoa: Viron pääasiassa vironkielisistä koostuva Viron apostolinen ortodoksinen kirkko sekä neuvostoajalta maahan jäänyt Moskovan patriarkaatin alainen Viron ortodoksinen kirkko. Vuonna 1996 Viron valtiojohdon ja seurakuntien enemmistön pyynnöstä Viron apostolinen ortodoksinen kirkko palautettiin Konstantinopolin patriarkaatin alaisuuteen. Kirkon väliaikaiseksi johtajaksi tuli Suomen ortodoksisen kirkon johtaja, arkkipiispa Johannes. Kiista oli Virolle ja Venäjälle poliittinen. Tutkielmassa tarkastellaan, muodostuiko se sellaiseksi myös Suomessa. Lähdeaineistona toimii Suomen ortodoksisen kirkon hallussa oleva arkistomateriaali sekä ulkoministeriön arkistoaineistot. Aineistoa tarkastellaan laadullisen sisällönanalyysin kautta. Teoreettisena viitekehyksenä käytetään transnationaalista historiaa ja metodologisen nationalismin kritiikkiä, kun kiistan poliittisuutta sekä Viron ja Suomen suhteita kylmän sodan jälkeisessä maailmassa tarkastellaan kansallisvaltioiden sijasta myös Suomen ortodoksisen kirkon toimijoiden näkökulmasta. Kiista muodostui Suomessa poliittiseksi kysymykseksi, kun Venäjän federaatio ja Moskovan patriarkaatti halusivat käsitellä Suomea kiistan osapuolena. Suomen ulkopoliittiseksi linjaksi muotoiltiin, ettei valtiojohto ollut kiistassa osallisena eikä sillä ollut mahdollisuutta vaikuttaa tilanteeseen. Ulkoministeriössä tiedostettiin kiistan poliittiset elementit. Suomen ortodoksisen kirkon toimijat tiedostivat myös kiistan poliittisuuden, antoivat siitä rohkeitakin lausuntoja ja olivat yhteydessä Viron valtiojohtoon. Kiista valottaakin, miten Viron uudelleenitsenäistyttyä alikansallisella tasolla yhteydet Suomesta Viroon olivat tiiviitä, vaikka julkinen ulkopolitiikka suhtautui Virolle keskeiseen poliittiseen kysymykseen jopa välinpitämättömästi.

Luu on mekaanisilta ominaisuuksiltaan ja jäykkyydeltään selvästi luunmurtumien fiksaatiossa yleisesti käytettyä teräslevyä heikompaa. Luun kimmokerroin eli Youngin moduli on vain 1/10 teräksen kimmokertoimesta (n.20 MPa/200 MPa). Käytettäessä murtuman fiksointiin teräslevyä voi luuhun syntyä osteoporoottisia muutoksia ns. stress protection -ilmiön seurauksena. Nykyään pyritäänkin kehittämään fiksaatiovälineitä materiaaleista, jotka mekaanisilta ominaisuuksiltaan enemmän muistuttavat luuta. Putkiluun murtuma paranee fiksaation rigiditeetistä riippuen normaalisti eli kalluksen avulla tai primaaristi, jollei kallusta syntyy vain erittäin vähän. Kompressiolevyn avulla fiksoitu primaarisesti paraneva murtuma lujittuu hitaammin kuin normaalisti parantuva, mutta levytys mahdollistaa raajan nopean käytettävyyden operaation jälkeen. Normaali eli spontaani murtuman paraneminen jakaantuu osittain päällekkäisiin tulehdus-, paranemis- eli korjaus- ja muotoutumisvaiheeseen. Primaarisessa paranemisessa normaalin paranemisen korjausvaihe ohitetaan ja siirrytään suoraan hitaaseen muotoutumisvaiheeseen, josta johtuen kliininen paraneminen tapahtuu selvästi hitaammin.

Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa Yliopistollisessa eläinsairaalassa vuosien 2006 ja 2018 välisenä aikana kaneilla todettuja murtumia, murtumille altistavia tekijöitä ja käytettyjä hoitomuotoja. Yhtenä mielenkiinnon kohteena oli tutkia, miten ikä vaikuttaa kanin murtumien esiintyvyyteen ja todetaanko vanhemmilla kaneilla enemmän patologisia murtumia esimerkiksi luun haurastumisesta johtuen. Tutkimuksen tuloksia vertaillaan myös muiden eläinlajien (koira, kissa, hevonen, laama ja alpakka) vastaaviin tutkimuksiin. Tutkimuksessa kartoitettiin Yliopistollisen Pieneläinsairaalan tietokannasta vuosina 2006-2018 käyneet kanit, joilla on eläinlääkärin vastaanotolla todettu jokin murtuma. Potilastietokannasta löydettiin yhteensä 48 tutkimukseen soveltuvaa potilasta. Potilaiden perustiedot ja tiedot jatkohoidosta kerättiin ylös ja mahdollisista röntgenkuvista määritettiin tarkemmin murtuman tyyppi. Röntgenkuva oli otettu 20 potilaalta. Murtumapotilaista 53,3 % olivat alle kolmevuotiaita murtumapotilaiden keski-iän ollessa 3,6 vuotta. Erityisesti olka-, reisi- ja lantioluiden murtumia esiintyi myös vanhemmilla kaneilla, ja näiden keski-iät vaihtelivat 5,2-6,3 ikävuoden välillä. Potilaista 63,0% oli uroksia. Selkeä poikkeus muuten urosvaltaiseen sukupuolijakaumaan oli lantion murtumat, sillä kaikki viisi lantionmurtumaa olivat naaraskaneilla. Tutkimuksessa havaittiin, että kaneilla oli selkeästi eniten murtumia raajoissa. Takajaloissa murtumia todettiin 2,5 kertaa enemmän kuin etujaloissa. Yleisimmät murtuman sijainnit olivat reisiluu (35,4 %), kyynärluu (16,7 %), sääriluu (14,6 %) ja lantio (10,4 %). Kirjallisuuden mukaan selkärangan murtumat ovat yksi yleisimmistä kanien murtumista, mutta tutkimuksessamme oli vain yhdellä potilaalla selkärangan murtumia. Tämä selittyy todennäköisesti sillä, että potilastietokannasta löytyi tutkimuksen aikaväliltä useita kaneja, jotka oli tuotu takajalkojen halvaantumisen takia, eli sopisivat anamnestisesti selkärangan murtumapotilaaksi, mutta yhdellekään ei tehty jatkotutkimuksia diagnoosin saamiseksi. Murtumaan johtaneet tapahtumat eivät olleet tiedossa 37,5 %:lla potilaista. Kun murtuman syy oli tiedossa, yleisin syy oli kanin käsittelyn aikainen tapaturma (35,4 %). Tyypillisin tapaturma johtui siitä, että kani oli päässyt hyppäämään tai putoamaan sylistä. Tämän tiedon valossa merkittävä tekijä kanien murtumien ennaltaehkäisyssä olisi ihmisten riittävä opastaminen kanin oikeaoppisesta käsittelystä. Tutkielman kirjallisuuskatsauksessa käsitellään lyhyesti luun rakenne ja fysiologia yleisellä tasolla sekä kanien luuston anatomiset erityispiirteet. Kirjallisuuskatsauksessa vertaillaan eri diagnostisen kuvantamisen menetelmiä kanien murtumien diagnostiikassa, erilaisia murtuman hoitovaihtoehtoja sekä minkälaisia erityispiirteitä kanien murtumien hoidossa on otettava huomioon niin klinikalla kuin kotona.

This study deals with the carnivalistic consumer revolt and the urban event of Restaurand Day. Restaurant Day represents a case of a new kind of consumer movement in Finland. My research method is qualitative and I approach the phenomenon through Finnish media articles. The basis of my research lays on consumer culture theories and their contributions. As research material I use online versions of Finnish newspapers and magazines as well as online discussions connected to these media articles. Here and there, social media completes my research material too. Theoretical framework of this study consists mainly of experience consumption, carnivalism, activism, consumer movements, leisure, food culture and urban culture studies. This is a case study, which aims to a deeper understanding of phenomenon by analysing and interpreting the data. The unifying theme of this thesis is the concurrent role of consumers as pleasure seekers, rebels and consumer-producers. Other clear themes are transience, do-it-yourself, pop-up, copying ideas from around the world and comparisons between Finland and other countries. On Restaurant Day, consumers are looking for thrills and experiences. Restaurant Day is also connected to a concept of urban community. Working, doing and arranging things together is an important aspect and authentication of the individually perceived experientiality. Consumers also throw themselves into the role of producers by inventing imaginative restaurant concepts and by producing restaurant services to others. Restaurant Day’s main idea does not consist only of serving food and cooking, but rather deals with all matters achieved through food. The concept of medieval carnivalism and laughter by Mihail Bahtin seems to create great backgrounds for the modern phenomenon of nowadays consumer culture. This phenomenon can be described as carnivalistic consumer revolt that is expressed in a carnivalistic urban event. One basic idea of carnivalistic urban event is to criticise the unnecessary formality and rules in funny and enjoyable ways. This is the main idea of carnivals all over the world. In Restaurant Day, consumers appear as urban culture animators, rebels, consumer-producers and eventually, even social innovators. My research data contain a lot of descriptive words such as carnival, enjoyment, fun, revitalization, cheerfulness, creativity, imagination, enthusiasm and joy. These expressions represent the complex yet optimistic nature of the phenomenon. As the popularity and reputation of Restaurdant Days grows, its carnival spirit and consumer-producer ideas are being put to use in official contexts too. In the end, various actors and experts from different fields have been interested in adopting Restaurant Day spirit to their own innovations. One idea is to introduce Restaurant Day to the world as Finnish innovation: it’s an unique manifestation of the power of Finnish civil and consumer society.

