Browsing by Title

Objectives. The purpose of this qualitative study is to explore what kind of views music teachers have on teaching music, music as a subject and the situation of music education in today’s society. The topic of this study emerged from the discussion about the decreased position of the subject in Finnish society. Earlier studies concerning music teaching, its history and the special features of music education were introduced in theory chapters. Methods. The material of this study was collected from 3 participants, all of them working as music teachers in high school. The role of theory was directional in the analysis. Previous studies about music education were applied in the analysis. The material was approached from phenomenographical point of view. Results and conclusions. The results of this study were categorized into meanings concerning the uniqueness of music teaching and meanings concerning the situation of music education. The most important results describing the uniqueness of music education concerned its ability to teach other things besides just music, such as collaboration skills, concentration and creativity. Common knowledge was also seen as an important theme music can teach. The most important meanings describing the situation of music education concerned on one hand, the generally underrated position of music education in today’s society. However, music education was highly valued by music teachers’ school communities. Large teaching groups, the lack of mandatory courses and digitalization were seen as big challenges in music education as well.

Tutkielman tarkoituksena on avata ja tuoda ymmärrettäväksi inkerinsuomalaisen muusikko-pastori Arvo Survon käyttämää käsitettä ”musiikin sakraalisuus”. Tärkeimmän tutkimusaineiston muodostavat vuosina 1998 ja 2011 tehdyt Survon tutkimushaastattelut, joita kirjoittaja pyrkinyt ymmärtämään ja tulkitsemaan gadamerilaisen hermeneutiikan avulla. Erityisenä mielenkiinnon kohteena on kirjoittajalla ollut musiikin sakraalisuuden ja pyhyyden suhde. Aihetta on käsitelty lukuisista eri tulkintahorisonteista. Niistä keskeisiä ovat olleet uskontotieteen pyhän ja mystiikan teoriat sekä eri taiteenalojen filosofiset näkökulmat. Eri tutkimustraditiot ja lähestymistavat on filosofis-hermeneuttisessa reflektiossa saatettu dialogiin Survon ajattelun sekä toistensa kanssa. Tutkielmassa nousi esille useita teoreettisia näkökulmia musiikin sakraalisuuteen. Huomattavimpia niistä on musiikin sakraalisuuden dualistinen luonne, jota kirjoittaja on jäsentänyt muun muassa Julia Kristevan semioottinen/symbolinen -modaliteettien ja Akseli Gallén-Kallelan ajatteluun pohjautuvan pyhäkoodin avulla. Tutkielman perusteella musiikin sakraalisuus voidaan tulkita pyhäksi sekä pyhän transsendenttisen tutkimustradition tuonpuoleisuusaspektin että yhteiskuntatieteellisen tutkimustradition korostaman erottamisaspektin pohjalta. Näyttää kuitenkin ilmeiseltä, että pyhä ilmenee musiikissa nimenomaan mystisen kokemisen kautta. Mielenkiintoisena seikkana nousi esille musiikin sakraalisuuden analogisuus kirkkoisä Augustinuksen sisäisen ja ulkoisen sanan teorian ja kristillisen opin ”Sanan lihaksi tulemisesta” kanssa, jolloin musiikin sakraalisuus on sisäisen (semioottisen) sanan yhdistymistä ulkoiseen (symboliseen) sanaan eli ilmaisuun. Sakraalinen musiikki voidaan tällöin tulkita myös Mircea Eliaden pyhäteorian mukaiseksi hierofaniaksi, pyhän ja profaanin paradoksaaliseksi esiintymiseksi yhdessä.

