Browsing by Title
Now showing items 19100-19119 of 32623
-
(2015)Peatlands influence the atmospheric circulation of carbon dioxide and methane. Because of changing climate, there is a growing interest to study northern peatlands, because they contain up to one-third of the total pool of soil carbon. Climate change is expected to be strongest in the high-latitudes. The prediction is that in the north a rise in the temperature is highest and the changes in precipitation are most pronounced. The purpose of this study was to examine mire development and carbon dynamics of one forestry-drained ombrotrophic mire. The aim was to determine vegetation history, changes in peat and carbon accumulation patterns and the effects of drainage on mire development. The research material consisted of peat samples collected from Kalevansuo. The vegetation development was examined by using macrofossil analysis and correspondence analysis (CA). Peat properties, such as LOI and bulk density, were also studied. The studied peat cores were radiocarbon dated. Flux measurement data on greenhouse gases were also used to interpret data. Kalevansuo started to develop more than 10,000 years ago through terrestrialisation. The development includes an initial fen phase followed by a cotton grass phase which changed further to a Sphagnum phase. The top peat layers represent drainage-affected phase. The fen-bog transition occurred around 4,100 years ago. Kalevansuo expanded to its southern margins about 5,200 years ago whereas lateral expansion in the east has been an ongoing process even after 1950. Peat and carbon accumulation has been slow when compared to some other bogs in the southern Finland. As a result of drainage Kalevansuo now functions as a significant CO2 sink, a small sink of CH4 and a small source of N2O. According to the flux measurement data it can be concluded that the forest-drainage did not have a positive climate warming feedback impact. A combination of autogenic and allogenic factors such as climate, fires and human disturbance have affected Kalevansuo development. The development was slow lasting for thousands of years, but also rapid, fire-induced changes occurred. This study agrees with the theory that climate change may strengthen the carbon sink feedback effect of boreal bogs, if forest-drainage simulates the effect of a warming climate on northern bogs.
-
(2009)The objective of this thesis is to examine and compare, both theoretically and empirically the private profitability and social desirability of subsurface drainage and drainage by open ditches, under cultivation in Finland. Private and social optimums for cultivation are examined for (1) field without any drainage system, (2) field with subsurface drainage and (3) field with open ditch drainage. The results of optimum solutions are compared with each other to define the optimal drainage system. Incentives for fertilizer use and intensiveness of open ditch drainage are then set accordingly. In defining the social desirability, environmental externalities are taken into account. Within the framework of this study, the environmental externalities are the social costs of nutrient runoffs and the social benefits of maintenance of biodiversity by open drainage ditches. The approach to biodiversity herein is twofold. First, biodiversity is perceived as local species richness (alpha diversity) and then as landscape diversity (gamma diversity). Landscape diversity is defined within an area of 1 km2 and it takes into account the spatial autocorrelation of species diversity at landscape level. Numerical results show that subsurface drainage is privately a more profitable drainage system than open ditch drainage. When comparing the social desirability, calculations show that open ditch drainage is more desirable, but that is mostly due to the difference in nitrogen leaching compared with subsurface drainage. The empirical data used in calculations, concerning the nitrogen leaching, is partly insufficient and based on crude assumptions. Therefore it is not possible to conclude that open ditch drainage is socially more desirable. If biodiversity is perceived as landscape diversity, the value of social benefits of maintenance of biodiversity by open drainage ditches is 22.523 % higher than if biodiversity is calculated as local species richness. Based on the results, a cultivated field with either drainage system will lead to higher private profitability and social desirability than cultivation without a drainage system. Monte Carlo simulation shows that the results are stochastically sensitive. If the values of empirical parameters are drawn from normal and lognormal distributions with the standard deviations of 10 % of expected values, the standard deviations of the results can be as high as 38 % of the expected values.
-
(2023)Riita-asioiden pitkät käsittelyajat ovat jo vuosia herättäneet keskustelua ja huolta. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla sisältää sekä oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin että tosiasialliseen oikeuksiin pääsyyn. Jäljempänä mainittuun access to justice -oikeuteen kuuluu keskeisenä osana oikeudenkäynnissä saadun tuomion tehokas täytäntöönpano. Pitkän riita-asian oikeudenkäynnin aikana vastaaja voi kuitenkin esimerkiksi hukata omaisuuttaan niin, että oikeudenkäynnin päätyttyä kantajan saaman tuomion täytäntöönpanoa ei voida tehokkaasti toteuttaa. Oikeudenkäymiskaaren (4/1734, OK) 7 luvun 1–3 §:ssä säädetään siviiliprosessuaalisista turvaamistoimista, joiden tarkoituksena on suojata turvaamistoimen hakijaa sellaisilta oikeudenloukkauksilta, joita vastapuoli voi häneen kohdistaa riita-asian oikeudenkäynnin aikana. Turvaamistoimen myöntämisen edellytyksenä on niin sanottu vaade-edellytys ja vaaraedellytys, ja OK 7:3:n yleisen turvaamistoimen osalta tuomioistuimen tekemä intressi-harkinta. Vaade-edellytystä koskeva näyttökynnys on tavallisia riita-asioita matalampi. Riita-asioiden pitkistä käsittelyajoista huolimatta turvaamistoimien määrät ovat pysyneet maltillisina. Yksi turvaamistoimen houkuttelevuuteen vaikuttava tekijä on arvioitu olevan OK 7:11, jonka mukaan hakijan, joka on tarpeettomasti hankkinut turvaamistoimen, on korvattava vastapuolelle turvaamistoimesta ja sen täytäntöönpanosta aiheutunut vahinko ja asiassa aiheutuneet kulut. Vahingonkorvausvastuun on vakiintuneesti oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa katsottu olevan tuottamuksesta riippumatonta vastuuta. Tutkielman varsinaisena tutkimuskysymyksenä on, turvaako OK 7 luvun turvaamistoimien materiaalisten myöntämisedellytysten ja OK 7:11:n mukaisen vahingonkorvausvastuun suhde hakijan ja vastapuolen oikeussuoja-asemien tasapainoa. Tässä oikeuspoliittisena tutkimuksena tehtävässä arvioinnissa painottuu perus- ja ihmisoikeusnäkökulma, ja vastausta kysymykseen johdetaan turvaamistoimen ja vahingonkorvausoikeuden tehtävistä ja tavoitteista. Tutkimuskysymykseen vastaaminen edellyttää lainopillista tutkimusta siitä, mitä ovat OK 7 luvun turvaamistoimien materiaaliset myöntämisedellytykset ja miten ne toteuttavat turvaamistoimien tarkoitusta. Lisäksi on tutkittava, mitä ovat vahingonkorvausoikeuden tehtävät ja tavoitteet, ja miten OK 7:11:n mukainen vahingonkorvausvastuu toteuttaa näitä tehtäviä ja tavoitteita. Tutkielmassa havaitaan, että tilanteissa, joissa turvaamistoimea hakenut häviää pääasiaoikeudenkäynnin osittain, turvaamistoimen materiaalisten myöntämisedellytysten ja vahingonkorvausvastuun suhde saattaa painottaa liiallisesti hakijan vastapuolen oikeussuoja-asemaa, jolloin hakijalle muodostuva ankara vahingonkorvausvastuu voi saada ylipreventiivisiä vaikutuksia. Tutkielmassa esitetään ehdotuksia siitä, miten lainsäädäntöä voitaisiin kehittää niin, että osapuolten oikeussuoja-asemien tasapaino voisi toteutua täysimääräisemmin myös niin sanotuissa osavoittotilanteissa.
