Browsing by Title

Listeria monocytogenes is a gram-positive, non-sporeforming, rod-shaped bacterium, a human and animal pathogen and a food-borne pathogen/agent. Listeriosis, caused by L. monocytogenes, can be a serious disease and even cause death. L. monocytogenes is a major risk factor for the microbiological quality of foodstuffs, and a pathogen especially for those in risk groups. The aim of this study was to investigate sporadic and persistent strains of L. monocytogenes, isolated in a milk-production environment, and their growth in acidic and alkaline environments, as well as in environments containing the detergents Basix and Cidmax, and to investigate eventual differences between these strains. The features and occurrence of L. monocytogenes, its capability to resist stress and listeriosis are discussed in the literature part of this thesis. In this study it was found that bacteria were able to grow in the environments tested, in the concentrations used. No statistically significant differences between the strains were discovered. All investigated L. monocytogenes strains grew in pH 5.6, pH 9.0 and in liquids containing the detergents Cidmax and Basix. In acidic conditions, the majority of the strains grew similarly to reference strain EGD-e. Strain E3 started its exponential growth faster than the other strains. In acidic conditions strain D3 had the highest growth rate (30.06). The strains that grew the most weakly in acidic conditions were B3 and reference strain ATCC 19115. In alkaline conditions and in Cidmax-BHI liquid, the most of L. monocytogenes strains grow similarly to reference strain EGD-e. Strains E3 and D3 grew faster than other strains in alkaline conditions and Cidmax-BHI liquid and strains B3 and ATCC 19115 grew slower than the other strains. In Basix-BHI liquid, the strains of L. monocytogenes grew mainly similarly to each other, and these strains grew a little faster than reference strain EGD-e. Compared to the other strains, strain E3 grew the fastest and strains B3 and ATCC 19115 grew slower than the other strains. In this study, differences in stress tolerance between L. monocytogenes strains were found. In future, the results of this study may be utilized in genomic association research where geno- and phenotypes are compared to each other. This could produce new information on the development of stress tolerance of L. monocytogenes strains with different genomes and phenotypes.

The aim of this study was to find out what new characteristics are possible in Emmental with a novel pre-treatment routine of milk. Homogenization of the milk and its consequent impact on lipolysis affect cheese properties was examined. Cheeses (H0, H50 and H100) were produced from milks, which were homogenized at different pressures (0, 50 or 100 bar) and the control cheese was prepared from unhomogenized milk. Cheeses were ripened for three months. Homogenization of milk causes redistribution of milk fat globules into smaller ones. Physical changes to the milk fat globule membrane allow indogenous lipoprotein lipase to access and breakdown triglycerides of milk releasing free fatty acids, known as lipolysis. The sensory quality of the cheeses were studied with traditional descriptive analysis and the modern Temporal Dominance of Sensations (TDS) method. The chemical composition of cheeses were also determined (moisture, salt, fat and protein content). In addition the degree of lipolysis in the milk, from which cheese was made of, was measured by the acid degree value (ADV) and a fluorimetric lipase assay. Homogenization of milk at 50 and 100 bar modified cheese properties most and homogenization of milk with 0 bar pressure less, compared to the control cheese. According to sensory results, the changes in the texture of cheeses were most significant. As a results of homogenization of milk the texture of cheese changed from elastic to crumbly, greasy and sticky. The cheese flavor changed due to homogenization of milk and the consequent lipolysis to become stronger, saltier and more sour. There were no significant differences in intensity of odour attributes between the cheeses. Homogenization of milk (50 and 100 bar) increased the moisture and salt content and reduced protein content. The differences in fat content between the cheeses were small. Homogenization of milk at 50 and 100 bar pressures exposed milk fat to lipolysis, which was seen as an increase in acid degree values of milk. On the other hand, homogenization of milk (50 and 100 bar) decreased lipoprotein lipase activity in the milk according to the fluorimetric assay. However the residual activity of lipoprotein lipase in milk was strong enough to almost double the amount of free fatty acids in homogenized milk. It can be possible to change texture characteristics of cheese by using homogenization of milk as a part of cheese manufacture. Different texture attributes can be utilized in the development of new types of cheese.

Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, mitkä eri tekijät vaikuttavat kuluttajan ostopäätökseen, kun ostetaan maitoa kaupasta. Tutkimuksen lähestymistavaksi valittiin kvalitatiivinen tutkimus ja tutkimusmenetelmänä käytettiin yksilöhaastattelua. Haastatteluiden avulla haluttiin selvittää, että mitä eri tekijöitä kuluttajat pitivät tärkeinä maidon ostopäätökseen liittyen. Tutkimuksessa haastateltiin kahtakymmentä eri-ikäistä ja eri sosiaalisen aseman omaavaa henkilöä. Rajauksena tutkimuksessa oli ainoastaan, että haastateltavan henkilön oli ostettava säännöllisesti maitoa kaupasta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostettiin kirjallisuuskatsauksen ja aikaisempien tutkimuksien perusteella. Tutkielmassa keskityttiin seuraaviin tärkeisiin tekijöihin: brändi ja imago, hinta, kotimaisuus ja ostopäätösprosessi. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että maidon brändillä ja imagolla oli suuri merkitys kuluttajan ostopäätösprosessiin. Myös maidon kotimaisuus oli tärkeä tekijä kuluttajille. Haastatteluissa selvisi myös muita tekijöitä, jotka vaikuttivat maidon ostopäätösprosessiin, kuten maidon hinta tai maitopurkin koko. Nykyään kuluttajat keskittyvät paljon ruoan tuotantotapojen eettisyyteen, mistä seurauksena monet yritykset tuovat tulevaisuudessa markkinoille yhä enemmän luomutuotteita ja lähiruokaa. Tulevaisuudessa kuluttajat suosivat kestävän kehityksen mukaan tuotettuja elintarvikkeita ja yritysten on pystyttävä vastaamaan tuotevalikoimalla tähän trendiin.

Tutkimuksen tavoitteena oli rakentaa asiantuntijayritys Envitecpolis Oy:n asiakkaista benchmarking-taulukko. Muodostettua aineistoa analysoitiin erilaisin menetelmin. Tässä tutkimuksessa keskityttiin maidontuotantoon ja sen kannattavuuteen. Keskimäärin suomalaisen maatalouden kannattavuus on heikolla tasolla. Kannattavuuskerroin tarkastelee maatalousyrityksen palkka- ja oman pääoman korkotavoitteen täyttymistä samanaikaisesti painottaen yhtä paljon molempia. Luvun ollessa alle yhden, ei yrittäjän palkkavaatimus ja oman pääoman korkotavoite täyty. Suomalaisilla maatiloilla kannattavuuskerroin on jo pitkään ollut keskimäärin alle yhden. Tässä tutkimuksessa kannattavuutta tarkasteltiin nettotulokseen asti. Maitotilayritysten tunnuslukuja tarkasteltiin kolmessa eri ryhmässä: lypsytavan, liikevaihdon ja lehmien keskituotoksen mukaan. Lypsytavan mukaan tarkasteltuna automaattilypsyä käyttävät tilat osoittautuivat tehokkuudeltaan ja kannattavuudeltaan parhaiksi. Yleisesti suurempi yrityskoko tarkoitti parempaa kannattavuutta sekä tehokkuutta samoin korkeampi keskituotos. Huomioitavaa on, ettei automaattisesti tietty lypsytapa, keskimääräistä korkeampi liikevaihto tai lehmien keskituotos tarkoita parempaa kannattavuutta tai tuotannon tehokkuutta. Maitotilayritysten tuotantoa tutkittiin lisäksi Cobb-Douglas tuotantofunktion avulla sekä DEA-menetelmällä. Cobb-Douglas tuotantofunktiosta muodostettiin korjatun pienimmän neliösumman (COLS) menetelmällä maitotilayritysten tekninen tehokkuusluku. Tekninen tehokkuus määritettiin myös DEA:n muuttuvien skaalatuottojen (VRS) menetelmällä. DEA-mallin tuotosorientoitunut tekninen tehokkuus korreloi tilastollisesti merkitsevästi muun muassa nettotuloksen, maidon litrakohtaisen tuotantokustannuksen ja liikevaihdon kanssa. COLS-tehokkuusluku korreloi tilastollisesti merkitsevästi maidon litrakohtaisen tuotantokustannuksen, nettotuloksen sekä ostorehukustannuksen kanssa. COLS-mallissa yksi yritys on teknisesti tehokas muihin nähden, mutta DEA-mallissa tehokkaita yrityksiä voi olla useita. Toisaalta pienessä aineistossa DEA erottelee tehokkaimpia yrityksiä heikosti toisistaan. Aineiston maitotilayritykset olivat sekä taloudellisesti että peltopinta-alaltaan isompia ja nettotulosta verrattaessa kannattavampia kuin Luonnonvarakeskuksen aineiston yritykset. Tutkimuksen aineisto oli pieni (36 maitotilaa), joten luotettavuus jää alhaiseksi, jolloin tuloksista ei voi tehdä yleistyksiä Suomen tasolla. Benchmarking-taulukko helpottaa yritysten tuotannon sekä kannattavuuden analysointia. Tuotannon vertaaminen ja oppiminen esikuvayrityksiltä voi auttaa tuotannon kehittämisessä. Jatkossa tekninen tehokkuusluku voisi olla osa yritysten analysointia perinteisten osatuottavuusmittareiden yhteydessä.