Musiikin transkriptiossa on useimmiten tarkoituksena luoda kuunnellusta musiikkinäytteestä nuottiesitys, joka kuvaa musiikin keskeisiä ominaisuuksia ja tapahtumia helposti käsiteltävässä ja muokattavassa muodossa. Transkription suorittaminen on ollut pitkään mahdollista vain musiikillisesti harjaantuneelle korvalle, mutta nykymenetelmillä on pystytty jo tuottamaan alustavaa automatisointia asiaan liittyen. Tässä tutkielmassa kartoitetaan aluksi nykyisiä musiikin transkription menetelmiä, jotka käyttävät raakaa audiodataa tiedonlähteinään ja ovat tietokoneella suoritettavissa. Menetelmät voidaan pääpiirteissään jakaa sävelkorkeuksien, rytmiikan ja sointujen tunnistukseen. Tarkoituksena ei ole vertailla eri menetelmien tehokkuutta, vaan kartoittaa esillä olevan ongelman erilaisia ratkaisumalleja ja niiden toimintaperiaatteita. Tutkielman pääasiallisena tarkoituksena on kehittää musiikin harmoniseen analyysiin pohjautuva jazzimprovisaatioanalyysin automatisoiva algoritmi. Tavoitteena on automatisoida se prosessi, jonka jazzmuusikot tekevät suunnitellessaan käsiteltävänä olevan musiikkinäytteen harmonisia mahdollisuuksia improvisaatioon liittyen. Tutkielmassa kehitetään myös musiikkinäytteiden harmonisia ominaisuuksia kuvailevia kvantitatiivisia mittareita, joita voidaan käyttää eri musiikkinäytteiden systemaattiseen vertailuun ja luonnehdintaan. Kehitettyä algoritmia ja mittareita testataan lopuksi oikeisiin musiikkiesityksiin perustuvilla syötteillä.

Tutkielmassa hahmotetaan musiikin roolia osana Aki Kaurismäen ”Suomi-trilogian” elokuvakerrontaa. “Suomi-trilogia” koostuu kolmesta itsenäisestä osasta, jotka ovat Kauas pilvet karkaavat (1996), Mies vailla menneisyyttä (2002) ja Laitakaupungin valot (2006). Elokuvan teemat ovat työttömyys, kodittomuus, syrjäytyminen, osattomuus ja yksinäisyys. Tutkielman pyrkimys on hahmottaa, mitä musiikilla kerrotaan, miten ja miksi. Kysymyksiin on pyritty vastaamaan selvittämällä, millaisissa kohdissa musiikkia esiintyy, mikä musiikin suhde on tarinatilaan, miten se suhteutuu muuhun elokuvakerrontaan ja millaisia funktioita musiikilla on kerronnan osatekijänä. Tutkielma kuuluu elokuvamusiikintutkimuksen kenttään, ja siinä hyödynnetään useampaa analyysimetodia ja luokittelutapaa. Musiikkikerrontaan liittyviin kysymyksiin on pyritty vastaamaan elokuvamusiikintutkimuksen konventionaalisten luokittelumenetelmien avulla – tutkimalla musiikin suhdetta tarinatilaan (diegeettinen, akusmaattinen ja ei-diegeettinen) ja muuhun elokuvakerrontaan (parafraasi, polarointi ja kontrapunkti). Musiikin roolia hahmotetaan tämän lisäksi Anu Juvan kehittämän elokuvamusiikin funktioanalyysimenetelmän avulla. Tutkimuksen kohteena ovat elokuvamusiikin sisällölliset, kokemukselliset ja rakenteelliset funktiot. Tutkimusaineistona toimivat trilogian elokuvat Kauas pilvet karkaavat, Mies vailla menneisyyttä ja Laitakaupungin valot sekä kyseisten elokuvien ääniraidat. Tutkimusmenetelmät ovat määrällisiä ja laadullisia. Musiikin roolin hahmottaminen tapahtuu elokuvan musiikkimateriaalin lähiluvun, luokittelun ja tilastoinnin kautta. Analyysi keskittyy kuvan ja musiikin väliseen yhteiskerrontaan ja sen päämääränä on saavuttaa kokonaiskuva Aki Kaurismäen elokuvatrilogian musiikkikerronnan suuntaviivoista. Tutkielma tuo esiin elokuvamusiikin moninaiset toimintatavat osana Kaurismäen ”Suomi-trilogiaa”. Tarkastelun kautta on pystytty osoittamaan, miten musiikki toimii vuorovaikutuksessa muun kerronnan kanssa, miten erilaisilla tavoilla musiikki suhteutuu tarinatilaan ja kuinka musiikilla pyritään tarkoituksenmukaisesti hämärtämään illuusiota elokuvan tarinatilasta erilaisin epäkonventionaalisin menetelmin. Yleisimmin musiikilla pyritään tukemaan ja syventämään elokuvakerrontaa, mutta myös tuomaan uusia näkökulmia tarinaan. Tutkittujen elokuvien kohdalla musiikin pyrkimys on ensisijaisesti vaikuttaa suoraan elokuvan sisältöön, ja tämä toteutetaan erilaisin musiikkikeronnallisin tekniikoin, perinteisimmin vokaalimusiikin sanoitusten korvatessa dialogia. Sen lisäksi musiikilla pyritään vaikuttamaan myös yleisemmin elokuvakokemukseen ja elokuvan rakenteeseen. Tutkielma osoittaa myös elokuvien välillä poikkeavia elokuvakerronnallisia tapoja, joiden avulla etenkin elokuvan sisältöön vaikutetaan.

