Browsing by Title

Now showing items 18372-18391 of 29989

Osallistumisesta osallisuuteen : Nuorten sisällöntuottajien polku digitaaliseen osallisuuden kulttuuriin

Järvi, Noora (2019)

Osallistumisen kulttuurissa oppiminen tapahtuu toistamalla ja harjoittelemalla auktoriteetin suojissa, jolloin auktoriteetti määrittelee mitkä kulttuurin ominaisuudet ovat merkityksellisiä. Osallistujat sosiaalistetaan kulttuuriin ja oppija toimii passiivisena vastaanottajana, jolloin oppijan omaehtoinen luovuus tapahtuu määritellyn kulttuurin puitteissa toistavana luovana tuottamisena. Osallisuuden kulttuurissa taas oppijat etsivät itse kulttuurisia ominaisuuksia, jotka ovat heidän mielestään merkityksellisiä. Osallisina he oppivat määrittelemään ja soveltamaan, ja osallinen tuottaa uutta luovaa toimintaa määritelmiensä mukaan ja vastaa niiden seurauksista. Osallisuus vaatii toimijalta vastuullisuutta ja oman toiminnan arvioimista eettisesti. Osallisuuden kulttuurin näkökulmasta yksilöllisen ilmaisun ja mediatuottamisen sijaan tulisi tarkastella yhteisöllistä osallistumista ja miten kulttuuriin osallistutaan. Tutkielmassa selvitetään millainen nuorten aikuisten sisällöntuottajien polku on ollut osallistumisesta osallisuuteen. Työn tarkoituksena on tarkastella millaisia määritelmiä sisällöntuottajat ovat määritelleet osallistumiselleen ja miten he vastaavat niiden seurauksista omilla valinnoillaan ja osallistumisellaan. Tutkielman aineistona toimii neljä haastattelua sekä yksi haastateltavan tuottama YouTube-video, jossa haastateltava jatkaa haastattelussa käytyä keskustelua videon muodossa seuraajilleen. Haastateltavat toimivat usealla digitaalisella alustalla tuottaen monen muotoista sisältöä. Aineiston analyysi toteutettiin sisällönanalyysina, jonka avulla muodostettiin tiivistetty sanallinen kuvaus osallisuuden kulttuurista haastateltavien näkökulmasta. Tulosten mukaan oman mielekkään tekemisen löytäminen ja tietoisuus yleisöstä, seuraajista, motivoi sisällöntuottajia kehittämään ja jatkamaan sisällön tuottamista. Seuraajat sekä muut vertaiset ovat keskeisiä myös osaamisen kehittymisessä. Osaamisen kehittyminen tarkoittaa niin itsenäistä tiedollista ja taidollista oppimista sisällöntuotannosta kuin oman vaikutuksen ja roolin tiedostamista. Oman vaikutuksen ja roolin tiedostaminen tarkoittaa oman osallistumisen ja sisällön vaikutuksen huomioimista itsensä, yhteisöjen ja läheisten sekä laajempien yhteisöjen näkökulmasta, ja valintojen tekemistä, joilla vastataan oman osallistumisensa seurauksista. Osallisuus digitaalisessa kulttuurissa on yhteisöllistä osallistumista, jossa oppimisyhteisö tukee osallistumista tiedon ja osaamisen vastavuoroisella jakamisella ja tuottamisella sekä yhteiskunnallisen osallistumisen ja mediatuotannon yhdistämistä vaikuttamisen tunteen tuovan yleisön edessä. Vastuulliseen ja eettiseen toimintaan digitaalisessa osallisuuden kulttuurissa ei riitä vain pääsy digitaalisuuden pariin motivaation, fyysisen ja materiaalisen pääsyn, taitojen ja käytön kautta, vaan tarvitaan myös sosiaalisia taitoja ja eettistä ajattelua. Eettisen ja vastuullisen osallisuuden tulisi huomioida osallistumisen vaikutuksia osalliseen, yhteisöihin ja yhteiskuntaan.
Osallistumista ja omaehtoisuutta : Sosiaalinen media kansalaisvaikuttamisen kanavana kaupungeissa

Lehtonen, Tuuli (2019)

Sosiaalinen media on juurtunut tiiviiksi osaksi useimpien arkea ja mahdollistaa uudenlaiset vuorovaikutuksen ja sitä myötä kansalaisvaikuttamisen tavat. Kaupunkien hallinnoissa on herätty sosiaalisen median kasvavaan rooliin, sekä odotuksiin entistä avoimemmasta ja vuorovaikutteisemmasta hallinnoinnista ja yhä useampi kaupunkiorganisaatio on ottanut sosiaalisen median käyttöön. Sosiaalisessa mediassa tapahtuu myös kaupunkilaisten omaehtoista vaikuttamista ja kaupunkiaktivismia, josta hyvä esimerkki on Ravintolapäivä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mistä sosiaalisessa mediassa tapahtuvassa kansalaisvaikuttamisessa kaupunkien kontekstissa on kyse: millainen vaikuttamisen kanava sosiaalinen media on, miten se kytkeytyy laajempiin muutoksiin kansalaisyhteiskunnassa ja kaupunkilaisten roolissa päätöksenteossa sekä, millä tavalla kaupunkilaisten ja kaupungin hallinnon odotukset ja motiivit osallistua ja vuorovaikuttaa sosiaalisessa mediassa kohtaavat tai risteävät. Etsin vastauksia näihin kysymyksiin kvalitatiivisen tutkimuksen keinoin pohjautuen neljään ryhmähaastatteluun. Niissä haastattelen espoolaisia ja helsinkiläisiä kaupungin virkamiehiä tai työntekijöitä, joilla on kokemusta sosiaalisesta mediasta osana työtä kaupungin hallinnossa sekä sellaisia espoolaisia ja helsinkiläisiä kaupunkilaisia, jotka osallistuvat sosiaalisessa mediassa kaupungin asioista keskustelemiseen ja niihin vaikuttamiseen. Analyysimenetelmänä käytän informoitua grounded theorya, jossa perinteisestä grounded theorysta poiketen perehdytään aihetta koskevaan kirjallisuuteen jo tutkimuksen alusta lähtien, tulkiten aineistoa erilaisia, myös kirjallisuudesta nousevia näkökulmia vasten. Analyysin perusteella kaupungin organisaatioon kohdistuu paljon odotuksia, mitä tulee avoimuuteen ja kaupunkilaisten suurempaan rooliin päätöksenteossa. Kaupunkilaiset ja kaupungin sosiaalisessa mediassa aktiiviset edelläkävijät ovat omaksuneet nämä odotukset, ja kaupungeissa ollaan innokkaita kokeilemaan erilaisia sosiaalisen median käyttömahdollisuuksia ja lisäämään sen avulla avoimuutta. Nämä asenteet eivät ole kuitenkaan läpäisseet koko organisaatiota, mikä aiheuttaa hankausta. Kaupunkilaisille tämä voi näyttäytyä turhautumista aiheuttavana ristiriitana: avoimuudesta on paljon puhetta, mutta käytännössä kohtaaminen jää vähäiseksi ja kaupunkien rooli sosiaalisessa mediassa etäiseksi. Kaupunkilaisten itseohjautuvissa sosiaalisen median kanavissa tapahtuu kuitenkin rikasta ja moninaisia muotoja saavaa vuorovaikutusta, joka muovaa kaupunkiympäristöä ja avaa myös uusia näköaloja kaupunkien hallinnolle.
Osallistumista tukevat internetpohjaiset karttakyselyt YVA-menettelyissä : Tapaus Harava ja Piiparinmäki-Lammaslamminkangas

