Browsing by Title

The purpose of the study is to highlight the processes of autism spectrum disorder’s social construction and to construe reality in behalf of more equal and free society. This thesis targets the theoretical framework of social constructionism to specific social contexts that illustrate autism spectrum disorder through real life experience. Material used in this thesis is published by the Finnish Association for Autism as a part of their 100 autisms campaign. Material is interpreted as a political statement by the Finnish Association for Autism that aims to advance positive knowledge of autism spectrum disorder. Analysis of this study is conducted with discourse analysis using Erving Goffman’s sociological perspective to interaction and theory on facework. The theoretical framework of social constructionism showed the social construction of autism spectrum disorder through language based meanings that gave the phenomenon its construed essence. As an element of social interaction autism spectrum disorder was to explain and help, but also something that brought both challenge and joy to other participants of interaction. Autism spectrum disorder was found to be an unnecessary element in certain circumstances.

The purpose of the study is to find out how guardians of children with autism spectrum experience the implementation of support in early childhood education. In the past few years, the diagnosis of autism spectrum has become more common in children of early childhood age, so the number of children diagnosed has increased in early childhood education. Children have been placed in different kindergarten groups, taking into account support needs, but the educating community with know-how may be absent from the groups. In this case, the child’s personally directed support also suffers. In the past, the views of early childhood educators on the rehabilitation of children with autism spectrum disorder in early childhood education have been studied more, but the guardians’ thoughts on the implementation of support and early childhood education are few. The aim of the study is to find out whether the child’s personal support needs have been taken into account in the group and whether the child receives enough support in the opinion of the guardians. The study was conducted through individual interviews by remotely interviewing guardians of children with autism spectrum in early childhood education. The research was carried out using qualitative methods and the research material was analyzed on the basis of data by means of content analysis. The theoretical background of the study is based on the forms and arrangements of support for early childhood education, research data on the autism spectrum, laws, regulations and policies related to the early childhood education of children with autism spectrum and early childhood education in general. The results of the study on the experiences of guardians of autism spectrum children about the support received by the child in early childhood education or pre-school education were expressed by the guardians'views on gaps in support, reinforcing factors in support and guardians' wishes for good and adequate support. The guardians felt that the input of certain employees, the close co-operation between the kindergarten educators and the family, and the consideration of individual support needs were positive things. The guardians felt that the lack of information, insufficient resources and a lack of knowledge about the children were negative things in support. In addition, the guardians described that not enough children's special means of communication were used. In particular, carers wanted more resources, stronger staff training and the necessary support services to support early childhood education.

Objectives. Autism spectrum disorder (ASD) is a neurobiological developmental disorder that involves challenges in social interaction and restricted/repetitive behaviors. Since generalization and maintenance of acquired skills is essential in the rehabilitation of ASD, it is important to integrate interventions into the home environment by parental guidance. There has been some research on the rehabilitation of children with ASD in Finland, but no research has been conducted on the guidance of parents from the perspective of speech therapist. The purpose of this study is to find out the views of parental guidance from speech therapists who rehabilitate children with ASD. Interviews with speech therapists will clarify the ways in which parents of children with ASD are guided through speech therapy and the challenges and contributing factors in parental guidance. Methods.The research method was a semi-structured interview. Five speech pathologists with experience in the rehabilitation of ASD were interviewed. The interviews were recorded and transcribed. The data was analyzed by content analysis. Results and conclusion. Parental guidance of children with ASD was divided into information sharing, interaction & discussion and direct guidance. The challenges were parental strain, parent attitude and in some cases multiculturalism. Contributing factors appeared in training practices and home conditions. Challenges and benefits were influenced by the individuality of families. Speech therapists hoped for more opportunities to arrange separate parental guidance sessions so that they would be able to discuss deeper about the methods and family situation without the child’s presence. Speech therapists considered parental guidance important in the rehabilitation of children with ASD because, with the guidance of parents it helped to increase skills in everyday life and guaranteed training intensity. As parental strain was identified as a challenge in this study, it would be important to explore how they could be more effectively supported during rehabilitation. In addition, it could be explored whether separate parental guidance sessions should be increased or whether the number of parental guidance sessions has been adapted through the development of new working practices.

