Browsing by Title

Cardiovascular diseases are the most common causes of mortality worldwide. More adequate human-based models would be needed for the purposes of disease modeling and drug development. One of the most promising fields of in vitro modeling is the use of human pluripotent stem cell-derived cardiomyocytes (hPSC-CMs). A central problem of hPSC-CMs is their immature or fetal-like phenotype compared to adult human cardiomyocytes regarding many structural, functional, and metabolic properties. The development of metabolic properties is considered to be a central driver of cardiomyocyte maturation. One practicable way to promote the metabolic maturation of hPSC-CMs in vitro is the use of various biochemical cues in the cell culturing media. The topic of this study was the metabolic maturation of hPSC-CMs. The research questions were: What biochemical cues have been suggested to be involved in the hPSC-CM maturation in vitro? What signaling pathways connected to the biochemical cues have been explored in the context of the maturation of hPSC-CM? What experimental results have been achieved on the effects of the biochemical cues and the involvement of the signaling pathways? The study was conducted as a systematic review with the database Scopus (Elsevier). The final set of materials consisted of 46 original research articles published in peer-reviewed journals in English in the years 2013–2022. Out of the materials, 11 articles (24%) were characteristically longitudinal studies. They indicated that the pathways leading to metabolic changes such as PPARs (peroxisome proliferator-activated receptors) and PGC-1α (peroxisome proliferator-activated receptor γ coactivator 1α) are activated already in early stages. In 12 articles (26%), pharmacological agents were used to target the metabolic pathways, and in 8 articles (17%) techniques affecting the gene expression were utilized. The most recent studies involved ever more frequently combinations of different techniques. Considering the use of biochemical cues, the trend has been to favor fatty acids, thyroid hormone and dexamethasone over glucose, insulin and insulin-like growth factor. Some cues such as retinoic acid and neuregulin 1 have been tested only in single experiments. In addition to the nuclear receptor mediated pathways, the energy sensors AMPK (AMP-activated protein kinase) and mTOR (mechanistic target of rapamycin), the oxygen sensor HIF-1α (hypoxia-inducible factor 1α), and the microRNAs turned out to be central.

Statins are a commonly used group of drugs that reduce the cholesterol levels in blood and have been shown to reduce cardiovascular morbidity and mortality. However, a considerable percentage of patients experience adverse effects during statin treatment. Statin adverse effects have been associated with genetic polymorphisms and drug-drug interactions that affect the elimination and active transport of these drugs. A more comprehensive knowledge of statin metabolism may be a step towards better management of statin treatments. Statin metabolism both in vivo and in vitro has been subject of study for years. In vitro incubation conditions may considerably affect the observed clearance, and results obtained with different methods or in different laboratories may not be directly comparable to each other. No single in vitro study on a wide panel of statins has previously been conducted. Six statins and some of their metabolites, fourteen compounds in total, were included in the study. The intrinsic clearance (CLint) of these molecules was investigated in vitro on human liver microsomes (HLM) and a panel of eleven cytochrome P450 (CYP) enzymes recombinantly expressed in E. coli. Observed CLint values for each compound in HLM and for each compound-CYP pair with observed depletion were calculated. The percentual contributions of each CYP enzyme to the metabolism of the compounds was calculated. The results obtained with recombinant CYP enzymes (rcCYP) were complemented with studies on HLM with specific chemical inhibitors of CYP enzymes. In this study the metabolism of statin lactones seemed to be faster than the metabolism of the corresponding statin acids. Atorvastatin lactone, 2-hydroxy atorvastatin lactone, 4-hydroxy atorvastatin lactone and simvastatin were extensively metabolized. Atorvastatin, 2-hydroxy atorvastatin, 3R,5S-fluvastatin, 3S,5R-fluvastatin, pitavastatin lactone and simvastatin acid showed intermediate metabolism. 4-hydroxy atorvastatin, pitavastatin, pravastatin and rosuvastatin rates of metabolism were below quantification limit. CYP3A4 had a major role in the metabolism of atorvastatin and its metabolites, simvastatin and simvastatin acid. CYP3A4 also had activity towards pitavastatin lactone. CYP2C9 had a high activity towards both 3R,5S-fluvastatin and 3S,5R-fluvastatin. CYP2D6 may play a part in the metabolism of pitavastatin lactone. CYP2C8 may have some activity towards simvastatin and simvastatin acid. The data is mostly in agreement with previous in vitro and in vivo studies regarding both the metabolism rate of statins and the contributions by different CYP enzymes to the metabolism of statins. Due to the screening nature of the study and some methodological constraints, these data should be considered as preliminary and require confirmation in further studies.