Tämä Pro gradu -tutkielma käsittelee Krakovan kaupungin teknomusiikkiin pohjautuvaa kaupunkikulttuurin osasta - Krakovan teknoheimoa. Antropologisella kenttätyömetodilla kerätyn aineiston pohjalta olen pyrkinyt selittämään kaupunkikulttuurin toimintaa nykyaikaisessa kulttuuriteollisuuden ja postfordistisen kapitalismin määrittämässä kaupungissa. Kaupungissa, joka on vuoden 1989 jälkeen, Puolan sosialistisen järjestelmän romahdettua, ajautunut jälleen mukaan globaalin kapitalismin pyörteisiin. Kapitalismin saapumisen myötä kaupunki ja sen elämä ovat saamassa lisääntyvissä määrin vahvistuvasta urbanisoitumisesta ja postmodernin kiistellystä epookista kertovia tunnusmerkkejä. Näistä tunnusmerkeistä selvin on Michel Maffesolin tunnistama ilmiö kaupunkielämän heimottumisesta. Postmodernien kaupunkikulttuurien leimaamissa kaupungeissa ihmisten yhteisöllisyys on muodostunut eri lähtökohdista kuin perinteisissä naapurustoihin pohjautuvissa kaupungeissa. Heimottuneissa yhteiskunnissa yhteisöllisyys muodostuu kuluttamisen ja ekstaattisen yhdessäolon kautta. Krakovassa on selviä merkkejä siitä, että kaupunkiheimot ovat korvaamassa perinteisen katoliseen kirkkoon pohjautuvan yhteisön. Yksi kaupunkiheimoista on teknomusiikkiin - elektroniseen tanssimusiikkiin-pohjaava kaupunkikulttuuri. Krakovan teknoheimo on globaalin teknokulttuurin ja paikallisen tilan ehdoilla toimiva yhteisö. Sen olemassaolo perustuu toisaalta tiettyjen, dominoivien henkilöiden haluun ansaita elantonsa teknomusiikin kautta ja toisaalta heimon jäsenten tarpeesta kokea yhteisöllisyyttä muiden samanlaisen maun omaavien henkilöiden kanssa. Teknomusiikin ja -heimon tarina on alkanut vasta 1980- luvun puolen välin paikkeilla Lontoosta, mutta kuitenkin alle 20 vuodessa se on levittäytynyt lähes koko maapallon alueelle. Nopea levittäytymistahti kertoo omaa tarinaansa nykyisen kulttuuriteollisuuden voimasta. Sen kyvystä omaksua uusien, mielenkiintoisten kulttuurien tavat, symbolit ja asenteet ja tehdä niistä kulutushyödykkeitä. Tämä on selvästi nähtävissä myös Krakovan teknoheimon elämässä. Kaupungissa on toisaalta nähtävissä teknoheimon taso, jossa harrastuneisuus ja aito innostus musiikkia ja tanssimista kohtaan on määräävässä asemassa, mutta myös kulttuurikoneisto, joka yrittää markkinoida teknoheimon elämäntavan helposti omaksuttavia osia mahdollisimman laajalle yleisölle. Teknoheimon kautta puolalaisen yhteiskunnan muutos kohti urbaanimpaa ja globalisoituneempaa maailmaa on selvästi nähtävissä. Se on ollut yksi niistä monista silloista, joita pitkin kapitalismin leimaamaa kaupunkikulttuuria on rakennettu entiseen sosialismin saarekkeeseen.