Suomen maatalous on elänyt voimakasta murrosta EUjäsenyyden ajan. Maidontuotantoon rakennekehitys on heijastunut erityisen voimakkaasti. Lähes kolme maitotilaa viidestä on lopettanut maidontuotannon ja tilalukumäärän laskeva kehitys on selviö koko Suomessa. Vastaavasti jatkavien maitotilojen karjakoko kasvaa kaikilla tukialueilla, mutta kehityksen nopeudessa on havaittavissa tukialueiden välistä hajontaa. Maidontuotanto on Suomessa edelleenkin kiistatta merkittävin tuotantomuoto, ja merkittävyyttä alleviivaa maitotuottajien sijoittuminen läpi maan Hangosta Nuorgamiin. Maitotilojen panos on edelleen erittäin merkittävä niin paikallistalouksille, maaseudulle kuin koko maatalouselinkeinollekin. Maan jakautuminen kahden päätukialueen kesken etelään ja pohjoiseen on EUajan suuri paradoksi. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, kuinka kansallisen tukijärjestelmän tavoitteet maatalouden toimintaedellytyksien turvaamisesta eri tuotantosuunnissa ja alueilla toteutuvat maidontuotannossa. Onko alueiden välisten tukitasojen määrittelyssä poliittisten reunaehtojen puristuksessa päästy tasapainoiseen ratkaisuun, joka ottaa huomioon alueiden luontaiset tuotantomahdollisuudet? Pohjoisen tuen järjestelmässä tuenalaisen tuotannon määrä on tiukasti sidottu ennen jäsenyyttä vallinneeseen tilanteeseen. Vastaavasti artiklan 141 perusteella saatu maksuvaltuutus on eriyttänyt maidon tukitasot Eteläja PohjoisSuomen välillä. Maidon tuotantotuella ei tämän tutkimuksen perusteella ollut suoraa vaikutusta maidontuotannon kehittymiseen vuosien 1997 ja 2006 välillä, vaikka tukiero ABja C1alueiden välillä on kasvanut vuoden 2002 2,8 sentistä 4,4 senttiin per litra vuonna 2006. Tulevina vuosina tukien erilaistumiskehitys tulee edelleen jatkumaan, ja tulokset saattaisivatkin olla muutaman vuoden kuluttua erilaiset. Tulosten mukaan Aalueen maidontuotannon kehitys näyttää olleen muita tukialueita heikompaa vuodesta 2004 alkaen. Myös Balueen kehitys näyttäytyy heikompana. Muita alueita vahvempaa maidontuotannon kehitys oli erityisesti C2alueella. Tilastollisen tarkastelun huomioita vahvistaa tuettujen navettainvestointien sijoittuminen: 81 prosenttia investoinneista kohdistui Ctukialueen hankkeisiin. Lypsylehmien lukumäärän kasvu on ollut keskimäärin nopeinta C2alueella vuodesta 2004 alkaen. Muuta maata hitaampaa lehmien vähentyminen on ollut alueilla C2 pohjoinen ja C3. Tulosten valossa maitotilojen suhteellisella osuudella kaikista maatiloista on lisäksi positiivinen vaikutus lehmien lukumäärän kehitykseen. Tämä tukee hypoteesia maitotalouden keskittymisestä jo ennestään maitotalousvaltaisiin kuntiin. Tulos työttömyysasteen negatiivisesta vaikutuksesta lypsylehmien lukumäärän muutokseen on myös odotusten mukainen: mikäli vaihtoehtoisia elinkeinoja maitotilan pitämiselle on vähän tai riski työttömyydestä on suuri, on todennäköisempää, että tilaa jatketaan ja ehkä myös kehitetään investoimalla ja kasvattamalla lypsylehmien lukumäärää. Maitokiintiöiden kaupassa on havaittavissa selvä siirtymä Calueelle. ABalueella kiintiöiden tarjonta on ylittänyt kysynnän jo useiden vuosien ajan. Vastaavasti kiintiöiden vahvasta kysynnästä on seurannut Ctukialueella pohjoisen tuen pääomittuminen kiintiöiden hintaan tuottajien välisissä kiintiökaupoissa.