Eläinlääkärit rauhoittavat ja nukuttavat eläimiä yleensä viikoittain tai jopa päivittäin työssään. Eläinlääkärin anestesiaosaaminen on tärkeä osa kliinistä työtä. Elektiiviset leikkaukset ovat tavanomaisia operaatioita pieneläinpraktiikassa, ja niissä yleisesti käytetty esilääkitys on alfa-2-agonistin ja opioidin yhdistelmä. Tämän tutkielman kirjallisuuskatsauksessa perehdytään esilääkityksen tarkoitukseen ja käydään läpi yleisesti käytössä olevia esilääkkeitä ja niiden erityispiirteitä. Tutkimusosiossa vertailtiin levometadonin, metadonin tai butorfanolin vaikutuksia koirilla ennen anestesian induktiota. Tutkimuksen ensisijaisena tavoitteena oli selvittää eroavatko eri opioidien vaikutukset sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaan alfa-2-agonistilla rauhoitetuilla koirilla. Toissijaisena tavoitteena oli arvioida, eroaako sedaation syvyys eri opioideja käytettäessä. Tutkimuksen hypoteesina oli, että levometadoni ja metadoni aikaansaavat yhtä syvän sedaation ja eivät vaikutuksiltaan eroa toisistaan, ja että butorfanoli saa aikaan myös yhtä syvän sedaation, mutta vaikutukset verenkiertoelimistöön ovat pienemmät kuin metadonilla ja levometadonilla. Tutkimuksen aineisto koostui Yliopistollisessa eläinsairaalassa vuoden 2020 aikana steriloiduista tai kastroiduista koirista, joiden anestesiapöytäkirjat olivat asianmukaisesti kirjattu ja tallennettu Provet-potilastietojärjestelmään. Tutkimukseen valittiin kaikki koirat, jotka olivat saaneet esilääkkeenä lihaksensisäisesti deksmedetomidiinin lisäksi joko levometadonia, metadonia tai butorfanolia, ja joiden ASA-luokitus oli yksi. Koirista kirjattiin ylös potilasnumero, toimenpide, päivämäärä, ikä, rotu, paino, esilääkityksen ja induktion ajankohta, käytetyt lääkkeet ja niiden annokset, sedaation taso, sydänfrekvenssi ennen esilääkitystä ja ennen induktiota, verenpaineet ennen induktiota ja induktion onnistumisen arvio. Levometadonia ja deksmedetomidiinia saaneita koiria oli 40 kpl, metadonia ja deksmedetomidiinia saaneita 17 kpl ja butorfanolia ja deksmedetomidiinia saaneita 49 kpl. Potilasohjelmasta saadut tiedot kirjattiin Excel®-taulukkolaskentaohjelmaan (Microsoft®) ja lopulliset tiedot syötettiin SPSS- ohjelmaan (versio 27.0, IBM SPSS® Statistics), jolla tilastolliset analyysit tehtiin. Tuloksissa ainoa merkitsevä ero havaittiin verenpaineen alapaineessa butorfanolia ja levometadonia saaneiden koirien kesken. Butorfanolia saaneilla koirilla alapaine oli matalampi kuin levometadonia saaneilla. Levometadonin ja metadonin välillä ei havaittu eroa ja myöskään verenpaineen keski- ja yläpaineet eivät eronneet opioidien välillä. Pelkästään verenpaineen alapaineessa havaittu ero ei kuitenkaan ole niin merkittävä, että sillä olisi kliinistä merkitystä sopivaa opioidia valitessa. Kliinisessä työssä opioidi kannattaa valita toimenpiteen keston ja kivuliaisuuden mukaan, sillä esilääkityksessä selkeitä eroja sedaation tason tai verenkiertovaikutuksien osalta ei eri opioidien välillä löydetty tässä tutkimuksessa. Käsitellyt opioidit eroavat kuitenkin vaikutusajoiltaan ja kivunlievityskyvyltään, ja sen vuoksi on tärkeää valita kuhunkin käyttötarkoitukseen parhaiten sopiva lääkeaine. Tutkimuksen tulokset olivat samassa linjassa aikaisemmin aiheesta tehtyjen tutkimusten kanssa.