Background and objectives: Autism spectrum disorders (ASD) are developmental neuropsychiatric disorders in which core symptoms are problems in communication and interaction as well as restrictive and repetitive behaviour and interests. ASD is 2-5 times more common in males than in females. In recent years, researchers have found, that there are differences between females and males in ASD symptoms, neuropsychological characteristics, comorbid problems, neurobiology and etiology. The purpose of this systematic review is to give a comprehensive picture about the role of female sex/gender in ASD. To establish this, the review covers symptoms of autism, neuropsychology, neurobiology, comorbidity, neurogenetics and neuroendocrinology. Research questions were the following: 1) Is there evidence of sex/gender differences in ASD symptoms and comorbidity disorders? 2) Are there sex/gender differences to be found in ASD etiology? 3) What kind of support different explanations about sex/gender bias have gotten in various research areas? The purpose of the study is also to integrate the existing theories into one model that takes account to different aspects of sex/gender differences in ASD. Methods: The protocol of this systematic review follows "The Preferred Reporting Items for Systematic Reviews and Meta-Analyses" (PRISMA) when applicable. Eligibly criteria and search terms were selected in a way that would offer the widest range of articles covering the subjects of this study. Literature search was conducted using the Medline and PsychINFO as search engines. The final sample consisted of a total of 129 articles. Data was extracted on all relevant variables of the study, that were the number of participants, age of participants, specific diagnoses, methods and results. Results: Sex/gender differences in ASD were found in all areas that were included in this systematic review. Females with high function ASD (HFASD) were found to have less problems in social communication and interaction and less repetitive and restricted behavior and interests than males with HFASD. In addition, HFASD were found to have better language skills than males with HFASD. However, females with ASD were found to have more sensory processing problems, mental health problems and epilepsy than males with ASD. Females with ASD were also found to have lower full-scale intelligence quotient than males with ASD. In the context of etiology, it has been found that there are sex/gender differences in neuroanatomy, susceptibility genes and hormone levels. Conclusions: Results from this systematic review suggest that females with HFASD are underdiagnosed. This results from etiological sex/gender differences that cause partially different clinical presentation of ASD between females and males. ASD research has also concentrated mostly on males with ASD while ignoring females with ASD. Underdiagnosing can have many unfavorable consequences for females with HFASD since if they do not have a diagnosis, they do not get support. In the future, it is crucial to pay attention to females with ASD in the clinical work and scientific research.

Autism spectrum disorder (ASD) is a condition that affects social interaction, communication and behavior. Since effective communication and interaction is a prerequisite for learning, the use of augmentative and alternative communication (AAC) methods has been considered necessary in study environments. The education professionals' perspectives and attitudes towards the use of AAC methods have been linked to the extent to which they support the development of communication skills of their pupils using communication aids. The purpose of this study is to describe the experiences of autism classroom teachers and classroom assistants in the use of AAC methods. This topic is examined based on the benefits and challenges that autism education professionals associate with the use of communication aids, the number of factors contributing to the successful use of the AAC methods as well as the development of the students' communication skills. In this study nine education professionals who worked in autism education classrooms and school's afternoon activities in Helsinki were interviewed. The interviews were conducted as semi-structured individual interviews, which discussed the use of AAC methods for students with ASD. The interviews were recorded, transcribed and analyzed by using inductive thematic analysis approach. Finally, the themes of each research question were compared with each other. Based on the results of this study, AAC methods are particularly useful not only for communication between students and education professionals, but also for the students' ability to express themselves, to develop better social skills and to become more independent in their everyday lives. The challenges of using AAC methods related to usability factors, students' developmental abnormalities, education professionals' practices and various resource issues. Professional co-operation, motivation, favorable usability factors of the AAC methods, and factors related to the activities and roles of education professionals were seen to influence the successful use of the AAC methods and to improve the students' communication skills. In addition, the interviewees strongly emphasized the importance of students' spontaneous communication and speech development in the motivation and work satisfaction of education professionals. The autism classroom teachers' and classroom assistants' experiences in the use of AAC methods emphasize the importance of training and multiprofessional co-operation in support of the use of communication aids and development of students' communication skills. Based on the results of this study, the speech therapists' counseling activities can be regarded as significant for the development and maintenance of the education professionals' AAC skills and for constituting positive attitudes related to the use of AAC methods. This study highlights the importance of further research focusing particularly on more specific identification of challenges related to the use of AAC methods in autism classroom education.