Kytö, Inka (2014)

Tässä tutkimuksessa perehdyin osallistumista tukevien internetpohjaisten karttakyselyiden ja erityisesti uuden Harava-kyselypalvelun hyödyntämiseen ympäristövaikutusten arvioinnin (YVA)yhteydessä. Karttapohjainen Harava-järjestelmä on osa Sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelmaa (SADe-ohjelma) ja se on otettu käyttöön vuonna 2013. Viime aikoina Haravan käyttöä on kokeiltu useissa pilottihankkeissa. Tämä tutkimus on tehty osana Suomen ympäristökeskuksen IMPERIA-hanketta, joka on yksi Haravan piloteista. Tässä työssä Haravaa testattiin käytännössä Piiparinmäki-Lammaslamminkankaan tuulipuistohankkeen YVA-menettelyssä. Kaikille avoin Harava-kysely oli avoinna vastaajille vajaan kolmen viikon ajan lokakuussa 2013. Lisäksi tarkastelin aihepiiriä esimerkiksi kirjallisuuskatsauksen, joidenkin aikaisempien YVA-selostusten ja asiantuntijahaastatteluiden perusteella. Työn yhteydessä kehittelin Haravalle soveltuvat kysymyssarjat tuulipuisto-, kaivos-, jätteenpolttolaitos- ja väylähankkeiden YVA-menettelyjä varten. Piiparinmäki-Lammaslamminkankaan Harava-kyselyllä onnistuttiin keräämään vain vähäinen määrä asukasvastauksia. Sen sijaan tuulipuiston hankealueen ympäristöön asukkaille lähetetyllä perinteisellä postikyselyllä tavoitettiin huomattavasti suurempi määrä osallisia. Syitä sähköisten vastausten vähäisyyteen saattaa olla useita. Ne saattavat liittyä esimerkiksi kyseiseen tuulivoimahankkeseen, hankealueen ympäristön luonteeseen tai itse Harava-kyselyjärjestelmään. Vaikka tämän työn yhteydessä sähköisiä vastauksia onnistuttiin keräämään vain vähän, voi karttapohjainen kysely olla erittäin toimiva työväline asukastiedon keräämiseen monissa YVA-menettelyissä. Tuulivoimahankkeiden lisäksi internetpohjainen karttakysely voi olla erityisen toimiva menetelmä esimerkiksi alueellisesti laajoille tai maastossa pitkiä matkoja kulkeville YVA-hankkeille kuten voimajohto- tai ratahankkeille. Internetpohjainen järjestelmä on etuna esimerkiksi tiheään asutuilla seuduilla, jolloin on tarpeen tavoittaa suuri määrä asukkaita. Tutkimuksen perusteella Harava ja muut osallistumista tukevat paikkatietojärjestelmät edistävät YVA-lain tavoitetta kansalaisten osallistumismahdollisuuksien lisäämisestä. Järjestelmät edistävät YVAn demokraattista puolta eli pyrkimystä avoimeen suunnittelu- ja päätöksentekojärjestelmään. Erityisesti järjestelmät edistävät kansalaisten suoraa osallistumista ja verkkodemokratiaa. Osallistuvien paikkatietojärjestelmien avulla on mahdollista tukea myös YVAn integroivaa funktiota tuomalla yhteen eri osapuolten näkökulmia. Kun osallistuminen on tarpeeksi helppoa, voi se houkuttaa mukaan myös osallisia, jotka eivät ole perinteisesti osallistuneet YVA-menettelyihin. Osallistuvien paikkatietojärjestelmien avulla ei kuitenkaan todennäköisesti tavoiteta kaikkia osallisryhmiä, kuten esimerkiksi vanhuksia. Lisäksi Harava tai muut osallistuvat karttasovellukset eivät takaa sitä, että osallistumisella päästäisiin varsinaisesti vaikuttamaan YVA-menettelyyn tai päätöksentekoon. Haravan päätarkoitus ja suurin etu on yhden palautejärjestelmän yhtenäinen hyödyntäminen. Jos käytössä olisi laajemmin yksi kyselyjärjstelmä, tottuisivat osalliset käyttämään sitä. Tämä voisi osaltaan madaltaa kyselyiden vastaamiskynnystä ja näin jopa kasvattaa YVAn osallistujamääriä. Myös YVA-menettelyiden kyselyn laatijat saisivat käyttöönsä yhdenmukaisempaa ja vertailukelpoisempaa aineistoa, kun järjestelmän toimintaperiaate olisi kaikissa kyselyissä sama ja kyselyissä voitaisiin osin hyödyntää Haravan valmiita YVAlle räätälöityjä kyselypohjia. Haravan tarjoamat tekniset toiminnot on kuitenkin edelleen mahdollista toteuttaa myös monilla muilla vastaavilla osallistumista tukevilla paikkatietojärjestelmillä.
Osallistumista vai näennäisvaikuttamista? : Tapaustutkimus julkishallinnon organisaation strategisen viestinnän dialogisuudesta fuusioprosessissa

Laaksonen, Mari (2016)

Teknologinen kehitys, lisääntynyt kilpailu ja taloudellinen tilanne haastavat organisaatioiden perinteiset toimintamallit ja pakottavat muutokseen. Proaktiivinen toiminta ja relevantit uudistukset edellyttävät koko työyhteisön potentiaalin hyödyntämistä. Tieto ja valta eivät ole enää yksien tai harvojen käsissä, eivätkä perinteiset ylhäältä alas –mallit johtamisessa ja viestinnässä enää riitä. Muutoksen onnistunut toteutuminen edellyttää, että muutosta arjessa toteuttavat ihmiset ymmärtävät sen merkityksen. Tämä ymmärrys luodaan viestinnän avulla, ja se saavutetaan parhaiten, kun työyhteisön jäsenillä on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa. Tämä tutkimus tarkastelee strategista viestintää muutosprosessissa 2000-luvun dialogisen käänteen myötä syntyneen johtamis- ja viestintätieteiden tutkimuksen valossa. Tutkimus edustaa tapaustutkimusta, jonka tehtävänä oli selvittää, minkälaisia kokemuksia työyhteisön jäsenillä on strategisen viestinnän dialogisuudesta tilanteessa, jossa organisaatio tietoisesti pyrki osallistavaan muutosprosessiin. Tutkimuskohteena on julkishallinnon organisaation fuusioprosessi, jonka tuloksena neljä erillistä organisaatiota sulautettiin yhdeksi,1600 henkilön organisaatioksi. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, minkälaisia kokemuksia organisaation eri tason edustajilla on strategisen viestinnän dialogisuudesta, sekä minkälainen yhteys dialogisuudella tai sen puuttumisella oli haastateltavien käsityksiin muutoksen toteutumisesta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Henkilöstön kokemuksia fuusioprosessin aikaisesta strategisesta viestinnästä kartoitettiin neljällä ryhmähaastattelulla, jonka lisäksi haastateltiin neljää esimiestason edustajaa sekä kahta johtoryhmän jäsentä. Haastattelujen lisäksi tutkimuksessa käytettiin taustoittavana materiaalina kohdeorganisaation fuusiostrategiaa, muutosviestintäsuunnitelmaa ja fuusioprosessin loppuraporttia. Dialogisesta pyrkimyksestä huolimatta tutkimustuloksista kävi ilmi, että organisaation viestintä oli pääosin hierarkkista ja yksisuuntaista, jolloin pyrkimys tyytyväisyyden lisäämiseen osallistamisen avulla kääntyi organisaatiota vastaan. Ymmärryksen luomista haittasi johdon vaikeaselkoinen kieli ja yhteisten vuorovaikutteisten keskustelujen puuttuminen. Tietoa oli paljon, mutta konkretiaa vähän. Vuorovaikutteisiksi keskusteluiksi tarkoitetut tilaisuudet näyttäytyivät tiedotustilaisuuksina, joiden kapulakieli ja korulauseet eivät auenneet vastaanottajille. Osallistumismahdollisuuksia tarjottiin, mutta niillä ei nähty olevan yhteyttä päätöksentekoon. Lisäksi kulttuurien yhteentörmäys sekä ajalliset ja logistiset haasteet haittasivat dialogisen muutosprosessin toteutumista. Sanojen ja tekojen ristiriitaisuus aikaansaivat työyhteisössä kyynisyyttä ja epäuskoa johtoon. Silti tulevaisuuden suhteen uskallettiin olla vielä toiveikkaita. Tutkimustulokset osoittivat, että dialogisen muutosprosessin edellyttämää avointa organisaatiokulttuuria ei luoda hetkessä. Dialogisuus edellyttää uudenlaisia työyhteisötaitoja, jossa viestintä on jokaisen vastuu ja velvollisuus.
Osallistumista vai osallisuutta? : osallistava pedagogiikka 3.-luokan ympäristöopin opettajan oppaissa