Tutkimuksessa tarkastellaan, millaisilla käsitemetaforilla ilmastonmuutosta kuvataan kahdessa espanjalaisessa sanomalehdessä. Lisäksi pohditaan, miten käytetyt käsitemetaforat voivat vaikuttaa lukijoiden käsityksiin aiheesta sekä heidän toimintaansa. Aineisto koostuu 139 artikkelista, jotka on julkaistu El País- ja ABC-lehtien internetversioissa kesäkuussa 2017. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostaa kognitiivinen metaforateoria, jonka ovat kehittäneet George Lakoff ja Mark Johnson. Teorian mukaan ymmärrämme tietyn idean tai ilmiön toiseen asiaan liittyvien metaforisten ilmausten kautta. Metaforat eivät siis ole pelkästään tyylikeino, vaan olennainen osa ajattelua. Artikkelien analysoinnissa käytettiin apuna Rudolf Schmittin Systematic Metaphor Analysis –menetelmää, joka perustuu kognitiiviseen metaforateoriaan. Kohdealueena tutkimuksessa ovat termit ilmastonmuutos ja ilmaston lämpeneminen. Aineistossa esiintyvät käsitemetaforat voidaan ryhmitellä kahdeksaan eri lähdealueeseen: sota, usko, matematiikka, liike, tuho, luominen, luonto ja terveys. Vaikka aineistosta paljastuu useita tapoja kuvata ilmastonmuutosta, havaitaan, että erot sanomalehtien välillä ovat pieniä ja että kummassakin lehdessä ilmastonmuutos esitetään useimmiten jonkinlaisena uhkana. Molempien lehtien artikkeleissa selvästi yleisin lähdealue on sota. Tuloksista käy ilmi, että erilaiset käsitemetaforat voivat luoda erilaisia mielikuvia ja kannustaa erilaiseen toimintaan. Käsityksiin voi vaikuttaa esimerkiksi se, miten uhkaavana ilmastonmuutos kuvataan.

Ilmestyskirja on hyvin mielenkiintoinen kirja Raamatussa. Se sisältää suuren määrän metaforia, jotka ovat vaikeasti ymmärrettäviä. Tarkastelen tutkielmassani Ilmestyskirjan Laodikean kirjeen metaforia, jotka ovat minulle epäselviä ja joista haluan löytää uutta tietoa. Tutkimuksessa valitsen keskeisiä metaforia, joiden tulkintoihin keskityn tutkimuskirjallisuuden avulla. Työssä perehdytään Laodikean kaupungin Ilmestyskirjan kirjoittamisen ajan kontekstiin ja käsitellään aikaisempaa tutkimusta. Tutkielma sisältää myös suomennokseni alkukielisestä tekstistä. Tutkimuksessa selvitetään, miten metaforat ovat uusimmassa tutkimuksessa tulkittu ja kuinka ne suhteutuvat toisiinsa. Valitut metaforat ovat penseys, rikkaus, valkoiset vaatteet, silmävoide, parannus ja valtaistuin. Olen koonnut taulukoihin kiteytyksen kommentaattoreiden käsityksistä jokaisen metaforan kappaleen loppuun. Lisäksi esittelen käsitettä bisellium. Antiikin teksteistä on löytynyt metaforia valottavaa lisätietoa, mikä liittää käsitteen omaan aikaansa. Kommentaattorit ovat pystyneet löytämään hyvin onnistuneita uusia tulkintoja esimerkiksi jonkin aiemmin tuntemattoman käännöstavan avulla. Näistä tulkinnoista olen valinnut tieteellisten tosiasioiden perusteella uskottavimmat. Johtopäätöksissä on vielä yhteenvetoja tulkinnoista.