Aim: Oral infections up-regulate a number of systemic inflammatory reactions that, in turn, play a role in the development of systemic diseases. We investigated the association between oral health and autoimmune diseases in a cohort of Swedish adults. Hypothesis was that poor oral health associates with incidence of autoimmune diseases. Materials and Methods: Overall 1676 subjects aged 30–40 years old from Stockholm County (Sweden) participated in this study in 1985. Subjects were randomly selected from the registry file of Stockholm region and were followed-up for 30 years. Their hospital and open health care admissions (World Health Organization ICD 9 and 10 codes) were recorded from the Swedish national health registers. The association between the diagnosed autoimmune disease and the oral health variables were statistically analyzed. Results: In all, 50 patients with autoimmune diagnoses were detected from the data. Plaque index was significantly higher in the autoimmune disease group (≥median 35 (70%) vs. under median 872 (54%), p = 0.030). No statistical difference was found in gingival index, calculus index, missing teeth, periodontal pockets, smoking or snuff use between patients with and without autoimmune disease. Conclusions: Our study hypothesis was partly confirmed. The result showed that subjects with a higher plaque index, marker of poor oral hygiene, were more likely to develop autoimmune diseases in 30 years.

Suomi alkoi autoistua 1950-luvulta lähtien, johon vaikuttivat autojen massamittainen tuotanto, elintason nousu ja kaupungistuminen. Autojen ympäristövaikutuksiin kiinnitettiin ensimmäisen kerran laajamittaista huomiota vuonna 1968 Enemmistö ry:n myötä, jolloin yhdistys kritisoi autojen pakokaasupäästöjä ja niiden vaikutuksia. Myöhemmin kritiikki on laajentunut myös muihin autojen aiheuttamiin päästöihin, ja auto nähdään monesti merkittävänä ilmastonmuutosta kiihdyttävänä tekijänä. Sanomalehdissä alettiin uutisoida autojen ympäristövaikutuksista 1980-luvun lopulta lähtien, jolloin myös yleinen keskustelu ilmastonmuutoksesta alkoi kiihtyä. Autojen ympäristövaikutuksia tarkastellaan sosiaalisesti konstruoituna ilmiönä, jota on rakennettu sanomalehdissä sekä autoalan viestinnässä. Tutkimuksen analyysi perustuu triangulaatioon, jossa tarkastellaan kvalitatiivisesti ja kvantitatiivisesti, miten autojen aiheuttamia ympäristövaikutuksia ja päästöihin vaikuttavia laitteita on käsitelty eri toimijoiden viestinnässä ajanjaksolla 1990–2013 ja miten viestintä on vastaanotettu. Tärkeimpiä tämän tutkimuksen lähteitä ovat olleet Jari Lyytimäen tutkimukset median vallasta päästökeskusteluissa sekä tutkimuskyselyt kuluttajien ympäristöasenteista. Tutkimuksen empiirinen osa koostuu kahdesta kokonaisuudesta. Ensimmäiseen kokonaisuuteen kuuluu kahdeksan valtakunnallisen lehden uutisointi ja autoalan viestintä, joissa tarkastellaan autojen päästöihin liittyvää uutisointia. Tulosten perusteella autojen ympäristövaikutuksia käsittelevä viestintä oli huipussaan 2000-luvun alussa, jolloin uutisoitiin etenkin erilaisista teknisistä laitteista kuten sähköautoista. Uutisissa korostuu toisaalta teknologiausko päästöttömään tulevaisuuteen, toisaalta taas autoilu nähdään yhtenä suurimpana syypäänä ilmastonmuutokseen. Autoalan viestinnässä puolestaan korostuu autokannan uusiutumisen tarve päästöjen vähentämiseksi. Useimmat kuluttajat pitävät tärkeänä päästöjen vähentämistä, mutta itse toimintaan ei yhtä moni ole valmiita ryhtymään. Toinen empiirinen osa koostuu joulukuussa 2013 suoritetusta kyselytutkimuksesta, jossa kartoitettiin kuluttajien ympäristöhuolta sekä asenteita autoihin ja päästöihin. Tutkimuskyselyn mukaan suomalaiset ovat huolissaan ympäristöstä ja tietävät miten päästöjä voisi vähentää, mutta useimmat eivät ole valmiita maksamaan ylimääräistä ympäristöystävällisemmistä tuotteista.