Tällä hetkellä luomusektorilla on ongelmana epäsuhta peltoviljelyn ja kuluttajalle tarjolla olevan luomuvalikoiman kesken. Nykyisin luomutiloilla on yleistä se, että kasvintuotantoa harjoitetaan luonnonmukaisesti ja kotieläintuotantoa ei. Näin ollen valtaosa luomurehusta käytetään tavanomaisen kotieläintuotannon rehuna. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko erilaisten maitotilojen kannattavuudessa eroa. Vertailtavina ovat luomumaitotilat, tavanomaiset maitotilat sekä tilat, joilla lypsykarja on tavanomaisessa tuotannossa ja pellot ovat luomutuotannossa. Viimeisenä esitetystä ryhmästä käytetään tutkimuksessa nimitystä välitilat. Kannattavuutta tarkastellaan käyttäen eri kannattavuustunnuslukuja. Tutkimuksen tavoitteena on lisäksi selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat näiden ryhmien eroihin, jos eroja löytyy. Tutkimuksen aineistona käytetään kvantitatiivista MTT:n kannattavuuskirjanpitotilojen aineistoja vuosilta 2008–2012. Tuotantoryhmistä etsitään samankaltaisia tiloja käyttäen propensity score matching -menetelmää (PSM). Tutkimuskysymyksiin etsitään vastausta käyttämällä kuvailevaa tilastotiedettä sekä tilastollisia analyysejä. Syitä mahdollisille kannattavuuseroille etsitään käyttämällä tuotantofunktioita ja regressioanalyysiä sekä tarkastelemalla tuotto- ja kulurakenteita. Kannattavuuden tunnuslukuja tarkasteltaessa luomutilat ovat ainoita, jotka eroavat muista tarkasteluryhmistä. Luomutilojen kannattavuuskertoimet sekä työtuntiansiot ovat korkeampia, kuin tavanomaisten tai välitilojen vastaavat arvot. Väli- ja tavanomaiset tilat ovat kannattavuutta tarkasteltaessa samankaltaisia. Luomutilat ovat suurempia ja töitä tehdään vähemmän, joten luomutiloilla tuotto työtuntia kohden on paremmalla tasolla kuin muissa ryhmissä. Luomutilat saivat keskimäärin eniten tukia ja näin ollen tuotot olivat keskimäärin suurimmat tässä ryhmässä. Luomu- ja välitilojen kustannusrakenne oli hyvin samankaltainen. Tavanomaisilla tiloilla tarvikekustannukset olivat muita ryhmiä suuremmat. Luomu- ja välitilojen konekustannukset olivat tavanomaisten vastaavia suuremmat. Maitotilojen lehmämäärä vaikuttaa tavanomaisilla ja välitiloilla tuotokseen enemmän verrattuna luomutiloihin. Lehmämäärän vaikutus väli- ja tavanomaisten tilojen välillä vaihteli riippuen siitä, mitä mallia estimoinnissa käytettiin. Tavanomaisilla ja välitiloilla ostorehujen kustannusten vaikutus tuotokseen on suurempaa kuin luomutiloilla.

In this thesis, we construct a model capable of analyzing the management of a dairy farm with relation to nutrient run-off. Overall goal is to include main characteristics of a dairy farm management, while keeping the model simple enough to allow analytical approach. Especially, animal nutrition, and its effect on milk production and manure composition, is included. The difference between private and social optima is analyzed, followed by derivation of optimal policy instruments. Also, the efficiency of certain simplified policies is examined. All decision variables gain different values in private and social optima. However, the magnitude and sign of these differences is dependent on the functional forms and parameter values. Optimal policy instruments should be implemented on manure and commercial fertilizer applications, concentrate feeding and silage production. No instrument is needed to control herd size. The optimal instruments are, however, exceedingly complex. The efficiency of the simplified policies cannot be analyzed generally; They are also dependent on functional forms and parameter values. Numerical results suggest a smaller herd size, lesser concentrate feeding, more silage acreage and lesser fertilization in the social optimum. Manure application pattern over distance differs. Both optima display a rising application rate when approaching the farm centre. In the private optimum, all left-over manure is dumped on the closest parcel, while, in the social optimum, manure is applied in a more linearly declining fashion. The difference in social welfare is relatively small, but can be magnified if the optimal herd size rises significantly, due to an increased need to dump manure on the closest parcel. Fertilization constraint and fertilizer taxes can be used successfully to improve social welfare and to mitigate run-off damages. Herd size restrictions and manure transport subsidies, on the other hand, proved to be less successfull.