-
(2017)Tutkielmassa tarkastellaan partikkelin okei käyttöä arkisessa keskustelussa. Metodina käytetään keskustelunanalyysia ja hyödynnetään erityisesti aiempaa tutkimusta dialogipartikkeleista. Aineistona on käytetty tutkielman tekijän itse videoimaa ja litteroimaa Keskisuomalaisessa Osakunnassa käytyjä monenkeskisiä keittiökeskusteluja. Aineiston avulla on selvitetty, miten ja missä merkityksissä okei-partikkelia käytetään vuorovaikutuksessa. Kuuden ja puolen tunnin aineistossa on 114 okei-tapausta, joissa okeita käytetään keskustelussa osana lausetta predikatiivina tai adverbiaalina, osana vuoroa referoinnissa sekä dialogipartikkelina jälkijäsenenä, tyhjän tilan täyttäjänä ja kolmannen position vuorona. Lisäksi tutkielmassa on havainnoitu okein käyttöä osana dialogipartikkeliketjua. Tällöin okeita käytetään tyypillisesti dialogipartikkelin aa kanssa. Okeita käytetään myös muilla tavoin, mutta tutkielmassa on keskitytty aineistosta esiin nouseviin käyttötapoihin. Fokuksessa on okein käyttö kolmannen position vuorona kysymys–vastaus-vierusparin jälkeen kahdenlaisessa laajemmassa toimintajaksossa: osana keittiössä meneillään olevaa ruoanvalmistusta ja osana vapaata jutustelua. Vastaanottamalla saamansa vastauksen okei-partikkelilla, kysyjä merkitään vastaus vastaanotetuksi, ymmärretyksi ja hyväksytyksi. Suurin ero kahden toimintajakson välillä on siinä, päättyykö topiikki okein jälkeen vai ei. Kun keskustellaan ruoanlaittoon liittyvistä toimista, okei voi päättää topiikin, kun taas jutustelun yhteydessä topiikki ei näytä koskaan päättyvän okeihin. Ero toimintajaksojen välillä käy selväksi erityisesti silloin, kun okei muodostaa vuoron yksin. Aineiston perusteella topiikkia voi jatkaa okein jälkeen kuka tahansa läsnä olevista henkilöistä. Tutkielman perusteella okei on dialogipartikkeli, jota käytetään ensisijaisesti hyväksymään neutraalisti saatu vastaus, mutta jolla voidaan korostaa myös saadun tiedon uutuusarvoa. Tutkielmassa luodaan pohjaa okei-tutkimukselle, jota on mahdollista jatkaa tarkemmin arkikeskusteluaineiston avulla ja laajentaa institutionaalisen ja sosiaalisen median vuorovaikutukseen.
-
(2023)Kutisevat ihosairaudet koskettavat merkittävän suurta osaa maailman koirapopulaatiosta; noin joka kymmenennen koiran arvioidaan sairastavan pelkästään atooppista dermatiittia, eli atooppista ihottumaa. Oklasitinibi (kauppanimi Apoquel ©, Zoetis Belgium) on ensisijaisesti koirien atooppisen dermatiitin hoitoon tarkoitettu tehokas ja turvallinen lääkeaine, jonka käyttömahdollisuuksia on lähiaikoina tutkittu myös muiden harvinaisempien ihosairauksien hoidossa. Tässä kirjallisuuskatsauksessa pyritään luomaan kokonaiskuva oklasitinibista lääkeaineena, sen käyttöominaisuuksista koiran atooppisen dermatiitin hoidossa, sekä käyttömahdollisuuksista muiden kutisevien ihosairauksien hoidossa. Atooppiseen dermatiittiin liittyvän kutinan taustalla katsotaan olevan pääasiallisesti IgE-välitteinen tyypin I yliherkkyysreaktio. Tyypin II auttaja-T-solut erittävät sytokiineja, eli välittäjäaineita, jotka aktivoivat januskinaasin (JAK) ja signaalimuunnin ja transkriptioaktivaattorin (STAT) välittämää JAK–STAT-signalointia. Tämä saa aikaan B-solujen vasta-ainetuotannon ohjautumisen allergeenispesifiseen IgE-isotyypin suuntaan sekä ääreishermoston solujen kautta aivoissa kutinaksi tulkittavan tuntemuksen ja atooppisen dermatiitin tyypilliset kliiniset oireet, kutinan ja ihon tulehduksen. Oklasitinibi on toimintamekanismiltaan januskinaasiestäjä, joka estää januskiinasien, erityisesti JAK1-proteiiniperheen toimintaa ja siten lievittää atooppisen dermatiitin kliinisiä oireita. Se on nopeavaikutteinen, tehokas ja turvallinen lääkeaine, jonka yleisiin haittavaikutuksiin kuuluu lähinnä mahasuolikanavan oireita. Oklasitinibilääkitykseen yhdistetään myös vakavampia haittavaikutuksia, kuten immunosuppressiiviseen vaikutukseen yhdistetty kasvainten ja infektioiden esiintymisen lisääntyminen. Oklasitinibilla on kuitenkin havaittu olevan merkittävää immunosuppressiivista vaikutusta vasta ohjeannosta selvästi korkeammilla, noin kymmenkertaisilla annoksilla. Viimeisen parin vuoden aikana oklasitinibin käyttömahdollisuuksia on tutkittu atooppisen dermatiitin lisäksi myös useiden muiden kutisevien ihosairauksien, kuten esimerkiksi hyperkeratoottisen monimuotoisen punavihottuman, kroonisen kutaanisen lupus erythematosuksen ja pemfigus vulgariksen hoidossa. Nämä tutkimukset ovat antaneet lupaavia tuloksia, mutta aiheesta vaaditaan vielä paljon lisätutkimusta, ennen kuin näitä tuloksia voidaan pitää luotettavina. Kun tietämys oklasitinibin turvallisuudesta lisääntyy ja varmistuu, voidaan olettaa sen käytön lisääntyvän koirien atooppisen dermatiitin hoidossa. Lisäksi tulevaisuus näyttää saadaanko oklasitinibista myös merkittävä uusi hoitokeino vielä toistaiseksi vaikeasti hoidettavissa olevien harvinaisempien ihosairauksien hoitoon.
-
(2018)Tämän tutkielman tarkoitus on tarkastella ruotsin kielen sanojen ”utmanande” ja ”utmaning” lisääntynyttä käyttöä ja semanttista muutosta nykyruotsissa. Tutkimusaineisto koostuu sanan ”utmanande” tai ”utmaning” sisältävistä lauseista, jotka on kerätty ruotsalaisen Språkbankenin suomenruotsalaisista ja ruotsalaisista sanomalehtikorpuksista. Korpukset ovat vapaasti käytettävissä olevia tekstikokoelmia, jotka voivat rakentua esimerkiksi sanomalehtien vuosikerroista, kaunokirjallisista teksteistä tai internet-keskustelupalstojen sisällöstä. Korpuksia voi tutkia Språkbankenin Korp -käyttöliittymän avulla. Sanojen ”utmanande” ja ”utmaning” esiintymistiheyttä ja esiintymiskonteksteja tarkastellaan 22 vuoden aikajaksolta suomenruotsalaisen Hufvudstadbladetin ja ruotsalaisen Göteborgs-Postenin sanomalehtikirjoituksista. Lähtökohtana ei ole ruotsin kielivarieteettien vertailu, joskin joitakin pieniä eroja on havaittu, vaan molempien maiden lehdet ovat mukana siksi, että kyseessä on molempia maita koskeva ilmiö. Materiaaliksi on valikoitunut juuri sanomalehtitekstit, sillä niissä esiintyvä kieli on sellaista, mitä on kunakin ajanjaksona koettu neutraaliksi ja normienmukaiseksi. Tutkielmassa vertaillaan ensin sanojen ”utmanande” ja ”utmaning” esiintymistiheyttä yllämainituissa lehdissä 1990-luvun, 2000-luvun sekä 2010-luvun tienoilta. Analyysin toisessa osassa sanaesiintymät luokitellaan kontekstin antaman merkityksen mukaisesti sanakirjamääritelmiä vastaaviin kategorioihin. Jos sana ei vastaa mitään sanakirjoissa esiintyvää määritelmää, se lajitellaan omaan kategoriaansa. Metodi perustuu komponenttianalyysiin, jota käytetään leksikografisessa tutkimuksessa. Komponenttianalyysin lähtökohtana on, että sanojen merkitys koostuu useammasta pienestä osamerkityksestä ja on siksi sopiva lähestymistapa tässä tutkielmassa. Tutkimus osoittaa, että sanan ”utmaning” käyttö on lisääntynyt merkittävästi 2000-luvun taitteen jälkeen; sen esiintymisfrekvenssi 2010-luvun materiaalissa on kolminkertainen verrattuna 1990-luvun materiaaliin. Sanan ”utmanade” käyttö puolestaan ei ole lisääntynyt merkittävästi. Molempien sanojen merkitys on muuttunut osittain aineiston myöhemmissä osissa, vaikka sanoja toki vielä käytetään myös perinteisissä merkityksissä. Sanojen ”utmanande” ja ”utmaning” tarkoitusten osittainen muutos voi johtua monesta eri syystä. Tässä tutkielmassa muutoksen syitä löydetään englannin kielen ja kulttuurin vaikutuksesta ruotsin kieleen sekä muun muassa yhteiskunnallisista muutoksista, jotka heijastuvat kielenkäytön muutoksina. Tutkimuksen loppupäätelmä on, että kyseessä saattaa olla asennemuutos kohti individualistisempaa ajattelutapaa, joka korostaa yksilön roolia toimijana. Saman tyyppistä kehitystä on havaittavissa sanan ”själv” lisääntyneen käytön kohdalla: sitä käytetään yhä useammin sanan ”ensam” sijasta, mikä joidenkin kielentutkijoiden mielestä on osoitus muutoksesta kohti yksilökeskeisempää ajattelutapaa. Aihepiirin tutkimusta voitaisiin syventää useamman eri pohjoismaisen kielen kattavalla korpusanalyysillä. Eri tutki-musmetodeja, kuten esimerkiksi puhekielen analyysiä, voitaisiin myös hyödyntää ilmiön kuvailuun.