Raakapuun autokuljetus edustaa merkittävää kaukokuljetusmuotoa teollisuuden ainespuulogistiikassa, sillä autokuljetus edustaa noin 98,5 % kaikista metsäteollisuuden raakapuun kaukokuljetuksista. Teollisuuden ainespuun autokuljetustoiminta on suurien haasteiden edessä, sillä toiminnan korkeat tehokkuusvaatimukset, pula ammattitaitoisista kuljettajista sekä rapautuva tieverkko pakottavat etsimään uusia ratkaisuja toiminnan jatkuvuuden ylläpitämiseksi. Automaatiolla on arveltu olevan mahdollisuus paran-taa ainakin tehokkuutta, sillä ihmisen oman toiminnan tehokkuutta on vaikea enää parantaa. Tässä tutkimuksessa selvitettiin automaatiolla tavoiteltavia hyötyjä ainespuun eli pyöreän kuorellisen raakapuun sekä sivutuote-hakkeen (sahahake) autokuljetusketjuissa, ainespuun autokuljetusketjujen automaation kehitysnäkymiä sekä automaation haas-teita ja kehitystarpeita ainespuun autokuljetustoiminnan toimintaympäristössä. Tarkastelu kohdistui pääasiassa ainespuun kuljetus-ajoneuvoihin sekä puutavaranostureihin, mutta jonkin verran myös ainespuun tehdasvastaanotto- ja purkutoimintoihin. Automaati-olla tavoiteltavia hyötyjä tarkastellaan erikseen tehokkuuden, kustannusten, turvallisuuden, ympäristövaikutusten sekä kuljettajien työssä viihtyvyyden ja kuljettajatyövoiman saatavuuden suhteen. Tutkimus perustui kirjallisuuskatsaukseen sekä teemahaastatte-luihin. Kirjallisuuskatsauksen painottuessa yleisemmin tieliikenteen automaatioon, syvennettiin tietoutta ainespuun autokuljetusket-jun automaatiosta teemahaastatteluilla, joissa haastateltiin 18 asiantuntijaa, jotka edustivat erilaisia suhteita ainespuun autokulje-tustoiminnan automaatioon. Kirjallisuuskatsauksen rooli tässä tutkimuksessa oli teoriaohjaava, eli se ohjasi haastattelututkimusta ja tulosten tulkintaa. Kirjallisuuskatsaus ei toiminut hypoteesina eli haastattelututkimuksella ei pyritty testaamaan kirjallisuudessa esitettyjä teorioita. Ainespuun autokuljetus ja eritoten raakapuun autokuljetus, joka suuntautuu tienvarsivarastolta tehtaalle, edustaa aivan ääriesi-merkkiä tieliikenteen automaatiosta. Raskaan liikenteen automaation pääpainopiste on maanteille suuntautuvassa kappaletavara-liikenteessä. Maanteillä olosuhteet automaation toiminnalle ovat suotuisammat kuin metsäteillä, joiden kunto vaihtelee huomatta-vasti. Seuraavan 3–5 vuoden kuluessa ajoneuvojen automaatio painottuukin maantieajamiseen ja täten metsäteille automaatiota ei ole sovellettavissa. Ajoneuvojen puutavaranosturit tulevat kehittymään ja kärkiohjausautomaatio yleistyy. Merkittävimmät kehitys-askeleet ajoneuvon sekä kuormanpurkukoneiden osalta tullaan kuitenkin saavuttamaan suljetuilla tehdas- ja terminaalialueilla, joskaan ei aluksi laajassa mittakaavassa. Puutavaranosturin täysautomatisointiin liittyy paljon haasteita, joten täysautomatisointi ei ole tarkastelluilla aikahorisonteilla todennäköistä. Yli viiden vuoden kuluttua suljetuilla alueilla nähtiin olevan laajasti käytössä korkealle automatisoituja ajoneuvoja sekä kuorman-purkukoneita. Maanteillä korkea automaatio on mahdollista ja erilaiset letka-ajamisen muodot eritoten vakioreiteillä sivutuotehak-keen kuljetuksessa arvioitiin olevan operatiivisessa käytössä. Yli viiden vuoden päästä jonakin ajankohtana nähtiin myös metsä-tieajamiseen suunnattu