Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Tikkanen, Heli (2014)
    Tutkimuksessa selvitetään työntekijän siirtymistä kokoaikaisesta, vakituisesta työstä osa-aikaiseksi työntekijäksi saman työnantajan palveluksessa sekä tämän siirtymisen vaikutusta vuosilomaan. Tutkimusmetodina käytetään lainoppia eli oikeusdogmatiikkaa. Työnantaja voi yksipuolisesti muuttaa kokoaikaisen työsuhteen osa-aikaiseksi työsuhteeksi työsopimuslain nojalla työnantajan heikon taloudellisen tilanteen perusteella joko pysyvästi osa-aikaistamisella tai tilapäisesti lomauttamalla. Työntekijän ja työnantajan sopimus on kuitenkin lainsäädännössä yleensä edellytys aiemmin sovitun työajan vähentämiselle. Ainakin osittain sopimuksen mukaisia ovat osa-aikaiset perhevapaat, osittainen opintovapaa, osa-aikainen sairauspoissaolo, osa-aikaeläke, osatyökyvyttömyyseläke sekä työaikalain 15 §:n mukainen osa-aikatyöstä sopiminen sosiaalista tai terveydellisistä syistä. Tutkimuksessa selvitetään, minkälaisia oikeuksia, velvollisuuksia tai rajoituksia työsuhteen osapuolilla on työntekijän siirtyessä osa-aikaiseksi työntekijäksi. Työssä tarkastellaan suomalaisen lainsäädännön lisäksi aiheeseen liittyvää EU-oikeutta, erityisesti osa-aikatyöntekijöiden syrjintäkieltoa sekä pro rata temporis -periaatetta. Kokoaikaisen työntekijän siirtyessä osa-aikaiseksi työaika lyhenee, jolloin palkka yleensä pienenee samassa suhteessa. Työajan ja palkan muutoksilla on puolestaan vaikutuksia työntekijän vuosilomaoikeuteen. Kokoaikaisena työntekijänä jo ansaittua vuosilomaa ei voida vähentää henkilön siirtyessä osa-aikaiseksi työntekijäksi. Pro rata temporis -periaatetta voidaan soveltaa vain osa-aikaisen työskentelyn ajanjaksolta ansaittavaan vuosilomaan. EU-oikeuskäytännön mukaan osa-aikaisen työntekijän työajan ja vuosiloman pituuden on oltava vähintään samassa suhteessa kuin kokoaikaisen työntekijän työaika ja vuosiloma. Asianmukaisesti myönnetty sairausloma ei kuitenkaan saa vähentää vuosilomaoikeutta. Vuosilomalaissa on EU-oikeudesta poiketen rajoitettu sairausloman laskemista työssäolon veroiseksi ajaksi. Työntekijään sovellettava loman ansaintasääntö voi muuttua kesken lomanmääräytymisvuoden, jos sovittu työaika muuttuu muuten kuin tilapäisesti. Tilapäiseksi laskettavalle työaikamuutokselle ei kuitenkaan ole laissa tarkkaa aikarajaa. Lähtökohtaisesti lomautus katsotaan aina tilapäiseksi muutokseksi. Vuosilomapalkka lasketaan eri tavoin riippuen sovellettavasta loman ansaintasäännöstä, palkanlaskentatavasta sekä siitä, onko työntekijä vielä osa-aikatyössä lomanmääräytymisvuoden päättyessä. Lisäksi työssäolon veroisen ajan sekä vuosilomapalkan laskennassa osalomautusta, osa-aikaista perhevapaata, osa-aikaista sairauslomaa sekä osittaista opintovapaata koskevat omat erityissäännökset. Tutkimuksen mukaan saman verran lomanmääräytymisvuodessa työtä tekevät osa-aikatyöntekijät, joiden työaikajärjestelyt ja palkan laskentatapa on toteutettu eri tavalla, voivat vuosilomalain perusteella ansaita erimittaisen vuosiloman sekä erilaisen vuosilomapalkan. Eri osa-aikatyömuotoja koskevat erityissäännökset vielä lisäävät eroja eri osa-aikatyöntekijöiden välillä. Osa-aikatyömuotojen erilainen kohtelu voi kuitenkin olla perusteltua asiallisista ja hyväksyttävistä syistä, ja siten olla myös EU-oikeuden mukaista. Sen sijaan yhtä paljon työtä lomanmääräytymisvuoden aikana tekevät työntekijät, joilla on sama osa-aikaisuusperuste mutta erilainen työaikajärjestely, voivat saada vuosilomalain säännösten perusteella erilaisen vuosilomaoikeuden, ja tämän ei voida katsoa olevan yhdenvertaisuus- eikä neutraali-suusperiaatteen mukaista.
  • Heikkinen, Lyydia (2022)
    Työmarkkinoilla on käynnissä maailmanlaajuinen murros, jossa epätyypilliset työsuhteet lisääntyvät ja yksilön työelämästä tulee pirstaleisempaa. Suomessakin osa-aikatyön trendi on ollut nousujohteinen 2000-luvulla. Osa-aikatyö on yleistä erityisesti tietyillä aloilla, kuten kaupan alalla, ja jotkut osa-aikatyötä tekevät ovat vastentahtoisesti osa-aikaisessa työsuhteessa. Vastentahtoisesti osa-aikatyötä matalapalkka-alalla tekevä henkilö voi kokea toimeentulo-ongelmia ja siten tarvita sosiaaliturvaa toimeentulonsa varmistamiseksi. Tilastojen valossa sovitellun työttömyysetuuden käyttö on kuitenkin osa-aikaisten työsuhteiden yleisyyteen nähden melko vähäistä, joten on kiinnostavaa, miksi osa-aikaiset eivät nosta heille suunnattua sosiaalietuutta. Ilmiön tutkimiseksi menetelmänä käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysia, jossa teoriana on rationaalisen valinnan institutionalismi. Se perustuu olettamukseen, että ihminen ei tee valintojaan aina täysin talousrationaalisesti vaan niitä ohjailee instituutiot. Instituutioilla tarkoitetaan yhteiskunnan pelisääntöjä, jotka muokkaavat ihmisen käyttäytymistä niin sosiaalisesti, poliittisesti kuin taloudellisesti. Instituutioiden lisäksi tarkastellaan normien ja organisaatioiden vaikutusta osa-aikatyöntekijöiden ja sosiaaliturvan käyttämisen suhteessa. Aineisto koostuu yhdeksästä haastattelusta, jotka on tehty kolmen päivittäistavara- tai erikoistavarakaupan osa-aikaisille työntekijöille. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Miten kaupan alan osa-aikatyöntekijät selittävät sovitellun työttömyysetuuden nostamisen tai nostamatta jättämisen rationaalisen valinnan institutionalismin näkökulmasta? 2. Millä keinoilla osa-aikatyöntekijöiden tilannetta voidaan parantaa ja mitkä instituutiot, normit ja organisaatiot ovat olennaisia tilanteen parantamisessa? 3. Miten haastateltavat kokevat sovitellun työttömyysetuuden kannustavuuden? Tutkielman tulokset kertovat, että kaupan alan osa-aikatyöntekijät jättävät sovitellun työttömyysetuuden nostamatta muun muassa siksi, että eivät tiedä sen olemassaolosta, pitävät hakuprosessia hankalana tai tukea riittämättömänä. Heidän mielestään lisätyön hakeminen on parempi vaihtoehto kuin tuen nostaminen ja pärjääminen omilla ansioilla kunniallisempaa kuin sosiaaliturvaan tukeutuminen. Jotkut haastatelluista pärjäsivät tuloillaan hyvin, eivätkä olleet oikeutettuja tukeen tai eivät tarvinneet sitä. Jotkut heistä kokivat kuitenkin toimeentulovaikeuksia, ja osa-aikatyöntekijöiden tilanteen parantamiseksi tarvitaan muun muassa osa-aikatyön kanssa yhteensopivampi sosiaaliturva ja parempaa informaatiota sosiaalituista. Myös työehtosopimusten avulla osa-aikaisten tilannetta voi parantaa. Soviteltu työttömyysetuus ei tulosten mukaan vaikuta olevan kannustinloukku kaupan alan osa-aikatyöntekijöiden työllistymiseksi korkeampien työtuntien työsopimukseen tai kokoaikatyöhön.