Pursiainen, Virve (2017)

The concept of participation has gained attention in the discussion involving children and young people during the last decade. Children's and adolescents' participation relates to human rights and legislation. In education science, participation has been researched and modeled from kindergarten to university pedagogy. Also, the new national core curriculum for basic education emphasizes participation in many ways. In this study, participation is considered both from the perspectives of teaching materials and pedagogical strategies. The purpose of this study was to determine in which ways the teacher's guides for 3rd grade environmental studies lead teachers to promote pupil participation. The conceptual framework of this study is based on the principles of so called participatory pedagogy. The research was conducted using qualitative methods. The research material consisted of three 3rd grade teacher's guides for environmental studies. The analysis was conducted as a theory-based content analysis. Main concepts guiding the analysis were multidisciplinary learning modules, active construction of knowledge, pupil's own voice, assessment, democracy skills, social perspective and agency. Instructions to promote student participation could be found from the teacher's guides analyzed in this study. The new curriculum emphasizes the involvement of pupils in the planning, implementing and assessing of their own learning, school work and learning environment. The teacher's guides had mostly instructions relating to the planning and implementation of teaching, whereas very little tips on the assessment were found. In the light of this study, the teacher's guides could be further developed to enhance pupil participation in all the three phases, as is the aim in the new curriculum and participatory pedagogy. This could mean replacing the instructions in teacher's guides that allow mere attending with the instructions that promote real pupil participation.
Osallistuvaa demokratiaa? : Tampereen Valma ja Helsingin Kerrokartalla osallistumisen välineinä

Lampimäki, Tiina (2012)

Poliittisen osallistumisaktiivisuuden heikentyminen on huolestuttanut viime vuosina monella taholla. On esitetty monia ratkaisuehdotuksia, joiden joukossa ovat myös sähköiset osallistumiskanavat. Tässä pro gradu –tutkielmassa etsitään vastauksia siihen, missä määrin kaksi Helsingin ja Tampereen sähköistä osallistumiskanavaa (Valma ja Kerrokartalla) edustavat osallistuvaa tai deliberatiivista demokratiaa. Lisäksi pohditaan, minkälaiset edellytykset kuntalaisilla on päästä osallistumaan suunnitteluun näiden osallistumiskanavien kautta. Aineistona on 11 helsinkiläisen ja tamperelaisen Valmaa ja Kerrokartalla-palvelua hyödyntäneen viranhaltijan haastattelua. Haastattelut olivat teemahaastatteluja. Analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Analyysin lähtökohtana ovat teoreettisen viitekehyksen pohjalta muodostetut teemat. Teoreettisena viitekehyksenä käytetään osallistuvan ja deliberatiivisen demokratian teorioita, joiden tärkeimpinä teoreetikkoina ovat Benjamin Barber ja Jürgen Habermas. Analyysissä selviää, että kyseisten osallistumiskanavien nykykäytäntö vastaa osin osallistuvan tai deliberatiivisen demokratian teorian ihanteita. Kuitenkin useimmat haastatellut viranhaltijat pitävät vuorovaikutteisuutta tärkeänä, ja Kerrokartalla nähtiin jo nyt vuorovaikutteisena. Haastateltujen suhtautuminen asukkaiden tuottamaan tietoon oli myös osin osallistuvan ja deliberatiivisen demokratian ihanteiden mukaista, tärkeänä viranhaltijat näkivät argumenttien sisällön ja perustelut, eikä mielipiteen esittäjä ollut pääsääntöisesti haastateltujen mielestä merkitsevä. Haastattelujen mukaan perustellut mielipiteet pääsevät osaksi suunnittelua ja sitä kautta mukaan päätöksentekoon. Tutkimuksessa selviää myös, että kaikki viranhaltijat eivät ole halukkaita vuorovaikutukseen sähköisten osallistumiskanavien kautta. Erityisesti Valman vuorovaikutteisuutta pidettiin heikkona, lähinnä sen teknisten vajavaisuuksien takia. Vuorovaikutteisuuden jatkuvuuskaan ei toteutunut hyvin kummassakaan tutkimuskohteessa, vaan jatkohoito oli monesti laiminlyöty esimerkiksi puutteellisen ohjeistuksen takia. Asukkaiden keskinäisenkään vuorovaikutuksen toteutumista viranhaltijat eivät aineiston perusteella nähneet aina ihanteelliseksi. Osallistumiskanavia kehittämällä on kuitenkin mahdollista päästä parempaan vuorovaikutteisuuteen ja suurempaan osallistumisaktiivisuuteen.
Osallistuva budjetointi nuorten poliittisen osallistumisen herättelijänä : nuorten kokemuksia OmaStadista

Riikonen, Anniina (2021)