Tässä tutkielmassa käsittelen angloamerikkalaisessa uskonnonfilosofiassa esitettyä metafyysisen teismin kritiikkiä. Tutkimustehtävänäni on selvittää, miten D. Z. Phillipsin wittgensteinilaisessa, Eberhard Herrmannin pragmatistisessa, Ingolf U. Dalferthin fenomenologisessa ja John D. Caputon postmodernissa uskonnonfilosofiassa kritisoidaan metafyysistä teismiä. Metafyysisellä teismillä tarkoitetaan metafyysistä teoriaa, jonka mukaan Jumala on olemassa. Tutkielman lähteinä ovat seuraavat teokset ja artikkelit: Phillipsin Faith and Philosophical Enquiry (1970), Belief, Change and Forms of Life (1986), Faith after Foundationalism (1988) ja On Really Believing (1993), Herrmannin Religion, Reality, and a Good Life (2004), Dalferthin The Historical Roots of Theism (1994) ja Becoming Present (2006) sekä Caputon On Religion (2001) ja The Weakness of God (2006). Phillipsin esittämä teismin kritiikki perustuu Wittgensteinin ajatukseen, että sanan merkitys saadaan selville vain katsomalla, minkälainen rooli sillä on ja miten sitä käytetään tietyssä asiayhteydessä. Teismin virheenä on pyrkimys tarkastella kysymystä Jumalasta uskonnollisesta diskurssista irrallaan. Tämän vuoksi teismissä kadotetaan sanan Jumala todellinen merkitys ja ajaudutaan käsitteelliseen sekaannukseen. Jumalaa koskevat lauseet eivät Phillipsin mukaan ole tuonpuoleiseen todellisuuteen viittaavia väitelauseita. Teismin tapa puhua Jumalasta edustaa Phillipsille epäaitoa uskonnollista kieltä. Herrmannin pragmatistinen teismin kritiikki perustuu Hilary Putnamin sisäisen realismin ajatukselle. Siinä vastustetaan metafyysiseen realismiin kuuluvaa pyrkimystä tarkastella todellisuutta ikään kuin ulkopuolelta käsin, ilman ihmisen näkökulmaan liittyviä rajoitteita. Herrmannin pääkritiikki teismiä vastaan on, että teismissä ajatellaan virheellisesti, että Jumalaa koskevat lauseet ovat väitelauseita. Herrmann pitää vain empiirisesti todennettavia ja formaalisesti päteviä lauseita väitelauseina. Jumalaa koskevat lauseet eivät täytä näitä kriteerejä eivätkä näin ollen ole väitelauseita. Herrmann ei kuitenkaan pidä jumalapuhetta mielettömänä. Jumalapuhe voi olla merkityksellistä, jos sillä on ihmisille eksistentiaalista merkitystä. Dalferthin näkemyksessä teismiä tarkastellaan historiallisesta näkökulmasta käsin. Dalferth esittää, että teismi on syntynyt reaktiona valistuksen ateistiseen uskontokritiikkiin. Teismin ongelmat nousevat tästä historiasta. Kun teismissä pyritään puolustamaan Jumalan olemassaoloa filosofisten argumenttien avulla, ajaudutaan siinä kauas siitä, mistä uskonnollisessa uskossa on kyse. Dalferth on Phillipsin kanssa yhtä mieltä siitä, että teismi ei edusta aitoa uskonnollista kieltä. Vaikka Dalferth pitää teismiä huonona näkemyksenä, hän ei kuitenkaan vastusta ajatusta Jumalan olemassaolosta sinänsä. Dalferthin mukaan realistinen taustaoletus on tärkeä osa uskontoa. Teismin ongelmana on pyrkimys tehdä filosofiasta uskontoa. Caputon esittämä teismin kritiikki perustuu Derridan ajatukselle dekonstruktiosta. Caputo suhtautuu kielteisesti metafysiikkaan ja objektiivisen totuuden tavoitteluun. Teismi edustaa hänelle juuri näitä asioita. Caputon tarkoituksena on altistaa perinteinen metafyysinen teologia dekonstruktiolle ja tulkita kristinuskoa kokonaan uudella tavalla. Hän esittää, että sana Jumala viittaa olion sijasta tapahtumaan. Uskonnollinen totuus ei tarkoita Caputolle oikean väitelauseen esittämistä. Väitelauseen sijaan uskonnollinen totuus on tapahtuma.