  • Mailasalo, Maria (2015)
    Tutkimuksessa tarkastellaan, miten vuosien 1999–2013 välisenä aikana julkaistuissa neuvolatoimintaa ohjaavissa teksteissä puhutaan isyydestä ja isään liittyvistä riskeistä. Neuvolajulkaisut ovat osa perhepolitiikkaa, jonka kautta otetaan kantaa toivottavaan ja oikeanlaiseen vanhemmuuteen. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaista kuvaa neuvolatoimintaa ohjeistavat julkaisut välittävät ja rakentavat isyydestä ja millaisena yhteiskunnallinen isyys näyttäytyy tarkastelujakson aikana. Tutkimuksessa kartoitetaan lisäksi sitä, millaisia riskejä isiin liitetään ja millaista vanhemmuutta riskeihin puuttumisen kautta tuotetaan. Tutkimusaineisto koostuu yhteensä kuudesta julkaisuista, joista yksi on Stakesin, kaksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja kolme sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemia. Analyysimenetelmänä käytetään laadullista, temaattista analyysia. Tutkimus sijoittuu sosiaalisen konstruktioinismin tutkimusperinteeseen, jonka näkökulmasta tarkastellaan sitä, miten aineisto on mukana sosiaalisen todellisuuden rakentumisessa ja miten se vahvistaa tai purkaa isyydelle annettuja merkityksiä. Hallinnan analytiikka tarjoaa teoreettisia apuvälineitä aineiston analyysiin ja sen kautta käsitellään sitä, miten ilman pakottamista ja suoraa puuttumista vanhempia hallitaan ja millaisia subjekteja hallinta tuottaa. Hallinta legitimoidaan riskien kautta, ja myös riskin käsite on tutkimuksessa keskeinen. Isän merkitys kasvaa neuvolateksteissä vuosien 1999–2013 välillä. Aineistosta muodostuu tarkastelujakson alkupuolella ristiriitainen kuva isästä, joka on osaamaton, mutta josta kuitenkin toivotaan ammattilaisten ja äitien tuella osallistuvaa ja aktiivista vanhempaa. Äiti nähdään ensisijaisena vanhempana, mutta ihanne isän osallistumisesta ja vanhemmuuden jakamisesta vahvistuu 2000-luvulla. Isyydestä puhuminen jää kuitenkin 2000-luvulla paikoin piiloon niin sanottuun sukupuolineutraaliin vanhemmuuspuheeseen, jossa vanhemmuudesta puhtaan viittaamatta erityisesti äitiin tai isään. Tällä sukupuolineutraaliudella pyritään kaiketi tavoittamaan perhemuotojen moninaistuminen, mutta samalla se jättää näkymättömiin isyyteen ja vanhemmuuteen liittyvät sukupuolittuneet valta- ja vastuusuhteet. Elämäntapariskeistä puhuttaessa isyyteen ja yleisemmin vanhemmuuteen kohdistuva hallinta on neuvolateksteissä erityisen näkyvää. Riskejä ohjeistetaan arvioimaan kaikkien vanhempien kohdalla ja niihin suhtaudutaan ennakoivasti. Riskeihin puututaan ennen kaikkea lapsen etuun vetoamalla. Perheet, joiden kohdalla riskejä esiintyy, eivät joudu suoran kontrollin alaisiksi, vaan heihin kohdistetaan tukea ja neuvontaa. Vanhemmista tuotetaan neuvolan käytäntöihin sopeutuvia asiakkaita, jolloin heidän vanhemmuuteensa ja perheyteensä päästään ottamaan kantaa ja muokkaamaan sitä ilman pakkokeinoja. Julkaisuissa piirtyy kuva tietoa omaksuvasta, vastuun ottavasta sekä neuvolan kanssa kasvatuskumppanuuteen antautuvasta vanhemmasta. Analyysin perusteella voidaan todeta, että aineistossa naisten ja miesten yhteiskunnallinen vastuu vanhemmuudesta on hyvin erilaista: äidin vastuu lapsista nähdään ensisijaisena läpi tarkastelujakson. Tutkimus osoittaa, että käsitys vanhemmuudesta ja perheistä laajentuu ja monimuotoistuu tarkastelujakson loppupuolella, kun isien lisäksi neuvolateksteissä pyritään huomioimaan myös muut ei-raskaana olevat vanhemmat. Tutkimuksen perusteella on lisäksi havaittavissa, että hallinta ja riskien kartoittaminen kohdistuvat varhaisen puuttumisen ja ennaltaehkäisyn periaatteen lisääntymisen myötä raskaana olevan lisäksi myös ei-raskaana olevaan vanhempaan. Koska tutkitut julkaisut määrittävät sitä, millaisena toivottava isyys tai vanhemmuus nähdään ja koska julkaisut ovat kansallisia ja tavoittavat neuvolatyön välityksellä miltei kaikki käytännön neuvolatyötä tekevät, ei ole samantekevää, millaisia mahdollisuuksia isille julkaisujen sivuilla tarjotaan, mitä jätetään piiloon ja millaisia kompetensseja vanhemmilta neuvolan käytännöissä vaaditaan.
  • Määttä, Jenni (2015)
    Aims. Cleaning work is practical work, meaning identification of professional competence cannot be based on written tests but must be based actual performance of practical tasks. The aim of this Master's thesis was to identify the main skills in professional maintenance cleaning and to define levels of skill within various levels of ability. The aim was to create a tool for employee and supervisors which can be used to identify employee skills through practical work tasks. Methods. The study was carried out in two different cleaning service companies. Features of process analysis, collaborative planning and stimulated recall methods were applied to the research. Classification of the key skills in maintenance cleaning was based on the views of the companies' trainers, as well as a questionnaire which was answered by supervisors. The skill level descriptions were produced as part of the companies' training programs, and the expertise and experience of the participants were also utilized. In the last step the skill matrix was piloted with employees and its usability in skill identification was evaluated. Results and conclusions. According to the results, 14 different skills were identified as the main skills of maintenance cleaning. They were classified as management of processes and working methods, maintaining working capacity and general professional skills. A theory with four levels was developed to represent the different skill levels: the novice's skills are defined as random, the apprentice's as repetitive, the journeyman's as applicable and the master's as skills developed through work. To reach the master skill level both theoretical knowledge and practical experience are required. To allow for the identification of knowledge, skill matrices were produced for the employee as well as for the supervisor. The matrices can be used as a part of induction and also in training.
  • Lehtimäki, Hanna (2015)
    Objectives. Competence management has been a recent topic in public debate. However, it has not been researched so much in primary education. The purpose of my master's thesis is to describe how competence management and teachers' competence development takes place in primary schools. The focus of my master's thesis is on studying the practices that support school teachers' competence development. Through research on the practices that support competence development, the practices can be shared with other work communities. This is how primary schools can learn the competence development of each other. Methods. The data was collected by focused interview of the five primary school principals and school leaders in Southern Finland. The interviewees were selected for research by snowball sampling and according to interest in the subject. The results were analyzed using content analysis. Results and conclusions. The results show that competence management in the primary school principals' work was determined by identification, maintenance, development, and acquisition of skills. Primary school principals felt that their role as the competence leader was in directing competence development and setting objectives, enabling competence development, supporting learning, motivating and inspiring, creating frameworks and structures, creating co-operation between teachers, and controlling the development of competence. Primary school principals guided the competence development of class teachers with regular development discussions, continuing education and diverse workplace learning. Class teacher competence development in primary schools was supported by discussion and interaction, collaboration, and instruction-based practices. The practices that support class teachers' competence development are co-operation, organizational teaming, pair working, teaching together and co-teaching, learning from students, networking, pedagogical discussion, reading professional literature, sharing expertise in the work community, briefing, highlighting and use of teachers' strengths, giving different roles to teachers, and teacher guidance in the everyday life of education and teaching. The requirements and challenges of successful skills development are, looking from different aspects, related to class teachers themselves, resources and school culture. In the future, principals should help class teachers recognize the practices that support competence development as opportunities for their professional growth. Other schools can take ideas from these practices and further develop them to suit the needs of their own working environment. The practices brought on by this study should be a part of principal training, so that they could spread to other schools with various possible implementations. In addition, principals in basic education should be guided to realize the benefits and significance of vision in competence management.
  • Vuori, Jaana (2019)
    There is currently a lively public debate about change in working life and future skills needs. When working life changes, it is important that knowledge and leadership should also change. The aim of my thesis was to examine changes in work and skills in the restaurant industry from the perspective of the restaurant manager. The goal was to describe and add to the understanding of the restaurant manager's work and role through their experience and vision. Knowledge management is an integral part of the competence, which is part of the work of the restaurant manager. The thesis examines what knowledge management means for supervisors and how competence development is reflected in work and practice. The theoretical framework of the thesis is made up of literature related to knowledge, leadership, competence management and managerial work, as well as a brief overview of the nature of the hospitality industry and the future. The empirical part of the thesis was carried out with semi-structured theme interviews and the results were analyzed by theory-driven content analysis. The data was collected between May 2018 and December 2018. Ten restaurant managers working at Fazer Food Service were interviewed in the study. As a result of the study, it became clear that the work of a restaurant manager in that organization was interdimensional and consisted of many different tasks and roles. It was important for the restaurant managers to act as superiors and to encourage their staff. Interaction with staff, customers, supervisor and colleagues was important. Knowledge management was one of the tasks that was performed as part of daily management. As a future challenge, restaurant managers saw problems with the availability of skilled labor. The availability and commitment of the workforce can be influenced by good leadership, competence development and employee appreciation. The study found that leadership should change in a more human-oriented direction.