Turbofolkin kulta-aika 1990-luvun Jugoslaviassa ajoittui poliittisesti ja historiallisesti merkittävään ajanjaksoon. Perinteistä kansanmusiikkia ja länsimaista tanssimusiikkia yhdistelevän turbofolkin keskuspaikka oli Serbiassa, mutta sodista huolimatta se oli suosittua koko Balkanilla. Turbofolk heijasti yhteiskunnan muuttuvia arvoja ja näytti rikkauden tavoittelun ihailtavana saavutuksena. Sodan kontekstista johtuen turbofolk nähtiin usein poliittisesta näkökulmasta Balkanin ulkopuolella. Tutkimuksella pyritään selvittämään, miten serbialaiset nuoret itse kokivat turbofolkin 1990-luvulla. Tavoitteena on tarkastella musiikin roolia ja funktioita sodan kontekstissa. Tutkimuksen teoreettisessa osassa aihetta lähestytään musiikin funktioiden sekä emotionaalisen ja eskapistisen kokemisen kautta. Poliittisen kontekstin lisäksi luodaan katsaus historiallisiin tapahtumiin sekä turbofolkiin ilmiönä. Tutkimuksen empiirinen osa toteutettiin haastattelututkimuksena Serbiassa vuoden 2012 aikana. Haastateltavina oli neljä serbialaista nuorta, jotka kertoivat elämästään 1990-luvun Serbiassa sekä turbofolkin merkityksestä sodan keskellä. Hermeneuttis-fenomenologisen lähestymistavan mukaisesti tutkimuksessa pyritään yleistämisen sijaan kuvailemaan haastateltavien kokemuksia niin kuin haastateltava ne itse kokee. Tulkinta pohjautuu teoreettiseen viitekehykseen sekä lähdekirjallisuuteen. Lukuisat haastattelusitaatit helpottavat ilmiön ymmärtämistä. Turbofolkilla oli sodan aikana eskapistinen funktio, johon vaikutti erityisesti turbofolkin välittämä kuva ylellisestä elämästä sekä musiikkivideot, joiden vaikutus näkyi nuorten suhtautumisessa tulevaisuuteen. Musiikin eskapistinen puoli toimi sekä lohduttajana että helpotti oloa konfliktien keskellä. Turbofolk toimi myös tunteiden välittäjänä. Yhteys politiikkaan kyseenalaistettiin, mutta herätti myös pohdintaa epäsuorasta propagandasta.

Musiikkiharrastuksen vaikutuksista aivoihin on tehty useita tutkimuksia, joista on myös saatu merkittäviä tuloksia. Musiikkiharrastus näyttää kehittävän kognitiivisia taitoja voimakkaasti yleisellä tasolla. Suoraan matemaattisiin taitoihin liittyviä tutkimuksia musiikkiharrastuksen vaikutuksista on vähemmän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia musiikkiharrastuksen, aivotoiminnan ja matemaattisten taitojen yhteyttä suomalaisilla ala- ja yläkouluikäisillä oppilailla. Musiikkia harrastavien ja harrastamattomien lasten ja nuorten aivovasteita mitattiin Sointuasetelmassa. Matemaattisia taitoja mitattiin laskurutiinia testaavalla Math fluency –testillä ja rationaalilukujen ymmärrystä lukukäsitetestillä. Koehenkilöt olivat kolmannen, viidennen, seitsemännen ja yhdeksännen luokan oppilaita. Aineiston analyysi osoitti, että oppilaiden suoriutuminen matemaattisia taitoja mittaavissa testeissä parani iän myötä. Laskurutiini parani erityisesti kolmannelta viidennelle ja seitsemänneltä yhdeksännelle luokalle siirryttäessä. Lukukäsitetestin tulos parani erityisesti viidenneltä seitsemännelle luokalle siirryttäessä. Yleisesti ottaen musiikkia harrastavat oppilaat saivat matemaattisissa testeissä parempia pisteitä kuin musiikkia harrastamattomat. Ero oli merkitsevä viidennen luokan lukukäsitetestin suoriutumisessa. Analyysissä havaittiin myös, että kolmannen luokan oppilaiden aivovasteet korreloivat Math fluency –testin pistemäärien kanssa siten, että oppilaat joiden aivovasteet olivat voimakkaita saivat testissä korkeampia pisteitä. Tutkimus osoittaa, että musiikin harrastamisella voi olla positiivinen vaikutus matematiikan testisuoriutumiseen. Vaikutukset olivat yleisiä, eikä tuloksista voida varmuudella sanoa, johtuvatko ne yleisestä kognitiivisten taitojen kehittymisestä vai erityisesti matemaattisten taitojen kehityksestä.

Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään musiikkiharrastuksen ja erityisesti soitonopiskelun yhteyttä 13–21-vuotiaiden nuorten tarkkaavaisuus- ja toiminnanohjaustaitoihin. Musiikkiharrastus on aiemmissa tutkimuksissa liitetty tehostuneisiin kuuloerottelukykyihin, kielellisiin kykyihin ja korkeamman asteisiin kognitiivisiin prosesseihin. Tämän laajan kognitiivisten kykyjen tehostumisen takana on ehdotettu olevan tarkkaavaisuuden säätelyn ja toiminnanohjaustaitojen kehittyminen musiikki- ja erityisesti soittoharrastuksen myötä. Tarkkaavaisuudelle ja toiminnanohjaukselle tärkeä etuotsalohko kehittyy edelleen nuoruudessa ja vielä aikuisiän saavuttamisen jälkeen, joten on kiinnostavaa selvittää musiikkiharrastuksen mahdollisia hyötyjä nuorten ja nuorten aikuisten vielä kehittyviin toiminnanohjaustaitohin ja mahdollista yhteyttä niiden taustalla oleviin aivomekanismeihin. Tutkimuksessa mitattiin aivosähkökäyrämittauksella (elektroenkefalografia, EEG) nuorten ja nuorten aikuisten (N=64, joista 35 kuului musiikkiryhmään ja loput kontrolliryhmään) inhibitiota, kognitiivista joustamista ja työmuistia edellyttävän visuaalisen vaihtamistehtävän synnyttämiä P3-tyyppisiä herätevasteita. Lisäksi nuoret ja nuoret aikuiset tekivät inhibitiokykyä ja tarkkaavaisuuden sujuvaa vaihtamista sekä työmuistia ja yleistä päättelysuoriutumista mittaavia neuropsykologisia tehtäviä. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös näissä tehtävissä suoriutumisen yhteyttä P3-tyyppisen vasteen voimakkuuteen. Musiikki- ja kontrolliryhmän välillä ei havaittu eroa toiminnan tai taitojen tasolla koeasetelman vaihtamistehtävässä eikä neuropsykologisissa tehtävissä. Ryhmien välillä ei havaittu myöskään eroa P3-tyyppisen vasteen voimakkuudessa. Vasteen jakauma erosi kuitenkin ryhmien välillä. Musiikkiryhmällä P3-tyyppinen vaste oli voimakkaampi päälaen alueella pään keskiosaan verrattuna, kun taas kontrolliryhmällä vaste oli voimakkaampi päälaen alueella vielä taaempaan takaraivon alueeseen verrattuna. Koeasetelman vaihtamistehtävässä suoriutumisella oli yhteys P3-tyyppisen vasteen voimakkuuteen: mitä suurempi vasteen voimakkuus oli, sitä lyhyemmät olivat reaktioajat tehtävässä. Sen sijaan neuropsykologisessa inhibitio- tai vaihtamistehtävässä suoriutumisella ei havaittu olevan yhteyttä P3-tyyppisen vasteen voimakkuuteen. Työmuistisuoriutuminen oli kuitenkin positiivisesti yhteydessä P3-tyyppisen vasteen voimakkuuteen. Myös iällä havaittiin yhteys vasteen päänpinnan jakaumaan. Nuorimmilla vaste oli voimakkaampi päälaen alueella taaempaan takaraivon alueeseen verrattuna, mutta vanhimmassa ikäryhmässä vasteen amplitudi oli suurempi päälaen alueella pään keskiosaan verrattuna. Toiminnanohjaustehtävissä suoriutuminen parani iän myötä molemmilla ryhmillä. Vaikka selkeitä ryhmäeroja ei tutkimuksessa havaittukaan, tulokset viittaavat siihen, että nuorilla ja nuorilla aikuisilla musiikkiharrastus on yhteydessä erilaiseen tarkkaavaisuuden säätelyyn ja toiminnanohjaukseen liittyvään hermostolliseen toimintaan musiikkia harrastamattomiin verrattuna. Tulosten mukaan tarkkaavaisuus- ja toiminnanohjaustaidot ja niihin liittyvät hermostolliset prosessit myös kehittyvät edelleen 13–21 vuoden iässä.