Riittävä uni on välttämätöntä nisäkkäiden terveydelle ja hyvinvoinnille. Tämän vuoksi karjanpitoon liittyvät seikat, jotka vaikuttavat eläinten unen laatuun ja määrään, vaikuttavat siten myös eläinten hyvinvointiin ja tuottavuuteen. Kasvavien eläinten kohdalla unen merkitys korostuu. Uni säätelee monilla nisäkkäillä muun muassa glukokortikoidien ja kasvuhormonin eritystä. Naudalla tätä yhteyttä ei ole toistaiseksi osoitettu. Liian aikainen tai äkillinen maidosta vieroitus altistaa vasikoita sairauksille, lisää imemiseen liittyvää häiriökäyttäytymistä ja voi hidastaa vasikoiden kasvua. Maidosta vieroituksen vaikutuksia vasikoiden uneen ja lepoon ei ole tätä koetta ennen juuri tutkittu. Unen rakenteessa tapahtuvat muutokset korreloivat sen kanssa, kuinka hyvin eläimet sopeutuvat elämään eri stressioireiden paineessa. Syventäviin opintoihini kuului videomateriaalin käsittely liittyen vuoden 2004 – 2005 kokeesta sekä kirjallisuuskatsauksen tekeminen vieroitusstressin vaikutuksista vasikoiden uneen ja lepoon. Kokeessa vasikat vieroitettiin hapatetusta juomarehusta äkillisesti niiden ollessa noin kahdeksan viikon ikäisiä. Tämän ikäiset vasikat pystyvät jo käyttämään kiinteää ravintoa hyväkseen. Ihanteellisen vieroituksen tulisi kuitenkin tapahtua vähitellen. Kokeessa oletettiin, että vasikat ovat juomarehusta vieroitusta seuraavina päivinä nälkäisiä, koska vasikat ovat vieroitukseen asti hankkineet suurimman osan ravinnostaan juomalla vapaasti tarjottua hapanmaitoa. Nälkä stressaa vasikoita, ja stressi voi muuttaa unen laatua ja/tai rakennetta. 24 vasikan käyttäytymistä videoitiin 8 viikon iässä päivänä ennen juomarehusta vieroitusta, vieroituspäivänä ja 1., 2., ja 7. päivänä vieroituksen jälkeen. Videoista rekisteröitiin vasikoiden seisomiseen ja makaamiseen käyttämä aika ja vasikoiden eri univaiheissa viettämä aika. Vasikoiden käyttäytyminen ennen ja jälkeen vieroitusta analysoitiin toistomittaussekamallilla. Vieroituspäivinä vasikat olivat levottomia, mutta vieroituksen jälkeisinä päivinä vasikat lepäsivät aiempaa pidemmissä jaksoissa kerrallaan sekä nukkuivat enemmän ja pidempiä jaksoja NREM- unta kerrallaan. REM- unen suhteen muutokset olivat vähäisiä. Tulokset olivat yllättäviä, koska aiemmissa tutkimuksissa koejyrsijöiden unen rakenteen muutokset stressin seurauksena ovat olleet päinvastaisia: yleisesti kokonaisuniajan on todettu vähentyvän ja unen rakenteen muuttuvan rikkonaisemmaksi. Päättelimme, että vasikoiden vieroitus vapaasta hapanmaitojuotosta muuttaa niiden lepo- ja unirytmejä. Muutokset palautuivat osittain tai täysin viikon kuluttua vieroituksesta.