  • Pyykönen, Riikka (2013)
    Lastensuojelun asiakkaiden, sosiaalityöntekijöiden ja lähijohtajien arkinen toimintaympäristö on nopeassa muutoksessa muun muassa talouden globalisaation asettamien vaatimusten vuoksi. Lastensuojelun asiakasmäärät ovat kasvaneet viimeisten viidentoista vuoden aikana kolminkertaiseksi. Osaamisen johtaminen on ajankohtainen aihe, koska sen avulla etsitään ratkaisua sosiaalipalveluiden säilyttämiseksi nykyisellä tasolla. Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia osaamisen johtamiseen liittyvien taitojen ja toimintatapojen erittelyä lastensuojelutyössä sellaisena, kuin johtavat sosiaalityöntekijät ne kokevat ja näkevät. Tämä tutkimus on laadullinen aineistolähtöinen tutkimus. Tutkimusmenetelmänä on sisällön analyysi. Aineisto on kerätty teemahaastatteluin. Teemahaastattelu valikoitui aineiston hankintatavaksi, koska osaamisen johtamista on tutkittu sosiaalityössä vähän. Tutkimuksessa haastateltiin seitsemää sattumanvaraisesti valikoitunutta eteläsuomalaisen kunnan lastensuojelun johtavaa sosiaalityöntekijää. Johtavat sosiaalityöntekijät kertovat omasta arkisesta, ajoittain kaaottisesta toimintaympäristöstään luoden kontekstia omalle toiminnalleen. Lastensuojelun johtavien sosiaalityöntekijöiden työotteessa oli havaittavissa systemaattinen pyrkimys luoda uutta osaamista ja uutta tietoa arkityössä yhdessä sosiaalityöntekijöiden kanssa. Johtavat sosiaalityöntekijät rakensivat työarkeen sellaisia refleksiivisiä vuorovaikutusrakenteita, jossa uusien taitojen oppiminen oli mahdollista. Johtavat sosiaalityöntekijät kuvasivat paljon kokemuksellisia oppimisprosesseja. Refleksiivisten kokousrakenteiden lisäksi johtavat sosiaalityöntekijät pyrkivät rakentamaan työyhteisöönsä turvallista ja luottavaista psyykkistä ilmapiiriä, jossa oppiminen on mahdollista. Johtavat sosiaalityöntekijät kertoivat seitsemästä työssään käyttämästään taidosta, joista kuutta tarkastellaan tässä tutkimuksessa. Nämä taidot ovat: eettiset- ja orientaatiotaidot. sosiaaliset taidot, kokemusosaaminen, uuden tiedon luomisen taidot ja itsensä johtaminen. Lopuksi yhteenvetona rakennetaan neljä mahdollista johtavan sosiaalityöntekijän työotetta: Kyyninen työote, Sattumanvarainen työote, Byrokraattinen työote ja Refleksiivinen työote.Tutkimuksen mukaan johtavat sosiaalityöntekijät käyttivät työssään sekä byrokraattista että luovaa refleksiivistä työotetta mahdollisuuksien mukaan.
  • Salminen, Emma (2024)
    Finland is one of the first countries in the world to introduce automatic substitution of biological medicines in community pharmacies. The automatic substitution for biological medicines will be introduced in stages in years 2024–2026. The successful and safe transition requires guidelines for implementing new operating practices and dispensing practices, including possible continuing education to community pharmacists to ensure their sufficient competence e.g. in advising patient how to use their administration devices. Therefore, the change process requires competence development and management. The purpose of competence management is to create, maintain and develop an organization. Competence management is part of strategic personnel management, which ensures that the organization has the core competence and other necessary competence to implement its mission. The aim of this master's thesis was to study the competence management while preparing for the automatic substitution of biologics in community pharmacies in Finland. The research focused on the competence management practices and competence development needs within the framework of 1) personnel management and competence development and 2) automatic substitution of biologics. The research was carried out as a qualitative focus group discussions (FGDs) (n = 6, altogether of 23 participants) in January 2023. Voluntary participant participated in the group discussions from community pharmacies of different sizes and from different parts of Finland. Of the participants there were pharmacy owners with M.Sc. (Pharm) degree (n = 5/23, 22 %), pharmacists with M.Sc. (Pharm) degree (n = 10/23, 43 %) and pharmacists with B.Sc. (Pharm) degree (n = 8/23, 35 %). Qualitative content analysis was carried out inductively, i.e. data oriented. In addition to the themes emerging from the research material, the main themes of the discussion body partially guided the analysis. SRQR checklist was used to support detailed reporting to evaluate the reliability of the study. The data analysis identified 1) factors related to the current practices and needs of competence management and needs for competence development, 2) methods applicable for competence development of pharmaceutical personnel, and 3) functions related to the delivery of the biological medicine, such as medication counselling, support for the patient's self-care and a possible substitution of biologics, as well as the functions and tools that support these. The results of this study indicated that competence management practices vary between community pharmacies, and the competence management actions were not always systematically planned. Community pharmacies did not yet have operating models or practices for implementing automatic substitution of biologics, although they perceived that automatic substitution practices for inhalable medicinal products could perform as a model for the substitution of biologics. Despite some perceived uncertainties concerning implementation of automatic substitution of biologics, community pharmacists and pharmacy owners had mainly positive attitude towards the coming changes.
  • Juvonen, Aino (2019)
    Tutkielman aiheena on Juha Sipilän hallituksen vaalikaudella 2015–2019 tekemään ammatillisen koulutuksen reformiin liittyvä valtiollinen kouludiskurssi. Aineisto koostuu 14:stä opetus- ja kulttuuriministeriön vuonna 2017 tuottamasta tekstistä, joista 12 on ammatillista reformia koskevia tiedotteita, yksi ammatillisen koulutuksen tilaa koskeva välikysymysvastaus ja yksi opetusministerin pitämä avajaispuhe vuodelta 2017. Tutkielmassa tarkastelen muutostarvediskurssiksi nimeämääni diskurssia lingvistisesti painottuvan kriittisen diskurssinanalyysin näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, 1) millaisista kielellisistä keinoista diskurssi rakentuu, 2) millaista ammatillisen koulutuksen reformiin liittyvä diskurssi on opetus- ja kulttuuriministeriön tuottamissa teksteissä ja 3) millaisia merkityksiä diskurssi ilmentää ja tuottaa. Tavoitteena on myös selvittää, millaista ideologiaa reformin valmistelijatahon tuottama muutostarvediskurssi heijastaa. Laadullisessa aineistopohjaisessa analyysissa käytän menetelmänä lingvististä analyysia sekä aineiston keskeisten käsitteiden semanttisten roolien ja kollokaattien tarkastelua. Tutkielman tulokset osoittavat, että opetus- ja kulttuuriministeriön tuottamassa ammatillisen koulutuksen reformiin liittyvässä muutostarvediskurssissa merkityksiä rakennetaan asettamalla keskeisiä ilmauksia toistuvasti samoihin semanttisiin rooleihin. Aineiston keskeiset ilmaukset (reformi, rahoitus, työelämä ja muutos), jotka ovat abstrakteja ja ei-inhimillisiä subjekteja, näyttäytyvät aineiston diskurssissa inhimillisten entiteettien kaltaisina. Reformi merkityksellistetään diskurssissa aktiivisena tekijänä, jolla on vain positiivisia ominaisuuksia ja vaikutuksia. Rahoitus näyttäytyy välineenä, jolla on kannustava vaikutus muun muassa huolenpidossa ja syrjäytymisen ehkäisyssä. Muutos näyttäytyy olosuhteena, sillä muutostarvediskurssissa kaikki toiminta sijoittuu presuppositioksi asettuvan työelämän muutoksen kehykseen. Muutos-olosuhteelle ja työelämälle konstruoidaan muutostarvediskurssissa myös tarpeita, joihin reformi ja koulutus pyrkivät vastaamaan. Usein toistuva vastata tarpeisiin/muutokseen -ilmaus luo kuvaa olosuhteen velvoittavuudesta. Koulutus näyttäytyy muutokselle ja työelämälle alisteisena, mikä heijastaa uusliberalistisen koulutuspolitiikan ja talousdiskurssin eetosta.
