Browsing by Title

Aim: The voice is an important part of group fitness instructors' work. Yet, the working conditions of group fitness instructors are vocally challenging due to acoustics, air conditioning, background noise and physical strain. Voice problems of group fitness instructors are quite briefly researched, but some studies show that these problems are common within this industry. The aim of this study is to find out what kind of voice symptoms occur among group fitness instructors, how often they occur, and also how many instructors have vocal symptoms. In addition it studies how the symptoms are felt to influence on individuals functioning and if there is a connection between the symptoms and the handicap caused by them. Methods: The material was gathered using an electrical survey and formed by answers of 276 group fitness instructors. All the subjects worked as group fitness instructors at least once a week. The survey had three parts: basic knowledge form, vocal symptom survey of seven symptoms and Voice Activity and Participation Profile. The material was analysed using statistical methods on program IBM SPSS Statistics 22. Statistical testing was made using nonparametrical tests. Frequencies, percentages and characteristics were calculated. Subjects were divided in two groups depending on whether they had two or more symptoms daily or weekly, or less than that. Results and conclusions: Almost two out of three of the respondents had at least one voice symptom weekly. About half of the subjects had two or more symptoms weekly or more often, which is considered as a severe amount. Voice getting strained, tired and hoarse were the most common voice symptoms. The effect of the voice problem on functioning were considered mild. However, the amount and rate of symptoms had a linear effect on functioning and wellbeing. Also, the subjects who had two or more symptoms daily or weekly were more restricted on their functioning. Vocal training received by group fitness instructors was thin. It could be beneficial to add aspects of vocal ergonomics on group fitness instructors' training and work.

Tämä etnografinen tutkimus käsittelee kahdessa pääkaupunkiseudun evankelis-luterilaisessa seurakunnassa toteutettua ryhmämuotoista taidetoimintaa. Tutkimistani ryhmistä yksi edusti kuvataidetta ja kaksi tanssia. Tutkielmassa selvitetään osallistuvan havainnoinnin ja teemahaastattelun (N=18) menetelmin, millaista seurakunnan taidetoiminta on ja mitä taidetoiminta merkitsee osallistujille, ryhmien ohjaajille ja seurakuntien kirkkoherroille. Tutkielman lähtökohtina ovat kirkon yhteiskunnallisen aseman muuttuminen ja henkisyyden uusien muotojen nousu sekä osallistavan ja yhteisöllisen taiteen ja taidelähtöisten menetelmien levittäytyminen uusille yhteiskunnan sektoreille. Näitä ilmiöitä yhdistää hyvinvoinnin teema: kirkon asema hyvinvoinnin tukijana ja taiteen hyvinvointivaikutuksia koskeva tutkimuskeskustelu. Tutkielma osoittaa, että seurakuntien taideryhmissä käyvät enimmäkseen naiset. Taideryhmät tavoittavat niin seurakunta-aktiiveja kuin löyhemmin kirkkoon sitoutuneita jäseniä, myös uskonnottomia. Tärkeää osallistujille on, että toiminta on edullista tai maksutonta ja lähellä kotia. Seurakunnissa taidetoiminta sijoittuu usein lapsityön ja diakonian työaloille. Tutkituissa ryhmissä ohjaajina toimivat taidekentän ja kirkon välissä tasapainottelevat taideammattilaiset. Toiminnan järjestämisen perusteluita ovat muun muassa sosiaalisuuden tukeminen ja uusien asioiden kokeileminen seurakuntatyössä. Taidetoiminnan mielletään edustavan uudistusmielisyyttä ja ihmisten arjessa mukana olemista. Taideryhmien toiminta on tulosten mukaan avointa sekä uskonnollisille merkityksille että sekulaarille taideharrastukselle. Osallistujat etsivät ryhmistä mielekästä taideharrastusta mutta myös itsen kehittämistä, yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia. Monille osallistujille näillä on myös henkisiä tai uskonnollisia ulottuvuuksia. Tutkimus osoittaa, että taiteen ja hyvinvoinnin suhdetta tutkittaessa on hyvä huomioida myös spiritualiteetin merkitys.