automaatio mahdollisena, joskaan ajankohtaa ei osattu määrittää. Automaation arviotiin kohtaavan paljon haasteita ainespuun autokuljetuksen toimintaympäristössä, ehkä merkittävimpinä teknolo-giset haasteet, tieverkon kunto sekä vastuukysymysten epäselvyydet. Vastuiden epäselvyydet osin myös haittaavat automaation hyväksyttävyyden syntymistä. Mikäli automaatiojärjestelmien ja kuljettajan väliset vastuut eivät ole selviä ja yksiselitteisiä, eivät kuljetusyrittäjät halua ottaa automatisoituja ajoneuvoja käyttöönsä. Automaatiolla kuitenkin arvoitiin olevan saavutettavissa hyötyjä tehokkuuden, kustannusten, turvallisuuden, ympäristövaikutusten ja kuljettajien työssä viihtyvyyden ja kuljettajatyövoiman saata-vuuden suhteen. Hyödyt arvioitiin olevan helpoiten saavutettavissa suljetuissa tehdas- ja terminaaliympäristöissä, joissa muuta liikennettä on mahdollisuus rajoittaa. On kuitenkin otettava huomioon, etteivät kaikki hyödyt ole täysin yksiselitteisiä, vaan niiden tavoittelulla automaation keinoin saattaa olla myös kääntöpuoli. Esimerkiksi turvallisuuden parantuminen automaattisin ajamis- ja kuormaustoiminnoin voi vähentää inhimillisistä virheistä johtuvia onnettomuuksia, mutta voi tuoda uusia riskejä tullessaan, esi-merkkeinä ohjelmointiperäiset virheet sekä älykkäiden järjestelmien toiminnan ennakoimattomuus.

Yhä useampi suomalainen lypsykarjatila siirtyy käyttämään automaattista lypsyjärjestelmää. Automaattisessa lypsyssä on eroja tavalliseen lypsyyn verrattuna monia eroja, jotka mahdollisesti vaikuttavat utareterveyteen, esimerkiksi keskimäärin kolmasti vuorokaudessa tapahtuva lypsy, epäsäännölliset lypsyvälit ja koneellinen esikäsittely ilman ihmistä. Tutkimustulokset automaattilypsyn vaikutuksesta utareterveyteen ovat ristiriitaisia. Tässä tutkimuksessa seurattiin kahden suomalaisen yksityistilan siirtymistä parsinavetasta automaattiseen lypsyjärjestelmään. Viidellä tilakäynnillä seurattiin neljännes- ja lehmäkohtaisesti vedinten kuntoa sekä tulehdusten ja infektioiden määrää. Seuranta-aika oli noin 14 kuukautta. Automaattilypsyyn siirtyminen näytti huonontavan utareterveyttä. Vedinten kunto huononi ja tulehdusten ja infektioiden määrä kasvoi. Utareterveys pysyi kuitenkin hyvällä tasolla koko seuranta-ajan. Infektoituneista neljänneksistä eristettyjen bakteerien jakauma oli erilainen kuin suomalaisilla tiloilla yleensä, ympäristöperäisten bakteerien osuus oli suurempi. On vaikea eritellä, mitkä tekijät vaikuttivat utareterveyden huononemiseen. Vedinten kuntoa saattaa rasittaa keskimäärin kolme kertaa päivässä tapahtuva lypsy. Tulehdusten ja infektioiden määrään vaikuttaa todennäköisesti myös muut lehmien kokemat muutokset, esimerkiksi siirtyminen parsinavetasta pihattoon. Pihatto-olosuhteet saattavat selittää myös ympäristöperäisten bakteerien suuren osuuden. Seuranta-aika oli liian lyhyt, jotta oltaisi päästy näkemään, mille tasolle utareterveys asettuu ajan myötä. Lisäksi tutkimuksen aineisto oli hyvin rajallinen, joten tuloksia voidaan pitää korkeintaan suunta antavina. Kaiken kaikkiaan todetaan, että automaattilypsyyn siirryttäessä on kiinnitettävä erityistä huomiota utareterveyteen ja opeteltava uudet tavat sen tarkkailuun. Lisätutkimuksia tarvitaan isommalla aineistolla ja pidemmällä seuranta-ajalla.