  • Telkkä, Joel (2019)
    Suomessa ei ole olemassa mitään yhtenäistä kansallista määritelmää sille, mitä valmistuvan lääketieteen lisensiaatin tulisi osata. Toisin sanoen ei ole asetettu mitään tiettyjä osaamistavoitteita, jotka jokaisen lääketieteen opiskelijan tulisi peruskoulutusvaiheessa saavuttaa ja joita noudatettaisiin kaikissa lääketieteen koulutusta tarjoavissa yliopistoissa Suomessa. Yliopistot voivat oman autonomiansa puitteissa määrittää osaamistavoitteet sekä yksittäisille kursseille että koko lääketieteen lisensiaatin tutkinnolle haluamallaan tavalla. Näin ollen osaamistavoitteet myös vaihtelevat merkittävästi lääketieteellisten tiedekuntien välillä. Päinvastainen tilanne on useassa muussa maassa, joissa tutkinnon osaamistavoitteet on määritelty kansallisella tasolla. Myös potilasturvallisuuden merkitys lääketieteen peruskoulutuksessa on jäänyt vähemmälle huomiolle Suomessa, ja esimerkiksi lääketieteellisten tiedekuntien asettamissa osaamistavoitteissa potilasturvallisuus jää usein vain maininnan tasolle. Tämän katsauksen tarkoituksena on selvittää, millainen merkitys tutkinnon osaamistavoitteiden määrittelyllä on lääketieteen peruskoulutuksessa erityisesti potilasturvallisuuden näkökulmasta. Kysymykseen pyritään vastaamaan muun muassa kartoittamalla, miten nykyiset tutkinnon osaamistavoitteet vertautuvat kansainvälisiin malleihin ja miten ne ottavat potilasturvallisuuden huomioon. Lisäksi käydään lyhyesti läpi Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) arviointiprosessia ja raportin havaintoja, sekä esitetään ehdotuksia, miten lääketieteen koulutusohjelmaa tulisi tutkinnon osaamistavoitteiden osalta Suomessa kehittää. Katsauksessa esitetään, että tutkinnon osaamistavoitteiden kansallinen määrittely tukisi erityisesti lääketieteen peruskoulutuksen kehittämistä, selkeyttäisi opintojen suunnittelua ja auttaisi opiskelijoita ymmärtämään, millaiset valmiudet heillä tulee olla valmistuessaan. Osaamistavoitteiden määrittelyllä voisi myös pitkällä aikavälillä olla myönteisiä vaikutuksia sekä potilashoidon että -turvallisuuden kannalta.
  • Laukkanen, Kalle (2019)
    Tutkielmassa perehdytään teknologisen kehityksen, maailmantalouden integraation, osaamisen ja kaupungistumisen välisiin suhteisiin. Alkuperäisenä motivaationa on ollut tutkia taloudellisen toimeliaisuuden tilallisen kasautumisen teoreettisia premissejä sekä kaupungistumisen megatrendiä kehittyneen talouden ja sen alueiden tulokulmasta lähestyen. Tämän seurauksena on päädytty tarkastelemaan sitä, kuinka teknologisen kehityksen ja talouden globalisaation seurauksena kehittyneet taloudet perustavat kilpailukykyään keskeisesti osaamiseen. Osaamisen itsensä tarkastelun lisäksi tavoitellaan sen tilalliseen ulottuvuuteen syventymistä. Toisin sanoen tutkitaan sen kasautumisen potentiaalisia syitä ja seurauksia. Lisäksi pyritään integroimaan työ- ja asuntomarkkinakysymyksiä. Kyseessä on kirjallisuuskatsaus, jonka aineisto koostuu pitkälti alue- ja kaupunkitaloustieteen keskeisten kontribuutioiden esiin nostamista huomioista. Lisäksi erityisesti työmarkkinoihin ja niiden muutosta seuraavaan talouden rakennemuutokseen liittyvä kirjallisuus on tutkielman kannalta avainasemassa. Aihetta lähestytään vahvasti nimenomaan osaamisen ja teknologisen kehityksen näkökulmasta. Niiden merkitystä voidaan pitää kehittyneen talouden työmarkkinoiden ja tilallisen järjestymisen kannalta kokonaisuudessaan hyvinkin huomattavana. Synteesinä tutkielma koostaa tutkimusalojensa keskeisiä teorioita ja löydöksiä sekä pyrkii kokonaisvaltaisen näkökulman kasaamista tavoitellen asettumaan tutkimiensa taloustieteen kenttien rajapintaan. Tutkielman keskeiset havainnot viittaavat siihen, kuinka osaamiseen ja sen hyödyntämiseen yhdistyvät huomattavan suuret kasautumisedut, minkä merkitys korostuu teknologian ollessa osaamisen kanssa komplementaarista ja sen kehityksen osaamista suosivaa. Etenkin osaamisen näkökulmasta myös kasvokkain tapahtuva vuorovaikutus on monilla tavoin hyvin tärkeää. Liikenneteknologisesta kehityksestä huolimatta matkanteon aikakustannuksilla voidaan historiallisen saavutettavuuden maailmassakin nähdä olevan keskeinen vaikutus osaavaan suurkaupungistumiseen. Suurkaupunkien tiheyteen liittyy voimakkaita keskinäisriippuvuuksia ja takaisinkytkentöjä, jotka voivat entisestään vahvistaa kasautumisvoimia suhteessa hajautumisvoimiin. Pienten kuljetus- ja kommunikaatiokustannusten maailmassa sijainnin merkitys onkin inhimillisestä näkökulmasta usein hyvin keskeinen. Kasvun paikallisuus korostuu luonnonoloista vapaan toiminnan kasvaessa. Toiminnan jopa globaalin skaalauksen helpottumisen seurauksena enimmäkseen markkinatekijöihin perustuvat paikalliset edut ovat usein ratkaisevia. Toisaalta kaupungit ovat asukkaidensa lisäksi fyysisiä rakenteita, mikä tarkoittaa, että niiden tilalliset rajoitteet sekä joustamattomuus toimivat kasvun pullonkaulana. Niihin liittyvät kysymykset ovatkin omiaan korostumaan hyvinkin paikallisen kasvun myötä. Myös elämälaatua tuottavilla mukavuuksilla on keskeinen merkitys aluekehityksen ja kaupunkirakenteiden kannalta. Etenkin paikallinen maa on väistämättä rajallista, mutta yhdyskuntarakenteen joustamattomuuden keventämiseen kykenemisellä voi olla huomattaviakin vaikutuksia tuottavuuteen, kilpailukykyyn ja hyvinvointiin. Luomiensa mahdollisuuksien lisäksi muuttunut toimintaympäristö saattaa kuitenkin aiheuttaa kansantalouksille myös haasteita niiden alueellisestikin epätasaisen kehityksen kautta. Sekä työmarkkinoihin että elämänlaatuun liittyvällä houkuttelevuudellaan suurkaupunkiseudut voivat erottua merkittävällä tavalla muusta kansallisvaltion muista aluetalouksista. Osaltaan ongelmia saattaa aiheuttaa myös huippuosaamisen globaali niukkuus.
  • Ruuskanen, Juha-Pekka (2020)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Vero-oikeudessa osakaslainalla tarkoitetaan osakeyhtiön osakkaan yhtiöstä nostamaa rahalainaa. Osakaslainoja on verotettu Suomessa vuodesta 1998 alkaen. Osakaslainojen verottamisen pääasiallisena tavoitteena on ollut estää osingoista menevien verojen välttämistä tai verotuksen siirtämistä huomattavan pitkälle tulevaisuuteen sekä yhtiön varojen siirtyminen osakkaan yksityistalouden käyttöön. Ainoastaan luonnollisten henkilöiden saamat lainat ovat tuloverolain mukaan verotettavia osakaslainoja. Osakaslainan pääoma verotetaan koko määrältään luonnollisen henkilön pääomatuloina pääomatulon veroprosentin mukaisesti. Mikäli laina maksetaan takaisin viiden vuoden kuluessa lainan nostamisesta, voidaan takaisinmaksetut määrät vähentää pääomatuloista. Osakaslainoja nostetaan edelleen yli kaksikymmentä vuotta uudistuksen jälkeen. Tästä syystä oli aiheellista arvioida osakaslainan nykyhetken tilannetta sekä oikeudelliselta että käytännölliseltä kannalta. Osinkojen verotus on muuttunut jonkin verran vuoden 1998 jälkeen ja selvää on muutenkin, että osakaslainoja ei enää nosteta osingoista menevien verojen välttämiseksi, sillä osakaslainan verotus on raskaampaa kuin osinkojen verotus. Vuoden 1998 osakaslainauudistuksessa ei myöskään ollut huomioitu osakaslainan mahdollisia kansainvälisiä kytkentöjä taikka sitä, että markkinaehtoisesti myönnetyt osakaslainat olisi voitu sallia ja vastaavasti miettiä peiteltyä osinkoa koskevien säännösten soveltamista epäasianmukaisiin lainoihin. Myös monia muita seikkoja jätettiin huomioimatta, sillä osakaslainamäärät olivat vuoteen 1998 mennessä kasvaneet paljon ja tarvittiin nopeita keinoja lainamäärän kasvun hillitsemiseksi. Tulon käsitteen kannalta osakaslainan verottaminen on sikäli ongelmallista, että lainaa ei useimmissa yhteyksissä ole pidetty tulona missään merkityksessä. Taloudellisen tulon ja osakaslainan välillä on ilmeinen ristiriita, jonka merkitys on tosin ehkä suurempi tuloverotuksen systematiikan kannalta kuin käytännössä. Toisaalta taloudellisen tulon käsitteen avulla on mielekästä tehdä rajanvetoa sen suhteen, milloin lainanannossa on tosiasiassa kyse lainansaajan tulosta ja milloin kyseessä on aito laina eli puhdas pääomansiirto korvausta eli korkoa vastaan. Tutkielman tarkoituksena on ollut selvittää osakaslainasäännösten voimassaolevan oikeuden mukainen sisältö, vaikka odotuksena olikin, että suurta muutosta ei ole tapahtunut, koska itse säännösten sanamuoto on pysynyt ennallaan vuodesta 1998. Tarkoituksena olikin suhteuttaa osakaslainan verotus nykyiseen oikeus- ja verotuskäytäntöön sekä muuttuneeseen osinkoverotukseen. Tarkoitus oli myös tuoda esille niitä näkökulmia, joita ei ollut huomioitu lainsäädäntövaiheessa syystä tai toisesta. On myös huomioitava, että osakaslainoja ei veroteta kovinkaan monessa maassa. Esimerkiksi Ruotsissa verotetaan ainoastaan Ruotsin aktiebolagslagin vastaiset osakaslainat. Osakaslainaa koskevat säännökset ovat sanamuodoltaan varsin selkeitä, joten varsinaisia tulkintaongelmia ei tässä suhteessa ole. Osakaslainojen osalta on kuitenkin ollut epäselvyyttä mm. siitä kuinka ne tulisi merkitä kirjanpitoon, ovatko myyntisaamiset joissain tilanteissa osakaslainoja tai verotetaanko osakaslainana välikäden kautta saatu laina vai onko tällöin kyse veron kiertämisestä. Tutkielmassa on päädytty arvioon, jonka mukaan markkinaehtoisia osakaslainoja ei tulisi verottaa, koska sille ei tosiasiassa voida enää osoittaa kovinkaan painavia perusteita. Kokonaan eri asia on, millaisia lainainstrumentteja voitaisiin käyttää ja kuinka markkinaehtoisuutta kontrolloitaisiin.