Tässä tutkielmassa näytetään, miten ryhmä voidaan elegantisti ja kompaktisti esittää virittäjien ja relaatioiden avulla. Sitä ennen kuitenkin kerrataan luvussa 2 teoriaa muun muassa ryhmän virittämisen osalta. Luvussa 3 tarkastellaan uusia käsitteitä sana ja vapaa ryhmä. Olkoon joukko S. Muodostetaan siitä erillinen joukko S siten, että jokaista joukon S alkiota a vastaa joukossa S täsmälleen yksi alkio a *. Merkitään näiden joukkojen yhdistettä T. Muodostetaan äärellisiä jonoja (a_1, ..., a_n), joissa jokainen alkio a_i kuuluu joukkoon T. Merkitään jonoa lyhyesti a_1...a_n ja kutsutaan sitä sanaksi joukon T yli. Mikäli lähtökohtana on ryhmä G ja sen osajoukko S, niin joukko S koostuu joukon S alkioiden a käänteisalkioista a^-1 ryhmässä G, jolloin voidaan merkitä a = a^-1 ja S = S^-1. Vapaalle ryhmälle on kaksi erilaista määritelmää: epäformaali ja formaali. Epäformaalin määritelmän mukaan ryhmä F on vapaa joukon S suhteen, jos ryhmä F koostuu sellaisista sanoista joukon T yli, että kaikki osasanat aa * ja a* a ovat supistettu pois. Tällaisia sanoja kutsutaan supistetuiksi. Formaalin määritelmän mukaan puolestaan ryhmä F on vapaa joukon S suhteen, mikäli mikä tahansa kuvaus joukolta S mielivaltaiselle ryhmälle G laajenee yksikäsitteisesti homomorfismiksi ryhmältä F ryhmälle G. Alaluvun 3.1 lopussa tutkitaan näiden kahden määritelmän yhteyttä toisiinsa. Alaluvussa 3.2 osoitetaan vielä Nilsenin–Shreierin lause, jonka mukaan jokaisen vapaan ryhmän aliryhmä on myös vapaa. Näiden myötä siirrytään käsittelemään ryhmän esitystä. Ryhmän G esitys koostuu kahdesta joukosta: virittäjäjoukosta S ja relaattorijoukosta R. Relaattorijoukon alkiot ovat supistettuja sanoja joukon T yli, eli relaattorijoukko on virittäjäjoukon S suhteen vapaan ryhmän F osajoukko. Ryhmä G saadaan siten, että vapaan ryhmän F alkioista supistetaan pois kaikki osasanat, jotka kuuluvat relaattorijoukon normaaliin sulkeumaan R. Luvussa 4 annetaan ryhmän esityksen määritelmä ja alaluvussa 4.2 annetaan esimerkkejä erilaisten ryhmien esityksistä. Relaattorijoukon olemassaolosta seuraa, että ryhmän G sanoilla ei välttämättä ole yksikäsitteinen esitys. Sen sijaan vapaassa ryhmässä, jossa ylimääräisiä relaatioita ei ole, kullakin sanalla on yksikäsitteinen esitys. Yleisessä tapauksessa vapaa ryhmä ei siis ole vaihdannainen eli Abelin ryhmä. Voidaan kuitenkin määritellä myös vapaan Abelin ryhmän käsite. Sen määritelmä esitetään alaluvussa 4.3. Luvussa 5 käsitellään niin kutsuttuja Cayley-verkkoja, joiden avulla ryhmä voidaan esittää virittäjien ja relaatioiden avulla myös graafisesti. Verkot voivat muun muassa auttaa löytämään uusia relaatioita, jotka pätevät esitetyssä ryhmässä. Vaikka ryhmän esittäminen virittäjien ja relaatioiden avulla on hyvin kompakti tapa, niin joskus esityksen avulla voi olla monimutkaista sanoa edes, ovatko kaksi ryhmän G sanaa w_1 ja w_2 oikeastaan sama sana. Lopuksi viimeisessä luvussa tutustutaankin Max Dehnin vuonna 1911 esittämiin ryhmän esitykseen liittyviin kolmeen avoimeen ongelmaan: sanaongelma, konjugaattiongelma ja isomorfismiongelma.

Tässä tutkielmassa selvitän luomukeruualueiden ryhmäsertifioinnin mahdollisuuksia ja kannattavuutta lainsäädännön ja byrokratian näkökulmat huomioiden. Luonnontuoteala on kehittyvä ja Suomessa melko hyödyntämätön alue yksityisten metsänomistajien keskuudessa. Luomusertifioidut keruualueet painottuvat Pohjois- ja Itä-Suomeen, missä on runsaasti valtion maita. Etelä-Suomen metsistä valtaosa on yksityisomistuksessa. Keruualueiden luomusertifiointi on ollut mahdollista toteuttaa perus- ja selvittäjämallilla. Keruualueiden ryhmäsertifioiminen tuli mahdolliseksi vuoden 2022 alussa luomulain uudistuksen myötä. Siitä on toivottu keinoa lisätä luomusertifioitujen keruualueiden pinta-alaa. Työ on tehty yhteistyössä Metsäkeskuksen ja Ruokaviraston kanssa osana Luomua metsäluonnosta -hanketta. Työssäni sivuan luonnonmukaisen tuotannon narratiivia metsäympäristössä sekä luonnonmukaisen tuotannon lähtökohtia ja sitä, miten luomustatus nähdään keruutuotteissa. Toimijaryhmä rakentuu yhteisen markkinointijärjestelmän ympärille, joten tarkastelen myös markkinointijärjestelmän toteutusmahdollisuuksia osuuskunnan ja yhdistyksen kautta. Säännöstö on kehitetty ohjaamaan tuotannon eri vaiheita sekä yhdenmukaistamaan prosesseja. Työn tavoitteena on selvittää, miten ryhmäsertifiointia voidaan soveltaa keruuluomutuotannossa ja kuinka sen soveltamisen keinot vaikuttavat toiminnan kannattavuuteen. Keskeisimpiä luomulainsäädäntöä ohjaavia asetuksia ja lakeja ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/848 ja kansallinen luomulaki (Laki luonnonmukaisesta tuotannosta 1330/2021) sekä näitä täsmentävät asetukset ja säädökset. Ne yhdessä antavat ohjenuoran ryhmäsertifioinnille sekä reunaehdot mahdollisuuksille soveltaa ryhmäsertifiointia keruualueiden luomusertifioinnissa. Työssä tarkastelen lainsäädäntöä laintulkintaperusteita kolmen ulottuvuuden kautta, jota ovat kielellinen, systemaattinen ja tavoitteellinen tulkinta. Tulkinnan lähtökohtana on luetun ymmärtäminen sekä kulloinkin voimassa oleva ja toisiaan tukeva lainsäädäntö, mutta tulkintaan vaikuttavat myös lainsäätäjän tavoitteet. Tavoitteet on määritelty lakien ja asetusten esiselvityksissä. Lainsäädännön reunaehtojen sekä valvonnan kulujen kautta koostan spekulatiiviset laskelmat ryhmäsertifioinnin kuluista ja vertaan näitä laskennalliseen tuotto-odotukseen. Kannattavuuslaskelmat painottuvat viranomaiskustannuksiin ja niiden osuuteen liikevaihdosta. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/848 on määritelty raja-arvoksi viranomaiskustannuksille 2 % osuus liiketoiminnan liikevaihdosta. Ryhmäsertifioinnissa liikevaihdon yläraja luomuliiketoiminnan osalta on 25 000 euroa, jolloin viranomaiskustannusten raja-arvoksi voidaan katsoa 500 euroa. Perusmallin viranomaiskustannukset ovat keskimäärin 600 euroa vuodessa. Lainsäädäntö antaa mahdollisuuden soveltaa ryhmäsertifiointia luomusertifioinnissa, mutta menettely ei vähennä sertifioitavaan tilaan kohdistuvaa byrokratiaa, vaan siirtää valvontavastuuta viranomaisilta toimijaryhmälle. Näin ollen ryhmäsertifioinnilla on mahdollista pienentää toimijaryhmän jäsenelle kohdistuvien viranomaismaksujen määrää. Ryhmäsertifiointi kuitenkin lisää toiminnan sisäistä valvontaa ja voi näin ollen lisätä sertifioinnin kokonaiskuluja. Kokonaiskulut ovat suuria suhteessa luonnontuotteista saatavaan liikevaihtoon ainakin pienillä jäsenmäärillä, jolloin sertifioinnin kulutkin voivat nousta perusmallia korkeammaksi. Ne kuitenkin näyttäisivät vähenevän toimijaryhmän jäsenmäärän kasvaessa ja vakiintuvat alle 280 euroon jäsenmäärän ylittäessä 100 jäsentä. Ryhmäsertifiointi on siis kannattavampaa isoilla toimijaryhmillä, joissa kulut jakautuvat suurelle toimijajoukolle. Luomusertifiointi on tällöinkin huomattavasti kalliimpaa kuin metsäsertifiointi, joten luomusertifioinnin houkuttavuuden lisääntymistä metsänomistajien keskuudessa ei ryhmäsertifioinnilla välttämättä saavuteta. Ryhmäsertifioinnin etuna voitaneen kuitenkin pitää toimijaryhmän yhteisen markkinointijärjestelmän kehittämistä, jolla voidaan parantaa luonnontuotteiden tuotantoketjua sekä menekkiä, ja näin ollen lisätä luonnontuotteiden tilakohtaista liikevaihtoa.