Synthetic polymer matrices are found in many materials being part of people's everyday life. Metals are utilized in the polymerization process, and added to plastic polymers as colorants and additives. Toxic metals, such as Cd, As and Pb should not exceed certain limits within polymeric materials. Various analytical techniques may be utilized for quantification of metal concentrations in polymer samples. Many analysis methods require liquid samples with low carbon concentration. Therefore, efficient sample preparation methods are needed. Different sample digestion techniques and analytical instruments employed for these tasks are reviewed in the literature part of this thesis. Because polymers are a wide group of material with very different properties, there is no single sample preparation method applicable to all of them. Even within one sample digestion technique, there are multiple optimization parameters to be considered; generally these parameters need to be studied for every polymer type separately. In addition to the variable properties of polymer classes, also the specific properties of each metal and its chemical forms affect the choice of the analytical approach. The most frequently employed sample preparation technique is closed-vessel microwave digestion, attractive because of its efficiency and its ability to retain volatile elements. Other techniques discussed in this thesis include dry and wet ashing, fusion, and microwave induced combustion (MIC). Most commonly used instrumentation for metal analysis are inductively coupled plasma optical emission and mass spectroscopy (ICP-OES and ICP-MS), atomic absorption spectroscopy (AAS) and x-ray fluorescence XRF. In the experimental part, a microwave digestion method for quantification of As, Cd, Cr, Cu, Hg and Pb in selected polymers and monomers and using ICP-MS analysis was developed. For every studied sample, suitable digestion conditions using nitric acid as reagent were identified. Water insoluble polymers were found to be more challenging to digest as compared to water soluble and solid polyethylene samples. In addition, a full evaluation of method uncertainty was performed for the method addressing the water soluble polymer. Final expanded method uncertainty was found to be approx. 15 % at 95 % confidence level at a measurement level of 2 μg l-1 for every studied metal.

The literature part goes over the discovery of frustrated Lewis pairs, and their use in catalysis to effect hydrogenation. It spans the road from simple hydrogen activation to asymmetric hydrogenation of substrates. The topic is limited to substrates with polar double bonds and amino- and phosphinoboranes as catalysts. The research comes in three parts. The first part was catalysis testing a newly found aminoborane in hydrogenation reactions in mild conditions. This entailed relatively normal laboratory glassware: Schlenk tubes and the Schlenk line to provide the inert gas atmosphere and of course the hydrogen gas itself. The second and third part are concerned with catalyst synthesis. The second was attempting to create Lewis acids in the image of the catalyst in the first part, to gain more insight of the effects of the structure of the acid. The third similarly was concerned with creating a new variant of an already existing catalyst to see whether minor tweaking of its structure might improve its performance. For the second and third parts however, the synthesis was quite difficult, and catalysis was never reached. Based on literature it was found that adduct formation did not necessarily exclude hydrogen activation, but that an equilibrium state was necessary for them to co-exist. However, sterically demanding environment was no longer a requirement for both the acid and base. For the reversible reaction to be feasible, the acid and base mustn't have too much affinity to their half of the hydrogen molecule. It seems that the acid has more impact on the reversibility of hydrogen activation, and it may be possible to modify an acid to make an irreversible activation reaction reversible. For enantioselective