Tutkielman aihe on Mooses Maimonideen käsitys maailman luotuisuudesta. Metodina on systemaattinen analyysi ja lähteenä on Maimonideen (1138–1204) filosofinen pääteos Hämmentyneiden opas. Tutkielmassa on käytetty pääasiassa Shlomo Pinesin englanninkielistä käännöstä Hämmentyneiden oppaasta (The Guide of the Perplexed, 1963). Tutkielmassa on johdanto, neljä päälukua ja loppukatsaus. Maimonideen maailman luotuisuuden malli asettuu aristoteelisen filosofian maailman ikuisuuskäsitystä vastaan. Maimonides perustelee malliaan maailman luotuisuudesta pääasiassa aristoteelisin välinein. Tutkijat ovat nähneet Maimonideen Hämmentyneiden oppaassa viitteitä sekä maailman ikuisuuden että luotuisuuden puolesta. Tämän takia aiheesta on olemassa eri koulukuntia. Hämmennystä ei vähennä se, että Maimonides itse tunnustaa kirjoittavansa kirjassa tarkoituksellisen ristiriitaisesti. Tutkimustehtävänä on selvittää, minkälainen on Maimonideen luotuisuuden perustelu ja kuinka koherentti se on. Maimonides ei hyväksy kalamin luotuisuusargumentteja, koska ne Maimonideen mielestä hävittävät olevalta eli kaikelta luodulta sille kuuluvan aristoteelisen substantiaalisen aseman eli ns. sekundaariset syyt muutoksille. Hämmentyneiden oppaan toisen kirjan alussa Maimonides luettelee 26 aristoteelista premissiä, joille hänen myöhempi filosofinen argumentointi pääasiassa perustuu. Jotta voitaisiin perustella luominen, on Maimonideen mielestä ensin perusteltava Jumalan olemassaolo. Maimonideen jumalatodistuksissa on premissinä aristoteelinen maailman ikuisuus. Jumalatodistuksia on viisi. Jumalatodistusten jälkeen Maimonides perustelee sfäärien ja intellektien olemassalon, joiden ymmärtämistä tarvitaan maailman luotuisuuden perustelun ymmärtämiseksi. On tunnettua, että Tuomas Akvinolainen hyödynsi Maimonideen jumalatodistuksia Summa Theologiaen jumalatodistuksissa. Hämmentyneiden oppaan toisen osan luvuissa 13–31 Maimonides puolustaa maailman luotuisuutta. Tässä jaksossa Maimonides ilmoittaa, että maailman luotuisuutta ei pystytä sitovasti todistamaan. Hän pyrkii kuitenkin todistamaan, ettei Aristoteleella myöskään ole sitovaa todistusta maailman ikuisuuden puolesta. Kun kysymyksestä on näin tullut avoin, pyrkii Maimonides todistamaan, ettei maailman nykyisestä olomuodosta voida päätellä sen mahdollisia aikaisempia vaiheita vastaväitteenä sille aristoteeliselle näkemykselle, että maailma on aina välttämättä ollut samanlainen. Maimonideen mielestä maailma on voinut muuttua, kehittyä luomisen prosessin seurauksena sellaiseksi, kuin se nyt on. Maimonides arvostelee myös aristoteelista välttämättömyyden käsitettä ja siihen liittyvän Jumalan sidotun tahdon ongelmaa. Maailman luotuisuus liittyy Maimonideella Jumalan vapaan tahdon teemaan. Yksi Jumalan luovuttamattomista ominaisuuksista on hänen vapaa tahtonsa. Jumala voi muuttaa mielensä, Jumala voi tahtoa uutta, jumala voi siis ”tahtoa [tahtoa] tai olla tahtomatta [tahtoa]” (GP II, 18 (301)). Tämä on Maimonideelle vapaan tahdon määritelmä. On mahdollista, että sekä välttämättömyyden käsitteen kritiikissä että vapaan tahdon käsitteen määrittelyssä Maimonideella näkyy al-Ghazalin (1058–1111) vaikutus. Maailma on Maimonideelle luotu, koska Jumala on vapaasti tahtonut sen. Maailma voi kyllä Maimonideen mielestä