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan nuorten kokemuksia osallistumisesta Helsingin kaupungin osallistuvaan budjetointiin, eli OmaStadiin. OmaStadissa jo 12-vuotiaat voivat osallistua kaupungin varojen käytöstä päättämiseen. Tutkimusongelma kumpuaa nuorten poliittisessa osallistumisessa havaituista haasteista, kuten muuta väestöä vähemmän aktiivisesta vaaliosallistumisesta. OmaStadissa nuoret osallistuivat kaupungin väestöstä kaikkein aktiivisimmin äänestykseen. Tutkimus pyrkii selvittämään, onko OmaStadissa tekijöitä, jotka herättävät nuorissa intoa poliittiseen osallistumiseen ja jos on, niin mitä nämä tekijät ovat. Poliittisen osallistumisen tutkimuksessa sisäinen ja ulkoinen kansalaispätevyys sekä poliittinen kiinnostuneisuus ovat olennaisia poliittisen kiinnittyneisyyden osa-alueita, joiden on myös havaittu olevan yhteydessä poliittiseen osallistumiseen. Sisäinen kansalaispätevyys kertoo, miten henkilö kokee pystyvänsä ja osaavansa vaikuttaa poliittisessa järjestelmässä. Ulkoinen kansalaispätevyys taas kuvastaa, miten henkilö kokee poliittisen järjestelmän kuuntelevan kansalaisia. Poliittinen kiinnostuneisuus puolestaan kuvastaa henkilön valmiutta poliittiseen toimintaan ja kiinnostuneisuutta poliittisiin asioihin. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, onko osallisuus OmaStadissa herättänyt tuntemuksia, joiden perusteella prosessin voi olettaa tuottavan positiivisia vaikutuksia kyseenomaisiin asenteisiin. Jos havaitaan, että OmaStadi mahdollisesti edistää kansalaispätevyyttä tai poliittista kiinnostuneisuutta, OmaStadin voi nähdä tuke-van myös nuorten poliittista osallistumista. OmaStadia tarkastellaan tutkimuksessa myös poliittisen sosialisaation keinona. Tutkimuksen pääasiallinen aineisto on 14 peruskoululaiselta kerätyt teemahaastattelut. Nuorten kokemusten perusteella on mahdollista, että OmaStadi tukee eri tavoin nuorten sisäistä ja ulkoista kansalaispätevyyttä sekä poliittista kiinnostuneisuutta. Toisaalta aineisto paljasti myös monia tekijöitä, joiden osalta nuorten osallistaminen prosessissa olisi voinut olla kattavampaa. OmaStadin toteutuksessa hyödynnettiin aineiston perusteella monia poliittista sosialisaatiota tukevia tekijöitä. Varovaisena johtopäätöksenä tehdään, että prosessi voisi toimia paremmin poliittisen sosialisaation keinona sekä tukea kansalaispätevyyttä ja kiinnostuneisuutta, jos prosessin yhteydessä olisi paremmat mahdollisuudet oppia ja ymmärtää prosessisia sekä kommunikoida prosessista vertaisten kanssa.
Osallistuva kestävyys : ekologinen kestävyys suomalaisissa osallistuvan budjetoinnin esityksissä

Nyroos, Erik (2020)

Participatory budgeting is one of the major democratic innovations of the recent decades. This participatory method from Brazil has been started to actively utilize in Finnish municipalities during 2010s. The basic idea of this methodology is that citizens can together decide how to use public assets. The goal of this thesis is to understand how participatory budgeting can have an impact on ecological sustainability in Finland. I’m focusing on the proposals of participatory budgeting which the citizens have voted for to be implemented. Research material has been collected from public online sources on all the Finnish participatory budgeting projects. Some of these projects have been excluded as they do not fulfill the characteristics of participatory budgeting. The material is analyzed using content analysis, building categories, themes and types. There are three key findings in this thesis. First, participatory budgeting has created ecologically sustainable solutions, but sustainability has been an unintended by-product. Proposals concerning environment focus primarily on people’s living environment. Second, the changes are minor, and individuals are the ones carrying the responsibility for the sustainability. Third, the means how proposals are carried out influences ecological sustainability. Here, municipal authorities have a significant role. Finnish participatory budgeting projects therefore have the chance to create ecologically sustainable proposals. However, the capability is limited by both small, project specific budgets and processes that do not acknowledge ecological sustainability. In the long run, the changes might be more significant as participatory budgeting still is relatively new method in Finnish society.
Osallistuva opettaja oppimista edistämässä : opetusmuodot draamatunneilla

Louhivuori, Nelli (2016)

Objectives. The academic relevance of this study is to increase knowledge of the factors that improve the quality of drama education. The study uses Instructional Learning Formats (hereinafter referred to as ILF) as the starting point. The first research question examines what kinds of ILF's were employed in the analysed drama lessons. The Second research question aims to find out if those ILF's are linked to group creativity during drama. The third and final research question scrutinizes the suitability of The Classroom Assessment Scoring System™ (CLASS) observation instrument to analyse drama lessons. Methods. This study is a qualitative case study. The main focus of the research were the different ILF's employed in first to third grade drama lessons. The research material consisted of eight taped drama lessons held by specialized drama teachers. The material was analysed by using the CLASS observation instrument focusing on the use of ILF's during drama classes and does their use generate group creativity. The main factors that were examined were the influence of teacher's behaviour and the methods used by the teacher on student's staying interested and committed to teaching activities. Conclusions. The examined lessons received mid and high range scores (4-6, scale being 1-7). Central factors to engaging students and increasing group creativity were the teacher's personal involvement, presence, facilitating student's engagement, clarity of learning objectives and creating an understanding and open-minded atmosphere in class. The best drama methods to support group creativity are those that utilize work in small groups. Especially consensual planning in small groups improves the possibility for students to participate, present their own ideas and to strive to find creative solutions together to hypothetical problems presented during drama.
Osallistuva veganismi: Buddhalaisten vegaanien kehityspolut

Kiiski, Hanna (2022)

Tutkielmassani tarkastelen nykypäivän länsimaisten buddhalaisten vegaanien kertomuksia omasta elämänpolustaan, jossa yhdistyvät veganismi, eläinoikeusaktivismi sekä buddhalainen vakaumus ja harjoitus. Tutkielmassa yhdistyvät kääntymysteoreettiset ja psykologiset lähestymistavat, sillä työn fokuksessa ovat yksilön identiteetissä, ajattelussa ja toiminnassa tapahtuvat muutokset ja niiden vaikutukset elämään. Tarkoituksenani on narratiivisen juonianalyysin keinoin selvittää millaiset yksilötekijät, elämäntapahtumat ja elämän käännekohdat ovat merkityksellisiä vegaanibuddhalaisten vegaaniksi sekä buddhalaiseksi kääntymisessä. Tutkimusintressi on siten kaksijakoinen: Yhtäältä kiinnostuksenkohteena ovat länsimaisten buddhalaisten vegaanien ruokavalinnat, niiden taustatekijät ja motiivit sekä valintoihin johtaneet kehityskaaret. Toisaalta vegaanibuddhalaisten elämänkaarta tarkastellaan myös buddhalaisen kääntymyksen ja buddhalaisena vegaanina elämisen osalta. Samalla tutkielmassa havainnoidaan, millaisia yhteyksiä veganismin ja buddhalaisuuden välille muodostuu vegaanibuddhalaisten kerronnassa. Tutkielman aineistona on kaksitoista “Buddhism & Veganism” -kokoomateoksessa (2018) julkaistua esseekirjoitusta, jotka sisältävät eri koulukuntiin kuuluvien buddhalaisten vegaanien pohdintaa buddhalaisen opin, henkisen harjoituksen ja veganismin välisestä suhteesta sekä henkilökohtaisia kertomuksia omasta elämänpolusta vegaaniksi ja buddhalaiseksi. Aineiston järjestämisen apuneuvona ja tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimivat Barbara McDonaldin teoria vegaaniksi tulemisen vaiheista sekä Lewis Rambon kääntymysteoria. Tulosten perusteella kertomusten buddhalaisten vegaanien ruokavalintoihin vaikuttivat etupäässä yksilölliset eläinten oikeuksiin ja hyvinvointiin liittyvät motiivit. Useimmat buddhalaiset vegaanit olivat alkaneet kasvissyöjiksi tai vegaaneiksi ennen kääntymistään buddhalaisuuteen, tosin kahdessa kertomuksessa muutos tapahtui vasta buddhalaisuuden myötä. Useimmissa tapauksissa ”kääntymys” vegaaniseen ruokavalioon ja elämäntapaan ei ollut pelkkä yksittäinen tapahtuma, vaan prosessi, johon vaikuttivat niin yksilölliset ja ympäristötekijät kuin yksilön oma aktiivinen panos. Elämäntapamuutos eteni vaiheittain läpi eri elämäntapahtumien ja käännekohtien kulminoituen lopulta vegaaniksi sitoutumiseen. Muutoksen keskeisiä komponentteja olivat persoonallisuustekijät, kuten usein jo lapsuudesta juontuvat eläimiä koskevat asenteet ja ihmisen ja eläimen samankaltaisuutta ja tasa-arvoisuutta korostava eläinkuva sekä eläinten kärsimyksen oivaltamiseen liittyvä voimakas katalyyttinen kokemus, joka johti maailmankuvan ja käyttäytymisen muutokseen. Maailmankuvassa tapahtunut muutos ja persoonallisuustekijät saattoivat osaltaan myötävaikuttaa myöhempään buddhalaiseen kääntymykseen. Buddhalaisuus nivoutui osaksi muutosprosessia monin eri tavoin. Buddhalaisuudesta osa vegaaneista löysi omaa maailmankuvaansa vastaavan uskonnon ja filosofian. Toisaalta lihaa syövä buddhalainen saattoi saada kimmokkeen kasvissyönnille ja veganismille buddhalaisuuden kautta. Buddhalaisesta harjoituksesta haettiin myös apuvälineitä niin omaan asennemuutokseen kuin eläinoikeustyössä jaksamiseen. Veganismin avulla kertojat pystyivät myös toteuttamaan buddhalaisia ihanteita omassa elämässään, ja veganismi nousi keskeiseksi välineeksi buddhalaisten vapautuksen päämäärien tavoittelussa. Osalle buddhalaisista veganismi voikin muodostua sekä uskonnollisten ihanteiden toteuttamisen että yhteiskunnallisen vaikuttamisen tavaksi.
Osallisuuden rakentuminen oppilaiden vuorovaikutuksessa koulukuraattorin tunnilla