Tutkielmassa kuvataan lyhyen matematiikan ylioppilaskokeen sanallisten tehtävien tekstilajia vuosina 2003 2013. Tarkastelun alla ovat tekstilajin konteksti, intertekstuaalisuus ja interdiskursiivisuus, rakenne sekä tekstilajin tulkinta. Työssä tuotetaan uutta ja ajankohtaista tietoa yhteiskunnallisesti merkittävästä tekstilajista, jota ei ole suomen kielen tutkimuksen piirissä vastaavasta aineistosta aiemmin tarkasteltu. Tutkielman taustalla on ajatus kielenkäytöstä osana sosiaalista toimintaa: kielenkäyttö on aina sidoksissa siihen toimintaan, jota kielellä toteutetaan. Tätä sosiaalisen toiminnan ja kielenkäytön yhteenliittymää lähestytään tutkielmassa tekstilajin käsitteellä. Lyhyen matematiikan ylioppilaskokeen sanallisten tehtävien tekstilaji määritellään tutkielmassa ensisijaisesti tehtävien kommunikatiivisen päämäärän kautta, joka on testata ylioppilaskokelaiden matematiikan osaaminen lukion oppimäärän pohjalta. Kommunikatiivinen päämäärä näkyy tekstilajin kuvatuissa piirteissä. Työssä tehdään näkyväksi, kuinka institutionaalinen tekstilaji lyhyen matematiikan ylioppilaskokeen sanalliset tehtävät ovat ja kuinka kyseiset tehtävät ovat osa laajempaa tekstien verkostoa, johon lukeutuvat aikaisemmat sanalliset tehtävät, kokeessa läsnä olevat muut tehtävät ja tehtäviin tuotetut vastaukset. Rakenneanalyysissä aineiston sanallisista tehtävistä erotetaan kolme funktionaalista osaa, joita ovat EHTO, INSTRUKTIO ja VIITTAUS. EHTO asettaa väitelausein laskulle ehdot, joiden pohjalta INSTRUKTIO ohjaa tekemään laskutoimituksen kysymyksen tai käskyn keinoin. VIITTAUS kiinnittää tehtävätekstin kuvioon, kuvaan tai taulukkoon, mutta voi viitata myös lähteeseen. Funktionaalisten osien keskinäinen järjestys ei ole kiinteä, vaan voi varioida. Matematiikan sanallisilla tehtävillä on luonnollisen kielen kautta kyky viitata samanaikaisesti sekä matemaattiseen diskurssiin että matematiikan ulkopuolisiin diskursseihin, kuten kaupan tai lääketieteen diskursseihin. Kommunikatiivisen päämäärän ja kontekstin valossa matemaattinen diskurssi on kuitenkin se, jonka kautta aineiston sanallisia tehtäviä tulee ensisijaisesti tulkita. Tutkielmassa havainnollistetaan esimerkein, millaiset elementit tehtävissä kutsuvat matemaattista diskurssia, millaiset taas sen ulkopuolisia diskursseja.