olla luomisen jälkeen ikuinen, ja maailman tuhoutumiseen liittyvät kohdat Toorassa voidaan hänen mielestään tulkita allegorisesti. Maailman ikuisuus tässä mielessä (a parte post) ei ole Jumalan vapaan tahdon este. Lopuksi hän suuntaa kritiikkinsä aristoteelis-ptolemaiolaista kosmologiaa kohtaan, sellaisena kuin se Maimonideelle 1100-luvulla ilmentyi, sillä juuri taivaan olemassaolo ja rakenne toimi aristoteelisessa filosofiassa vahvana perusteena maailman ikuisuuden ja Jumalan ”sidotun” tahdon puolesta. Maailman luominen kuuluu Maimonideen mukaan ihmeen kategoriaan. Se on tässä mielessä perimmäiseltä olemukseltaan samanlainen tapahtuma kuin profetia, joka on Maimonideelle toiseksi suurin ihme maailmassa maailman luomisen jälkeen. Profetian kautta Jumala viestii ihmiskunnalle välttämättömiä totuuksia (tosia asioita, ennustuksia ja kehoituksia). Samalla tavalla kaikki todellinen tieto, ja siis myös filosofia, on peräisin Jumalalta. Totuudet välittyvät profeetalle uusplatonistisesti ymmärretyn emanaation kautta aktiivisen intellektin välityksellä järjen (ratio) ja siitä mielikuvituksen (imaginaatio) sielunkykyyn. Tässä on nähtävissä al-Farabin vaikutus. Jos filosofia ja Toora ovat ristiriidassa, voi ristiriita olla näennäinnen, jolloin Tooran kohta voidaan tulkita allegorisesti. Niissä kohdissa, joihin filosofia ei anna sitovaa vastausta, pitäytyy Maimonides Tooran – eli siis profetian kautta ilmoitetussa kannassa. Juuri tällainen on käsitys maailman luotuisuudesta. Jumala ihmetöidensä kautta luo maailman ja välittää tietoa aktiivisen intellektin kautta. Maimonideen voidaan myös katsoa kuljettavan lukijaa pedagogisesti (Hämmentyneiden oppaan johdannon 5. ja 7. ristiriitasääntöjen mukaan) luotuisuus ex nihilosta mahdollisesti myös platonistisen luotuisuuden ja aristoteelisen ikuisuuden mahdollisuuksien äärelle. En kuitenkaan katso Hämmentyneiden oppaan II 13–31 olevan fasadia, vaan eräänlainen maailmanselityksellinen lähtökohta. Tästä Maimonides lähtee liikkeelle ja tämän mukaisesti hänen voi tulkita esittelevän Hämmentyneiden oppaan ensimmäisen mahdollisen lukutavan. Tätä kutsutaan tutkimuksen piirissä myös eksoteeriseksi lukutavaksi vastakohtana esoteeriselle. Kysymys on siis erilaisista totuuden mediumeista. On myös huomattava, että aristoteelinen ikuisuus tässä tulkinnassa ei tarkoita ei-luotuisuutta, vaan maailman jatkuvaa riippuvuutta Jumalasta, ja siis jatkuvaa luotuisuutta tässä merkityksessä. Hämmentyneiden oppaan lukijat voivat tässä mielessä valita oman lukutapansa mukaisen vastauksen. Edellä on kuvattu ex nihilon mukainen eksoteerinen lukutapa. On myös mahdollista, että Maimonides ihmisen tiedon rajoja korostavassa skeptisismissään esitteli maailman luotuisuutta tai ikuisuutta koskevat mallit, jotka jäivät kuitenkin tasapainoiseen dialektiseen jännitteeseen (Fox). Toisin sanoen, on mahdollista, että Maimonides ei itsekään tehnyt lopullista valintaa näiden vaihtoehtojen välillä. Kysymystä Maimonideen luotuisuusnäkemyksestä ei kuitenkaan ole missään mielessä ratkaistu lopullisesti. On myös tärkeää tehdä ero Hämmentyneiden oppaasta tehtävien tulkintojen sekä Maimonideen omien tarkoitusten ja ”tulkintahorisontin” välillä: kirjasta voidaan tehdä tulkintoja, joita hän itse ei mahdollisesti olisi edustanut.