  • Hautakoski, Krista (2022)
    Erityisesti pienyhtiöissä yhtiön omistus halutaan usein keskittää yhtiön toiminnan kannalta tärkeille avaintyöntekijöille sitomalla työntekovelvollisuus ja oikeus yhtiön osakkeiden omistamiseen yhteen niin, että työsuhteen päättyessä syntyy myös velvollisuus omistuksesta luopumiseen. Tällaisista yhtiön omistajapiiriä kontrolloivista ehdoista sovitaan usein osakassopimuksessa, joka tarjoaa yhtiöjärjestystä joustavamman mahdollisuuden kyseiseen tilanteeseen puuttumiseksi. Jotta työsuhteen päättymiseen liitetyn lunastusehdon tarkoitus toteutuisi tarkoituksenmukaisella tavalla, lunastuksen sisältö ja sen perusteella maksettava lunastushinta asetetaan usein riippuvaiseksi työsuhteen päättymiseen johtaneesta syystä. Täten työntekovelvoitteen asiattomiin syihin perustuva laiminlyönti voi johtaa äärimmillään kaikkien osakkeenomistajan omistamien yhtiön osakkeiden lunastamiseen nimelliseen hintaan, kun taas hyväksyttävästä syystä tapahtuvaan työsuhteen päättymiseen ja yhtiöstä irtautumiseen voidaan kannustaa lunastamalla entisen työntekijäosakkeenomistajan osakkeet, tai vain osa niistä, käypään hintaan ja muuten kohtuullisin ehdoin. Tutkielmassa tarkastellaan osakassopimuksen työsuhteen päättymiseen sidotun lunastusehdon tarkoituksenmukaisuutta sekä mitä vaikutusta työsuhteen päättymistavalla voi olla ehdon sisältöön, erityisesti lunastushintaan. Myös sovitteluriski ja työlainsäädännön työntekijän suojaksi asetetut säännökset voivat heijastaa erityispiirteitä tähän kysymyksenasetteluun, sillä etenkin alivastikkeelliseen hintaan tapahtuva lunastus on sinänsä ankara ja tietyissä tilanteissa kohtuuttomaksikin katsottava seuraamus, minkä lisäksi työsopimuslain pakottavat säännökset rajoittavat osapuolten välistä sopimusvapautta lain soveltamisalan piirissä ja täten voivat asettaa ainakin välillisesti rajoituksia ehdon pätevyydelle, mikäli katsotaan, että ehto on laadittu työlainsäädännön selvässä kiertämistarkoituksessa. Koska puheena oleva ehto voi johtaa samalla myös yhtiökokouksen päätökseen, jossa päätetään osakkeiden suunnatusta lunastamisesta, tutkielmassa arvioidaan sitä, pitääkö osakassopimuksen lunastusehto samalla sisällään yhtiökokouksessa edellytetyn suunnattua lunastamista koskevan osakkeenomistajan suostumuksen, sillä osakassopimuksella ei ole yleisesti katsottu olevan yhtiöoikeudellista sitovuusvaikutusta. Tutkielmassa on päädytty siihen, että osakassopimus voisi saada yhtiökokouksessa ainakin välillistä yhtiöoikeudellista sitovuusvaikutusta, sillä tietyt sisällölliset edellytykset täyttävä etukäteinen osakassopimuksessa annettu suostumus voi korvata yhtiökokoukseen osallistumisen ja siellä äänestämisen.
  • Larkimo, Nika (2014)
    Osakeyhtiön toimintaa säännellään ensisijaisesti osakeyhtiölailla ja yhtiöjärjestyksellä. Usein osakkeenomistajat ovat kuitenkin halukkaita sopimaan keskinäisistä suhteistaan yksityiskohtaisemmin tai osakeyhtiölaista poikkeavalla tavalla, mikä voidaan toteuttaa yhtiöjärjestyksellä tai osakassopimuksella. Osakkeenomistajien intressissä onkin usein rajoittaa osakeyhtiölain mukaista osakkeiden vapaata luovutettavuutta, mikä voidaan toteuttaa joko yhtiöjärjestykseen tai osakassopimukseen sisällytetyllä luovutusrajoituksella. Sopimusperusteiset ja osakeyhtiölain mukaiset eli yhtiöjärjestykseen sisällytetyt luovutusrajoitukset kuitenkin eroavat toisistaan huomattavasti sitovuusvaikutuksiltaan. Tämä tutkielma keskittyy pääasiassa osakassopimukseen sisällytettyjen luovutusrajoitusten sitovuuden arviointiin. Osakassopimuksia ei säännellä osakeyhtiölaissa, vaan osakassopimuksia koskevat yleiset sopimusoikeudelliset periaatteet. On kuitenkin huomattava, että OYL:n pakottava lainsäädäntö ulottaa vaikutuksiaan myös osakassopimukseen, ja siten rajoittaa sitä, mitä osakassopimuksessa voidaan sopia. Pakottavuuden rajoista ja sen vaikutuksista osakassopimuksen arviointiin on esitetty eriäviä näkemyksiä oikeuskirjallisuudessa. Tutkielmassa pyritäänkin hahmottamaan osakassopimuksen suhdetta OYL:n ja yhtiöjärjestykseen, mikä luo perustan sopimusperusteisten ja yhtiöjärjestykseen sisällytettyjen luovutusrajoitusten vaikutusten arvioinnille. Tutkielmassa pyritään vastaamaan kysymykseen, voidaanko sopimusperusteisen luovutusrajoituksen katsoa sitovan luovutuksensaajaa erityisseuraannossa. Perinteisen katsontakannan mukaan osakassopimukselta puuttuu yhtiöoikeudellisen sitovuusvaikutuksen lisäksi myös sitovuusvaikutus osakassopimukseen liittymättömään tahoon, kuten luovutuksensaajaan. Uudemmassa pohjoismaisessa oikeuskirjallisuudessa on kuitenkin katsottu, että sopimusperusteisen luovutusrajoituksen voitaisiin joissain tilanteissa katsoa sitovan siitä tietoista luovutuksensaajaa. Näin olleen huomiota on kiinnitettävä luovutuksensaajan vilpittömään mieleen. Tutkielmassa arvioidaan, mitä tämä vilpittömän mielen vaatimus käytännössä tarkoittaa ja sitä, voidaanko luovutuksensaajalle katsoa syntyvän jopa selonottovelvollisuus luovutusrajoituksen olemassaolosta. Lisäksi tutkielmassa pohditaan, mitkä tapauskohtaiset syyt voivat vaikuttaa luovutusrajoituksen sitovuuden arviointiin. Tutkielman loppuosassa keskitytään arvioimaan tilannetta, jossa sopimusperusteista luovutusrajoitusta on rikottu. Tutkielma pyrkii hahmottamaan, mitä oikeuskeinoja osakassopimuksen osapuolella on käytettävissään tilanteessa, jossa toinen osapuoli on luovuttanut osakkeet luovutusrajoituksen vastaisesti. Tutkielmassa arvioidaan ensin sopimuksen osapuolen mahdollisuutta vaatia vahingonkorvausta sopimusta rikkoneelta osapuolelta. Sopimusperusteisen vahingonkorvauksen vaatiminen on lähtökohtaisesti täysin mahdollista luovutusrajoituksen rikkomistilanteessa. Ongelmaksi kuitenkin muodostunee useissa tapauksissa aiheutuneen vahingon ja sen suuruuden osoittaminen. Varmimpana ja selkeimpänä oikeuskeinona voidaankin lähtökohtaisesti pitää osakassopimukseen sisällytettyä sopimussakkoa. Tutkielmassa pohditaan myös, miten edellä esitetty sitovuusarviointi vaikuttaa oikeuskeinoihin. Tutkielmassa tarkastellaan ensinnäkin mahdollisuutta ulottaa vahingonkorvausvaatimus luovutusrajoituksesta tietoiseen luovutuksensaajaan. Lisäksi tutkielmassa on arvioitu mahdollisuutta katsoa luovutusrajoituksen vastainen luovutus pätemättömäksi.