Lassila, Anni-Maria (2019)

Tutkimuksessa tarkastellaan luokkahuonevuorovaikutusta koulukuraattorin yhteisöllisellä tunnilla. Työssä tarkastellaan oppilaiden osallisuuden rakentumista luokkayhteisössä luokkahuonevuorovaikutuksen kautta. Aineisto on kerätty eräässä pääkaupunkiseudun alakoulun luokassa koulukuraattorin yhteisöllisellä tunnilla. Koulukuraattorin tunti on kuvattu kahdella kameralla ja litteroitu videonauhoituksen perusteella keskustelunanalyysin litterointiperiaatteita noudattaen. Aineisto on analysoitu keskustelunanalyysia soveltamalla ja Goffmanin osallistumiskehikkoa metodologisena työkaluna hyödyntäen. Keskustelunanalyysi mahdollistaa vuorovaikutuksen systemaattisen ja yksityiskohtaisen tarkastelun, osallistumiskehikko puolestaan sosiaalisen tilanteen osallistujien asemien ja roolien muutosten analysoinnin. Kuraattorin yhteisöllisen tunnin tavoite on vahvistaa luokan yhteisöllisyyttä ja lisätä oppilaiden osallisuutta luokkayhteisössä. Tutkimuksessa kuitenkin käy ilmi, että oppilaat rakentavat puheessaan paitsi sellaista käsitystä osallisuudesta, jolla oppilaita suljetaan luokkayhteisön sisäpuolelle, myös osallisuuden käsitystä, jolla oppilaita suljetaan luokkayhteisön ulkopuolelle. Näin luokkahuonevuorovaikutuksessa säädellään sitä, ketä oppilaista suljetaan luokkayhteisön sisäpuolelle ja ketä sen ulkopuolelle. Koulukuraattori ohjaa puheenvuoroillaan keskustelua ja sitä, mistä puhutaan ja kuka saa puheenvuoron. Keskustelu muodostuu myös erilaiseksi sen perusteella, minkälaisesta aiheesta puhutaan ja onko kyse yksilön kokemuksesta vai luokan tilanteesta. Aiheen mukaan myös pääsy keskusteluun vaihtelee. Toisen kokemukseen ei toisella ole pääsyä, mutta ulkopuolinen voi havainnoida ja tunnistaa tilanteellisia, näkyviä tiloja ja tilanteita. Vaikka luokkahuonekeskustelussa oppilaat saavat puheenvuoroja, eivät kaikki oppilaat ole yhtä paljon äänessä eikä kaikille puheenvuoroille anneta samanlaista merkitystä. Koulukonteksti ja koulukuraattorin auktoriteettiasema luokassa yhtäältä mahdollistaa oppilaiden keskustelemisen osallisuudesta, mutta toisaalta myös rajoittaa keskustelua sen suhteen, mistä asioista ja miten asioista puhutaan. Vaikka yhteisöllisen tunnin tavoitteena on yhteisöllisyyden vahvistaminen ja osallisuuden lisääminen, säätelevät oppilaat osallisuutta luokkayhteisössä puheensa kautta. Keskustelussa rakennetaan osallisuuden lisäksi osattomuutta. Keskeisiksi tutkimustuloksiksi saatiin, että osallisuuden määritteleminen ja säätely tapahtuvat kahdella tasolla: formaalilla ja informaalilla vuorovaikutuksen tasoilla. Osallisuutta säädellään vuorovaikutuksessa luokkahuoneessa ja sen perusteella syntyy yhteisön ulos- ja sisäänsulkemista, ekskluusiota ja inkluusiota. Lisäksi tutkimuksen mukaan sosiaalisessa kohtaamisessa syntyy osallistumisen osalta vuorovaikutuksen tasolla muutoksia, jotka vaikuttavat osallistujan näkyvyyteen ja näkymättömyyteen.
Osallisuusdiskurssit lasten eriarvoisuutta käsittelevissä mielipidekirjoituksissa

Himanen, Satu (2021)

Understanding the concept of participation and its connection to equity is emphasized as education becomes increasingly diverse. Participation has been raised as one of the counterforces in the fight against inequality and therefore requires a strong knowledge base on equity. However, research shows that participation is not achieved equally and that children have unequal opportunities to belong and take part in a group. In my thesis, I look at participation in relation to inequality. The aim of this study is to identify and find the meanings, descriptions and solutions given to participation from the perspective of equality and examine how the solutions are formed. The research material in this study was fifteen opinion pieces in Helsingin Sanomat from 2011–2021. Opinion pieces in newspapers serve as a forum for current topics in education. Opinion pieces produced in a particular context made to influence can be used to locate individual experiences and connect them to larger societal issues. The dimensions of inequality in the context of education were identified from the opinion pieces. In the research material, participation was described through three (3) discourses: participation as strengthening, limited participation, and participation as documents and obligations. Solutions were constructed through five (5) discourses: individuality, hearing, belonging, responsibility, and investment. In the research material, parents and experts stood out as authors. I analyze the material in a discourse analytical framework, distinguishing broader discourses describing and producing partici- pation. In addition to this, I also examined the solutions by means of rhetorical analysis, which enabled a more accurate linguistic examination of their construction. Based on my research, participation is identified as a strengthening force, a prerequisite for learning, and a gateway to equity. However, in practice, participation is not achieved equally. Resource inequality and existential inequality are identifiable forms of inequality in participatory descriptions in the opinion pieces. Experiences of non-belonging expose an unequal position in society. Discourses that build solutions are linked to societal values about economic interests, increased understanding, and the privilege of being heard. The requirement for teachers, tutors and adults working with children is to continuously develop themselves and to break down practices that maintain inequality. In addition to inclusive pedagogy, teachers need to know and identify discriminatory practices and structures as well as separations between children. It is essential that the dimensions of participation and the different opportunities for children to have experiences of participation are identified and made visible.
Osallisuus ja lapsen tuen tarve lapsiryhmässä : vantaalaisten lastentarhanopettajien näkemyksiä osallisuudesta sekä siihen vaikuttavista tekijöistä