-
(2018)Denna pro gradu-avhandling behandlar okonventionella varumärkens registrerbarhet. Traditionellt sett har varumärken främst utgjorts av ordmärken eller figurmärken, men tack vare den tekniska utvecklingen under de senaste årtiondena har allt flera nya typer av okonventionella varumärken tagit sig in på marknaden, såsom t.ex. ljudmärken och 3D-märken. Okonventionella varumärken är speciellt starka ur ett marknadsföringsmässigt perspektiv, eftersom dessa kan attrahera flera sinnen samtidigt hos en konsument. Detta kan jämföras med traditionella ord- eller figurmärken, som främst tilltalar synsinnet. Tack vare kopplingen mellan okonventionella varumärken och de olika sinnena skapas det också lättare associationer och emotionella kopplingar mellan en konsument och en produkt, något som kan påverka konsumtionsbeteendet. På grund av att vi som konsumenter uppfattar okonventionella varumärken med andra sinnen än bara synsinnet, medför detta problem under registreringsprocessen. Att återge okonventionella varumärken på ett klart, precist men även objektivt sätt kan vara problematiskt. Syftet med denna avhandling är således att analysera okonventionella varumärkens registerbarhet och granska under vilka omständigheter ett okonventionellt varumärke verkligen uppfyller registreringskraven, med fokus på kraven som uppstår i och med återgivningen av varumärket. Avhandlingens behandlar i första hand EU-varumärken och avhandlingen fokuserar på ljudmärken, färgmärken och multimediemärken. Ämnet i fråga har blivit aktuellt i och med den lagstiftningsreform som har skett inom EU de senaste åren. Genom Europaparlamentets och rådets förordning (EU) 2017/1001 av den 14 juni 2017 om EU-varumärken så behöver varumärken inte längre återges grafiskt under registreringsprocessen. Ett tecken får istället återges i valfri lämplig form med användning av allmänt tillgänglig teknik, och således inte nödvändigtvis grafiskt, så länge som återgivningen är klar, precis, fullständig i sig själv, lättillgänglig, tydlig, beständig och objektiv. Avhandlingen inleds med att behandla varumärken på ett allmänt plan, vartefter skillnaderna mellan konventionella och okonventionella varumärken belyses. Därefter behandlas kravet på grafisk återgivning med syftet är klargöra dess inverkan på okonventionella varumärkes registrerbarhet under tidigare år, för att sedan djupare kunna analysera följderna av utgåendet av kravet. Avhandlingen granskar vilken effekt ovannämnda förändring innebär i praktiken vid registreringen av okonventionella varumärken och belyser vilka juridiska och praktiska svårigheter som kan uppstå gällande de tre olika varumärkestyperna. I avhandlingen belyses okonventionella varumärkens registrerbarhet genom en granskning av utvecklingen i rättspraxis och skillnaderna mellan olika rättsfall. Avhandlingen visar vilka gränsdragningar som tidigare har gjorts i rättspraxis och under vilka förutsättningar det har varit möjligt att registrera okonventionella varumärken. Slutsatsen är att utvecklingen tycks gå mot att det blir lättare att registrera okonventionella varumärken, trots att det fortfarande i praktiken är mera problematiskt att återge ett okonventionellt varumärke än ett konventionellt varumärke. Av att återgivningen inte längre måste vara grafisk följer att okonventionella varumärken blir lättare att återge. Det finns fortsättningsvis ändå svårigheter med återgivningen av s.k. icke-visuella okonventionella varumärken, dock undantaget ljudmärken. De tre olika varumärkestyperna som behandlas i avhandlingen medför sina egna specifika svårigheter gällande registrerbarheten. Gällande ljudmärken så får dessa nu fr.o.m. 1.10.2017 återges genom en ljudfil som återger ljuder eller genom en exakt beskrivning av ljudet i notskrift. Kort sammanfattat kan man således säga att s.k. musikaliska ljudmärken har i praktiken flera återgivningsmöjligheter (ljudfil eller notskrift) än icke-musikaliska ljudmärken, som främst kan återges via en ljudfil. Med andra ord, musikaliska ljudmärken kan ha en högre registrerbarhet än icke-musikaliska ljudmärken, speciellt med beaktande av särskiljningsförmåga. Trots färsk rättspraxis gällande registreringen av färgmärken, så är det svårt att entydigt säga hur återgivningen faktiskt ska ske i praktiken och hurdana färgmärken som verkligen kan registreras. Det finns möjlighet till flera olika tolkningar gällande rättspraxis och man kan fråga sig hur långt ett färgmärke måste gå emot att bli ett figurmärke för att med säkerhet kunna registreras. Det finns således fortfarande ett behov av ytterligare forskning och tydligare instruktioner gällande registrerbarheten av färgmärken. Multimediemärken är en ny form av EU-varumärken som återges genom en audiovisuell fil som innehåller en kombination av bild och ljudet. Multimediemärken har ännu inte har behandlats i rättspraxis - det finns i skrivande stund endast finns tre stycken registrerade multimediemärken. Då dessa tre är relativt olika till sin natur finns det även gällande registrerbarheten av multimediemärken en hel del aspekter som man bör granska och förtydliga, speciellt gällande frågan när ett multimediemärke uppfyller särskiljningsförmåga och när ett multimediemärke kan anses ha en ursprungsfunktion.
-
(2020)Oksenteleva ja syömätön kissa on yleinen pieneläinvastaanotolla tavattava potilas. Taustalla oleva sairaustila tulisi pyrkiä diagnosoimaan ja hoitamaan. Oireilun taustasyyn selvittäminen ei ole kuitenkaan aina yksinkertaista, eikä pitkälle etenevä diagnostiikka ole kaikissa oloissa mahdollista. Vaikka diagnoosiin päästäisiin, hoito ei aina poista oireilua nopeasti ja lääkitykset voivat jopa ylläpitää oireilua, esimerkiksi ärsyttämällä ruoansulatuskanavan limakalvoa. Pitkittynyt oireilu voi johtaa vakaviin komplikaatioihin, kuten syömättömyydestä seuraavaan rasvamaksan kehittymiseen. Näiden välttämiseksi, ja kissan hyvinvoinnin parantamiseksi, oireenmukainen hoito on tärkeää sisällyttää osaksi kissan kokonaisvaltaista hoitamista. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on koota yhteen tämänhetkinen tutkimustieto yleisesti kliinisessä työssä käytettävistä oksennuksenesto-, mahansuoja- ja ruokahalua lisäävistä lääkeaineista kissalla. Työn kohderyhmänä on uransa alkuvaiheessa olevat kissoja hoitavat eläinlääkärit. Oksennusreaktio syntyy keskushermostossa oksennuskeskuksessa, joka saa viestejä oksennusta välittäviltä alueilta. Näillä alueilla sijaitsee runsaasti eri reseptoreita, joihin sitoutuessaan oksennuksenestolääkkeet estävät oksennusreaktion syntymisen. Reseptorien ja näiden välittäjäaineiden merkittävyydessä on lajikohtaisia eroja, mistä johtuen eri oksennuksenestolääkkeet eivät ole yhtä tehokkaita eri lajeilla. Suomessa kissalla yleisesti käytettäviä oksennuksenestolääkkeitä ovat maropitantti, ondansetroni ja metoklopramidi. Maropitantti ja ondansetroni ovat tehokkaita lääkeaineita kissan oksennuksenestossa, toisin kuin metoklopramidi. Kissalla näistä eniten on tutkittu maropitanttia, mutta tutkimuksia on vielä vähän. Tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella ei tiedetä, onko näillä lääkeaineilla vaikutusta ainoastaan oksennusreaktion syntymiseen, vai helpottavatko ne myös pahoinvoinnin kokemusta. Mahansuojalääkkeitä käytetään kissalla yleisesti kliinisessä työssä, vaikka mahahaavan esiintyvyydestä kissalla ei ole tutkimustietoa. Myös mahansuojalääkkeistä löytyy vain vähän tutkimustietoa kissalla. Omepratsoli (protonipumppuinhi-biittori) ja famotidiini (H2-reseptorin antagonisti) nostavat tehokkaasti kissan mahalaukun pH:ta, ja näistä omepratsoli on merkitsevästi tehokkaampi kuin famotidiini. Sen sijaan muiden mahansuojalääkkeiden tutkimus on niukkaa. Mahansuojalääkkeiden käyttöä tulee harkita tapauskohtaisesti ja välttää turhaa käyttöä mahdollisten haittavaikutusten takia. Ruokahalua stimuloivat lääkeaineet ovat tukena monen syömättömän kissan hoidossa. Eniten tutkimustietoa tässä käyttötarkoituksessa löytyy mirtatsapiinista, joka lisää tehokkaasti kissan ruokahalua. Sitä on tutkittu stressiperäisen syömättömyyden hoidossa ja kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla kissoilla. Akuutisti sairaalla kissalla tehtyjä ruokahalututkimuksia ei kuitenkaan ole. Lisäksi kliinisessä työssä on kokemusperäisesti käytetty ruokahalun stimulaatiossa syproheptadiinia ja bentsodiatsepiineja. Näiden tehosta ruokahalun stimulaatiossa ei ole tutkimustietoa
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2009)Oksidatiivinen stressi on tila, jossa elimistön vapaiden radikaalien ja antioksidanttien suhde on epätasapainossa. Tämä voi johtua joko vapaiden radikaalien ylimäärästä tai antioksidanttien puutteesta. Vapailla radikaaleilla tarkoitetaan aineenvaihdunnassa muodostuvia hapen ja typen lajeja, jotka ovat herkästi uudelleen reagoivia. Antioksidantit ovat aineita, jotka viivyttävät, estävät tai poistavat vapaiden radikaalien aiheuttamia vaurioita. Eläinlääketieteessä tiedetään melko vähän oksidatiivisen stressin vaikutuksesta eläinten terveyteen ja hyvinvointiin. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää mitä antioksidantit ovat, ja mitkä ovat niiden vaikutusmekanismit. Työssä koottiin yhteen kotieläinten ravitsemuksessa eniten tutkittujen antioksidanttien terveys- ja laatuvaikutuksia. Lisäksi työssä selvitettiin antioksidanttien ja oksidatiivisen stressin tutkimusmenetelmiä lypsylehmillä ja lihasioilla. Tavoitteena oli arvioida uusimmissa antioksidanttitutkimuksissa käytettyjen merkkiaineiden, määritysmenetelmien ja koeasetelmien soveltuvuutta tuotantoeläimille. Oksidatiiviset vauriot kohdistuvat solussa rasvoihin, valkuaisaineisiin tai nukleiinihappoihin. Endogeenisiä antioksidantteja ovat katalaasi, superoksididismutaasi, sekä glutationi- ja tioreduksinjärjestelmään kuuluvat entsyymit. Ravinnosta saataviin antioksidantteihin kuuluvat E- ja C-vitamiini, A-vitamiinin esiasteena tunnettu β-karoteeni, sekä hivenaineet seleeni, kupari ja sinkki. E-vitamiini ja karotenoidit ovat rasvaliukoisia aineita, jotka suojaavat rasvojen hapettumiselta. C-vitamiini ja glutationi ovat vesiliukoisia aineita, jotka voivat suojata rasvojen, valkuaisaineiden ja nukleiinihappojen hapettumiselta. Antioksidantit toimivat yhteistyössä. Hivenaineet toimivat solunsisäisten antioksidanttisten entsyymien, kuten superoksidismutaasin ja glutationiperoksidaasin osana. Antioksidanttit toimivat yhteistyössä. E-vitamiinilla ja seleenillä on vaikutusta lypsylehmällä poikimisen tienoilla esiintyvien sairauksien, kuten utaretulehduksen, jälkeisten jäämisen ja kohtutulehdusten esiintyvyyteen. Antioksidantteja on tutkittu myös hedelmällisyyteen liittyvien fysiologisten toimintojen yhteydessä. Antioksidanteilla on vaikutuksia lihanlaatuun märehtijöillä ja sioilla. E-vitamiini- ja seleeninlisä vaikuttaa rasvojen härskiintymiseen, lihan väriin, vedensidontakykyyn, rasvahappokoostumukseen ja antioksidanttipitoisuuteen. Karotenoideilla on vaikutusta rasvakudoksen väriin. Antioksidanteilla on vaikutusta myös maidon rasvapitoisuuteen, rasvahappokoostumukseen ja maidon sisältämien antioksidanttien määrään. Antioksidanttien toimintaa voidaan määrittää mittaamalla suorasti tai epäsuorasti antioksidanttien määrää tai antioksidanttien puutteesta syntyneitä oksidatiivisia vaurioita. Antioksidanttien määrää voidaan mitata joko arvioimalla antioksidanttien kokonaiskapasiteettia tai mittaamalla yksittäisten antioksidanttien määrää nestekromatokrafialla. Nukleiinihappoihin kohdistuvia vaurioita voidaan mitata COMET-analyysillä. Aminohappojen hapettumista voidaan mitata arvioimalla kolorimetrillä karbonyyliryhmien määrää. Rasvojen hapettumista voidaan määrittää mittaamalla malondialdehydin tai isoprostaanien määrää. Tuotantoeläimiltä verestä ja lihaksesta määritettyjä merkkiaineita ovat esimerkiksi malondialdehydi, glutationi ja muut yksittäiset antioksidantit. Lypsylehmillä oksidatiivisen stressin ja antioksidanttien tutkimisessa eri merkkiaineiden ja määritysmenetelmien käyttö on vielä vakiintumatonta. Lihasioilla tehdyissä lihanlaatukokeissa tiobarbituraattihappoon perustuva malondialdehydin määritys on eniten käytetty menetelmä rasvojen hapettumisen mittaamiseen. Antioksidanttien tutkimusmenetelmäksi sopivat kliiniset koe-eläinkokeet, joissa koeasetelmana käytetään faktorikoetta.