Aims. Touch is a natural part of interpersonal interaction and it occurs universally in different cultures. Touch has mentioned to have plenty of positive effects on child’s development and well-being. This study deals with short touches, which last less than for five seconds, within adult-child interaction in 3-5-year old children’s kindergarten group. The importance of studying short touches arises through their smallness. They are widely used within adult-child interaction, but they still easily escape one’s attention and stay unnoticed. Through research and knowledge, short touches could put into operation as a pedagogical tool in order to improve positive interaction and children’s well-being. The aim of this study is to find out how much and in which situations short touches are used in kindergarten between an adult and a child, and also what kind of these short touches are by nature. Methods. The data of this study was collected by observing a wide video recording that had been shot in one kindergarten. The data had material in different age groups but this study ended up to consider a group of 3-5-year old children. The analysis methods used were both content analysis and multimodal interaction analysis. All short touches were collected from the defined data and after that, they were analysed by their nature and divided by their nature definitions to affectionate, shepherding or assisting touches. Results and conclusions. The results showed that there appears plenty of short touches between children and adults in different situations in kindergarten. Most commonly short touches were used in transition situations and the least in waiting situations. Short touches were used as an expression of affection, as a tool of bodily guidance and to assist children getting dressed or undressed in transition situations. On the grounds of results, it can be said that short touches seem to be widely used and multidimensional tool of interaction between an adult and a child in kindergarten. Due to the size of the data, the results cannot be widely generalized. But then again by way of this study and its results, we have indications that short touches are meaningful in kindergarten environment and through that, we can also widen the overall picture of adult-child interaction and things that affect it.

Background. Aphasia is a linguistic disorder most commonly caused by a stroke. The ability to learn is essential to rehabilitation from aphasia. Verbal short-term memory is seen as one prerequisite for verbal learning and refers to the temporary, limited-capacity storage of linguistic information. It might explain the individual variation in the learning ability of people with aphasia since studies have shown that verbal short-term memory impairments are common in aphasia but may not occur in all individuals. A correlation has also been found between verbal short-term memory and novel word learning ability in chronic aphasia but some of the research findings are contradictory. Verbal short-term memory is little studied in the subacute stage of aphasia. Also, the relationship between verbal short-term memory and novel word learning ability has not been previously studied in subacute aphasia. Aims. The aim of this study was to examine verbal short-term memory in subacute aphasia and compare it with verbal short-term memory in healthy controls. The objective was also to determine whether there is a relationship between verbal short-term memory and novel word learning ability in people with aphasia and healthy subjects. Methods. 10 aphasic individuals were examined 0–3 months post-stroke. The control group consisted of 20 healthy elderly subjects. Verbal short-term memory was measured with a word pointing span task in which participants heard sequences of words and pointed corresponding images in a visual array of items. Novel word learning ability was examined with a computer-based word learning task in which participants’ task was to learn to identify correct nonword-visual referent associations on the basis of online visual feedback. The data was analyzed with statistical methods, as well as at the individual level. Results and conclusions. At the group level, verbal short-term memory capacity of the aphasic subjects was lower than that of the healthy controls, but there was individual variation. Some of the aphasic subjects had impaired verbal short-term memory, some performed at the level of the controls and one subject presented only partially impaired verbal short-term memory, regarding the span for serial order. Both the healthy and the aphasic subjects recalled items better than simultaneously their order. Verbal short-term memory capacity correlated with the severity of aphasia, naming accuracy and language processing skills of the aphasic subjects. Verbal short-term memory was not correlated with novel word learning ability in the aphasic and healthy subjects. Consequently, verbal short-term memory does not predict novel word learning ability, and even weak verbal short-term memory does not impede learning. However, the results suggested some kind of link between verbal short-term memory and novel word learning ability.

This study explores the research, characteristics, manufacturing processes, safety and applications of graphene from the perspective of pharmacy and medicine. The study also examines how graphene research and commercialization has developed in the last ten years (2004-2013), with an emphasis on biomedical research globally and separately in Finland. The methods employed are an extensive literature review of scientific publications, and a survey of the biomedical research emphases, geographical distribution, and funding of graphene research based on article and patent databases. Graphene holds considerable potential in pharmaceutical use. Clinical trials can commence as soon as the manufacturing processes develop to produce graphene of sufficient quality. The variety of biomedical uses of graphene is vast: antibacterial products and coatings, gene therapy, tissue technology, sensor and imaging technology, as well as utilization in drug delivery. Graphene can be used to enhance therapeutic effectiveness by creating instruments for targeted and controlled drug delivery. In addition to uses in therapeutics, graphene offers possibilities for diagnostics. The biomedical research and commercialization of graphene have accelerated in the recent years, but research and patenting activity has concentrated in Asia, and especially in China. The research has been university driven and primarily publicly funded. In Finland, graphene research has focused on electrical applications, whereas research in the fields of pharmacy and medicine has been limited. As a so-called high-tech country, Finland could increase research into graphene as an innovative pharmaceutical instrument.