Ikäläinen-Nyman, Soile (2017)

To advance children's participation is actively pursued and it is seen as a leading concept in documents guiding the work of early childhood education. However, supporting children's participation requires a common understanding of what the concept means. This study examines the views of kindergarten teachers in Vantaa about the participation of children. The study identifies factors affecting participation, and examines in particular how kindergarten teachers feel that the need for special education influences the child's participation in early childhood education. The characteristics and skills associated with adult activities that contribute to the realization of each child's participation and the sense of belonging are analyzed as part of the study. The theoretical framework of the study is based on the view of participation as one of the principle of inclusion. The theory of participation has been dealt with according to the multidimensional model of Leena Turja. The material of the study was collected at half structured interviews witch were taken part in seven teachers from city of Vantaa on February 2017. The interviews were recorded and transcribed for analysis. The analysis was done with the methods of content analysis. Sosiograms of the groups have been utilized as a supplementary research material. The results of the study show that interviewed teachers describe participation as a multi-dimensional phenomenon that can be viewed from different perspectives. Determining participation was considered challenging and there was a clear need for a common discussion both in the team and in the work community. In general, participation was seen as an important topic that could also have a wider impact on children's well-being. According to the interviewed kindergarten teachers, the special educational needs of the child contributed significantly to their participation in the group. However, the factors contributing to participation are strongly linked to an inclusive culture and supported the participation of every child in the group. Kindergarten teachers felt that the same factors could support and, on the other, block children's participation. Play was felt as an activity to support participation and children's peer interaction. The most important factor for participation was adult activity and interaction that takes into account the individual needs of children.
Osallisuus ja moderointi kaupunkisuunnittelussa : Tapauksina projektit Helsingissä ja Berliinissä

Kuusimäki, Aino (2015)

The study examines two public-private-partnership projects, one located in Helsinki and the other in Berlin. Both projects have the private company of the project working as the executive party and as a moderator, a transmitting link between the citizens and the city offices. Both projects include the citizens at the 'round table', to take part in conversations and negotiatins as at least seemingly equal members with other citizens and leaders of the project. The cases are projected against two theoretical frameworks. The first one concerns the neoliberal ethos and the way of organizing power systems that grew with the ideology. The so called new public management has caused devolution, privatization of public services, borders between sectors becoming blurred, working in projects and a customer-oriented relation to the citizen. The second framework considers the changing role of the planner towards allowing more participation. The meaning of social spaces and experiental knowledge in planning has grown in regional and urban planning, which considerably molds both the planning profession and the planning process. In this thesis I examine how new public management and the growing demand for participation can be seen in two planning related projects. The thesis focuses on how the city offices benefit from the moderators, how face to face contacts and the presence of moderators affect particiation and finally, what kind of motives the city offices have in promoting citizen participation. As my primary sources I use semi-structured expert interviews with the project workers and one citizen representant, as well as questionnaires on participant experiences. I analyze the experiences and perceptions of the people involved in the projects by comparing them both within and between the two projects. The material is complemented by observation. My study shows, that moderators are useful to city offices by adding time and knowledge resources to the projects. Moderators add expertise and work force to short-term tasks and can work thematically or spatially in a more specified manner than officials. Moderators also create relatively neutral spaces for conversations among citizens as well as between citizens and officials. The study suggests that there is tension between offices and citizens. Citizens would like to witness to have an impact in the matters they take part in, whereas the official cannot promise that to happen. A moderator assists in creating communication, softens tension and adds knwoledge and time resources to tasks in which participation plays a central part.
Osallisuus ja toiminnallisuus alakoulun yhteiskuntaopin oppikirjojen tehtävissä

Tuomainen, Laura (2020)

In this thesis, the participation and action-based learning in exercises of primary school social study textbooks are evaluated. The purpose of this research is to evaluate exercises guiding to participation and action-based learning in textbooks and how these exercises support such activities. Another aim is to assess how textbooks on social studies acknowledge, support and reinforce the functional nature of social studies. The data consist of altogether eight textbooks from two separate series of textbooks (Forum by Otava & Vaikuttaja by Sanoma Pro) encompassing both reading and exercise books. The research is a theory-based content analysis, the theoretical reference frame of which is used to illustrate the participation and functionality present in textbooks. The theoretical reference frame focuses on problem-based, experience and societal learning and through the goals of the curriculum acknowledges the theory of taxonomy for learning by Krathwohl & Anderson. The exercises on social study textbooks are classified with the help of these theories by creating various manifestations for participation and functionality. The obtained results show that the textbooks include exercises that increase participation and action-based learning where learning is guided on individual, pair and group levels. The exercises for individuals guide to the reflection of one’s own life and to the acknowledgement of constructs in the local community. On the other hand, pair and group activities guide to interaction and introduce the importance of such interaction in society. The exercises on textbooks support the levels of adoption, cognition and functionality emphasizing the reinforcement of thought constructs. The data do not directly answer planning, thought and execution in the learning process of an individual pupil albeit the textbook exercises do present the need for participation and functionality. The typical functional nature of social studies is reinforced with cognitive and functional exercises of different cognitive levels that are especially practiced as pair and group exercises.
Osallisuus kirkon vanhustyössä : ikäihmisten osallisuuden ilmeneminen Suomen ev.lut. seurakuntien pappien toiminnassa

Alasentie, Jaana (2020)

Tässä tutkielmassa tarkastelen pappien näkemyksiä osallisuudesta ja ikäihmisten osallisuutta pappien toiminnassa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Teemasta ei ole olemassa aiempaa tutkimusta, joten tutkielma tuo esille uutta tietoa aihepiiristä. Tutkimuksen toteutin laadullisena tutkimusprosessina, jossa aineistonkeruun tein haastattelemalla neljän suuren tai keskisuuren etelä- ja keski-suomalaisen evankelis-luterilaisen kaupunkiseurakunnan kirkkoherraa ja seurakunnassa toimivaa pappia (n=8). Aineiston analyysin toteutin sisällönanalyysillä aineistolähtöisesti. Osallisuus on käsitteenä moniulotteinen ja sitä on aiemmin määritelty erilaisissa konteksteissa eri tavoin. Papit kuvaavat tutkielmassa monipuolisesti käsityksiään osallisuudesta. Kokonaisuutena osallisuus määrittyy pappien kuvauksissa oman elämän osallisuutena, suhteena muihin ihmisiin ja kuulumisena yhteisöön, aktiivisena tekemisenä ja toimintana sekä vaikuttamisena omiin ja yhteisiin asioihin. Pappien mukaan osallisuuden taso voi vaihdella passiivisesta mukanaolijan roolista aktiiviseen toimijarooliin. Vahvin osallisuuden taso on vaikuttamista ja päätöksentekoa. Keskeisin tutkimuskysymys on: Miten ikäihmisten osallisuus ilmenee pappien toiminnassa? Osallisuuden ilmenemistä pappien toiminnassa kuvaan tutkimustulosten kautta syntyneen osallisuuden rattaan avulla, missä eri osallisuuden kokemukseen liittyvät tekijät linkittyvät toisiinsa ja vaikuttavat toisiinsa. Ikäihmisten osallisuuteen positiivisina näyttäytyvät ilmenemismuodot jakautuvat rattaan neljään osaan, jotka papin työssä linkittyvät ikäihmisten oman elämän osallisuuden vahvistamiseen, tarpeellisuuden kokemusten mahdollistamiseen, yhteisöosallisuuden tukemiseen ja vaikuttamismahdollisuuksien edistämiseen. Osallisuuden rattaan toimintaa ovat puolestaan estämässä ikäihmisiin itseensä liittyvät tekijät, pappiin työntekijänä liittyvät tekijät sekä tiloihin, toiminta-käytäntöihin ja työyhteisöön liittyvät seikat, joihin papilla voi olla mahdollisuus vaikuttaa suoraan tai epäsuorasti. Tutkimustulosten johtopäätöksenä tuon esiin ikäihmisen osallisuuden kokemuksen kannalta merkityksellisimpinä tekijöinä papin kohtaamistilanteet ikäihmisten kanssa sekä papin omiin asenteisiin, työtapoihin ja seurakunnan toiminta-kulttuuriin liittyvät tekijät, joilla voidaan ratkaisevasti vaikuttaa ikäihmisen osallisuuden kokemuksen rakentumiseen tai sen heikkenemiseen. Yhdessä toimien ja ikäihmisen oma ääni keskiössä pappi voi parhaiten myötävaikuttaa ikäihmisen osallisuuden kokemukseen.
Osallisuus kokemuksina : Haastattelututkimus huumeidenkäyttäjien osallisuuden muodoista, mahdollisuuksista ja rajoitteista