-
(2021)Tämän työn tavoitteena oli tutkia oikeuslääketieteellisen kuolemansyyn selvityksiin perustuvaa aineistoa oksikodonin osalta vuosilta 2016–2018. Erityisesti haluttiin tarkastella, millainen on tyypillinen oksikodonimyrkytykseen kuollut vainaja, ja voidaanko veren oksikodonipitoisuuksien keskiarvojen perusteella päätellä myrkytykseen johtavaa oksikodonipitoisuuden raja-arvoa. Aineistona tutkimuksessa toimi oikeuslääketieteellinen dokumentaatio, johon oli otettu mukaan sellaiset oikeuslääketieteelliseen kuolemansyynselvitykseen ohjautuneet kuolemantapaukset, joissa vainajan verestä oli saatu kvantitatiivinen, vastausrajan ylittävä tulos oksikodonille. Vuosina 2016–2018 oksikodonia todettiin oikeuskemiallisesi tutkittujen vainajien verinäytteissä yhteensä 743 tapauksessa. Näistä 99 tapauksessa oksikodoni oli mainittu kuolinsyyssä ja 63 tapauksessa oksikodoni oli myrkytyskuoleman tärkein löydös. Tyypillinen oksikodonimyrkytykseen kuollut oli 47-vuotias mies. Merkittävä osa myrkytyksistä oli sekamyrkytyksiä, joissa alkoholi, bentsodiatsepiinit ja antidepressantit olivat tyypillisiä löydöksiä. Lääkkeiden/päihteiden väärinkäyttäjät olivat yliedustettuina oksikodonin aiheuttamissa myrkytyksissä. Noin 46 %:ssa tapauksista, joissa oksikodoni oli tärkein toksikologinen löydös, kyseessä oli päihteiden väärinkäyttäjä. Väärinkäyttäjäkuolemista merkittävä osa oli tapaturmaisia myrkytyksiä. Myös itsemurhissa oksikodonimyrkytysten osuus oli merkittävä, mitä mahdollisesti selitti itsemurhien lisääntyminen Suomessa vuosina 2016–2017 sekä vuosittain kirjoitettujen oksikodonireseptien määrän tasainen nousu. Väärinkäyttäjien osalta oksikodonin pitoisuuskeskiarvot olivat hyvin linjassa kansainvälisten tutkimusten kanssa. Itsemurhissa puolestaan havaittiin väärinkäyttäjäkuolemia korkeampia oksikodonipitoisuuksia, mikä lähinnä kertoi tarkoituksesta ottaa hengenvaarallinen annos. Alkoholin havaittiin olevan yhteydessä matalampiin oksikodonipitoisuuksiin väärinkäyttöön liittyvissä myrkytyskuolemissa, kun taas bentsodiatsepiineilla ei niinkään ollut vaikutusta oksikodonin pitoisuustasoon. Tämän tutkimuksen perusteella ei voitu tehdä päätelmiä kuolemaan johtavan oksikodonipitoisuuden raja-arvosta opioideihin muodostuvan yksilöllisen toleranssin vuoksi.
-
(2020)Oksitosiini on käytetyin lääkeaine synnytyksen käynnistämisessä maailmanlaajuisesti. Sitä voidaan käyttää synnytyksen käynnistämisessä ainoana menetelmänä tai yhdistettynä muihin käynnistystapoihin. Oksitosiinin annostelun aloitusajankohdan, keston ja annoksen suuruuden suhteen noudatetaan erilaisia käytäntöjä eikä oksitosiinin optimaalisinta käyttötapaa synnytyksen käynnistämisessä tiedetä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää oksitosiinin käytön vaikutusta balongilla tai kalvojen puhkaisulla käynnistetyissä synnytyksissä, sekä oksitosiinin annon aloitusajankohdan ja tauotuksen merkitystä synnytyksen lopputulokseen. Tutkimusaineistona oli Helsingin seudun yliopistollisessa keskussairaalassa (HYKS:ssa) vuonna 2017 synnyttäneet naiset. Aineistosta rajattiin pois monisikiöraskaudet, kohtukuolemat, ennenaikaiset synnytykset, sekä ne käynnistetyt synnytykset, joissa oksitosiinia ei ollut käytetty synnytyssupistusten aikaansaamiseksi. Aineisto jaettiin ryhmiin sen mukaan, oliko synnytys käynnistetty ensisijaisesti balongilla vai kalvojen puhkaisulla, minkä jälkeen oksitosiinin anto oli aloitettu. Lopullisessa aineistossa oli 659 synnyttäjää, joista balonkiryhmään kuului 516 ja kalvojen puhkaisuryhmään 143 synnyttäjää. Synnytyksen käynnistäminen onnistui koko aineistossa 76,8 %:lla. Yleisin käynnistyksen syy oli yliaikaisuus 39,5 %:lla (n=260). Oksitosiinin kuuden tunnin annostelukierroksia oli yksi 52,7 %:lla (n=347), kaksi 29,7 %:lla (n=196) ja kolme tai enemmän 17,6 %:lla (n=116) synnyttäjistä. Jokainen oksitosiinin annostelukierros vähensi alatiesynnytyksen todennäköisyyttä. Balonkiryhmässä joka oksitosiinikierroksella suurempi osa synnytyksistä päättyi keisarileikkaukseen verrattuna kalvojen puhkaisuryhmään. Oksitosiini-infuusion aloitusajankohdan suhteen olisi suositeltavaa aloittaa oksitosiini kolmen tunnin sisällä sikiökalvojen puhkaisusta, koska näistä synnytyksistä pienempi osa päättyi keisarileikkaukseen kuin niistä, joissa oksitosiini-infuusio aloitettiin yli kolme tuntia kalvojen puhkaisusta [23,7 % (n=46) vs. 36,6 % (n=159), p=0,002]. Oksitosiini-infuusion aloitusajankohdalla ei ollut vaikutusta synnytyksen aikaisten, jälkeisten tai lasten infektioiden esiintyvyyteen, mutta synnytyksen pidempi kokonaiskesto lisäsi riskiä kaikille näistä. Tämän tutkimuksen jälkeen HYKS:ssa on muutettu oksitosiinin annostelukäytäntöä kuuden tunnin sykleistä siten, että oksitosiinia voidaan tarvittaessa antaa yhtäjaksoisena infuusiona 12-18 tuntia. Jatkossa olisi tärkeää vertailla oksitosiinin annossa kuuden tunnin kierroksia jatkuvaan 12-18 tunnin infuusioon ja näiden vaikutusta synnytyksen lopputuloksen kannalta. Synnytysten käynnistäminen on yleistynyt vuosi vuodelta, ja tarvitaan lisää tietoa oksitosiinin käytöstä synnytyksen käynnistämisessä yhdistettynä muihin käynnistysmenetelmiin.
-
(2014)Statligt stöd är som utgångspunkt förbjudet enligt artikel 107.1 i EUF-fördraget. I artiklarna 107.2 och 107.3 FEUF stadgas dock om undantag till detta förbud. Kommissionen har en exklusiv befogenhet att bedöma huruvida en stödåtgärd är förenlig med den inre marknaden. Följaktligen har medlemsstaterna i artikel 108.3 FEUF ålagts en skyldighet att på förhand anmäla nya och ändrade stöd till kommissionen, för att kommissionen således skall ha möjlighet att granska stödens förenlighet med den inre marknaden innan de beviljas. Om medlemsstaten åsidosätter sin notifieringsskyldighet, alternativt genomför åtgärden innan kommissionen har fattat ett beslut om dess förenlighet, klassificeras stödet som olagligt. I avhandlingen analyseras konsekvenserna av stödets olaglighet. Kontrollen av statligt stöd genomgår för tillfället en omfattande reform. Reformen har även påverkat kontrollen av olagligt stöd, i synnerhet genom ändringen av procedurförordningen, som innehåller detaljerade regler om förfarandet. Kommissionen får vetskap om olagligt stöd ofta genom klagomål från en tredje part, varefter den påbörjar sin granskning. På grund av stödets olaglighet är kommissionen inte bunden av de tidsfrister som gäller för granskningen av anmälda stöd. I samband med ändringen av procedurförordningen infördes formella krav för inlämnandet av klagomål, för att därmed minska antalet ogrundade klagomål. Samtidigt försvårades dock tredje parters möjlighet att anmäla olagliga stöd. Därutöver har kommissionens befogenheter att insamla information från marknaden ökat. Kommissionen har med stöd av en ny artikel i procedurförordningen möjlighet att införskaffa information direkt från företag, utan medverkan av medlemsstaten. Genom denna ändring har kommissionen eftersträvat ett effektivare granskningsförfarande, för att därmed kunna förkorta behandlingstiderna. I och med denna ändring kan företagen bli föremål för sanktioner om de lämnar oriktiga eller vilseledande uppgifter till kommissionen. Under tiden som kommissionen utför sin granskning av det olagliga stödet, har den endast en begränsad möjlighet att ge förelägganden. Den nationella domstolen har således en viktig roll i uppgiften att skydda tredje parters intressen tills kommissionen har fattat ett slutligt beslut i frågan. Med stöd av den direkta verkan av artikel 108.3 FEUF kan de vars ställning påverkas av det olagliga stödet väcka talan i den nationella domstolen för att avbryta utbetalningen av stöd eller få stödet återkrävt, för att därigenom återställa konkurrenssituationen som förelåg innan det olagliga stödet beviljades. Det faktum att både kommissionen och den nationella domstolen har varsin roll i kontrollen av olagligt stöd och samtidigt behandlar ärenden, kan ändå leda till att dessa tolkar reglerna om statligt stöd på olika sätt. I samband med ändringen av procedurförordningen infördes en ny artikel om samarbetet mellan den nationella domstolen och kommissionen, för att säkerställa en konsekvent tillämpning av reglerna om statligt stöd inom hela unionen. Ett av målen med reformen av kontrollen av statligt stöd uppgavs vidare vara att förtydliga kriterierna för när stöd skall anses omfattas av stödbegreppet i artikel 107.1 FEUF. Detta förväntas underlätta identifieringen av stöd för såväl medlemsstaten som skall notifiera stöd, som den nationella domstolen som i fråga om olagligt stöd blir tvungen att tolka stödbegreppet innan den tar ställning till frågan huruvida genomförandeförbudet i artikel 108.3 FEUF har åsidosatts. Om kommissionen efter sin granskning förklarar stödet oförenligt med den inre marknaden, ålägger kommissionen medlemsstaten att återkräva stödet. Stödmottagaren kan undgå återkrav endast under exceptionella omständigheter, då stödet har erhållits som ett resultat av medlemsstatens rättsstridiga förfarande. Utan en skyldighet till återkrav av olagligt och oförenligt stöd skulle kontrollen av statligt stöd inte ha någon verklig effekt. Återkrav har dock visat sig vara ett problem på grund av medlemsstaternas ovillighet att verkställa återkravsbesluten inom utsatt tid.
-
(2016)Tässä tutkielmassa perehdyn systemaattisesta teologiasta väitelleen Olavi Tarvaisen rakentamaan kuvaan Paavo Ruotsalaisesta. Luon silmäyksen Tarvaisen henkilöhistoriaan, mutta pääasiallisesti analysoin Tarvaisen tekemää tutkimusta Ruotsalaisen opista. Tarvainen tutki Paavo Ruotsalaisen oppia 1940-luvulta aina 1970-luvulle ja kirjoitti hänestä kirjoja ja tieteellisiä artikkeleita. Tässä tutkielmassa analysoin Tarvaisen rakentamaa kuvaa Paavo Ruotsalaisesta eri vuosikymmenillä. Tarvainen kuului herännäisyytenä tunnetun herätysliikkeen piiriin opiskeluajoistaan lähtien. Tästä syystä kiinnitän työssäni erityistä huomiota Tarvaisen herätysliiketaustaan ja miten se vaikutti hänen tekemäänsä tutkimukseen. Toiseksi tässä tutkielmassa pyrin asettamaan Olavi Tarvaisen hänen kirjoittamiensa tekstien perusteella osaksi teologian historiaa Suomessa. Tarvainen kirjoitti väitöskirjansa aikana, jolloin teologian tohtori oli harvinaisuus Helsingin yliopiston professorikunnan ulkopuolella. Lisäksi Tarvaisen tutkimukset ilmestyivät aikana, jolloin Suomessa käytiin suurta teologista debattia erityisesti Lundin yliopistossa tehdyn Luther-tulkinnan ja perinteisen pietistisen Luther-tulkinnan välillä. Tarvainen osallistui debattiin puolustamalla Antti J. Pietilän auktoriteettiin perustuvan yksilön pelastusta ja suomalaista kristillisyyttä koskevan pietistisen Luther-tulkinnan puolesta. Tarvaisen tutkimuksellinen ote kehittyi vuosikymmenien aikana. Jatkosodan ollessa käynnissä Tarvainen kuvasi Paavo Ruotsalaisen ja Martti Lutherin samankaltaisuuksia. 1950- ja 1960- luvuilla Tarvaisen kuva Paavo Ruotsalaisesta sai keskiöönsä Raamatun. Ruotsalainen oli yhä erittäin luterilainen, mutta vaihtunein perustein. Vielä vuonna 1977 Paavo Ruotsalaisen syntymän juhlavuoden juhlakirjaan Tarvainen kuvasi Paavo Ruotsalaista erityisesti luterilaisena sulauttaen yhteen piirteitä kaikista tutkimuksistaan.
-
(2019)The reform of vocational education took effect in the beginning of 2018. New legislation extensively reformed the field of vocational education in Finland. The aim of this study is to explore this reform from the worker-citizenship’s perspective. Former studies have shown that there is a clear link between worker-citizenship and vocational education. This link has had an effect both on the curriculum and the expectations for students and the education system. In the beginning of the study I examine the dimensions of the societal debate that raise the concept of worker-citizen to the center of vocational education. My research questions are: What kind of claims for worker-citizenship can be identified in the reform? How are these claims justified? My data consists of 1) the government proposal for the new legislation and 2) the speech of the Minister of Education in the Parliament. My study method is a critical discourse analysis combined with Carol Bacchi’s idea of “What’s the problem represented to be?” My key findings are that the claims for worker-citizenship are strongly present in the reform. I identified two discourses that illustrate these claims. I call these discourses “the claim of flexibility and agility” and “the expectation of active and individual customership”. These claims find their justification from the idea of inevitable change. This change and adjusting to its needs seem to be the primary task of the worker-citizen. My findings also localize vocational education reform as a part of the neoliberal development that has been gaining ground in Finnish education politics.
-
(2020)Tutkielmani koostuu pääosin itämerensuomen olla-verbin johdoksista. Toiseksi olen esitellyt saamelaiskielten ja mordvan olla-verbin etymologisista ja semanttisista vastineista muodostettuja johdoksia. Kieltoverbin ja olla-verbin työnjakoa sekä kieltorakenteita yleisemminkin olen kokenut tarpeelliseksi käsitellä myös. Tutkimus perustuu pääosin eri kielten opiskelun yhteydessä käsiteltyihin aineistoihin. Lisänä on käytetty sanakirjoja. Suomen olla – samoin kuin sen taivutusparadigmaan kuuluva lie – on ikivanhaa perua niin pitkälle kuin uralilaista kantakieltä on voitu rekonstruoida (*wole- ja *le-). Etymologiset vastineet löytyvät lähes kaikista sukulaiskielistä joskin käyttö on saattanut jäädä marginaaliseksi kuten viron leema-verbille on käynyt. Saamelaiskielistä ei ole osoitettavissa yksiselitteistä historiallista vastinetta olla-verbille, mutta joitakin sanamuotoja ja johdoksia on lainautunut suomesta. Mordvalaiskielissä suomen olla-verbin etymologinen vastine ulems on käytössä harvinainen. Suomen olla-verbin muista käännösvastineita olen siksi pitänyt tarpeellisena käsitellä. Suomessa olla-verbin käyttö kopulana ja apuverbinä on indoeurooppalaisen mallin mukaisesti laajentunut eikä ole yhteistä uralilaista perua. Kaikissa kielissä on rinnakkain samaa merkitseviä verbejä ja kopularakenteita kuten on kylmä ~ palelee ja en ehdi ~ minulla ei ole aikaa. Yhteisiä johdoksia ei kaukaa löydy, mutta sananmuodostustapa on säilynyt vuosituhansia ja yhteisiä johdinaineksia on tunnistettavissa etäsukukielistäkin. Erilliskehitys on joihinkin kieliin tuonut uusia omaperäisiä tai naapurikielistä omaksuttuja johdinaineksia. Johdoksia on kaikista olemisen merkitysalueista. Kopulamerkityksessä tyypillisiä ovat sanaliittojohdokset tyyppiä paikallaolijat, koosolek. Eksistenssiä ja omistamista merkitseviä johdoksia on eri kielikunnan haaroissa. Johdosten ja johdinten määrä vaihtelee kielittäin.
-
(2013)Tarkastelen tutkielmassani saksalaisfilosofi Martin Heideggerin (1889 1976) taidefilosofian ja metafilosofian suhdetta hänen myöhäiskautensa (n. 1935 1976) yleiseen filosofiseen projektiin. Keskityn erityisesti Heideggerin esittämään kritiikkiin modernia länsimaista kulttuuria kohtaan ja tarkastelen hänen käsityksiään runouden ja ajattelun roolista nykyisen maailmantilan ongelmien ratkaisussa. Heideggerin myöhäistuotannon keskeinen väite on, että moderni teknis-tieteellinen maailmankuva on johtamassa länsimaita laajamittaiseen eksistentiaaliseen kriisiin, jossa ihminen on vaarassa kadottaa kosketuksen omaan olemukseensa ja elinympäristöönsä. Hänen myöhäistuotantonsa voidaan nähdä pyrkimyksenä valmistella historiallista muutosta, länsimaiden historian toista alkua , jossa ihmisen paikka maailmassa hahmotetaan uudella tavalla. Heidegger antaa ajattelulle ja runoudelle jolla hän tarkoittaa karkeasti ottaen taidetta ylipäätään avainaseman tässä muutoksessa. Heideggerin käsityksen mukaan runouden ja ajattelun pelastava voima on siinä, että molemmat haastavat sekä arkiajattelun että tieteen yksipuoliset, asioiden hallitsemiseen tähtäävät tavat tulkita maailmaa ja paljastavat olemisen mielekkyyden syntyprosessin kaikessa hallitsemattomassa monimutkaisuudessaan. Ne luovat mahdollisuuden ymmärtää ihmisen olemusta ja sen suhdetta olemisen tapahtumiseen tavalla, jossa ihminen käsitetään olemisen paimenena eikä sen herrana. Samalla ne saavat ihmisen ymmärtämään vapautensa ja vastuunsa päättää omasta tulevaisuudestaan. Näin ne muuttuvat parhaimmillaan historiaa ohjaaviksi voimiksi. Tutkielma koostuu johdantoluvun ja loppupäätelmien lisäksi kolmesta pääluvusta. Luvussa 1 tarkastelen Heideggerin väitteitä länsimaiden kriisin historiallisista juurista ja pahimmista uhkakuvista. Luvussa 2 siirryn esittelemään Heideggerin myöhäistuotannon postmetafyysistä tapahtumaontologiaa, jossa hän hahmottelee uudenlaista, ihmisen rajallisuutta korostavaa ihmiskuvaa. Tämä ontologia toimii taustana myös Heideggerin käsityksille runouden ja ajattelun tapahtumaluonteesta, joita käsittelen luvussa 3. Selitän tässä luvussa, mitä Heidegger tarkoittaa runoudella ja ajattelulla, sekä pyrin liittämään nämä taideteoreettiset ja metafilosofiset ajatukset osaksi Heideggerin laajempaa eksistenssiteoriaa. Samalla esittelen Heideggerin käsityksiä taiteen ja filosofian merkityksestä osana inhimillistä todellisuutta.
-
(2020)Aleksis Kiven vuonna 1870 ilmestynyt romaani Seitsemän veljestä kulkee tiiviisti mukana koulujen opetussuunnitelmissa ja oppimateriaaleissa. Monelle oppilaalle tuo klassikkoteos on liian haastava luettavaksi vielä yläkoulussakin. Monesti näillekin oppilaille on kuitenkin tuttu Mauri Kunnaksen vuonna 2002 ilmestynyt Seitsemän koiraveljestä -teos. Tästä tilanteesta kumpusi tutkielmani aihe. Halusin tutkielmassani selvittää, miten Kunnaksen adaptoima eli mukauttama tarina koiraveljeksistä vastaa mallitekstinsä eli Kiven Seitsemän veljeksen tarinaa ja miten alkuperäistä tekstiä on muokattu, jotta se olisi kuvakirjan ensisijaiselle lukijalle eli lapselle sopiva. Päätin käsitellä teosten suhdetta enimmäkseen adaptaation teorian termein, sillä siinä huomio on yleensä lapsilukijassa. Adaptaatio tarkoittaa mukautumista tai sopeutumista. Seitsemän koiraveljestä on kuvakirjamuotoon sopeutettu ja lyhennetty versio Seitsemästä veljeksestä. Adaptaatioilmiötä on tutkittu melko vähän kirjallisuuden saralla. Tunnetumpia adaptaatioita ovat mediasta toiseen tehdyt mukauttamiset, kuten kirjasta elokuvaksi tapahtuva muutos. Tästä syystä myös tutkielmassa käyttämäni termit ovat omia suomennoksiani: Sisällöllinen adaptaatio kohdistuu teoksen sisällön muokkaamiseen esimerkiksi tarinaa karsimalla. Muodollinen adaptaatio liittyy esimerkiksi valintoihin, joita tehdään lapsilukijan takia. Tyylillinen adaptaatio liittyy vahvasti teoksen kielellisiin piirteisiin. Median adaptaatio koskee muun muassa teoksen pituutta ja kuvitustiheyttä. Tutkielma osoittaa Seitsemän koiraveljeksen noudattavan pitkälti mallitekstinsä sisältöä ainakin Seitsemän veljeksen tärkeimpinä pidettyjen tapahtumien osalta. Lapsilukijan kokemusmaailmalle oletettavasti melko kaukaisia juonenkäänteitä, kuten esimerkiksi vaimon hankintaa tai humalaa ei käsitellä samassa laajuudessa kuin alkuperäisteoksessa. Lapsilukijan omaan elämäntilanteeseen läheisesti kuuluva aihe, lukutaidon hankkiminen, saa puolestaan runsaasti tilaa. Vaikeita aiheita ei adaptaatiossakaan vältellä, vaan siinä käsitellään myös väkivaltaa, jota Seitsemässä veljeksessäkin riittää. Adaptaatiossa on kiinnitetty huomiota myös kieleen, joka on suurelta osin mukautettu lapsilukijan tarpeita vastaavaksi ottaen kuitenkin mukaan myös Kiven käyttämän kielen ominaispiirteitä. Seitsemän koiraveljestä johdattaa lukijansa vahvasti Seitsemän veljeksen maailmaan ja mahdollistaa esimerkiksi keskustelun yleisellä tasolla teoksen juonesta, mutta saadakseen käsityksen siitä monipuolisesta suomalaisuuden kuvasta, jonka Seitsemän veljestä tarjoaa, on luettava alkuperäisteos.
-
(2014)This Master s thesis focuses on the ways that residents of old Finnish wooden houses describe their lives in a traditional milieu during six different decades. I review the residents stories of their houses as dream homes, as comforting habitats and as a way of presenting one s personality to others. Source material consists of articles presenting homes in a Finnish interior design magazine, Avotakka, published between 1967 and 2013. The presented homes typically belong to middle and upper class owners working in creative occupations to the members of the Finnish creative class. Thus my work describes the changes the have occurred during 46 years in the everyday living and lifestyle of the Finnish middle class oriented towards wooden milieus. The thesis is hermeneutical in its character. In the 1960's and the 1970's the interviewees describe buying an old wooden house as an economical and thoroughly premeditated decision. This changes gradually during next decades as decisions become more rapid and driven. Since the 1990's the fear of losing an unique opportunity is clearly present in the stories. Purchasing an old wooden house is described as the fulfillment of destiny for their owners. The reasons given for the need to purchase an old wooden house also change. In the 1960's and the 1970's, following rapid urbanization, wooden houses in the rural areas are presented as safe-havens by the unadapted middle-class. These ascetic cottages allow their owners to relive their childhood experiences and restore their sense of self. This habitat relieves stress, mends relationships and enables their owners to cope with the urban everyday life, which they experience as hectic and hostile. After the 1990's recession, traditional milieu is increasingly seen as a sanctuary, which acts as a counterweight against increasingly demanding working lives of the owners. The interviewees flee to old wooden houses either in the countryside or cities wooden districts. Typically this flight takes place after the interviewee has gathered sufficient merits in the working life or after a personal crisis, which is caused by a failure to cope with harsh professional requirements. Traditional milieu works as a soothing environment and facilitates regaining a sense of coherence. Nostalgic dreams of life in a traditional wooden house can thus be seen as a reaction to wider changes in Finnish society. The wooden houses also serve as representation of their owners. Owning a wooden house and decorating it to one s home can be seen as a way of displaying one s values and tastes to others. Avotakka's articles tell stories about the members of middle-class who are social, down to earth and respect soft values in spite of their hard-driven professional identities. Interiors of the homes display the refined taste of their owners who nurture their houses cultural value. For some this has become their calling. The articles emphasize the difference between interviewees and the audience. Distinction by consumption is clearly present. The articles indirectly describe middle class experiences of anxiety and self-treatment. This presents itself as narrations of an individual losing control over one s life and the effort of regaining comprehensibility via moving in to a nostalgic milieu - by purchasing and renovating an old house. Succeeding in this creates happiness via sense of meaningful and controllable life.
-
(2022)Tutkielmassa tarkastellaan kolmen kotimaisen elämäntaitokirjan kirjoittajia ja lukijoita. Tutkimuskysymykset ovat (1) millaisia kirjoittajapositioita aineistoon rakentuu ja (2) millaisia oletettuja lukijoita eri kirjoittajapositiot tuottavat. Lisäksi pohditaan laajempaa kysymystä siitä, mitä tekstiin rakentuvat kirjoittajat ja lukijat kertovat elämäntaitokirjallisuudesta tekstilajina. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana on lingvistinen tekstintutkimus. Tutkimusaineistona on kolme suomeksi kirjoitettua elämäntaitokirjaa: Marianna Stolbow’n Rakastamisen taito, Jutta Gustafsbergin ja Juha Rouvisen Rakkauden voimakirja sekä Iikka Kiven Menisit ennemmin terapiaan. Aineistoa analysoidaan lingvistisen analyysin ja lähiluvun keinoin käyttäen apuna Martinin ja Whiten (2005) suhtautumisen teoriaa etenkin sitoutumisen systeemin osalta. Analyysissa kiinnitetään huomio niihin suomen kielen piirteisiin, jotka osoittautuvat aineistossa tutkimuskysymysten kannalta keskeisimmiksi. Tarkasteltavat tekstijaksot käsittelevät elämäntaitokirjallisuutta tai toteuttavat sen kommunikatiivisia päämääriä. Tutkimuksessa aineistosta nostetaan esille kolme erilaista kirjoittajapositiota: ammattilaisasiantuntijan kirjoittajapositio, kokemusasiantuntijan kirjoittajapositio sekä kanssakokijan kirjoittajapositio. Kutakin kirjoittajapositiota rakentaviksi jaksoiksi hahmottuvat etenkin teosten kynnystekstit, kirjoittajan esittely, kirjaa motivoivat jaksot, lähteiden käytön keinot sekä erilaiset neuvojen antamisen ja ohjeistamisen paikat. Tutkielmasta selviää, että kaikki siinä tarkastellut elämäntaitokirjallisuuden kirjoittajat ovat erilaisessa suhteessa asiantuntijuuteen. Kaikkien kirjoittajapositioiden kohdalla teoriatiedon esiin tuomista tärkeämpänä näyttäytyy kokemus. Niin eksplisiittinen kuin implisiittinenkin neuvominen ja ohjaaminen on aineistossa tyypillisesti suosittelevaa ja lukijan etua ja hyötyä korostavaa. Lisäksi ilmeni, että tekstijaksot, jotka eivät ole selkeän neuvovia tai ohjaavia, voi elämäntaidon kontekstissa toisinaan tulkita sellaisiksi. Teosten oletetuille lukijoille on yhteistä ennen kaikkea se, että he haluavat kuulla juuri tuon tietyn kirjoittajan mielipiteitä ja näkemyksiä.
-
(2016)Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on määritellyt ylipainon yhdeksi merkittävämmäksi kansanterveydelliseksi ongelmaksi; suomalaisista miehistä yli puolet ja naisista lähes puolet on ylipainoisia. Kenties tästä syystä lihavuutta on tutkittu viime vuosina lääketieteellisen tutkimuksen lisäksi myös yhä enemmän yhteiskunnallisesta ja kulttuurintutkimuksellisesta näkökulmasta. Tarkastelun kohteena tässä tutkimuksessa on nyky-yhteiskunta ja sitä määrittävä vaatimus terveelliseen elämäntapaan sekä yksilön vastuun ja itsekurin korostuminen. Tutkimuksessa pohditaan, miten lihavuus ja vaatimus yksilön itsehallinnasta kietoutuvat yhteen. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, miten ihmiset puhuvat lihavuudesta, miten yksilöt argumentoivat omia näkemyksiään asian suhteen ja millaisten argumentaatiopositioiden taakse keskustelijat ryhmittyvät. Teoreettisen viitekehyksen tutkimukselle tarjoavat Ulrich Beckin ja Anthony Giddensin näkemykset refleksiivisestä modernista ja erityisesti giddensläinen elämänhallinta ja elämänpolitiikka. Refleksiivisen modernin teoria korostaa individualismia ja yksilön valinnanvapautta – ja samalla vastuuta itsestä. Yksilö nähdään tässä viitekehyksenä tietynlaisena projektina ja ruumis tämän projektin ilmaisijana. Tutkimuksen aineistona käytettiin internetin keskustelupalstalta kerättyä aineistoa. Aineiston muodostivat vuosina 2014 ja 2015 vauva.fi –internetsivustolla käydyt keskustelut, joissa aiheena oli lihavuus. Tutkimuksessa käytettiin menetelmänä diskurssianalyysia ja tarkastelun kohteena olivatkin näin erityisesti merkityksen tuottamisen tavat; miten ihmiset tuottivat lihavuuteen liitettäviä merkityksiä? Aineiston argumentatiivisesta luonteesta johtuen tutkimuksessa hyödynnettiin myös retorista analyysia ja tämän tarjoamaa analyysivälineistöä. Näiden menetelmien avulla pyrittiin paikantamaan niitä arvoja ja asenteita joiden perusteella lihavuuteen suhtauduttiin tietyllä tapaa sekä selvittämään, millä näitä näkökulmia perusteltiin. Aineisto jakaantui kolmeen erilaiseen diskurssiin ja argumentaatiopositioon: lihavuuteen syyllistävästi suhtautuvaan, yksilön vastuuta korostavaan sekä lihavuutta selittelevään tai puolustavaan diskurssiin. Lihavuuteen syyllistävästi suhtautuvassa diskurssissa käytettiin runsaasti metaforia ja keskustelijoiden tuottama puhe oli erittäin hyökkäävää. Yksilön vastuuta korostavassa diskurssissa lihavuutta vastustettiin esimerkiksi vetoamalla itsekuriin, lihavuus nähtiin puhtaasti yksilön omana vikana. Selittelevä ja puolusteleva diskurssi puolestaan vetosi syihin, miksi yksilön elämänhallinta oli epäonnistunut. Näissä viesteissä korostui lihavuuden esiintuominen väliaikaisena tilana, ei osana yksilön identiteettiä. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että on olemassa tietty yleinen käsitys ja asenne siitä, että lihavuus on jotakin epämiellyttävää ja että sitä ei tulisi hyväksyä. Lihavuus nähtiin aineistossa lähes poikkeuksetta vääränlaisena olemisen tapana. Kaikki kolme argumentaatiopositiota vahvistivat tätä näkemystä, myös selittelevästi tai puolustavasti lihavuuteen suhtautuva diskurssi näytti vahvistavan ja rakentavan sitä samaa hegemonista näkemystä lihavuudesta kuin mitä myös syyllistävä tai yksilön vastuuta korostava diskurssi rakensi. Itsekurista ja ruumiin hallinnasta näyttää tutkimuksen perusteella tulleen yksilön arvon mitta.
Now showing items 19100-19119 of 32623