  • Oinonen, Krista (2015)
    Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia osakassopimuksiin sisällytettyjä kilpailukieltoehtoja sekä kilpailukiellon rikkomisesta mahdollisesti aiheutuvia seuraamuksia. Tutkielma on metodiltaan lainopillinen ja tutkielmassa asetettuja tutkimuskysymyksiä tarkastellaan pääasiallisesti voimassa olevan oikeuden, lain esitöiden, oikeuskirjallisuuden sekä oikeuskäytännön avulla. Kotimaisen lähdemateriaalin lisäksi tutkielmassa on hyödynnetty soveltuvin osin ulkomaalaista, pääosin Pohjoismaista lähdeaineistoa. Tutkielma rakentuu viidestä pääluvusta, joista ensimmäinen on johdanto. Tutkielman toisessa luvussa tarkastellaan osakassopimuksiin otettuja kilpailukieltoehtoja ja selvitetään minkälaisia rajoituksia lainsäädäntö asettaa osapuolten keskinäiselle sopimusvapaudelle. Kolmannessa luvussa keskitytään osakassopimuksen kilpailukieltoehdon tulkintaa koskevien sääntöjen ja periaatteiden tarkasteluun sekä selvitetään sitä, mitä on kielletty kilpaileva toiminta. Tutkielman neljäs luku käsittelee kilpailukieltoehtojen rikkomiseen liittyviä tyypillisiä seuraamuksia ja erityisesti vahingon määrän laskemiseen liittyviä kysymyksiä. Tutkielman viidennessä luvussa tehdään yhteenveto ja esitetään johtopäätökset johdannossa esitettyihin tutkimuskysymyksiin. Osakeyhtiön osakkeenomistajien yhteisen edun mukaista on, ettei kukaan yhtiön lukuun työskentelevistä osakkeenomistajista harjoita sellaista toimintaa, joka saattaisi kilpailevana toimintana vahingoittaa yhtiötä. Koska osakeyhtiölaki ei kiellä osakkeenomistajia ryhtymästä tällaisiin toimiin, on kilpailukieltovelvoitteesta nimenomaisesti sovittava. Sopiminen tapahtuu useimmin osakassopimukseen otettavalla kilpailukieltoehdolla. Osakassopimuksen kilpailukieltovelvoitteen osalta osakkeenomistajien määräysvaltaa rajoittavat kuitenkin tietyt työsopimuslain (TSL) ja varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain säännökset. Osakassopimuksen kilpailukieltoehdon sitovuutta suhteessa TSL 3:5:n pakottavaan säännökseen joudutaan arvioimaan eritoten tilanteissa, joissa osakkeenomistajan työnteko- ja kilpailukieltovelvoitteet perustuvat yksinomaan osakassopimuksen määräyksiin. Tällöin on tapauskohtaisesti arvioitava täyttääkö osakkeenomistajan työnteko yrittäjätyön tunnusmerkit vai onko työskentelyä yhtiön lukuun pidettävä työsuhteessa tehtävänä työnä. Tutkielman kolmannessa luvussa arvioidaan tutkielmassa asetetun tavoitteen mukaisesti sitä, miten osakassopimuksen kilpailukieltoehtoa tulisi tulkita ja miten siinä tarkoitettu kilpailevan toiminnan käsite tulisi ymmärtää tilanteissa, joissa itse sopimusehto vaikenee asiasta. Tulkintakysymysten osalta tutkielmassa käsitellään sopimusympäristöön, tulkinta-aineistoon ja tulkintatapoihin liittyviä näkökohtia. Kilpailevan toiminnan käsiteen tarkemmaksi avaamiseksi tutkielmassa on perehdytty siihen, miten kiellettyjä kilpailutekoja on käytännön oikeudenhoidossa arvioitu. Tältä osin tutkielmassa on hyödynnetty erityisesti hovioikeuksien antamia ratkaisuja, joissa on käsitelty työsuhteisiin liittyviä kilpailukieltoja. Osakassopimuksen kilpailukieltoehdon rikkominen on yleensä ankarasti sanktioitu sopijaosapuolten keskinäisillä määräyksillä. Tavanomaisia sopimusrikkomuksen seuraamuksia ovat tuntuva sopimussakko tai vahingonkorvaus tosiasiallisesti aiheutetusta vahingosta. Toisinaan sopimusvelkoja saattaa vaatia kilpailevan toiminnan kieltämistä tuomioistuimen päätöksellä, jolloin sopimusrikkomuksen seuraamuksina tulevat kysymykseen myös turvaamistoimi ja kieltokanne. Osakassopimuksen kilpailukieltoehdon rikkomisesta aiheutuva vahingon määrä on usein vaikeasti ennustettavissa ja jälkikäteen todennettavissa, jonka vuoksi kilpailukiellon rikkomistilanteissa törmätään usein vaikeisiin vahingon määrän laskemiseen liittyviin kysymyksiin. Vahingon määrän laskemisen osalta tutkielmassa on käsitelty erilaisia menetelmiä, joita on mahdollista hyödyntää vahingon määrän laskemisessa sekä vahingon määrän arviointiin liittyviä näkökohtia. Tutkielmassa päädytään siihen johtopäätökseen, että osakassopimuksen kilpailukieltoehdolle on tulkinnan avulla pyrittävä ensisijaisesti vahvistamaan sellainen sisältö, joka on yhteneväinen osakkeenomistajien yhteisen tarkoituksen kanssa. Kielletyn kilpailevan toiminnan tunnusmerkkejä ei puolestaan nähty olevan mahdollisista määritellä tyhjentävästi, vaan osakkeenomistajan menettelyn sopimuksenvastaisuus on viime kädessä harkittava tapauskohtaisesti. Vahingon määrän laskemisessa käytettävien menetelmien osalta tutkielmassa päädyttiin siihen lopputulokseen, että kilpailukiellon rikkomistilanteissa on perusteltua hyödyntää liiketaloudellisten vahinkojen laskemiseen kehitettyjä menetelmiä.
  • Tiitinen, Samuel (2023)
    Tutkielma käsittelee osakeyhtiön osakkeenomistajien välisten osakassopimusten vaikutuksia suhteessa sopimusosapuoliin nähden kolmansiin tahoihin. Osakassopimus on laissa sääntelemätön ja vapaamuotoinen sopimus, jolla osakkeenomistajat voivat sopia keskinäisistä suhteistaan kohdeyhtiöön liittyvistä asioista. Osakassopimusten vaikutusten on lähtökohtaisesti katsottu ulottuvan vain sopimusosapuolten välille, eikä osakassopimuksella ole lähtökohtaisesti katsottu joitain poikkeuksia lukuun ottamatta olevan sitovuusvaikutuksia suhteessa sopimuksen kohteena olevaan yhtiöön tai muihin sopimukseen nähden kolmansiin tahoihin. Tutkielman tarkoituksena on selvittää ja tulkita ratkaisuperusteita tilanteessa, jossa osakkeenomistajat ovat keskinäisessä sopimuksessaan rajoittaneet osakkeen luovutettavuutta esimerkiksi lunastus- tai etuostoehdoin, joista huolimatta osake luovutetaan sopimuksen ulkopuoliselle henkilölle. Lähtökohtana tällaisessa tilanteessa on pidetty sitä, ettei osakkeen luovutuksensaaja tule sidotuksi aiemman osakkeenomistajan sopimukseen perustuviin osakkeen luovutettavuutta koskeviin rajoituksiin. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella, millä perustein tällainen kolmanteen ulottuva sitovuusvaikutus voisi silti syntyä erityisesti tilanteessa, jossa luovutuksensaaja on ollut tietoinen osakassopimuksen luovutusrajoitusehdosta. Lähtökohtaisesti tällaisen kolmatta sitovan vaikutuksen on katsottu syntyvän vain osakeyhtiölaissa (624/2006, OYL) säädettyjen yhtiöjärjestysperusteisten vaihdannanrajoituslausekkeiden nojalla. Tutkimuskysymystä koskevan säädetyn lain ja tarkemman oikeuskäytännön puutteessa tutkielmassa tarkastellaan etenkin pohjoismaisessa osakassopimuksia koskevassa oikeuskirjallisuudessa esitettyjä näkökulmia sivullissitovuusvaikutuksen puolesta sekä vastaan. Erityisesti tuoreemmassa oikeuskirjallisuudessa on esitetty argumentteja mahdollisen sitovuusvaikutuksen puolesta luovutusrajoitusehtoihin ja luovutuksensaajan tietoisuuteen perustuvan esineoikeudellisen vaikutuksen nojalla. Tarkemman tarkastelun kohteena on näin ollen se, millä tavoin mahdollisen sitovuusvaikutuksen puutteesta voitaisiin poiketa luovutuksensaajan vilpillisen mielen perusteella. Tutkielmassa tarkastellaan tämän osalta myös keskeisimpiä vastasyitä sitovuusvaikutuksen antamiselle esimerkiksi irtaimen esineen esisopimuksen sivullissitovuutta koskevien oppien valossa. Tutkielman keskeisimmät johtopäätökset liittyvät osakassopimuksen luovutusrajoitusehtojen lähtökohtaiseen sivullissitomattomuuteen, josta on katsottu mahdolliseksi tietyin edellytyksin tapauskohtaisen arvioinnin perusteella poiketa. Analogisesti soveltuvan tuoreemman oikeuskäytännön perusteella kynnys tälle on kuitenkin nostettu melko korkealle. Osakassopimusten osalta osakkeiden luovuttamista koskevien sopimusperusteisten rajoitusten vastapainona on aina myös OYL 1:4:stä ilmenevä osakkeiden vapaan vaihdannan periaate, jota on pidettävä osakkeiden luovuttamista ja hankkimista koskien pääsääntönä. Oikeuskirjallisuudessa on silti esitetty painavia perusteita sen puolesta, ettei vilpillisessä mielessä olevaa luovutuksensaajaa tulisi kaikissa tilanteissa suojata ja näitä oppeja voitaisiin tietyin edellytyksin soveltaa myös osakassopimusten luovutusrajoitusehtoihin.
  • Elfving, Ilana (2023)
    Osakeyhtiölain perusperiaatteisiin kuuluu osakkeen vapaa luovutettavuus. Kyseinen periaate takaa osak-keenomistajalle oikeuden luovuttaa vapaasti omistamansa osakkeen sekä vastaavasti kaikille oikeuden hankkia osake vapaasti. Luovutettavuuden periaatteen osalta on kuitenkin välttämätöntä sallia tietyt poik-keukset osakeyhtiömuotoisen yritystoiminnan tarkoituksenmukaisen organisoinnin turvaamiseksi. Osakeyhtiölain 3:6 mukaisen tyyppipakkoperiaatteen mukaan sallittuja vaihdannanrajoituksia ovat lunastus- ja suostumuslauseke. Myös ns. myrkkypillerin on toisinaan katsottu lukeutuvan sallittujen vaihdannanrajoitusten joukkoon. Tutkielmassa on tarkoituksena tarkastella myötämyyntioikeuden ja -velvollisuuden sitovuutta osakassopimuksessa verrattuna yhtiöoikeudelliseen sitovuuteen. Tavoitteena on vastata siihen, miten osakassopimuksessa sovitut myötämyyntilausekkeet toimivat osakekaupassa ja mitä vaikutuksia lausekkeiden yhtiöoikeudellisella sitovuudella voisi olla osakekaupan kannalta. Tutkielman lähtökohtana on, että yhtiöjärjestyksessä ei ole mahdollista määrätä sitovasti myötämyyntilausekkeista. Tarkoituksena on selvittää onnistuvatko lunastuslauseke, suostumuslauseke tai myrkkypilleri turvaamaan myötämyyntilausekkeiden mukaiset tavoitteet osakekaupassa. Yllä mainitun tarkastelun pohjalta etsitään vastausta siihen, onko osakekaupan toteutumisen kannalta riittävää ja perusteltua, että osakkeiden vapaata luovutettavuutta on mahdollista rajoittaa ainoastaan osakeyhtiölain sallimilla vaihdannanrajoituslausekkeilla vai tulisiko vaihdantaa voida rajoittaa myös myötämyyntioikeuden tai -velvollisuuden keinoin. Vastauksia etsitään tutkielmassa vertailemalla edellä mainittujen vaihdannanrajoituslausekkeiden mukaisia tavoitteita ja vaikutuksia osakekaupassa. Lisäksi etsittäessä vastauk-sia tutkimuskysymyksiin ohjenuorana toimivat osakeyhtiölain yleiset periaatteet, kuten enemmistöperiaate, osakkeen luovutettavuus, yhdenvertaisuus ja tahdonvaltaisuus. Tutkielmassa päädytään siihen, että myötämyyntioikeuden lisääminen yhtiöjärjestykseen on perusteltavissa vähemmistösuojasääntelyä vasten. Osakeyhtiölain sallimat vaihdannanrajoitukset tai myrkkypilleri eivät onnistu edistämään keskeisiä myötämyyntioikeuden mukaisia tavoitteita, kuten parantamaan vähemmistöosakkeenomistajien ja pääomasijoittajien likviditeettiä. Myötämyyntivelvollisuuden lisääminen yhtiöjärjestykseen ei olisi osakekaupan toteutumisen näkökulmasta perusteltua, sillä osakassopimukseen ja yhtiöjärjestykseen sisältyvä myötämyyntivelvollisuus toimii lähtökohtaisesti yhtä tehokkaasti mahdollistaen pääomasijoittajalle yhtäläiset exit-mahdollisuudet. Tätä tukee myös se, että lunastuslauseke ja myrkkypilleri onnistuvat osin saavuttamaan myötämyyntivelvollisuuden mukaiset tavoitteet samalla ollen linjassa osakeyhtiölain yleisten periaatteiden, kuten vähemmistönsuojan kanssa.
  • Ignatius, Lauri (2014)
    Tutkielma käsittelee osakassopimuksen sopimusvapauden rajoja ja yhtiöoikeudellista sitovuutta erityisesti osakkeenomistajan näkökulmasta. Tutkimuksen kohteena on toisin sanoen se, mistä osakkeenomistajat voivat sitovasti sopia osakassopimuksessa ja voiko tällainen sopimus sitoa myös yhtiötä. Osakeyhtiölaissa tästä sopimusvapaudesta ei ole säännelty, ja kaikkien osakkeenomistajien ollessa sopimuksen osapuolia on mahdollista ajatella, että sopimus voisi saada vaikutuksia myös yhtiöön. Tutkielman teoreettinen näkökulma on yhtiöoikeudellinen sopimusajattelu. Osakeyhtiölaki hahmotetaan mallisopimuksena, josta osakkeenomistajat voivat halutessaan poiketa (lain pakottavuuden rajoissa). Kun tähän mallisopimukseen lisätään yhtiöjärjestys ja osakassopimus, saadaan yksittäistä osakeyhtiötä koskeva kokonaisjärjestely, ”sopimus”. Tällä ei silti tarkoiteta sopimusta perinteisessä oikeustoimiopillisessa mielessä, eikä tutkielmassa siten väitetä yhtiön olevan sopimus. Tutkielmassa käytettävään sopimusajatteluun kuuluu lisäksi sen arvioiminen, missä määrin sopimusoikeudellisia periaatteita ja oppeja voidaan käyttää yhtiöoikeudessa. Sopimusajattelun kannalta erityisen mielenkiintoinen on kysymys, mikä merkitys osakeyhtiön institutionaalisella ytimellä (oikeushenkilöllisyys ja rajoitettu vastuu) on osakkeenomistajan kannalta. Oikeushenkilöllisyyttä ja rajoitettua vastuuta osakkeenomistajat eivät nimittäin pysty sopimuksella luomaan ilman julkisen vallan väliintuloa. Tutkielmassa pohditaankin näiden institutionaalisten elementtien vaikutusta osakkeenomistajien keskinäisissä relaatioissa arvioiden muun muassa osakkeen tuottamia oikeuksia ja velvollisuuksia, yhtiön edun määritelmää sekä perinteisiä käsityksiä oikeushenkilöllisyydestä. Lopputulos on, että oikeushenkilöllisyyttä ja rajoitettua vastuuta ei tarvittaisi konstruoimaan osakkeenomistajien välisiä suhteita, vaan osakkeenomistajat voisivat sopimuksella järjestää suhteensa vastaavalla tavalla. Suhteessa kolmansiin oikeushenkilöllisyys ja rajoitettu vastuu sen sijaan ovat tarpeellinen osa osakeyhtiösääntelyä. Näistä lähtökohdista tutkitaan osakassopimuksen sopimusvapauden rajoja ja yhtiöoikeudellista sitovuutta. Osakassopimuksen sopimusvapaudessa olennaisin kysymys on, seuraako osakeyhtiölaista tai yhtiöjärjestyksestä jotain rajoituksia sopimuksen sisällölle. Tällöin sopimus ei sitoisi edes osapuolten (osakkeenomistajien) välisessä suhteessa. Tutkielmassa päädytään katsomaan, että osakkeenomistajilla on täysi vapaus luopua omista oikeuksistaan itseään sitovasti osakassopimuksella. Velkojia ja julkista valtaa suojaavista säännöksistä osakkeenomistajilla on myös mahdollisuus poiketa sopimuksessa itseään sitovasti, kunhan sovittu toiminta ei ole rikosoikeudellisesti rangaistavaa. Yhtiöjärjestyksen vastaisuuskaan ei tarkoita sopimuksen sitomattomuutta osapuolten välisessä suhteessa, sillä sopimusajattelunäkökulmasta sekä yhtiöjärjestyksen että osakassopimuksen voidaan katsoa olevan sopimuksia. Näin osakeyhtiölaista tai yhtiöjärjestyksestä ei seuraa mitään erityisiä yhtiöoikeudellisia pätemättömyysvaikutuksia osakassopimukseen, kunhan sopimus on siviilioikeudellisesti pätevä. Osakassopimuksella ei perinteisesti katsota olevan yhtiöoikeudellista sitovuutta. Tämä tarkoittaa, että osakassopimuksen rikkomisen perusteella ei voida moittia yhtiökokouksen päätöstä tai kieltää sen toimeenpanoa. Lisäksi yhtiön hallitus ei ole velvollinen noudattamaan sopimuksen ehtoja toiminnassaan. Tämä perinteinen näkökulma haastetaan väitteellä, että yhtiön oikeushenkilöllisyys ei osakkeenomistajien välisten relaatioiden kannalta ole merkityksellinen elementti. Tällöin ei ole syytä pitää yhtiötä sellaisena sopimuksesta erillisenä kolmantena, jonka asema vaarantuisi, jos sopimuksen katsottaisiin yhtiöoikeudellisesti sitovan myös sitä. Näin osakassopimuksen yhtiöoikeudelliselle sitovuudelle voi sopimusajattelunäkökulmasta löytyä perusteita de lege ferenda. Välillisesti osakassopimus saa de lege lata vaikutuksia joka tapauksessa osakeyhtiölain yhdenvertaisuusperiaatteen sekä hallituksen huolellisuus- ja lojaliteettiperiaatteiden kautta.