The effects of musical training are a subject of growing interest in the field of cognitive brain research. Earlier it has been found that in addition to honing the skills directly related to musical performance, musical training also can elicit transfer effects in neuronal circuits affecting other areas of cognitive performance. One such function is attention, which is a cognitive process known to mature during childhood. This thesis seeks to investigate whether early-onset musical training is linked to correlates in involuntary attention shift on a neuronal level in school-aged children. The EEG data was gathered from 69 subjects, 54 percent of whom had received musical training. The subjects were between 11 and 17 years of age, and they were divided into two age-groups (between 11 and 13 years and between 15 and 17 years of age), in addition to the division of musically trained and non-trained control group. We assessed the subjects' involuntary shift of attention with the amplitude of early and late P3a component, evoked by unattended novel stimuli during a visual task the subjects were instructed to attend to. The results show that the amplitude of early P3a decreased for recurring novel stimuli. The effect was found for the musically trained group, but it was absent in the control group. For the younger subjects, the amplitude for late P3a was larger for the control group in comparison to the musically trained group. No such effect was found with the older subjects. Late P3a amplitude was larger for the young subjects of the control group in comparison to the older subjects, an effect that was absent in musically trained subjects. Both the age-related difference in P3a amplitude for the control group, and the training-related difference for the younger subjects suggest maturation of attentional processes. The amplitude of the P3a has earlier been connected to higher use of resources. In light of this evidence, the results suggest that younger musically trained subjects must allocate fewer resources identifying and processing task-irrelevant novel stimuli compared to the control group. However, any age-related maturation in attentional processes present with the control group in this study is absent in the musically trained group. This leads to an assumption that musically trained subjects simply reach the peak of their attentional skillset earlier than the control group, but display no observed attention-related advantages during the late adolescence.

Tavoitteet. Kuulovamma voi aiheuttaa sanahaun, toiminnanohjauksen ja sanaston kehittymisen viivettä. Näitä taitoja tarvitaan sanasujuvuustehtävässä ja Nopean sarjallisen nimeämisen (RAN) testissä. Aiemmissa tutkimuksissa musiikkiharjoittelun on huomattu vaikuttavan positiivisesti normaalikuuloisten lasten kielellisiin taitoihin ja toiminnan ohjauksen säätelyyn. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten alle kouluikäiset, kuulovammaiset lapset suoriutuvat sanasujuvuustehtävästä ja RAN-testistä ennen musiikki-interventiota ja sen jälkeen ja vaikuttaako musiikki-interventio tulosten kehittymiseen. Tutkimus on osa MULAPAPU-tutkimushanketta. Menetelmät. Tähän tutkimukseen osallistui neljätoista 2–6-vuotiasta kuulovammaista lasta, jotka käyttivät molemminpuolisia sisäkorvaistutteita tai kuulokojeita tai toisessa korvassa istutetta ja toisessa kojetta. Tutkimuksen mittausmenetelminä käytettiin RAN-testiä ja sanasujuvuustehtävää. Sanasujuvuustehtävässä tarkasteltiin hyväksyttyjen sanojen lisäksi sanahaunstrategioita sekä klusteri- ja virhetyyppejä. Tutkimusasetelma oli vaihtovuoroinen: osalla lapsista oli odotusperiodi ennen interventiota ja osalla sen jälkeen eli lapset toimivat itse omina verrokkeinaan. Tehtäväsuoriutumista ja intervention aikaista kehitystä tarkasteltiin tilastollisesti taustamuuttujaryhmittäin, joihin tutkittavat jaettiin kuulolaitteiden, sukupuolen ja ikäryhmän mukaan. Musiikki-intervention vaikuttavuutta tarkasteltiin interventioperiodin ja odotusperiodien aikana tuloksissa tapahtuneita muutoksia vertailemalla. Tulokset ja pohdinta. Koko ryhmää tarkasteltaessa tilastollisesti merkitseviä muutoksia intervention aikana tapahtui eniten sanasujuvuustehtävän vaatekategoriassa. Taustamuuttujaryhmistä iällä oli vahva yhteys parempaan suoriutumiseen ja suurempaan kehitykseen. Vanhempien lasten ryhmä kehittyi nuorempia tilastollisesti merkitsevästi enemmän intervention aikana ja sai merkitsevästi parempia tuloksia eläin ja vaatekategoriassa intervention jälkeisellä mittauskerralla. RAN-tehtävässä tilastollisesti merkitseviä muutoksia ei tapahtunut. Odotusperiodeilla tutkittavat eivät kehittyneet tilastollisesti merkitsevästi kummassakaan tehtävässä, mutta interventioperiodilla vanhemmista lapsista koostunut kevään 2020 ryhmä kehittyi vaatekategoriassa usean muuttujan kohdalla tilastollisesti merkitsevästi. Tulosten perusteella musiikkia kannattaa käyttää kuulovammaisten lasten kuntoutuksessa jo ennen kouluikää, sillä se voi vaikuttaa positiivisesti lasten sanahakuun.