This research’s purpose is to find out what four different class teachers are thinking about grouping in school classes and how important does the teachers see the grouping. Grouping is relevant part of class teacher’s job. This research started when I started to think why there is so big difference in behaviour in school classes. I started to think could it be about doing or not to do grouping in school class. That is the reason why I wanted to find out how class teachers which have experience about grouping sees importance of grouping This research is about four class teacher’s thoughts about grouping. I interviewed these teachers because they wanted to participate this research which was about grouping. This research was a case study research. My research’s meaning was to focus in four different class teacher’s thoughts about grouping in school class. I collected the data by interviewing these teachers. I analysed the data and made themes from it. The teachers who participated the research thought that grouping is very important thing in schools. They think that grouping effects on how students feel about themselves in school and as part of a group. The teachers used quite similar methods on grouping and they thought that grouping is more than students just getting to know each others. Grouping is large phenomenon, which effects on students but also to whole school and students free time also. Grouping requires a lot from teacher but when it is done well it makes the teachers job a little easier.

Suomi on perinteinen hyvinvointivaltio, jonka uudelleenjakava politiikka kaventaa kansalaisten tuloeroja. Tässä tutkielmassa keskitytään tuloerojen mittaamisen perusteisiin ja esitetään kritiikkiä suosituimmalle tuloeromittarille, Gini-kertoimelle. Tuloeroja ja niiden kehitystä tarkastellaan vuokra- ja omistusasujien välillä. Lisäksi huomion kohteena ovat ryhmien sisäiset erot. Ryhmätasoinen tarkastelu tuottaa syvemmän näkymän julkisen vallan politiikan vaikutusten arvioinnille. Gini-kerroin on yleisimmin käytetty tuloeromitta, mutta sen käyttöön liittyy useita haasteita. Merkittävin niistä on, että Gini-kerrointa ei voi hajottaa osiin mittaamaan ryhmien välisiä eroja. Tässä tutkielmassa ryhmien välisiä tuloeroja mitataan käyttäen kahta yleisintä yleistettyä entropiamittaa, MLD-mittaa sekä Theilin mittaa. Nämä mittarit ovat dekomponoitavissa. Tutkimusaineistona on käytetty Luxembourg Income Study -tietokannan kotitalousaineistoa Suomesta ajanjaksolta 1987–2016. Aineisto sisältää kattavasti tietoja kotitalouden eri tulolajeista sekä demografisista tekijöistä. Tuloeromittarin tulokäsite on ekvivalentti käytettävissä oleva tulo. Tutkielmassa havaitaan, että vuokra- ja omistusasujien väliset erot selittävät enenevissä määrin kokonaistuloeroja. Omistusasujien keskuudessa tuloerot ovat merkittävässä laskussa. Samaan aikaan vuokra-asujien tuloerokehitys on ollut päinvastaista. Vuokra-asujien sisäisten tuloerojen kasvun lisäksi, ryhmän väestöosuus on kasvanut sekä tulojakauma leventynyt. Tällä tutkielmalla haluan herättää keskustelua Gini-kertoimen käytöstä ja osoittaa ryhmien välisten erojen tarkastelun tärkeyden tuloerojen mittaamisessa.