  • Suhonen, Patricia (2023)
    Osakassopimusta on jo pitkään pidetty ongelmallisena instrumenttina siksi, että sillä on sopimusoikeudellisesta luonteestaan huolimatta vahva liityntä osakeyhtiöoikeuteen: osakassopimuksella pyritään vaikuttamaan yhtiöoikeudellisessa toimintaympäristössä, vaikka osakassopimuksesta ei kuitenkaan ole sääntelyä osakeyhtiölaissa. Tämä lähtökohta on ollut omiaan herättämään kysymyksiä osakassopimuksen yhtiöoikeudellisesta sitovuudesta (välitön ja välillinen sitovuus). Välittömään yhtiöoikeudelliseen sitovuuteen onkin perinteisesti suhtauduttu kielteisesti. Viimeisimpänä yhtiöoikeudellisen sitovuuden tematiikkaa on käsitelty ratkaisussa KKO 2020:34, joka antoi kuitenkin osakassopimuksen välittömän ja välillisen yhtiöoikeudellisen sitovuuden oikeustilaan niin uutta systematisoitavaa kuin tulkittavaa. Tutkielmassa tutkitaan näin ollen kahta tutkimuskysymystä pääosin oikeusdogmaattista metodia käyttäen. Avustavana metodina käytetään lisäksi oikeustaloustiedettä toisen tutkimuskysymyksen käsittelyssä. Ensimmäinen tutkimuskysymys käsittelee sitä, mikä on osakassopimuksen välittömän ja välillisen yhtiöoikeudellisen sitovuuden oikeustila ja miten ratkaisu KKO 2020:34 ratkaisu on vaikuttanut oikeustilaan. Toinen tutkimuskysymys käsittelee puolestaan sitä, mitkä ovat osakassopimuksen välittömän yhtiöoikeudellisen sitovuuden oikeustilan perustelut osakeyhtiön, osakkeenomistajien ja osakeyhtiön muiden sidosryhmien näkökulmasta. Tutkielmassa havaitaan oikeustilan olevan, että osakassopimuksella ei ole välitöntä yhtiöoikeudellista sitovuutta. Oikeustilan voidaan katsoa tältä osin pysyneen ennallaan myös ratkaisun KKO 2020:34 jälkeen. Tutkielmassa todetaan oikeustilasta myös, että osakassopimuksella voi olla välillistä yhtiöoikeudellista sitovuutta. Osakassopimus voi siis toimia instrumenttina, jonka avulla voidaan saada aikaiseksi välittömiä yhtiöoikeudellisia vaikutuksia ilman, että osakassopimus itsessään on yhtiöoikeudellisesti sitova. Ratkaisu KKO 2020:34 ja toisaalta muu oikeuskäytäntö antavat tulkinnalle myöden. Toisekseen tutkielmassa havaitaan, että osakassopimuksen välittömän yhtiöoikeudellisen sitomattomuuden perusteluja on löydettävissä osakassopimuksen sääntelemättömyydestä, oikeushenkilöllisyydestä, jakamattomuusopista, yhdenvertaisuusperiaatteesta, huolellisuus- ja lojaliteettivelvollisuudesta sekä yhtiön toiminnan tarkoituksesta, yhtiöasioiden julkisuus -argumentista, velkojien intresseistä ja muista reaalisista argumenteista. Nämä argumentit osoittavat monin osin erilaisia teoreettisia ja käytännöllisiä ongelmakohtia liittyen osakassopimuksen välittömään sitovuuteen ja näin puolestaan perustelevat sitä, miksi osakassopimuksella ei ole välitöntä yhtiöoikeudellista sitovuutta.
  • Säteri, Ville (2020)
    Tämä pro gradu –tutkielma tutkii osakassopimuksia pääomasijoitustoiminnassa. Tutkimus on rajattu pääomasijoittajan ja sen kohdeyhtiön muiden osakkeenomistajien väliseen osakassopimukseen. Tutkielman tarkoituksena on selvittää syitä sille, miksi osakassopimus on pääomasijoittajan sijoituksen kannalta merkittävin sopimus. Tutkielmassa selvitetään myös riskejä kohdeyhtiön perustajaosakkeenomistajien näkökulmasta, joita liittyy pääomasijoittajan osakassopimuksessa edellyttämiin sopimuslausekkeisiin. Teoreettisessa viitekehyksessä tutkielmassa tarkastellaan yhtiö- ja sopimusoikeudellisten kysymysten suhdetta osakeyhtiöoikeudessa. Pääomasijoittamisella tarkoitetaan ammattimaisen sijoittajan yhtiöön tekemää oman pääoman ehtoista sijoitusta, jolle on ominaista sijoituksen määräaikaisuus. Pääomasijoitus voi olla myös vieraan pääoman ehtoinen tai se voidaan toteuttaa välipääomainstrumentein. Pääomasijoittajan tavoite on kasvattaa kohdeyrityksen arvoa ja realisoida kohdeyhtiön arvonnousu irtautumisen (exit) kautta. Tavanomaisesti pääomasijoituksen kesto on 3–7 vuotta. Pääomasijoittajat käyttävät erilaisia sijoitusstrategioita, jotka poikkeavat toisistaan mm. kohdeyhtiöiden liiketoiminnan kehitysvaiheen ja arvoketjun, maantieteellisen sijainnin, teknologian, toimialojen tai yrityskoon mukaan. Osakassopimuksen ehdot poikkeavat toisistaan riippuen siitä, minkälaisiin kohdeyhtiöihin pääomarahasto tekee sijoitukset. Tähän arviointiin vaikuttavat erityisesti yksittäiseen pääomasijoitukseen liittyvä riski ja tuotto-odotus. Osakassopimus on osakkeenomistajien välinen sopimus, jolla säännellään osakkeenomistajien keskinäisiä suhteita ja heidän oikeuksiaan sekä velvollisuuksiaan osakeyhtiössä. Osakkaiden lisäksi myös yhtiö on tavanomaisesti osakassopimuksen osapuolena, jolloin osakassopimuksessa voidaan sopia myös yhtiön ja osakkeenomistajan keskinäisistä suhteista. Pääomasijoittajan näkökulmasta osakassopimuksen suhde yhtiöjärjestykseen on symbioottinen. Yhtiöjärjestys on määräyskokoelma osakeyhtiöstä, kun taas osakassopimus on tahdonilmaisu pääomasijoittajan sekä kohdeyhtiön henkilöomistajien välillä siitä, miten kohdeyhtiötä kehitetään pääomasijoituksen aikana. Osakassopimus velvoittaa vain osakassopimukseen liittyneitä osakkaita, mutta yhtiöjärjestyksen määräykset sitovat kaikkia nykyisiä sekä tulevia osakkeenomistajia. Tähän liittyen tutkielmassa tutkitaan yhtiöjärjestyksen suhdetta osakassopimukseen ja pohditaan tilanteita, joissa osakassopimuksen kaltainen oikeustila olisi mahdollista saavuttaa myös yhtiöjärjestyksen määräyksillä. Tutkielman viimeisessä pääluvussa tarkastellaan osakassopimusten yleisimpiä sopimuslausekkeita. Sopimuslausekkeet liittyvät kohdeyhtiön omistuksessa tapahtuviin muutostilanteisiin, pääomasijoittajaa suojaaviin diluutiosuojalausekkeisiin, kohdeyhtiön johtamiseen ja varojenjakoon pääomasijoituksen aikana sekä pääomasijoittajan irtautumiseen kohdeyhtiöstä.