Browsing by Title

Theories of endogenous growth aim at finding the sources of productivity growth inside an economy. According to R&D-based endogenous growth theories, total factor productivity (TFP) growth is driven by innovations that improve existing technologies. This thesis studies Finnish TFP growth from 1955 to 2008 by concentrating on two recent theories of R&D-based growth. In the semi-endogenous theory, a steady growth rate of R&D input is required for a sustained TFP growth rate. In the second generation model, also called the Schumpeterian model, a steady level of R&D intensity defined as R&D input adjusted with a measure of product variety, is required for steady TFP growth. These two frameworks are used to analyse a dataset that has been collected and combined from various sources. A nonstationary multivariate time series model (VECM) is used to study the two models in a nested framework which enables the comparison of the models in a robust manner. As far as we know, the nested model approach has not been conducted before in similar empirical studies. The findings of this thesis are that R&D input, using seven different measures, and TFP are cointegrated as suggested by the semi-endogenous model. However, the product variety assumption presented by the Schumpeterian model is not fully rejected although the steady state assumption of strict proportionality between R&D input and product variety is firmly rejected. These findings are in accordance with empirical studies supporting R&D-induced growth in a wider sense. However, they are contradictory with articles that compare semi-endogenous and Schumpeterian models, which have found support for the latter but not for the former. In conclusion, this thesis argues that Finnish TFP has in fact been affected by R&D already when Finland was still lagging behind the world’s high technology frontier.

Klassinen web muodostuu linkitetyistä dokumenteista. Sen rinnalle on muodostunut linkitetyistä tietojoukoista koostuva semanttinen web, jonka tarkoituksena on tehdä verkon sisällöstä koneellisesti ymmärrettävää semanttisen metatiedon avulla. Verkon yhteenlinkittyneitä tietojoukkoja kutsutaan myös linkitetyksi dataksi. RDF (Resource Description Framework) muodostaa pohjan semanttiselle webille ja linkitetylle datalle. RDF on formaattiriippumaton tietomalli semanttisen metatiedon liittämiseksi web-resursseihin. Sen tietomallissa resurssien ominaisuuksia ja yhteyksiä mallinnetaan subjekti-predikaatti-objekti -kolmikoilla. Voimakkaamman päättelyn ja sovellusten yhteentoimivuuden mahdollistamiseksi RDF-dataa voi formaalisti kuvailla ja luokitella ontologioiden avulla. OWL (Web Ontology Language) on hallitseva kieliperhe web-ontologioiden määrittelyyn. Lisäksi RDF-muotoiseen tietoon voi tehdä kyselyjä SPARQL-kyselykielellä (SPARQL Protocol and RDF Query Language). Tutkielmassa perehdytään RDF-muotoisen tiedon hallintaan ja siihen liittyviin teknologioihin. Erityisesti selvitetään hajallaan olevan RDF-muotoisen tiedon hallintaan liittyviä erityispiirteitä, kuten ontologioiden yhteensovittamista ja useisiin lähteisiin tehtyjä kyselyitä. Suoritamme myös kaksi koekyselyä hajallaan olevien lähteiden kyselyn havainnollistamiseksi.