The purpose of this study is to determine the significance of rya-rug in today's homes. Based on previous rya-rug research, we know that rya-rugs have been widely woven throughout Finland and rya-rugs have been part of the interior design of almost every home. However, the idea of unhygienic and dusty textiles in the 1980s reduced the popularity of rya-rugs and the use of rya-rugs in decoration decreased. In recent years, rya-rug seems to have returned to the interior and one can talk about some kind of “rya-rug boom”. Both collectors and enthusiasts find rya-rug interesting. This study seeks to find out how rya-rugs are used as part of interior design and what meanings are associated with them. The research is qualitative. The material was collected with a questionnaire via Facebook's Rya-rug, the Finnish traditional textile group. 366 people participated in the study. The material was processed using qualitative content analysis. The results of the study show that rya-rug is interest to Finns as interior textiles, but also as Finnish traditional textiles and masterpieces. In interior design, rya-rugs would still seem to remain on the wall, although the use of rya-rugs on the floor, for example, has increased. Based on the research results, the leading features in choosing rya-rug are colors and patterns. Practical features such as warmth and acoustic properties are also appreciated. Most of the respondents had inherited the rya-rug and the rya-rugs were associated with a lot of memory and emotional charge. The most important rya-rugs turned out to be the ones that resembled relatives, were self-made or contained some other relevant story.

In order to increase protein self-sufficiency and food production, it is necessary to study new protein feeds. Faba bean (Vicia faba) is a nitrogen-fixing plant, and thereby a good choice for versatile rotation of crops. Faba beans contain less crude protein and considerably more starch than rapeseed meal. Most of the faba bean protein degrades in rumen and it contains less methionine than rapeseed meal protein. Microalgae contain plenty of crude protein and their production requires less surface area than cultivation of field crops. Microalgae can also be grown in harsh climate conditions. However, microalgae have, in some of the earlier studies, reduced palatability of the diet. Aim of this Master’s Thesis was to compare rapeseed meal, faba bean seeds and Spirulina microalgae effects on feed intake and milk production of dairy cows. Hypothesis were decreased feed intake when Spirulina was added to the diet; lower milk production with faba bean diet than with rapeseed diet; and increased milk production when a part of faba bean protein was replaced with Spirulina protein. The study was conducted at Viikki research farm at Helsinki during the spring of 2015. Eight multiparous ayrshire dairy cows were used. At the beginning of the study, on average 113 days were passed since calving of the cows. The study design was a replicated 4 x 4 Latin square. Cows of the other square were rumen fistulated. Treatments (rapeseed, rapeseed + Spirulina, faba bean, faba bean + Spirulina) were isonitrogenous. In microalgae treatments protein from Spirulina was used to substitute half of the protein from rapeseed or faba bean. Total mixed ration (TMR) included in addition to protein feeds grass silage, barley, molassed sugar beet pulp and vitamins and minerals. Cows received TMR ad libitum. There were no differences in dry matter intake (DMI) between rapeseed and faba bean treatments. According to the hypothesis, DMI was decreased with Spirulina diets. Hypothesis regarding milk production were also realised. Milk, energy-corrected milk, fat, protein and lactose yields were lower with faba bean than with rapeseed treatments. Adding Spirulina to diet increased milk yield in faba bean treatment, but decreased it in rapeseed treatment. Adding Spirulina to diet did not affect energy-corrected milk yield significantly. Spirulina did not affect fat yields, and it lowered the protein and lactose yields in rapeseed treatment, and increased them in faba bean treatment. Based on the findings of the study, faba bean and Spirulina are inferior protein feeds compared to rapeseed meal in grass silage and grain based diets. Faba bean protein’s high rumen degradability and low methionine concentration probably limit milk production. Spirulina and faba bean combined meet dairy cow’s amino acid needs better than faba bean alone. However, Spirulina’s negative impact on DMI may restrict its usage as a protein feed for dairy cows.

Agriculture is responsible of 60 % of phosphorus load in water systems. The phosphorus load of milk production can be influenced by dietary phosphorus concentration. Rapeseed (Brassica rapa L. ssp. Oleifera) meals and cakes are commonly used as protein supplement for dairy cows due to their good milk production response. However, the concentration of phosphorus is high in rapeseed meal. Excessive phosphorus is mainly excreted through faeces, which is why dietary phosphorus concentration should be kept moderate. The phosphorus concentration of faba beans (Vicia faba L.) is lower than that of rapeseed meal, but milk production response of faba beans is lower likely due to its lower methionine concentration. Milk is significant phosphorus sink, so it is important simultaneously to maintain milk production while decreasing the dietary phosphorus concentration. The aim of this master’s thesis is to compare the effects of rapeseed meal, faba beans and Spirulina platensis microalgae on the phosphorus utilisation in milk production. The experiment was conducted at Viikki Research farm in University of Helsinki during spring 2015. In the experiment, the effects of different protein supplements on the dry matter (DM) and phosphorus intake of dairy cows, milk production, phosphorus concentration of milk, faeces and urine, and phosphorus utilisation were compared. Eight multiparous Finnish Ayrshire cows were used in 4x4 Latin square study with four dietary treatments and four 21-d periods. The arrangement of treatments was 2x2 factorial. Basal protein supplements were either rapeseed meal or rolled faba beans, of whose protein 0 % or 50 % were substituted by spirulina. The diets were isonitrogenous in regards to nitrogen supply from protein feed. Cows had ad libitum access to total mixed ratio (TMR) consisting of experimental protein feed, grass silage, barley, sugar beet pulp and mineral-vitamin mixture. The roughage:concentrate ratio was 55:45 in DM in all experimental TMR’s. The phosphorus concentration of the diets was 3,93 g/kg DM (rapeseed meal), 3,90 g/kg DM (rapeseed meal + spirulina), 3,75 g/kg DM (faba beans) and 3,76 g/kg DM (faba beans + spirulina). The DM intake did not differ between faba beans and rapeseed meal, but was decreased when basal protein feed was substituted by spirulina. The substitution of basal protein feed by spirulina decreased milk yield on rapeseed based diets but increased it on faba bean based diets. Phosphorus intake was higher and the phosphorus concentration of faeces tended to be higher on rapeseed than on faba bean based diets. Phosphorus intake was decreased by the substitution of basal protein feed by spirulina but this had no effect on phosphorus concentration of faeces. Phosphorus utilisation in milk production was equally effective with rapeseed and faba bean based diets, and tended to increase when basal protein feed was substituted by spirulina. Based on this study, the milk production response of faba beans and spirulina is lower than that of rapeseed meal. The diet including both faba beans and spirulina might be good alternative in terms of phosphorus utili-sation, since on this diet milk yield was higher than on the diet having faba beans as sole protein feed, and the phosphorus concentration of faeces was lower than on rapeseed based diets. The partial substitution of basal protein feed by spirulina increased the efficiency of phosphorus utilisation in milk production. This indicates that faba beans have potential to increase the efficiency of phosphorus utilisation in milk production when the amino acid composition of faba beans are balanced with feeds rich in methionine. Phosphorus utilisation can also be increased by partial substitution of rapeseed meal by spirulina if palatability and subsequently the milk production response of spirulina can be improved.

The literature review examined structures and functionalities of two major canola proteins, cruciferin and napin. In addition, fundamental functional properties of proteins and the impact of high intensity ultrasound on functionality of other proteins were reviewed. Ultrasound treatment has been successfully used to improve several functional properties of other proteins such as soy, pea and egg white proteins. However, research on high intensity ultrasound treatment for improving canola protein functionality is limited. The aim of the experimental part was to improve solubility, rheological and emulsification properties of canola proteins using high intensity (20 kHz) ultrasound. The effects of ultrasound treatment on protein structures were also examined. Canola samples were first preheated (95 °C, 5 min) and then treated with ultrasound at different power intensity levels (200 and 400 W) and durations (10 and 30 min). Albumin fractions were obtained by water extraction (pH 7.3) and NaCl extraction (1 M, pH 6.3) was used to obtain globulin fractions. The soluble protein concentration was determined using DC Protein Assay (Bio-Rad, USA), free sulfhydryl content was measured according to Ellman’s procedure and electrophoresis (SDS-PAGE) was performed for the determination of protein composition. Emulsifying ability, creaming index, average particle size, viscosity, storage modulus (G’) and loss modulus (G’’) were determined from the heat-induced emulsion gels. Solubility and emulsion stability of ultrasound treated canola samples were improved compared to control samples. In addition, ultrasound treatment reduced the average particle size. However, the electrophoretic profiles of the control and ultrasound treated canola protein samples did not differ significantly. Based on the rheological measurements, all the emulsion gels were shear thinning and indicated elastic properties (G’>G’’). These results suggest that high intensity ultrasound treatment modified the structures of canola proteins enabling increased molecular interaction and enhancing particularly emulsion gel stability.