Digitalisaatio on jo usean vuoden ajan vaikuttanut julkishallinnonkin toimintaan ja sen perusrakenteisiin. Digitalisaatiolla pyritään tehokkuuteen, nopeampaan palveluun ja kustannustehokkuuteen. Automatisoidut ratkaisut tarjoavat mahdollisuuden siirtää virkamiehiä vaativimpien tehtävien pariin ja asiakaspalveluun. Etenkin massahallinnonaloilla on tullut tarve automatisoida enenevissä määrin myös hallintopäätöksiä automaattisen päätöksenteon muodossa. Tähän liittyen oikeusministeriö käynnisti vuonna 2020 hankkeen automatisoidun päätöksenteon yleislainsäädännön valmistelemiseksi. Tarkoituksena on varmistaa hallinnon lainalaisuuden, hyvän hallinnon periaatteiden, oikeusturvan, julkisuusperiaatteen ja virkavastuun toteuttaminen automaattisessa päätöksenteossa. Tässä tutkielmassa on tarkoitus selvittää perustuslaissa säädetyn virkavastuun toteutuminen automaattisessa päätöksenteossa. Tutkielman ensisijainen metodi on lainoppi ja tarkoituksena on tarkastella nykyisen virkavastuusäännöksen sisältöä ja sen muodostamia edellytyksiä virkavastuun toteuttamiselle. Tutkielma on valtiosääntöoikeudellinen ja rajaus on tehty siten valtiosääntöoikeudellisesta näkökulmasta. Tämän vuoksi tarkastelu keskittyy nimenomaan perustuslain virkavastuusäännöksen asettamien edellytysten tarkastelulle. Perustuslain 118 §:ssä säädetään virkavastuusta, joka on erityinen, tavallista vastuuta ankarampi vastuun muoto. Sen on vakiintuneesti katsottu sisältävän rikos- ja vahingonkorvausoikeudellinen vastuu. Perinteisessä hallinnossa virkavastuu on tavattu kohdentaa virheen tai laiminlyönnin sattuessa päätöksen tehneeseen virkamieheen. Käytäntö on osaltaan ollut omiaan varmistamaan lainmukaisuutta, asianmukaisuutta ja hyvän hallinnon toteuttamista. Automaattinen päätöksenteko muuttaa perinteisen hallintopäätöksen mallia ja siirtää keskeisen oikeudellisen ratkaisutoiminnan ihmiseltä koneelle. Tämä tuo tutkielmaan oman metodologisen vivahteen ja tutkielmassa tarkastellaan myös sitä, miten automaattinen päätöksenteko muuttaa hallintopäätöstä oikeudellisena käytäntönä ja miten tämä muutos vaikuttaa virkavastuun toteuttamiseen. Tutkielmassa havaitaan perustuslain virkavastuusäännöksen edellyttävän vastuun kohdentamista virkamieheen tai julkisen vallan käyttäjään ja tämän varmentamiseksi tulee automaattisesta prosessista löytää ne keskeiset virkatoimet ja niiden tekijät, joihin vastuu on tarkoituksenmukaista kohdentaa. Käytettävien teknologioiden osalta tekoälyteknologioihin ja niiden käyttöön sisältyvät riskit ovat liian suuria. Näin ollen hallintopäätösten automaation osalta vaikuttaa tarpeelliselta rajata sen käyttö vain sääntöpohjaisiin järjestelmiin. Vaikka niihinkin voi liittyä monimutkaisia ja epäselviä rakenteita, niiden avulla on mahdollista toteuttaa virkavastuu, jossa huomioidaan sekä kansalaisen että virkamiehen oikeusturva ilman, että virkavastuusäännös käytännössä menettää merkitystään.