Työn tarkoituksena oli pystyttää reaaliaikainen PCR-menetelmä enterohemorraagisten Escherichia coli (EHEC) seroryhmien O26, O55, O91, O111, O113, O145 ja O157 sekä H7-antigeenin ja virulenssigeenien stx1, stx2 ja hlyA nopeampaa havaitsemista varten. Työssä testattiin menetelmän soveltuvuutta EHEC-bakteerien havaitsemiseen 45 puhdasviljelmäkannan lisäksi myös seitsemästä sekaviljelmästä, joista yksi oli Nokian vesiepidemian vesinäyte. Puhdasviljelmäkannat ja kuusi muuta sekaviljelmää olivat peräisin sairaaloista vuosien 1996-2007 välisenä aikana lähetetyiltä sekaviljelmämaljoilta. EHEC-bakteerit kuuluvat suolistotulehduksia aiheuttaviin E. coli-bakteereihin. Ne ovat suolistotulehduksia aiheuttavista E. coli-ryhmistä tärkein elintarvikevälitteisten ripulien aiheuttaja Suomessa ja muissa länsimaissa. EHEC-bakteerit leviävät pääasiallisesti elintarvikkeiden ja juomaveden kautta, vaikkakin alkuperäinen kontaminaatio on aina saanut alkunsa ihmisen tai eläimen ulosteesta. EHEC-infektion voi saada jo 10–100 bakteerista ja sen onkin todettu tarttuneen ihmisestä toiseen. Bakteerin tärkein reservuaari on nautakarjan ja muiden märehtijöiden suolistossa. EHEC-infektioita tavataan yleensä n. 10–20 tapausta vuosittain Suomessa. Suomessa, kuin myös maailmanlaajuisesti, yleisin epidemioita aiheuttanut EHEC-kanta on tähän mennessä kuulunut O157:H7-serotyyppiin. Muita tärkeitä epidemioita aiheuttaneita O-seroryhmiä Suomessa ja muualla maailmalla ovat olleet seroryhmät O26, O103, O111 ja O145. EHEC-bakteeri aiheuttaa vesiripulia, mutta potilaat voivat kärsiä myös vatsakivuista ja oksentelusta. Osalla ihmisistä vesiripuli voi muuttua myös veriripuliksi (Hemorragic Colitis, HC). Jotkut voivat olla myös oireettomia kantajia. EHEC-bakteerin aiheuttama ripuli voi kehittyä hemolyyttis ureeminen oireyhtymä (haemoltyic uremic syndrome, HUS- jälkitaudiksi, jonka oireina ovat akuutit munuaisvaurioit, mikroangiopaattinen hemolyyttinen anemia ja trombosytopenia. Aikuisilla voi esiintyä myös HUS:n tromboottiseksi trombosytopeeniseksi purppuraksi (trombotic trombocytopenic purpura, TTP) kutsuttua muotoa. HUS:n riskiryhmään kuuluvat alle viisivuotiaat lapset ja vanhukset. EHEC-bakteerin aiheuttama tauti luokitellaan Suomessa yleisvaarallisiin tartuntatauteihin. EHEC-bakteerin virulenssitekijöihin lukeutuu shigatoksiinin tuottogeenien (stx1- ja stx2-geenit) lisäksi myös Enterohemolysiinin tuottogeeni (hly-geeni) ja LEE (Locus of Enterocyte Effacement)-patogeenisuus saareke, joka sisältää mm. tir- ja eae-geenit, jotka määräävät proteiineja, joiden välityksellä EHEC-bakteeri kiinnittyy suolen epiteeliin. Shigatoksiineja pidetään oireiden pääasiallisena aiheuttajana. Tässä työssä testattu reaaliaikainen PCR-menetelmä (Real-Time PCR) on uusimpia EHEC-bakteerin tunnistamiseen käytetyistä menetelmistä. Menetelmä hyödyntää fluoresoivia koettimia, jotka toimivat fluoresenssi resonanssilla eli energian siirtymisellä (Fluorescense Resonance Energy Transfer, FRET) kahden fluoresoivan leiman kesken. Menetelmä mahdollistaa PCR-tuotteen analysoimisen monistamisen yhteydessä ja vähentää analysoimisen aikana syntyvän kontaminaatioriskin lisäksi myös turvallisuusriskiä, kun tulosten visualisoinnissa ei tarvitse käyttää karsinogeenista Etidiumbromidia (EtBr). Tässä työssä menetelmällä saadut tulokset olivat toistettavia ja vastasivat aiemmin monialukkeisella PCRmenetelmällä ja agglutinaatiotekniikalla saatuja tuloksia. Sekaviljelmiä testatessa reaaliaikaisen PCR-menetelmän kanssa samanaikaisesti rinnakkain tehty monialukkeinen PCR-menetelmä antoi myös yhtenevät tulokset. Reaaliaikainen PCR-menetelmä osoittautui monialukkeista PCR-menetelmää ja agglutinaatiotekniikkaa huomattavasti nopeammaksi menetelmäksi, joka mahdollistaa nopeamman diagnoosin, joka on tärkeää HUS-jälkitautia sairastavien potilaiden hoidon kannalta.