catalysis, the catalyst itself must introduce the element of chirality to the system, so that it may favour one orientation of the substrate over the other. Whether chiral or not, it seems clear that a hindered catalyst will prefer unhindered substrates and vice versa. This allows us to choose an appropriate catalyst for the substrate we have in mind. To that end, it is a good thing to have a spectrum of catalysts: specific tools for specific jobs. In designing new chiral catalysts, it seems one needs to consider how to implement the element of chirality to the structure, the electronic and steric conditions, and the acidity and basicity of the acid and base groups. Especially worth considering are the 4- and 6-membered rings that form in the catalyst before and after hydrogen activation. 6-membered rings in the salt are especially worth avoiding. The catalysis testing yielded preliminary results and guided the path to finding the most optimal conditions for each substrate tested. One of the catalysis syntheses suffered from straightforward difficulties in synthesis and purification, and larger, more complicated Lewis acids of similar structure have already been synthesized. Thus it doesn't seem likely that this particular branch of study is worth the effort, certainly not commercially. The other catalysis synthesis had the most difficulty in separating the diastereomers, which was time consuming. Therefore that branch doesn't seem very practical either.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin mustaliuskepitoisen maaperän metallipitoisuuksia ja turpeenoton vaikutusta metallien liukoisuuteen. Tutkimusalue oli Joensuun Pyhäselässä sijaitseva jo turvetuotannosta poistunut Pärnänsuo, jolla harjoitettiin turvetuotantoa vuosina 1975-2005. Pärnänsuon kallioperässä on mustaliusketta (FeS2), minkä hapettumisen seurauksena alueen maaperä on happamoitunut. Suon ojittaminen ja turvekerroksen poistaminen mahdollistaa mustaliuskeen hapettumisen. Alueelta kerättiin maa- ja kasvinäytteitä kesällä 2013 ja niistä analysoitiin useita metalleja (Fe, Cu, Cd, Ni, Cr, Zn, Mn) sekä kasviaineksen koostumusta kuvaavia ravinteita (Ca, P, K). Metallien liukoisuutta ja jakautumista maan eri komponentteihin tutkittiin peräkkäisten uuttojen menetelmällä, jossa uuttoliuokset olivat: 1) etikkahappo, 2) hydroksyyliammoniumkloridi, 3) vetyperoksidi + ammoniumasetaatti, 4) kuningasvesi. Kyseistä uuttomenetelmää ei ole tiettävästi ennen käytetty turvemaanäytteille. Tutkimuksen tulokset osoittivat menetelmän soveltuvan myös turvemaille. Tätä tukee muun muassa havainto siitä, että orgaanisen aineksen sitomaksi luonnehditut metallien fraktiot olivat pieniä kivennäismaan syvemmissä kerroksissa, joissa orgaanista ainesta ei juuri esiintynyt, eikä vastaavasti kuningasvesiuuttoisia, maan mineraaliainekseen sitoutuneita metallien muotoja juuri esiintynyt turvekerroksesta otetuissa näytteissä. Pärnänsuon timoteinäytteiden ravinne- ja metallipitoisuudet olivat jonkin verran alhaisempia kuin tyypillisessä kasvustossa. Etenkin sinkkipitoisuudet olivat huomattavan pieniä ja lähellä puutosrajaa. Kivennäismaan pinnalla oleva turvekerros laski timoteissä esiintyvän kuparin, sinkin ja nikkelin pitoisuuksia ja puolestaan nosti kalsiumin, raudan ja mangaanin pitoisuuksia. Maan metallien mobilisoituminen mineraalirakenteista muihin fraktioihin lisääntyi liikuttaessa maan syvemmistä kerroksista kohti pintaa. Metalleja kertyi erityisesti turpeen ja kivennäismaan rajalle. Tämä antoi tukea hypoteesille, jonka mukaan turpeenoton lisäämä maan happamoituminen lisäisi metallien liukoisuutta. Turvetuotannon piiristä poistuneiden alueiden maaperän tilan kartoittaminen on tärkeää ennen niiden maatalouskäyttöön ottoa. Viljelymaan ravinnetalouden, sadon laadun ja pellon vesistövaikutusten tunteminen mahdollistaa alueen tehokkaan kunnostamisen maataloudellisesta, ympäristönsuojelullisesta sekä ekonomisesta näkökulmasta. Entisen turpeenottoalueen maaperän mustaliuskepitoisen pohjamaan aiheuttaman ympäristöriskin tunnistaminen ja huomioonottaminen on tärkeää alueen jälkikäyttöä suunniteltaessa.