Ylianttila, Anna Elina (2016)

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan osallisuuden kokemuksia huumeidenkäyttäjien näkökulmasta. Osallisuus nousi keskeiseksi yhteiskunnalliseksi ja sosiaalipoliittiseksi tavoitteeksi 2000-luvun vaihteessa ja on ajankohtainen teema etenkin sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämisessä. Osallisuus nähdään keinona vähentää yhteiskunnallista syrjäytymistä lisäämällä kansalaisten hyvinvointia ja aktiivisuutta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää millaisena osallisuus näyttäytyy huumeidenkäyttäjien kokemana ja millaisia osallisuuden muotoja, mahdollisuuksia ja rajoitteita huumeidenkäyttäjille suunnattujen vapaaehtois- ja vertaistoiminnan muotoihin liittyy. Lisäksi tutkimuksessa kiinnitetään huomiota osallisuuden taustalla vaikuttaviin vallan ja vastuun kysymyksiin, ja pyritään selvittämään millaiselta osallisuudesta rakentuva kuva näyttää yhteiskunnallisen hallinnan näkökulmasta. Tutkimuksen pääasiallisena aineistona on 11 teemahaastattelua, jotka on kerätty etnografista tutkimusotetta hyödyntäen. Haastateltavat ovat entisiä ja nykyisiä huumeiden ongelmakäyttäjiä sekä heidän kanssaan työskenteleviä ammattilaisia, jotka ovat mukana jonkin kansalaisyhteiskuntaan paikantuvan yhteisön toiminnassa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu Michel Foucaultn ja hänen seuraajiensa yhteiskunnallista hallintaa ja sen uusia muotoja käsittelevästä tutkimuskeskustelusta. Hallinnan kysymysten kautta tutkimuksessa tarkastellaan osallisuuden ilmentymiä yhteiskunnallisten valtasuhteiden näkökulmasta ja kysytään kenelle vastuu kansalaisten hyvinvoinnista 2010-luvulla osoitetaan. Tutkimuksen perusteella osallisuuden kokemuksista hahmottuu kolme osallisuuden rakentumisen tasoa. Ensimmäinen taso perustuu yksilön identiteetin uudelleenmuotoilun mahdollisuuksiin osallisuuden kokemusten kautta; toinen taso yhteisöllisen toiminnan ja sosiaalisten suhteiden kautta mahdollistuvaan osallisuuden kokemukseen yhteisön jäsenyytenä; ja kolmas yhteiskunnalliseen osallisuuden kokemukseen, jonka kautta huumeidenkäyttäjille mahdollistuu kokemus yhteiskunnallisesta osallisuudesta. Tutkimuksen perusteella todetaan, että osallisuuden kokemukset erilaisten kolmannen sektorin vapaaehtois- ja vertaistoimintamuotojen kautta voivat avata huumeidenkäyttäjille kokemuksen pääsystä takaisin valtayhteiskuntaan. Osallisuuteen perustuvilla toimintatavoilla ei voida kuitenkaan ratkaista syrjäytymistä yhteiskunnallisena ongelmana, vaan osallisuus tarvitsee toteutuakseen tiettyjä hallinnollisia ja taloudellisia resursseja.
Osallisuus näkökulmana integraatioprosessin tukemiseen pakolaistaustaisten asiakkaiden parissa tehtävässä sosiaalityössä

Östman, Anne (2018)

Tutkielmassa tarkastellaan pakolaistaustaisten asiakkaiden integraatioprosessin tukemista osallisuuden näkökulmasta. Tutkielma sijoittuu integraatioprosessin alkuvaiheessa tehtävään sosiaalityöhön. Suomalaisessa kotouttamispolitiikassa kunnat vastaavat yhdessä työ- ja elinkeinotoimistojen kanssa integraation tukemisesta. Pääkaupunkiseudun kunnissa sosiaalitoimen maahanmuuttajapalveluiden alaiset erityisyksiköt keskittyvät työskentelyyn pakolaistaustaisten henkilöiden kanssa ensimmäisen oleskeluluvan saamisen jälkeen. Kotoutumisen edistämistä koskevan lain mukaan työn tavoitteena on pakoalaistaustaisten asiakkaiden integraation tukeminen ja edistäminen sekä aktiivisen yhteiskuntaan osallistumisen mahdollistaminen. Teoreettisesti tutkielma kiinnittyy monitieteelliseen keskusteluun pakolaisuudesta, integraatiosta ja osallisuudesta. Osallisuudella tarkoitetaan tunnetta yhteisöön kuulumisesta, hyväksytyksi tulemisesta ja toimintamahdollisuuksista. Osallisuus näyttäytyy keskeisenä hyvinvoinnin sekä psyykkisen ja sosiaalisen integroitumisen kannalta. Integraatioprosessin alkuvaiheessa asiakkailla ei ole heidän tarvitsemiaan tietoja ja taitoja uudessa yhteiskunnassa toimimiseksi, minkä seurauksena he voivat olla riippuvaisia erityisyksiköissä saamistaan palveluista. Tämän lisäksi kohtaamiset palvelujärjestelmät voivat olla ainoa kontakti valtaväestöön. Sosiaalityössä rakennetaan muodollisen osallisuuden ohella perustaa pitkäkestoiselle integraatiolle. Tutkielman tavoitteena on tarkastella millaisena asiakkaiden osallisuus ja sosiaalityöntekijöiden mahdollisuudet osallisuuden tukemiseen näyttäytyvät. Tutkielman aineisto koostuu viiden sosiaalityöntekijän yksilöhaastattelusta, jotka on toteutettu kahdessa pääkaupunkiseudun kunnassa vuoden 2015 keväällä. Haastattelut on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Konkreettiset tutkimuskysymykset ovat: - Millaisena pakolaistaustaisten asiakkaiden osallisuus näyttäytyy sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta? - Millaisena sosiaalityössä integraatioprosessiin tarjottava tuki näyttäytyy osallisuuden näkökulmasta? Tutkielmassa yhteiskunnallisen osallisuuden vajeet määrittyvät tilapäisiksi ja liittyvät pakolaistaustaan, uudessa yhteiskunnassa alussa olemiseen sekä psyykkisen ja sosiaalisen integraatioprosessin verkkaisuuteen. Pakolaistaustaisten asiakkaiden osallisuus näyttäytyy jännitteisenä. Asiakkaalla on osallisuutta mahdollistavia ominaisuuksia, mutta samalla hänen elämäntilannettaan leimaa uudessa asuinmaassa elämiseen ja pakolaistaustaan kiinnittyvien tietojen ja taitojen puuttumiseen ja psyykkisen huonovointisuuden myötä riippuvuutta palveluista. Integraatioprosessin tuki osallisuuden näkökulmasta rakentuu mikro-, meso- ja makrotasoilla tapahtuvan vaikuttamisen kautta. Asiakkaiden osallisuutta tuetaan tilanteen vakauttamisen, palveluohjauksen ja psykososiaalisen tuen keinoin. Kokonaisvaltainen kohtaaminen ja avustaminen osaamisen ja voimavarojen käyttöön saamisessa vahvistavat osallisuuden mahdollisuuksia. Asiakkaiden erityisen haavoittuvaksi tulkittu yhteiskunnallinen asema korostaa asianajotehtävän merkitystä erityisesti suhteessa palvelujärjestelmään. Osallisuuden näkökulmasta syrjintä, rasismi, palvelujärjestelmän puutteet ja byrokratian vaikeus vaikeuttavat integraatioprosessin etenemistä. Sosiaalityöntekijöiden kokemus työn sisällön kapeutumisesta kiireen vuoksi muodostaa esteen kokonaisvaltaiselle integraatioprosessin tukemiselle.
Osallisuutta edistävä johtaminen varhaiskasvatuksessa