Ultraäänilaitteiden tekninen kehittyminen on avannut etenkin 2000-luvun alusta lähtien uusia mahdollisuuksia hyödyntää reaaliaikaista ultraäänitutkimusta sikojen lisääntymisongelmien selvittämisessä. Aiemmin rektaalista ultraäänitutkimusta pidettiin soveltuvimpana tapana tutkia munasarjarakenteita ja mitata follikkeleiden kokoa. Laitteiden kehityksen myötä kyljen kautta tehtävää tutkimusta on voitu alkaa hyödyntämään munasarjarakenteiden tutkimisessa jopa tilatasolla. Ultraäänitutkimusta voidaan nykypäivänä käyttää apuna tiineystarkastuksien lisäksi myös kohdun patologisten tilojen tunnistamisessa, ensikoiden lisääntymiskykyisyyden arviointiin sekä munasarjadiagnostiikassa. Tämän lisensiaatintutkielman tarkoituksena on selvittää ultraäänitutkimuksen käyttömahdollisuuksia sikojen lisääntymiseen liittyvissä tutkimuksissa sekä vertailla eri tutkimustapojen etuja ja rajoituksia. Tutkimuksellisessa osassa tavoitteena on selvittää ovatko kyljen kautta tehdyllä tutkimuksella saadut munasarjafollikkeleiden mittaustulokset tilastollisesti yhteneviä rektaalisella tutkimuksella saatujen tulosten kanssa. Tulosten yhtenevyyttä tarkastellaan myös mittauksen käytännön sovelluksen kannalta. Aikaisempaa kahdella eri tutkimustavalla saatuja mittaustuloksia vertailevaa tutkimusta ei tiettävästi ole tehty. Tutkimusta varten emakoiden munasarjafollikkeleita on mitattu sekä kyljen kautta tehdyllä että rektaalisella ultraäänitutkimuksella vieroituspäivänä sekä kolmantena, neljäntenä ja viidentenä päivänä vieroituksesta. 17 emakolta on saatu yhteensä 51 mittaustulosparia, joihin on sovellettu tilastollisia menetelmiä. Saatujen tulosten perusteella kyljen kautta mitattu follikkelin koko on rektaalisesti mitattua kokoa pienempi. Kyljen kautta mitattu follikkelin koko on kuitenkin tilastollisesti merkitsevällä tasolla yhtenevä rektaalisesti mitatun koon kanssa. Kun mittaustuloksiin sovelletaan follikkeleiden päiväkasvuvauhdin perusteella valittuja +/-1 mm hyväksymisrajoja, tuloksista 78 % on asetettujen rajojen sisäpuolella. Saadut tulokset viittaavat siihen, että kyljen kautta mitattuna follikkelin koko on merkittävästi pienempi kuin rektaalisesti mitattuna. Follikkeleiden koko kyljen kautta mitattuna eroaa rektaalisesti mitatusta siinä määrin, että tutkimustapaa ei voida suositella käytettävän follikkeleiden kasvun seurantaan.

Tutkimuksen aiheena ovat reaaliat eli kulttuurisidonnaiset elementit, ja niihin sovellettavat käännösstrategiat. Tutkielmassa analysoidaan F.E. Sillanpään teoksessa Nuorena nukkunut: eli vanhan sukupuun viimeinen vihanta (1931) esiintyviä reaalioita ja niiden kääntämistä sen kahdessa saksankielisessä käännöksessä Silja, die Magd (1932, kääntäjä Rita Öhquist) ja Jung entschlafen: eines alten Stammbaums letzter Trieb (2017, kääntäjä Reetta Karjalainen). Tutkielmassa selvitetään, onko reaalioita kadonnut käännettäessä, minkälaisia käännösstrategioita käännöksissä on käytetty ja millaisia vaikutuksia valituilla strategioilla on kohdetekstin ymmärrettävyyteen ja merkitykseen. Tutkimuksen teoriatausta pohjaa soveltuvin osin Pekka Kujamäen väitöskirjatutkimukseen (1998) Seitsemän veljeksen kahdeksasta saksannoksesta. Tutkimuksessa hyödynnetään Kujamäen tutkimustuloksia reaalioista ja niiden kääntämiseen sovellettavista käännösstrategioista sekä luodaan Kujamäen tapaan käännösprofiilit Nuorena nukkuneen kahdesta käännöksestä, tosin suppeampina. Käännösstrategioiden kohdalla hyödynnetään myös Ritva Leppihalmeen luokittelua joidenkin strategioiden osalta. Analyysin pohjana käytettävät käännösstrategiat ovat sitaattilaina, käännöslaina, eksplikointi, analogia, yläkäsite, vieruskäsite, assosiatiivinen käännös, lisäys ja poisto. Alkuperäisteoksesta on poimittu reaaliat kahdesta eri tekstikatkelmasta (31 s. + 11 s.). Reaaliat on luokiteltu teemoittain (yhteiskunta, vapaa-aika, erisnimet, luonto ja arkipäivä) sekä sovellettujen käännösstrategioiden mukaan. Epäselvät rajatapaukset on luokiteltu erikseen, kuten myös useampaa strategiaa yhdistelevät yhdistelmästrategiat. Työssä analysoidaan tarkemmin esimerkkejä kustakin käännösstrategiasta. Analyysin pohjalta huomataan, että käännökset eroavat toisistaan käännösstrategioiden käytön suhteen paikoin selvästi. Reaalioiden kääntämisessä sovelletut käännösstrategiat palvelevat pääsääntöisesti kohdelukijaa molemmissa käännöksissä. Esitellyistä käännösstrategioista molemmissa käännöksissä on sovellettu eniten sitaattilainaa, mikä selittyy suurella erisnimien määrällä. Esimerkkien analyysissä käy ilmi, että valitut käännösstrategiat lisäävät kohdetekstin ymmärrettävyyttä ja häivyttävät mahdollisia kulttuuritöyssyjä. Päätelmissä todetaan, ettei tutkimus sinällään luo uutta tietoa reaalioista, mutta luo tapaustutkimuksena kuvan reaalioista juuri tässä aineistossa. Tulokset limittyvät reaalioiden tutkimusperinteeseen siten, että ne tukevat ajatusta reaalioista käännösongelmana. Tapaustutkimuksena työ on jatkumoa Kujamäen aloittamaan käännöstieteelliseen reaalioiden tutkimukseen sekä tuo osaltaan uutta tietoa Öhquistin käännösten tuntemukseen. Työn tulokset vahvistavat myös näkemystä siitä, kuinka reaalioiden käännösstrategioita sovelletaan usein limittäin kohdetekstin tarpeiden mukaan.

Tutkielmassa tarkastelen reaalioiden käännösstrategioita ja käännösstrategioiden taustalla vaikuttavia tekijöitä vertaillen Haruki Murakamin Shikisai o motanai Tazaki Tsukuru to, kare no junrei no toshi (2013) -teoksen reaalioita ja niiden käännöksiä Raisa Porrasmaan Värittömän miehen vaellusvuodet -käännöksessä (2014). Analysoin käännösreaalioita Ritva Leppihalmeen (2001) käännösstrategioiden sekä kotouttamisen ja vieraannuttamisen käsitteiden pohjalta. Lisäksi tarkastelen mahdollisia syitä käännösstrategioiden taustalla: reaalialuokkia, ympäröivää tekstiä sekä japanilaisen kulttuurin tunnettuutta Suomessa. Minua kiinnostaa tietää, millaisia käännösstrategioita japaninkielisen romaanin suomennoksessa on käytetty ja miksi. Analyysissani paljastuu, että kotouttavia käännösstrategioita on käytetty hieman enemmän kuin vieraannuttavia strategioita. Yksittäisissä strategioista suosituin on ollut kuitenkin vieraannuttamisen ja kotouttamisen välimaastoon sijoittuva selittämisstrategia. Suomalaislukijalle vielä suhteellisen kaukaisen japanilaisen kulttuurin reaalioiden selittämiselle lienee tarvetta. Toisaalta samaista strategiaa ei ole lähes ollenkaan romaanin dialogissa, mikä kielii kyseisen strategian tekstuaalisesta raskaudesta. Birgit Nedergaard-Larsenin (1993) ja Peter Newmarkin (1988) teorioiden pohjalta jakamiani reaalialuokkia tarkastellessani selviää, että maantieteellisten reaalioiden kohdalla ei ole käytetty lainkaan vieraannuttavia käännösstrategioita. Muuten reaaliluokkien vaikutus käännösstrategioihin jää epäselväksi aineistoni suppeuden vuoksi. Tutkimukseni havainnollistaa erilaisia reaalioiden käännösratkaisuja japanista suomennettaessa ja raottaa niiden taustalla olevia tekijöitä. Tutkimustani olisi mielenkiintoista jatkaa laajemmalla aineistolla – tämä kenties avaisi tarkemmin yhteisiä tekijöitä tiettyjen reaalioiden käännösstrategioiden taustalla.

Tämän pro gradu- tutkielman tarkoituksena on tehdä selvitys erilaisista investointilaskentamenetelmistä ja erityisesti reaalioptiomenetelmästä ja sen käytöstä maitotilan tuotantorakennusinvestoinnin riskien hinnoittelussa. Teoriaosuus koostuu investointilaskennan menetelmien esittelystä kirjallisuuden pohjalta. Tutkielman empiirisessä osuudessa tehdään katelaskelma esimerkkitilalle ja MTK:n Tyyppinavetta-hankkeen esimerkkien avulla määritetään maitotilan tuotantorakennuksen rakentamiskustannukset. Riskeiksi investoinnille, reaalioptiomenetelmää varten, määritetään maidon tuottajahinnan taso ja vaihtelu. Tuottajahintojen tarkasteluajanjakso on 1/2012 - 12/2014. Esimerkkilaskenta suoritetaan reaalioptiomenetelmää käyttämällä ja muuta-malla eri maidon tuottajahintatasolla, tuottajahinnan vaihtelusta määritetyllä epävarmuusprosentilla sekä eri lehmäpaikkamäärällä. Esimerkkien tulokseksi saadaan, kannattaako investointi käynnistää vai siirtää se myöhemmin toteutettavaksi, kun maidon hintariski otetaan huomioon. Tuloksena reaalioptiomenetelmälaskennasta saatiin, että esimerkkituotantorakennusinvestointi ei ole kannattava vuoden 2014 maidon tuottajahinnan keskiarvolla, ei vuosien 2012 - 2014 tuottajahinnan keskiarvolla, eikä useilla eri variaatioilla riskitasoja tai lehmäpaikkamäärää nostamalla. Investointi on kannattava riski huomioiden, mikäli maidon tuottajahinta olisi 0,49 €/l, jota se ei ole ollut koko tarkasteluajanjaksolla vuosina 2012 - 2014. Reaalioptiomenetelmä soveltuu hyvin maatalouden investointilaskentaan, sillä se on menetelmä, jonka avulla myös riskit saadaan hinnoiteltua ja otettua mukaan tarkasteluun, mikä on erityisen tärkeää isoja investointeja laskettaessa. Tutkimus on ajankohtainen sekä kiinnostava maitokiintiöiden poistumisen, maidon hintavaihtelun sekä tilakoon kasvun myötä.

The fundamental building blocks of quantum computers, called qubits, can be physically realized through any quantum system that is restricted to two possible states. The power of qubits arises from their ability to be in a superposition of these two states, allowing for the development of quantum algorithms that are impossible for classical computers. However, interactions with the surrounding environment destroy the superposition in a process called decoherence, which makes it important to find ways to model these interactions and mitigate them. In this thesis we derive a non-Markovian master equation for the spin-boson model, with a time-dependent two-level system, using the reaction coordinate representation. We show numerically that in the superconducting qubit regime this master equation maintains the positivity of the density operator for relevant parameter ranges, and is able to model non-Markovian effects between the system and the environment. We also compare the reaction coordinate master equation to a Markovian master equation with parameters taken from real superconducting qubits. We demonstrate that the Markovian master equation fails to capture the system–bath correlations for short times, and in many cases overestimates relaxation and coherence times. Finally, we test how a time-dependent bias affects the evolution of the two-level system. The bias is assumed to be constant with an additive term arising from an externally applied time-dependent plane wave control field. We show that an amplitude, angular frequency, and phase shift for the plane wave can be chosen such that the control field improves the coherence time of the two-level system.

Using language that is easy to understand when presenting information in a written form is critical for ensuring effective communication. Yet, using language that is too complex or technical for its intended audience is a common pitfall in many domains, such as legal and medical text. Automatic text simplification (ATS) aims to automatize the conversion of complex text into a simpler, more easily comprehensible form. This study explores ATS models for English that can be controlled in terms of the readability of the output text. Readability is measured with an automatically calculated readability level that corresponds to a school grade level. The readability- controlled models take a readability level as a parameter and simplify input text to match the reading level of the intended audience corresponding to the parameter value. In total, six readability-controlled sentence simplification models with different control attribute configurations are trained in this study. The models use a pretrained sequence-to-sequence model architecture that is finetuned on a dataset of sentence pairs in regular and simple English. The trained models are evaluated using automatic evaluation metrics and compared to each other and ATS systems from previous research. Additionally, the simplified sentences produced by the best performing model are evaluated manually to identify errors and the types of text transformations that the model employs to simplify sentences. When the readability level input value is optimized to maximise model performance on validation data, the readability-controlled models surpass systems from previous works in terms of automatic evaluation metrics, suggesting that the addition of readability level as a control attribute results in improved simplification quality. Manual evaluation shows that readability-controlled models are capable of splitting long sentences to multiple shorter sentences to reduce syntactic complexity of text. This finding suggests that readability level metrics can be used to effectively control syntactic complexity in ATS models as a lightweight alternative to previously applied, more computationally demanding methods that rely on dependency parsing. Finally, this study discusses the different types errors produced by the models, their potential causes and ways to reduce errors in future ATS systems.