Nanopartikkeleilla on useita ominaisuuksia, joita ei pystytä selittämään klassisella kemialla tai kiinteän olomuodon fysiikan teorioilla. Useat näistä ominaisuuksista ovat hyödyllisiä ja mahdollistavat nanopartikkelien käytön sovelluksissa, kuten korkean tiheyden magneettisissa tallennusvälineissä,lääkkeenannostajina, lääketieteellisissä diagnostiikkalaitteissa, kiinteissä polttoaineissa ja pigmentteinä sekä keramiikassa että maaleissa. Metallinanopartikkelien koko, muoto ja hapetusaste riippuvat niiden valmistamiseen käytetystä synteesimenetelmästä. Tässä työssä tutkitaan ensinnäkin reagoimattomaan selluloosamatriisiin syntetisoituja nikkelipartikkeleita. Selluloosamatriisin tarkoitus on toimia nanoreaktorina nikkelipartikkelien muodostumisessa ja suojata niitä sekä hapettumiselta että muilta kemiallisilta reaktioilta. Lisäksi työssä tutkitaan hopea-kobolttipartikkeleita, joissa jalometalli hopean on tarkoitus muodostaa hapettumiselta suojaava kuori kobolttinanopartikkelin ympärille. Työssä tutkitaan edellä mainittuja nanorakenteita ensisijaisesti röntgenfysiikan kokeellisilla menetelmillä. Työssä käytetään anomaalisen pienkulmasironnan tekniikkaa, jonka avulla pystytään erottamaan toisistaan näytteen eri faasien pienkulmasironnasta saatava informaatio. Lisäksi käytetään anomaalista pienkulmasirontaa tukevia mittaustekniikoita, kuten laajakulmasirontaa, röntgenabsorptiospektroskopiaa ja elektronimikroskopiaa. Anomaalinen pienkulmasironta on näyte- ja mittausteknisesti erittäin vaativa mittaustekniikka, ja pienetkin tilastolliset virheet mittauksissa vääristävät tuloksia. Työssä esitetään pienkulmasironnan mallintamiseen ja Monte Carlo -simulointeihin perustuva menetelmä, jonka avulla huonon tilastollisen tarkkuuden mittauksista saadaan ratkaistua luotettavasti oikeita tuloksia, kun nanorakenteesta on riittävästi a priori-tietoa. Tulosten mukaan nikkelipartikkelit olivat pääosin nanokiteisessä tai amorfisessa metallisessa faasissa ja selluloosamatriisin rakenne ei muuttunut synteesissä. Selluloosa siis toimi tehokkaasti reagoimattomana matriisina nikkelipartikkeleille ja suojasi näitä hapettumiselta. Nikkelipartikkelien tilavuusjakaumista ratkaistut partikkelien halkaisijan odotusarvot olivat näytteestä riippuen 12-24 nanometriä ja nikkelin massaosuudet näytteissä olivat 5-10%. Tuloksia vertailemalla havaittiin lineaarisia riippuvuussuhteita eri mittaustekniikoilla määritettyjen suureiden välillä. Hopea-kobolttipartikkeleissa ei tämän työn tuloksien perusteella syntynyt kobolttia suojaavaa kuori-ydin-rakennetta. Sen sijaan ehdotetaan malleja, joissa kobolttiklustereita on muodostunut hopeapartikkelin pinnalle tai joissa koboltti ja hopea muodostavat kaksi erillistä faasia. Mallista riippumatta partikkelien keskimääräiseksi halkaisijaksi arvioitiin 5-6 nanometriä.