Heikkinen, Kirsi-Marja (2019)

Involvement is a phenomenon that interests the researchers at the moment also in the context of a leadership. Involvement research in the early childhood education is focused on the involvement structures and possibilities of small children. At the moment shortage of the competent teachers and practical nurses and their commitment to the long-term work relationship however brings us back to the basic questions of leadership; how to lead involvement? The theoretical frame of this study is based on contextual model of leadership (Nivala 1999) which sees the early childhood leadership and the early childhood substance inseparable. I also use the theoretical frame of involvement created by Finnish National Institute of Health and Welfare that define involvement as closely related to the intrinsic motivation, possibility to have an affect to your surrounding environment and benevolence. My research task was to find out how early childhood education leaders experience leading involvement. What experiences they had about competence, distributed leadership and challenges that related to the industry? The study was qualitative and was based on phenomenological methodology which reach for the subjective experiences of the individuals. As a data I used the themed focus group interview material that was collected in the Eduleaders project training. Method of analysis was the theory-guided content analysis. In the results competence became a key factor in leading involvement. Leadership competence meant both common leadership skills and the ability to lead early childhood substance. Important were also the professional skills of the working community, teachers and practical nurses and their ability to work autonomously. Leading involvement was also based on functional distributed leadership that called for workable structures as well as the teacher´s competence in leading their teams and distributed pedagogical leadership. Early childhood leaders also saw joint leadership between leader- leader and teacher-teacher as a functional leadership structure in the future that may increase the experiences of deeper involvement. The challenges of leading involvement were the resources related to work as well as the current change in the operational culture, which challenged the definition of job descriptions and the involvement of a multi-professional work community. In the future the leaders hope for more innovative working style, experimentation and autonomy in relation to the mission of the early childhood education.
Osallisuutta ja elämänlaatua : Potilaan ja perheen kokemuksia kotidialyysihoidosta

Valtanen, Susanna (2021)

Tämän maisteritutkielman aiheena on potilaiden ja perheiden kokemukset kotidialyysihoidosta. Aihe on osa Helsingin yliopiston Koti sairaalana -tutkimushanketta, jonka tarkoituksena oli tutkia onnistuneen kotisairaalatoiminnan edellytyksiä. Osana hanketta tutkittiin myös kotidialyysitoimintaa. Tutkielmassa tarkasteltiin niitä kotidialyysipotilaan ja perheen elämänlaatuun ja osallisuuteen vaikuttavia tekijöitä, jotka joko vahvistavat tai heikentävät kokemusta kotidialyysihoidosta. Tutkielmassa keskityttiin kotidialyysitoiminnan tarkastelemiseen potilaan ja perheen näkökulmasta. Maisteritutkielmassa hyödynnettiin aineistoa, joka oli kerätty Helsingin yliopiston Koti sairaalana -tutkimushankkeen puitteissa. Aineisto oli kerätty haastattelemalla kotidialyysihoitoa tekeviä tai aiemmin hoitoa tehneitä potilaita (N=11) ja heidän perheenjäseniään (N=3) ympäri Suomea. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Saatua aineistoa analysoitiin tässä tutkielmassa laadullisen sisällönanalyysin menetelmää käyttäen. Saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että kotidialyysipotilaan hoitopolku ja potilaan ja perheen kokemukset kotidialyysihoidosta olivat hyvin yksilöllisiä. Siihen vaikuttivat osaltaan potilaan ja perheen sen hetkinen elämäntilanne ja taustat. Kotidialyysihoidon koettiin kuitenkin parantavan potilaan ja perheen elämänlaadun eri osa-alueita sairaalassa tehtävään dialyysihoitoon verrattuna. Kotidialyysihoitoon liitettiin kuitenkin myös elämänlaatua heikentäviä tekijöitä. Kotidialyysihoito oli sitovaa ja kokonaisvaltaisesti mukana arjessa. Kotidialyysihoito edellytti myös potilaan osallisuutta omaan hoitoonsa. Hoitohenkilöstön, perheen ja läheisten rooli, koulutus sekä teknologia olivat keskeisessä asemassa kotidialyysihoidon onnistumisen kannalta. Myös riittävä, oikea-aikainen ja yksilöllinen tuki koettiin tärkeäksi. Osallisuus ja elämänlaatu nivoutuivatkin tulosten perusteella vahvasti ja vastavuoroisesti toisiinsa potilaan ja perheen kokemuksissa kotidialyysihoidosta. Vahvistamalla potilaan osallisuutta, voidaan potilaan ja perheen myönteisiä kokemuksia kotidialyysihoidosta lisätä. Myönteisten kokemusten ja onnistuneen dialyysihoidon myötä vaikutukset heijastuvat myös potilaan ja perheen koettuun elämänlaatuun sitä parantaen. Potilaan ja perheen elämänlaadun parantaminen sekä potilaan osallisuus omaan hoitoonsa ovat keskeinen ja tärkeä tavoite myös sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita kehitettäessä. Kasvava dialyysihoitojen tarve sekä siitä aiheutuneet kustannukset yhteiskunnalle asettavat Suomen terveydenhuoltojärjestelmän uudenlaisten haasteiden eteen. Jotta kasvavaan palvelutarpeeseen voidaan vastata, on tärkeä edelleen kehittää kotidialyysitoimintaa, joka on kannattavaa sekä terveydenhuoltojärjestelmän että potilaan näkökulmasta. Saatujen tutkimustulosten avulla voidaan lisätä asiakasymmärrystä kotidialyysipotilaan elämänlaatuun ja osallisuuteen vaikuttavista tekijöistä ja siten kehittää kotidialyysitoimintaa entistä sujuvammaksi ja houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi potilaan ja perheen sekä toisaalta myös koko yhteiskunnan ja sen terveyspalvelujärjestelmän kannalta.

Now showing items 18372-18391 of 29989

Browsing by Title

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO