Browsing by Title

Long non-coding RNAs (lncRNAs) are over 200 bp long RNA molecules that are not translated into protein. LncRNAs can regulate the expression of protein coding genes, and studies have indicated their role in stress response. Stress response has also been associated with differences in the structure of the myelin sheaths in the mouse brain cortex. Myelin is produced by mature oligodendrocytes (OLGs), and therefore, OLGs are likely to play a role in stress response. The aim of this thesis was to find lncRNAs differentially expressed in the oligodendrocytes and myelin on the medial prefrontal cortex of stressed mice in comparison to controls. Mice of strains C57/6NCrl and DBA/2NCrl, differing in stress response, were exposed to chronic social defeat stress. After the stress paradigm, the mice were assigned as stress-susceptible or stress-resilient, the susceptible mice exhibiting anxiety-like behavior. RNA from OLGs and myelin from the medial prefrontal cortex of the mice was sequenced, and I compared the lncRNA expression levels between stressed and control mice and stress-susceptible and resilient mice using bioinformatic methods. I also assessed modules formed by lncRNAs and protein coding genes correlating in expression in both datasets. I used RT-qPCR to investigate if results from two differentially expressed lncRNAs, Gm37885 and Neat1, replicate in a stress hormone-treated oligodendrocyte cell line. Three hundred and seventy lncRNAs were differentially expressed between stressed mice and controls or stress-susceptible and resilient mice in the OLG dataset and 132 in the myelin dataset. Two hundred and 87 of them overlapped with a protein coding gene in the OLG and myelin datasets, respectively. Sixty-one percent of the differentially expressed lncRNAs were specific to comparisons in the OLG dataset and 73 % in the myelin dataset, but 39 % of the differentially expressed lncRNAs in the OLG dataset and 27 % in the myelin dataset were shared between them. No module of genes with correlating expression levels was associated with stress, but the expression levels of two correlation modules from each dataset differed between strains. The results for one of the differentially expressed lncRNAs, Gm37885, replicated in stressed Oli-neu cells in RT-qPCR. The results of my thesis indicate that multiple lncRNAs are involved in the mouse stress response, as many were differentially expressed and shared between phenotype comparisons. Additionally, significant gene expression differences were observed between strains, which could contribute to the previously reported strain differences in stress susceptibility. The results also suggest a specific role of Gm37885 in GR-mediated stress response. However, the function of Gm37885 remains unknown, and further studies regarding Gm37885 and the other differentially expressed lncRNAs should be carried out to draw conclusions of their contribution to the OLG-mediated stress response.

Bakgrunden till avhandlingen är det nordiska projektet NABO, som är en nordisk jämförelse om ungas upplevelser av delaktighet och inklusion. Syftet med denna avhandling är att bidra till att öka kunskapen om de ungas delaktighet genom att anlägga ett multidimensionellt perspektiv på fenomenet och att granska detta utifrån de ungas egna tankar och erfarenheter om de egna möjligheterna och förutsättningarna till delaktighet. Det empiriska materialet är insamlat i samarbete med det nordiska projektet NABO. Materialet består av sex fokusgruppintervjuer med sammanlagt 26 informanter i åldern 18–29 år. De unga som deltagit i intervjuerna har valts ut enligt kriterier som fastställts av NABO-projektet. Materialet i denna avhandling avgränsas till unga i huvudstadsregionen. I intervjuerna användes en färdig intervjuguide som utvecklats specifikt för projektet. Avhandlingen utgår ifrån ett socialpolitiskt delaktighetsbegrepp med fokus på Martha Nussbaums teori om mänskliga förmågor. Det empiriska materialet analyseras med hjälp av kvalitativ innehållsanalys. Som hjälp i kategoriseringen av det empiriska materialet används tre dimensioner av delaktighet: social-, offentlig-, och individuell delaktighet. Studien visar att de unga har en mångsidig syn på begreppet delaktighet. I analysen framgår att de unga relaterar social delaktighet till tillgången av sociala nätverk, behovet av samhörighet och gemenskap samt upplevelsen av stöd och resurser i form av vänner, familj och olika typer av tjänster och service. Analysen visar att de unga relaterar offentlig delaktighet till de påverkningsmöjligheter man som enskild individ har men också de möjligheter man har att påverka tillsammans med andra individer. Det handlar även om de faktorer de unga anser vara viktiga att påverka samt de påverkningsmöjligheter samhället ger unga. Individuell delaktighet utifrån det empiriska materialet handlar om möjligheten att ta egna beslut. Det handlar även om huruvida man upplever sig ha lika förutsättningar och möjligheter som andra unga som befinner sig i samma situation. Hit relateras även ungas upplevelser av orättvis behandling. Sammanfattningsvis har de unga i denna avhandling en positiv syn på de egna möjligheterna, förutsättningarna och villkoren till delaktighet. De unga tar i likhet med teorin om mänskliga förmågor fasta på ett flertal yttre och inre faktorer som påverkar den egna förmågan både positivt och negativt och som vidare kan öka och begränsa möjligheten till ett helhetsmässigt och fungerande liv och därmed påverka möjligheten till delaktighet.

Tässä tutkimuksessa tarkastelen, selittävätkö samat ihmiset luonnonkatastrofeja tai niistä aiheutunutta kärsimystä sekä yliluonnollisilla tarkoituksilla että tieteellisesti. Kuvaan myös, missä määrin ja miten aineiston kirjoittajat selittävät luonnonmullistuksia tai niistä johtuvaa kärsimystä yliluonnollisilla, tarkoituksen sisältävillä selityksillä. Tutkimuksessani hyödynnän psykologisia, kognitiivisia teorioita ihmisten selityksistä havaitsemalleen todellisuudelle. Legaren, Evansin, Rosengrenin ja Harrisin mukaan sama ihminen voi tilanteesta riippuen selittää samaa ilmiötä tieteellisesti, yliluonnollisesti, molemmilla selitysmalleilla tai näitä yhdistäen. Sovellan myös Kelemenin teoriaa ”epämääräisestä” teleologiasta, eli ihmisten taipumuksesta havaita yliluonnollisia tarkoituksia muun muassa luonnonilmiöissä. Pro gradun aineisto on vuosina 2004‒2013 kirjoitettu suomalainen internetkeskustelu, jonka viesteistä valtaosa käsittelee Intian valtamerellä vuonna 2004 tapahtunutta tsunamia. Keskustelu koostuu 288 kirjoittajan 1275 viestistä. Analysoin aineiston Saldañan kausaatiokoodauksen pohjalta kehittämälläni teoriaohjaavalla tekstinkoodausmenetelmällä. Tutkimuksen keskeisin tulos on, että valtaosa yliluonnollisia, tarkoituksen sisältäviä selityksiä soveltaneista kirjoittajista selittää tapahtumia myös tieteellisesti. Vähemmistö luonnonkatastrofeja tai niistä aiheutunutta kärsimystä selittäneistä kirjoittajista esittää tapahtumille yliluonnollisia tarkoituksia. Keskustelijat selittävät yliluonnollisilla tarkoituksilla luonnonkatastrofista aiheutunutta kärsimystä ‒ tieteellisiä selityksiä keskustelijat sen sijaan käyttävät sekä luonnonilmiön että siitä johtuvan kärsimyksen selittämiseen. Kirjoittajat ilmaisevat yliluonnollisia tarkoituksia eksplisiittisesti ja metaforisesti, ja ilmaisutavalla on yhteys tieteellisten selitysten soveltamiseen. Kaiken kaikkiaan tulokset tukevat käsitystä, jonka mukaan osa ihmisistä selittää luonnonkatastrofeista aiheutunutta kärsimystä sekä tieteellisesti että yliluonnollisilla tarkoituksilla myös melko sekulaarissa ja korkeasti koulutetussa yhteiskunnassa. Saman ilmiön tieteelliset ja yliluonnolliset selitykset voivatkin tietyissä olosuhteissa olla psykologisesti yhteensopivia, vaikka ne kulttuurisessa keskustelussa usein esitetään toisensa vastapareina.

Tässä tutkimuksessa tutkitaan espanjalaisen dominikaanipapin Raymundus Penyafortelaisen (n. 19801275) käsitystä 1200-luvun avioliitosta. Raymundus opetti kanonista lakia Bolognan yliopistossa ja oli myöhemmin Roomassa paavi Gregorius IX:n (12271241) rippi-isä. Tutkimuksen lähteenä on Kataloniassa syntyneen Raymunduksen rippikäsikirjan Summa de paenitentia tai Summa de casibus poenitentiae (1225–1234) neljäs osa Summa de matrimonio, joka käsittelee avioliittoon liittyviä asioita. Tutkimuksessa tutkitaan millainen käsitys avioliitosta, siihen liittyvistä ehdoista ja synneistä muodostuu tämän teoksen perusteella. Tutkimustehtävänä on myös selvittää, millaiseen tilanteeseen ja tehtävään tämä kirja oli tarkoitettu ja miksi Raymundus kirjoitti sen. Tutkimuksessa pohditaan lisäksi millaisia teologisia ja juridisia näkemyksiä sekä taustalla vaikuttavia tekijöitä Raymundus esittää avioliittokäsityksensä pohjaksi. Tarkastelun kohteena ovat seikat, jotka Raymundus Penyafortelainen näkee avioliiton esteiksi ja ongelmiksi. Tutkimuksessa tutkitaan millaisen keskiaikaisen yhteiskunnallisen kuvan teos antaa avioliitossa elämisestä ja sen solmimisesta. Tämän vuoksi on oleellista tarkastella maallisen ja kirkollisen avioliittolain eroja sekä sitä miten ripittäytymisen avulla ratkaistiin aviollisia ongelmia. Tutkimusmetodi on ensisijaisesti kirkkohistoriallinen lähteen kanssa tapahtuva vuoropuhelu, jonka tavoitteena on muodostaa lähteestä ja tutkimuskysymyksistä temaattisesti rakentuva narraatio. Historiallisessa tutkimuksessa lähteen tutkiminen ja analysointi ovat oleellisessa osassa. Samalla lähdettä tarkastellaan aikakautta koskevan tutkimuskirjallisuuden valossa. Tutkimuksen keskiössä on täysin uudenlainen kirjallisuudenlaji ja teos, joka oli erittäin merkittävässä asemassa tuon ajan yhteiskunnassa. Tutkimuksessa kirjahistoriallinen lähestymistapa näkyy tutkittavan teoksen vaikutushistorian ja merkityksen tutkimuksena. Mitä avioliittoa koskeva rippikäsikirja on merkinnyt kirkon piispoille ja papistolle, ja millaisia vaikutuksia sillä on ollut avioliittoa solmiviin ihmisiin sekä asioihin, jotka koskivat avioliittoa. Lisäksi tarkastelun kohteena on kirjan merkitys tiedon ja kommunikaatiomallin välittäjänä. Raymundus Penyafortelaisen teos oli kohdistettu niille, jotka pohtivat ratkaisuja 1200-luvun avioliiton teologisiin ja käytännöllisiin ongelmiin. Kirjan tarkoituksena oli opettaa rippipappeja löytämään sopivia ratkaisuja rippitilanteisiin, jotka koskivat avioliittoa. Paavin vallan kasvaessa ja ripittäytymisen tullessa pakolliseksi vuonna 1215 pidetyssä neljännessä Lateraanikokouksessa, rippi-isät tarvitsivat uusia ohjeita rippitilanteen oikeanlaiseksi toteuttamiseksi. Summa de matrimonio on moniulotteinen kuvaus 1200-luvun avioliitosta ja myös sen ajan yhteiskunnasta. Raymundus toimi oppi-isänä muille papeille ja vei paavillista tietoa eteenpäin seurakuntiin. Kirjasta voi havaita millaisia avioliittoon liittyviä ongelmia tuona aikana esiintyi, mutta myös yhteiskunnallisen tilanteen, jossa maallinen ja kirkollinen laki elivät rinnakkain. Raymundus toi teoksessaan usein esille aikaisempien rippikäsikirjoittajien eriäviä mielipiteitä, joihin hän otti oman auktoriteettinsa kautta kantaa. Teosta ei voi tulkita ilman laaja-alaista selvitystä tuon ajan yhteiskunnallisesta tilanteesta ja tavoista, ja toisaalta se oli ristiriitaisen yhteiskunnallisen tilanteen paljastaja. Raymunduksen esittelemä avioliittokäsitys nousi voimakkaasti kirkollisista lähtökohdista, joiden taustalla oli kirkkoisien ja Raamatun teologia. Raymundus kirjoitti Summa de matrimonion kanonisen lain ja uuden avioliittokäsityksen opettamiseen ja tiedon välittämiseen seurakuntiin. Raymundus otti huomioon myös vaikeudet noudattaa kaikkia kirkollisia sääntöjä ja avioliiton ehtoja arkielämässä. Joissakin tapauksissa keskiajan maallinen ja kirkollinen elämä saattoivat joutua ristiriitaan keskenään. Tästä syystä rippi oli avain ihmisen sielun pelastukseen ja hengelliseen hyvinvointiin. Rippi-isän oli tunnettava oikeudenmukaisuutta tuova kanoninen laki, mutta hän oli myös tärkeässä asemassa avioliitto-ongelmien ratkaisijana ja helpotuksen tuovana sielunhoitajana.

According to previous research, self-esteem has a connection with well-being, behavior and learning of a person. Well accomplished physical education enables supporting positive self-concept. The aim of this research was to study how pupils describe the ways class teachers have supported their self-esteem during physical education classes and to compare the answers to class teachers' methods they had used to build pupils' self-esteem in physical education. Theories and models related to self-esteem, as well as physical education at school, were examined as a theoretical framework. Five-dimensional model of self-esteem by Borba was chosen as the guiding theory of the study. The dimensions are security, selfhood, affiliation, mission and competence. 95 sixth graders participated a questionnaire, which had open questions and statements about building self-esteem in physical education classes. The answers were compared to 19 class teachers' answers about the same subject. In the study, the open questions were analyzed using theory-guided content analysis as a method. The study shows that according to sixth graders class teachers have succeeded to support pupils' self-esteem with several different ways, which also matched well with Borba's theory of building self-esteem. The sixth graders and class teachers had quite similar ways to describe the methods of supporting self-esteem. The corresponding methods were positive attention and feedback, setting easier goals, avoiding competition and emphasizing the significance of exercise. The review of quantitative statements showed that both pupils and their teachers considered creating secure feeling during physical education classes the most successful component. The results are useful when teachers consider methods to support self-esteem of pupils in physical education classes.

This qualitative Master's thesis is a narrative case study which examines life of an elementary school teacher who worked for 42 years in the same school in a municipality located in Uusimaa region in the early 20th century. The study began from the researcher's interest in village school teacher's role, status and long work history in the same village school where the researcher herself was working on the end of the same century for 27 years. The investigation determines who Kaarlo Juho Vitalis Ollila was and what he was like as a teacher and educator. The study aims to answer what kind meaning Ollila's teaching had to his students and their parents. It is also being pointed out how teacher Ollila's life and development of the village could be seen and experienced in the village, and what role teacher Ollila's family had in the development of the school and village. Previous studies show that the village school teacher has been quite alone and separate from the villagers when entering teacher's position in the village community and the villagers were expecting good teacher's signs from the new teacher. Villagers also required the teacher to participate in the development of the village. 16 villagers born in the years 1908 – 1941 were interviewed in this study. Nine of the interviewees were men and seven were women. All the interviewees were lively older people motivated to interviewing. Data was gathered as theme interviews which took place mainly in the interviewees' homes. Data were transcribed by the theme.

Social debate and a number of studies take care of children’s and adolescent’s well-being; approximately 10–20% of children of all ages suffer from mental health problems. Supporting the well-being of children is also included in the national curriculum, which assigns schools a teaching and educational role to support students’ positive identity, development and well-being. Particularly important is the recognition of pupils’ own strengths and specialities. Over the past decade positive psychology and character strength interventions have been seen as one of the possibilities to support pupil’s well-being in schools. However, there is still little research on student experiences. The aim of this study was to describe the experiences of 6th and 9th grade pupils about their own strengths and success and the encouragement of another. In order to understand the pupils’ experiences, the second theoretical framework of this study is the development of the self as a part of identifying one’s own strengths. The purpose of this study is to give an indication of how necessary the use of positive pedagogy can be seen. A total of 175 pupils participated in the study, of which 107 were 6th graders and 9th graders 68. The study material was secondary and part of a broader research project at the University of Helsinki. The material consisted of three open questions that explored pupils’ experiences of their own strengths and success. Also the encouragement of others was investigated. The material was analysed by qualitative content analysis. Recognizing the strengths of children and adolescents, the experiences of their success and the encouragement of the other came to the fore in school and leisure contexts. However, about one-third of the students were unable to tell about a situation where they had succeeded or used their strengths. One of the strengths mentioned was the need to help others. Success was felt especially in school work. Pupils encouraged others to succeed. Pupils know more often about the situation in which they have encouraged others, rather than their own strengths and experiences of success.

Javan myötä ohjelmointikielten kääntämisprosessiin on uudelleen esitelty erityisen käsittelyn kohteeksi kelpaava välikieli, tavukoodi. Tavallisesti Java-ohjelmaa suoritettaessa erityinen virtuaalikone lataa tavukoodimuotoisen ohjelman esityksen, jota suoritetaan joko tulkkaamalla tai suoritusaikaisesti suoritusalustan ymmärtämälle kielelle kääntäen. Tässä tutkielmassa tutkitaan välikielen tasolla tapahtuvia optimointimahdollisuuksia. Oliokielten dynaamisen luonteen vuoksi puhtaasti staattinen optimointi on vaikeaa ja siksi usein hedelmätöntä. Tutkielman yhteydessä kuitenkin tunnistettiin mobiiliohjelmointiin soveltuva suljetun maailman oletus, jonka puitteissa tavukoodin tasolla voidaan ohjelmaa parannella turvallisesti. Esimerkkinä tutkielmassa toteutetaan ylimääräisiä rajapintaluokkia poistava optimointi. Koska optimointialgoritmit ovat usein monimutkaisia ja vaikeaselkoisia, tutkitaan työssä myös mahdollisuuksia niiden yksinkertaisempaan esittämiseen. Alunperin Javalla toteutetun luokkahierarkiaa uudelleenjärjestelevän algoritmin esiehtojen tarkastus onnistutaan kuvaamaan ensimmäisen kertaluokan logiikan kaavalla, jolloin esiehtojen tarkastus onnistuu tutkielman puitteissa toteutetulla logiikkakoneella. Logiikkakoneelle kuvataan logiikkakaavojen propositiot Javalla, mutta propositioiden yhdistely tapahtuu ja-konnektiiveja käyttävällä logiikkakielellä. Suorituskyvyltään logiikkakone on joissain tapauksissa Java-toteutusta nopeampi.

Tämän pro gradu -tutkielman kohteena ovat valtionhallinnon selvitysmiehet vuosina 2000-2014. Selvitysmiesvalmistelun kehittymiseen vaikutti 1970-luvulla käynnistynyt muutos ministeriöiden työmenetelmissä ja sitä voidaan pitää komitealaitoksen ja hallinnon uudistamistrendien jälkeläisenä. Tutkielmassa kuvataan, miltä selvitysmiesvalmistelu näyttää lähes 30 vuotta syntymänsä jälkeen. Kirjoittaja myös kysyy, vieläkö selvitysmiehiä tarvitaan? Kannattaisiko tätä määräaikaisen valmistelun välinettä arvioida suhteessa valmistelun uusiin tarpeisiin? Tutkimus on osa professori Anne Maria Hollin akatemiahanketta Sukupuoli ja moninaisuus politiikan vanhoissa ja uusissa instituutioissa (2009-2014). Tutkimuksen aineistot muodostuvat valtionhallinnon hankerekisteriin (HARE) tallennetuista selvitysmieshankkeista aikavälillä 1.1.2000-31.12.2014 (282kpl) sekä 16 selvitysmiesten ja toimeksiantajien teemahaastattelusta. Aihetta ja aineistoja on käsitelty monimenetelmällisesti, jotta tutkimuskohteesta muodostuisi mahdollisimman monipuolinen kuva. Hankerekisteriaineistoa on käsitelty tilastollisin menetelmin IBM SPSS Statistics- ja Microft Excel -ohjelmistoissa. Aineistoa hyödynnettiin haastatteluotannan suunnittelussa ja selvitysmiesvalmistelun perusmuuttujien selvittämisessä. Teemahaastatteluaineisto vietiin ATLAS.TI-ohjelmaan, jossa se koodattiin tutkimuksen teemoilla ja avainkäsitteillä. Näin aineistosta hahmottui haastateltujen sanomana yhdenlainen totuus selvitysmiesvalmistelusta suomalaisissa ministeriöissä. Hyvä selvitysmiesvalmistelu syntyy edelleen ajattelun vapaudesta, jota haittaa yleensä työlle asetettu tiukka aikataulu. Selvitysmies on kuitenkin ollut sääntelystä vapaa toimija, jonka asettaminen ja valvonta on ministeriöiden omassa päätäntävallassa. Arvostuksensa huipulla selvitysmiehiksi on ollut helppo saada osaavia asiantuntijoita suhteellisen halvalla eli selvitysmieskäytäntö on kiistatta hyödyttänyt julkishallintoa. Selvitysmiesvalmisteluun on haluttu liittää positiivisia, puolueettomuuden ja objektiivisuuden merkityksiä. Toisaalta selvitysmiesten käytölle tai työskentelylle ei koskaan tehty ohjeita tai asetettu yhteisiä tavoitteita eikä sellaisia ole tänäkään päivänä. Töiden laatu on ollut vaihteleva ja ne ovat usein jääneet irralleen toimeenpanosta. Selvitysmiesten rekrytointi tapahtuu useimmiten ministeriöiden poliittisen johdon aloitteesta ja sen lähipiiristä. Tämä käytäntö näyttää muuttuneen vain vähän, jos ollenkaan. Meneillään olevista selvityshankkeista, selvitysmiesten taustoista ja palkkioista on edelleen hankala saada tietoa. Selvitysmiesten palkkahaitari on suuri ja moni on tehnyt selvityksen oman työn ohellakin, ilman korvausta. Pelisääntöjen puuttuminen ja yhä kiristyvä kehysbudjetointi on tehnyt selvitysmiehestä houkuttelevan kaatokopan kaikenlaiselle väliaikaiselle tutkimus-, projekti- ja selvitystyölle. Samalla selvitysmiesten arvostus on laskenut. Selvitysmiesvalmistelusta on tullut arkisen junailun väline, jota käytetään valmistelun lisäksi joustavasti mm. epämiellyttävien asioiden hautaamiseen, legitimoimaan jo tehtyjä päätöksiä, sovinnoneleenä hallituskumppaneille tai poliittisina käsikassaroina. Vaikuttaako tutkimus- ja tutkimusrahoitusuudistus myös selvitysmiehiin, nyt kun valtioneuvostolla on rooli ministeriöiden tutkimustoiminnan kehittämisessä? Suomalainen valtionhallinto on muuttunut radikaalisti 1980-luvulta ja selvitysmiesvalmistelua, käyttökohteita ja hyödyntäjien tarpeita pitäisi arvioida perusteellisesti tässä muuttuneessa maailmassa.

The goal of my research is to find out which factors affect the success of elementary school-age pupils with autism spectrum in schooling in the general education class and which factors prevent success. This study was carried out as a qualitative study using a phenomenological research sample, because this method is well suited for exploring experiences of the research participants. The data was collected in the spring of 2023 by interviewing five parents of pupils on the autism spectrum. The answers of the interviews were analyzed in search of factors that would help satisfy the three basic psychological needs defined by self-determination theory. Based on the experiences of the interviewees, the reason for the delay in getting help for children on the autism spectrum was often that school was waiting for the child to receive a diagnosis. Getting tested and getting a diagnosis can be a process lasting many years. If the child does not get the support he/she needs at school during this time, it will have a negative effect on his/her well-being and ability to attend school. Cooperation with families and meeting the child was clearly influenced if the teacher has previous experience with pupils on the autism spectrum or understanding of these different pupils. Factors facilitating the cooperation were the school staff's understanding of the child and family, the teacher's positive attitude, the effective interaction between home and school, and the tailoring of support measures according to the child's needs. Obstacles to cooperation were radically different views on the child's need for support, seeing the child and the family in a negative light, and meetings, the end result of which was that the child was still left without the support he/she needed.