Tutkielmassa tarkastellaan maineen norkkimista perusteena tuotejäljittelyn kiellettävyydelle. Maineen norkkimisessa on kyse siitä, että elinkeinonharjoittaja pyrkii saamaan oikeudetonta hyötyä toisen elinkeinonharjoittajan tuotteen maineesta ja tunnettuudesta luomalla mielleyhtymän tällaiseen maineikkaaseen ja tunnettuun tuotteeseen. Tuotejäljittelyn kiellettävyys on perinteisesti perustunut oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa sille, että jäljittely aiheuttaa sekaantumisvaaraa kuluttajille tuotteen kaupallisen alkuperän suhteen. Tuotejäljittely ei kuitenkaan aina aiheuta sekaantumisvaaraa tuotteiden välille. Esimerkiksi look alike -ilmiössä on kyse sellaisesta tuotejäljittelystä, jossa tuotteen ulkoasu muistuttaa läheisesti markkinajohtajan pakkausta ilman, että menettelystä aiheutuu mitään sekaantumisvaaraa. Lähtökohtaisesti jäljittelyssä ensisijaisena tavoitteena on muutoinkin toisen yrityksen tuotteen maineen ja tunnettuuden hyväksikäyttäminen ja kuluttajien harhaanjohtaminen tapahtuu vain jäljittelyn ”sivutuotteena”. Vapaan kilpailun periaatteen vuoksi jäljittely on lähtökohtaisesti sallittua. Jäljittelyn on katsottu edistävän tervettä kilpailua ja pitävän tuotteiden hinnat kurissa. Jäljittelyn sallittavuutta on rajoitettu immateriaalioikeuksin sekä SopMenL:n nojalla, jotta turvattaisiin yrityksille tarvittavat kannustimet luoda jotakin uutta. Kaikessa jäljittelyyn puuttumisessa on kuitenkin otettava huomioon sen vaikutukset vapaan kilpailun periaatteelle. Tämän vuoksi on tärkeää määritellä selkeät rajat sille, millä perustein yksittäinen elinkeinonharjoittaja voi saada suojaa jäljittelyä vastaan riippumatta siitä, perustuuko suoja maineen norkkimiselle vai sekaantumisvaaraa aiheuttavalle jäljittelylle. Sekaantumisvaaraa aiheuttavan jäljittelyn osalta on katsottu, että suojaa tulisi antaa vain omaperäisille ja tunnetuille tuotteille. Samoin yksinoikeussuojaa annetaan tuotteille, jotka ovat jollain tavalla omaperäisiä ja erottumiskykyisiä. Nämä edellytykset toimivat hyvänä lähtökohtana myös sille, että tuote olisi suojaamisen arvoinen maineen norkkimista vastaan. Markkinaoikeus on antanut vain kaksi ratkaisua, jotka käsittelevät puhtaasti maineen norkkimista. Vaikka yritykset ovat jo pitkään vedonneet maineen norkkimisen sopimattomuuteen tuotejäljittelytapauksissa, ei markkinaoikeus ole ottanut maineen hyväksikäytön arvioinnin edellytyksiin kantaa kovinkaan seikkaperäisesti. Maineen hyväksikäyttö onkin melko uusi sopimattoman menettelyn muoto oikeuskäytännössämme. Ruotsissa sen sijaan maineen norkkiminen on jo pitkään katsottu omaksi sopimattoman menettelyn muodokseen. Markkinaoikeus viittasi maineen hyväksikäyttöä koskevassa ratkaisussaan MAO 121/12 Ruotsin oikeuskäytännössä kehittyneeseen maineen norkkimisoppiin eli renommésnyltning -doktriiniin. Ruotsissa maineen hyväksikäyttö eli renommésnyltning on oma sopimattoman menettelyn muotonsa. Ruotsissa sekaantumisvaaraa aiheuttava jäljittely arvioidaan erillään maineen hyväksikäytön kiellettävyydestä. Jos käsillä on sekaantumisvaara, Marknadsdomstolen ei edes tutki maineen hyväksikäyttöä. Ruotsalainen maineen norkkimisoppi on tutkielmassa keskeisessä osassa, kun selvitetään maineen norkkimisen kiellettävyyden edellytyksiä. Ruotsalaisen oikeuskäytännön tarkastelemisen lisäksi tutkielmassa tarkastellaan markkinaoikeuden tuotejäljittelyä koskevia ratkaisuja sen selvittämiseksi, minkälaisia tuotteen ominaisuuksia on oikeuskäytännössä pidetty suojaamisen arvoisina. Tutkielmassa pyritään esittelemään arviointiedellytyksiä sille, milloin maineen norkkiminen olisi kiellettävää tuotejäljittelytilanteissa. Arvioinnissa otetaan huomioon vapaan kilpailun periaatteen asettamat rajat sekä aikaisempi tuotejäljittelyä koskeva oikeuskäytäntö. Tutkielmassa selvitetään, että tärkeimpinä edellytyksinä maineen norkkimisen kiellettävyydelle ovat norkkimisen kohteeksi joutuneen tuotteen maine ja tunnettuus, mielleyhtymän luominen tällaiseen tuotteeseen sekä oikeudeton hyötyminen mielleyhtymän luomisesta. Näiden edellytysten sisältöä avataan tutkielmassa tarkemmin oikeustapausten kautta.